Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Meillä oli aivan sama homma ja nyt kun lapset ovat jo isoja niin vielä vähemmän voidaan kutsua edes lasten varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyyninen matami peräpohojolasta kirjoitti:
Alusta asti koko aloitus kuulostaa keskenkasvuisen 'frendit' tyyppiseltä unelmoinnilta täydellisine perheidylleineen ja juhlineen.
Saahan sitä leikkiä.
Aika lapsellinen kommentti aikaiselta matamilta. Etkö osaa sosiaalista taitoa ottaa osaa tähän niin ole kirjoittamatta.
Juu en kutsuisi enää. Ks yllä. Katsokaa jääkö sitten koko yhteydenpito
. Itse ei kutsuta kun ei ole niin siistiä että kehtaisi pyytää ja jos vierailla onkin liian tylsää . Että arkailua saattaa myös olla.,
Kesän tavoite: siivota niin että kehtais vieraita pyytää..
Jättäkää toiset rauhaan. Ei kaikki halua kyläillä. Nähkää jossain muualla kuin kotinurkissa.
Samaa ihmettelen, olen kohta 40vuotias, lapseton sinkkunainen. Koti on aina siisti ja kahvit pöydässä kun joku vain kävisi kylässä. Ei tulla vaikka pyydetään. Muutaman kerran kun pyytää eikä tulla niin pyytäminen loppuu. Yksipuoleista on myös pyhien yms. Toivottaminen. Laitan kuvia, onnitteluja Jouluna, Pääsiäisenä, Vappuna jne. Mutta takaisin niitä en saa ellen itse laita ensin. Miksi? Toinen on myös ohareiden teko, sovitaan jotain ja viime tipassa perutaan tai jopa niin, että itse kysyn mihin aikaan sopii tulla niin vastaus on että "me tehdäänkin jotain ihan muuta, ei olla kotona"! Mielestäni jokaisen joka on laiska ylläpitämään ystävyyssuhteita, ei saisi valittaa, että ei ole kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopettaisin joksikin ajaksi kutsumiset. Jos eivät reagoi mitenkään, sitten kokonaan. Yhteydenpidot ja kyläilyt on vastavuoroisia, yksipuoliset kuivuvat kasaan.
En halua missään nimessä olla töykeä, mutta onko kukaan näistä ystävistä sinulle aidosti läheinen?
Monesti se, että nähdään perheenä muita perheitä ilman, että naisilla on esimerkiksi keskenään aito läheinen ystävyys, saattaa tuntua vähän suorittamiselta. Järkätään kutsut, tullaan hienostuneesti kylään, mutta aito vuorovaikutus puuttuu-- ja kyläily on itseasiassa raskasta ja väsyttävää.
Sen sijaan panostaisin ehkä vähän rennompaan ystävyyteen vaikkapa vain sen yhden perheen kanssa, joka näkee teitä mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkään perhe ei saa kutsuja. Luulen monen kohdalla, että kyse on mieheni kursailematon ja hmmm.. sanoisinko karkea tyyli. Hän ei hallitse keskusteluja kovin hyvin vaikka yleisellä tasolla moni mieltää mukavaksi mieheksi.
Minulla ei ole oikein koskaan itselläkään ollut hyviä sydän ystäviä, vaikka hyviä kavereita on paljon. Kaikki kaverisuhteet on pintapuolisia ja kahvikutsuja ei satele.
Joskus harmittaa kun haluaisi opettaa lapsille senkin kulttuurin, omassa lapsuudessa kahviteltiin puolin ja toisin useinkin tuttavaperheissä. Ehkä se ei enää kuulu tähän ajankuvaan? Onko nykymaailma liian hektistä, ettei kahvittelu tuttavien kanssa mahdu aikatauluun? Ja ilmeisesti nykyään ei enää kutsuta kotiin ns puolituttuja?
Meillä mennään vastavuoroisuuden periaatteella ja siinä on pudonnut pois ihan mukaviakin ihmisiä, jotka eivät jaksa kutsua kotiinsa vieraita. Onhan se iso rumba työelämässä oleville, kun pitää siivota, käydä kaupassa, kokata ja leipoa.
Jotenkin kemioiden pitää kohdata, jotta viitsii kutsua kylään. Yhden parin puoliso on niin erilainen, etten kutsuisi, kuin nyt vähän pakosta. Aika hankala yhtälö, jos aikuisiälle ei ole mukana seurannut lapsuus-, nuoruus-, opiskelu- tms. ystäviä.
Tässä olisi kylä-kaveri-tinderin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidänkään perhe ei saa kutsuja. Luulen monen kohdalla, että kyse on mieheni kursailematon ja hmmm.. sanoisinko karkea tyyli. Hän ei hallitse keskusteluja kovin hyvin vaikka yleisellä tasolla moni mieltää mukavaksi mieheksi.
Minulla ei ole oikein koskaan itselläkään ollut hyviä sydän ystäviä, vaikka hyviä kavereita on paljon. Kaikki kaverisuhteet on pintapuolisia ja kahvikutsuja ei satele.
Joskus harmittaa kun haluaisi opettaa lapsille senkin kulttuurin, omassa lapsuudessa kahviteltiin puolin ja toisin useinkin tuttavaperheissä. Ehkä se ei enää kuulu tähän ajankuvaan? Onko nykymaailma liian hektistä, ettei kahvittelu tuttavien kanssa mahdu aikatauluun? Ja ilmeisesti nykyään ei enää kutsuta kotiin ns puolituttuja?
Tässä osutaan asian ytimeen. Nykyisin ei ole tapana kylällä toisten kotona. Se kyläilyperinne koetaan rasittavaksi. Kaikilla on mieluummin omat juttunsa ja harrastuksensa nykyisin. niin ettei aikaa ylimääräiseen ole.
Omassa lapsuudenkodissani maalla.vanhempani olivat molemmat töissä kotitilalla 24/7 365 . Heidän harrastuksensa oli lukeminen . Äiti teki lisäksi käsitöitä ja leipoi ja hoiti kodin ja meidät lapset. Isä teki töitä. Kaikilla muilla sama tilanne Meillä kävi paljon vieraita ja me käytiin paljon kylässä. Naapurin pappakin saattoi pistäytyä kolmekin kertaa päivässä . Oli tarkka vierailusysteemi siitä milloin on kenenkin vuoro käydä kenelläkn kylässä. Kellään ei ollut kodin ulkopuolisia harrastuksia ,eikä mitään lasten harrastusrumbaa. Vierailusta ei mitenkään sovittu etukäteen ,ilmestyttiin vaan kylään. Aika harvoin kävi niin ettei kyläpaikassa oltu kotona. jos niin kävi mentiin sitten toiseen paikkaan. Yhteisöllisyyttä oli enemmänkin. Kotitalousnaiset kokoontui vähintään kerran kuussa . Lisäksi se järjesti sellaisia päivän kursseja esim. ruuanlaitossa ja uusista reseptistä. Maamiesseura kokoontui myös. Kerran viikossa oli kyläseurat jonkun kotona ja näihin oli pakko osallitua koko kylän väen, tai aiheutti spekulaatiota poissaolon syystä.
Kuka haluaa tai pystyy nykyaikana näin elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vinkki:
Jotkut eivät halua vieraita kotiin. Yritä ehdottaa näkemistä vaikka kahvilassa. Tällöin ei tule stressiä näkemisestä ja kumpikin maksaa omat kahvinsa.
Itse olen juuri tällainen, nykyään enää
en halua vieraita kotiini, koska sotkuista, en jaksa siivota yms. Mielellään kävisin kyllä itse kylässä, mutta kotiini en haluaisi kutsua ketään muita kuin läheiseni. Tämän takia en kyläile esim. työkavereiden luona. Koska en halua, että koko työpaikka saa tietää kotini luonteen ja muutenkin jos kutsuisi paljon ystäviä käymään, saisi olla jatkuvasti siivoamassa ja passaamassa. Työ vie paljon energiaa. Ehkä jos olisin työtön tai muuten kotona voisin kutsuakin vieraita. Tässä yksi selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin kartan menemästä vierailulle uudelleen, jos isäntäväki on liian puheliaita, ei suun vuoroa meinaa saada ja myöskään pois päästä. Siinä sittten odotan sopivaa hetkeä , milloin vois sanoa , että nyt tästä pitääkin lähteä jo kotiin., kun tuntuu , että koko ajan on jotain niin tärkeää kertomista , jota ei kehtais keskeyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin kaverilla oli paremmat ystävät. Saatiin kutsuja ainoastaan lasten synttäreille missä koskaan ei ehtinyt aikuisten juttuja puhua. Aina kun oli tiukkaa rahasta otti yhteyttä. Ei miehelleen halunnut kertoa, että on peeaa. Nykyisin entinen ystävä. Kutsuin häntä monta kertaa mun juhliin. Ikinä ei päässyt. Meni muka "parempiin" naimisiin. Ihan tavallisen työläisen kanssa.
Kaupungilla moikkailee kuin mitään ei olis tapahtunut. Katselen aina silloin ohi lentäviä lokkeja.
Mä olin aina vähän se viimeiseksi kutsuttava, jos ollenkaan. Vasta n 50v ymmärsin, että en taida olla neurotyypillinen vaan ADHD tai ADD - en osaa ymmärtää torjuvia viestejä. Roikuin ihmisissä, jotka ei oikeasti halunneet olla mun ystäviä. Kavereita sain helposti, mutta ystäviä en. Jätin kaikki noi kaverisuhteet , osa oli jo muutenkin lopahtanut. Viimeinen tikki oli se, ettei mun lapsen lakkiaiset kiinnostaneet ketään. Voiko olla ap, että sulla on samaa?
Kuulostat ihanalta ihmiseltä! Älä välitä heistä, vaikka ikävää tuo on.
Pystyttekö tutustumaan vauhakerhoissa tai jossain muualla saman henkisiin? Ystävyys toimiin molempiin suuntiin...
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla että olet sellainen ihminen joka on kiva muutaman tunnin jaksoissa, mutta uuvuttava. Heitä ei haittaa tulla luoksesi kylään, koska voivat poistua milloin haluavat. Jos taas menet kylään heille niin eivät halua joutua vihjailemaan milloin on aika lähteä.
Pari kaveriani ovat tällaisia. Aivan ihania ihmisiä, mutta liian energisiä ja sellaisia että pystyn olemaan heidän seurassaan vain lyhyitä aikoja kerrallaan.
Vaikea sanoa ap:n tapauksessa mikä on syynä. Mä en vaan jaksa hirveästi kutsua ylipäätään ketään, koska teen tosi raskasta matkatyötä ja tarvitsen aikaa kodin rauhassa työstä palautumiseen.
Mulla on yksi tuttavaperhe, jotka periaatteessa mukavia ja positiivisia ihmisiä mutta meidän elämänarvot on niin erilaiset. He ovat kovia puhumaan koko ajan ja puhuvat omaa agendaansa. Eli kehuvat koko ajan mitä on ostettu ja minkä merkkistä ja minkä hintaista. Kaikki pyörii ostamisen, rahan ja brändien ympärillä. Mä en ole mikä merkkitietoinen shoppailija enkä jaksa kuunnella kuinka rouva on taas ostanut tsiljoona euroa maksaneen ökymerkin huivin ja sitten sitä pitäisi ihastella. Kun omat vaatteet on pääasiassa kirpparilta. En vaan jaksa.
Älä masennu siitä, äläkä syyttää itsensä. Teissä ei ole mitään vikaa, vaan teitä ympäröivissä ihmisissä on ja niiten suhtautumisessa. Olen kokenut samaa, kun te. Oli aikaa, kun etsisin ystäviä, keneen tutustua. Kaikki juoksivat vaan pois kauemmas. Ihmettelin, mutta aloin seuraaman ihmisiä ja niiten käytöstä. Selvisi, että narssissistisen luonteen omaavat ihmiset käyttäytyvät tahallaan päinvastoin odottetulle. Selvisi nimittäin näin, että kun ma tekin lopulta ratkaisun niihin, ketkä karkuun juoksivaat- että juoskoot, ma en haluakaan olla tekemisissä tämmöisten kanssa, ketkä eivät halua olla mun ystäviä. Päätin, että katkaisen väliit, suhteet ja että ketään niistä ei päästä oman elämään eikä perheeseen enää. Mutta- kuinka ollakaan- alettuani itse etääntymään tämmöisistä siis ne, ketkä olivat juossut karkuun- aloivatkin lähestyä. Yhtäkkiä yksi halusi ja toinen löysi tekosyyn, miksi tulisi ja kolmas löysi jotain, kutsuaksen minua kylään. VAAN EN MENNYT EIKÄ ENÄÄ OLLUT TEKEMISISSÄÄN TÄMMÖISTEN KANSSA ENÄÄ! Oikeat ystävät ovat, tulevat ja jäävät elämään. He eivät juokse karkuun, kun sa niitä tarviit eikä he tulee itsensä tyrkkyttämään kun sa olet sen takia pistanut välit poikki. Anna itsellesi aikaa tutustua kunnon normaaleihin ihmisiin, toivottavasti löydät aidot ystävät.
Tehkää someen jonkinlainen kutsu-rinki, toisillenne tuntemattomat aina vuorollaan järjestää kutsut.
Meillä mieheni on niin hiljainen että huomaan monien streessaavan koko illan siitä.
Uskon sen rajoittavan kutsuja.
Mieheni bestiksen ja vaimonsa vierailu oli taasen minulle samasta syystä raskasta. Vaimo oli niiiiiin hillitty. Erittäin kohtuulliset mielipiteet kaikesta.
Olen sivistynyt käytöksessäni, mutta nautin kunnon kiihkeästä keskustelusta, ja tuo vaimo sai oloni norsuksi posliinikaupassa.
Kukaan ei ole kutsunut uudelleen.