En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!

Koita nyt tajuta, että tuon miehen kanssa sun on pakko pelata valtapelejä. Ja jos et halua, se on väärä mies sinulle. Eikä se valtapelikään tuo sinulle välttämättä voittoa. 

Olen samanlainen tossukka kuin sinä, mutta mulle on kasvanut selkäranka ja osaan pelata ihan hyvällä omallatunnolla sen aikaa kun tarvitsee. Monesti miehet tajuavat vasta kun on kova kovaa vasten, tuo sinun puheesi menee ininänä korvasta sisään ja toisesta ulos. Miehet haluavat kuulla naiselta vain positiivisia asioita ja negatiiviset asiat pitää voida esittää niin karkeasti ja tiiviisti, että max kymmenen sanaa. Ne kuullaan, jos ne ovat tarpeeksi painavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä. 

Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.

Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.

Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.

Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin

Ei näin

Ei ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.

Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.

Herää hyvä ihminen.

Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.

Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.

Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.

AP

Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.

Kiitos <3 Joskus olen sanonut miehelle kun tästä on puhuttu, että kyllä minäkin ansaitsen sellaisen miehen, joka haluaa aidosti mun kanssa olla, ja mies on ollut siihen että "tottakai". Mut kuten sanoin, niin joskus se on myös maininnut tuon riittämättömän olon ja että voiko hän antaa mulle sitä mitä haluan, että hän nyt on tällainen. Argh!

Pelkään tuota keskustelua, että mies ahdistuu ja haluaa erota. Tiedän että se on naurettavaa, koska nyt minä ahdistun ja haluan erota, jos sitä ei käydä! Toivottavasti löydän itsestäni voimaa nostaa kissan pöydälle. Omat tunteet on tosiaan vahvistuneet rakkaudeksi asti ja toivoisin älyttömän paljon, että tästä tulisi se loppuelämän suhde, mutta en tosiaan yksin sitä pysty kannattelemaan.

AP

Aloittaja, onko niin, että olet rakastunut siihen alkuaikojen ihanaan mieheen ja huumaan. Se tunne ja muisto pitää sinut koukussa. Et millään haluaisi luovuttaa, toivot aina vaan uudestaan ja uudestaan, pettymystenkin jälkeen, että kyllä se mies vielä muuttuu ja alkuaikojen innokkuus ja rakastumisen tunne palaa takaisin.

Yrität luovia, olla miehelle mieliksi, venytät rajojasi, ahdistut, olet surullinen, kaikkea mikä vain muuttaisi tilanteen.

Mutta jos mies ei enempää halua niin kuten joku sanoi, et voi voittaa.

Mies keksii aina jonkun verukkeen ja tekosyyn millä luimuilee itsensä tilanteesta ja syyllistää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mummi opetti: älä koskaan juokse miesten perässä, anna heidän juosta sinun perässäsi.

Meillä oli sama tilanne. Ensin puhuin. Sitten aloin hyvin etäiseksi, kiireiseksi ja eroa harkitsemaan. Mies alkoikin kiinnostua ja taivutteli minut takaisin.

Minä tein näin, ja se toimi, aina vähän aikaa. Eli kun etäännyin, mies alkoi hurmata ja sitoutua. Kun jäin ja sitouduin, hän taas etääntyi ja alkoi ottaa itsestään selvyytenä. Tätä tehtiin monta vuotta ja monta kierrosta, kunnes lopultakin tajusin, ettei siitä ole ikinä tulossa muunlaista, ei sellaista kuin haluan ja ajattelen hyvänä, läheisenä suhteena. Erosin hänestä, ja nyt minulla on mies, joka haluaa läheisyyttä yhtä paljon kuin minä. On turvallinen ja luottavainen suhde, ja voidaan antaa toisillemme tilaakin, kun on varma olo, että tulemme taas lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rima kannattaa ihan syystä pitää riittävän korkealla. Yksin on aina parempi kuin hankaavassa suhteessa. Ja se ei ole mistään kotoisin, että teidän epämääräisessä suhteessa parisuhdetyö revitään sinun selkänahastasi. Normaalissa ja hyvässä suhteessa sitä parisuhdetyötä tehdään vain harvoin, oikeissa kriisitilanteissa. Arkinen toisen eteen hyväntekeminen ei ole työtä ja sitä kuluu molempien luonnostaan tehdä. 

Tämä!! Olisinpa tiennyt tämän!! Tavallisessa suhteessa parisuhdetyötä tehdään ehkä kerran-pari vuodessa, kun on pahoitettu mieli jonkun väärinymmärryksen takia. Tai vaikka onkin alkanut haluta vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai tajuaa haluavansa joskus omistaa asunnon tms. Ja sitä yhdessä puhutaan läpi.

Mutta se että nähdään toisiaan, pitää tulla luonnostaan, siksi että molemmat kaipaa ja tykkää olla yhdessä. Erikseen asuessakin voi nähdä kerran viikossa, mutta hyvät huomenet ja hyvät yöt ja päivän aikana höpötykset kuuluu silti joka päivään.

Ei pitäisi joutua aina järjestämään tilaisuus edes puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi elämästään, hän ei jaa elämäänsä sinun kanssasi. Vain lakanat, silloin tällöin.

Minustakin olet läheisriippuva, ja sanon tämän koska itse olen, ja tunnistan sen. Hän pitää sinut niin nälässä, että olet autuas kun saat häneltä huomion murusenkin

Ei näin

Ei ole normaalia hävitä koko viikonlopuksi. Jos on suhteessa, ei ole liikaa odotettu sanoa, että "olen poikien kanssa mökillä ja saunaillassa sunnuntai-iltapäivään." Silti normi mies saa sieltä aikaiseksi "hyvää yötä kulta" -viestin.

Hän ei sitä tee, koska hänen ei tarvitse, häntä ei kiinnosta, eikä hän ole yhtään huolissaan sinun tunteista eikä sinun menettämisestä, eikä siitä, mitä teet, kun hän ei tarvitse sinua. Sinä kun et vaadi mitään. Ja ilmeisesti jos lähtisit, ei olisi suuri menestys, vain sen aikaa minkä kestää löytää toinen.

Herää hyvä ihminen.

Kiitos viestistä, hyvä kuulla toisen läheisriippuvaisen kommenttia.

Tuntuu niin uskomattoman vaikealta käsittää, että minne miehen tunteet on yhtäkkiä hävinneet. Ensimmäiset reilu puoli vuotta olin onneni kukkuloilla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olin varma että tässä on nyt se oikea.

Juuri se kontrasti on vaikea niellä, että mitä on tapahtunut. Väistämättä syytän itseänikin, että olenko liian tai liian vähän sitä tai tätä. Miksei mies jaksa enää välittää?? Eksän kanssa kun erottiin niin sekin oli kamalaa, mutta helpompi niellä kun takaraivossa tiesin kyllä, että voin löytää paremmin sopivan puolison. Nyt taas tuntuu toivottomalta sellainen, mut läheisriippuvaisuutta kai ne ajatukset on.

AP

Joo vaikeatahan se on. Miehellä tunteet ovat ehkä laimenneet alkuhuuman jälkeen kun sulla varmaan vaan vahvistuneet? Sellaista tapahtuu. Sille ei voi mitään. Sinun pitää nyt kyllä juurta jaksain puhua miehen kanssa. Täällä spekuloiminen ei tuo mitään uutta tietoa sinulle. Ihan sama miten tässä nyt käy niin pärjäät kyllä ja saat sen rakkauden minkä ansaitset. Joko tämän miehen kanssa tai jonkun toisen.

Kiitos <3 Joskus olen sanonut miehelle kun tästä on puhuttu, että kyllä minäkin ansaitsen sellaisen miehen, joka haluaa aidosti mun kanssa olla, ja mies on ollut siihen että "tottakai". Mut kuten sanoin, niin joskus se on myös maininnut tuon riittämättömän olon ja että voiko hän antaa mulle sitä mitä haluan, että hän nyt on tällainen. Argh!

Pelkään tuota keskustelua, että mies ahdistuu ja haluaa erota. Tiedän että se on naurettavaa, koska nyt minä ahdistun ja haluan erota, jos sitä ei käydä! Toivottavasti löydän itsestäni voimaa nostaa kissan pöydälle. Omat tunteet on tosiaan vahvistuneet rakkaudeksi asti ja toivoisin älyttömän paljon, että tästä tulisi se loppuelämän suhde, mutta en tosiaan yksin sitä pysty kannattelemaan.

AP

Aloittaja, onko niin, että olet rakastunut siihen alkuaikojen ihanaan mieheen ja huumaan. Se tunne ja muisto pitää sinut koukussa. Et millään haluaisi luovuttaa, toivot aina vaan uudestaan ja uudestaan, pettymystenkin jälkeen, että kyllä se mies vielä muuttuu ja alkuaikojen innokkuus ja rakastumisen tunne palaa takaisin.

Yrität luovia, olla miehelle mieliksi, venytät rajojasi, ahdistut, olet surullinen, kaikkea mikä vain muuttaisi tilanteen.

Mutta jos mies ei enempää halua niin kuten joku sanoi, et voi voittaa.

Mies keksii aina jonkun verukkeen ja tekosyyn millä luimuilee itsensä tilanteesta ja syyllistää sinua.

Niin, se alun ihana mies ei ollut se, mitä hän todellisuudessa on. Se oli sitä alkuhuumaa, mitä voi olla vain kerran. Se ei tule takaisin. Se mitä hän nyt on, on se todellinen arkimies. Ja se mitä teillä nyt on, on se teidän arki parhaimmillaan. Koska eka kaksi vuotta on vielä sitä huuman aikaa. Eli kahden vuoden kohdalla vasta tulee se oikea arkistuminen. Mieti, miltä teidän suhde näyttää, kun se VIELÄ tästä arkistuu?

Vierailija kirjoitti:

Se vielä tuli mieleen, että jos nyt en ota yhteyttä ja odotan että mies ottaa, vaikka menisi viikko tai enemmän, niin miten perustelen sen miehelle myöhemmin, että miksi tein niin? Sillä tavalla, että hän tajuaisi, että en tehnyt sitä veemäisyyttäni manipulointitarkoituksissa. Miten pukea fiksusti se, että halusin katsoa kauanko hällä menee yhteydenottoon. Ja miksi halusin testata sitä ylipäätään.

Voin kuvitella miten mies sanoo, että olen lapsellinen, pelaan valtapelejä suhteessa tai koitan manipuloida. Että hän oli väsynyt ja kiireinen, mutta miksen minä ottanut yhteyttä jos kerta halusin ja alan nyt riidellä asiasta.

AP

Täytä seuraavat pari viikkoa elämässäsi kaikenlaisella tekemisellä. Ota entisten harrastusten lisäksi jokin uusi harrastus, tapaa kavereitasi mahdollisimman usein jne. Tee lisäksi vaikka suursiivous, vaihda huonekalujen järjestystä. Kun mies sitten ottaa yhteyttä, voit kertoa, miksi et ole ehtinyt soittaa. Ja sun ei tarvitse edes valehdella, koska olet ihan oikeastikin ollut kiireinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa on aika usein.

Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.

Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.

Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.

Olisi mielenkiintoista tietää.

Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.

Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.

Nähdään tosiaan viikolla iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuina omien menojen mukaan. Eli viime aikoina valitettavasti niin, että mies tekee omat suunnitelmansa ja näkee minua jos ehtii/jaksaa. Aiemmin vietettiin enemmän viikonloppujakin yhdessä ja mies oli innoissaan miettimässä, mitä voitaisiin tehdä.

Enimmäkseen ollaan miehen luona ja minulla on avaimetkin sinne ja käyn siellä joskus öitä vaikka mies olisi itse muualla. Mies asuu siis keskustassa ja itse vähän kauempana.

Viime keskiviikkona ollaan puhuttu viimeksi puhelimessa (minä soitin) ja sen jälkeen muutama viesti vaihdettu. Torstaina päivällä mies viestitteli töistä normaalisti ja vkl oli tosiaan kavereidensa kanssa ja ei ole kuulunut mitään sitte lauantaiaamun. 

AP

Älä kirjoita noin pitkiä aloituksia.

Todennäköisesti mies ei edes tajua kysyä, miksei ap ole soittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa on aika usein.

Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.

Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.

Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.

Olisi mielenkiintoista tietää.

Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.

Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.

Nähdään tosiaan viikolla iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuina omien menojen mukaan. Eli viime aikoina valitettavasti niin, että mies tekee omat suunnitelmansa ja näkee minua jos ehtii/jaksaa. Aiemmin vietettiin enemmän viikonloppujakin yhdessä ja mies oli innoissaan miettimässä, mitä voitaisiin tehdä.

Enimmäkseen ollaan miehen luona ja minulla on avaimetkin sinne ja käyn siellä joskus öitä vaikka mies olisi itse muualla. Mies asuu siis keskustassa ja itse vähän kauempana.

Viime keskiviikkona ollaan puhuttu viimeksi puhelimessa (minä soitin) ja sen jälkeen muutama viesti vaihdettu. Torstaina päivällä mies viestitteli töistä normaalisti ja vkl oli tosiaan kavereidensa kanssa ja ei ole kuulunut mitään sitte lauantaiaamun. 

AP

Mun piti ihan tarkistaa, mikä päivä on. Ja tänään on maanantai, joten olet ollut miehen kanssa yhteyksissä toissapäivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.

Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.

Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.

Tätäkin olen pohtinut ja kuten sanottua, niin haluaisin että mies ilmaisisi asian, jos tuntee minun olevan needy tai rasittava. Sen se on kyllä joskus sanonut, että ei jaksa jauhaa samoista (tunne- tai parisuhde)asioista joka kerran kun nähdään. Otin palautteen vastaan ja pidin sitten tietoisen muutaman viikon tauon, etten sanonut mitään. Mutta sitten taas tullaan siihen, että jos asia x häiritsee minua, otan sen esille ja mies ei ala puhumaan asiasta mitään, niin pitäisikö mun sitte vaan tyytyä siihen, että asia x jää nyt käsittelemättä, koska miestä ahdistaa?

En tiedä olenko sitten tässä suhteessa needyksi muuttunut, se ei ole aiemmin ollut ongelmana. Olen ollut aikuisiällä sinkkuna useita vuosia ja osaan kyllä elää myös yksin hyvää elämää, mutta nyt luulin löytäneeni kumppanin niin nämä epävarmuudet puskee pintaan. Ja olen miehelle kertonut, että arvostaisin kovasti, jos hän olisi edes jossain yhteyksissä, vaikka ei jaksaisikaan nähdä. Viesti tai puhelu parin päivän välein ei mielestäni ole liikaa vaadittu, jos tässä ollaan mukamas yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.

Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.

Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.

Tätäkin olen pohtinut ja kuten sanottua, niin haluaisin että mies ilmaisisi asian, jos tuntee minun olevan needy tai rasittava. Sen se on kyllä joskus sanonut, että ei jaksa jauhaa samoista (tunne- tai parisuhde)asioista joka kerran kun nähdään. Otin palautteen vastaan ja pidin sitten tietoisen muutaman viikon tauon, etten sanonut mitään. Mutta sitten taas tullaan siihen, että jos asia x häiritsee minua, otan sen esille ja mies ei ala puhumaan asiasta mitään, niin pitäisikö mun sitte vaan tyytyä siihen, että asia x jää nyt käsittelemättä, koska miestä ahdistaa?

En tiedä olenko sitten tässä suhteessa needyksi muuttunut, se ei ole aiemmin ollut ongelmana. Olen ollut aikuisiällä sinkkuna useita vuosia ja osaan kyllä elää myös yksin hyvää elämää, mutta nyt luulin löytäneeni kumppanin niin nämä epävarmuudet puskee pintaan. Ja olen miehelle kertonut, että arvostaisin kovasti, jos hän olisi edes jossain yhteyksissä, vaikka ei jaksaisikaan nähdä. Viesti tai puhelu parin päivän välein ei mielestäni ole liikaa vaadittu, jos tässä ollaan mukamas yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa.

AP

Ap, tiedätkö, että kukaan muu ei voi kertoa sinulle mitä sinun pitäisi tuntea tai tarvita. Sinä itse sen tiedät ja tunnet. Sinun esittämäsi toiveet eivät ole kohtuuttomia ja ne moni mies täyttää ihan mielellään. Toki on monta ihmistä, joiden mielestä ne ovat liikaa, mutta miksi sinä kuuntelisit heitä ennemmin kuin itseäsi? Mitä sillä saavuttaisit muuta kuin pahaa mieltä?

Luin loppuun ja kiintymyssuhteet osaan samaistua jokseenkin. Jos hän ottaa etäisyyttä niin yritä sä et ahdistuis silti, yritä muuttaa sun tunnelukkoja. Miehesi pitäisi panostaa enemmän tai anna hänen kiinnostua susta enemmän. Älä oo yli aktiivinen tai aktiivinen jos hän sit olisi.. Emt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.

Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.

Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.

Tätäkin olen pohtinut ja kuten sanottua, niin haluaisin että mies ilmaisisi asian, jos tuntee minun olevan needy tai rasittava. Sen se on kyllä joskus sanonut, että ei jaksa jauhaa samoista (tunne- tai parisuhde)asioista joka kerran kun nähdään. Otin palautteen vastaan ja pidin sitten tietoisen muutaman viikon tauon, etten sanonut mitään. Mutta sitten taas tullaan siihen, että jos asia x häiritsee minua, otan sen esille ja mies ei ala puhumaan asiasta mitään, niin pitäisikö mun sitte vaan tyytyä siihen, että asia x jää nyt käsittelemättä, koska miestä ahdistaa?

En tiedä olenko sitten tässä suhteessa needyksi muuttunut, se ei ole aiemmin ollut ongelmana. Olen ollut aikuisiällä sinkkuna useita vuosia ja osaan kyllä elää myös yksin hyvää elämää, mutta nyt luulin löytäneeni kumppanin niin nämä epävarmuudet puskee pintaan. Ja olen miehelle kertonut, että arvostaisin kovasti, jos hän olisi edes jossain yhteyksissä, vaikka ei jaksaisikaan nähdä. Viesti tai puhelu parin päivän välein ei mielestäni ole liikaa vaadittu, jos tässä ollaan mukamas yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa.

AP

Keskiviikko: Puhelu

Torstai: Viesti

Perjantai: -

Lauantai: Viesti

Sunnuntai:-

Maanantai eli tänään....saattaa vielä laittaa viestiä

Eikö tuo nyt ole aika parin päivän välein? Ja jos vielä tapaatte useamman kerran viikolla, niin.... Ja mies oli tosiaan viikonlopun kavereidensa kanssa. Et ehkä itse huomaa, miksi mies pitää sua needynä ja tuntee itsensä riittämättömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa on aika usein.

Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.

Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.

Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.

Olisi mielenkiintoista tietää.

Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.

Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.

Nähdään tosiaan viikolla iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuina omien menojen mukaan. Eli viime aikoina valitettavasti niin, että mies tekee omat suunnitelmansa ja näkee minua jos ehtii/jaksaa. Aiemmin vietettiin enemmän viikonloppujakin yhdessä ja mies oli innoissaan miettimässä, mitä voitaisiin tehdä.

Enimmäkseen ollaan miehen luona ja minulla on avaimetkin sinne ja käyn siellä joskus öitä vaikka mies olisi itse muualla. Mies asuu siis keskustassa ja itse vähän kauempana.

Viime keskiviikkona ollaan puhuttu viimeksi puhelimessa (minä soitin) ja sen jälkeen muutama viesti vaihdettu. Torstaina päivällä mies viestitteli töistä normaalisti ja vkl oli tosiaan kavereidensa kanssa ja ei ole kuulunut mitään sitte lauantaiaamun. 

AP

Mun piti ihan tarkistaa, mikä päivä on. Ja tänään on maanantai, joten olet ollut miehen kanssa yhteyksissä toissapäivänä. 

Totta, ja yksittäisenä kertana ei olisi niin paha. Näitä kun vaan on sattunut enemmänkin, ja kerran riidan yhteydessä mies ghostasi mut viikoksi-pariksi. Siksi olen näistä nyt enemmän varpaillani kuin jos olisivat aivan satunnaisia juttuja. Viime viikonloppuna oli sama, ei nähty lainkaan koska mies ei "jaksanut", vaikka oltiin puhuttu että nähdään. Myöhemmin perusteli sillä, että "en kai sitten halunnut niin kovasti nähdä nyt vkl, vaan tehdä omia juttuja". Koitin olla alunperin stressaamatta näistä koska on ihan normaalia haluta omaa tilaa, mutta tämä ketju sai nyt uusiin aatoksiin, että onko kuinka normaalia sittenkään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.

Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.

Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.

Tätäkin olen pohtinut ja kuten sanottua, niin haluaisin että mies ilmaisisi asian, jos tuntee minun olevan needy tai rasittava. Sen se on kyllä joskus sanonut, että ei jaksa jauhaa samoista (tunne- tai parisuhde)asioista joka kerran kun nähdään. Otin palautteen vastaan ja pidin sitten tietoisen muutaman viikon tauon, etten sanonut mitään. Mutta sitten taas tullaan siihen, että jos asia x häiritsee minua, otan sen esille ja mies ei ala puhumaan asiasta mitään, niin pitäisikö mun sitte vaan tyytyä siihen, että asia x jää nyt käsittelemättä, koska miestä ahdistaa?

En tiedä olenko sitten tässä suhteessa needyksi muuttunut, se ei ole aiemmin ollut ongelmana. Olen ollut aikuisiällä sinkkuna useita vuosia ja osaan kyllä elää myös yksin hyvää elämää, mutta nyt luulin löytäneeni kumppanin niin nämä epävarmuudet puskee pintaan. Ja olen miehelle kertonut, että arvostaisin kovasti, jos hän olisi edes jossain yhteyksissä, vaikka ei jaksaisikaan nähdä. Viesti tai puhelu parin päivän välein ei mielestäni ole liikaa vaadittu, jos tässä ollaan mukamas yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa.

AP

Keskiviikko: Puhelu

Torstai: Viesti

Perjantai: -

Lauantai: Viesti

Sunnuntai:-

Maanantai eli tänään....saattaa vielä laittaa viestiä

Eikö tuo nyt ole aika parin päivän välein? Ja jos vielä tapaatte useamman kerran viikolla, niin.... Ja mies oli tosiaan viikonlopun kavereidensa kanssa. Et ehkä itse huomaa, miksi mies pitää sua needynä ja tuntee itsensä riittämättömäksi. 

 

Tajuatko että tässä maassa on vähintään pari miljoonaa ihmistä, jotka näkevät päivittäin eikä siinä ole mitään needyä. Sulle ei ole ok tiiviimpi yhteydenpito ja se on ok. Sen sijaan ap haluaa tasaisen, läheisen arjen ja se on ihan yhtä ok kuin sinun tyylisi. Sinua voisi muuten ruveta tässä yhtä hyvin nimittelemään sitoutumiskammoiseksi ja epäterveeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa on aika usein.

Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.

Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.

Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.

Olisi mielenkiintoista tietää.

Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.

Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.

Nähdään tosiaan viikolla iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuina omien menojen mukaan. Eli viime aikoina valitettavasti niin, että mies tekee omat suunnitelmansa ja näkee minua jos ehtii/jaksaa. Aiemmin vietettiin enemmän viikonloppujakin yhdessä ja mies oli innoissaan miettimässä, mitä voitaisiin tehdä.

Enimmäkseen ollaan miehen luona ja minulla on avaimetkin sinne ja käyn siellä joskus öitä vaikka mies olisi itse muualla. Mies asuu siis keskustassa ja itse vähän kauempana.

Viime keskiviikkona ollaan puhuttu viimeksi puhelimessa (minä soitin) ja sen jälkeen muutama viesti vaihdettu. Torstaina päivällä mies viestitteli töistä normaalisti ja vkl oli tosiaan kavereidensa kanssa ja ei ole kuulunut mitään sitte lauantaiaamun. 

AP

Mun piti ihan tarkistaa, mikä päivä on. Ja tänään on maanantai, joten olet ollut miehen kanssa yhteyksissä toissapäivänä. 

Totta, ja yksittäisenä kertana ei olisi niin paha. Näitä kun vaan on sattunut enemmänkin, ja kerran riidan yhteydessä mies ghostasi mut viikoksi-pariksi. Siksi olen näistä nyt enemmän varpaillani kuin jos olisivat aivan satunnaisia juttuja. Viime viikonloppuna oli sama, ei nähty lainkaan koska mies ei "jaksanut", vaikka oltiin puhuttu että nähdään. Myöhemmin perusteli sillä, että "en kai sitten halunnut niin kovasti nähdä nyt vkl, vaan tehdä omia juttuja". Koitin olla alunperin stressaamatta näistä koska on ihan normaalia haluta omaa tilaa, mutta tämä ketju sai nyt uusiin aatoksiin, että onko kuinka normaalia sittenkään.

AP

Tajuatko, hän sanoo suoraan. Ei HALUA nähdä. Miksi et kuule sitä? Etsi joku, joka haluaa. 

Sanoisin että ala nyt hyvä nainen rakentaa itsellesi omaa elämää!

Miehesi elämä ja aikataulut vaikuttavat olevan ykkösprioriteettisi, ja valitettavasti mies alkaa kohdella sinua itsestäänselvyytenä, koska teet sen hänelle niin helpoksi. Sinä kysyt miehen aikatauluja, sovitat elämäsi niihin, joustat ja mukaudut. Miksi mies näkisi vaivaa, kun voi luottaa siihen, että sinä hoidat kaiken vaivannäön?

Olet selvästi sitoutunut, uskollinen ja ihana kumppani. Valitettavasti millään niistä ei ole merkitystä, jos olet liian saatavilla ja tavoitettavissa. Ratkaisu EI OLE alkaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa tai olla muutoinkaan hankala - mutta kannattaa asettaa oma elämä, harrastukset ja omat menot etusijalle.

Mies joko alkaa kysellä aikataulujasi ja nähdä vaivaa viettääkseen aikaa kanssasi, tai sitten hän luovuttaa sinun suhteesi, koska haluaa palvelijan ja hoivaajan, ei kumppania.

Kävi mieslotossa kummin päin vain, kohtaat totuuden paremmilla mielin, kun olet rakentanut oman elämäsi puitteet kuntoon ja asetat itsesi elämäsi ykkösprioriteetiksi.

Saat edelleen olla joustava ja neuvotteleva, älä missään nimessä ala leikkiä mitään. Opettele silti arvostamaan aikaasija valikoi elämääsi ihmisiä, jotka tekevät niin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus kuulostaa siltä, että mies on normaali ja ap äärettömän huomionkipeä, epävarma, needy ja rasittava.

Mies ottaa etäisyyttä, ap, koska ei jaksa sitä että olet niin vaativa ja needy. Jokainen ottaisi. Jos tahdot että mies lähentyy, anna sille tilaa.

Ehdottaisin kuitenkin, että yrität ensin kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi itseksesi, ja sitten vasta harkitset pariutumista.

Tätäkin olen pohtinut ja kuten sanottua, niin haluaisin että mies ilmaisisi asian, jos tuntee minun olevan needy tai rasittava. Sen se on kyllä joskus sanonut, että ei jaksa jauhaa samoista (tunne- tai parisuhde)asioista joka kerran kun nähdään. Otin palautteen vastaan ja pidin sitten tietoisen muutaman viikon tauon, etten sanonut mitään. Mutta sitten taas tullaan siihen, että jos asia x häiritsee minua, otan sen esille ja mies ei ala puhumaan asiasta mitään, niin pitäisikö mun sitte vaan tyytyä siihen, että asia x jää nyt käsittelemättä, koska miestä ahdistaa?

En tiedä olenko sitten tässä suhteessa needyksi muuttunut, se ei ole aiemmin ollut ongelmana. Olen ollut aikuisiällä sinkkuna useita vuosia ja osaan kyllä elää myös yksin hyvää elämää, mutta nyt luulin löytäneeni kumppanin niin nämä epävarmuudet puskee pintaan. Ja olen miehelle kertonut, että arvostaisin kovasti, jos hän olisi edes jossain yhteyksissä, vaikka ei jaksaisikaan nähdä. Viesti tai puhelu parin päivän välein ei mielestäni ole liikaa vaadittu, jos tässä ollaan mukamas yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa.

AP

Keskiviikko: Puhelu

Torstai: Viesti

Perjantai: -

Lauantai: Viesti

Sunnuntai:-

Maanantai eli tänään....saattaa vielä laittaa viestiä

Eikö tuo nyt ole aika parin päivän välein? Ja jos vielä tapaatte useamman kerran viikolla, niin.... Ja mies oli tosiaan viikonlopun kavereidensa kanssa. Et ehkä itse huomaa, miksi mies pitää sua needynä ja tuntee itsensä riittämättömäksi. 

 

Tajuatko että tässä maassa on vähintään pari miljoonaa ihmistä, jotka näkevät päivittäin eikä siinä ole mitään needyä. Sulle ei ole ok tiiviimpi yhteydenpito ja se on ok. Sen sijaan ap haluaa tasaisen, läheisen arjen ja se on ihan yhtä ok kuin sinun tyylisi. Sinua voisi muuten ruveta tässä yhtä hyvin nimittelemään sitoutumiskammoiseksi ja epäterveeksi. 

Voit vapaasti nimitellä. Naimisissa olen ollut jo 14 vuotta ja lapsetkin kouluikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuossa aiemmin luetteli asioita, mitä normaalissa suhteessa tehdään ja kyllä meillä tulee raksi moneen kohtaan. Tehdään ruokaa, katotaan sarjoja, käydään lenkillä tai salilla, nähdään joskus sukulaisia ja kavereita (aika harvoin kyllä, mies ei ole enää kovin innokas), jutellaan työpäivän kuulumisista, jutellaan isommista asioita kuten asuntoasioista, rahasta jne. Sinänsä voin luottaa miehen apuun jos sitä tarvitsen, on aina ollut paikalla ja apuna käytännön asioissa.

Joskus aiemmin kun oli vastaava tilanne kuin nyt, että miehestä ei kuulunut päiväkausiin mitään, niin asiasta kun myöhemmin juteltiin niin mies sanoi, että "en tiiä, ei vaan tullut mieleen laittaa mitään". Todella karu kommentti kun näin jälkilkäteen ajattelee.

AP

Huomaatko, että itse asiassa itsekin tiedät, mistä on kyse, mutta et myönnä itsellesi.

"Harvoin vietämme muuta aikaa yhdessä nykyään, miestä ei enää kiinnosta".

"Miehestä ei kuulunut päiväkausiin mitään. Hänelle ei vain tullut mieleen laittaa mitään viestiä".

Näetkö?

Jos olisit nyt treffeillä hänen kanssa, ja hän käyttäytyisi noin, menisikö hän jatkoon?

No ei. Yritä riisua ne läheisriippuvaislasit päästä, ja katso tilannetta objektiivisesti. Eihän tuolla ole tulevaisuutta, eikä tuossa ole sinulle mitään järkeä.

Läheisriippuvus on nimenomaan riippuvuus siitä pienen huomion tuomasta hyvänolon purskauksesta. Ja kun yrittää jättää riippuvuuden, tulee pelko ja huono olo ja vieroitusoireet.

Niistä pitää jaksaa yli, ja ne menevät ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa on aika usein.

Mutta käsitin, että nämä viikolla tapaamiset tapahtuvat eli toteutuvat niin, että aloittaja ajaa töiden jäljeen miehen luo.

Mies oli nytkin koko viikonlopun kavereidensa kanssa ja ei vastannut viesteihin. Totaalihiljaisuus lauantaiaamupäivän jälkeen.

Onko mies paljonkin viikonloppuina muiden kuin aloittajan kanssa? Tapahtuvatko tapaamiset yleensä viikolla. Yöpyykö aloittaja miehen luona ja päinvastoin, jos siis mies viettää aikaa myös siellä.

Olisi mielenkiintoista tietää.

Jäi vaivaamaan myös miten tuo juttelutuokion erkiseen järjestäminen tapahtuu.

Miten ei jutella kun tavataan, onko pelkkää seksiä.

Nähdään tosiaan viikolla iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuina omien menojen mukaan. Eli viime aikoina valitettavasti niin, että mies tekee omat suunnitelmansa ja näkee minua jos ehtii/jaksaa. Aiemmin vietettiin enemmän viikonloppujakin yhdessä ja mies oli innoissaan miettimässä, mitä voitaisiin tehdä.

Enimmäkseen ollaan miehen luona ja minulla on avaimetkin sinne ja käyn siellä joskus öitä vaikka mies olisi itse muualla. Mies asuu siis keskustassa ja itse vähän kauempana.

Viime keskiviikkona ollaan puhuttu viimeksi puhelimessa (minä soitin) ja sen jälkeen muutama viesti vaihdettu. Torstaina päivällä mies viestitteli töistä normaalisti ja vkl oli tosiaan kavereidensa kanssa ja ei ole kuulunut mitään sitte lauantaiaamun. 

AP

Mun piti ihan tarkistaa, mikä päivä on. Ja tänään on maanantai, joten olet ollut miehen kanssa yhteyksissä toissapäivänä. 

Totta, ja yksittäisenä kertana ei olisi niin paha. Näitä kun vaan on sattunut enemmänkin, ja kerran riidan yhteydessä mies ghostasi mut viikoksi-pariksi. Siksi olen näistä nyt enemmän varpaillani kuin jos olisivat aivan satunnaisia juttuja. Viime viikonloppuna oli sama, ei nähty lainkaan koska mies ei "jaksanut", vaikka oltiin puhuttu että nähdään. Myöhemmin perusteli sillä, että "en kai sitten halunnut niin kovasti nähdä nyt vkl, vaan tehdä omia juttuja". Koitin olla alunperin stressaamatta näistä koska on ihan normaalia haluta omaa tilaa, mutta tämä ketju sai nyt uusiin aatoksiin, että onko kuinka normaalia sittenkään.

AP

No toi on jo huonompi juttu. En usko, että teillä on yhteistä tulevaisuutta. Varsinkaan tuon jälkimmäisen boldaamani lauseen jälkeen.