Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Ala-asteel vessas. Ei siin muuten mitää pahaa ,mut ne vessat ei ollu MITENKÄÄ äänieristettyjä. Istuin pöntölle ja samalla sekunnilla pääsi Oiken KOVAÄÄNINEN ja LÖYHKÄÄVÄ pieru. Sit ku sain asiani hoidettua nii hipsin aika nopeesti niiden muutaman kolmos luokkakaisen paheksuvien katseiden ohi. Toivoin että voisin vajota maan alle

Tuli vaan mieleen noin 40 vuotta sitten tapahtunut kaverin filosofinen ja analyyttinen päätelmä pieruista.

"Pieru koostuu miljoonista silmin näkemättömistä paskahiukkasista".

Oltiin pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa hänen hyvän ystävänsä häissä. Itse meinasin jättää väliin, koska mahassa kierti niin perkuleesti, mutta pakko se oli lähteä ihan vain tyttöystäväni takia.

Koko vihkimisen ajan pidättelin pieruja. Sain kaikki pidettyä sisällä. Juhlapaikassa sitten oli hankalampaa.

Juteltiin siinä n. 8 hengen porukassa, kun enää ei pystynyt pidättämään. Pääsi kauhean "pitkä" ja löysä suhnu. No onneksi n. 2 sekuntia pierusta, niin tyttöystävä kysyy kaikilta meiltä "missä täällä on vessa?". Joku neuvoi hänelle, ja tyttöystävä lähti vessaan. Sillä sekunnilla alkoi ihan kauhea SipuliKaaliKanamuna pierun haju leijailla sieraimiin. Tokaisin sitten: "Ei tainnut tyttöystävä ehtiä ajoissa vessaan". Kaikki repesi nauruun ja samalla hajaannuttiin, koska kaikki haistoi tämän kaamean pierun.

En ole vieläkään kertonut asiasta. Nyt olen tuon "pierupepun" kanssa naimisissa. Jotkut noista porukan tyypeistä vieläkin meidän ystäväpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Pierujuttuja en muista, mutta tämä jaksaa vieläkin hymyilyttää.

Kävin koulun vessassa paskalla, enkä nyt ihan pienillä tuotoksilla. Hajukin oli sen mukainen ja jopa itseä oksetti. Kun pääsin ulos vessasta jonkin matkan päähän, huomasin jonkun muun menevän samaan vessaan. Viipyi siellä noin kaksi sekuntia ehtien juuri ja juuri sulkea oven. Singahti sieltä sitten kauhealla kiireellä sieltä ulos lievästi järkyttynyt ilme kasvoillaan.

Onneksi olin ehtinyt sen verran kauas, että tilannetta seuratessani ei edes hävettänyt, vaan oikeastaan tunsin sattuneesta jopa hieman ylpeyttä. :)

Olinkohan se mä joka meni sun jälkeen sinne vessaan!

Ammattikorkeakoulussa siis, ehkä vuos-kaks sitten, mentiin kaverin kanssa vessaan, hän meni vapaaseen koppiin ja mä odotin. Vessasta tuli ulos tyttö ja menin hänen jälkeensä, mutta se haju! Se haisi ihan kuolemalle, en saanut henkeä, silmiä kirveli ja melkein alkoivat vuotaa! Olin siellä "kohteliaisuudesta" pari sekuntia, kun en halunnut aiheuttaa pahaa mieltä edelliselle vessassa kävijälle mutten kestänyt niin karkasin sieltä nopeasti. Kuinka ollakkaan, se tyttö pesi vielä käsiä ja MUA nolotti jostain syystä se, että lähdin niin nopeasti ulos :D siis mä häpesin sitä, että aiheutin toiselle häpeää... En ikinä unohda sitä kamalaa hajua mikä siel kopis oli, ja kaiken lisäksi pelotti et joku luulisi mun aiheuttaneen sen hajun kun tulin sieltä viimeisenä ulos! 😞

Olin pitkään kirjoitellut yhden tosi komean miehen kanssa, ja sovimme sitten että tavataan, menin hänen luokseen yöksi, syötiin siinä illalla sitten karkkia ja jäätelöä jota vatsani ei kestänytkään.. Kun mahan möyrimisteltä sain vihdoin unta, ei rauhaa kauan kestänyt. Heräsin ihan valtavaan pieruun, se siis oikeasti kaikui siellä huoneessa, olimme hommien jälkeen jäänyt alasti lusikkaan nukkumaan ja tunsin kuinka miehen pallit lepattivat sen pierun voimasta, se oli sitä luokkaa että kuulosti kun olis tullut jotain mukana.. Aamulla asiasta ei keskusteltu, mutta yritin hienovaraisesti kysyä mieheltä nukkuiko tämä hyvin, johon hän vastaa "oltiin samoihin aikoihin hereillä yöllä, muuten nukuin kyllä hyvin"

Jahas, mammoja kiinnostaa jo 16. viikkoa pieru. Mitähän se MASUASUKKIKIN sanoo, kun pieru kiinnostaa?

Minulta ei hirveästi julkisilla paikoilla pieruja pääse, yleensä pystyn pidättelemään. En myöskään syö kaalia juuri koskaan (kypsentämättömänä salaateissa, mutta vain lehtikaalia, muihin kaaleihin en koske) ja olen pavuille allerginen, joten nekään eivät mahaan kerää kaasuja. Hiilihapollisia juomia kylläkin juon.

Anyway, kerran olen "ihmisten ilmoilla" päästänyt kunnon pierun. Ei onneksi haissut, mutta mikään äänetön se ei ollut. Paikka: TK-lääkärin vastaanotto. Olin vastaanotolla, koska oli ollut ummetusta jo muutaman viikon, microlax auttoi aluksi, mutta lakkasi toimimasta. Ruokavaliossa tai lääkityksessä ei muutoksia, joten eikun lääkäriin selvittämään syytä.

Makasin tutkimuspöydällä polvet koukussa, kun lääkäri paineli vatsaa. Yksi painalluksista osui "sopivaan" kohtaan ja siitä seurasi piiiiitkä pörähtely. Minä näytin varmaan tomaatilta, mutta lääkäri vaan totesi, että eipähän ummetusmassa kokonaan suolta tukkinut...

(Ummetuksen syynä muuten oli kuin olikin reseptilääke, joka vaihdettiin toiseen, ja sainpa samalla reissulla lääkkeen joka piti ottaa iltaisin, ja aamulla olisi varmasti tasan 9 h otosta suolistontyhjennysaika, lääkettä on ilman reseptiä, mutta reseptilliset kuulemma toimii varmasti. Ja tuo 9h oli tarkka, jos lääkkeen otti klo 21, klo 6 tuli vessahätä. Nyttemmin ummetus kadonnut täysin.)

Teille, jotka ovat kertoneet kamalan hajuisista pieruista: ne suorastaan tuoksuvat ruusuille, kun verrataan vainajan "pieruihin". Vainajista, varsinkin ei-niin-tuoreista, pääsee avatessa useinkin mätänemiskaasuja, ja luulinkin pitkään, että eläviltä ei voi tulla niin kamalan hajuisia. Opintojen ja harjoittelujen jatkuessa sain saattohoitopotilaan (elimiä jo kuoliossa, hengityskin haisi nk kalmalle) osoittamana selville, että kyllä ne voivat olla yhtä pahoja.

Siksi vaan kerroin, ettei teidän niitä karseankaan hajuisia tarvi hävetä lääkärillä tai hoitajan läheisyydessä, ovat varmasti haistaneet pahempaakin.

Vierailija kirjoitti:

nolointa on ne kalmanhajuiset tuhnut joita esim. kaupoissa tulee päästeltyä

Haistelepa vainajien "pieruja", ne ne oikeasti kalmalle haisee. Jos kävelet, et pääse lähellekään niitä "sulotuoksuja"

Luennon jälkeen professori ja laitoksemme johtaja pyysi minua ja ainejärjestömme puheenjohtajaa keskustelemaan eräästä yhteistyökuviosta toisen laitoksen kanssa. Sovimme siinä salin tyhjentyessä tarvittavia asioita huolimatta siitä, että keskeyutin tilanteen vähän väliä flunssasta jääneellä yskimiselläni. Kun olimme valmiita, sanoin jotain tyylliin "selvä, tehdään näin" ja käännyin kohti ovea ja samalla yskäisin kunnolla mahasta asti, niin että ilmaa pakeni ihan varoittamatta myös toisesta päästä sellaisen lyhyen mutta erittäin bassovoittoisena ja tyhjässä luentosalissa hyvin kaikuvan pöräyksen verran. Jatkoin matkaa ovelle mahdollisimman muina miehinä, miettien näyttikö suoritukseni enemmän säälittävältä yritykseltä piilottaa rikos virkayskällä, vai lapsena harrastetulta puheen keseyttävältä yllättävältä tykitykseltä asianmukaisella suuntaustwistailulla.

Tää sattu mun kaverille joskus rippikoulussa. Oltiin kirkossa harjoituksissa. Kuvitelkaa kirkossa... Hiljaista,puiset penkit ja kaikuva iso tila. Se istu just siihen penkkiin ja *pruuuuuuuut* järkyttävä pieru!!

Koko penkkirivi tärisi siitä pierun voimasta ja se pieru soi kovemmin kun kirkko urut.

Toisen kaverin kanssa alettiin nauramaan ihan hulluna, se pierukaveri keskellä luki muka lehtee punasena eikä sanonu mitään.

Pojat kahteli eturivistä että mitääh? Hävetti istua siinä sen vieressä, moni on voinu luulla että se olin minä..

Noh tälle kaverille sattu niissä harjoituksissa paljon nolompaakin, mutta siitä en kehtaa puhua oli sen verta pahaa settiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... Pieru on luonnollinen asia, mutta voi kun lanseerattaisiin jokin tulppa tms. joka muuttaisi pierun äänen vähän mielyttävämmäksi tai edes sen lemun. 

Hitto kun rupesi naurattamaan ajatus siitä, että kadulla ihmisten perseistä tulee jotain linnunlaulua tai nokian tekstiviestiääniä :DDD

Siinä sitten ihmiset haparoisivat käsillään, että mistä suunnasta se puhelimenääni tulee, povitaskusta vai perseestä.

Meillä on sellainen jo yli 15 vuotta tuntenut miesvaltainen kaveriporukka, jonka samassa kaupungissa asuvien jäsenten kesken pidetään kohtalaisen usein leffailtoja yhden kotiteatterivehkeet projektorilla omistavan jäsenen luona. Näissä tietenkin nyyttäriperiaatteella kaikenlaista epäterveellistä pääsee mässäämään usein.

Olimme katsomassa uutta Star Trek -rebootleffaa kun jouduin pyytämään vessataukoa ihan tavallisen ykkösasian hoitamiseen. Kaukosäätimen haltija pysäytti elokuvan ja kiirettä pitääkseni saman tien ponkaisin vatsalihaksilla sohvanpohjalta parhaaseen kung-fu sankarityyliin suoraan jaloilleni. Valitettavasti avustin tahtomattani tätä suoritusta myös lyhyellä rakettimoottorin poltolla, mikä ei leffan pausettamisen ja puhumisen aloittamisen välisessä hiljaisuudessa jäänyt keltään kuulematta. Ehdin seistä itsenikin yllättäneen fanfaarin ansiosta teatraaliseksi muodostuneen esitykseni aiheuttamassa hiljaisuudessa punertumassa vain muutaman sekunnin, kunnes vieruskaverini totesi lakoniseen sävyyn: "Väärä elokuva, prinsessa Leija." Tämän jälkeen kaikki mukaanlukien minä repesivät niin pahasti, että en muistanut edes hävetä enempää.

Vähän myöhemmin minua lohdutettiin sillä, että minua on joskus leikkimielisesti kutsuttu eläväksi ilmanraiskastimeksikin koska kuulemma pelkällä poikaporukalla pöristely on melko pidäkkeetöntä.

mammanpoika kirjoitti:

Off-topic, mutta tälle videopätkälle melkein kuolin nauruun aikoinaan.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

Yleensä en tykkää piereskelystä, tai pieruhuumorista. Ehkä tossa eniten nauratti miten esitykseen suhtauduttiin.

:DD

Minä taas en pysty katsomaan tätä vielä kymmenennelläkään kerralla repeilemättä. Nuo kaikin tavoin hyllyvät perseet yhdistettynä hyvin valittuihin ääniefekteihin murtavat älyllisen mielen puolustukset joka kerta.

Olimme perheen kanssa tuetulla kylpylälomalla. Kaikki ruetulla lomalla olevat perheet kokoontuivat kerran päivässä auditorioon infoon ja joihinkin esitelmiin. Siinä aikamme istuessamme alkoi pierun pidättäminen olemaan hankalaa. Tunsin kuinka päästöt karkaili pienissä erissä isoimman vielä odottaessa. Tilenne eteni siihen pisteeseen että alkoi  olla jo hajuhaittojakin ja päätin lähteä auditoriosta helpottamaan oloa. Olimme keskellä penkkiriviä. Nousin ylös ja ohitin ensin vaimoni ja sitten viisi vuotiaan tyttäremme. Kun pääsin tyttäreni ohi hän möläytti puolihuutoa, että HYI, ISI PIERAISI. Seiso sitten siinä keskellä auditoriota vaivaantuneesti nauraen. Yleensä en häpeä mitään mutta tuo nolotti

Sairauteni vuoksi minulla on usein ilmavaivoja.

Viimeisin käyntini gynekologin tutkimuksissa oli yhtä pidätyksen tuskaa. Siinä makoilin römpsä maailmaa syleillen ja gynen pää jalkojen välissä ja pelkäsin tuhauttavani kunnon tuulikoneet hänen kasvoilleen.

Juuri ja juuri sain pidäteltyä. Mutta voin kuvitella että noloja tilanteita on ollut noissa yhteyksissä.

Kerran nuorena olimme poikaystäväni luona katsomassa elokuvaa. Katsoimme elokuvaa hänen sängyllään pötköttäen. Silloin oli kesä ja oikein helteinen päivä, joten olimme ottaneet pöytätuulettimen aivan sängyn viereen. Jossain vaiheessa minulta pääsi hiljainen vahinkopieru, josta ei lähtenyt onneksi ääntä.

Vahinko vaan että tuuletin puhalsi pierukaasut suoraan poikaystävääni päin. Hän ryhtyi ihmettelemään pahaa hajua ja sanoi "hyi *ittu, sä pierasit!!?"

Tietenkin hihitin nolona että paska osui tuulettimeen.

Silloin nauroimme asialle ja pieruhuumori kuuluu arkeemme vielä nykyäänkin. :D

Töissä tuli paukuteltua oikein kunnolla, maha oli kipeänä ja olin yksin toimistolla. Pahimmat rutinat sain ulos niin ovi käy ja porukkaa lappaa sisään.. voi elämän kevät niitä ilmeitä sen hajun keskellä, itse yritin pitää pokkaani naama helottaen. Tästä lähtien käyn pieruilla muualla.

Vierailija kirjoitti:

Valitin huoltomiehelle asunnossamme olevaa hajua. Huoltomies tuli tarkistamaan tilannetta noin viikon kuluttua vasta (oli jotain pyhiä yms. välissä). No tällä aikaa olimme saaneet ilmaistoinnin toimimaan paremmin ja hajut olivat jo poisuneet. Äijä kuitenkin tuli tarkistamaan tilannetta ja haisteli ympäriinsä, minä seisoin eteisessä ja yhtäkkiä pääsi hiljainen hiihtäjä.. "No nyt minä haistan sen hajun, tulisikohan rapusta? varmaan joku viemäri" Menimme rappuu ja taas multa pääsi tuhaus vaikka kuinka pidättelin "Joo'o, rapusta se tulee!" Äijä huuteli vielä paikalle oman mieheni ja yhdessä miehet haistelivat mun tuhnupierua. En ole vieläkään sanonut miehelle, että rapussa haisi mun pieru. Myöhemmin se ihmetteli, kun haju oli niin erilainen kuin se mikä viikkoa aikaisemmin oli asunnossa "Joo, on se kyllä outoa.." totesin :D :D

Kuolen nauruun!!!!!

Moi. Onhan sitä monta kertaa tullut pieraistua. Olen karski suomalainen mies joten en osaa isommin niistä nolostua. Mutta yhden nolon pierutapauksen olen kuullut ja aivan lähipiiristäni vielä. Kerronpa siis tarinan.

Noin 15 vuotta sitten veljeni silloinen tyttöystävä kertoi tämän tarinan ja melkein sääliksi kävi. Ja muuten; hän oli ruåtsalainen eli osaa ne nekin.

Tämä nuori, kaunis nainen oli ollut työssä ruotsalaisessa sairaalassa siivoojana. Siinä lattioita mopatessaan oli alkanut mahassa murista. Oli pitänyt välillä käydä jossain sivummalla jo päästämässä kaasupäästöjä vähemmäksi. Noh, sitten lääkärin vastaanottohuonetta, joka oli ihmisistä tyhjä, siivotessaan oli taas päässyt kunnon leija äänen kanssa. Eipä siinä mitään, ketään ei tullut paikalle. Hetkeä myöhemmin hän siirtyi ovesta ulos, siis pois huoneesta. Samassa oli taas alkanut pierettää kamalasti. Siivoojattarellamme oli tullut hassu ajatus ja aivan naurun kanssa. Hän oli raottanut vastaanottohuoneen ovea, työntänyt persauksensa ovenraosta huoneen puolelle ja päästänyt kunnon töräyksen. Sellaisen, jonka seurauksena kellotkin pysähtyvät. Hetkessä päästön aiheuttaja oli tajunnut, että huoneeseen olikin ehtinyt tuossa lyhyessä ajassa tulla joku. Kääntyessään katsomaan, huoneessa oli ollutkin kaksi lääkäriä ja osaston hoitaja. Olivat katsoneet kuulemma aika pitkillä...

Oli tyttöä hävettänyt niin kauheasti, että oli mennyt loppupäiväksi vuodevaatevarastoon pimeään miettimään, hyppäisikö junan alle, söisikö syanidia vaiko lopettaisi hengittämästä ja tukehtuisi?

Oltiin kuolla nauruun, me kuulijat nimittäin