Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lukea lisää läheisriippuvaisuudesta. En ole aiemmin ajatellutkaan, että minä voisin olla sellainen, mutta voihan sitäkin olla. Huomaan kyllä sen erossaolon aiheuttaman ahdistuksen ja yhteyden syntymisen aiheuttaman mielihyväntunteen syklin, joka suhteessamme on päällä.
Mietin sitä, että jos paikallani olisi nainen, jolla ei ole minkään sortin läheisriippuvuutta, niin mitkä askelmerkit olisi tästä eteenpäin. Odotus, että mies ottaa yhteyttä. Sitten vakava keskustelu miehen kanssa, tai ero. Entäs jos mies ei näe tässä mitään isoa ongelmaa, on vaan ollut kiireinen niin ei ole "ehtinyt" nähdä, ei sen kummempaa. Ilmaisee, että välittää minusta ja haluaa jatkaa, mutta ei ole tajunnut että kaipaan lisää yhteyttä. Mitä minä voin häneltä vaatia? Selitykset ei auta, vaan meidän pitäisi löytää molempia tyydyttävä ratkaisu tähän ongelmaan. Kuinka kauan aikaa sellaiselle voi antaa?
En odota keneltäkään valmiita vastauksia, mutta pohdin vaan ääneen. Ja miten voisin mahdollisissa tulevissa suhteissa välttää vastaavan tilanteen..? Olen ollut kyllä tasapainoisessakin suhteessa, joka loppui muihin syihin, mutta myös toisessa suhteessa, johon jaksoin uskoa liian pitkään.
AP
Mitä sinä siis ajattelet odottavasi? Meinaatko, että mies yhtäkkiä jonain päivänä alkaa haluta viettää aikaa kanssasi? Miksi niin tapahtuisi, kun hän ei ole tähän mennessäkään ollut sellaisesta kiinnostunut?
Niin, kai mä odotan että mies todella havahtuisi siihen, että olen tyytymätön tähän aspektiin suhteessa ja tajuaisi, että haluaa olla niin kovasti mun kanssa, että on valmis keskustelemaan ja tulemaan vastaan niin että löydetään ratkaisu tähän.
En tietenkään halua tai aio jatkaa suhteessa, joka ei tyydytä, mutta haluaisin tietää että ymmärtääkö mies oikeasti mistä mulla kenkä puristaa. Jos ymmärtää, mutta ei silti vaivaudu tekemään asian eteen mitään, niin sitten ei ole edellytyksiä suhteelle.
AP
Vaikka mies havahtuisikin siihen faktaan ettet sinä ole tyytyväinen, se ei lisää hänen kiinnostustaan seuraasi. Mies nimittäin on tilanteeseen tyytyväinen, enkä jaksa uskoa etteikö hän tietäisi että sinä ja moni muukin pitää tuollaista suhdetta riittämättömänä.
Minäkin olin melkein vuoden samantyyppisessä tilanteessa aikanaan. Mies halusi nähdä kerran tai pari viikossa, ja närkästyi jos ehdotin monen päivän radiohiljaisuuden jälkeen baari-iltaa. Kuulemma pitää olla muutakin elämää kuin parisuhde. Ymmärsin lopettaa suhteen, ja myöhemmin selvisi että olin ollut yksi monista. Luojan kiitos ei tullut mitään tauteja.
Tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja tajusin nopeasti millainen suhde oikeasti on, kun molemmat ovat kiinnostuneita. Mies polki luokseni yöllä pakkasessa jos kerroin etten saa unta. Viikonloppuna valvoi seuranani messengerissä kun itselläni oli hiljainen yövuoro, ja aamulla polki luokseni vain jotta voitaisiin nukkua yhdessä.
Ollaan nyt oltu melkein 10 vuotta yhdessä eikä kipinä ole alkuvaiheesta laantunut mitenkään.
Älä sinäkään tyydy vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Suhteen alussa näytetään itsestään kaikista parhaimmat puolet. Jopa ylittää itsensä ollakseen hurmaava ja toiselle mieliksi. Kun alkuhuuma on ohi, aletaan olla sellaisia kuin oikeasti ollaan. Mitään ei välttämättä ole tapahtunut muuta kuin että ainakin miehen puolelta alkuhuuma on ohi.
- eri -
No ei tosta mitään tule, se tarvii paljon aikaa yksin ja sinä taas paljon aikaa yhdessä. Olette vaan erilaiset. Erotkaa.
"Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?"
Vaikuttaa siltä, että miehen elämässä on niin paljon kaikkea muuta, että hän kokee itsensä riittämättömäksi, koska ei pysty antamaan sulle niin paljon aikaa ja huomiota kuin mitä haluaisit. Jos hän on vähänkään introvertti, hän saattaa tarvita enemmän aikaa ihan vain yksin olemiseen kuin sinä. Ei kuitenkaan ole erakkomaisen introvertti niin, että ei haluaisi tavata kavereitaan eikä lapsuudenperhettäänkään. Muiden ihmisten seurassa olemisen jälkeen kuitenkin kaipaa "latautumiseen" yksin olemista.
Mä olen tällainen ja jos olen ollut esim viikonlopun jonkun kaverini mökillä, tarvitsen useamman päivän, jolloin en tapaa ketään enkä edes viestittele kenellekään. Aikoinaan olin töissä, jossa jouduin puhumaan kymmenien ihmisten kanssa joka päivä. Töiden jälkeen en jaksanut edes puhua puhelimessa kenenkään kanssa. Viikonloputkaan eivät rentouttaneet, jos viikonlopuksi oli sovittu jotain ohjelmaa muiden kanssa. Vaihdoin alaa ja nykyisin teen töitä yksin. Jaksoin taas pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja tavata heitä. Olen sinkku, koska minäkin tunnen olevani riittämätön parisuhteeseen. Jonkun kaltaiseni kanssa saattaisi vielä onnistuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Tunteet on vähän sellaisia, että niitä joko on tai ei ole. Ei se ole kenenkään riittämättömyyttä tai vika, jos niitä ei ole, kohde vain on väärä.
Omasta kokemuksestani miehet ovat havahtuneet vasta siinä vaiheessa, kun niille todella sanoo, että nyt tuli ero, en siedä nykytilaa enää. Siinä vaiheessa on kolme vaihtoehtoa.
1. Mies ottaa eron vastaan ja eroatte ja se on hyvä ratkaisu molemmille.
2. Mies haluaa vielä yrittää ja sinä et vaadi tarpeeksi eikä hän jaksa tsempata tarpeeksi ja sama homma jatkuu, ellet ole miettinyt rajojasi.
3. Mies ihan oikeasti havahtuu siihen, ettei halua menettää sinua ja alkaa aktiivisesti itse tehdä asioita ja kuuntelee tosissaan mitä sanot. Sittenkin voi olla, ettette sovi yhteen tai voi olla, että löydätte jonkun molemmille sopivan tavan elää, mutta en laskisi tämän kortin varaan mitään.
Se on kipeä hetki, kun pitää myöntää itselleen, että toinen pitää itsestäänselvyytenä, ei välitä tms. Tsemppiä ja muista, ettei ole vaativuutta haluta kunnollista suhdetta!
Muutaman kerran viikossa on aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummi opetti: älä koskaan juokse miesten perässä, anna heidän juosta sinun perässäsi.
Meillä oli sama tilanne. Ensin puhuin. Sitten aloin hyvin etäiseksi, kiireiseksi ja eroa harkitsemaan. Mies alkoikin kiinnostua ja taivutteli minut takaisin.
Minulla on selvä käsitys siitä, minkälaista suhdetta haluan. Koetan sen kommunikoida parhaani mukaan ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana. Jos suhde ei ole sellainen kuin haluan, lopetan sen ja jatkan sopivan kumppanin etsimistä. Vaikea jotenkin samastua tällaiseen vaiheiluun. Miten pystyt edes olemaan sellaisessa suhteessa, jossa perustarpeisiisi ei vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa aiemmin luetteli asioita, mitä normaalissa suhteessa tehdään ja kyllä meillä tulee raksi moneen kohtaan. Tehdään ruokaa, katotaan sarjoja, käydään lenkillä tai salilla, nähdään joskus sukulaisia ja kavereita (aika harvoin kyllä, mies ei ole enää kovin innokas), jutellaan työpäivän kuulumisista, jutellaan isommista asioita kuten asuntoasioista, rahasta jne. Sinänsä voin luottaa miehen apuun jos sitä tarvitsen, on aina ollut paikalla ja apuna käytännön asioissa.
Joskus aiemmin kun oli vastaava tilanne kuin nyt, että miehestä ei kuulunut päiväkausiin mitään, niin asiasta kun myöhemmin juteltiin niin mies sanoi, että "en tiiä, ei vaan tullut mieleen laittaa mitään". Todella karu kommentti kun näin jälkilkäteen ajattelee.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies havahtuisikin siihen faktaan ettet sinä ole tyytyväinen, se ei lisää hänen kiinnostustaan seuraasi. Mies nimittäin on tilanteeseen tyytyväinen, enkä jaksa uskoa etteikö hän tietäisi että sinä ja moni muukin pitää tuollaista suhdetta riittämättömänä.
Minäkin olin melkein vuoden samantyyppisessä tilanteessa aikanaan. Mies halusi nähdä kerran tai pari viikossa, ja närkästyi jos ehdotin monen päivän radiohiljaisuuden jälkeen baari-iltaa. Kuulemma pitää olla muutakin elämää kuin parisuhde. Ymmärsin lopettaa suhteen, ja myöhemmin selvisi että olin ollut yksi monista. Luojan kiitos ei tullut mitään tauteja.
Tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja tajusin nopeasti millainen suhde oikeasti on, kun molemmat ovat kiinnostuneita. Mies polki luokseni yöllä pakkasessa jos kerroin etten saa unta. Viikonloppuna valvoi seuranani messengerissä kun itselläni oli hiljainen yövuoro, ja aamulla polki luokseni vain jotta voitaisiin nukkua yhdessä.
Ollaan nyt oltu melkein 10 vuotta yhdessä eikä kipinä ole alkuvaiheesta laantunut mitenkään.
Älä sinäkään tyydy vähempään.
Niin, luulisi näennäisesti fiksun korkeakoulutetun miehen tajuavan jotain tunne- ja parisuhdeasioistakin. Eli jos olen useamman kerran tuonut ilmi, että kaipaisin enemmän yhdessäoloa ja inhoan tätä että mies ghostaa koska siitä tulee hylätty olo, niin pakko sen on ollut ne tajuta. Olen sanonut etten tarvitse kuuta taivaalta tai unelmatreffejä, mutta voisi edes viestin laittaa tai pirauttaa kun tulee reissusta väsyneenä kotiin, että huhhuh olipa rankkaa mutta hauskaa, nyt väsyttää, jutellaan huomenna pusipusi, se ei kai ole liikaa vaadittu.
Tunteet menee kyllä ylös ja alas kun tätä asiaa prosessoi, vihasta ja inhosta suruun ja epätoivoon. Mutta liian usein tämä tilanne mua ahdistaa nykyisellään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.
Kiitos <3 Joskus olen sanonut miehelle kun tästä on puhuttu, että kyllä minäkin ansaitsen sellaisen miehen, joka haluaa aidosti mun kanssa olla, ja mies on ollut siihen että "tottakai". Mut kuten sanoin, niin joskus se on myös maininnut tuon riittämättömän olon ja että voiko hän antaa mulle sitä mitä haluan, että hän nyt on tällainen. Argh!
Pelkään tuota keskustelua, että mies ahdistuu ja haluaa erota. Tiedän että se on naurettavaa, koska nyt minä ahdistun ja haluan erota, jos sitä ei käydä! Toivottavasti löydän itsestäni voimaa nostaa kissan pöydälle. Omat tunteet on tosiaan vahvistuneet rakkaudeksi asti ja toivoisin älyttömän paljon, että tästä tulisi se loppuelämän suhde, mutta en tosiaan yksin sitä pysty kannattelemaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.
Kiitos <3 Joskus olen sanonut miehelle kun tästä on puhuttu, että kyllä minäkin ansaitsen sellaisen miehen, joka haluaa aidosti mun kanssa olla, ja mies on ollut siihen että "tottakai". Mut kuten sanoin, niin joskus se on myös maininnut tuon riittämättömän olon ja että voiko hän antaa mulle sitä mitä haluan, että hän nyt on tällainen. Argh!
Pelkään tuota keskustelua, että mies ahdistuu ja haluaa erota. Tiedän että se on naurettavaa, koska nyt minä ahdistun ja haluan erota, jos sitä ei käydä! Toivottavasti löydän itsestäni voimaa nostaa kissan pöydälle. Omat tunteet on tosiaan vahvistuneet rakkaudeksi asti ja toivoisin älyttömän paljon, että tästä tulisi se loppuelämän suhde, mutta en tosiaan yksin sitä pysty kannattelemaan.
AP
Sinun tilanne Ap on melkein kuin suoraan minun elämästä, sillä erotuksella, että ollaan oltu yhdessä vasta noin puoli vuotta. Pakko se kai on minunkin hyväksyä, että miehen alkuhuuma on laantunut ja kiinnostus lopahtanut. Miehestä on vaikea saada mitään irti eikä halua puhua tulevaisuudesta. Miehen kommentit, että ei ole oikein minulle, että ei voi tarjota mitä haluan, ts. haluaa vierittää eropäätöksen minulle, on selkeä indikaattori, mutta vaikeaa tämä on, mies olisi täydellinen mutta ilmeisesti vaan kuvitelmissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä.
Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.
Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.
Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin
Ei näinEi ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.
Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.Herää hyvä ihminen.
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP
Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.
Kiitos <3 Joskus olen sanonut miehelle kun tästä on puhuttu, että kyllä minäkin ansaitsen sellaisen miehen, joka haluaa aidosti mun kanssa olla, ja mies on ollut siihen että "tottakai". Mut kuten sanoin, niin joskus se on myös maininnut tuon riittämättömän olon ja että voiko hän antaa mulle sitä mitä haluan, että hän nyt on tällainen. Argh!
Pelkään tuota keskustelua, että mies ahdistuu ja haluaa erota. Tiedän että se on naurettavaa, koska nyt minä ahdistun ja haluan erota, jos sitä ei käydä! Toivottavasti löydän itsestäni voimaa nostaa kissan pöydälle. Omat tunteet on tosiaan vahvistuneet rakkaudeksi asti ja toivoisin älyttömän paljon, että tästä tulisi se loppuelämän suhde, mutta en tosiaan yksin sitä pysty kannattelemaan.
AP
Susta tuntuu nyt tuolta. Mieti, että olet jossain hyppyrin päällä. Pelottaa hypätä. Kun olet hypännyt, ihmettelet miten vaikeaa se nyt oli. Et todellakaan halua tuollaista loppuelämän suhdetta! Sun vaihtoehdot on löytää omat rajasi ja rimasi ja tehdä ne miehelle selväksi ja pitää niistä myös kiinni senkin uhalla, että olet hetken yksin ennen kuin löydät sen paremman miehen.
Sinkkunakin on oikeasti ihan hyvä olla. Kukaan ei ahdista sinua, tunteesi pysyvät tasaisen hyvinä, kukaan ei laske itsetuntoasi jne.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran viikossa on aika usein.
Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.
Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.
Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.
Olisi mielenkiintoista tietää.
Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.
Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies havahtuisikin siihen faktaan ettet sinä ole tyytyväinen, se ei lisää hänen kiinnostustaan seuraasi. Mies nimittäin on tilanteeseen tyytyväinen, enkä jaksa uskoa etteikö hän tietäisi että sinä ja moni muukin pitää tuollaista suhdetta riittämättömänä.
Minäkin olin melkein vuoden samantyyppisessä tilanteessa aikanaan. Mies halusi nähdä kerran tai pari viikossa, ja närkästyi jos ehdotin monen päivän radiohiljaisuuden jälkeen baari-iltaa. Kuulemma pitää olla muutakin elämää kuin parisuhde. Ymmärsin lopettaa suhteen, ja myöhemmin selvisi että olin ollut yksi monista. Luojan kiitos ei tullut mitään tauteja.
Tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja tajusin nopeasti millainen suhde oikeasti on, kun molemmat ovat kiinnostuneita. Mies polki luokseni yöllä pakkasessa jos kerroin etten saa unta. Viikonloppuna valvoi seuranani messengerissä kun itselläni oli hiljainen yövuoro, ja aamulla polki luokseni vain jotta voitaisiin nukkua yhdessä.
Ollaan nyt oltu melkein 10 vuotta yhdessä eikä kipinä ole alkuvaiheesta laantunut mitenkään.
Älä sinäkään tyydy vähempään.
Niin, luulisi näennäisesti fiksun korkeakoulutetun miehen tajuavan jotain tunne- ja parisuhdeasioistakin. Eli jos olen useamman kerran tuonut ilmi, että kaipaisin enemmän yhdessäoloa ja inhoan tätä että mies ghostaa koska siitä tulee hylätty olo, niin pakko sen on ollut ne tajuta. Olen sanonut etten tarvitse kuuta taivaalta tai unelmatreffejä, mutta voisi edes viestin laittaa tai pirauttaa kun tulee reissusta väsyneenä kotiin, että huhhuh olipa rankkaa mutta hauskaa, nyt väsyttää, jutellaan huomenna pusipusi, se ei kai ole liikaa vaadittu.
Tunteet menee kyllä ylös ja alas kun tätä asiaa prosessoi, vihasta ja inhosta suruun ja epätoivoon. Mutta liian usein tämä tilanne mua ahdistaa nykyisellään.
AP
No, itse olen sanonut miehelle, että mulle sopii vain sellainen mies, joka kohtelee minua hyvin. Eikä minun tarvitse tehdä mitään kompromisseja ja laskea rimaa, koska tiedän kohtelevani miestä itsekin hyvin. Jos diili ei sovi, ollaan vääriä.
Lisään, että on todella virhe ap, sanoa miehelle, ettet tarvitse kuuta taivaalta. Koska se on viesti, että sinulla ei ole omanarvontuntoa ja sinua voi kohdella huonosti. Jos et itsekään näe itseäsi arvokkaana, oletat miehen silti näkevän? Jos taas kerrot, että tajuat arvosi, että olet hyvä ihminen ja vaadit toiselta samaa niin siinä joutuukin sitten mies miettimään sitä, onko hän itse luuseri vai haluaako miehistyä.
Se vielä tuli mieleen, että jos nyt en ota yhteyttä ja odotan että mies ottaa, vaikka menisi viikko tai enemmän, niin miten perustelen sen miehelle myöhemmin, että miksi tein niin? Sillä tavalla, että hän tajuaisi, että en tehnyt sitä veemäisyyttäni manipulointitarkoituksissa. Miten pukea fiksusti se, että halusin katsoa kauanko hällä menee yhteydenottoon. Ja miksi halusin testata sitä ylipäätään.
Voin kuvitella miten mies sanoo, että olen lapsellinen, pelaan valtapelejä suhteessa tai koitan manipuloida. Että hän oli väsynyt ja kiireinen, mutta miksen minä ottanut yhteyttä jos kerta halusin ja alan nyt riidellä asiasta.
AP
Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.
Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.
Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.
Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.
Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.
AP