Lue keskustelun säännöt.
Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?
Kommentit (1183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muut syyt myöhästyä paitsi onnettomuus ovat tekosyitä.
Paskahätä ja lorahtaneet veret pikkareissa on ihan hyvä syy.
Jos tällaisten asioiden takia myöhästyy, on ollut lähdössä liian myöhään joka tapauksessa.
No ei pidä paikkaansa. Jos on tähdännyt siten, että on etuajassa n. 3-4min tai vastaavan ajan, mutta vessassa tuhraantuukin 15min plus pesut ja pyyhkeen ja tamponien hakeminen, vaatteiden vaihtamisesta puhumattakaan...
Mutta joop. Nainen tätä kommenttia ei ainakaan sanonut. Kukaan nainen, joka on talvella (tuhat vaatetta) tai converset jo nauhoitettuna jalassa tämän kokenut, ei sanoisi ikinä noin.
Olen nainen. Yllätyitkö? Nyt sulla ei ole enää varaa käyttää tuota tekosyynä. En ole ollut ikinä myöhässä veristen housujen tai paskahädän vuoksi. Valmistaudun lähtöön tarpeeksi ajoissa. Pahin "myöhästyminen" paniikkiripulin takia oli se, että olin vain kolme minuuttia etuajassa. Olin lähdössä työhaastatteluun ja jännitys sai vatsan aivan sekaisin. Onneksi en ole mikään vatulehtija, joten pympän peseminen ja puhtaiden vaatteiden etsiminen ja vaihtaminen ei kestänyt turhan pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se, että uppoutuu johonkin muuhun tekemiseen kuin lähtemiseen ajoissa on ihan tahallinen teko ja valinta, ellei ihminen ole ulkoa ohjattu robotti.
Minä en tietoisesti valitse uppoutua epäolennaiseen sen enempää kuin laihduttamista yrittävä ylipainoinen tietoisesti valitsee alkaa kaksin käsin ahmia sipsejä. Tai näin voisin kuvitella. Ehkä jotkut menettävät fokuksensa ja itsekontrollinsa "tahallaan", mistäpä minä tiedän. Totta kai vastuu myöhästymisestäni on minulla, ihan niin kuin vastuu sipsinmässyttämisestä on sillä laihtumisesta haaveilevalla lihavalla. Mutta "tahallinen teko ja valinta" se ei sinun tarkoittamallasi tavalla ole.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että
kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"
Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.
Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?
Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.
On kova yritys olla ajoissa.
Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.
Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?
Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.
Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.
Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.
Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.
Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.
Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.
Sveitsiläiset ovat ratkaisseet tuon sisäisen kellon jätättämisen ongelman jo vuonna 1868. Silloin valmistettiin ensimmäinen rannekello. Se olisi siis vehje heille, jotka eivät taivasta katsomalla osanneet arvioida aikaa, eikä sisäisesti kyenneet sanomaan onko nyt mennyt 10 minuuttia vai 40 minuuttia tai onko kello 18 vai 20.
Se on nyt noin. 150 vuotta auttanut kaikkia heitä joilla tuo ongelma on. Nykyisin moneen saa jopa useita eri hälytyksiäkin ohjelmoitua.
Entä jos en muista katsoa kelloa? Tai en reagoi hälytykseen? Onko sitä varten olemassa vielä jokin erillinen lisälaite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi yksi ihminen, miksi hän on myöhässä aina, niin ei halua tuhlata omaa aikaansa, että sen vuoksi tulee myöhässä aina? Mutta entä se toinen, joka tulee ajoissa ja odottelee aina, sehän ei ole ajan tuhlausta? Ja jostain blogista luin, että heitä pitää ymmärtää, etteivät osaa järjestää omaa aikaansa? Mutta ihmettelen, että miksi töihin valuvat sitten ajoissa, eivät silloin myöhästele? Ja jotkut nämä myöhästelijät suuttuvat, jos et itse ole ajoissa? En siis ymmärrä lainkaan, ja minun mielestäni täysin itsekästä toimintaa.
Mutta eikö odotellessa voi tehdä jotain, esim. lukea kirjaa? Silloin odotusaika ei mene hukkaan.
Miksi minun pitäisi raahata kirjakassia mukana, kun joku ei tunne kelloa?
Eikö myöhästelijä voisi opetella katsomaan kelloa ja pitämään sovitusta ajasta kiinni? Silloin ei turhaan odotuta muita ja tuhlaa heidän aikaa
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että
kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"
Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.
Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?
Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.
On kova yritys olla ajoissa.
Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.
Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?
Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.
Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.
Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.
Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.
Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.
Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.
Jos useaan otteeseen sama ihminen myöhästyy niin siinä kyllä täytyy sen ihmisen itse miettiä miksi aina myöhästyy ja muuttaa tapojaan siten, ettei niin pääse jatkossa käymään. Jos usein on sen kymmenen minuuttia myöhässä niin sitten on syytä lähteä sinne töihin aikaisemmin ja aloittaa ne lähtötoimet aikaisemmin kuin yleisemmin. Sen sijaan, että heräät kahdeksalta alat heräämään puoli kahdeksalta ja otat aikaisemman bussin työpaikalle jne. Ei muiden tarvitse jatkuvasti joustaa sen myöhästelijän takia vaan sen myöhästelijän tulee oppia noudattamaan sovittuja aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se, että uppoutuu johonkin muuhun tekemiseen kuin lähtemiseen ajoissa on ihan tahallinen teko ja valinta, ellei ihminen ole ulkoa ohjattu robotti.
Minä en tietoisesti valitse uppoutua epäolennaiseen sen enempää kuin laihduttamista yrittävä ylipainoinen tietoisesti valitsee alkaa kaksin käsin ahmia sipsejä. Tai näin voisin kuvitella. Ehkä jotkut menettävät fokuksensa ja itsekontrollinsa "tahallaan", mistäpä minä tiedän. Totta kai vastuu myöhästymisestäni on minulla, ihan niin kuin vastuu sipsinmässyttämisestä on sillä laihtumisesta haaveilevalla lihavalla. Mutta "tahallinen teko ja valinta" se ei sinun tarkoittamallasi tavalla ole.
Kyllä se on. Itse olin paatunut myöhästelijä, mutta kun se meinasi maksaa minulle parisuhteen, johan muuttui ääni kellossa.
Eli joo, kyse on motiivista. Ja sehän se läheisiä loukkaa: ei vaan ole motiivia ja kiinnostusta olla juuttumatta kaiken maailman puuhasteluun ja lähteä ajoissa.
Jos sua nyt vaan ei tarpeeksi nappaa muuttaa tapojasi, se on oma asiasi, mutta älä selitä, että toisilta on väärin vttuuntua siihen, että ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että
kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"
Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.
Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?
Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.
On kova yritys olla ajoissa.
Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.
Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?
Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.
Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.
Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.
Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.
Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.
Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.
Sveitsiläiset ovat ratkaisseet tuon sisäisen kellon jätättämisen ongelman jo vuonna 1868. Silloin valmistettiin ensimmäinen rannekello. Se olisi siis vehje heille, jotka eivät taivasta katsomalla osanneet arvioida aikaa, eikä sisäisesti kyenneet sanomaan onko nyt mennyt 10 minuuttia vai 40 minuuttia tai onko kello 18 vai 20.
Se on nyt noin. 150 vuotta auttanut kaikkia heitä joilla tuo ongelma on. Nykyisin moneen saa jopa useita eri hälytyksiäkin ohjelmoitua.Entä jos en muista katsoa kelloa? Tai en reagoi hälytykseen? Onko sitä varten olemassa vielä jokin erillinen lisälaite?
Laitat puhelimen hälytyksen soimaan tiettyyn aikaan jos unohdat katsoa kelloa. Hälyytysääneksi valitset vaikka kovaa kiekuvan kukon tai hälyytysireenin jos ei muu auta, kyllä tuollaisen huomaa aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se, että uppoutuu johonkin muuhun tekemiseen kuin lähtemiseen ajoissa on ihan tahallinen teko ja valinta, ellei ihminen ole ulkoa ohjattu robotti.
Minä en tietoisesti valitse uppoutua epäolennaiseen sen enempää kuin laihduttamista yrittävä ylipainoinen tietoisesti valitsee alkaa kaksin käsin ahmia sipsejä. Tai näin voisin kuvitella. Ehkä jotkut menettävät fokuksensa ja itsekontrollinsa "tahallaan", mistäpä minä tiedän. Totta kai vastuu myöhästymisestäni on minulla, ihan niin kuin vastuu sipsinmässyttämisestä on sillä laihtumisesta haaveilevalla lihavalla. Mutta "tahallinen teko ja valinta" se ei sinun tarkoittamallasi tavalla ole.
Olet siis jotenkin syyntakeeton, sinulla ei ole valtaa omaan itseesi, ajatusmaailmaasi, tekoihisi tai ajatuksiisi? No sitten.
Varmaan muutkin asiat elämässäsi tapahtuu vaan, eikä niitä voi estää. Kun ei ole fokusta ja itsekontrollia, niin näinhän siinä käy. Mitä muuta selittelet sillä, että et voi asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että
kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"
Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.
Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?
Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.
On kova yritys olla ajoissa.
Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.
Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?
Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.
Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.
Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.
Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.
Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.
Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.
Sveitsiläiset ovat ratkaisseet tuon sisäisen kellon jätättämisen ongelman jo vuonna 1868. Silloin valmistettiin ensimmäinen rannekello. Se olisi siis vehje heille, jotka eivät taivasta katsomalla osanneet arvioida aikaa, eikä sisäisesti kyenneet sanomaan onko nyt mennyt 10 minuuttia vai 40 minuuttia tai onko kello 18 vai 20.
Se on nyt noin. 150 vuotta auttanut kaikkia heitä joilla tuo ongelma on. Nykyisin moneen saa jopa useita eri hälytyksiäkin ohjelmoitua.Entä jos en muista katsoa kelloa? Tai en reagoi hälytykseen? Onko sitä varten olemassa vielä jokin erillinen lisälaite?
Laitat puhelimen hälytyksen soimaan tiettyyn aikaan jos unohdat katsoa kelloa. Hälyytysääneksi valitset vaikka kovaa kiekuvan kukon tai hälyytysireenin jos ei muu auta, kyllä tuollaisen huomaa aivan varmasti.
Ei riitä. Lisäksi sinun täytyy päättää - mutta huom! vain päättää tästä yhdestä ainoasta asiasta - että tottelet, kun kukko kiekuu. Alat tekemään lähtöä, et trimmaamaan koiraa, siivoamaan kellaria, etkä edes mene suihkuun. Lähdet.
Lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.
Sieltähän se tulikin! Suomalaisten mielestä toinen suuri synti eli huomionkipeys! Lisäksi, se on yleinen johtopäätös jonka tueksi harvemmin viitsitään ottaa selvää.
Mistä ihmeestä tiedät, että kyse oli huomionkipeydestä? Entä jos hän ei ees tajunnut, että 10min on joku huomion arvoinen juttu?
Tai jos ei vain saanut sisäistä kelloaan tahdistetttua, ja häpesi myöhästelyä.
Oli kuitenkin innostunut aiheesta, tai höpötti vaivaantuneena. Tai yritti korvata kyselemällä myöhästymistään, näyttää, että kiinnostaa vaikka myöhästelee.
Sanoiko hän oikein, että teidän pitää jäädä? Vai päättelitkö sen hänen huonosta ajantajustaan ja siitä, ettei innostus aiheeseen päättynyt tietyllä kellonlyömällä?
Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tällaista huomiota osakseen. Luulenpa, että sua vain ärsytti kyseisen ihmisen persoona. Se, että hän oli puhelias ja epätäsmällinen.
Jos tää on jäänyt sulla mieleen, mahtanut olla tapahtumaköyhä elämä.
Mitä jos tällaisten ihmisten paikka ei vaan ole luennot? Ehkä heidän pitää hyväksyä, että kaikkea ei ole tarkoitettu kaikille. Että luennot ovat heille, jotka osaavat saapua ajoissa ja lähteä ajalla? Ettei kiinnostus aiheeseen ole riittävä oikeus osallistua, vaan se vaatii myös muita ominaisuuksia.
Näille joilla ajantajuominaisuutta ei ole, niin heille on ehkä äänitetty videoluennot ja kyselet voi tehdä sähköpostilla. Kuten ihmisille joilla on tarkat työajat. Niitä työpaikkoja vaan ei ole tarkoitettu ADHD ihmisille, joille määrättyyn aikaan paikalla oleminen on lähes mahdotonta.
Suurin synti ei ole huomionkipeys, mutta ei se nyt meriitti ole, jos muut joutuvat aina jonkun saman ihmisen sivuosan esittäjiksi ja heidän pitää rukata sitä omaa elämäänsä aina sen toisen ympärille. Ymmärrän, että jonkun itsekeskeisen opiskelijan mielestä, muuta vain voivat hyvin kuunnella puolituntia ylimääräisiä kysymyksiä ilman ongelmaa. Muut taas ymmärtävät, että jossain on ehkä joku pieni lapsi joka odottaa sitä professoriäitiään hakemaan hänet tarhasta. Jossain on uusi luento alkamassa, jossa on jo sata muuta opiskelijaa odottamassa luennonpitäjää ja siellä opiskelijoiden joukossa on heitä joilla kulkee vain yksi bussi enää sinä iltana kotiin ja siihen pitäisi ehtiä.Muita ei kiinnosta, halusiko joku näyttää kiinnostuneelta tai mikä hänen syynsä oli avata suunsa kymmenen minuuttia yli sovitun ajan.
”Ehkä hän ei vain tajunnut” aivan, tässä kirjoittamassa lauseessasi kuvaat hyvin asiaa. Tajuamisen puutetta. Maailmassa on paljon aikarajoituksia ja aikatauluja ja rajattuja aikoja. Ei oma flowtila tai kiinnostus vaan riitä, että muiden menot ja ajat menettävät merkityksensä. Jossain vain lento lähtee, kun kello näyttää määrättyä aikaa. Jossain vain kauppa sulkeutuu, kun aukioloaika umpeutuu ja jossain tilaisuus vaan menetetään, jos ei ehdi ajoissa ja joillekin ne ovat vaan tärkeämpiä, kun jonkun oikeus puheliaisuuteen tai esitellä muille, että on kiinnostunut.
Niinpä! Olen sitä mieltä, että professori voi sanoa tälle kyselijälle, että valitettavasti aika on loppunut. Ja kenenkään ei tarvitse jäädä sinne luennolle pidemmäksi aikaa, jos ei kerran ehdi.
Yritin sanoa, että kyseinen myöhästelevä suupaltti ei silti ole välttämättä huomionkipeä tai itsekäs, vaikka käyttäytyy tökerösti.
Missään vaiheessa en sanonut, että hänen pillinsä mukaan täytyy tanssia!
Mulle ei ole koskaan jäänyt mitään huonoa muistoa kenestäkään myöhästelijästä tai suupaltista, koska en ole lähtenyt tekemään johtopäätöksiä enkä ole antanut heidän toimintansa häiritä omaani. Lähden silti ajoissa pois, vaikka joku muu haluaisi jäädä höpöttämään, jos en ehdi tai halua jäädä.
Jos joku tulee myöhässä luokkaan, se ei vaikuta millään lailla mun tekemisiin. Ihan niin kuin ei sekään, jos jonkun tarvii kesken kaiken käydä vaikka veskissä.
En ymmärrä sitä, että lietsotaan itsensä ärsyyntymään noin pienistä asioista ja oikein vellotaan siinä tulkinnassa, että : " Tuo ihminen ei muista sitten piittaa yhtään! "
Kenenkään ei tarvii lennolta siksi myöhästyä, että toinen matkustaja ei sinne ehdi.
On selvää, että tuo luennolta kroonisesti myöhästellyt ja sinne kyselemään jäänyt käyttäytyi huonosti. Mun pointti oli, että syynä siihen ei välttämättä ollut huomionkipeys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se, että uppoutuu johonkin muuhun tekemiseen kuin lähtemiseen ajoissa on ihan tahallinen teko ja valinta, ellei ihminen ole ulkoa ohjattu robotti.
Minä en tietoisesti valitse uppoutua epäolennaiseen sen enempää kuin laihduttamista yrittävä ylipainoinen tietoisesti valitsee alkaa kaksin käsin ahmia sipsejä. Tai näin voisin kuvitella. Ehkä jotkut menettävät fokuksensa ja itsekontrollinsa "tahallaan", mistäpä minä tiedän. Totta kai vastuu myöhästymisestäni on minulla, ihan niin kuin vastuu sipsinmässyttämisestä on sillä laihtumisesta haaveilevalla lihavalla. Mutta "tahallinen teko ja valinta" se ei sinun tarkoittamallasi tavalla ole.
Kyllä se on. Itse olin paatunut myöhästelijä, mutta kun se meinasi maksaa minulle parisuhteen, johan muuttui ääni kellossa.
Eli joo, kyse on motiivista. Ja sehän se läheisiä loukkaa: ei vaan ole motiivia ja kiinnostusta olla juuttumatta kaiken maailman puuhasteluun ja lähteä ajoissa.
Jos sua nyt vaan ei tarpeeksi nappaa muuttaa tapojasi, se on oma asiasi, mutta älä selitä, että toisilta on väärin vttuuntua siihen, että ei.
Jälkeen päin mua hävettää myöntää, että tämä on täysin totta. Olin kyllä muutenkin semmoinen, että kaikki oli muitten vika ja selityksiä erinäisille asioille riitti. Sitten tuli rumempi ja kylmempi herätys, joka pisti miettimään omia asenteita.
En mene yksityiskohtiin, mutta kyllä myöhästelyn lopettaminen oli siitä helpoimmasta päästä urakkaa jonka jouduin itseni kanssa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.
Sieltähän se tulikin! Suomalaisten mielestä toinen suuri synti eli huomionkipeys! Lisäksi, se on yleinen johtopäätös jonka tueksi harvemmin viitsitään ottaa selvää.
Mistä ihmeestä tiedät, että kyse oli huomionkipeydestä? Entä jos hän ei ees tajunnut, että 10min on joku huomion arvoinen juttu?
Tai jos ei vain saanut sisäistä kelloaan tahdistetttua, ja häpesi myöhästelyä.
Oli kuitenkin innostunut aiheesta, tai höpötti vaivaantuneena. Tai yritti korvata kyselemällä myöhästymistään, näyttää, että kiinnostaa vaikka myöhästelee.
Sanoiko hän oikein, että teidän pitää jäädä? Vai päättelitkö sen hänen huonosta ajantajustaan ja siitä, ettei innostus aiheeseen päättynyt tietyllä kellonlyömällä?
Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tällaista huomiota osakseen. Luulenpa, että sua vain ärsytti kyseisen ihmisen persoona. Se, että hän oli puhelias ja epätäsmällinen.
Jos tää on jäänyt sulla mieleen, mahtanut olla tapahtumaköyhä elämä.
Mitä jos tällaisten ihmisten paikka ei vaan ole luennot? Ehkä heidän pitää hyväksyä, että kaikkea ei ole tarkoitettu kaikille. Että luennot ovat heille, jotka osaavat saapua ajoissa ja lähteä ajalla? Ettei kiinnostus aiheeseen ole riittävä oikeus osallistua, vaan se vaatii myös muita ominaisuuksia.
Näille joilla ajantajuominaisuutta ei ole, niin heille on ehkä äänitetty videoluennot ja kyselet voi tehdä sähköpostilla. Kuten ihmisille joilla on tarkat työajat. Niitä työpaikkoja vaan ei ole tarkoitettu ADHD ihmisille, joille määrättyyn aikaan paikalla oleminen on lähes mahdotonta.
Suurin synti ei ole huomionkipeys, mutta ei se nyt meriitti ole, jos muut joutuvat aina jonkun saman ihmisen sivuosan esittäjiksi ja heidän pitää rukata sitä omaa elämäänsä aina sen toisen ympärille. Ymmärrän, että jonkun itsekeskeisen opiskelijan mielestä, muuta vain voivat hyvin kuunnella puolituntia ylimääräisiä kysymyksiä ilman ongelmaa. Muut taas ymmärtävät, että jossain on ehkä joku pieni lapsi joka odottaa sitä professoriäitiään hakemaan hänet tarhasta. Jossain on uusi luento alkamassa, jossa on jo sata muuta opiskelijaa odottamassa luennonpitäjää ja siellä opiskelijoiden joukossa on heitä joilla kulkee vain yksi bussi enää sinä iltana kotiin ja siihen pitäisi ehtiä.Muita ei kiinnosta, halusiko joku näyttää kiinnostuneelta tai mikä hänen syynsä oli avata suunsa kymmenen minuuttia yli sovitun ajan.
”Ehkä hän ei vain tajunnut” aivan, tässä kirjoittamassa lauseessasi kuvaat hyvin asiaa. Tajuamisen puutetta. Maailmassa on paljon aikarajoituksia ja aikatauluja ja rajattuja aikoja. Ei oma flowtila tai kiinnostus vaan riitä, että muiden menot ja ajat menettävät merkityksensä. Jossain vain lento lähtee, kun kello näyttää määrättyä aikaa. Jossain vain kauppa sulkeutuu, kun aukioloaika umpeutuu ja jossain tilaisuus vaan menetetään, jos ei ehdi ajoissa ja joillekin ne ovat vaan tärkeämpiä, kun jonkun oikeus puheliaisuuteen tai esitellä muille, että on kiinnostunut.Niinpä! Olen sitä mieltä, että professori voi sanoa tälle kyselijälle, että valitettavasti aika on loppunut. Ja kenenkään ei tarvitse jäädä sinne luennolle pidemmäksi aikaa, jos ei kerran ehdi.
Yritin sanoa, että kyseinen myöhästelevä suupaltti ei silti ole välttämättä huomionkipeä tai itsekäs, vaikka käyttäytyy tökerösti.
Missään vaiheessa en sanonut, että hänen pillinsä mukaan täytyy tanssia!
Mulle ei ole koskaan jäänyt mitään huonoa muistoa kenestäkään myöhästelijästä tai suupaltista, koska en ole lähtenyt tekemään johtopäätöksiä enkä ole antanut heidän toimintansa häiritä omaani. Lähden silti ajoissa pois, vaikka joku muu haluaisi jäädä höpöttämään, jos en ehdi tai halua jäädä.
Jos joku tulee myöhässä luokkaan, se ei vaikuta millään lailla mun tekemisiin. Ihan niin kuin ei sekään, jos jonkun tarvii kesken kaiken käydä vaikka veskissä.
En ymmärrä sitä, että lietsotaan itsensä ärsyyntymään noin pienistä asioista ja oikein vellotaan siinä tulkinnassa, että : " Tuo ihminen ei muista sitten piittaa yhtään! "
Kenenkään ei tarvii lennolta siksi myöhästyä, että toinen matkustaja ei sinne ehdi.
On selvää, että tuo luennolta kroonisesti myöhästellyt ja sinne kyselemään jäänyt käyttäytyi huonosti. Mun pointti oli, että syynä siihen ei välttämättä ollut huomionkipeys.
Ja monen muun pointti on ollut, että tämä alkaa ärsyttämään kun se toistuu useasti. Pointti on ollut myös, että läheisen välinpitämätön käytös = jatkuva myöhästely tuntuu pahalta.
Silloin, kun huonon käytöksen kohteeksi joutuu usein, se tuntuu loukkaavalta ja epäoikeudenmukaiselta. Siitä tulee paha olo, se laskee itsetuntoa, herättää negatiivisia tunteita, joita harva päiväänsä toivoo.
Onko sinun vaikea ymmärtää tätä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä ollut pari, joka sanoo suoraan ja rehellisesti, että myöhästyy, koska haluaa varmistua siitä, että itse ei joudu ikinä odottamaan + ei vaan välitä siitä, että toiset odottavat.
Sitten pari neurootikkoa ja AHDHta paahtaa ongelmiaan. Ne ovat ymmärrettäviä, mutta koettakaapa te ymmärtää se, että ne eivät selitä heidän myöhästelyään, jotka eivät ole ADHD tai neuroottisia.
Ja niistä tässä nyt suurimmalla osalla sentään on kyse, sillä ihan oikeasti ei koko Suomen kansa ole jotain diagnoosia vailla, vaan käytöstä esiintyy monenlaista ilman niitäkin.
Kyllä mä sen ymmärrän. Pointti onkin, että kaikki myöhästelijät leimataan samanlaisiksi itsekkäiksi ihmisiksi.
Mut on jopa yks henkilö töissä leimannut, vaikka olen kertonut mun ongelmistani, ja hän on sanonut mulle sen tyyppisiä asioita joita tässäkin ketjussa on jotka on tosi ikäviä.
Olen tullut tulokseen, että hän on päänsä sisällä lyönyt lukkoon ainoaksi oikeaksi totuudeksi että " kaikki pystyvät olemaan ajoissa jos vain haluavat ja kaikki jotka myöhästelevät, ovat itsekkäitä."
Yhtään mikään mitä sanon tai teen, ei sitä muuksi muuta. Hän on tuomionsa antanut ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on niin vihamielinen linja jollakin, että suosittelen skippaamaan. Mä veikkaan, että se on aika pitkälle se sama/muutama henkilö.
Kaikki eivät myöhästele tahallaan
Osa ei halua sopia vapaa-ajalle tarkkoja pilkun tarkkoja aikoja (deal with it tai antaa olla)
Itselläni vatsaongelmat esim. Saavat välillä myöhästelemään. Jos se 5-10 minuuttia on jollekin niin kamalaa, että sen takia joudun olemaan tuskissani niin antaa olla. Oikeasti parempi niin.
Olkaa sekuntikellot keskenään.
(mun on hyvin vaikea uskoa, että iso osa olisi jotain monta tuntia myöhästeleviä, koska nyt vaan tuntuu siltä).. No itse en ole sellaisiin törmännyt. Vartti tms. Aivan sama vapaa-ajalla.
Eiköhän suurin osa ihmisistä ole jossain välimaastossa; minuutti pari ei ole maailman loppu.
En kyllä ymmärrä heitäkään, jotka aikatauluttavat joka asian lomallakin. Rentoutukaa vähän.
Jos et halua mitään aikatauluja vapaa-ajallesi, älä sovi tapaamisia. Törmäät tuttuihin sattumalta, jos niin käy. Mutta älä laita heitä odottamaan, kun et viitsinyt pitää sovitusta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni henkilö, joka tuli luennolle aina vähintään 10 minuuttia myöhässä, ja sitten kun luento oli lopuillaan tämä sama ihminen alkoi esittää kysymyksiä luennoitsijoille niin että muidenkin olisi pitänyt olla vielä puoli tuntia siellä salissa kuuntelemassa. Ihmisillä on kuitenkin muutakin tekemistä kuin istua luentosalissa yhden huomionkipeän ihmisen takia.
Sieltähän se tulikin! Suomalaisten mielestä toinen suuri synti eli huomionkipeys! Lisäksi, se on yleinen johtopäätös jonka tueksi harvemmin viitsitään ottaa selvää.
Mistä ihmeestä tiedät, että kyse oli huomionkipeydestä? Entä jos hän ei ees tajunnut, että 10min on joku huomion arvoinen juttu?
Tai jos ei vain saanut sisäistä kelloaan tahdistetttua, ja häpesi myöhästelyä.
Oli kuitenkin innostunut aiheesta, tai höpötti vaivaantuneena. Tai yritti korvata kyselemällä myöhästymistään, näyttää, että kiinnostaa vaikka myöhästelee.
Sanoiko hän oikein, että teidän pitää jäädä? Vai päättelitkö sen hänen huonosta ajantajustaan ja siitä, ettei innostus aiheeseen päättynyt tietyllä kellonlyömällä?
Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tällaista huomiota osakseen. Luulenpa, että sua vain ärsytti kyseisen ihmisen persoona. Se, että hän oli puhelias ja epätäsmällinen.
Jos tää on jäänyt sulla mieleen, mahtanut olla tapahtumaköyhä elämä.
Mitä jos tällaisten ihmisten paikka ei vaan ole luennot? Ehkä heidän pitää hyväksyä, että kaikkea ei ole tarkoitettu kaikille. Että luennot ovat heille, jotka osaavat saapua ajoissa ja lähteä ajalla? Ettei kiinnostus aiheeseen ole riittävä oikeus osallistua, vaan se vaatii myös muita ominaisuuksia.
Näille joilla ajantajuominaisuutta ei ole, niin heille on ehkä äänitetty videoluennot ja kyselet voi tehdä sähköpostilla. Kuten ihmisille joilla on tarkat työajat. Niitä työpaikkoja vaan ei ole tarkoitettu ADHD ihmisille, joille määrättyyn aikaan paikalla oleminen on lähes mahdotonta.
Suurin synti ei ole huomionkipeys, mutta ei se nyt meriitti ole, jos muut joutuvat aina jonkun saman ihmisen sivuosan esittäjiksi ja heidän pitää rukata sitä omaa elämäänsä aina sen toisen ympärille. Ymmärrän, että jonkun itsekeskeisen opiskelijan mielestä, muuta vain voivat hyvin kuunnella puolituntia ylimääräisiä kysymyksiä ilman ongelmaa. Muut taas ymmärtävät, että jossain on ehkä joku pieni lapsi joka odottaa sitä professoriäitiään hakemaan hänet tarhasta. Jossain on uusi luento alkamassa, jossa on jo sata muuta opiskelijaa odottamassa luennonpitäjää ja siellä opiskelijoiden joukossa on heitä joilla kulkee vain yksi bussi enää sinä iltana kotiin ja siihen pitäisi ehtiä.Muita ei kiinnosta, halusiko joku näyttää kiinnostuneelta tai mikä hänen syynsä oli avata suunsa kymmenen minuuttia yli sovitun ajan.
”Ehkä hän ei vain tajunnut” aivan, tässä kirjoittamassa lauseessasi kuvaat hyvin asiaa. Tajuamisen puutetta. Maailmassa on paljon aikarajoituksia ja aikatauluja ja rajattuja aikoja. Ei oma flowtila tai kiinnostus vaan riitä, että muiden menot ja ajat menettävät merkityksensä. Jossain vain lento lähtee, kun kello näyttää määrättyä aikaa. Jossain vain kauppa sulkeutuu, kun aukioloaika umpeutuu ja jossain tilaisuus vaan menetetään, jos ei ehdi ajoissa ja joillekin ne ovat vaan tärkeämpiä, kun jonkun oikeus puheliaisuuteen tai esitellä muille, että on kiinnostunut.Niinpä! Olen sitä mieltä, että professori voi sanoa tälle kyselijälle, että valitettavasti aika on loppunut. Ja kenenkään ei tarvitse jäädä sinne luennolle pidemmäksi aikaa, jos ei kerran ehdi.
Yritin sanoa, että kyseinen myöhästelevä suupaltti ei silti ole välttämättä huomionkipeä tai itsekäs, vaikka käyttäytyy tökerösti.
Missään vaiheessa en sanonut, että hänen pillinsä mukaan täytyy tanssia!
Mulle ei ole koskaan jäänyt mitään huonoa muistoa kenestäkään myöhästelijästä tai suupaltista, koska en ole lähtenyt tekemään johtopäätöksiä enkä ole antanut heidän toimintansa häiritä omaani. Lähden silti ajoissa pois, vaikka joku muu haluaisi jäädä höpöttämään, jos en ehdi tai halua jäädä.
Jos joku tulee myöhässä luokkaan, se ei vaikuta millään lailla mun tekemisiin. Ihan niin kuin ei sekään, jos jonkun tarvii kesken kaiken käydä vaikka veskissä.
En ymmärrä sitä, että lietsotaan itsensä ärsyyntymään noin pienistä asioista ja oikein vellotaan siinä tulkinnassa, että : " Tuo ihminen ei muista sitten piittaa yhtään! "
Kenenkään ei tarvii lennolta siksi myöhästyä, että toinen matkustaja ei sinne ehdi.
On selvää, että tuo luennolta kroonisesti myöhästellyt ja sinne kyselemään jäänyt käyttäytyi huonosti. Mun pointti oli, että syynä siihen ei välttämättä ollut huomionkipeys.
Ja monen muun pointti on ollut, että tämä alkaa ärsyttämään kun se toistuu useasti. Pointti on ollut myös, että läheisen välinpitämätön käytös = jatkuva myöhästely tuntuu pahalta.
Silloin, kun huonon käytöksen kohteeksi joutuu usein, se tuntuu loukkaavalta ja epäoikeudenmukaiselta. Siitä tulee paha olo, se laskee itsetuntoa, herättää negatiivisia tunteita, joita harva päiväänsä toivoo.
Onko sinun vaikea ymmärtää tätä?
Jos kyseessä on joku läheinen ihminen, niin ei ole vaikeaa ymmärtää. Luulin, että kyseessä on joku random opiskelija luennolta jonka kanssa ei ole läheinen. Sellaisten kyttäämistä ja huomionkipeäksi tuomitsemista en ymmärrä.
Mun yksi entinen läheinen ihminen teki aina oharit, ja seisoin häntä odottamassa. Ei ilmoittanut mitään, ei pyytänyt anteeksi. Tiesin, että johtui hänen persoonallisuushäiriöstään ja masennuksestaan, emmekä ole enää tekemisissä koska en halua että mua kohdellaan noin.
En silti ajattele, että hän on huomionkipeä. En kuluta aikaa sen miettimiseen, miten itsekkäästi ja paskasti hän mua kohteli ja ajattele, että mä oon siksi huono, että hän kohteli mua noin. Ajattelin, että hän ei pysty tuolla lailla ylläpitämään mitään ihmissuhteita ja se on sääli.
Jos joku kohtelee huonosti, pitää itse vetää rajat. En ole missään vaiheessa sanonut, että myöhästelijää täytyy pitää lähipiirissä.
Olen yrittänyt sanoa, että myöhästelijöitä on erilaisia, ja kaikki eivät myöhästele siksi että olisivat välinpitämättömiä.
On sulle itsellesi kauhea taakka ajatella jokaisen ihmisen myöhästyminen sinuun kohdistuvana asiana.
Esim. Masennusta sairastavalla voi mennä vuosiakin tajuta, että oma tila on krooninen ja huomata milloin masennuskausi on taas päällä. Silloin ei kannata lyödä lukkoon mitään tapaamisia, joista ei kykene pitämään kiinni.
Ainut mihin voit vaikuttaa on sun oma suhtautumistapa ja rajat.
Jos krooninen myöhästelijä ei ole joku narsisti tyyliin, vaan tuntee häpeää myöhästelystään, on hänellekin iso stressi olla aina myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ketju lukea, täynnä pilkunnussija kellokalleja, jotka seisoo työpaikan kellokorttikoneen vieressä vahtimassa, että
kenellä menee punaiselle leimaus ja sitten kipi-kapi pomon huoneeseen voitonriemuisena julistamaan "Mirkku tuli TAAS melkein kymmenen minuuttia myöhässä!"
Illalla Mirkku tekee kellokallen töitä toimistolla vielä ilta-kahdeksalta, kun tämä lähti jo ennen kolmea kusettamaan koiraansa, vaikka oli tärkeä työ kesken, jonka dead-line on seuraavana aamuna.
Onko teillä työajat vai ei? Jos teillä ei ole, niin en usko asian olevan kenellekään ongelma jos taas on, niin mikset pidä niistä kiinni ja tule siihen aikaan mitä työsopimuksessa olet allekirjoittanut?
Miksi tämän joustavuuden pitäisi vain koskea sinua oikeastaan? Mitä jos te kaikki tulisitte sinne töihin 10 minuuttia myöhässä? Palkkanne maksetaan muutama päivä myöhässä ja sekin vähän sinne päin. Sinä halveksit ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä heille maksetaan.Menet sinne pomoksi luokse ja sovit uudet työajat itsellesi. Muilla alkaa tasalta ja sinulla vasta varttia myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
En oo tuo jolle kommentoit, mutta haluan tuoda sen esille, että on ihmisiä jotka ajattelevat ihan samoin kuin sinä, eli että täytyy olla ajoissa, ja että mistään ei tulisi mitään, jos kaikki olisi aina 10min myöhässä.
On kova yritys olla ajoissa.
Silti myöhästyvät. Ei nyt ehkä joka päivä, mutta usein.
Miksi ei toisesta voi ajatella, että hän nyt vain on myöhässä omista syistään, eikä siihen liity mitään syvällisiä syitä toisiin liittyen, kuten muiden halveksuntaa tai ajatusta, että vain minun kohdalla pitäisi joustaa?
Ilman muuta on huono juttu olla myöhästelijä, mutta toisten sisäinen kello jätättää ja yritykset kroonisesti epäonnistuvat.
Mitään hyötyä kyttäämisestä ei ole, eikä siitä, että keksii jotain negatiivisia motiiveja toisen käytökselle itsekseen.
Jos työ on sellaista, että 10min myöhästyminen aiheuttaa muille ongelmia, ehkä se työ ei sovi sellaiselle joka myöhästelee.
Yks ratkaisu on myös, että menee palkasta niin muiden ei tarvii ajatella että saa tyhjästä rahaa.
Kaikille sois saman verran joustoa, ja jos töissä on niin kiire, että 10min myöhästyminen kaataa koko korttitalon niin ehkä se työ on vedetty liian tiukalle.
Stressaantuneet ihmiset nokkii toisiaan.
Sveitsiläiset ovat ratkaisseet tuon sisäisen kellon jätättämisen ongelman jo vuonna 1868. Silloin valmistettiin ensimmäinen rannekello. Se olisi siis vehje heille, jotka eivät taivasta katsomalla osanneet arvioida aikaa, eikä sisäisesti kyenneet sanomaan onko nyt mennyt 10 minuuttia vai 40 minuuttia tai onko kello 18 vai 20.
Se on nyt noin. 150 vuotta auttanut kaikkia heitä joilla tuo ongelma on. Nykyisin moneen saa jopa useita eri hälytyksiäkin ohjelmoitua.Entä jos en muista katsoa kelloa? Tai en reagoi hälytykseen? Onko sitä varten olemassa vielä jokin erillinen lisälaite?
Ehkä ei sitten edes muista koko tapaamista? Mikä siinä on, että muistaa juuri sen 10 minuuttia liian myöhään, mutta kuitenkin muistaa?
Entä jos ei muista edes omistavansa työtä tai kavereita? Ehkä ei muista edes sopivansa asioita? Toistenne pitäisi hyväksyä ehkä itsensä ja omat puutteensa ja lopettaa se sopiminen muiden kanssa. Menee elokuviin yksin, juhlii yksin, ei hyväksy kutsuja muilta, ei hanki työpaikkaa, jossa on työajat.
Uunia ei ainakaan kannatta käyttää. Siinä helposti palaa ruuat sinne sisälle,kun ei muista katsoa kelloa eikä hälytykseenkään reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä, myöhästelijät ovat ajoissa lentokoneissa ja työhaastatteluissa.
Niinhän sä luulet. 😀
Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä ollut pari, joka sanoo suoraan ja rehellisesti, että myöhästyy, koska haluaa varmistua siitä, että itse ei joudu ikinä odottamaan + ei vaan välitä siitä, että toiset odottavat.
Sitten pari neurootikkoa ja AHDHta paahtaa ongelmiaan. Ne ovat ymmärrettäviä, mutta koettakaapa te ymmärtää se, että ne eivät selitä heidän myöhästelyään, jotka eivät ole ADHD tai neuroottisia.
Ja niistä tässä nyt suurimmalla osalla sentään on kyse, sillä ihan oikeasti ei koko Suomen kansa ole jotain diagnoosia vailla, vaan käytöstä esiintyy monenlaista ilman niitäkin.
Kyllä mä sen ymmärrän. Pointti onkin, että kaikki myöhästelijät leimataan samanlaisiksi itsekkäiksi ihmisiksi.
Mut on jopa yks henkilö töissä leimannut, vaikka olen kertonut mun ongelmistani, ja hän on sanonut mulle sen tyyppisiä asioita joita tässäkin ketjussa on jotka on tosi ikäviä.
Olen tullut tulokseen, että hän on päänsä sisällä lyönyt lukkoon ainoaksi oikeaksi totuudeksi että " kaikki pystyvät olemaan ajoissa jos vain haluavat ja kaikki jotka myöhästelevät, ovat itsekkäitä."
Yhtään mikään mitä sanon tai teen, ei sitä muuksi muuta. Hän on tuomionsa antanut ja sillä hyvä.
Eli yhtään mikään, mitä sanot tai teet, ei ole muuttanut tuon henkilön mielipidettä? Ei yhtään mikään? Oletko kokeillut, että olisit aina 5 minuuttia etuajassa? Se voisi auttaa. Jännä, jos ei tällainen vaihtoehto ole tullut mieleen.
Ihmeellistä niskojen nakkelua, että jos et halua aikatauluja niin sitten ei tavata ketään...joillekin on tosi vaikeaa, jos heille ei ole täsmällistä aikaa jossa olla täsmällisesti kymmenen minuuttia ajoissa. Omat vapaa-aikani tapaamiset ovat esimerkiksi kuuden maissa, heti aamusta tai muita epämääräisiä aikoja. Päiväkotiinkin lapsi on mennyt vaihtelevasti n. 45 minuutin haarukassa. Onneksi ystäväni ovat samanlaisia ja heillekään ei tuota ongelmaa ilmavat aikataulut.
Sveitsiläiset ovat ratkaisseet tuon sisäisen kellon jätättämisen ongelman jo vuonna 1868. Silloin valmistettiin ensimmäinen rannekello. Se olisi siis vehje heille, jotka eivät taivasta katsomalla osanneet arvioida aikaa, eikä sisäisesti kyenneet sanomaan onko nyt mennyt 10 minuuttia vai 40 minuuttia tai onko kello 18 vai 20.
Se on nyt noin. 150 vuotta auttanut kaikkia heitä joilla tuo ongelma on. Nykyisin moneen saa jopa useita eri hälytyksiäkin ohjelmoitua.