Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. Järjestimme aikamme isoja juhlia, pienempiä juhlia, illanistujaisia, kahvitteluja ja vaikka sun mitä, mutta koskaan emme saaneet kutsuja mihinkään. Aikani katselin touhua ja kun ei mitään muutosta tullut, päätin että seuraavat pyöreät vuodet järjestämme ihan muulla formaatilla, yksipuolinen juottaminen ja syöttäminen saa nyt riittää. Näin myös teimme, rahat jotka juhlajärjestelyihin olimme aiemmin laittaneet, laitoimme pieneen kahvitteluhetkeen läheisimmille ja sen jälkeen pyyhkäisimme kahden viikon lomalle lähiperheen kanssa. Entiset juhlissa kävijämme kovasti kyselivät, että miksi ei ole juhlia, kun ne aina kokosi niin kivasti ystävät ja sukulaiset yhteen.....
AP, teissä ei ole vikaa, ihmiset ovat vaan ahneita, ajattelemattomia ja laiskoja, tämä on oma kokemukseni.
Myös meillä on sama kokemus. Ihmiset ei viitsi tai ei halua tai ei ole varaa pitää kutsuja.
Itse voit kyllä käyttää aikaasi ja rahojasi vaikka kuinka, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Ensin itsekin loukkaannuin, mutta sitten vaan päätin että jos järjestän jotain, niin en odota mitään. Eli järjestän juhlat omaksi ilokseni. Nyt niitä on vain huomattavasti harvemmin.
Monet ihmiset ovat käytännöllisiä ja kiireisiä ja käyttävät aikansa ja rahansa omiin tarpeisiinsa.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tämä on ajan henki.
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. Järjestimme aikamme isoja juhlia, pienempiä juhlia, illanistujaisia, kahvitteluja ja vaikka sun mitä, mutta koskaan emme saaneet kutsuja mihinkään. Aikani katselin touhua ja kun ei mitään muutosta tullut, päätin että seuraavat pyöreät vuodet järjestämme ihan muulla formaatilla, yksipuolinen juottaminen ja syöttäminen saa nyt riittää. Näin myös teimme, rahat jotka juhlajärjestelyihin olimme aiemmin laittaneet, laitoimme pieneen kahvitteluhetkeen läheisimmille ja sen jälkeen pyyhkäisimme kahden viikon lomalle lähiperheen kanssa. Entiset juhlissa kävijämme kovasti kyselivät, että miksi ei ole juhlia, kun ne aina kokosi niin kivasti ystävät ja sukulaiset yhteen.....
AP, teissä ei ole vikaa, ihmiset ovat vaan ahneita, ajattelemattomia ja laiskoja, tämä on oma kokemukseni.
Myös meillä on sama kokemus. Ihmiset ei viitsi tai ei halua tai ei ole varaa pitää kutsuja.
Itse voit kyllä käyttää aikaasi ja rahojasi vaikka kuinka, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Ensin itsekin loukkaannuin, mutta sitten vaan päätin että jos järjestän jotain, niin en odota mitään. Eli järjestän juhlat omaksi ilokseni. Nyt niitä on vain huomattavasti harvemmin.
Monet ihmiset ovat käytännöllisiä ja kiireisiä ja käyttävät aikansa ja rahansa omiin tarpeisiinsa.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tämä on ajan henki.
Luulen myös, että tämä on raakarehellinen totuus. Ja se, että somessa näkyy kuvia, kertoo juurikin tuosta asenteesta, että ihmiset ajattelevat heillä olevan jo tarpeeksi, valmis elämä ja siihen ei ketään tarvita tunkemaan, koska se on jostakin muusta pois.
Heidän elämänsä on kellopeli, jonka minuutit ja tunnit on jaettu ja sillä selvä.
Sitten kun jotain tapahtuu, tulee esim. ero, jonka myötä lähteekin iso osa kaveripiiriä, itselle sairautta, joka karkoittaakin osan ystävistä, jne. yllättäen voikin tulla mieleen se kiva ap, jonka kauniissa kodissa oli kiva olla passattavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.
Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.
Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan.
Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen sellainen seikka, että jos nämä kutsutut kaikki luulevat, että teillä on niin paljon sosiaalista toimintaa ja kavereita, kun kerta niin monia eri tyyppejä kutsutte. Sitten kutsuvat omiin juhliinsa vain ne turvalliset vakitutut, koska teillä hän nyt on kuitenkin jotakin muuta tekeillä joka tapauksessa muiden kanssa. Ette kuitenkaan heidän seuraa kaipaisi.. jne. Siksi tosiaan voisi olla hyvä nyt hetken keskittyä siihen yhteen hyvää n ystäväperheeseen, kuten joku ehdotti. Ja aina voi itse pyytää uudelleen muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. Järjestimme aikamme isoja juhlia, pienempiä juhlia, illanistujaisia, kahvitteluja ja vaikka sun mitä, mutta koskaan emme saaneet kutsuja mihinkään. Aikani katselin touhua ja kun ei mitään muutosta tullut, päätin että seuraavat pyöreät vuodet järjestämme ihan muulla formaatilla, yksipuolinen juottaminen ja syöttäminen saa nyt riittää. Näin myös teimme, rahat jotka juhlajärjestelyihin olimme aiemmin laittaneet, laitoimme pieneen kahvitteluhetkeen läheisimmille ja sen jälkeen pyyhkäisimme kahden viikon lomalle lähiperheen kanssa. Entiset juhlissa kävijämme kovasti kyselivät, että miksi ei ole juhlia, kun ne aina kokosi niin kivasti ystävät ja sukulaiset yhteen.....
AP, teissä ei ole vikaa, ihmiset ovat vaan ahneita, ajattelemattomia ja laiskoja, tämä on oma kokemukseni.
Myös meillä on sama kokemus. Ihmiset ei viitsi tai ei halua tai ei ole varaa pitää kutsuja.
Itse voit kyllä käyttää aikaasi ja rahojasi vaikka kuinka, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Ensin itsekin loukkaannuin, mutta sitten vaan päätin että jos järjestän jotain, niin en odota mitään. Eli järjestän juhlat omaksi ilokseni. Nyt niitä on vain huomattavasti harvemmin.
Monet ihmiset ovat käytännöllisiä ja kiireisiä ja käyttävät aikansa ja rahansa omiin tarpeisiinsa.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tämä on ajan henki.Luulen myös, että tämä on raakarehellinen totuus. Ja se, että somessa näkyy kuvia, kertoo juurikin tuosta asenteesta, että ihmiset ajattelevat heillä olevan jo tarpeeksi, valmis elämä ja siihen ei ketään tarvita tunkemaan, koska se on jostakin muusta pois.
Heidän elämänsä on kellopeli, jonka minuutit ja tunnit on jaettu ja sillä selvä.
Sitten kun jotain tapahtuu, tulee esim. ero, jonka myötä lähteekin iso osa kaveripiiriä, itselle sairautta, joka karkoittaakin osan ystävistä, jne. yllättäen voikin tulla mieleen se kiva ap, jonka kauniissa kodissa oli kiva olla passattavana.
Tuosta syystä meillä on pidetty huoli siitä, että molemmilla on omat ystävänsä ja kaverinsa. Koska jos tulisi ero, ei ystävien ja kavereiden tarvitsisi valita, kumman puolelle asettuu. Mitä tulee vakavaan sairastumiseen, voin jo kokemuksesta sanoa, että ei silloin oikein jaksakaan isoa ihmisporukkaa. Ei ne ystävät ja kaverit sairauden vuoksi häviä vaan siksi, ettei sairastunut jaksa. Voimia riittää vain pienemmälle ihmisjoukolle. Sairaalasänkynsä viereen ei halua koko sosiaalista verkostoaan vaan ainoastaan kaikista läheisimmät ihmiset. Mulle tuo tarkoitti omaa perhettäni, vanhempiani, sisaruksiani ja kahta ystävääni. Ei halua edes sitä, että puhelin soi monta kertaa päivässä tai tulisi kymmeniä viestejä. Jos joku ihmissuhde sitten katkeaa, asialle ei voi mitään. Toipumisen jälkeen on tilaa jollekin uudelle ihmissuhteelle. Ei mulle ole sairastumisteni jälkeen koskaan tullut mieleen joku kiva ihminen, jonka olen jossain tavannut vuosia aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. Järjestimme aikamme isoja juhlia, pienempiä juhlia, illanistujaisia, kahvitteluja ja vaikka sun mitä, mutta koskaan emme saaneet kutsuja mihinkään. Aikani katselin touhua ja kun ei mitään muutosta tullut, päätin että seuraavat pyöreät vuodet järjestämme ihan muulla formaatilla, yksipuolinen juottaminen ja syöttäminen saa nyt riittää. Näin myös teimme, rahat jotka juhlajärjestelyihin olimme aiemmin laittaneet, laitoimme pieneen kahvitteluhetkeen läheisimmille ja sen jälkeen pyyhkäisimme kahden viikon lomalle lähiperheen kanssa. Entiset juhlissa kävijämme kovasti kyselivät, että miksi ei ole juhlia, kun ne aina kokosi niin kivasti ystävät ja sukulaiset yhteen.....
AP, teissä ei ole vikaa, ihmiset ovat vaan ahneita, ajattelemattomia ja laiskoja, tämä on oma kokemukseni.
Myös meillä on sama kokemus. Ihmiset ei viitsi tai ei halua tai ei ole varaa pitää kutsuja.
Itse voit kyllä käyttää aikaasi ja rahojasi vaikka kuinka, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Ensin itsekin loukkaannuin, mutta sitten vaan päätin että jos järjestän jotain, niin en odota mitään. Eli järjestän juhlat omaksi ilokseni. Nyt niitä on vain huomattavasti harvemmin.
Monet ihmiset ovat käytännöllisiä ja kiireisiä ja käyttävät aikansa ja rahansa omiin tarpeisiinsa.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tämä on ajan henki.Luulen myös, että tämä on raakarehellinen totuus. Ja se, että somessa näkyy kuvia, kertoo juurikin tuosta asenteesta, että ihmiset ajattelevat heillä olevan jo tarpeeksi, valmis elämä ja siihen ei ketään tarvita tunkemaan, koska se on jostakin muusta pois.
Heidän elämänsä on kellopeli, jonka minuutit ja tunnit on jaettu ja sillä selvä.
Sitten kun jotain tapahtuu, tulee esim. ero, jonka myötä lähteekin iso osa kaveripiiriä, itselle sairautta, joka karkoittaakin osan ystävistä, jne. yllättäen voikin tulla mieleen se kiva ap, jonka kauniissa kodissa oli kiva olla passattavana.
Tuosta syystä meillä on pidetty huoli siitä, että molemmilla on omat ystävänsä ja kaverinsa. Koska jos tulisi ero, ei ystävien ja kavereiden tarvitsisi valita, kumman puolelle asettuu. Mitä tulee vakavaan sairastumiseen, voin jo kokemuksesta sanoa, että ei silloin oikein jaksakaan isoa ihmisporukkaa. Ei ne ystävät ja kaverit sairauden vuoksi häviä vaan siksi, ettei sairastunut jaksa. Voimia riittää vain pienemmälle ihmisjoukolle. Sairaalasänkynsä viereen ei halua koko sosiaalista verkostoaan vaan ainoastaan kaikista läheisimmät ihmiset. Mulle tuo tarkoitti omaa perhettäni, vanhempiani, sisaruksiani ja kahta ystävääni. Ei halua edes sitä, että puhelin soi monta kertaa päivässä tai tulisi kymmeniä viestejä. Jos joku ihmissuhde sitten katkeaa, asialle ei voi mitään. Toipumisen jälkeen on tilaa jollekin uudelle ihmissuhteelle. Ei mulle ole sairastumisteni jälkeen koskaan tullut mieleen joku kiva ihminen, jonka olen jossain tavannut vuosia aikaisemmin.
No tässäpä ahdistava ajatus! Että omaa kaveripiiriä täytyy pitää suojatakseen itsensä erossa ja siitä oikein pidetään huoli, että ei vaan puoliso ystävysty näiden kanssa.
Kyllä musta olisi tosi kurjaa, että kaikki todella kiva, kuten vaikkapa yhdessä illallistaminen, mökillä olo, reissaaminen, jne olisi aina sellaista, mitä teen ja koen yksin, ilman puolisoa.
Kyllä parhautta elämässä on se, kun ollaan esim just mökillä ystävien JA puolison kanssa, kaikki mun rakkaat samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.
Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.
Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan.
Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?
En ole ajatellut. Tosin en keksi mitään syytäkään, miksi mun pitäisi ottaa ystäväni mukaan vaikkapa mökille, jos ollaan menossa sinne sisarusten perheiden kanssa. Ehkä mulla on jonkinlainen ajatus, että jos mä otan ystäväni mukaan, sitten kaikki muutkin voivat ottaa ystävänsä mukaan. Ja sen jälkeen jonkun pitää jäädä pois, koska kaikki eivät enää mahdu. Meillä siis suvun yhteinen mökki enkä mä voi sanoa sisaruksilleni, että vain minä saan tuoda ystäväni mukaan, mutta muut eivät. Lisäksi, kun olen sisarusteni perheiden kanssa mökillä, voin valvoa niin pitkään kuin hivttaa, nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja nukkua vaikka päiväunte, jos huvittaa. Jos kutsuisin mukaan ystäviänikin, mun pitäisi huolehtia heidän viihtyvyydestään ja elää heidän rytminsä mukaan. Huolehtia, että heille on ruoka silloin, kun heillä on nälkä jne. Ystäviä voi pyytää mökille silloin, kun muut sisarukset perheineen eivät ole siellä.
Miksi taas mulla ei ole ystäväporukoita johtuu siitä, että ystäväni ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Kaksi heistä on sellaisia, että eivät yksinkertaisesti tulisi toistensa kanssa toimeen. En kerro tarkemmin, mutta toinen heistä on hiljainen ja herkästi mielensä pahoittava ja toinen taas totuudentorvi, joka voi sanoa mitä mieleen juolahtaa. Ja heidän arvomaailmansa sekä elämäntapansa täysin päinvastaiset. En halua mitään draamaa, joten on parempi, että en pyydä näitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan. Aikoinaan järjestin silloisen työpaikkani työkavereille illanistujaiset enkä tiennyt, että yksi työkaverini alkoholia saatuaan muuttuu todella ilkeäksi. Olipa kiva katsoa, kun tämä keski-ikäinen nainen sai nuoremmat uudet työntekijät ilkeyksillään itkemään. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kutsuin sen porukan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vaihtoehtoa. Joko ovat ajattelemattomia, tai sitten jostain syystä aktiivisesti ovat kutsumatta.
Joka tapauksessa suosittelen: uusia ystäviä kohti vain! (Ja lisäksi pidätte tuhon yhteen ystäväperheesen yhteyttä tietenkin) Maailmassa on paljon kivoja sosiaalisia ihmisiä, jotka haluavat kutsua teidätkin, unhan ensin tutustuvat =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. Järjestimme aikamme isoja juhlia, pienempiä juhlia, illanistujaisia, kahvitteluja ja vaikka sun mitä, mutta koskaan emme saaneet kutsuja mihinkään. Aikani katselin touhua ja kun ei mitään muutosta tullut, päätin että seuraavat pyöreät vuodet järjestämme ihan muulla formaatilla, yksipuolinen juottaminen ja syöttäminen saa nyt riittää. Näin myös teimme, rahat jotka juhlajärjestelyihin olimme aiemmin laittaneet, laitoimme pieneen kahvitteluhetkeen läheisimmille ja sen jälkeen pyyhkäisimme kahden viikon lomalle lähiperheen kanssa. Entiset juhlissa kävijämme kovasti kyselivät, että miksi ei ole juhlia, kun ne aina kokosi niin kivasti ystävät ja sukulaiset yhteen.....
AP, teissä ei ole vikaa, ihmiset ovat vaan ahneita, ajattelemattomia ja laiskoja, tämä on oma kokemukseni.
Myös meillä on sama kokemus. Ihmiset ei viitsi tai ei halua tai ei ole varaa pitää kutsuja.
Itse voit kyllä käyttää aikaasi ja rahojasi vaikka kuinka, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Ensin itsekin loukkaannuin, mutta sitten vaan päätin että jos järjestän jotain, niin en odota mitään. Eli järjestän juhlat omaksi ilokseni. Nyt niitä on vain huomattavasti harvemmin.
Monet ihmiset ovat käytännöllisiä ja kiireisiä ja käyttävät aikansa ja rahansa omiin tarpeisiinsa.
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tämä on ajan henki.Luulen myös, että tämä on raakarehellinen totuus. Ja se, että somessa näkyy kuvia, kertoo juurikin tuosta asenteesta, että ihmiset ajattelevat heillä olevan jo tarpeeksi, valmis elämä ja siihen ei ketään tarvita tunkemaan, koska se on jostakin muusta pois.
Heidän elämänsä on kellopeli, jonka minuutit ja tunnit on jaettu ja sillä selvä.
Sitten kun jotain tapahtuu, tulee esim. ero, jonka myötä lähteekin iso osa kaveripiiriä, itselle sairautta, joka karkoittaakin osan ystävistä, jne. yllättäen voikin tulla mieleen se kiva ap, jonka kauniissa kodissa oli kiva olla passattavana.
Tuosta syystä meillä on pidetty huoli siitä, että molemmilla on omat ystävänsä ja kaverinsa. Koska jos tulisi ero, ei ystävien ja kavereiden tarvitsisi valita, kumman puolelle asettuu. Mitä tulee vakavaan sairastumiseen, voin jo kokemuksesta sanoa, että ei silloin oikein jaksakaan isoa ihmisporukkaa. Ei ne ystävät ja kaverit sairauden vuoksi häviä vaan siksi, ettei sairastunut jaksa. Voimia riittää vain pienemmälle ihmisjoukolle. Sairaalasänkynsä viereen ei halua koko sosiaalista verkostoaan vaan ainoastaan kaikista läheisimmät ihmiset. Mulle tuo tarkoitti omaa perhettäni, vanhempiani, sisaruksiani ja kahta ystävääni. Ei halua edes sitä, että puhelin soi monta kertaa päivässä tai tulisi kymmeniä viestejä. Jos joku ihmissuhde sitten katkeaa, asialle ei voi mitään. Toipumisen jälkeen on tilaa jollekin uudelle ihmissuhteelle. Ei mulle ole sairastumisteni jälkeen koskaan tullut mieleen joku kiva ihminen, jonka olen jossain tavannut vuosia aikaisemmin.
No tässäpä ahdistava ajatus! Että omaa kaveripiiriä täytyy pitää suojatakseen itsensä erossa ja siitä oikein pidetään huoli, että ei vaan puoliso ystävysty näiden kanssa.
Kyllä musta olisi tosi kurjaa, että kaikki todella kiva, kuten vaikkapa yhdessä illallistaminen, mökillä olo, reissaaminen, jne olisi aina sellaista, mitä teen ja koen yksin, ilman puolisoa.
Kyllä parhautta elämässä on se, kun ollaan esim just mökillä ystävien JA puolison kanssa, kaikki mun rakkaat samassa paikassa.
No ei kyse ole tuosta, että puolison ystävien kanssa EI SAISI ystävystyä. Mutta se nyt vaan on tosiasia, että jos ero on riitaisia, ystävän pitää valita, kumman puolelle asettuu. Sen vuoksi on tärkeää, että molemmilla on omatkin ystävänsä. Ja hyvä muistaa sekin, että riitaisa ero voi tapahtua myös ystävälle eikä juuri itselle. Mieluummin mä eronneen ystäväni kutsun mukaani kuin hänen exänsä. Toki voit ehdottaa, että kutsuisin molemmat, mutta entäs jos toisella onkin jo uusi? Ei olisi kivaa sekään, että ystäväni jättäisi tulematta, koska olisin kutsunut samaan paikkaan hänen exänsä ja exänsä uuden. Jossain satumaailmassa kaikkien exät ja nyxät on toistensa hyviä ystäviä, mutta harvemmin tosielämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää toimintaa kyllä. Itsellä ei ole ystäviä, joten siinä mielessä en ole kokenut vastaavaa. Olin jo nuorempana aika yksinäinen ja kiusattiin ja ei ole jäänyt sieltä ketään ystävää. Nyt aikuisena en ole myöskään onnistunut löytymään ketään. Syytä on itsessäkin ja en ole paras ihminen tutustumaan muihin. Toisaalta yksinäisyys on ikävää, mutta kyllä minusta sekin jos ystävät toimisivat ikävästi olisi kurjaa myös. Itse kaipaan silti ystävää ja varsinkin jos se asia on surullinen, kun tahtoisi puhua jonkun kanssa ja jakaa kokemuksia ja en siihen pysty. Suvustani pitää se kirjoittaa, että välimme olivat läheisemmät joskus aiemmin. Myöhemmin huomaan sen, että koko ajan mennään vaan etäisempään suuntaan. Minuakin kutsuttiin erilaisiin juhliin ja kävin niissä. Sitten taas eräs melko läheisenä pitämäni ihminen piti häät ja minua ei sinne kutsuttu, vaikka olin käynyt kyseisen ihmisen kaikissa juhlissa mitä järjesti ja hän puolestaan omissa juhlissani. Se oli vähän surullinen asia ja odotin kyllä kutsua, kun olen niin paljon siellä käynyt. Samalla meillä on niin pieni suku, että edes ihmisten suuri määrä ei olisi ollut este. Olen vielä melko samanikäinen kuin tuo morsian joten kyllä tuo asia vaikutti aika paljon. Mietin monesti myös sitä, että mahdanko olla nyt sitten yksinäinen koko ikäni tällä menolla. Ei varmaan ole helppoa enää löytää ystäviä. Tietysti ymmärrän sen, että asian eteen pitäisi tehdä työtä ja täytyy itsekin yrittää. Mietin vaan, että varsinkin tämä nykyelämä ei taida sillä tavalla auttaa minuakaan ja vaikeaa varmasti on. En tiedä sitten onko joku muu onnistunut muuttamaan elämäänsä paljon esim tämän ystävä-asian kanssa. Itse alan kallistua siihen, ettei tule olemaan helppoa ja tietysti ymmärrän omatkin juttuni, mitkä vaikuttavat.
Meillä ei käy oikein kukaan kylässä, ei ennen koronaa eikä sen aikana, eikä meitä kutsuta kenellekään. Meillä ei ole mitään outoja mielipiteitä, siis emme ole mitään hörhöporukkaa, olemme (omasta mielestäni :D) hauskaa seuraa mutta osaamme myös keskustella vaikkapa yhteiskunnallisista asioista. Meillä on myös siistiä kotona eikä mitään elukkalaumaa, joka voisi karkottaa ihmisiä. Asumme maalla mutta moottoritielle on noin kolmen minuutin matka. Sukulaiset asuvat 15min matkan päässä että ei sekään käy selitykseksi. Kukaan, jolle sanoin kesällä ohimennen että tulkaa käymään, ei tullut. Lapsilla ei ole ketään muita leikkikavereita kuin toisensa. Ei koskaan ravintolaillallisia ystäväporukassa, ei mitään muuta kuin perhe-elämää keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Yleensä on kysymys siitä ettei halua uusia ihmisiä elämäänsä koska ajattelee ettei niille ole aikaa. Kun on valmiiksi tekeminen siinä ,että ennättää perheensä lisäksi huomioida niitä entisiäkään ystäviä ja muita sukulaisia. Harvalla edes on niin isot tilat kotona että edes voi yhtäaikaa kutsua kovin monia ihmisiä yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Tämä.
Turha näiden ihmisten on sitten myöhemmin myöskään ihmetellä mahdollista ystävien kaikkoamista, jos ei ensin perheellisenä ystävien seura kiinnostanut, kun aina halutaan tehdä asioita vain sen ydinperheen kesken. Ja kyllä, se vauvavuosi nyt on kaikilla raskas ym ym, mutta jos ei lapsen ollessa 3+v, osoita edelleenkään kiinnostusta ystäviin, niin sitten se on omalta osaltani aika selvä peli.
"Ei ole aikaa tai jaksamista kuunnella jonkun toisen murheita ja juttuja" - kuinka monta kertaa olet nähnyt tämän lauseen selityksenä tähän tälläkin palstalla - ei vai tässä keskustelussa, vaan lukuisissa muissa. Ja sitten loukkaannutaan, jos ystävät eivät olekaan innosta piukeina rientämässä lastenhoitoavuksi tai heidän olemassaolonsa muistetaan vain jouluisin ja lasten synttäreinä, kun kerrotaan mitä pitäisi ostaa näille lahjaksi.
Useimmiten tämän toiminnan taustalla on nimenomaan se MINÄ ja MINUN tarpeet ja MINUN KALLISARVOINEN AIKANI on liian kallista tuhlattavaksi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Ihmiset on erilaisia. Mulla ei ole ystäväporukoita, joka kokoontuisi yhdessä. Isommalla porukalla kokoonnutaan vain mun ja mieheni sisarusten perheiden kanssa eikä kukaan tuo mukanaan edes omia ystäviään ja kavereitaan saatika sitten jotain uusia tuttavuuksia. Tilanne voisikin olla erilainen, jos olisi ystäväporukka, johon jokainen voisi tulla milloin kenenkin kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, miksi noin? Mä kun en vaan käsitä. Kyllä siihen ystäväporukkaan lukeutuu siis myös sisareni miehineen kuten myös miehen veli ja sisar puolisoineen, jos sattuvat haluamaan/pääsemään tulla.
Ei meillä ole tarkkaa rajaa edes siitä, kuka on sukua, vaan miehen sisarukset ja heidän puolisonsa ovat myös ystäviäni ja toisin päin. En ajattele erikseen, että nyt kutsutaan sukua ja nyt kutsutaan ystäviä.
Olisi musta erittäin erikoista, että jos ollaan vaikka mökillä jollain sisarusmuodostelmalla (usein esim. miehen sisarukset perheineen ja me) joku alkaisi urputtamaan, jos haluaisin kutsua sinne myös ystäväpariskunnan.
Mitä se nimenomaan olisi heiltä pois?
Pitää olla aika hulppeat tilat mökillä jos sinne sisarusten perheiden lisäksi mahtuu vielä kaikkien ystäväperheetkin. Minä en ainakaan tunne mitään kiinnostusta lähteä jonnekin mökille kökkimään seurasta ,josta tunnen suunnilleen yhden henkilön.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmetyttää tuo, että seuraat muiden tekemisiä. En minä ainakaan tykkäisi siitä, että minun ja perheeni tekemisiä seurattaisiin, tosin en ole ikinä kirjoitellut sellaisista asioista someen ja nämä ap:n tyypit ilmeisesti harrastavat somejuhlia.
Sanoisin, että anna muiden tehdä mitä tekevät ja anna heidän olla rauhassa. Älä hätyyttelee heitä ollenkaan, vaan anna muiden ottaa yhteyttä, jos he niin haluavat tehdä. Keskity siis siihen ystäväperheeseen, joka kanssa teillä on mukavaa ja älä tavoittele muita. Jos kumartelet liikaa muualle, niin pyllistelet ystäväperheelle ja hekin saattavat kaikota.
Kaikkien ihmisten kanssa ei vain toimi. Ei vaikka olisi kuinka saman tapaiset olosuhteet ja muut asiat. Itsestä tiedän myös, että minulla ei ole oikeasti aikaa ja mielenkiintoa järjestää yhtään mitään juhlinkeja vapaa-ajalla. Voin osallistua ehkä jonkun toisen juhliin, mutta energiaa ja haluja ei riitä miettiä omia. Jos on, niin kutsun niihin vain ne varmat mukavat tyypit ja vähemmän on enemmän siinäkin, eli mitä vähemmän porukkaa, sitä mukavampaa. En myöskään ole innostunut esittelemään toisilleen vieraita pariskuntia ja perheitä keskenään, sillä jokaisen porukan kanssa on ne omat toimivat jutut ja sitä tietää jo ennen juhlia, että kaikki onnistuu ja on mukavaa.
Siis mitä vattua. Miksi joku laittaa tekemisiään esim instaan , jos niitä ei kukaan saa nähdä. Ihan älyvapaa ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei käy oikein kukaan kylässä, ei ennen koronaa eikä sen aikana, eikä meitä kutsuta kenellekään. Meillä ei ole mitään outoja mielipiteitä, siis emme ole mitään hörhöporukkaa, olemme (omasta mielestäni :D) hauskaa seuraa mutta osaamme myös keskustella vaikkapa yhteiskunnallisista asioista. Meillä on myös siistiä kotona eikä mitään elukkalaumaa, joka voisi karkottaa ihmisiä. Asumme maalla mutta moottoritielle on noin kolmen minuutin matka. Sukulaiset asuvat 15min matkan päässä että ei sekään käy selitykseksi. Kukaan, jolle sanoin kesällä ohimennen että tulkaa käymään, ei tullut. Lapsilla ei ole ketään muita leikkikavereita kuin toisensa. Ei koskaan ravintolaillallisia ystäväporukassa, ei mitään muuta kuin perhe-elämää keskenämme.
Voi että kun tietäisin teidät, niin kutsuisin Ap:n perheen ja teidät. Kuka keksisi, miten päästäisiin yhteyksiin, kaikki lisää hyviä perheystäviä toivovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista puhetta: MINÄ en TARVITSE uusia ystäviä, en ole VELKAA jollekin randomille, mieluummin MINÄ lähden PERHEENI kanssa sinnetänne, minä minä minä.
Itselläni on erittäin laaja ystäväpiiri, aina en ennätä kaikkia tavata, joskus en vaan jaksa, toisiaan haluan olla yksin, mutta en minä ajattele silti, että elämääni ei missään tapauksessa voisi tulla uusia ihmisiä, koska MINÄ en TARVITSE.
En tarvitsekaan, mutta jos tapaan kivan tyypin, kyllä minua kiinnostaa häneen tutustua eikä kaveripiirini mene siitä rikki, että kutsun hänet jonnekin. Jos pidän kotonani illanistujaiset, jonne on tulossa vanhoja ystäviä, kyllä heidän pitää ymmärtää, että saatan haluta kutsua myös jonkun muun, ketä he eivät tunne.
Jotenkin huvittavaa on sekin, että kovasti korostetaan, että ei aplla tai muilla ole mitään oikeutta odottaa, että joku nyt vastavuoroisesti (huom! käytyään siis ensin syömässä ne apn juustokakut!) kutsuisi häntä, ei aplla ole oikeutta! No, ainakaan minun ystävälliäni ei ole oikeutta odottaa, että jokainen illanvietto minun luonani menee aina samaa rataa, vaan sinnepä onkin saatettu kutsua myös muita.
Kieltämättä pari kaveria on loukkaantunut aikanaan tästä ja marmattanut, että meni ilta pilalle, kun siellä oli vieraita.
No sori, heidän ei enää tästä tarvitse kärsiä, sillä yleensä ystäväni ovat vain iloisia, että tulee vähän vaihtelua menoon.
Tämä.
Turha näiden ihmisten on sitten myöhemmin myöskään ihmetellä mahdollista ystävien kaikkoamista, jos ei ensin perheellisenä ystävien seura kiinnostanut, kun aina halutaan tehdä asioita vain sen ydinperheen kesken. Ja kyllä, se vauvavuosi nyt on kaikilla raskas ym ym, mutta jos ei lapsen ollessa 3+v, osoita edelleenkään kiinnostusta ystäviin, niin sitten se on omalta osaltani aika selvä peli.
"Ei ole aikaa tai jaksamista kuunnella jonkun toisen murheita ja juttuja" - kuinka monta kertaa olet nähnyt tämän lauseen selityksenä tähän tälläkin palstalla - ei vai tässä keskustelussa, vaan lukuisissa muissa. Ja sitten loukkaannutaan, jos ystävät eivät olekaan innosta piukeina rientämässä lastenhoitoavuksi tai heidän olemassaolonsa muistetaan vain jouluisin ja lasten synttäreinä, kun kerrotaan mitä pitäisi ostaa näille lahjaksi.
Useimmiten tämän toiminnan taustalla on nimenomaan se MINÄ ja MINUN tarpeet ja MINUN KALLISARVOINEN AIKANI on liian kallista tuhlattavaksi muihin.
Tottakai jokainen ajattelee ensisijassa itseään ja mihin haluaa aikansa käyttää. Niinhän apkin tekee. Vinkuu kun heitä ei kutsuta. Mitä muuta se on kuin itsekkyyttä? Jos jollekin perhekeskeiselle ihmiselle tulee ero , niin siinä on suurempiakin murheita kuin se ettei kukaan kutsu kahville tai juhlimaan. Joka tapauksessa eronneet n jälkee on se oma suku ,johon luottaa ensisijaisesti.
mee kakalle ja laita kuva faceen