Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Hyvä pointti. Hevonen tietää, jos nastoja on poistettu .

Jos nastoja on tahallaan poistettu ja emäntäsi joutui vaaraan, kyllä hevonen on vihainen.

Ei voi olla kärsivällinen nyt.

Eikö Lauri huolestu, kun seuraa tätä ketjua.

Luulisi hänessä kiinnostuksen heräävän.

Voi teidän mielikuvitustanne! 😆

Minun tehtävänäni oli katsoa tallilla kaikilta hevosilta päivittäin kengät ja talvella myös hokit. Niitä piti vähän väliä kiristää ja aina joskus joku silti irtosi ja piti korvata uudella.

Luulen että Amadeuksen kotiväki on nyt yksinkertaisesti unohtanut säännöllisesti tarkastaa hokit. Se on sekä hevosen että ratsastajan turvallisuuden kannalta todella tärkeää, mutta ymmärrän kyllä hyvin jos se uutena puuhana on saattanut vahingossa jäädä väliin. Etenkin niinä päivinä kun ei ratsasta. Ja kuitenkin kun hevoset laukkaavat jäätyneellä pinnalla tarhassa, hokit löystyvät ja irtoavat yllättävänkin nopeasti.

Eli annetaanpa Peterille nyt rauha eikä syyllistetä. Minä sentään tunnen hänet ja tuo epäily on paitsi aiheeton ja loukkaava niin myös aivan koominen. Hän on hyvin sympaattinen ja mukava tyyppi!

L

Onkos Laurilla sitten mitään kommenttia siihen, miksi joku haluaa pelotella Isabelia.

Mikä syy jollain on uhkailla Isabelia.

Miksei hän saisi ratsastaa.

Jos tarkoitatte sitä outoa kirjoitusta, missä puhuttiin jotakin kohtaloista tai käsikirjoituksista, niin jättäisin sen omaan arvoonsa. Luulen, että joku vain yritti todellakin lopettaa ketjun jatkamisen tai sitten kaapata sitä Amadeukselta haltuunsa. Minä luen tätä AV-palstaa joskus ihan huvikseni ja eivät nämä tähän ketjuun eksyneet kirjoitukset ole edes kummallisimmasta päästä.

En ymmärrä uhkailua kyllä enkä keksi mikä sen voisi selittää. En ole koskaan nähnyt Isabelia, mutta hän vaikuttaa oikein asialliselta ja ajattelevalta ihmiseltä. Kertoo nimittäin paljon, että osaa säilyttää salaisuuden ja arvostan hänessä sitä. Jos hänellä mahdollisesti on sitten joku vihamies tai kiusanhenki niin sellaisesta pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään. Ratsastuksessa on omat riskinsä, mutta ei mitään onnettomuuksia ennalta voi tietää. Isabel taisikin jo omalta osaltaan viitata kintaalla niille pöhköille varoituksille.

Minä en myöskään ole näillä näkymin muuttamassa mihinkään, mutta kun työni alkaa nyt 5.30 aamulla, minun on harjoittelun ajan asuttava tilalla, joka on yli sadan kilometrin päässä kotoa. Jennalla on vielä reilu pari vuotta omista opinnoistaan jäljellä ja vasta sitten aletaan miettiä, mihin jatkossa asettuisimme. Ilmeisesti joku siis vain kiskoo ennustuksia hatustaan ja jos joku niistä osuu oikeaan, kyse on pelkästä sattumasta.

L

Taidan tietää tuon kyseisen hevosen. En ole koko ketjua jaksanut lukea, mutta ystäväni kertoi sen tarvinneen paikan "kirjoittamiseen" ja lainanneen muutaman kerran heidän autotalliaan. En kyllä ymmärrä miksi se omistaja ei voinut kotonaan kirjoittaa niitä juttuja?

Minulla olisi autotalli tyhjillään kun rakensin erillisen suuremman. Joten tervetuloa vaan, asutaan noin kilometrin päässä tuosta edellisestä paikasta. Siitä palkkaa vaimoni ehkä saisi silloin tällöin ratsastaa sillä? Harrastelee, mutta edellinen talli missä kävi lopetti.

Eipä taida edellinen viesti olla totta.

Amadeuksella on varmaan pää täynnä ajatuksia, mitä se mielellään kirjoittaisi tänne.

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida edellinen viesti olla totta.

Totta on, nimiä ei vaan tänne viitsi laittaa. Mainitsen tälle ystävälleni niin häneltä voi kysyä. Jos on tarvetta niin päästään kyllä asiasta sopimukseen.

Laurihan se Amadeuksen kanssa autotallissa kävi.

Joku vaan sekoittaa keskustelua tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Laurihan se Amadeuksen kanssa autotallissa kävi.

Joku vaan sekoittaa keskustelua tahallaan.

No minä en tiennyt, kuka kävi. Tiedän vain että hevosta pidettiin siellä sisällä muka kirjoittamassa ja luulin omistajan käyvän.

Siellä se hevonen kirjoitti. Lauri oli sisällä.

Saisipa se Amadeuskin kirjoitella tunnelmiaan.

Huomenna kirjoittanee Isabel.

Hei taas!

Minun oli pakko järjestää itselleni aikaa käydä taas katsomassa Amadeusta. Tiesin jo etukäteen etten millään verukkeella voisi viettää sen kanssa aikaa kahdestaan, mutta minun oli silti päästävä ainakin näkemään se. Olen taas pari päivää ollut ihan malttamaton ja kai minun jännitystäni lisää se kun äiti ei tiedä Amasta samaa kuin minä, niin hyvä kuin hän onkin ratsastamaan. Pidän salaisuuksista ja tämä on hienoimpia salaisuuksia mitä minulla on koskaan ollut.

Kaikki kolme olivat omissa tarhoissa loimet yllään kun saavuimme. Patrikin mukaanhan Paco ja Hasse tappelevat, joten ne on pidettävä erillään ja onko se sitten reilumpaa, että Amadeuskin on erillisessä aitauksessa, en tiedä. Tarkoitan, että jäisikö sitä yksin olevaa sitten harmittamaan, jos sen kiistakumppanilla olisi seuraa. Kun lähestyin Amadeusta, tervehdin sitä ja kysyin, mitä sille kuuluu, se hörähti minulle ja nosti oikeaa takajalkaansa. Se ei siis halunnut vastata! Mutta tulkitsin kyllä asian niin, että se vierasti vastaamista äidin aikana, eikä halunnut minun esittävän enempää kysymyksiä. Tai olisiko se voinut olla sen huumoria, huumoria, mitä se ei omasta mielestään edes ymmärrä eikä osaa kirjoituksissaankaan käyttää. Amadeus on minulle edelleen iso arvoitus, vaikka olen lukenut sen juttuja sivukaupalla.

Äiti piti kyllä viimeksi Pacostakin, mutta jostakin syystä hän on myös alusta alkaen rakastanut Amadeusta, joten tänään hän ei kyllä miettinyt valintaansa. Tosin hän sanoi selvittävänsä omistajan kanssa Hassen tilanteen ja jos sen jalat kestävät ratsastamista tai vaikkapa taluttamista, hän haluaisi joskus lenkittää myös vuonohevosta. Nyt ei kuitenkaan mennyt kymmentä minuuttiakaan kuin Amadeus oli saanut ylleen satulan ja suitset ja häipyi äidin kanssa tallin taakse ja sieltä mökkitielle.

Juttelin äidin kanssa jo viime viikolla ratsastamisen aloittamisesta, mutta minun oli vaikeaa perustella omia halujani kun en voinut sanoa asioita aivan suoraan. Hän tietysti ehdotti ensin tunteja Amadeuksen vanhalla tallilla, joka on tykätty ja tunnettu paikka. Kun en hirveästi innostunut ja vihjasin hänen mahdollisesta osuudestaan, hän totesi ettei ole mikään ratsastuksenopettaja. Mutta kun sopivasti kehuin hänen taitojaan, niin aika helpolla hän lopulta myöntyi perehdyttämään minua, jos se siis Peterille ja Amadeuksen omistajalle sopii. Omista käynneistään hän ei kyllä halunnut luopua, joten yhteiset tuntimme sijoittuvat sitten todennäköisesti viikonloppuihin.

Tultuaan kotiin Patrik näki minut ja juoksi luokseni. Hän kysyi, mitä teen hevosten kanssa ja kun jouduin tunnustamaan etten oikein osaa ja uskalla tehdä mitään, hän katsoi minuun jotenkin suloisen kiinteästi ja hymyili. Hän kysyi haluaisinko, että hän opettaisi minua tututumaan hevosiin Pacon ja Hassen kanssa. Suostuin tietenkin. Koska aita oli välissä, hän pyysi minua tulemaan Pacon aitaukseen sisään. Ensimmäiseksi hän itse tervehti sitä painamalla kasvonsa sen rintaan ja pörhöttämällä karvaa kaulan molemmilta puolilta. Sitten hän pyysi minua lähemmäs ja kehotti seisomaan Pacon sivulla sen kaulan tai olkapään kohdalla. Siinä se näkisi minut hyvin, enkä vahingossa voisi saada osumaa sen kavioista. Hän neuvoi minua silittämään sitä ensin kaulalta, joka oli sille mieleinen paikka. Sen sijaan Pacokaan, joka ei ollut mitenkään säikky tai herkkä hevonen, ei juurikaan pitänyt että sitä kosketettiin jaloista tai vatsapuolelta. Kun sitten silitin sitä kaulasta, se kyllä pysyi paikoillaan, mutta näytti siltä kuin minussa ja käsissäni olisi ollut kovastikin sietämistä. Patrik ohjeisti minua silittämään näyttämällä esimerkkiä, mutta aina kun minä koskin Pacoon, se katsahti minuun ja tuntui toivovan, että silittäjä äkkiä vaihtuisi. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Mutta ehkä minä vielä opin.

Kävimme vielä Hassenkin aitauksessa. Sitä kohtaan Patrikkin oli vähän varovaisempi, koska Hasse on paitsi hänelle uudempi tuttavuus, myös toipilas. Sen vasemmassa takajalassa on Patrikin mukaan jännevamma, jota nyt hoidetaan lääkkeillä ja öisin tukisiteillä. Vamma on hitaasti paranevaa laatua, ja ainakaan kahteen kuukauteen Hasse ei saa kantaa ihmistä selässään. Keväämmällä eläinlääkäri sitten arvioi tilanteen uudelleen.

Kello oli jo yli yhden kun Patrik haki Essin sisältä ja kävimme sen kanssa lenkillä. En uskaltanut viipyä kovin pitkään, ettei äidin tarvitsisi odottaa paluutamme. Siirin olin tänään jättänyt kotiin, kun olin ulkoiluttanut sen jo aamulla. Palatessamme takaisin äiti ja Amadeus saapuivat juuri samaan aikaan. Patrik sanoi menevänsä sisälle tekemään läksynsä ja sen jälkeen pelaamaan. Äiti laskeutui alas satulasta ja oli jo viemässä Amaa tallin kautta tarhaan kun hän keksi kysyä, haluaisinko ottaa tuntumaa hevosen selässä istumiseen. En ollut yhtään varautunut ja kieltäydyin, mutta luultavasti en riittävän ponnekkaasti, koska äiti alkoi innostuneesti rohkaista minua kokeilemaan. Hän otti kypärän päästään ja sovitti sen minulle. Siinä kohtaa sydämeni alkoi jo hakata, mutta halusin silti yrittää.

En ole siis koskaan ollut hevosen selässä, ellei jotain pienenä tyttönä tapahtuneita satunnaisia talutusratsastuksia poneilla lasketa. Jo pelkästään ylös nouseminen on oikeasti hankalaa. Laitoin vasemman jalkani jalustimeen ja siitä pitäisi onnistua ponkaisemaan itsensä ylös, mutta kun jalustin on jo valmiiksi korkealla eikä mistään saa kunnolla kiinni, näytin yrityksineni ihan koomiselta. Äiti sitten auttoi minua nostamalla pepusta kun muuten ei tullut mitään. Mutta heti kun olin päässyt satulaan, ymmärsin kyllä mikä hienous ratsastamisessa piilee. Hevosen selästä näkee kaiken ylempää ja hevonen tuntuu alla niin isolta ja vahvalta ja – elävältä!

Kun lähdimme eteenpäin, äiti käski minua istumaan suorassa ryhdikkäänä mutta rentona ja mukautumaan Amadeuksen liikkeisiin. Tasapainon säilyttäminen ei ollutkaan minulle niin vaikeaa. Olen kahtena kesänä käynyt suppaamassa ja siinä oppii hyvin säilyttämään asentonsa ja liikkeensä menettämättä tasapainoaan. Sen sijaan rentouden ja ryhdin ylläpitäminen samaan aikaan oli minulle toivotonta. Vuoron perään huomasin jännittäväni selkäni väsyksiin tai lysähtäväni alas ja painuvani kumaraan. Äiti talutti Amadeusta ohjista ja se kulki kauniisti ja tasaisesti, joten mitään hurjaa vaikeusastetta ensimmäisessä suorituksessani ei ollut. Alun jännityksessä en edes tajunnut olevani niin erityisen hevosen satulassa, mutta loppua kohti muistin välillä silittää toisella kädellä sen kaulaa harjan alta ja kertoa sille pitäväni kovasti sen selässä istumisesta. Se taisi vain ajatella olevansa töissä tai ainakaan se ei mitenkään viestinyt huomioineensa minua. Odotin siltä ehkä jotakin pientä merkkiä, mutta varmasti sen on vaikea liikkuessaan antaa selkänsä suuntaan sellaista.

Pääsimme takaisin tallille. Selkäni ja reiteni olivat jo jännityksestä jumissa vaikka kuljimme ehkä noin puoli kilometriä. Mutta se oli hyvä alku! Kun olin taas turvallisesti maassa, menin Patrikin ohjeen mukaisesti Amadeuksen sivulle ja silitin sitä tasaisin vedoin kaulasta. Se käänsi päänsä minua kohti ja ja siirtyi sen verran, että pystyi ujuttamaan päänsä kainalooni. Se oli äidin mukaan läheisyyden osoitus, mutta kun olen vielä niin tottumaton, en osannut vastata siihen millään! Ajattelin, että kaikesta ymmärryksestään huolimatta se kohta puraisee palan takistani tai koskettaa turvallaan kasvojani ja vetäydyin hätäisesti pois. Nyt minua nolottaa älyttömästi se mitä tein. Anteeksi, Amadeus, mutta olen vain niin pelokas ja osaamaton, että se varmasti näyttäytyi sinulle kylmyytenä ja töykeytenä. Lupaan yrittää opetella sinun kieltäsi paremmin, niin kuin sinäkin olet opetellut meidän. Sitten osaan vastaanottaa viestisi, jolla et tänäänkään tahtonut muuta kuin hyvää, ymmärrän sen kyllä nyt.

Kun äiti oli saattanut Amadeuksen tarhaan ja olimme jo lähdössä, Peter ajoi maasturillaan pihaan. Hän nousi saman tien autosta tervehtimään meitä. Hän kysyi, miten äidin ratsastus meni ja äiti kuvasi kulkemansa reitin. Peter neuvoi jatkossa valitsemaan muutamassa risteyksessä toisin, jos halusi saada vaihtelua. Hän myös pahoitteli viimeperjantaista, jolloin Amadeuksen kenkäongelma oli muuttanut suunnitelmiamme. Hänen vaimonsa tarkasti aikoinaan aina kengät mutta kun Elisan poismenon jälkeen kului pitkä aika ilman, että Peter halusi lainkaan ratsastaa, Helena otti Pacon asioita hoitaakseen. Hän myös tarkisti ratsastuksen yhteydessä sen kengät, mutta kun Amadeus ja Hasse siirtyivät talliin ja kaikilla ei päivittäin ratsastettu, säännöllisestä tarkastuksesta ei huomattu sopia mitään. Niinpä Amadeuksen kengistä oli päässyt vähän kaikkien yllätykseksi ja pelästykseksi irtoamaan hokkeja. Nyt Amadeuksen omistaja oli itse alkanut huolehtia siitä, että jatkossa vastaavaa ei enää tapahdu. Ennen lähtöä äiti vielä kysyi mahdollisuudesta opettaa minua viikoittain jonakin sopivana ajankohtana. Peter arveli Aman omistajan saavan päättää asiasta mutta ei uskonut sille olevan mitään estettä. Kun ajoimme kotia kohti, huomasin olevani aivan jännityksen ja innostuksen vallassa. En tiedä, mitä opinnoistani ja elämästäni oikein tulee, jos rupean vain odottamaan viikonloppuja! Mutta toisaalta on ihanaa kun joku herättää niin isoja tuntemuksia.

moikat taas,

Isa

Moi Isabel! Hauskaa kuulla, että olet nyt jo innostunut ratsastamisesta.

Koska itsekin olen hevosten suhteen lähes kokematon, osaan hyvin samaistua sinun kertomaasi ratsastuskokemukseen. Hevosista pidän kovasti ja tämän palstan jälkeen yhä enemmän.

Sitten kun Amadeus kirjoittaa, niin haluaisin kyllä tietää, miksi se viime viikolla juoksi kerran aitauksen ympäri ensin ja sitten vasta tuli luoksesi. Mikä sitä hermostutti.

Varmaan tosiaan sup-lautailu auttaa sinua tottumaan hevosen tasapainoon.

Mukavaa kuulla eri näkökulmia sieltä talleilta nyt kun sinäkin olet alkanut kirjoittaa.

Moi. Minulla olisi ensiviikolla tiedossa tallipäiviä. Siivoan tallin ja hoitelen heppoja.