Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää vahingossa?

tule mun kans naimaan, annan kyytiä ja haluan panna!

up

Mun mielestä kertapettämistä ei kannata tunnustaa jos puoliso ei saa sitä selville. Toivottavasti huolehdit kumin käytöstä tai käyt sp-tautitesteissä ettet tartuta puolisoosi mitään!

Itse olisin ollut ok puolison kännipanon takia nimittäin en vuosien avioliittoa rikkoisi sen takia saati lasten kotia. Meillä kuitenkin mies petti toista vuotta eikä edes pahoitellut vaan alkoi pohtia kumman naisen kanssa haluaa elämäänsä jatkaa.

Jos mulle tulis kumppani selittään "sori, petin sua vahingossa", jättäisin vähintäänkin siksi, että siinä vaiheessa ymmärtäisin millainen imbesilli ilmeisesti on kyseessä. Mulle ei myöskään mitään hölmöyksiä voi perustella humalalla, ei kelpaa tekosyyksi. Jos alkaa mopo karata käsistä juodessa, kannattaa vähentää sitä juomista.

On kyllä aika varmaa, etten pystyisi olemaan pettäjän kanssa ja siksikin mulla olisi oikeus tietää asiasta ja olla se, joka päättää yhteenjäämisestä tai eroamisesta. Pikkusen vituttais myöhemmin kuulla eläneensä valheessa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:24"]

Ei se ole tietenkään sellainen vahinko, johon ei itse olisi osallisena, kuten vaasin putoaminen voi olla, mutta harkinnan pettämistä tapahtuu. Sitä en välttämättä kertoisi puolisolle, vaikka se tekisikin minusta petturin. Kun toinen ei tiedä sitä, niin en tosiasiallisesti vahingoita häntä ainakaan yhtään enempää kuin tekoni (salainen) jo teki. 

[/quote]

Minusta se tahallinen salailu nimenomaan vahingoittaa toista vielä enemmän, jos siitä joskus jää kiinni.

Vai sinuako ei häiritsisi, että saat kuulla puolisosi vuosia tarkoituksellisesti ja harkitusti salanneen pettämisensä, koska pettäminen tapahtui hetken huumassa?

ANTAKAA AINA PUOLISOLLENNE NIIN EI TARVI MUUALTA HAKEE!!! Koskee kumpaakin sukupuolta.

Kuinka voi vahingossa pettää? :-D Tilanteissa voi aina perääntyä, varsinkin jos tilanne on johtanut seksiin saakka. Tahallista mikä tahallista, vaikkakin voi olla harkitsematonta.

Jos penis on todella iso, ettei mahdu väistämään ahtaassa tilassa voi vahingossa vähän pettää.

Jos pettää VAHINGOSSA, niin mistä voisi muka tietää että ei tee enää koskaan vahinkoa?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:25"]

En jaksanut koko keskustelua kahlata läpi, mutta ekan sivun perusteella kaikki vaikuttavat ajattelevan, että ap on nainen. Mielenkiintoinen oletus, ottaen huomioon että miehillehän näitä "vahinkoja" useammin sattuu.

[/quote]Just joo, miehet harrastaa tilastojen mukaan enemmän seksiäkin kuin naiset. Tilastollinen omituisuus selittyy aivan vain pelkästään valehtelulla. Naiset jättää irtosuhteet kertomatta ja miehet liioittelee niiden määrää. Toinen vaihtoehto on tietty se että miehet homostelee keskenään.

Näin voi pettää vahingossa:

joku mies houkuttelee baarissa seksin pariin sen takia kun nainen on täysin sekaisin eikä ystäviä ole mukana/ystävät ovat kauempana eivätkä huomaa mitään. Mielestäni kännisen hyväksikäyttö ei ole pettämistä jos nainen ei ole tietoinen tapahtumista. Jos tämä toistuu useita kertoja niin ei ole enää hyväksikäyttö vaan alkoholiston ongelma.

voi myös "pettää" vahingossa jos tulee raiskatuksi, silloin ei saa syyllistää uhria.

Näin voi pettää tahalteen:

nainen keksii yhtäkkiä että haluaakin uutta seuraa ja etsii himokkaan sinkun baarista/netistä tai muualta, sopii treffit ja rupeaa hommiin. Katumus iskee mutta nainen on ollut tietoinen teoistaan, silloin on kerrottava ja otettava vastuu!

Ystävät ovat niin kuin tissit: jotkut ovat isoja, jotkut ovat pieniä, jotkut ovat feikkejä, jotkut ovat oikeita!

Ajatus iltaan!

Kukaan ei ole vielä selittänyt, mitä se "vahingossa pettäminen" on.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.

Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]

Toivittavasti myös puolisosi ajattelee samoin. Minun mielestäni pettämisestä tulee kertoa aina. Pettävä tekee päätöksen pettää vaikka kuinka "tilanne veisi". Tämän jälkeen puolison tulee saada päättää kuinka tilanteeseen suhtautuu. Pettävällä ei ole oikeutta päättää tällaista asiaa toisen puolesta!

En kyllä ymmärrä miten pettäminen voi luokitella vahingoksi. Se ei ole mikään syy että on kännissä tai että asiat vain ajautui niin että päätyi pettämiseen. Jos haluaa suhteessa pysyä uskollisena niin ei vaan päästä ketään muuta miestä niin lähelle että tulee riski pettämiseen.

Olis kiva kuulla miten nämä enkylläkertois -lässyttäjät tulisivat toimeen omatuntonsa kanssa? Ja samoin ketkä sanovat etteivät halua tietää, eivätkö he välitä kumppanin salakavalasta luonteesta jossa omatunto ei soimaa. Sellaisen kanssako joku haluaa elää. Omatunto. Miettikää sitä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.

Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.
[/quote]

Siitä olisi varmaan se "ilo", että petetty saa itse päättää, haluaako olla ihmisen kanssa, jolle sattuu noita vahinkoja.

Muistakaa, että jos vahingossa ajatte autolla jonkun päälle, niin häivytte vain paikalta ja otatte opiksenne. Turha siitä on kenellekään kertoa, ettei vaan pahoita mieltä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:24"]

sulla on kyllä valitettavan mustavalkoinen asenne ja ajatusmaailma. Valitettavasti ei ole niin, että on absoluuttista hyvyyttä ja absoluuttista pahuutta. Hyväkin voi sortua sinne pahan puolelle joskus ja palata sitten takaisin. Tiedän, ei kannata sanoa sinulle, että ikä korjaa tuota ajattelumallia. Eihän se korjaa, jos elämä on yksioikoista alusta loppuun ja pitää yllä luutuneita skeemoja. 

Onneksi en ole sinä.

[/quote]

Onko sinusta valehtelu toiselle hyväksyttävää? Milloin se on hyväksyttävää? Opetatko lapsesikin valehtelmaan? Saako toista johtaa tahallaan harhaan, jotta itse on onnellinen? Saako myös omille lapsilleen valehdella ja saako heitäkin johtaa harhaan?

Pettäminen on valehtelua ja toisen harhaan johtamista. Se on myös lupausten pettämistä.

Minusta tässä ei ole mitään musta-valkoista. Elämässä voi olla tilanteita, joissa joudut valehtelemaan, mutta siitä valheesta pitää kantaa myös seuraukset eikä jatkaa valheita, kunnes koko elämä on pelkkää valhetta. Pettäminen on puolison tietoista satuttamista. Se ei ole pettämistä, jos puoliso on siitä tietoinen eikä häntä siinä silloin satuteta. Mutta jos  puoliso olettaa, että toinen on uskollinen, pettäminen satuttaa. Ja silloin se on väärin eikä siinä ole mitään sopivaa harmaata aluetta tai luutuneiden käsitysten tuulettamista.

Onneksi minä en ole sinä. Ja onneksi sinä et ole myöskään ystäväni. En arvosta missään ihmissuhteessani sellaisia, jotka valehtelevat omaksi hyödykseen ja puukottavat selkään tilaisuuden tullen ja kutsuvat tekoa moderniksi ja välttämättömyydeksi, kun muuten ollaan jämähdetty johonkin vanhaan. Kuten aiemmin jo sanoin, mokia sattuu, mutta niistä kannetaan vastuu eikä sotketa muita ihmisiä uusiin valheiden verkkoihin. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka livauttelevat valheita aina tilaisuuden tullen, jotta ei tarvitse kantaa tekojensa seurauksia ja sitten puhuvat pyhästi jostain harmaasta alueesta, joka tulee elämänkokemuksen myötä. Se harmaa alue tarkoittaa pettämisessä sitä, että petetty saattaa antaa anteeksi, koska ymmärtää ehkä elämäntilanteen tai parisuhteen tilanteen paremmin kuin ulkopuolinen. Mutta ihan aina sen päätöksen ja harmaan alueen valitsemisen pitäisi olla petetyn oikeus, ei pettäjän. Avioliitossa kaikkien korttien pitää olla avoinna ja voidaan valita jotain pöydän ulkopuoleltakin, kunhan se valinta tehdään avoimesti.

Olen siis samaa mieltä, ettei ole absoluuttista hyvyyttä eikä absoluuttista pahuutta, mutta ketään ei satuteta siksi että siihen on mahdollisuus vaan kaikkia ihmisiä pyritään kohtelemaan arvostavalla tavalla. Kaltaisesi selittelijät ovat niitä, jotka kuvittelevat, että oma paras menee aina kaiken ohi, viis muista.

Me kaikki ihmiset olemme erehtyväisiä mutta ero sinun ja minun välillä on se, että minä haluan kantaa tekojeni seuraukset, sinä haluat syyttää muita siitä, mitä teit.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:29"]

Sovitteko te oikein sanallisesti, että koska ollaan kimpassa, ei petetä vai perustuuko tuo omaan olettamukseen siitä että kun ollaan parisuhteessa, se tarkoittaa että vieraissa ei käydä? Jos kyseessä on vain parisuhteeseen liittyvä olettamus, voidaan olettaa samalla tavalla että ajokortin saaja on sopinut että ei riko liikennesääntöjä, mutta niin vain vähintään 99,9% kuskeista ainakin joskus ajaa ylinopeutta, ei väistä kun pitäisi tai pysäköi väärin. Erehtyminen on inhimillistä.

[/quote]

Voi kiesus! Meillä on ainakin käyty keskustelu siitä ja olen aina olettanut, että näin kaikki vastuulliset aikuiset parisuhteessa tekee. Meillä on molemmilla selvät sävelet sen suhteen, että jos pettää (jompi kumpi) niin se on automaattisesti ero.