Lue keskustelun säännöt.
Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?
Kommentit (1183)
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D
Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.
Älä viitti. Mulla on adhd ja kolme lasta, siltikään en myöhästele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. lääkäreitä joutuu aina odottamaan kun eivät ole ajoissa koskaan niin eivät voi edellyttää sitä että mun pitäis olla eli siksi en ole.
Toivottavasti sun myöhästymisaika otetaan siitä sun lääkärin ajasta pois sitten, kun asenne on tuo.
Oletko ikinä ajatellut, että lääkäri voi olla myöhässä akuutin sairastapauksen vuoksi koska pahasti sairastunutta ei voi kohdella niin, että jaahas, aika loppui, lopetankin kesken tämän haavan ompelun tms? Päivystyksessä kiireelliset menevät vähemmän kiireellisten edelle jonossa.
Lääkäri voi olla myöhässä myös potilaan takia, joka on ollut myöhässä, tai sen takia, että potilaan vaivan hoitamisessa on mennyt arvioitua kauemmin, tai siksi, että kollega on äkillisesti sairastunut ja hänenkin potilaansa on siirretty toiselle lääkärille?
Kun olet itse tahallasi myöhässä, aiheutat itse sitä, että lääkäri on myöhässä. Hän on saattanut olla koko päivän ajoissa ja sinä pilaat sen.
Itse olen tietenkin ADHD:n takia myöhästynyt lääkäristä useasti ja on käynyt niin, että 45min lääkäriajastani on mulle jäänyt vain 15min käyttää, aikani on peruttu ja olen silti sen joutunut maksamaan tai aikani on peruttu ja olen joutunut matkustamaan takaisin kotiin ja varaamaan uuden ajan. Olen soittanut heti, että apua olen myöhässä jostain matkan varrelta, että tietävät tehdä päätöksen. Joskus mulle on järjestynyt uusi aika samalta päivältä jota olen jäänyt lakki kourassa odottamaan. Ja kaikki nuo on olleet ihan oikein!
Sun tyylisten välinpitämättömien ihmisten takia me, joilla on neurologinen syy myöhästymisiin, saadaan hulluna kuraa niskaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi yksi ihminen, miksi hän on myöhässä aina, niin ei halua tuhlata omaa aikaansa, että sen vuoksi tulee myöhässä aina? Mutta entä se toinen, joka tulee ajoissa ja odottelee aina, sehän ei ole ajan tuhlausta? Ja jostain blogista luin, että heitä pitää ymmärtää, etteivät osaa järjestää omaa aikaansa? Mutta ihmettelen, että miksi töihin valuvat sitten ajoissa, eivät silloin myöhästele? Ja jotkut nämä myöhästelijät suuttuvat, jos et itse ole ajoissa? En siis ymmärrä lainkaan, ja minun mielestäni täysin itsekästä toimintaa.
Mutta eikö odotellessa voi tehdä jotain, esim. lukea kirjaa? Silloin odotusaika ei mene hukkaan.
Jos haluan lukea kirjaa, pysyn kotona.
Tässä ketjussa on niin vihamielinen linja jollakin, että suosittelen skippaamaan. Mä veikkaan, että se on aika pitkälle se sama/muutama henkilö.
Kaikki eivät myöhästele tahallaan
Osa ei halua sopia vapaa-ajalle tarkkoja pilkun tarkkoja aikoja (deal with it tai antaa olla)
Itselläni vatsaongelmat esim. Saavat välillä myöhästelemään. Jos se 5-10 minuuttia on jollekin niin kamalaa, että sen takia joudun olemaan tuskissani niin antaa olla. Oikeasti parempi niin.
Olkaa sekuntikellot keskenään.
(mun on hyvin vaikea uskoa, että iso osa olisi jotain monta tuntia myöhästeleviä, koska nyt vaan tuntuu siltä).. No itse en ole sellaisiin törmännyt. Vartti tms. Aivan sama vapaa-ajalla.
Eiköhän suurin osa ihmisistä ole jossain välimaastossa; minuutti pari ei ole maailman loppu.
En kyllä ymmärrä heitäkään, jotka aikatauluttavat joka asian lomallakin. Rentoutukaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D
Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.
Älä viitti. Mulla on adhd ja kolme lasta, siltikään en myöhästele.
ADHD:takin on eri tasoista eri vaikeusasteilla. Mulla esim. Kaikki mittarit tapissa, entä sulla?
Miten sait diagnoosin ilman, että olet edes joskus myöhästellyt? Etkö ole vertaisryhmissä huomannut myöhästelyn monen vaivaksi, ja oppinut empaattista ei-vähättelevää suhtautumista?
Miten onnistut tuossa? Hyvä lääkitys? Todella rauhalliset lapset? ADHD periytyy 80%.
Hyviä kikkoja, mitä? Varmaan voisit jakaa neuvosi koska olet ilmeisen hyvin saanut hallintaan lievää aivovammaa vastaavan neuropsykiatrisen oireyhtymän. Varmasti meitä muita voisit auttaa viisaudellasi.
Ellet sitten ADHD:n takia ole unohtanut myöhästelysi. En ihmettelisi sitäkään.
Hoidatko lapsia kotona, vai oletko töissä? Jos olet kotona, on ehkä hieman helpompaa olla myöhästelemättä kun kuormitusta työelämästä ei tule.
Itse kun olin ADHD-leirillä, kaikki muut kertoivat vaikeuksista maksaa laskuja ja käydä kaupassa niin, ettei unohda ostaa mitä oli lähtenyt hakemaan. Mulla taas noita ongelmia ei ole, joten kai periaatteessa on mahdollista, että on olemassa ADHD-ihminen joka ei myöhästele lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi myöhästelijä. Mulla on ADHD ja surkea ajantaju. En siis hahmota, paljonko aikaa kuluu lähtemiseen ja paikkaan x siirtymiseen. Lähtiessä alan myös helposti sähläämään: avaimet hukassa, sateenvarjo unohtuu, hups bensa onkin loppumassa ja pitää käydä tankilla... eikä ole harvinaista sekään että onnistun ennen tärkeää menoa telomaan itseni ja sitten pitää ruveta laastaroimaan :-D
Vielä aikuisenakin joudun ponnistelemaan tämän kanssa ihan hirveästi ja olen ottanut tavaksi yrittää olla 15 min etuajassa paikalla. Silti välillä myöhästyn ja joka kerta hävettää hitosti. Eli ei aina kyse ole itsekkyydestä ja toisen tahallisesta loukkaamisesta.
Älä viitti. Mulla on adhd ja kolme lasta, siltikään en myöhästele.
Mulla ei ole adhd:ta, mutta enpä ole ikinä ajatellut heidän olevan heterogeeninen ryhmä 🤷♀️
Joku nyt vaan purkaa täällä omaa pahaa oloaan kaikkeen😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheskään kaikkia, joilla on jokin toiminnanohjaukseen liittyvä häiriö ei ole diagnosoitu. Ihan vain kommenttina tuohon ajatukseen "kaverilla ei ole diagnoosia eikä siis mitään ongelmaa paitsi asenneongelma".
Ihmisten on niin hirvittävän hankalaa ymmärtää ja uskoa, että jokin heille helppo ja yksinkertaiseen päätökseen perustuva asia voisi olla jollekin toiselle tuskaisen vaikeaa. Ujoudesta kärsivääkin kehotetaan "vain avaamaan suunsa", koska kysehän on tahdonalaisista lihaksista! Samoin lihavan pitäisi vain päättää olla syömättä liikaa, koska minäkään en syö kuin nälkääni ja kohtuullisia annoksia
Vähintä, mitä ystävä voisi tehdä, on avoimesti ja suoraan kertoa vaikeuksistaan. Ellei kerro, mistä se toinen voi tietää, että siellä takana on joku neuroottinen ongelma, sillä päinvastoin kun uskotellaan, eivät ne sentään NIIN yleisiä ole.
Ainakaan itselleni ei yksikään myöhästelijä ole avautunut neuroottisista ongelmista, vaan naureskellen sanonut "olevansa nyt vähän tämmöinen höpsö" tms. Suurin osa on nakellut niskojaan, kun sanoo, että eipä ollut kiva taas odotella. Olet - kuten tässäkin ketjussa haukutaan - kellottajanipottaja.
Olen itse kyllä taipunut monenlaiseen, koska ymmärrän, miten vaikeaa tapojaan on muuttaa. Silti huomaan vanhemmiten ärtyväni yhä enemmän, kun myöhästely on siirtynyt muuhunkin välinpitämättämyyteen. Esim asun 250 km päässä ystävästäni ja hän ei ymmärrä, että oikeasti mun on sovittava, koska voin sinne matkustaa, en voi töiden tai muunkaan elämän takia "katella sitten tiistaiaamupäivänä, miltä näyttää".
Luulet näköjään, että suurikin osa ihmisistä on perillä omista ei-diagnosoiduista vaivoistaan tai muista rajoitteistaanjo. Varsinkin nuoremmat ihmiset voivat olla täysin pihalla oman itsensä kanssa, eikä vanhemitenkaan läheskään aina viisastu. Itsetuntemus ei ole mikään selviö.
Luulen todellakin. Jos itselläni olisi vaikeuksia oikeasti suoriutua tavallisesta elämästä, alkaisin selvittää asiaa. Vähintään kertoisin näistä vaikeuksista ystävilleni ja toivoisin, että saisin heiltä apua, minne ja miten edetä.
Mutta kun asia ei itseä häiritsekään tippaakaan, vaan ongelma on odottelusta hermostuvien, miksi tätä tekisi.
Voi vaan rauhassa ajatella, että ohhhoh, mulla on varmaan joku diagnosoimaton ongelma, joten mikäs tässä on puuhastellassa, antaa toisen odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on useamman kerran elämäni aikana sanottu, että: "voisin tarkastaa kelloni sinun avulla, sillä tulet aina täsmälleen sovitulla minuutilla". Tms.
Totuus kuitenkin on, että olen AINA myöhässä omissa aikatauluissani ja minulla on JÄRJETÖN kiire ja stressi saapua paikalle sovittuna ajankohtana. En vain tiedä, miksi minun on niin käsittämättömän vaikeaa aikatauluttaa tekemisiäni, matka-aikoja, jne.
Ongelma on kuitenkin onneksi aika lailla minun (ja minun takia minun perheeni), sillä loppupelissä juoksen paikalle aina hikipäässä aina just eikä melkein sovitulla sekunnilla.
Helpomminkin voisi kuitenkin elää, jos oppisi vihdoin näin vanhalla iällä edes jonkin verran aikakäsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.
Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.
Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.
Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".
Tässä taas yksi myöhästelijä seliseliselittelemässä. Mitä siinä on jännää, että sut leimataan sen mukaan, miten käyttäydyt? "Kulttuurillinen ominaisuus", no niin on ja jos et sen mukaan toimi, niin sun käytöstavat on huonot, ymmärrätkö. Jossain mañana-maassa on joitain muita kultturillisia ominaisuuksia, joiden noudattamatta jättämistä paheksutaan.
Mä ymmärrän sen, että paheksutaan ja pidetään huonona käytöksenä ja asiasta huomautetaan jonka jälkeen jos ei muutu ja itseä kovasti häiritsee, niin pyritään olemaan poissa myöhästelijöiden vaikutuspiiristä.
Mutta nimittelyä, leimaamista ja kiusaamista en kyllä sulata. Pitäis ensin vähintään ottaa selvää, miksi joku myöhästelee. Jos hän itse ilmaisee, ettei pidä ongelmaa minään tai välitä toisista tai heidän ajastaan, asia on selvä. Mutta jos hän häpeää sitä ja yrittää aidosti päästä huonosta tavastaan eroon tai kyseessä on jokin sairaus, esim. suolistosairaus jonka takia ripuli saattaa yllättää niin leimaaminen ja tyhmäksi haukkuminen on tosi julmaa.
Moni ei kehtaa kertoa vatsavaivoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheskään kaikkia, joilla on jokin toiminnanohjaukseen liittyvä häiriö ei ole diagnosoitu. Ihan vain kommenttina tuohon ajatukseen "kaverilla ei ole diagnoosia eikä siis mitään ongelmaa paitsi asenneongelma".
Ihmisten on niin hirvittävän hankalaa ymmärtää ja uskoa, että jokin heille helppo ja yksinkertaiseen päätökseen perustuva asia voisi olla jollekin toiselle tuskaisen vaikeaa. Ujoudesta kärsivääkin kehotetaan "vain avaamaan suunsa", koska kysehän on tahdonalaisista lihaksista! Samoin lihavan pitäisi vain päättää olla syömättä liikaa, koska minäkään en syö kuin nälkääni ja kohtuullisia annoksia
Vähintä, mitä ystävä voisi tehdä, on avoimesti ja suoraan kertoa vaikeuksistaan. Ellei kerro, mistä se toinen voi tietää, että siellä takana on joku neuroottinen ongelma, sillä päinvastoin kun uskotellaan, eivät ne sentään NIIN yleisiä ole.
Ainakaan itselleni ei yksikään myöhästelijä ole avautunut neuroottisista ongelmista, vaan naureskellen sanonut "olevansa nyt vähän tämmöinen höpsö" tms. Suurin osa on nakellut niskojaan, kun sanoo, että eipä ollut kiva taas odotella. Olet - kuten tässäkin ketjussa haukutaan - kellottajanipottaja.
Olen itse kyllä taipunut monenlaiseen, koska ymmärrän, miten vaikeaa tapojaan on muuttaa. Silti huomaan vanhemmiten ärtyväni yhä enemmän, kun myöhästely on siirtynyt muuhunkin välinpitämättämyyteen. Esim asun 250 km päässä ystävästäni ja hän ei ymmärrä, että oikeasti mun on sovittava, koska voin sinne matkustaa, en voi töiden tai muunkaan elämän takia "katella sitten tiistaiaamupäivänä, miltä näyttää".
Luulet näköjään, että suurikin osa ihmisistä on perillä omista ei-diagnosoiduista vaivoistaan tai muista rajoitteistaanjo. Varsinkin nuoremmat ihmiset voivat olla täysin pihalla oman itsensä kanssa, eikä vanhemitenkaan läheskään aina viisastu. Itsetuntemus ei ole mikään selviö.
Luulen todellakin. Jos itselläni olisi vaikeuksia oikeasti suoriutua tavallisesta elämästä, alkaisin selvittää asiaa. Vähintään kertoisin näistä vaikeuksista ystävilleni ja toivoisin, että saisin heiltä apua, minne ja miten edetä.
Mutta kun asia ei itseä häiritsekään tippaakaan, vaan ongelma on odottelusta hermostuvien, miksi tätä tekisi.
Voi vaan rauhassa ajatella, että ohhhoh, mulla on varmaan joku diagnosoimaton ongelma, joten mikäs tässä on puuhastellassa, antaa toisen odotella.
Minä minä minä. Onko tullut mieleen, ettei kaikki eivät ole kuten sinä? Sinua ongelman analysointi ei ahdista, avun hakeminen ei tunnu vaikealta, et tunne asiasta häpeää jne. SINÄ. Sinä ei ole sama asia kuin joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein pahimpia on ne, että jos on sovittu että tavataan 16, niin soittaa siinä 16 aikaan eikä ole lähtenytkään vielä kotoaan.
Juuri näin teki tämä. Soitteli välillä ja k o t o a vielä. 👀
Olin ennen just tollanen ennen kuin sain ADHD-diagnoosin, lääkityksen ja apua. Avuksi on asian tiedostaminen ja se, että keksii kikkoja ettei noin käy.
Voin kertoa, että on ahdistavaa ja noloa soittaa tuollaisia puheluita vaikka sen naamioisi pirteyteen tms.
Myös masennus ja ahdistus aiheuttaa tuollaista ja jos on alla hoitamaton ADHD, ne pahentaa toistensa oireilua. Oikealla lääkityksellä ihminen voi olla kuin aivan eri ihminen!
Ne aiheuttaa minäkuvaan huonommuuden tunnetta ja hirveää syyllisyyden tunnetta, joka jatkuu kauan vielä kun muut ovat unohtaneet koko jutun.
Oletko itse ikinä kysynyt empaattisesti, mikä tuohon tilanteeseen johtaa toistuvasti ja mitä asialle voisi tehdä, sen sijaan, että pyörittelet silmiäsi ja puhut selän takana?
Paskapuheet ei oo ikinä ketään auttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi tuollainen tuttu. Olin paikalla, aika oli pari minuuttia yli sovitun tulee viesti tyyliin "myöhästyn vähän, pitää vielä mopata lattia". Hän sitten tulee tunnin myöhässä. Mä en tajua, miten tämä ihminen on voinut pärjätä työelämässä niin hyvin. Muutti muualle, joten ei olla enää tekemisissä kuin satunnaisten viestien kautta.
Mä en toki tiedä, mikä oli ystäväsi käytöksen syy, mutta voin jakaa yhden omasta kokemuksestani kumpuavan teorian:
Töissä on yleensä toistuva aikataulu, vaikka olis vuorotyökin, ja ennen työvuoroa ihminen yleensä pyrkii keskittymään tekemään tietyt asiat ennen lähtöään.
ADHD hyötyy todella paljon rutiineista ja siitä, että kaikki on ennalta suunniteltu.
Vaikka myöhästyn edelleenkin joskus myös töistä, vapaa-ajalla myöhästyminen on vielä todennäköisempää kun olen itse itseni pomo, eli saatan ajatella, että jonkun jutun ehtii vielä tehdä, kun asiasta ei ole rutiinia.
Vapaa-ajalle kasaantuu usein hommia ja on vaikeaa päättää ja hahmottaa, mitä pitää tehdä, missä järjestyksessä ja kauanko aikaa menee.
Ihminen saattaa myös havahtua, että on sotkuinen asunto kun hän on yhteydessä johonkin toiseen ihmiseen, kuten sinuun. Hän muistaa, miltä oma kämppä näyttäisi sinun silmin.
ADHD:n kohdalla tarkkaavuuden ja keskittymisen säätelyhäiriö on yksi asia, toinen on huono impulssikontrolli. Tuntuu, että on aivan pakko vielä siivota se lattia, ennen lähtöä.
Moni ehtii aikuiseksi asti ilman diagnoosia ja on taistellut koko elämänsä ajatellen, että mä oon vain tyhmä ja hankala ja sotken kaikki asiat. Olen muille harmia tuottava.
Silloin ei edes välttämättä tajua, että lattian siivouksessa kyse on impulssikontrollin häiriöstä ja pakkomielteenomaisessa toiminnassa autismin kirjon vahva tuoksu.
Ainakin itse ennen diagnoosia ymmärsin impulssikontrollin häiriöt vain siten, että henkilö ei hallitse suutuspäissään itseään, lyö tms. Kun en itse ole sellainen, niin en ymmärtänyt että arjessa impulssikontrolli pettää ja olen jatkuvien ideoideni vietävissä kuin pässi narussa.
En siis väitä, että tästä on kyse, mutta mahdollisuus tähän on olemassa.
Nykyään kun omalla kohdalla tiedän mistä on kyse, tunnistan kuvion ja kiellän itseltäni kaiken maailman siivoukset sun muut jos jonkun kanssa on tapaaminen. Sanon itselleni: Nyt et tee yhtään mitään, vaan lähdet ulos ovesta!
Sitten suunnilleen syöksyn ulos ovesta ennen kuin koen, että mun asunto vangitsee mut projekteihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kroonisten myöhästelijöiden kanssa vaikea toimia muutenkin, ovat lähes poikkeuksetta itsekkäitä ja tyhmemmän puoleisia joiltain osin. Eivät kertakaikkiaan tajua, että heidän myöhästelynsä vaikuttaa muihinkin ihmisiin. Harrasteporukoissa tällaisten kanssa pitää tehdä temppuja, esim. "treenit sunnuntaina klo 14.30". Todellisuudessa muut tulee paikalle vasta klo 15, jolloin tulee myös se aina puoli tuntia myöhässä oleva myöhästelijäkin, joka "yrittää" tulla klo 14.30:een. Tai ei luultavasti edes yritää, vaan tyhmyyksissään lähtee kotoa 14.30 tai aloittaa vasta lähtöön valmistautumisen silloin kuin pitäisi jo olla paikalla.
Kiitos arviostasi! Oma älykkyysosamääräni on korkea, ja silti myöhästelen kroonisesti. Olen kuitenkin saanut tätä kuriin eri tavoilla, ja jos olisin aivan hemmetin tyhmä, en tuskin olisi keksinyt yhtäkään niistä tavoista.
Tyhmäksi minutkin on arvioitu sellaisten taholta, jotka ovat tehneet arvioinsa nopeasti esim. juuri myöhästelyn takia.
Kuinka suurta älykkyyttä mielestäsi se osoittaa sinulta, että teet pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden tai muutaman ominaisuuden perusteella pienestä otannasta ihmisiä?
Miksei Mensa saman tien testaa älykkyyttä vain ottamalla selvää, kuka on myöhästelijä ja kuka ei?
Ehkä oletkin itse ihminen, joka pitää itseään muita fiksumpana koska hallitsee sen kaikkien myöhästelijöiden vihaajien lanseeraaman " helposti ajoissa olemisen " ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan täällä ollut pari, joka sanoo suoraan ja rehellisesti, että myöhästyy, koska haluaa varmistua siitä, että itse ei joudu ikinä odottamaan + ei vaan välitä siitä, että toiset odottavat.
Sitten pari neurootikkoa ja AHDHta paahtaa ongelmiaan. Ne ovat ymmärrettäviä, mutta koettakaapa te ymmärtää se, että ne eivät selitä heidän myöhästelyään, jotka eivät ole ADHD tai neuroottisia.
Ja niistä tässä nyt suurimmalla osalla sentään on kyse, sillä ihan oikeasti ei koko Suomen kansa ole jotain diagnoosia vailla, vaan käytöstä esiintyy monenlaista ilman niitäkin.
Mulla on diagnoisoitu jo lapsena neurologista poikkeamaa, aikuisena olen mm. huonoilla elämäntavoillani hankkinut stressivatsan vai miksi sitä kutsutaan.
Olen näistä kavereille kertonut, että jos laitan viestin Pskalla, niin kyllä ne tietää, miksi olen myöhässä. Mutta ne tietää myös, että olen myöhässä n. 15-20 min, en kaksi tai kolme tuntia.
Mulla on käytössä kaikki mahdolliset apuneuvot, mutta kyllä isoin niistä on oma ennakointi. En vaan salli itseleni mitään sössötyksiä, vaan lähden.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen niin, että toinen on ajoissa jos hän tulee max. 10 min. sovitun ajan jälkeen. Sen pitempään en odota. Itse olen aina turhankin ajoissa, mutta en odota, että toinen on täsmälleen sovittuna kellonlyömänä paikalla. Odottamisella ja odotuttamisella on kuitenkin rajansa.
Mulla sama, että ajattelen että 10 yli ei oo vielä myöhästymistä.
Mä voin odottaa kauemminkin, jos mulle ilmoitetaan myöhässä olemisesta, ja se mulle sopii. Pienestä myöhästymisestä, joka on alle 30min mulle, en ees kaipaa mitään selittelyjä.
Jos mulla on muuta menoa, kerron etten sen vuoksi nyt ehdi odottaa.
Mitään tuntia tai kahta en rupea odottamaan, ellei ole syynä joku tyyliin liikenneonnettomuus tai muu henkilöstä riippumaton isompi syy, ja mulla on aikaa ja muuta tekemistä siksi aikaa.
Silti en kenellekään suutu tai arvioi, että on ihmisenä täys idiootti jos joku myöhästyy.
Jos kyseessä on joku, joka tekee ihan ohareita tai muillakin tavoilla osoittaa olevansa tyyliin joku vakavasti persoonallisuushäiriöinen itsekäs ihminen, joka ei edes pahoittele tai yritä korjata käytöstään, niin en pidä sellaisia mun elämässäni. Tällaisia oli joitain kun olin 15-20-vuotias. Mukamas ystäviä, jotka perui tai teki oharit jos ns. parempaa seuraa tai tekemistä ilmaantui.
Sitten taas ADHD-ihmisten kanssa tiedän jo etukäteen varautua, että tyyliin mitä tahansa voi tapahtua, ja jos on joku kellontarkka meno, esim. Kaukojuna lähtee, niin autan sitä henkilöä etänä olemaan ajoissa jos suinkin voin. Yleensä jo edellisenä iltana. Enkä ota asiasta stressiä, enkä suutu, koska se ei mitään auta, vaan pahentaa. Kaukojunaesimerkki on sillee hassu, että ite oon niin neuroottinen, etten ikinä jätä mitään tuollaista kenenkään itseni kaltaisen ADHD höpsykän varaan. Eli se lähtee sinne junaan, joka suoriutuu sinne eli varaudun menemään yksin.
Yks masentunut ystävä on sellainen, että sovitaan, että nähdään vasta kun hän herää ja katsoo jaksaako, ja kumpikin saa perua myös viime tinkaan, eikä tarvii tuntea ahdistusta tai syyllisyyttä siitä.
Mullakin välillä masennus vaivaa niin ymmärrän enkä halua häntä hylätä. Näille päiville mulla on aina myös plan B. Hän asuu Helsingin keskustan lähellä, joten meen vaikka sinne muutenkin asioille ja sit nähdään, jos nähdään. En tee siitä mitään numeroa. Sanon vain, että toisella kertaa sitten.
Oma ukko on semmoinen, että kun se lähtee ja sulkee oven, muistan yleensä nousta, ja ottaa sen avaimen käteen. Kohta ovikello soi, avaan oven ja ojennan avaimen. Tää on ihan kroonista. Ehkä siihenkin joku kikka löytyis, mutta jos joka kerta pahastuisin ja päivittelisin, että onpa pönttö niin siinä se mun elämä sit meniskin kauhistellessa.
Tän ketjun vihaajilla on se ongelma, että teille myöhästelijät ovat vain niitä itsekkäitä ehkä jopa persoonallisuushäiriöisiä välinpitämättömiä odotuttajia.
Oikeasti asia ei oo niin mustavalkoista.
Myöhästelijöitä ei oo pakko pitää omassa porukassa ainakaan vapaa-ajalla, mutta vihaaminen ei auta ja toisten arviointi pelkän myöhästelyn takia on väärin.
miehen sukulaisilla on tapana tulla jopa tunti etu ajassa. ME OLEMME NIIN AAMU VIRKKUJA kokevat itsensä muutenkin paremmiksi ihmisiksi. etu aikaisuus päin vastoin osoittaa itsetunto ongelmia.
Myöhästelijän näkökulmasta.
Kärsin sekä masennuksesta että ADHD:sta. Molemmat aiheuttavat osaltaan myöhästymisiä silloin tällöin enkä ole todellakaan laittamassa sitä oman tyhmyyteni tai huonommuuteni syyksi vaan yksinkertaisesti sen piikkiin, ettei aivojeni rakenne ole samanlainen kuin aikaisessa olevilla ihmisillä, joilla usein ajan-, sekä arjenhallinnan kuin myös ihmissuhdetaitojen ja vireystilan ylläpitäminen on aivan eri luokkaa kuin minulla.
Itse olen siis lähestulkoon jokaisesta tapaamisestani/tapahtumasta myöhässä (poislukien mahd. työhaastattelut). En tee tätä tahallani vaan saatan uppoutua johonkin niistä kymmenestä projektista joita saatan päivän aikana normaalisti tehdä ja usein en sitten osaa näihin asioihin keskittyneenä lähteä sen verran aikaiseen, että olisin täsmällisesti paria minuuttia ennen tapaamista sovitulla paikalla. Lisäksi yleensä aina kun tiedän lähteneeni sen 5-10min myöhässä, pyrin sitten juoksemaan / polkemaan mankelilla nopeammin, että kerkeäisin paremmin ja pyrin tällöin myös aina ilmoittamaan, että "Sori, lähdin vähän myöhässä niin menee sellainen 5 minuuttia ylimääräistä". Sitten he, jotka eivät tällaista sulata tai ymmärrä, eivät olekaan ansainneet minkäänlaista paikkaa elämässäni ja mitään en koe siinä menettäneeni.
Sitä en kyllä ymmärrä, että jotkut ovat tuntitolkulla myöhässä.
Olen aina hyvissä ajoin paikalla, koska minua oikeasti ahdistaa myöhästyminen, joten olen mielummin vaikka puoli tuntia etuajassa kuin vartin myöhässä. En kuitenkaan mene tönöttämään esim kenenkään oven taakse liian aikaisin, joten tallustelen korttelia ympäri yms tappaakseni aikaa tai sitten selailen esim puhelinta jossain nurkan takana kunnes on oikea aika ilmestyä paikalle.
Toisten myöhästyminen ahdistaa jo siksikin, että alan epäilemään olenko itse väärässä paikassa tai väärään aikaan, kun toista ei näy eikä kuulu sovittuun aikaan. Ns oikeille myöhästymisille ei mitään voi, ja niitä joskus sattuu jokaiselle vaikka miten harmittavia ovatkin. Nämä "aloinkin pesemään pyykkiä / piti kattoa tv-ohjelma loppuun" ihmiset on raivostuttavia, mutta ei myöskään kaveripiiriäni. Oikeat ADHD / sairaudet ja niistä johtuvat myöhästelyt ymmärrän, enkä niistä suutu. Ja kyllä, usein sen kyllä tajuaa vaikka toinen miten yrittäisikin piilotella että pakko-oireista johtuen ei kyennyt ovesta ulos jos tarpeeksi kauan on tuntenut. Ei tietenkään jokaisen kohdalla, mutta usein aistii, jos joku asia ei ole ihan kunnossa.
Luulet näköjään, että suurikin osa ihmisistä on perillä omista ei-diagnosoiduista vaivoistaan tai muista rajoitteistaan. Varsinkin nuoremmat ihmiset voivat olla täysin pihalla oman itsensä kanssa, eikä vanhemitenkaan läheskään aina viisastu. Itsetuntemus ei ole mikään selviö.