Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut ! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Voi,kamala,eivät kai suomalaiset enää ole tuollaisia olemattoman itsetunnon kanssa kamppailevia surkimuksia? Liian hienoa? Tämä perhe kuulostaa oikein fiksulta ja mukavalta,en käsitä mistä homma kiikastaa. Suomalaiset ovat niin outoja,ei niistä ota pirukaan selvää. Ei edes alkeellisia peruskäyttäytymissääntöjä hallita,toivon parempaa tulevaisuutta tälle kivalle perheelle.
Alkeellisiin peruskäyttäytymissääntöihin kuuluu, että ei yritetä pakottaa toisia a) tulemaan kylään ja b) kutsumaan vastavierailulle. Näiden pakottajien ja mielensäpahoittajien kannattaisi joskus edes yrittää asettua niiden muiden asemaan. Varmasti heillä on syynsä miksi eivät halua olla tämän kutsuja määrittelemässä suhteessa häneen. Se että joku suostuu tulemaan käymään ja keskustelee sen aikaa kivasti kohteliaisuuttaan ei tarkoita että sitoutuu jatkuvaan kyläilyyn ja läheiseen suhteeseen perheiden välillä.
Kyllä tähän oikeasti on ainut ratkaisu se, että lakataan menemästä käymään ja keskustelemaan kivasti "kohteliaisuuttaan".
Kas kun siinä annetaan aivan väärä signaali, tämä kutsuja kun ei tiedä, että istut siellä "kohteliaisuuttasi", etkä siksi, että haluat olla siellä.
Tässä keskustelussa syyllistetään ihmisiä, jotka toivovat ystäviä ja kuvittelevat, että heillä on mahdollisuus sellaisia saada sen vuoksi, että heillä käydään kylässä. Tietysti joo nämä, kenellä käydään kylässä "kohteliaisuuden" vuoksi, ovat liian hienostelevia, yrittävät liikaa, saattaa olla kiva kotikin ja nätit astiat ja vaivaakin on nähty vierailun eteen. Kylläpä ovatkin hirveitä ihmisiä, ei ihme, että sellaisten kanssa ei kukaan jatkossa tahdo olla tekemisissä! Katsokoon peiliin!
Kyllä heidän pitää itse ymmärtää sitten siitä, että näkevät somessa kuvia niistä kerroista, kun kutsutaan niitä oikeita ystäviä, jotka ovat ihania ihmisiä ja eivät hienostele jne. että heidän on turha odotella vastakutsua.
Ei tässä sentään ole tuollaisten ihmisten kanssa mihinkään vastavuoroisuuteen sitouduttu, vaikka taas seuraavan kerran "kohteliaasti" mennään syömään ne juustokakut. Tuleehan siitä hyvää matskua sitten naureskella niissä paremmissa illanvietoissa, oikeiden ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskös olla "perhe tinder":
Etsimme nelihenkiselle perheelle Etelä-Suomesta ystäväperhettä, joka pitäisi kyläilystä, luonnossa liikkumisesta, hyvästä ruoasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Ja tämä kokemusko menee pilalle, jos kupit ovat jotain muuta kuin eriparia?
Meidänkin illanvietoissa puhutaan paljon kirjallisuudesta (kaikki lukevat paljon) , taiteista jonkun verran (jos joku on käynyt jossain), musiikista kiivaasti, koska on niin erilaisia musiikkimakuja ja useat soittavatkin jotain, eikä sitä ole haitannut se, että kuppini eivät ole eriparia.
Näetkö ehkä, miten kapeasti ja ennakkoluuloisesti arvioit ihmisiä?
Voi että ilmaiset kyllä hyvin. Huomaa, että luette paljon. Vähän sama kun Suomessa saa kauhistella toista miten laiha joku on. Auta armias, jos kauhistelee miten lihavia koko perhe on🙈 Tai saa kauhistella opiskelleita ihmisiä, että ”meneekö teillä opiskelut vähän yli” mutta auta armias, jos kauhistelee että eikö sulla nyt mitään tutkintoa ole, niin olet epäkohtelias.
Täällä on hyväksytympää olla lihava, köyhä, eriparikuppien kanssa loistava muiden mollaaja.
Sama se, onko ihminen ruotsinkielinen vanhan rahan eläjä vaiko köyhä eriparikuppinen, nämä ovat ihan okei.
Sen sijaan itseään korostavat nousukkaat omaisuusluettelo persoonaa määrittämässä ovat porukkaa, jota en jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Ja tämä kokemusko menee pilalle, jos kupit ovat jotain muuta kuin eriparia?
Meidänkin illanvietoissa puhutaan paljon kirjallisuudesta (kaikki lukevat paljon) , taiteista jonkun verran (jos joku on käynyt jossain), musiikista kiivaasti, koska on niin erilaisia musiikkimakuja ja useat soittavatkin jotain, eikä sitä ole haitannut se, että kuppini eivät ole eriparia.
Näetkö ehkä, miten kapeasti ja ennakkoluuloisesti arvioit ihmisiä?
Voi että ilmaiset kyllä hyvin. Huomaa, että luette paljon. Vähän sama kun Suomessa saa kauhistella toista miten laiha joku on. Auta armias, jos kauhistelee miten lihavia koko perhe on🙈 Tai saa kauhistella opiskelleita ihmisiä, että ”meneekö teillä opiskelut vähän yli” mutta auta armias, jos kauhistelee että eikö sulla nyt mitään tutkintoa ole, niin olet epäkohtelias.
Täällä on hyväksytympää olla lihava, köyhä, eriparikuppien kanssa loistava muiden mollaaja.
Samaa mieltä, hyvin sanottu! Ja kyllähän täälläkin keskustelu ap on lytätty juuri siksi, että hän on kertonut omaavansa monia arvostettuja piirteitä mutta Suomessahan niitä arvostetaan vain salaa, julkisesti kelpaa vain semmoinen "enhän mää nyt mittään, enhän mää nyt kukkaan" asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Ja tämä kokemusko menee pilalle, jos kupit ovat jotain muuta kuin eriparia?
Meidänkin illanvietoissa puhutaan paljon kirjallisuudesta (kaikki lukevat paljon) , taiteista jonkun verran (jos joku on käynyt jossain), musiikista kiivaasti, koska on niin erilaisia musiikkimakuja ja useat soittavatkin jotain, eikä sitä ole haitannut se, että kuppini eivät ole eriparia.
Näetkö ehkä, miten kapeasti ja ennakkoluuloisesti arvioit ihmisiä?
Voi että ilmaiset kyllä hyvin. Huomaa, että luette paljon. Vähän sama kun Suomessa saa kauhistella toista miten laiha joku on. Auta armias, jos kauhistelee miten lihavia koko perhe on🙈 Tai saa kauhistella opiskelleita ihmisiä, että ”meneekö teillä opiskelut vähän yli” mutta auta armias, jos kauhistelee että eikö sulla nyt mitään tutkintoa ole, niin olet epäkohtelias.
Täällä on hyväksytympää olla lihava, köyhä, eriparikuppien kanssa loistava muiden mollaaja.
Sama se, onko ihminen ruotsinkielinen vanhan rahan eläjä vaiko köyhä eriparikuppinen, nämä ovat ihan okei.
Sen sijaan itseään korostavat nousukkaat omaisuusluettelo persoonaa määrittämässä ovat porukkaa, jota en jaksa kuunnella.
Törmäätkö useinkin tälläisiin? Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiä, mimmoisissa porukoissa pyörii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole ainuita siis, meillä sama ongelma. Luulen, että on yleisempää kuin itse kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Ja tämä kokemusko menee pilalle, jos kupit ovat jotain muuta kuin eriparia?
Meidänkin illanvietoissa puhutaan paljon kirjallisuudesta (kaikki lukevat paljon) , taiteista jonkun verran (jos joku on käynyt jossain), musiikista kiivaasti, koska on niin erilaisia musiikkimakuja ja useat soittavatkin jotain, eikä sitä ole haitannut se, että kuppini eivät ole eriparia.
Näetkö ehkä, miten kapeasti ja ennakkoluuloisesti arvioit ihmisiä?
Voi yhen tähen. Mulla nyt kuitenkin on ystäviä ja käydään vastavuoroisesti kylässä , varmaan meitä yhdistää tämä meidän KAPEAKATSEISUUS! Hellitä jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona aika. En halua kotiini ketään ylimääräistä ja itse oon käynyt hyvin vähän missään kylässä Nyt.
Miten selität että kuitenkin somesi on täynnä ystäväperhevierailukuvia? Vai luitko aloitusta?
Ohis, mutta ei omia tekemisiä tarvitse selitellä kenellekään. Jos joku alkaisi mustasukkaiseksi minun perheeni tekemisistä ja olemisista, niin suuttuisin todella. Jokainen saa valita omat kaverinsa ihan itse.
Ehkä se on ankeaa huomata, että muilla perheillä on muutakin elämää, mutta niin se vain menee. Jos kemiat eivät kohtaa, niin ne eivät kohtaa ja väkisillä ei ystävyyttä tule.
Omassa ystävä piirissä normaalisti kutsutaan ittemme toisille kylään. Laittaa vaan viestin että voisin poiketa tänään kahvilla. Silleen sitä ennenki kyläiltiin eikä mitään kauheita suunitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä voi olla monia, miksi ihmiset eivät kutsu kotiinsa. Ensinnäkin moni on tosi kiireinen. Vierailu vaatii kuitenkin paljon aikaa, jos on iso asunto siivottavana tai pienempikin, lisäksi tarjoilut, kaupassakäynnit. Ihmiset ovat töistä, lasten hoidosta, lasten harrastuksista ym sen verran väsyneitä, että hyvin vähäinen vapaa-aika käytetään lepoon tai muihin pakollisiin askareisiin. Osa ihmisistä ei ole kivaa seuraa. Arvostellaan toisen kotia ja kaikkea muutakin tai piikitellään. Mutta en usko, että ap:lla tätä ongelmaa. Tosiaan vaikutat kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki:
Jotkut eivät halua vieraita kotiin. Yritä ehdottaa näkemistä vaikka kahvilassa. Tällöin ei tule stressiä näkemisestä ja kumpikin maksaa omat kahvinsa.
Tämä olisi muuten hyvä vinkki, mutta 90% heistä harrastavat ruoan laittoa ja heillä on isot kodit, joissa Instan mukaan kyläilee kyllä kavereita (paitsi me)
Ap
Tuli mieleen ,että jos he pitävät itseään jotenkin hienompina ihmisinä ja teidän asuntonne on heistä liian vaatimaton. Siis pinnallisia ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, sen jälkeen kun lapset tuli niin kaikki kanssakäyminen väheni vaikka olisi luullut että menee toisinpäin. Monen kohdalla jo luovuttanut kun ei vastavuoroisuutta vaan ole. Tietysti lapset, työ, harrastukset jne. vie aikaa meillä kaikilla mutta se, ettei joillain koskaan sitä ole ottaa on kummallista. Itse mietin että aina voi jostain napsasta aikaa jos ystävä sitä pyytää. Sehän on vaan asenne ja järjestelykysymys, jos halua ylläpitää ihmissuhteita. Monet on vaan kai itsekkäitä nykyään. Uusiin ystäviin on kanssa hankala tutustua esim. lasten kautta kun aikuisilla tuntuu olevan jo ne ennalta sovitut ystävät ja tutut ja jos uutena yrität siihen niin saa usein viileähkön tai välinpitämättömän vastaanoton ja tulee olo että turha edes yrittää. Miettiihän sitä välillä miten omien lasten sukupolveen tällainen käytös tulee vaikuttamaan. Me aikuiset ollaan kuitenkin roolimalleja ja lapset ottaa monet tavat meistä.
Kyllä se ainakin oman ikäisteni sukupolvessa myös näkyy. 25-30v kaikilla on jo ne omat porukat ja ''klikit'', johon ei todellakaan kutsuta ketään uutta. Tämä näkyy myös työpaikallani, jossa on tämän ikäistä porukkaa. Ihan kuin jostain jenkkileffasta, omat kuppikunnat, joihin ei hyväksytä tai TARVITA ketään ylimääräisiä. Kaukana ollaan "tuu säkin hei mukaan" -kulttuurista.
Suomessa ollaan muutenkin todella sidoksissa noihin porukoihin. Usein ihan porukassa päätetään että ketään ylimääräisiä tänne ei sitten haluta tai kutsuta. Se ylimääräinen nähdään heti ulkopuolisena ja turhakkeena, ikään kuin hänellä ei voisi olla mitään hyvää annettavaa tälle seurueelle. Hänet tuomitaan jo etukäteen "ei se kuitenkaan viihdy meidän porukassa tai tiedä mistä puhutaan" jne.
Olen huomannut tämän lukuisia kertoja puoliksi chileläisenä. Siellä taas on ihan normaalia kutsua myös ne ei niin superläheiset ystävät mukaan noiden klikkienkin ulkopuolelta. Pikemminkin olisi todella epäkohteliasta olla kutsumatta. Epävirallisiin illanistujaisiin kutsutaan ihan mielellään niitä ns ulkopuolisia ja heidät otetaan siellä paremmin vastaan ja yritetään jopa tutustua. Kieltämättä olen kipuillut hieman tämän asian kanssa, sillä en jotenkin osaa sopeutua noihin hyvin tiukkoihin kuppikuntiin.
Taitaa tuo Insta-kyttääminen olla kaiken pahan alku ja juuri. Miksi pitää tietää, mitä muut tekevät tai ennemminkin esittävät tekevänsä? Mitä lisäarvoa se ap:lle tuo?
Näillä kytätyillä saattaa olla ties mitä helvettiä elämässään menossa ja he julkaisevat silti "onnellisia" kuvia. Ap. hyvä, eihän some kerro juuri mitään kenenkään elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheellämme on yksi ystäväperhe. Reilu parikymmentä vuotta sitten miehet tutustuivat työnsä kautta toisiinsa ja päätimme kutsua pariskunnan meille iltaa viettämään. Muistan todella hyvin vieläkin, kun he tulivat meille ja hyvä että he olivat tulleet meille ovesta sisälle, kun tunsin, että tästä rouvasta tulisi ystäväni. Meillä meni ensimmäisestä sekunnista lähtien rouvan kanssa jutut niin hyvin yhteen, että miehemme katsoivat suu auki, kun puhua pulputimme kuin olisimme tunteneet aina.
Kyläilimme toistemme luona hyvin usein ja teimme paljon yhteisiä viikonloppureissuja, jotka olivat niin täynnä juttelua, naurua ja hyvää tuulta, että poskiin sattui. Aikaa kului ja meille molemmille tuli lapsia saman verran niin, että lapset ovat kuukauden pari ikäerolla toistensa ikäisiä. Lapset viihtyivät hyvin yhdessä myös ja näimme toisiamme, vaikka välimatkaa olikin. Olimme toistemme luona, kävimme telttailemassa, mökillä, patikoimassa ja vaikka mitä mukavaa.
Nyt lapsista suurin osa on jo aikuisia ja asumme eri puolilla Suomea, mutta pidämme vieläkin yhteyttä rouvan kanssa muutaman kerran viikossa hyvinkin. Olen todella onnellinen tästä ystävyydestä!
En ole oikeastaan edes yrittänyt etsiä toista samanlaista ystävyyttä tai perheystäviä ja tuntuu, että nyt sille ei ole oikeastaan edes aikaa. Minulla on ystäviä, miehelläni on ystävi ja lapsillamme on ystäviä, se riittää. Sen lisäksi on tietenkin lähisukulaiset, joiden kanssa on mukava olla aina silloin tällöin, mutta nyt korona etäännytti meidätkin puoleksitoista vuodeksi. Viikonloppuna näimme sukulaisia taas, oli mukava tavata ja juttua riitti.
Huom.
Näkökulma: ”Kukaan ei koskaan”.
…Sille nyt voisit ihan alkuun tehdä jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuo Insta-kyttääminen olla kaiken pahan alku ja juuri. Miksi pitää tietää, mitä muut tekevät tai ennemminkin esittävät tekevänsä? Mitä lisäarvoa se ap:lle tuo?
Näillä kytätyillä saattaa olla ties mitä helvettiä elämässään menossa ja he julkaisevat silti "onnellisia" kuvia. Ap. hyvä, eihän some kerro juuri mitään kenenkään elämästä.
Niin ja vaikka some kertoisikin jotain, niin se on heidän yksityinen asia. Ap perheineen ei kuulu muiden läheisiin ja se on hyväksyttävä. Muut saavat todellakin elää parhaaksi katsomallaan tavalla ja päivittää kuviaan niin paljon kuin haluavat. Hieman muunneltu sananlasku: ei se ole sen vika, joka kivoja kuvia lähettää, vaan sen, joka niitä katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystävä piirissä normaalisti kutsutaan ittemme toisille kylään. Laittaa vaan viestin että voisin poiketa tänään kahvilla. Silleen sitä ennenki kyläiltiin eikä mitään kauheita suunitelmia.
No meille ei kyllä tällainen sovi. Meillä on oma elämä, omat ja lasten harrastukset ja ne kotityöt, syömiset ym täytyy ennättää tehdä. Ei kiitos yllätyskahvittelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystävä piirissä normaalisti kutsutaan ittemme toisille kylään. Laittaa vaan viestin että voisin poiketa tänään kahvilla. Silleen sitä ennenki kyläiltiin eikä mitään kauheita suunitelmia.
Meille tuollainen ei sopisi, itse asiassa se olisi todella ärsyttävää. Ehkä sellainen sopii, jos asutaan jossakin kerrostalossa, eikä ole muuta elämää kuin kotona makaaminen ja ikkunasta ulos katsominen.
Itse haluan tehdä vapaa-ajallani mitä mieleni tekee ja se on harvoin kahvikuppi kädessä istuskelua ja vieraan viihdyttämistä. Minulla on perhe, omakotitalo ja iso piha. Haluan keskittyä olemaan perheeni kanssa, tehdä pihatöitä, järjestellä kotia, lähteä vaikka anoppilan mökille lyhyellä varoitusajalla tai mennä patikoimaan kansallispuistoon perheen kanssa. Iltaisin en varsinkaan halua ketään kylään, vaan iltaisin riittää yllin kyllin muutakin tekemistä. Vieraat käypi ajallaan ja talo elää tavallaan.
Ja nyt korona-aikaan en olisi edes ajatellut päästää jotakin sisälle vain hengaamaan ja kahville. Ystävieni kanssa voi seurustella muutenkin kuin naamatusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, sen jälkeen kun lapset tuli niin kaikki kanssakäyminen väheni vaikka olisi luullut että menee toisinpäin. Monen kohdalla jo luovuttanut kun ei vastavuoroisuutta vaan ole. Tietysti lapset, työ, harrastukset jne. vie aikaa meillä kaikilla mutta se, ettei joillain koskaan sitä ole ottaa on kummallista. Itse mietin että aina voi jostain napsasta aikaa jos ystävä sitä pyytää. Sehän on vaan asenne ja järjestelykysymys, jos halua ylläpitää ihmissuhteita. Monet on vaan kai itsekkäitä nykyään. Uusiin ystäviin on kanssa hankala tutustua esim. lasten kautta kun aikuisilla tuntuu olevan jo ne ennalta sovitut ystävät ja tutut ja jos uutena yrität siihen niin saa usein viileähkön tai välinpitämättömän vastaanoton ja tulee olo että turha edes yrittää. Miettiihän sitä välillä miten omien lasten sukupolveen tällainen käytös tulee vaikuttamaan. Me aikuiset ollaan kuitenkin roolimalleja ja lapset ottaa monet tavat meistä.
Kyllä se ainakin oman ikäisteni sukupolvessa myös näkyy. 25-30v kaikilla on jo ne omat porukat ja ''klikit'', johon ei todellakaan kutsuta ketään uutta. Tämä näkyy myös työpaikallani, jossa on tämän ikäistä porukkaa. Ihan kuin jostain jenkkileffasta, omat kuppikunnat, joihin ei hyväksytä tai TARVITA ketään ylimääräisiä. Kaukana ollaan "tuu säkin hei mukaan" -kulttuurista.
Suomessa ollaan muutenkin todella sidoksissa noihin porukoihin. Usein ihan porukassa päätetään että ketään ylimääräisiä tänne ei sitten haluta tai kutsuta. Se ylimääräinen nähdään heti ulkopuolisena ja turhakkeena, ikään kuin hänellä ei voisi olla mitään hyvää annettavaa tälle seurueelle. Hänet tuomitaan jo etukäteen "ei se kuitenkaan viihdy meidän porukassa tai tiedä mistä puhutaan" jne.
Olen huomannut tämän lukuisia kertoja puoliksi chileläisenä. Siellä taas on ihan normaalia kutsua myös ne ei niin superläheiset ystävät mukaan noiden klikkienkin ulkopuolelta. Pikemminkin olisi todella epäkohteliasta olla kutsumatta. Epävirallisiin illanistujaisiin kutsutaan ihan mielellään niitä ns ulkopuolisia ja heidät otetaan siellä paremmin vastaan ja yritetään jopa tutustua. Kieltämättä olen kipuillut hieman tämän asian kanssa, sillä en jotenkin osaa sopeutua noihin hyvin tiukkoihin kuppikuntiin.
No ehkä kannattaa sitten muuttaa sinne, missä asiat ovat mielestäsi paremmin. Kukaan ei ole velkaa jollekin randomille tyypille mitään. Toki töissä jne täytyy yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla jokainen saa kavereista tai olla kaveeramatta aivan vapaasti. Suomessa ystävyyttä arvostetaan sen verran korkealle ja pidetään jopa tiettynä sitoumuksena ,kuten apkin pitää, ettei siihen kevyesti ryhdytä.
Alue: Aihe vapaa
Voi että ilmaiset kyllä hyvin. Huomaa, että luette paljon. Vähän sama kun Suomessa saa kauhistella toista miten laiha joku on. Auta armias, jos kauhistelee miten lihavia koko perhe on🙈 Tai saa kauhistella opiskelleita ihmisiä, että ”meneekö teillä opiskelut vähän yli” mutta auta armias, jos kauhistelee että eikö sulla nyt mitään tutkintoa ole, niin olet epäkohtelias.
Täällä on hyväksytympää olla lihava, köyhä, eriparikuppien kanssa loistava muiden mollaaja.