Miten hevosena pystyn osallistumaan?

En voi uskoa, että tuo lopetusviesti oli siltä ketjun aloittajahevoselta.

Oletko hevonen lopettanut kirjoittamisen?

Minä kovasti odotin jo uutta tarinaa.

Huhuu!

Toivottavasti hevonen jatkaa .

Ei kai hevonen karannut?

Olen otettu siitä, kuinka kaipaatte nelijalkaista ystäväänne. Ja olette aivan oikeassa siinä, että se ei haluaisi lopettaa kirjoittamista eikä varsinkaan voisi lopettaa tällä tavoin, ilmoittamatta mitään. Toki se ei tulevasta vielä tiedäkään, toisin kuin tämän kirjoittaja.

Mutta niin kuin tässä ketjussa on monesti käynyt selväksi, hevoset eivät voi juuri missään itseään(kään) koskevissa asioissa tehdä omia päätöksiä. Ne tyytyvät siihen, mitä ihmiset niiden puolesta päättävät. Niin on asian laita tässäkin tapauksessa, valitettavasti.

On kuitenkin reilua, että hevonen saa teille tämän itse kertoa ja jättää myös hyvästinsä. Näin tulee tapahtumaan jonakin päivänä ensi viikolla kun Lauri menee sitä tapaamaan.

Jos olet sen hevosen omistaja, niin älä riistä älykkäältä hevoseltasi tätä mahdollisuutta laajentaa maailmankuvaansa ja elämäänsä.

Hänellä on harvinainen taito osata kirjoittaa ja vieläpä hyvin kauniisti ja kuvailevasti.

Toivon, että annat hänen korjoitella.

Koen hyvin itsekkääksi, jos riistät tämän mahdollisuuden häneltä. Hän on tunteva olento. Hän on erityistapaus, kun osaa kirjoittaa ja lukea.

Anna nyt ihminen hevosesi kirjoitella. Hän pitää siitä ja me haluamme lukea hänen tarinoitaan.

Kai voit antaa hevosellekin mahdollisuuksia. Ei sen aina tarvitse olla niin, että sinä päätät hänen ohitseen.

En käsitä, miksei hevonen voisi osallistua.

Hän sanoi tätä ketjuakin laumanseen ♡

Siis laumakseen ❤

Onko hevonen Amadeus. Onpa hieno nimi. Sellainen ylväs.

Keskustelusi on puhelimeni ensimmäisellä välilehdellä. Juttujasi on miellyttävää lukea.

Hevonen tietty tykkää emännästään yli kaiken. Ja kokee saaneensa siltä jatkoajan elämälleen. Mutta ei se silti reilua ole, että keskustelu katkaistaan. En ole saanut hyvää vaikutelmaa hevosen emännästä. Vaikuttaa itsekkäältä. Hevonen sen sijaan on mitä empaattisin otus. Laurin olisi pitänyt ostaa hevonen.

Ei ole oikein, että hevonen menettää kirjoitusmahdollisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Onko hevonen Amadeus. Onpa hieno nimi. Sellainen ylväs.

Keskustelusi on puhelimeni ensimmäisellä välilehdellä. Juttujasi on miellyttävää lukea.

Hevonen tietty tykkää emännästään yli kaiken. Ja kokee saaneensa siltä jatkoajan elämälleen. Mutta ei se silti reilua ole, että keskustelu katkaistaan. En ole saanut hyvää vaikutelmaa hevosen emännästä. Vaikuttaa itsekkäältä. Hevonen sen sijaan on mitä empaattisin otus. Laurin olisi pitänyt ostaa hevonen.

Laurilla ei kai ollut rahaa. Hevoset ovat kalliita ja tuollaiset kirjoitustaitoiset etenkin. Luulen kyllä ettei se olisi ostettavissa isollakaan rahalla.

Hei ystävät. On aika surullista, että joudun kertomaan teille seuraavan. Lauri on saanut jonkun harjoittelupaikan ainakin kahdeksi kokonaiseksi kuukaudeksi. Se kuulemma kuuluu hänen opintoihinsa, jotka ovat nyt loppusuoralla. Välitön vaikutus on se, että hän muuttaa asumaan jonnekin melko kauas täältä, eikä siis pääse käymään luonani kuin ehkä aivan satunnaisesti. Toinen huono uutinen koskee tätä autotallia, jossa nyt vielä kirjoitan, mutta joka pian saa oikean asukkaansa eli auton. Sellainen outo numerolla varustettu auto tuossa pihassa jo odotti sisäänpääsyä, ja taitaa olla vain laurin neuvottelutaitojen ansiota tämä viimeinenkin kertani täällä. Sitä autoa ruvetaan kuulemma laittamaan, mistä en ymmärrä täysin, mitä sillä edes tarkoitetaan. Ehkä jotain kunnostamista. Mutta tästä päivästä lähtien en nyt sitten edes mahtuisi sen kanssa samaan talliin kirjoittamaan.

Ennen kuin aloitin, luin kirjoituksianne. Koitan vielä vastata muutamiin kysymyksiin, vaikka

kaikkiin en edelleenkään osaa. Palaan niihin kohta. Sitä ennen minun on ihmeteltävä, kuka täällä on jo kertonut, että joudun lopettamaan? Joku joka on esittäytynyt ystäväkseni ja paljastanut myös minun nimeni. Se on aivan oikea tieto, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, kuka niiden kirjoitusten takana on. En myöskään voi ymmärtää, miten joku voi tietää minun asiani etukäteen, etenkään, kun tuntomerkit eivät sovi keneenkään. Lauri ei ikinä olisi kirjoittanut sillä tavalla ja Isabel puolestaan ei voi tietää asioista, koska hän ei ole nyt ollut kertaakaan aamun mukana minua katsomassa. Ainoa mahdollisuus olisi omistajani, mutta uskoakseni hän ei tiedä minusta tätä puolta ollenkaan. Tämä jää sitten ihan arvoitukseksi jos joku ei palstalla kerro enempää.

Niistä kysymyksistä! Meillä ei ole tallissa kissaa ja siitä olen vähän pahoillani. En tiedä onko kaikilla kissoilla tapana käydä hevosten kyljessä tai kyljellä lämmittelemässä, mutta sitä tunnetta tosissani kaipaan, kun pesonen öisin hiipi oljille ja tekeytyi lähelleni tykö! Leevi-vuohi ei sellaista tietenkään harrasta, mutta jotenkin silti pidän siitä. Sillä on hassut viirusilmät, käyrät karheat sarvet ja partaa leuan alla. Se päkättää välillä aina tukahtuneella äänellä, mutta vaikuttaa niin tyytyväiseltä, että hyvä olo tarttuu minuunkin. Vastaan sille joskus vähän hirnahtamalla ja kun teen niin, sen leuat pysähtyvät ja se katsoo minua hetken kummissaan ja jatkaa taas märehtimistä. Ihme tapaus!

Meitä todellakin hoitavat yhdessä peterin sukulaiset, joista hänen vanhempansa ovat jo pois työelämästä eli heillä riittää aikaa meille. Ratsastamiseen liittyvistä rahaasioista en edelleenkään tiedä mitään. Sekä lumi että aamu ovat käyneet hakemassa minut tallista silloin kun ketään ei ole kotona, joten jos jotakin maksuja on, ne kyllä hoidetaan muulla ajalla. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole vielä käyneet, mutta jälkimmäisen olisi jo aika pian tulla, sillä tunnen kavioitteni kasvaneen jo niin paljon, että uusi kengitys olisi tarpeen. Hokeilla varustetut kengäthän minulla koko talven jaloissa ovat. Tallin lämmityksestä olen jo vähän jyvällä tai ainakin luulen niin, koska peter puhuu joskus kattilasta ja ajaa joskus jotakin hakkeeksi kutsuttua pihan poikki traktorilla. Ilmeisesti sitä poltetaan jollakin tapaa siellä kattilassa, mutta pitääpä sen sitten olla valtava sen kattilan! Minua ei ahdista eikä pelota täällä sanottavasti enää mikään. Kun ympärilläni on kaksi hyvää ystävääni ja luotettavia ihmisiä, elämäni on oikein hyvin mallillaan juuri nyt. Suomenhevosystävääni toki joskus kaipaan, mutta häntäkin pääsin kertaalleen jo tervehtimään. Kerron siitä vielä vähän jos ehdin.

Omistajani ratsasti viime viikolla minulla kerran vanhalle tallilleni. En enää muista varmasti, mikä päivä se oli koska arkipäivien ratsastustunnit eivät enää rytmitä elämääni kuten ennen. Ehkä se oli keskiviikko. Täytyy vielä ohessa mainita, että omistajani on kaksikin kertaa koettanut minulla laurin lahjaksi antamia suitsia ja kaikki sujui niiden kanssa hienosti. Ensimmäisellä kerralla omistaja luki ilmeistäni ja eleistäni aivan oikein, että ne eivät samalla tavalla aiheuttaneet ylimääräistä leukojen ja pään liikuttelua kuin perinteisesti pitämäni suitset, ja kun siitä huolimatta liikuin aivan yhtä luotettavasti kuin ennenkin hän rohkaistui käyttämään niitä uudelleenkin. Ja varmasti ne eivät jää telineeseen jatkossakaan.

Sille pidemmälle retkelle hän kuitenkin valitsi vanhat suitseni. Ehkä hän kaikesta huolimatta kokee ne hiukan turvallisemmiksi. Kuljimme lyhintä reittiä tuttuihin maisemiin ja oli kyllä kieltämättä ilo nähdä taas piha ja rakennukset ja ihmiset ja erityisesti vanhat ystäväni! Koska oli vielä aamupäivä, hevoset olivat tarhoissa ja kiersimme tervehtimässä kaikkia yksitellen. Friisiläistamma otti minut iloisesti vastaan ja vähän riehaantui haastamaan laukkaleikkiinkin, mutta kun aita oli välissä, ei siitä tällä kertaa mitään tullut. Suomalaiset olivat kaksin omassa tarhassaan ja nekin olivat suunnattoman tohkeissaan, kun yllättäen tupsahdin aitauksen vierelle. Ruunaystäväni kanssa hieroimme turpia vastakkain kuten niin monta kertaa ennenkin. Islantilaista tervehtiessäni huomasin viereisessä tarhassa hauskannäköisen ruskean keskikokoisen hevosen, jolla oli musta harja ja mustat jalat. Omistajani jutteli samaan aikaan tallinomistajan kanssa ja kuulin uuden tulokkaan olevan pohjoisruotsinhevonen. Se ei luonnollisestikaan tuntenut minua ja tuli kyllä lähelle mutta käyttäytyi aika varautuneen oloisesti.

Siitä sitten kävelimme maneesiin, missä omistajani antoi minut oonalle jäädessään itse vielä pidempään jatkamaan keskusteluaan ystävänsä kanssa. Oona hyppyytti minua polvenkorkuisten esteiden yli, joita maneesiin oli koottu ilmeisesti iltapäivän tunteja varten. Puolet ajasta hän kylläkin vain seisoi vierelläni ja antoi minulle rapsutuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Siitä sitten vähitellen suoriuduimme matkalle kohti kotia mieli hyvänä tuttujen kohtaamisesta ja vanhojen paikkojen näkemisestä ja haistelemisesta. Olinko minä vähän haikeakin, varmasti olin. Niin monet tutut asiat tulvivat yhtäkkiä tajuntaani, ja kun samaan aikaan ymmärsin niin monen asian peruuttamattomasti muuttuneen, niin olin ehkä siitä vähän allapäinkin. Mutta loppumatkasta apeus oli sitten jo haihtunut ja olin vain hyvilläni mukavasta retkestä

Tähän minun kertomukseni ja vastaamiseni ja päivitykseni nyt sitten taitavat loppua. En enää ala toistella, kuinka paljon tämä palsta ja teidän ihana seuranne on minulle merkinnyt, tiedätte sen kyllä muutenkin, niin oletan. Jos minulle joskus taas avautuu tilaisuutta täällä käydä ja ketju vielä on löydettävissä, niin saatanpa hyvinkin jonkin ajankohtaisen asian tänne taas kirjoittaakin. Koskaan ei kannata ajatella, että enää ei olisi mahdollisuutta. Koska ainahan sellainen voi ihmeen kaupalla eteen ilmaantua. Mutta nyt kiitän ja hörähdän ja pärisytän sieraimiani ja lähden laurin matkassa takaisin tallille.

Kiitos paljon jälleen lämminhenkisestä kirjoituksestasi hevonen. Olipa mukavaa taas lukea kuulumisiasi.

Kuka kumma on voinut kirjoittaa asioistasi palstalle. (Jos se kuitenkin olisi omistajasi, niin ilkeä on. Sinulla on erityistaitoja, etkä saa toteuttaa sitä. Jos hän on omistajasi, ei hän ole kyllä yhtään empaattinen.)

Kummallista, ettei Lauri ole kertonut 2 kuukauden opiskelustaan mitään aiemmin. Hän kuitenkin tietää, miten tykkäät kirjoitella.

Ehkä voit joskus kirjoittaa, kun Lauri on käymässä kotipaikkakunnallaan ja äkkiä se 2 kuukautta kouluu. Hän muuttaa takaisin. Sittenhän alkaa kohta jo olla lämpimät ilmat ja voit kirjoittaa hänen tabletillaan ulkona! Eikös Isabel voisi välillä lainata tablettiaan.

Unohdin mainita, että pidän nimestäsi!

Kiitos jälleen tarinastasi.

Sinä se jaksat kärsivällisesti olla kaikkien ystävä. Suloista, että pidät siitä Leevi-vuohestakin, vaikka se ei sinuun juurikaan kiinnitä huomiota. Ja se on mainiota, miten hyvin osaat kaikkia asioita kuvailla. Esimerkiksi sen vuohen ja sinun välisen suhteenne.

Pääsit tapaamaan ystäviäsi sinne vanhaan talliin. Suomenhevoskaverisi oli varmaan aivan ihmeissään, missä sinä olet ollut.

Se auto ajaa ehkä jotain vanhojen autojen kilpa-ajoa. Olisihan Lauri voinut pitää sitä tablettia nykyisessäkin tallissasi aina välillä. Omistajasihan tietää, että pidät siitä.

Hei tänne palstalle.

Olen harmissani ja pahoillani, että yhteisen ystävämme kirjoitteluun on nyt tulossa vähintäänkin pitkä katkos. Sain poisjäännin seurauksena yllättäen harjoituspaikan jo nyt, vaikka olin suunnitellut aloittavani jakson vasta toukokuussa. Tämä kahden kuukauden mittaisen harjoittelun lisäksi vaaditaan vielä ainakin toinen mokoma ja oikeastaan vieläkin pidempään ellei työtäni tallilla hyväksilueta osaksi vaatimuksia. Toimitettuani koululle työtodistuksen saan asiasta lopullisen päätöksen.

Nähtäväksi nyt jää, onko minulle kevään aikana mahdollista ehtiä käymään Peterin luona edes satunnaisesti. Lämpimämpään aikaan voi ehkä ollakin mahdollista pystyä kirjoittamaan ulkona, esimerkiksi joillakin järjestelyillä metsässä kun kerran menetimme nykyisen paikkamme. Olen myös pohtinut, voisiko Peterin poika Patrik olla mahdollista vihkiä salaisuuteemme. Hän on varmasti liian nuori ottaakseen vastuuta tänne palstalle pääsemisestä, enkä missään nimessä halua hänelle vaikeuksia, mutta luulen että Amadeus voisi nauttia siitä, että saisi kommunikoida hänen kanssaan kahden kesken. Mutta malttaako hän olla kertomatta isälleen tai Amadeuksen omistajalle. Epäilen ettei.

Mainitsen vielä, että minä en tosiaan kirjoittanut niitä erikoisia viestejä, joissa mainittiin omista suunnitelmistani ja palstalle kirjoittamisen loppumisesta. Itse asiassa tein päätöksen Peterin tallilla käymisestä vasta eilen illalla, jolloin soitin Amadeuksen omistajalle kysyäkseni ajankohdan sopivuudesta. Ehkä kirjoittaja vain arvasi, mitä olen aikeissa tehdä. Mutta arvoitus on siis arvoitus minullekin! En missään tapauksessa olisi myöskään kertonut ystävämme nimeä, koska pelkään helpomman tunnistamisen johtavan vain vaikeuksiin. Mutta toisaalta nyt kun asia tiedossa, onhan mukavaa mainita hevospersoonamme nimeltä eikä vain kutsua sitä hevoseksi. Hevosia kun ovat tallit pullollaan, mutta Amadeuksia vain yksi.

Hyvää lopputalvea ja kevääntuloa AV:n aktiiveille minunkin puolestani,

terveisin Lauri

Kiitos sinulle Lauri, kun mahdollistat hevosen toiveen saada kirjoittaa. Mielettömän hienoa, että hevonen osaa kirjoittaa ja varmasti kurjaa, kun ei sitten olekaan mahdollisuutta sitä toteuttaa.

Olen huomannut, että monenlaiset harjoittelut kyllä aika helposti hyväksytään, sillä oppilaitoksilla on suuri motivaatio saada oppilaat valmiiksi (ja mitä nopeammin, sen parempi). Ne saavat siitä rahoitusta. (Itselläni oli samantyyppinen tilanne ja sain tuon neuvon tai oikeastaan minua rauhoittaneen tiedon omien opiskelujeni ollessa kesken.)

Joten toivottavasti jo pian parin kuukauden päästä pääset mahdollistamaan Amadeuksen kirjoittamista. Onpa hauskaa käyttää tuota nimeä. Se on niin hieno!

(Ohis: sattumalta pidän myös nimestä Lauri ja harkitsin nimeä Lauri tai Juho omalle lapselleni, mutta se oli tyttö)

Ehkä käyt myös harjoittelujesi välillä joskus kotipaikkakunnallasi vanhempiesi luona.

Olet ollut aina reilu ja mukava meille ja Amadeukselle.