IS: Karut luvut paljastavat, että jotain on nyt pielessä – mitä tapahtui Suomen kouluille?
Suomen Pisa-romahdus on ollut niin suuri, että se on noteerattu kansainvälisesti. The Washington Post julkaisi Suomen Pisa-menestyksen hiipumista käsittelevän artikkelin vuonna 2016 ja kysyi kysymyksen, joka jätti jäljen suomalaiseen koulukunniaan: kannattaako Suomen kouluista enää ottaa mallia?
Amerikkalaislehti kysyi asiaa suomalaisen koulutuksen asiantuntijalta, kirjailija Pasi Sahlbergilta, joka antoi aiheesta tyhjentävän vastauksen.
– On varsin lyhytkatseista ajatella, että koulujen suorituskyky säilyisi ja niihin voitaisiin tehdä jatkuvia parannuksia samalla, kun resursseja vähennetään.
Tuoreimpien Pisa-tulosten jälkeen Suomessa kiinnitettiin erityistä huomiota oppilaiden lukutaidon heikkenemiseen.
Ensimmäisessä Pisa-tutkimuksessa suomalaiset olivat lukutaidossa ykkössijalla. Vuoden 2015 tuloksissa sijoitus oli neljäs ja vuoden 2018 tuloksissa vasta seitsemäs.
Siinä missä erinomaisten lukijoiden määrä on säilynyt hyvänä, heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt rajusti. Vuoden 2018 tutkimuksen mukaan kaikista vastanneista 15–vuotiaista oppilaista 13,5 prosentilla on heikko lukutaito. Kymmenen vuotta aiemmin sama lukema oli 8,1 prosenttia.
Mielipiteitä?
Kommentit (697)
Opettajan kommentti (kärjistetty).
1) mitään ei enää vaadita vanhempien taholta
2) kotona ei yhdessä tehdä ja katsota koulujuttuja
3) kotona ei enää edes syödä yhdessä ja keskustella
4) koulun viestit sivuutetaan ongelmissa
5) koulun puuttumisesta ongelmakäytökseen väheksytään
6) koulun hakiessa erityisopetukseen, sitä vastustetaan
7) lapsi jätetään yksin kouluhommien kanssa, vanhempi ei auta
8) koulun viestit sivuutetaan, kun sanotaan, että lapsesi häiritsee tunnilla/ei tee mitään
… onhan näitä
Aineenopettaja näen 150-200 oppilasta päivittäin. En jaksa puuttua siihen, ettei vanhemmat tee asialle mitään, kun huomautan asiasta: jatkuva kännykän käyttö, kaverin kanssa lörpöttely.. Jos et osaa laittaa vanhempana rajoja lapsellesi, lapsesta kasvaa juuri sellainen kuin opetat - älä oleta, että minä nähdessä lastasi pari tuntia viikossa, hoidan vanhemmuutesi laiminlyönnit.
Todella huolestuttavaa, kun kahdeksannella lasketaan sormista 8/4 laskuja.
t. matikan ope
Tämä integraatiomyönteisyys palvelee kyllä kaikkia, vai?
Vierailija kirjoitti:
Todella huolestuttavaa, kun kahdeksannella lasketaan sormista 8/4 laskuja.
t. matikan ope
Ja tämähän oli vitsi? Eikö nämä ole jo 1-2 vuosiluokkien vaatimuksia?
Suomessa ei arvosteta lapsiperheitä eikä äitiyttä. Töihin pitäisi palata mahdollisimman pian eikä sitä päiväkoti ja työ rumbaa vaan jaksa. Miksi ei voitaisi ottaa oppia Virosta, äitiysloma täydellä palkalla 1,5 vuotta.
Huvittaa opettajana nämä kommentit ”huonoista kouluista”.
Opetan hyvämaineisessa koulussa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on vaatimustasoa täytynyt laskea alaspäin, jotta oppilaas pärjäisi keskinkertaisesti. Opetussuunnitelmamuutos, voimaan 2016, toi myös uudistuksia, että arvauksella oppiaineesta saa jo ”vitosen”. Omassa oppiaineessa riittää, että tuettuna ymmärtää käsitteitä - toisin sanoen eirtyisoprttaja kertoo sinulle valmiit vastaukset.
Kysymys kuuluukin, mit- ihmettä onntalahtunut suomalaisessa oppivelvollisuudessa ja vastuunkannossa, jos autettuna yleisopetuksen oppilaana voit läpäistä peruskoulun?
Vaaditaanko koulussa enää mitään muuta kuin hengailua? Itse jättäisin monet luokalle, mutta painostetaan laskemaan eteenpäin, koska ei myöskään enää jakseta katsoa oppilasta koulussa… Ongelma on lähtökohtaisesti tässä: kukaan ei vaadi enää mitään.
Opettajan kommentti: jos et osaa kertotauluja ja lukea toisen luokkaan kesään mennessä, mitkä rahkeet on jatkaa kolmannelle?
Vierailija kirjoitti:
Opettajan kommentti: jos et osaa kertotauluja ja lukea toisen luokkaan kesään mennessä, mitkä rahkeet on jatkaa kolmannelle?
Jatkaakseni perustelut tähän: jos kielenkiehitys on viivästynyt, looginen päättelykyky ja toisto takertelee, ketä palvelee se, että oppilas jatketaan eteenpäin kohti aineenopettajajärjestelmä (alkaa jo kolmannella luokalla pikkuhiljaa). Joko oppilaalla on oikeasti ongelmia oppia tai laiskutta, mutta jommassa kummassa ongelma, eikä ketään aita se, että väkisin kiikutetaan vuodesta toiseen läpi kirjaten kaikki tukipapereita.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta lapsiperheitä eikä äitiyttä. Töihin pitäisi palata mahdollisimman pian eikä sitä päiväkoti ja työ rumbaa vaan jaksa. Miksi ei voitaisi ottaa oppia Virosta, äitiysloma täydellä palkalla 1,5 vuotta.
Ei tarvitse ottaa oppia Virosta. Kyse ei ole äitiysloman pituudesta. Kyse on siitä, että lapsia ei kasvateta. Ja siitä, että monissa tapauksissa liian erilaista sakkia samassa luokassa. Paikoin ongelma, että osa porukasta ei osaa edes suomea ja muuta vastaavaa.
Siinä on yks ja sama vetelehtikö äiti kotosalla puolitoista vuotta vai vähemmän. Meillä on paljon äitejä, jotka eivät ole olleet töissä ikuisuuksiin, vaan pitävät tarkasti huolen, että vanhempain vapaalta siirtyvät seuraavaan. Tässä on ongelma, ei työssä käyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta lapsiperheitä eikä äitiyttä. Töihin pitäisi palata mahdollisimman pian eikä sitä päiväkoti ja työ rumbaa vaan jaksa. Miksi ei voitaisi ottaa oppia Virosta, äitiysloma täydellä palkalla 1,5 vuotta.
Sinä et arvosta lastasi
Vierailija kirjoitti:
Eri maissa taitavat olla eri tavat hoitaa erityisoppilaita. Jos luokasta otetaan irti kaikki, joilla on erityisongelmia joko oppimisessa tai persoonallisuudessa, ja siirretään omiin ryhmiin, ja loput osallistuvat Pisa-testiin, saadaan takuulla hyvät tulokset. Ehkä jossain Saksassa onkin näin?
Saksa on kylläkin ollut rehellisempi kuin Suomi. Esim maah anm uuttaja taustaiset ovat olleet alusta asti mukana Pisa-testeissä, kun taas Suomessa aluksi ei tämmöisiä luokkia otettu mukaan lainkaan.
Kun Suomi otti, niin tulokset putosivat. Siinä se syy nykyisten ja entisten tulosten eroon.
Ja ero on järkyttävä, jos otetaan huomioon kielten ero. Suomi on helppoa lukea ja kirjoittaa. Saksa jo vaikeampaa ja joku ranska jo aivan toisista sfääreistä.
Vierailija kirjoitti:
"Oppilaiden välinen vaihtelu koulujen sisällä on PISA 2018 -aineistossa suurempaa kuin koskaan aiemmin Suomessa. Esimerkiksi lukutaidossa havaittu keskihajonnan kasvu on siis olennaisesti peräisin lisääntyneistä eroista oppilaiden välillä. Kyse näyttäisi olevan ennen kaikkea siitä, että heikoimpien oppilaiden tulokset ovat aikaisempaa heikompia. Alueellisesti tarkasteltuna oppilaiden välinen vaihtelu oli suurinta pääkaupunkiseudulla."
Vastausta tuohon voisi hakea etsiä väestörakenteesta eri pääkaupunkiseudun koulujen välillä.
On kai aika selvää, että homma ei suju, jos ei edes suomen kieli ole hallussa.
Kuinka paljon lahjakkuutta meillä hukataan tämmöisenkin takia? Kuinka monilta viedään mielenkiinto yleensäkin oppiimiseen, jos koulussa osa takkuaa näinkin alkeellisen perusasian kanssa. Homma ei suju riitttävän jouhevasti osaavien osalta, jolloin pitkästyminen tekee tehtävänsä.
Sama ongelma on toki muillakin osallistujamailla. Esim Hapurissa oli 2015 syksyllä ekaluokkia, joissa yksikään lapsi ei osannut saksaa.
Niin, itse asiassahan tuo voi jo toimiakin, jos kaikki aloittavat samasta ja opettelevat kieltä yhdessä. Jos sitten saksankielisiin luokkiin laitetaan vasta siihen tahtiin kuin kielitaito antaa myöten. Mielellään kielikokeen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan kommentti (kärjistetty).
1) mitään ei enää vaadita vanhempien taholta
2) kotona ei yhdessä tehdä ja katsota koulujuttuja
3) kotona ei enää edes syödä yhdessä ja keskustella
4) koulun viestit sivuutetaan ongelmissa
5) koulun puuttumisesta ongelmakäytökseen väheksytään
6) koulun hakiessa erityisopetukseen, sitä vastustetaan
7) lapsi jätetään yksin kouluhommien kanssa, vanhempi ei auta
8) koulun viestit sivuutetaan, kun sanotaan, että lapsesi häiritsee tunnilla/ei tee mitään
… onhan näitäAineenopettaja näen 150-200 oppilasta päivittäin. En jaksa puuttua siihen, ettei vanhemmat tee asialle mitään, kun huomautan asiasta: jatkuva kännykän käyttö, kaverin kanssa lörpöttely.. Jos et osaa laittaa vanhempana rajoja lapsellesi, lapsesta kasvaa juuri sellainen kuin opetat - älä oleta, että minä nähdessä lastasi pari tuntia viikossa, hoidan vanhemmuutesi laiminlyönnit.
En tiedä, kuinka huvittavaa se on. Minua ei huvittanut yhtään lehtijuttu kympin tytöistä itähelsinkiläisessä koulussa peruskoulun viimeisellä luokalla. Kyseiset tytöt eivät selvinneet koulusta ilman omaa avustajaa.
Ei siis edes peruskielitaitoa sen vertaa, että olisivat selvinneet, mutta kympin tapauksia olevit ja tarkoituksena pyrkiä sitten niillä papereilla huippulukioihin. Jää myös kysymään, mikä on oikeusturva peruskoulun lopettajien kohdalla, kun niin eri "polkuja" (sainpa tämän muotisanan tungettua tännekin) tulleina kisata paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta lapsiperheitä eikä äitiyttä. Töihin pitäisi palata mahdollisimman pian eikä sitä päiväkoti ja työ rumbaa vaan jaksa. Miksi ei voitaisi ottaa oppia Virosta, äitiysloma täydellä palkalla 1,5 vuotta.
Sinä et arvosta lastasi
Anteeksi mitä?
Myös Suomessa virolaiset lapset pärjäävät hyvin - kotoa se kaikki lähtee! Opetan heitä mielelläni, kutrn myös venäläisiä lapsia; ottavat opetuksen vastaan, hakevat tukea ja ainoita, jotka kiittävät!
t. aineenope
Vierailija kirjoitti:
Opettajan kommentti (kärjistetty).
1) mitään ei enää vaadita vanhempien taholta
2) kotona ei yhdessä tehdä ja katsota koulujuttuja
3) kotona ei enää edes syödä yhdessä ja keskustella
4) koulun viestit sivuutetaan ongelmissa
5) koulun puuttumisesta ongelmakäytökseen väheksytään
6) koulun hakiessa erityisopetukseen, sitä vastustetaan
7) lapsi jätetään yksin kouluhommien kanssa, vanhempi ei auta
8) koulun viestit sivuutetaan, kun sanotaan, että lapsesi häiritsee tunnilla/ei tee mitään
… onhan näitäAineenopettaja näen 150-200 oppilasta päivittäin. En jaksa puuttua siihen, ettei vanhemmat tee asialle mitään, kun huomautan asiasta: jatkuva kännykän käyttö, kaverin kanssa lörpöttely.. Jos et osaa laittaa vanhempana rajoja lapsellesi, lapsesta kasvaa juuri sellainen kuin opetat - älä oleta, että minä nähdessä lastasi pari tuntia viikossa, hoidan vanhemmuutesi laiminlyönnit.
Tämän näkee ihan siinä miten lapset hengailevat kaiken vapaa-aikansa kylillä ilman minkäänlaista valvontaa. Kasvatus hoidetaan sillä, että mopoikäiselle hankitaan mopo "koska se kehittää kädentaitoja" ja mitään muuta ei pojilta enää vaadita. Kunhan vaan mopoa osaa rassata niin elämässä kyllä pärjää? Mitään kotiintuloaikoja tai aikatauluja ei myöskään lapsilla näytä olevan, voivat olla tuntikausia notkumassa jossain sateessakin, eikä kukaan välitä. Etenkin pojat. Tytöt varmaan pysyvät kotona ja hoitavat eläimiä tai tekevät niitä akkojen töitä, joita pojilta ei vaadita.
Kotihoidon tuki lakkautettava heti vieraskielisiltä. Linnoittautuvat poteroihinsa jolloin luku- ja kirjoitustaidottomat perheet eivät edes opi maassa puhuttavaa kieltä. Kouluun mennään sitten kuin suoraan puusta tippuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden oppimiskyvylle on myös tapahtunut jotain. Mikään ei tunnu jäävän muistiin. Käytännöllisistä arkielämän esimerkeistä ei enää ole apua, koska oppilaat eivät niitä ymmärrä. Moni oppilas ei elä juuri lainkaan reaalimaailmassa, joten he eivät tunne sitä.
Koska lapsille ei ole ostettu leluja ja kirjoja pienenä. Luettu, laulettu ja leikitty. Nykyihminen on teokologian orja ja kuolee jos energia loppuu.
No omalta osalta voin sanoa, että kyllä on tehty kaikkea tuota, ihan lapsuuden kotoa opitulla mallilla. Silti lapsella on oppimisen haaste, joka näkyy oman toiminnan ohjauksen haasteissa, hitautena, epävarmuutena ja äärimmäisenä pikkutarkkuutena koetilanteessa. Mistä se sitten johtuu, tiedäpä häntä sanoa. Vanhemmat molemmat menestyneet koulussa hieman keskitasoa paremmin ja korkeakoulutettuja, ei vastaavia oppimisvaikeuksia kouluaikana.
Kokonaan toinen asia on se, että kuuluuko (Jari Sinkkosen sanoin) lapsen itseasiassa mieluummin oppia tänä päivänä ja tulevaisuudessa keskeisiä taitoja, kuten digitaalisia työkaluja ja tietolähteiden hyödyntömistä vai piin desimaalit ulkoa kahdeksanteen desimaaliin?
Digitaidot ja tietolähteiden hyödyntäminen eivät onnistu ilman kunnollista lukutaitoa, mikä on tällä hetkellä yksi ongelman ydin. Tämän päivän koulussa näitä kyllä opetetaan kovastikin, mutta niihinkin tarvitaan perustaitoja. Esim. äikässä on iso some- ja mediakokonaisuus, ja voin kertoa, että työmaa on suuri. Kaiken tämä nykyisen disinformaation keskellä ei ole helppo luovia. Se kuuluu yhtenä osana monilukutaitoon.
Ja ne kirjojen lukemiset ja erilaiset luetuista tehdyt analyysitehtävät ym. ovat pohja sille, että oppilas esim. osaa päätellä syy-seuraussuhteita, ymmärtää elämää ympärillään, oppii erottamaan kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä, laajentaa sanavarastoaan, ymmärtää jotain retoriikasta, hahmottaa erilaisia tekstilajeja... Oppii ajattelun taitoja. Niitä sitten hyödynnetään siellä suuressa digimaailmassa.
Eipä enää lueta eikä paljon kirjoitetakaan. Perustaidot pitäisi ensin osata kunnolla.
Koulut ovat liian levottomia avokonttoreita, kuria ei nimeksikään. Liian lennokkaita tavoitteita ja liikaa eritasoisia oppilaita. On väärin myös lahjakkaita kohtaan, että opetus keskittyy huonommin osaaville. Pitäisikö olla eritasoisia luokkia? Siitähän riemu repeäisi, jos sellaista uskaltaisi ehdottaa. Eikös viime vuodet ole tehty päinvastoin, kaikki samaan vain, riippumatta diagnoosista. Ei käy kateeksi opettajiakaan lisääntyvien vaatimusten puristuksissa.
Missä vanhempien osuus?
A niin. Vanhempiahan ei saa syyllistää ja koulun on tehtävä kasvatustyö(kin).