Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on diagnoisoitu jo lapsena neurologista poikkeamaa, aikuisena olen mm. huonoilla elämäntavoillani hankkinut stressivatsan vai miksi sitä kutsutaan.

Olen näistä kavereille kertonut, että jos laitan viestin Pskalla, niin kyllä ne tietää, miksi olen myöhässä. Mutta ne tietää myös, että olen myöhässä n. 15-20 min, en kaksi tai kolme tuntia.

Mulla on käytössä kaikki mahdolliset apuneuvot, mutta kyllä isoin niistä on oma ennakointi. En vaan salli itseleni mitään sössötyksiä, vaan lähden. 

Oletan että oot se joka sanoi et sulla on ADHD ja kolme lasta?

En sano, että sulla on ollut helppoa, mutta oot saanut lapsena jo diagnoosin ja saanut harjoitella kaikkea siitä asti.

Oon ite syntynyt 80-luvun alussa ja ajatkin on muuttuneet, joten moni asia riippuu siitä, milloin on sattunut syntymään.

Ite sain diagnoosin vasta yli 30-vuotiaana. Mun tavat on siis ehtineet pahasti kroonistua, ja en oo koskaan saanut vanhemmiltani mitään esimerkkiä tai tukea.

Itsetunto on ehtinyt mennä kun en oo tiennyt miks asiat menee herkästi pieleen ja haukkunut niistä itseäni.

Oon lukenut, että se on yleistä ADHD-ihmisillä.

Eikö tässä ketjussa oo puhuttu myöhästelystä yleensä eikä annettu aikarajaa?

Itsekin oon nykyään harvemmin myöhässä, ja yleensä max. 5min-20min, ja tuntikausia oon ollut harvoin myöhässä. Lähinnä jostain baariin menosta jossa mun saapumisajalla ei oo ollut niin paljoa merkitystä kun kukaan ei oo mua yksin missään odottanut.

Silti jotkut ihmiset on tosi ilkeitä niille, jotka myöhästelee vaikka 1-2 kertaa kuussa sen 5-20min, vaikka toiset ei ees joutuis odottamaan vaan vois aloittaa jo aiemmin, tai olis itse vasta vaiheessa. Useammin oon sen 20 min aiemmin paikalla nykyään.

Kun se on vain se " huonon ihmisen merkki " , jos ylipäänsä ikinä myöhästyy, ellei syy oo joku liikenneonnettomuus tai vastaava, ja sille useammin myöhästyvälle on pakko osoittaa paheksuntaansa ja olla ilkeä.

Oon iloinen jokaisen puolesta joka on saanut tän hallintaan. Ei kukaan halua olla kroonisesti myöhästelevä. On hirveää olla silmätikkuna ja jatkuvasti pyytelemässä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että

kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"

Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.

Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?

Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.

Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Myönnän olevani jatkuvasti viime tipassa ja vähän myöhässäkin ja en todellakaan sen vuoksi etten kunnioittaisi toisia. Se on vain piintynyt piirre itsessäni vaikka kuinka aina aion parantaa tapani. Ihan kuin mikä tahansa tapa muilla, koettakaapa muuttaa yhtäkkiä persoonaanne. Huomaan myös myöhästeleväni jos olen uupuneempi, ei ole voimia valmistautua ajoissa. Ymmärrystä, ei kukaan toivottavasti tahallaan.

Ei voi kaikilla myöhästelijöillä olla mitään neurovaivaa. Useimmiten kyse on silkasta itsekkyydestä.

Neuroepätyypillisten kohdalla taas elämä on mietittävä kokonaan eri tavalla, jotta yhteiskunnassa pärjääminen olisi ylipäätään mahdollista. Myöhästely ei varmaan ole heidän ainoa ongelmansa, vaan pitää vain ratkaista kuten kaikki muukin, jotta pystyy modernissa yhteiskunnassa elämään. Mutta varmasti on ratkaistavissa kun tahtoa on, kuten tässä ketjussa on jo esimerkein kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.

Sieltähän se tulikin! Suomalaisten mielestä toinen suuri synti eli huomionkipeys! Lisäksi, se on yleinen johtopäätös jonka tueksi harvemmin viitsitään ottaa selvää.

Mistä ihmeestä tiedät, että kyse oli huomionkipeydestä? Entä jos hän ei ees tajunnut, että 10min on joku huomion arvoinen juttu?

Tai jos ei vain saanut sisäistä kelloaan tahdistetttua, ja häpesi myöhästelyä.

Oli kuitenkin innostunut aiheesta, tai höpötti vaivaantuneena. Tai yritti korvata kyselemällä myöhästymistään, näyttää, että kiinnostaa vaikka myöhästelee.

Sanoiko hän oikein, että teidän pitää jäädä? Vai päättelitkö sen hänen huonosta ajantajustaan ja siitä, ettei innostus aiheeseen päättynyt tietyllä kellonlyömällä?

Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tällaista huomiota osakseen. Luulenpa, että sua vain ärsytti kyseisen ihmisen persoona. Se, että hän oli puhelias ja epätäsmällinen.

Jos tää on jäänyt sulla mieleen, mahtanut olla tapahtumaköyhä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävällä oikeasti on vaikeuksia, kuten paha ADHD, pakko-oireet tms. niistä luonnollisesti keskustellaan ja ne ovat tiedossa.

Näin vain oikeasti on todella harvoin, vaikka tähän ketjuun ymmärrettävästi monta onkin osunut kertomaan itseään koskevasta asiasta.

Suurin osa on myöhässä aivan muiden asioiden vuoksi. Olen keskustellut tästä sisareni kanssa, jonka muutama myöhästyminen luvatusta on aiheuttanut minulle suurta vahinkoa ja hemmetisti täpäriä tilanteita. Pahin lienee myöhästyminen työhaastattelusta, jonne hän itse välttämättä halusi minut heittää. Olisi pitänyt tietää historiasta, että hän myöhästyy ja antaa loukkaantua, kun sanon, että en tahdo sinun vievän minua sinne. 

Osa syistä on jo täällä sanottuja, eli hän alkaa tehdä jotain tai hakea jotain tai mitä vaan, mutta siinä nyt vaan taas meni väkisin se 15-20 min. Eli yksinkertaistettuna: kun vaan saakeli tehdään jotain muuta kuin lähdetään! 

Se onkin sitten mielenkiintoista, minkä helkkarin takia, kun tietää, että siinä myöhästyy? MIKSI on tärkeämpää nyt alkaa sössäämään jotain tiskikonetta, joka on rauhassa ollut tyhjentämättä 2 päivää kuin olla ajoissa, vaikka tietää toisen odottavan?

Kyllä olemme haarukoineet, että taustalla on jonkunlainen itsensä tärkeäksi tekeminen, nyt mulla on tässä menoa ja mua odotetaan = otetaan siitä nyt kaikki irti ja samalla tulee vihdoin tyhjennettyä se konekin. Win-win juu.

Tähän ei ole tietenkään varaa omien menojen kanssa, töihin jne. kyllä osataan lähteä, mutta mun menoista (ja vähien ystävien) voikin sitten tinkiä näin. 

Näin kroonisena myöhästelijänä en usko teoriaan, että sillä jotenkin yritetään käyttää valtaa. Miksi myöhästelisin tahallani, kun tiedän miten kieroon sitä katsotaan? Enemmänkin on kyse jonkinlaisesta neuroosista. Kai lähteminen ahdistaa, ja sitten päädytään tekemään mitä tahansa, ettei tarvitse ajatella itse lähtemistä, ja sitten ollaankin jo myöhässä. Jos ongelma jollain herätyskellokikkailulla lähtisi, niin olisin tehnyt sen jo.

Ja väitän, että sunkin ongelmasi kyllä ratkeaa herätyskellolla, jos jätät pois sen kikkailun. Eli oikeasti kun se kello soi, uskot, että NYT en kikkaile vaan LÄHDEN.

Joo joo vähän kuin tupakanpoltto loppuu kuin seinään kun vain jätät röökin ostamatta. Kyllä väittäisin näitä muitakin tuntevana, että taustalla on yleensä neuroottinen käyttäytyminen.

No pitäiskö näihin neurooseihin sitten hakea apua? Jos todella näin iso osa (jokaisen tuttavapiirissä useampia) suomalaisista on neurootikkoja, kyllähän tälle ongelmalle ihan kansantasoisesti pitäisi tehdä jotain.

Auttaisiko hypnoosi, kuten tupakan polton lopettamiseen joskus? Olisitko läheistesi vuoksi valmis hakemaan apua?

Ainakin ADHD-oireyhtymään on vaikeaa saada apua. Asiantunteville psykiatreille on kuukausien jono. Jos et pääse julkisen kautta tutkimuksiin, hinta hipoo paria tonnia koko prosessiin. Julkisella tutkimuksiin hakeutuminen kestää ja tutkimukset, jos niihin pääsee, kestää vuoden.

Lisäksi, terapeuteista on pulaa.

Voit tehdä oman osuutesi opiskelemalla neuropsykiatriaan erikoistuneeksi psykiatriksi.

Viimeksi, kun mun piti tarkastaa lääkitys, oli kahden kuukauden jono kysymään asiasta.

Tervetuloa todellisuuteen.

ADHD on alidiagnosoitu häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on niin vihamielinen linja jollakin, että suosittelen skippaamaan. Mä veikkaan, että se on aika pitkälle se sama/muutama henkilö.

Kaikki eivät myöhästele tahallaan

Osa ei halua sopia vapaa-ajalle tarkkoja pilkun tarkkoja aikoja (deal with it tai antaa olla)

Itselläni vatsaongelmat esim. Saavat välillä myöhästelemään. Jos se 5-10 minuuttia on jollekin niin kamalaa, että sen takia joudun olemaan tuskissani niin antaa olla. Oikeasti parempi niin.

Olkaa sekuntikellot keskenään.

(mun on hyvin vaikea uskoa, että iso osa olisi jotain monta tuntia myöhästeleviä, koska nyt vaan tuntuu siltä).. No itse en ole sellaisiin törmännyt. Vartti tms. Aivan sama vapaa-ajalla.

Eiköhän suurin osa ihmisistä ole jossain välimaastossa; minuutti pari ei ole maailman loppu.

En kyllä ymmärrä heitäkään, jotka aikatauluttavat joka asian lomallakin. Rentoutukaa vähän.

Mikset sano tätä etukäteen heille joiden kanssa sovit tapaamisen? Sanot, että pyrit tasaksi, mutta koska kärsit pahoista mahavaivosta, se saattaa olla pikemmin varttia yli kun olet paikalla. Että se on ihan okei, että hekin ovat myöhässä, vaikka sinä yrität tietenkin olla tasalta paikalla. He sitten tulevat puolelta ja vaihteeksi se olet sinä joka odotat muita.

Vastasin joskus tällaiseen ketjuun. Olen se myöhästyjä.

Eli en tee sitä tahallani. Esimerkiksi töissä on vaikea jättää jokin aloittamatta, jos pitäisi odottaa esimerkiksi 15min ennen palaveria ja silti on muutakin tekemistä. Aloitan uuden homman ja havahdun ehkä juuri tasalta, että nyt oli se palaveri, jonne sitten tulen 2min myöhässä.

Eli keksin kokoajan tekemistä, kunnes on kiire.

Lisäksi olen auttavainen luonteeltaani. Jos lapsi tai joku muu pyytää apua niin yleensä he ajavat jonkin kaverini edelle ja myöhästyn tapaamisesta sen 5min.

Sisäänrakennettu ominaisuus josta on hankala päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Rakas mieheni on toivoton tapaus. Meidän piti olla lauantaina paikassa X klo 15, varusteissa Y. Tiistaina sanoin miehelle, että nyt kun sinulla on aikaa, katso lauantaina varusteet valmiiksi ja tarvittaessa ehtii vielä pesemään/ostamaan/korjaamaan. Tilanne lauantaina kotipihassa 14.50: minä olen ollut valmis jo hyvissä ajoin ja mies juoksee ympäri kämppää varusteet levällään! Miten ihmeessä vain minä olin se joka näki tämän tapahtuvan jo päiviä etukäteen? Automme lähti kotipihasta 14.53 ja matkaan menee 6 minuuttia. Joo, ei myöhästytty, mutta ei se kaukana ollut. Tälläkään kertaa.

Sanoit asiasta tiistaina ja ihmettelet kun sekoili lauantaina. Kysyitkö häneltä itseltään, oliko kenties unohtanut koko asian?

Hän selvästi unohtelee, unohtuu johonkin muuhun, menettää ajantajunsa ja arvioi oman ajankäyttönsä väärin.

Tuollaisten pitää aloittaa vielä aiemmin se koko prosessi niiden varusteiden kanssa. Viimeistään edellisenä päivänä. Jos ei ehdi, niin sitten sun pitää olla siinä aamusta asti johtamassa tekemistä ellei hän halua opetella sitä itse. Vaikeaahan se on.

Hänen täytyis eka myöntää, että tällainen ongelma on. Hän ehkä näkeekin että noin voi käydä, mutta luulee aina että sillä kertaa ei käy.

Minullakin on ystävä, joka on aina myöhässä vähintään se viisi minuuttia, yleensä enemmän. Tämä vaikuttaa siihen, että jos kutsun hänet meille syömään, pidän huolen, ettei oma perhe pökerry ruokavierasta odotellessa, enkä välttämättä tee sellaista ruokaa, joka pitää syödä ihan heti valmistuttua. 

Olen vuosien varrella ihmetellyt, ärsyyntynyt ja lopulta tottunut ystäväni käytökseen. Hän ei kyllä ole ollut myöhässä silloin, kun asialla oli todella väliä eli kun lähdimme yhdessä matkalle ja häihinikin tuli aivan ajoissa. Tapaamisista myöhästymiset toki vievät yhteistä aikaa, jota näin perheellisellä ei liikaa ole. Olemmekin siirtäneet tapaamiset nykyisin viikonloppuihin, jolloin aikatauluissa on enemmän joustoa. 

Tiedän, että yhteisiä ystäviämme ärsyttää ystäväni käytös minua enemmän ja pari heistä on koittanut muuttaa sitä eri keinoin, tuloksetta, aiheuttaen vain mielipahaa. Ystäväni on ihana tyyppi, joka ei vain hallitse aikaansa. Hän ei sentään ole niitä pyykinpesun/tiskauksen aloittajia, kun on aika lähteä. 

Kummallista kyllä, myöhästelijät ovat ajoissa lentokoneissa ja työhaastatteluissa.

Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.

Sieltähän se tulikin! Suomalaisten mielestä toinen suuri synti eli huomionkipeys! Lisäksi, se on yleinen johtopäätös jonka tueksi harvemmin viitsitään ottaa selvää.

Mistä ihmeestä tiedät, että kyse oli huomionkipeydestä? Entä jos hän ei ees tajunnut, että 10min on joku huomion arvoinen juttu?

Tai jos ei vain saanut sisäistä kelloaan tahdistetttua, ja häpesi myöhästelyä.

Oli kuitenkin innostunut aiheesta, tai höpötti vaivaantuneena. Tai yritti korvata kyselemällä myöhästymistään, näyttää, että kiinnostaa vaikka myöhästelee.

Sanoiko hän oikein, että teidän pitää jäädä? Vai päättelitkö sen hänen huonosta ajantajustaan ja siitä, ettei innostus aiheeseen päättynyt tietyllä kellonlyömällä?

Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tällaista huomiota osakseen. Luulenpa, että sua vain ärsytti kyseisen ihmisen persoona. Se, että hän oli puhelias ja epätäsmällinen.

Jos tää on jäänyt sulla mieleen, mahtanut olla tapahtumaköyhä elämä.

Mitä jos tällaisten ihmisten paikka ei vaan ole luennot? Ehkä heidän pitää hyväksyä, että kaikkea ei ole tarkoitettu kaikille. Että luennot ovat heille, jotka osaavat saapua ajoissa ja lähteä ajalla? Ettei kiinnostus aiheeseen ole riittävä oikeus osallistua, vaan se vaatii myös muita ominaisuuksia.

Näille joilla ajantajuominaisuutta ei ole, niin heille on ehkä äänitetty videoluennot ja kyselet voi tehdä sähköpostilla. Kuten ihmisille joilla on tarkat työajat. Niitä työpaikkoja vaan ei ole tarkoitettu ADHD ihmisille, joille määrättyyn aikaan paikalla oleminen on lähes mahdotonta.

Suurin synti ei ole huomionkipeys, mutta ei se nyt meriitti ole, jos muut joutuvat aina jonkun saman ihmisen sivuosan esittäjiksi ja heidän pitää rukata sitä omaa elämäänsä aina sen toisen ympärille. Ymmärrän, että jonkun itsekeskeisen opiskelijan mielestä, muuta vain voivat hyvin kuunnella puolituntia ylimääräisiä kysymyksiä ilman ongelmaa. Muut taas ymmärtävät, että jossain on ehkä joku pieni lapsi joka odottaa sitä professoriäitiään hakemaan hänet tarhasta. Jossain on uusi luento alkamassa, jossa on jo sata muuta opiskelijaa odottamassa luennonpitäjää ja siellä opiskelijoiden joukossa on heitä joilla kulkee vain yksi bussi enää sinä iltana kotiin ja siihen pitäisi ehtiä.

Muita ei kiinnosta, halusiko joku näyttää kiinnostuneelta tai mikä hänen syynsä oli avata suunsa kymmenen minuuttia yli sovitun ajan.

”Ehkä hän ei vain tajunnut” aivan, tässä kirjoittamassa lauseessasi kuvaat hyvin asiaa. Tajuamisen puutetta. Maailmassa on paljon aikarajoituksia ja aikatauluja ja rajattuja aikoja. Ei oma flowtila tai kiinnostus vaan riitä, että muiden menot ja ajat menettävät merkityksensä. Jossain vain lento lähtee, kun kello näyttää määrättyä aikaa. Jossain vain kauppa sulkeutuu, kun aukioloaika umpeutuu ja jossain tilaisuus vaan menetetään, jos ei ehdi ajoissa ja joillekin ne ovat vaan tärkeämpiä, kun jonkun oikeus puheliaisuuteen tai esitellä muille, että on kiinnostunut.

Tutustu ADHD-liittoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävällä oikeasti on vaikeuksia, kuten paha ADHD, pakko-oireet tms. niistä luonnollisesti keskustellaan ja ne ovat tiedossa.

Näin vain oikeasti on todella harvoin, vaikka tähän ketjuun ymmärrettävästi monta onkin osunut kertomaan itseään koskevasta asiasta.

Suurin osa on myöhässä aivan muiden asioiden vuoksi. Olen keskustellut tästä sisareni kanssa, jonka muutama myöhästyminen luvatusta on aiheuttanut minulle suurta vahinkoa ja hemmetisti täpäriä tilanteita. Pahin lienee myöhästyminen työhaastattelusta, jonne hän itse välttämättä halusi minut heittää. Olisi pitänyt tietää historiasta, että hän myöhästyy ja antaa loukkaantua, kun sanon, että en tahdo sinun vievän minua sinne. 

Osa syistä on jo täällä sanottuja, eli hän alkaa tehdä jotain tai hakea jotain tai mitä vaan, mutta siinä nyt vaan taas meni väkisin se 15-20 min. Eli yksinkertaistettuna: kun vaan saakeli tehdään jotain muuta kuin lähdetään! 

Se onkin sitten mielenkiintoista, minkä helkkarin takia, kun tietää, että siinä myöhästyy? MIKSI on tärkeämpää nyt alkaa sössäämään jotain tiskikonetta, joka on rauhassa ollut tyhjentämättä 2 päivää kuin olla ajoissa, vaikka tietää toisen odottavan?

Kyllä olemme haarukoineet, että taustalla on jonkunlainen itsensä tärkeäksi tekeminen, nyt mulla on tässä menoa ja mua odotetaan = otetaan siitä nyt kaikki irti ja samalla tulee vihdoin tyhjennettyä se konekin. Win-win juu.

Tähän ei ole tietenkään varaa omien menojen kanssa, töihin jne. kyllä osataan lähteä, mutta mun menoista (ja vähien ystävien) voikin sitten tinkiä näin. 

Näin kroonisena myöhästelijänä en usko teoriaan, että sillä jotenkin yritetään käyttää valtaa. Miksi myöhästelisin tahallani, kun tiedän miten kieroon sitä katsotaan? Enemmänkin on kyse jonkinlaisesta neuroosista. Kai lähteminen ahdistaa, ja sitten päädytään tekemään mitä tahansa, ettei tarvitse ajatella itse lähtemistä, ja sitten ollaankin jo myöhässä. Jos ongelma jollain herätyskellokikkailulla lähtisi, niin olisin tehnyt sen jo.

Ja väitän, että sunkin ongelmasi kyllä ratkeaa herätyskellolla, jos jätät pois sen kikkailun. Eli oikeasti kun se kello soi, uskot, että NYT en kikkaile vaan LÄHDEN.

Joo joo vähän kuin tupakanpoltto loppuu kuin seinään kun vain jätät röökin ostamatta. Kyllä väittäisin näitä muitakin tuntevana, että taustalla on yleensä neuroottinen käyttäytyminen.

No pitäiskö näihin neurooseihin sitten hakea apua? Jos todella näin iso osa (jokaisen tuttavapiirissä useampia) suomalaisista on neurootikkoja, kyllähän tälle ongelmalle ihan kansantasoisesti pitäisi tehdä jotain.

Auttaisiko hypnoosi, kuten tupakan polton lopettamiseen joskus? Olisitko läheistesi vuoksi valmis hakemaan apua?

Ainakin ADHD-oireyhtymään on vaikeaa saada apua. Asiantunteville psykiatreille on kuukausien jono. Jos et pääse julkisen kautta tutkimuksiin, hinta hipoo paria tonnia koko prosessiin. Julkisella tutkimuksiin hakeutuminen kestää ja tutkimukset, jos niihin pääsee, kestää vuoden.

Lisäksi, terapeuteista on pulaa.

Voit tehdä oman osuutesi opiskelemalla neuropsykiatriaan erikoistuneeksi psykiatriksi.

Viimeksi, kun mun piti tarkastaa lääkitys, oli kahden kuukauden jono kysymään asiasta.

Tervetuloa todellisuuteen.

ADHD on alidiagnosoitu häiriö.

No varmasti on, jos te ADHD:t tulette vielä suuresti myöhässä. Siellä teitä sitten odotellaan ja ehkä sen sijaan, että kaikki olisivat tulet ajoissa yhden päivän aikaan teitä olisi tutkittu 5. Niin nyt ehtiikin tutkia 2 kun aikataulut paukkuu ja venyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että

kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"

Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.

Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?

Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.

Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.

On kova yritys olla ajoissa.

Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.

Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?

Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.

Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.

Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.

Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.

Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.

Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset henkilöt, jotka varautuvat aina kaikkeen mahdolliseen ja ovat joka paikassa puoli tuntia etuajassa, kokevat että toinen on myöhässä, jos ei ole saapunut vähintään 5 min. ennen sovittua aikaa. Itse pyrin olemaan täsmällinen ja olen lähes aina sovittuun aikaan paikalla +/- 2 min. Poikkeuksena ovat lentokenttä ja lääkäri, joissa pyrin aina olemaan ns. hyvissä ajoin.

Koska olet muka oikeasti saanut moitteita siitä, että et ole tullut etuajsssa?

Mä olen ainakin kuullut monta kertaa tällaisen "hyvissä ajoin" -ihmisen suusta kommentin 'tulittehan te vihdoin, oon ootellu täällä jo kohta puol tuntia'..

T. Eri

Samoin! Pahin oli kerran, kun olin Helsingissä työmatkalla ja sovin erään sukulaisen kanssa, että mennään töiden jälkeen syömään. Sanoin, että pääsen töistä n. 16, mutta en tiedä ihan tarkasti aikaa ja vien sen jälkeen laukun hotelliin ja lähden sitten keskustaan. Että laitan viestiä, kun pääsen lähtemään hotellilta. Tasan klo 16 kilahti puhelimeen viesti, että sukulainen oottaa keskustassa. Hän asuu aivan ydinkeskustan kupeessa. Soitin ihmeissäni, että mulla menee lähemmäs tunti, koska työpaikka ja hotelli eivät ole ydinkeskustassa. Että munhan piti ilmoittaa kun pääsen lähtemään keskustaa kohti. ”Kuvittelin, että toimistonne ja hotelli on tässä keskustassa. Halusin olla ajoissa.” Tästä puhelusta huolimatta oli mennyt sitten jo samantien sopimaamme ravintolaan ja tilannut. Lopetteli syömistä, kun tulin paikalle.

Eli yhden kerran käynyt näin tämän yhden sukulaisen kanssa, ja halusit tulla tänne jakamaan? Miksi? Anna kun arvaan: koska olet itse krooninen myöhästelijä ja yrität takertua jokaiseen mahdolliseen oljenkorteen, ettei sinun toimintaasi arvosteltaisi niin kovasti. Täällä oli puhe kroonisesti myöhästelevistä ihmisistä, ja siihen on asiallista laittaa vastine kroonisesti liian ajoissa olevista ihmisistä, jotka haittaavat elämääsi sillä liian ajoissa olemisella, mutta kun ei sellaisia oikein taida olla. P.S. Itse olisin laittanut sukulaiselle viestiksi, että pääsen töistä n. klo 16.00, mutta aikataulu ei ole vielä selvillä, joten sovitaanko, että nähdään keskustassa 18.00, niin varmasti ehdin.

En ole krooninen myöhästelijä. Olen krooninen juuri tasalta paikalla olija. Olen kuullut monesti niiltä 30-10 min etuajassa olevilta, että oon myöhässä. Sitten kun näyttää kellosta, että en muuten ole, tuhahtelevat. Mua oikeesti ärsyttää se. Kommenttini oli vain ääriesimerkki siitä, kun toinen on paikalla liian aikaisin ja sitten tulee lunta tupaan, että on myöhässä, vaikka ei oikeasti ole. Toinen ääriesimerkki on ex-mieheni. Kerran, kun olimme menossa juhliin, exän tapaan vähintään puoli tuntia liian aikaisin, emäntä oli vielä puolipukeissa. Nolotti. Toisen kerran olemme olleet autossa juhlapaikan edessä reilu puoli tuntia ja kirjaimellisesti jouduin pitämään exään kädestä aloillaan, ettei mene sisään etuajassa. Kyllä exän krooninen ajoissa oleminen haittasi elämääni.

Olisi tosiaan pitänyt viestitellä sukulaiselle kuten sanoit. Tapaaminen harmi kyllä sovittiin suullisesti enkä tajunnut olla ilmaisussa tarpeeksi tarkka.

Olen tuosta samasta joutunut myös vaimoani ”opastamaan”. Kyläpaikkaan ei mennä etuajassa (paitsi jos on menossa auttamaan järjestelyissä).

No vaimoni haluaa olla ajoissa aina. Bussit töihin lähtevät 15 minuutin vuorovälillä niin hän lähtee niin ajoissa pysäkille että ehtii nähdä sen 15min aikaisemman vuoron perävalot. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on ystävä, joka on aina myöhässä vähintään se viisi minuuttia, yleensä enemmän. Tämä vaikuttaa siihen, että jos kutsun hänet meille syömään, pidän huolen, ettei oma perhe pökerry ruokavierasta odotellessa, enkä välttämättä tee sellaista ruokaa, joka pitää syödä ihan heti valmistuttua. 

Olen vuosien varrella ihmetellyt, ärsyyntynyt ja lopulta tottunut ystäväni käytökseen. Hän ei kyllä ole ollut myöhässä silloin, kun asialla oli todella väliä eli kun lähdimme yhdessä matkalle ja häihinikin tuli aivan ajoissa. Tapaamisista myöhästymiset toki vievät yhteistä aikaa, jota näin perheellisellä ei liikaa ole. Olemmekin siirtäneet tapaamiset nykyisin viikonloppuihin, jolloin aikatauluissa on enemmän joustoa. 

Tiedän, että yhteisiä ystäviämme ärsyttää ystäväni käytös minua enemmän ja pari heistä on koittanut muuttaa sitä eri keinoin, tuloksetta, aiheuttaen vain mielipahaa. Ystäväni on ihana tyyppi, joka ei vain hallitse aikaansa. Hän ei sentään ole niitä pyykinpesun/tiskauksen aloittajia, kun on aika lähteä. 

Jos joku tulee kylään 5 minuuttia myöhässä, niin en sitä kyllä pitäisi edes myöhästymisenä. Mulla on yleensä ainakin vielä valmistelut vähän vaiheessa sillä minuutilla, kun oon kutsunut ihmisiä kylään, joten 15 minuutin myöhästyminen on ihan ok. Usein tällaisissa tilanteissa on jopa kohteliaampaa olla 10-15 minuuttia myöhässä kuin varsinkaan 10-15 minuuttia etuajassa. Toki riippuu vähän miten läheisiä kavereita ollaan. 

Mulle tulee yleensä aina kauhea kiire, kun pitäisi olla jossain just tiettyyn aikaan, mutta useimmiten ehdin kyllä paikalle ajoissa. Jos ollaan tapaamassa jossain kavereiden kanssa, niin kukaan ei edes noteeraa jotain 10 minuutin myöhästymistä, kun usein se kuitenkin johtuu siitä, että bussi on myöhässä tms. Pyrin kyllä ilmoittamaan aina jo heti, kun tiedän, että tulen myöhästymään tapaamisesta, jolloin muut voivat sitten käyttää sen ajan valitsemallaan tavalla tai sitten voidaan tavata esim. siellä paikassa, johon oltiin joka tapauksessa menossa. Ei meistä kukaan ole yleensä minuuttiaikataululla muutenkaan liikkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijän näkökulmasta.

Kärsin sekä masennuksesta että ADHD:sta. Molemmat aiheuttavat osaltaan myöhästymisiä silloin tällöin enkä ole todellakaan laittamassa sitä oman tyhmyyteni tai huonommuuteni syyksi vaan yksinkertaisesti sen piikkiin, ettei aivojeni rakenne ole samanlainen kuin aikaisessa olevilla ihmisillä, joilla usein ajan-, sekä arjenhallinnan kuin myös ihmissuhdetaitojen ja vireystilan ylläpitäminen on aivan eri luokkaa kuin minulla.

Itse olen siis lähestulkoon jokaisesta tapaamisestani/tapahtumasta myöhässä (poislukien mahd. työhaastattelut). En tee tätä tahallani vaan saatan uppoutua johonkin niistä kymmenestä projektista joita saatan päivän aikana normaalisti tehdä ja usein en sitten osaa näihin asioihin keskittyneenä lähteä sen verran aikaiseen, että olisin täsmällisesti paria minuuttia ennen tapaamista sovitulla paikalla. Lisäksi yleensä aina kun tiedän lähteneeni sen 5-10min myöhässä, pyrin sitten juoksemaan / polkemaan mankelilla nopeammin, että kerkeäisin paremmin ja pyrin tällöin myös aina ilmoittamaan, että "Sori, lähdin vähän myöhässä niin menee sellainen 5 minuuttia ylimääräistä". Sitten he, jotka eivät tällaista sulata tai ymmärrä, eivät olekaan ansainneet minkäänlaista paikkaa elämässäni ja mitään en koe siinä menettäneeni.

Sitä en kyllä ymmärrä, että jotkut ovat tuntitolkulla myöhässä. 

Tämähän se on aina kummallista: miten voit jo etukäteen lukea pois mahd. työhaastelut? Miten voit tietää, että et silloin juutu johonkin kymmenestä projektistasi?

Minä, toinen ADHD vastaan: koska etukäteen tiedät, että siinä on kysymyksessä niin tärkeä juttu, että sitä ei möhlitä jäämällä tekemään jotain kesken (yleensä ikuisesti) olevaa projektia.

Tätä samaa et kohdista läheisiisi, et näe heidän tapaamistaan ja turhaa odotteluaan yhtä tärkeänä. Ja tämä on se pointti, jonka jokainen tietää.

Minä todellakin olen oppinut laittamaan kännyn herättämään ja uskon, kun herätysääni pingahtaa. Se tarkoittaa, että nyt ei pyöritä flowssa, koska en halua, että siskoni taas odottaa minua räntäsateessa bussipysäkillä tai kaveri nolona silmäilee ravintolan seiniä ja koittaa pitää paikkaa varattuna selittäen kolmannelle kysyjälle, että eiku mun kaveri kyllä tulee ihan kohta.

Näin oli ennen ja sitten päätin, että kyllä tämänkin voi selättää jos muutkin arjen asiat on selätetty. Helpointa itse asiassa ollut. Epäilen, onko moni edes yrittänyt, vai toteaako vaan, että ei pysty.

Totta kai se, että uppoutuu johonkin muuhun tekemiseen kuin lähtemiseen ajoissa on ihan tahallinen teko ja valinta, ellei ihminen ole ulkoa ohjattu robotti.

Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että

kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"

Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.

Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?

Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.

Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.

En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.

On kova yritys olla ajoissa.

Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.

Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?

Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.

Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.

Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.

Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.

Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.

Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.

Monessa paikkaa se vaan on niin ettei jonkun ” omat syyt” paikkaa sitä mitä se myöhästyminen aiheuttaa.

”Jos töissä on niin kiire, että 10 minuutin myöhästyminen kaataa korttitalon”, on kyllä todella suppeasti ajateltua ajattelua. Mieti vaikka lentokenttiä. Jo säästä aiheutuvat ongelmat tuovat omat haasteensa, mutta jos siihen vielä laitetaan ei luotettavat lentäjät, jotka välillä saapuvat 10 minuuttia myöhässä, kun koneen pitäisi olla jo ilmassa, niin se aiheuttaa kyllä taloudellisiakin ongelmia.

Sinä työnantajana maksat palkkaa ja oletat saavasi sen mitä tilasit. Joten jos palkkaa myyjän kauppaan ja olettaa sen myyjän avaavan sen tasan kello 10, niin hän maksaa sille myyjälle siitä, että se kauppa aukeaa ajallaan, ei silloin kun myyjälle sopii saapua paikalle. Ei, eikä häntä kiinnosta vaikka myyjä sanoo, ettei minulle tarvitse maksaa sitä yhtä tuntia, koska saavuinkin kello 11.

Se nyt vielä puuttuisi, että työnantajan pitäisi maksaa sekin. Jotenkin teiltä töistä myöhästyjiltä unohtuu aina se, että jos olette palkollisia, jotka olette sopineet mitä te sen rahan edestä teette ja monelle siihen kuuluu olla paikalla juuri määrätyn aikaan. Ei kymmentä yli, eikä lähteä varttia aiemmin, vaan silloin siellä pitäisi olla siihen sovittuun aikaan. On se sitten bussikuskina, opettajana tai kirjastonhoitajana, niin palkkaa maksetaan myös siitä, että sinuun voi luottaa ja asiat tapahtuvat silloin kun niiden pitääkin.

Jos haluat joustoa, niin sovi sellainen asia. Mutta älä allekirjoita sopimusta, jota sitten muuttele oman maun mukaan.

Näissä töissä joissa ajalla ei ole merkitystä on tulosvastuu tai ehkä kellokortti. Mutta siihen on syynsä miksi toisissa paikoissa ei vaan ole. Monessa paikkaa kun hommat seisoo, jos yksi ei ole saapunut.