Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Mitä silloin tapahtuu, jos Isabel ratsastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku meinasi noin vaan lopettaa Amadeuksen keskustelun.

Ihan ilman selityksiä ja Amadeuksen puheenvuoroa. Toivottavasti hevonen pääsee viimeistään parin kuukauden kuluttua jatkamaan.

Niin paljon kuin hevonen teitä lukijoita ja kirjoittamista rakastaakin, sen todellakin pitää lopettaa. Oli tarkoitus, että se kertoo Laurin varaaman autotallin saavan muuta käyttöä ja ettei kirjoittaminen jatkossa ole enää mahdollista. Sen piti myös hyvästellä teidät ja todeta, että jatkossa aivan tavallisena hevosena oleminen kivassa uudessa tallissa riittää sille. Itse asiassa sen piti tehdä tämä jo viikkoja aiemmin, silloin kun se siirtyi Peterin talliin. Asia oli nähkäätte käsikirjoitettu hevosen osalta niin; se oli Amadeuksen kohtalo, ja aivan onnellinen kohtalo. Mutta se ei nyt totellut kuten hevosen pitäisi.

Kuinka ollakaan, jokunen muukin on poikennut sovitusta käsikirjoituksesta. Myös Laurin piti ilmoittaa muuttavansa harjoittelun jälkeen toisaalle. Nyt hän vain kertoi lähtevänsä muutamaksi kuukaudeksi pois! Eli Amadeus on siinä luulossa, että kevään tullen kaikki jatkuu kuten ennenkin! Myöskään Isabelin ei ollut tarkoitus sekaantua enää asiaan. Sen sijaan hän ilmoittaa alkavansa ehkä useamminkin käymään Peterin luona ja mitä muuta hän mahtaa vielä keksiä. Tämä menee aivan sotkuiseksi nyt kun ihmiset - ja jopa hevonen -improvisoivat omiaan ja ilman lupaa laajentavat saamiaan valtuuksia.

Jotenkin minuun kuitenkin vetosi tuo, että he kirjoittivat tänne hämmästyneinä ja vakuuttivat syyttömyyttään. Rehellisiä he kaikki ovat, vaikkakin sitten omapäisiä. Enkä voi olla heistä pitämättä, joten tuntekoot nyt sitten aitoa vapautta pienen hetken. Mutta yhden neuvon haluan antaa ja annan sen Isabelille, ystävänäsi. Älä ala harrastaa ratsastusta, sillä se koituu sinulle kohtalokkaaksi.

se Joku

Kun nyt mainitsit minut viestissäsi niin vastaan.

Tuo mitä kirjoitit on minusta vastenmielistä ja asiatonta. En tiedä, kuka olet ja mikä on perusteesi pelotella minua. Mutta voin kertoa, että minua eivät voisi vähempää kiinnostaa sinun ”ennustuksesi” etkä onnistu kirjoituksillasi todellakaan vaikuttamaan siihen, mitä minä teen tai jätän tekemättä. Eli kiitos vain, mutta päätän itse omista asioistani.

Jos olet se sama tyyppi, joka tiesi Amadeuksen nimen ja sen, että se joutuu vähäksi aikaa tauolle palstalla käymisestä niin eipä vielä oikein vakuuta. Amadeuksen ja sen lähipiirin tuntee kuitenkin kymmeniä tai satoja ihmisiä! (Ennustapa minulle vaikka oikeat lottonumerot seuraavaan arvontaan niin mietitään asiaa sitten uudestaan!) Näillä näytöillä olet pelkkä häirikkö ja aika naurettava sellainen.

Ja tiedoksesi, ettet päätä myöskään Aman tekemisistä. Se jatkaa kirjoittamista jos ja kun vain joku meistä saa sille toimitettua laitteen sitä varten!

-Isabel

Hyvä Isabel!

Mikä motiivi jollakulla on pelotella sinua? Mitäköhän Amadeus tuosta pelottelijasta sanoisi. Senpä haluaisin kuulla.

Kuka hevosen lähipiirissä voi olla noin ikävä.

Hevonen on aina kehunut kaikkia. Amadeus on itse myös kaikille lempeä.

Kiinnostaa huomattavasti, mitä Lauri ja Amadeus tuumaa tuosta oudosta kirjoittajasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä Isabel!

Mikä motiivi jollakulla on pelotella sinua? Mitäköhän Amadeus tuosta pelottelijasta sanoisi. Senpä haluaisin kuulla.

Kiitos! 😄

Se tuskin sanoisi kovin pahasti tuostakaan tyypistä, kun suhtautui siihen aiempaan floodaajaankin enkelin kärsivällisyydellä. Minusta ei kyllä ole samaan.

Perjantaina näen sen taas kun olen menossa äidin mukaan. Tulin niin mielettömän onnelliseksi kun se vastasi minulle! Itse asiassa odotan ylihuomista kovasti. Niin kovasti ettei lukemisesta ole tulla mitään... 😥

Aivan mainiota Isabel. Voin kuvitella, mitenbon ihanaa, kun tietää hevosen ymmärtävän joka sanan!

Isabel voi kysyä hevosen mielipidettä syyllisestä.

Nimi vaan maahan kaviolla.

Tuleeko hevonen enää takaisin?

Laita sitten kuulumisia huomenna, Isabel.

Onhan se hevonenkin luvannut tulla takaisin, kun Lauri joskus käy.

Kävin tosiaan tänään äidin kanssa Amadeuksen luona. Äidin piti tavalliseen tapaan lähteä Aman kanssa tunniksi ratsastamaan, mutta matkalla sen omistaja soitti ja kertoi oman ratsastusretkensä päättyneen eilen lähes onnettomuuteen. Hän oli ratsastanut jäisellä tiellä ja yhtäkkiä Amadeuksen jalat olivat livenneet ja se oli vain juuri ja juuri onnistunut säilyttämään tasapainonsa. Hän oli heti tarkastanut hevosen kengät ja huomannut useamman nastan (vai mitä ne nyt olivatkaan) irronneen. Koska kengityksestä huolehtiva ihminen oli tulossa seuraavana päivänä eli tänään käyntimme jälkeen, he eivät illalla tehneet asialle mitään. Mutta siitä syystä Amadeuksella ei ollut turvallista ratsastaa ja pahoiteltuaan ettei ollut muistanut illalla asiasta tiedottaa hän ehdotti, että äiti lähtisi poikkeuksellisesti Pacolla. Sen kengät oli myös tarkastettu ja niissä ei varmasti ollut vikaa.

Koska olimme jo hyvän matkaa ajaneet, äiti ei halunnut enää kääntyä takaisin. Niinpä hän sitten perille päästyämme meni tarhalle ja jutteli ainakin puoli tuntia Pacon kanssa ja huolella ja hellyydellä rapsutti sitä saadakseen sen luottamuksen. Ilmeisesti hän siinä onnistui koska seuraavaksi hän jo istui Pacon satulassa ja ohjasi sen pihatielle ja edelleen viereisen pellon laitaa metsätielle. Hän on kyllä niin taitava hevosten kanssa. Minusta jopa tuntuu, että minua ja veljeäni ei aina valmisteltu uusiin kokemuksiin yhtä huolellisesti kuin Pacoa tänään!

Oli hassua, että aamulla sattui käymään näin. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että sain vähän aikaa olla kaksin Amadeuksen kanssa – ensimmäistä kertaa! Jätin siis Siirin vielä autoon viltin alle odottamaan ja menin tarhalle. Amadeus oli kaksin Hassen kanssa ja vuonohevonen oli meillä koko ajan seurana, mutta se ei kyllä tainnut juuri ymmärtää mitä teimme ja tuskin välittikään.

Ama oli ensin vähän hermostuneen tuntuinen. Se jopa pari kertaa kääntyi luotani pois juostakseen tarhassa lenkin, mutta palasi sitten kyllä takaisin. Arvelin, että sitä voi jännittää vastata kysymyksiin suoraan eleillä, mutta en tiedä miten asia on. Harmitti, etten osaa luontevasti koskea hevosiin, koska jollakin tasolla pelkään niitä, myös Amadeusta. En siis pystynyt rauhoittamaan sitä silittämällä. Kysyin siltä kuitenkin ensin, voisiko se vastata muutamaan kysymykseeni. Kun se pienen hetken epäröinnin jälkeen nyökkäsi, minun oli vielä kysyttävä, että uskallanko sen hermostumatta silittää sitä kaulalta. Niin juuri, uskallanko! Minua alkoi yhtäkkiä harmittaa, että äidin monista suostutteluista huolimatta en koskaan alkanut käydä tallilla. Yritin sitten vain parhaani mukaan näytellä Amadeukselle rohkeampaa kuin olinkaan.

Ehdimme olla sen kanssa kaksin ehkä vain vartin. Tai ainakin aika tuntui lyhyeltä. Aloin heti alkuun miettiä, onko edes reilua odottaa sen vastaavan kysymyksiin kyllä tai ei. En minäkään aina vastaa sillä tavalla tai itse asiassa taidan tehdä niin tosi harvoin. Kerroin sille tämän ja kysyin sitten haluaisiko se opetella erilaiset eleet sellaisia tilanteita varten, ettei se joko halua tai osaa vastata. Otin sitten vähän aloitetta omiin käsiini ja opetin sille, että minun läsnäollessani se voisi nostaa ja laskea takakavionsa kerran, jos se ei jostain syystä halua vastata. Ja jos se ei tiedä, mitä vastaisi, se voisi nostaa ja laskea etukavionsa. Sovimme näistä merkeistä sen kanssa, harjoittelimme niitä ja se vaikutti minusta jopa innostuneelta tähän uuteen asiaan. Toivon vain, etten nyt sekoita sitä kun se joutuu muistamaan niin paljon muitakin ihmisten vaatimia juttuja. Voi ei, minun täytyy nyt hetkeksi lopettaa, mutta palaan vielä jos vain ehdin!

No niin! Paljon en ennen Patrikin tuloa enää ehtinyt Amadeukselle jutella, mutta viimeiseksi kerroin palstan oudosta kommentista ja minulle annetusta uhkauksesta olla aloittamatta ratsastusharrastusta. Amadeus ei tiennyt kuka se henkilö voisi olla, mutta nyökytti heti päätään kysyessäni, voisinko joskus ratsastaa sillä jos ensin opettelisin perusteet. Olin sen vastauksesta tavattoman iloinen ja kiitollinen. Epävarmuudestani huolimatta se suhtautui minuun niin luottavaisesti ja ystävällisesti. Ja kun sain hetken olla sen kanssa rauhassa ja jutella, minä tajusin olevani Amadeuksen suhteen aivan myyty. Paitsi että sillä on sen erityinen taito osata kieltä, se oli niin hienon ja kauniin näköinen! Sillä oli aivan uudelta näyttävä sininen riimu päässään ja sen talvikarva oli paksu ja huolella harjattu. Minä nautin niin sen seurasta ja kommunikoinnista sen kanssa. Se on mielettömän jännittävää ja sykähdyttävää, ihan erilaista kuin mikään muu asia mitä teen. On oikeasti käsittämätöntä, että hevonen voi olla sellainen, melkein kuin ihmisystävä! Aivan hullua, mutta minusta on yhtäkkiä 21-vuotiaana tullut totaalinen heppahöperö. Tai Amadeushöperö ehkä.

Yksi ongelma asiassa on. Jotta saisin Aman kanssa säännöllisesti omaa aikaa, minun olisi opeteltava ratsastamaan. En minä vieläkään ole siitä erityisen kiinnostunut harrastuksena, mutta Amadeuksen kanssa olemisesta ja juttelemisesta kyllä olen. Ehkä minun siis vain pitäisi käydä alkeiskurssi, ellei sitten äiti innostuisi minua opettamaan. Aikaa siihen kuluu joka tapauksessa paljon, mutta motivaationi ainakin olisi kunnossa. Toisaalta hevospelkoni aiheuttaa sen, että epäilen suuresti, miten hyväksi ratsastajaksi ja hevosharrastajaksi voisin ikinä tulla. Tämä on vaikea asia ja vaikea päätös.

Patrikin tultua koulusta katselimme hevosten puuhia tarhassa. Ne kisailivat keskenään ja tekivät hurjia kiihdytyksiä isossa aitauksessaan. Välillä toinen vaikutti haluttomalta enää jatkaa, mutta ystävän sännätessä sen ohi tai näykkäistessä sitä leikkisästi pepusta, leikki taas jatkui. Mikään Amadeuksen käyttäytymisessä ei minusta erottanut sitä aivan tavallisesta hevosesta. Patrik kertoi taannoisista syntymäpäivistään, jolloin vieraat olivat saaneet ratsastaa. Hänen äitipuolensa oli kaivanut varastoistaan kaksi hevosen otsaan kiinnitettävää yksisarvisen sarvea ja muuttanut hevoset juhlan kunniaksi satuolennoiksi. Paco oli saanut luunvärisen sarven ja Amadeus kultaisen. Patrik itse ei kylläkään ollut noussut yksisarvisten selkään. Sen sijaan hän oli toisten poissa ollessa syöttänyt ystäviensä kanssa Hasselle pussillisen porkkanoita, joista oikeastaan oli pitänyt leipoa Patrikin isovanhemmille kakku. Paco ja Amadeus olivat sitten ohjelmanumeron jälkeen saaneet hevosille tarkoitettuja. Hän kertoi muistakin asioistaan innostuneesti ja tarkkoja havaintoja esitellen ja kysyi aina välillä minun mielipidettäni johonkin. Minun teki kovasti mieli halata häntä etenkin silloin kun hän kertoi olevansa varma, että hevoset ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä ihmiset yleensä luulevat. En uskaltanut siinä asiassa sanoa yhtään mitään, vaikkakin olen sitä mieltä että jonakin päivänä Patrik on ansainnut saada kuulla totuuden. En tosin tiedä tuleeko se hänelle edes kovin suurena yllätyksenä. En sen puoleen rohjennut häntä halatakaan.

Kävimme sitten Essin ja Siirin kanssa kävelyllä. Patrik olisi halunnut näyttää minulle heidän kesämökkinsä, mutta epäilin ettei aikamme sillä kertaa riittäisi. Niinpä sitten käännyimme puolesta välistä matkaa takaisin. Kyselin häneltä kävellessämme hänen isästään ja äitipuolestaan. Hän kertoi isänsä pitäneen ihmeellisenä sattumana sitä tapaa miten he olivat toisensa tavanneet. Mutta hänen isänsä oli jo Amadeuksen omistajan kävellessä kuistin raput ylös katsomaan tassunsa loukannutta Essiä päättänyt, että hänen on tartuttava tilaisuuteen. Hän oli katsonut pihassa irrallaan seissyttä hevosta ja saanut siitä ajatuksen. Niinpä he olivat päätyneet siltä seisomalta yhdessä ratsastusretkelle ja ”loppu on historiaa” niin kuin Patrik hauskasti totesi. Äitipuolesta hän kertoi tämän olevan ”niin kiva kuin kukaan voi olla olematta oikea äiti”. Se oli minusta kultaisesti sanottu. Jos joskus saan omia lapsia, minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että yksi olisi Patrikin kaltainen.  

Toivottavasti seuraava kertani Amadeuksen kanssa tulee pian! Silloin taas lisää. :)

-Isa

Vierailija kirjoitti:

Laukkaa lääkäriin, sulla viiraa pahasti.

Eikös nykysi voi valita identiteettinsä ihan vapaasti.

Minulla on omat epäilykseni sen paljastajan suhteen...

Kiitos kertomuksestasi Isabel!

Yllättävää, miksi Amadeus tavallaan vierasti sinua alkuun. Esim säntäsi aitauksen ympäri. Kun kuitenkin hän tietää sinut ystävälliseksi ihmiseksi.

Ehkä Patrickille ei kannata kertoa.

Olipa nopeasti irronneet ne nastat hevosen jaloista. Eikö niitä kannattaisi tarkistaa useammin. Nyt se omistajalle meinasi käydä köpelösti.

Kannattaahan sinun opetella ratsastamaan. Voit sitten äitisi kanssa mennä lenkille.

Paljastaja on jotenkin epävakaa. Toisaalta vaikuttaa ystävälliseltä ja toisaalta ilkeältä.

Kuka haluaa että hevonen lopettaa kirjoittamisen, ettei lisää ihmisiä tunnista sitä?

Kuka ei halua Isabelia tallille eli pelottelee häntä?

Kuka oli irroittanut kengistä hokkeja, että Amadeuksen omistajalle kävisi huonosti?

Peter. Hän on saanut tietää Amadeuksen kyvyistä ja haluaa sen itselleen. Haluaa sen avulla rahaa ja julkisuutta. Sairas ihminen.

Arvelen.

Hevoselta on kai helppo kysyä onko Peter koskenut sen kenkiin.