Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää vahingossa?

Kannattaa kertoa. Mutta sano samalla että se oli vahinko niin kyllä toinen varmasti ymmärtää eikä suutu :D

Kysehän ei ole siitä, että toiset ovat pettäjiä ja toiset eivät, vaan siitä, kertoako, kun harkinta on pettänyt ja on mennyt tekemään sellaista jonka tietää loukkaavan puolisoaan. 

Eli tämä ketju on siitä kuvitteellisesta (tai oikeasta) tilanteesta, että te olette jo pettäneet eli harrastaneet seksiä toisen kanssa. Ilmeisesti osa kuvittelee, että jos kerron en olekaan pettänyt. 

Minusta tuollainen asia on niin vaikea antaa toiselle anteeksi, että ihan oikeasti minulle riittää se, että puolisoni katuu keskenään, eikä kerro minulle. Minun olisi ehkä liian vaikeaa antaa sitä anteeksi, koska minulla on heikko itseluottamus tms ja se saattaisi todellakin romahduttaa liiaksi minun maailmani. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:47"]

Entäs sitten kun se vahinko tapahtuu uudestaan uuden naisen kanssa? Tilanne vain vei menneessään eikä ehtinyt ajatella.

Niin varmaan. Tilanne ei välttämättä ollut etukäteen suunniteltu, mutta kyllä se pitäis olla selkärangassa, että on parisuhteessa ja tuollainen tilanne on väärin. Eiköhän sen tiedä pohtimattakin, että tätä ei pitäisi tehdä. Onko se silloin enään vahinko vai tietoinen teko?

[/quote]

Kyllä sellainen, joka on kerran pettänyt harkitsemattomasti on paljon korkeamman kynnyksen takana pettää uudelleen harkitsemattomasti. 

[/quote]

Jos on ottanut opiksi "vahingostaan" ja muuttaa tapojaan ja kontrolloi tekojaan (esim juomistaan) paremmin. Tai sitten on vaan niin impulsiivinen hetkessä eläjä, että on helposti tilanteen vietävissä uudelleenkin.

[/quote]

Jos tosiaan ottaa "vahingosta" opikseen,ja kontroilloi tekojaa,ei kertominen ole välttämätöntä.Silti ärsyttää nämä perustelut "en kerro ettei minua jätetä!"  Jos taas on niin hetkessä eläjä,ettei "voi itselleen mitään" kannattaa jättää seurustelusuhteet vähemmän impulsiivisille ihmisille.

[/quote]

Ai ärsyttää perustelu, en kerro ettei minua jätetä, mikähän siinä ärsyttää? 

Täältä on kyllä löytynyt ihan parhaat selitykset pettämiselle:"Ihminen on erehtyväinen", "ihminen on itsekäs", "kännissä tai hetken huumassa sellaista sattuu". Saahan näitä selityksiä soveltaa sitten muillakin elämän aluiella? Toteutetaan  kaikki hetken mielitekojamme,muista ihmisistä piittamaatta,kun ihminen nyt vaan on niin itsekäs! 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:15"]

Ja jos mieheni hairahtuisi jossain juhlissa minua pettämään ja tajuaisi sen tehtyään, ettei enää ikinä tee niin niin en haluaisi kuulla siitä. Mitä mä sillä tiedolla tekisin? Olettaen, että mies todella oppi läksynsä, eli pettäessään tajusi, että on muitakin arvoja meidän parisuhteella, kuin oma halu? Mulle ei olisi mitään iloa tiedosta, että miehen piti hairahtua pettämään ennen kuin sen ymmärsi.

[/quote]

Entäs sitten kun se vahinko tapahtuu uudestaan uuden naisen kanssa? Tilanne vain vei menneessään eikä ehtinyt ajatella.

Niin varmaan. Tilanne ei välttämättä ollut etukäteen suunniteltu, mutta kyllä se pitäis olla selkärangassa, että on parisuhteessa ja tuollainen tilanne on väärin. Eiköhän sen tiedä pohtimattakin, että tätä ei pitäisi tehdä. Onko se silloin enään vahinko vai tietoinen teko?

[/quote]

Kyllä sellainen, joka on kerran pettänyt harkitsemattomasti on paljon korkeamman kynnyksen takana pettää uudelleen harkitsemattomasti. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:26"]

Jos tahalleen niin pitää kertoo, mutta eihän vahingoille voi mitään! Hei. Nyt oikeesti valot päälle :D

[/quote]

Etkö oikeasti usko, että pettääkin voi sekä harkitusti että harkitsemattomasti? Ei aloittajakaan tarkoittanut, että niiden eron luonteen takia jälkimmäistä ei pidä kertoa ja ensimmäinen pitää, vaan kyse on enemmänkin siitä onko järkevää kertoa? Jos puolisoni olisi pettänyt minua vakaasta harkinnastaan haluaisin sen ehkä kuullakin, koska silloin siinä olisi jotain joka koskisi minuakin. Jos taas harkintakyky pettäisi ja hän katuisi itse asiaa ja sen tietämisestä tulisi minulle VAIN tuskaa, niin parempi, kun ei kerro. Jos voi olla kertomatta. 

[/quote]

Sillä sun puolisolla on siinä kyllä ihan tarpeeksi aikaa harkita sitä pettämistä ennen seksiin ryhtymistä. Jos se siinä esileikin aikana päättää antaa mennä, niin kyllä se on ihan harkittua pettämistä eikä mikään vahinko. Jokainen pettäminen on harkittua ja siitä on tehty päätös. Älä viitsi pettää itseäsi ja vakuuttaa ettei se mies tarkoita, kyllä se kuule ihan tarkoittaa. Ei se vahingossa petä, sillä olis ollut mahdollisuus lopettaa, mutta se päätti jatkaa ja pettää. Ihan tietoisesti.

[/quote]

Joo haluaa siinä hetkessä antaa mennä, mutta ymmärrän kyllä sen, että se voi häntä myöhemmin ihan hirveästi kaduttaa. Harkittukin pettäminen voi myöhemmin kaduttaa mutta ainakin enemmän siinä on ollut miehen mielestä syytä tehdä niin kuin hetken huumassa on kun pääsee asiaa miettimään "päivänvalossa". 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:57"]

[/quote]

Ja tadaa: Pettäjän syvin ja suurin luonteenpiirre paljastuu: Puhdas itsekkyys. Minä minä minä ja minun tarpeet ja halut. 

[/quote]

No väitätkö, ette itse ole koskaan itsekäs? En halua ainakaan pettää itseäni kuvittelemalla että en olisi itsekäs. 

[/quote]

Ei tässä ole kukaan väittänyt,ettei ihminen olisi itsekäs.On vaan typerää esittää kysymys "Pitääkö puolisolle kertoa jos pettää?" ja vastaus on "Mä en välttämättä luottaisi että mun puoliso tekee oikean päätöksen mun kannalta. Jos en halua, että hän mahdollisesti jättää minut niin en kertoisi.Mutta jos en pelkäisi, että mun puoliso jättää mut niin voisinhan mä silloin kertoakin ja antaa puolison siinä kasvaa." Jos et halua että puolis ei jätä sinua,älä pohdi kannattaako kertoa,vaan kannattaako yleensäkään pettää.Niin yksinkertaista se on! Ärsyttää että tällaista pitää ylipäätään pohtia,sen moraalifilosofisen mietiskelyn olisi voinut tehdä ennen kuin päätti pettää. 

[/quote]

Ihminen ei vain ole täydellinen, voi hyvänen aika. En ole itse pettänyt, onneksi, mutta en kuvittele, ettenkö voisi jopa löytää itseäni siitäkin tilanteesta. Tai siitä, että mun mies pettäisi. En haluaisi tietää, jos se olisi harkintakyvyn pettäminen, josta toinen ottaisi opiksi. Pääsisin paljon helpommalla.

[/quote]

Minä taas en ole mikään pikkuvaimo, jonka mies päättää, mitä kestän ja mitä en ja kuinka minua saa kohdella. Ihan itse olen puolisoni valinnut ja haluan tietää, jos valintani on osoittautunut huonoksi ja edelleenkin haluan olla se, joka tekee päätöksen oman parisuhteeni jatkumisesta. En ole niin heikko, etten uskaltaisi katsoa totuutta silmiin vain siksi, että se voi olla rankkaa tai vaikeaa.

En myöskään ole itse niin heikko, että ajaudunkin lastenhoitoiltana baariin ryyppäämään tai suustani pääsee valheita työkavereilleni, kun olen tehnyt virheen tai tuttavaperheen luona kyläiltyäni teen ripulikakat pyykkikoriin enkä viitsi turhaan pahoittaa kenenkään mieltä kertomalla siitä. Kyllä ihminen tekee mokia, kaikki tekevät, mutta niistä mokista kannetaan myös vastuu. Ne tunnustetaan ja ne yritetään korjata ja viime kädessä joudutaan niistä kärsimään, jos korjausliike ei onnistu. ASioita ei vain tapahdu eikä tilanteisiin ajauduta vaan ne ovat meidän jokaisen tekemä valintoja, joista pitää osata kantaa vastuu.

Toivon, etten ole hankkinut niin heikkoa miestä, että hän kuvittelee suojelevansa minua  mielipahalta petettyään minua ja päätettyään vielä tämän päätteeksi kutoa parisuhteemme valheiden verkkoon. Ei kiitos. Olemme miehen kanssa puhuneet jo parisuhteemme alussa selväksi ne asiat, mitä toisiltamme odotamme ja edellytämme ja kumpikin on sitä mieltä, että rehellisyys on koko parisuhteemme perusta. Ilman sitä meillä ei ole mitään.

Olisin pettynyt sekä mieheen että itseeni, jos hän paljastuisi pettäjäksi. Itseeni siksi, että selvästi olisin tehnyt huonon valinnan. Mies kuitenkin saisi kantaa vastuun parisuhteemme tilasta ja sen mahdollisesta hajoamisesta. Hänellä olisi ollut vaihtoehto. Aina on  olemassa vaihtoehto. Mikään vahinko ei ole se, että tekee hetken huumassa jonkin jutun. Mutta ehkä sen voisi antaa anteeksi, jos se tunnustettaisiin heti ja sitä selvästi kaduttaisiin. Anteeksi olisi äärimmäisen vaikea antaa silloin, kun päälle olisi kerrottu valheita ja asiaa olisi salattu oikein urakalla kaikin keinoin. Siinä on tapahtunut sitten jo tuplapettäminen ja luottamus olisi todella menetetty.

Pettäminen on epärehellisyyttä. Siinä pyritään tietoisesti johtamaan toista harhaan tavoitteena vain maksimoida oma mielihyvä. Se on itsekäs ja epärehellinen teko eikä se tietenkään johda vain puolison mielipahaan vaan rikkoo luottamuksen lisäksi perheen. Pettäjät ovat niitä, jotka muussakin elämässä livauttelevat valheita selvitäkseen itse helpommalla. Heillä ei ole selkärankaa kohdata tekojensa seurauksia vaan ovat raukkamaisia ja heikkoja ja valitsevat sen pettämisen, koska siinä ei tarvitse myöntää, että on itse tehnyt virheen. Kyvyttömyys myöntää omat virheet on näin ollen pettäjälle hyvin tunnusomaista. Vika pitää sitten viimeistään löytää siitä petetystä. Pettäjä ei arvosta muita ihmisiä eikä kohtele heitä hyvin, ellei hän itse saa siitä jotain irti. Hän nimenomaan haluaa hyötyä ihmissuhteista, olla aina se saajapuoli.

Pettäjien ihmissuhteet eivät ole koskaan tasa-arvoisia. Jos pettäjä ei jostain syystä enää jossakin ihmissuhteessa petä, johtuu se siitä, että puoliso uhraa omat tarpeensa ja omat voimavaransa tämän pettäjän hyväksi ja paapoo tätä niin paljon, ettei pettäjälle vain tulisi tarvetta tyydyttää tarpeitaan muualla. Tasa-arvoista tämä ei ole vaan vaatii sen, että vastapuoli uhraa koko ajan enemmän.

[/quote]

Ihan ihmeellinen kommentti. Miten paskominen pyykkikoriin liittyy aiheeseen? Samoin en ymmärrä viimeistä kappaletta ollenkaan. Se ei ole totta. 

Lisäksi tästäkin kirjoituksesta huokuu minä minä -ajattelu. Minun valintani, minun oikeuteni saada tietää. Toinen ei saa erehtyä. No ei saa, mutta kun niin voi tapahtua. Sitten hän olisi mielestäsi yksin se, joka hajotti suhteenne. Antaisitko anteeksi, jos sulle heti kerrottaisiin ja mies katuisi, vai aloittaisitko miehelle minä määrään tästä lähtien miten sinä olet -kuurin? Kun te olitte jo sopineet, että kaikki kerrotaan, niin miten mies voisi enää jatkaa kun sulle pitäisi kertoa jokainen rasahdus?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:19"]

Jos mulle tulis kumppani selittään "sori, petin sua vahingossa", jättäisin vähintäänkin siksi, että siinä vaiheessa ymmärtäisin millainen imbesilli ilmeisesti on kyseessä. Mulle ei myöskään mitään hölmöyksiä voi perustella humalalla, ei kelpaa tekosyyksi. Jos alkaa mopo karata käsistä juodessa, kannattaa vähentää sitä juomista.

On kyllä aika varmaa, etten pystyisi olemaan pettäjän kanssa ja siksikin mulla olisi oikeus tietää asiasta ja olla se, joka päättää yhteenjäämisestä tai eroamisesta. Pikkusen vituttais myöhemmin kuulla eläneensä valheessa.

[/quote]

Minä minä. Eli sä saat siitä yksin päättää, mutta kerran pettäneellä ei ole oikeutta ajatella samoin kun salaa pettämisen? Etkä sä vuosia missään valheessa elä, vaan vain sen hetken kun toinen petti. SE on vuosia valheessa elämistä jos toinen pettää vuosia.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 04:37"]

Jos pettää VAHINGOSSA, niin mistä voisi muka tietää että ei tee enää koskaan vahinkoa?

[/quote]

Vahingosta viisastuu.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 07:15"]

Olis kiva kuulla miten nämä enkylläkertois -lässyttäjät tulisivat toimeen omatuntonsa kanssa? Ja samoin ketkä sanovat etteivät halua tietää, eivätkö he välitä kumppanin salakavalasta luonteesta jossa omatunto ei soimaa. Sellaisen kanssako joku haluaa elää. Omatunto. Miettikää sitä.

[/quote]

Mä kertoisin vasta vuosien päästä. Jos puolisoni olisi näitä "et saa erehtyä, nyt mä oon elänyt valheessa vuosia" -idiootteja niin kestäisin ne marinat paremmin, kun tapahtuneesta olis jo aikaa ja tietäisin itsekin, ettei se oikeasti merkinnyt mitään. Jos olis merkinnyt, enhän enää olisi siinä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:24"]

sulla on kyllä valitettavan mustavalkoinen asenne ja ajatusmaailma. Valitettavasti ei ole niin, että on absoluuttista hyvyyttä ja absoluuttista pahuutta. Hyväkin voi sortua sinne pahan puolelle joskus ja palata sitten takaisin. Tiedän, ei kannata sanoa sinulle, että ikä korjaa tuota ajattelumallia. Eihän se korjaa, jos elämä on yksioikoista alusta loppuun ja pitää yllä luutuneita skeemoja. 

Onneksi en ole sinä.

[/quote]

Onko sinusta valehtelu toiselle hyväksyttävää? Milloin se on hyväksyttävää? Opetatko lapsesikin valehtelmaan? Saako toista johtaa tahallaan harhaan, jotta itse on onnellinen? Saako myös omille lapsilleen valehdella ja saako heitäkin johtaa harhaan?

Pettäminen on valehtelua ja toisen harhaan johtamista. Se on myös lupausten pettämistä.

Minusta tässä ei ole mitään musta-valkoista. Elämässä voi olla tilanteita, joissa joudut valehtelemaan, mutta siitä valheesta pitää kantaa myös seuraukset eikä jatkaa valheita, kunnes koko elämä on pelkkää valhetta. Pettäminen on puolison tietoista satuttamista. Se ei ole pettämistä, jos puoliso on siitä tietoinen eikä häntä siinä silloin satuteta. Mutta jos  puoliso olettaa, että toinen on uskollinen, pettäminen satuttaa. Ja silloin se on väärin eikä siinä ole mitään sopivaa harmaata aluetta tai luutuneiden käsitysten tuulettamista.

Onneksi minä en ole sinä. Ja onneksi sinä et ole myöskään ystäväni. En arvosta missään ihmissuhteessani sellaisia, jotka valehtelevat omaksi hyödykseen ja puukottavat selkään tilaisuuden tullen ja kutsuvat tekoa moderniksi ja välttämättömyydeksi, kun muuten ollaan jämähdetty johonkin vanhaan. Kuten aiemmin jo sanoin, mokia sattuu, mutta niistä kannetaan vastuu eikä sotketa muita ihmisiä uusiin valheiden verkkoihin. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka livauttelevat valheita aina tilaisuuden tullen, jotta ei tarvitse kantaa tekojensa seurauksia ja sitten puhuvat pyhästi jostain harmaasta alueesta, joka tulee elämänkokemuksen myötä. Se harmaa alue tarkoittaa pettämisessä sitä, että petetty saattaa antaa anteeksi, koska ymmärtää ehkä elämäntilanteen tai parisuhteen tilanteen paremmin kuin ulkopuolinen. Mutta ihan aina sen päätöksen ja harmaan alueen valitsemisen pitäisi olla petetyn oikeus, ei pettäjän. Avioliitossa kaikkien korttien pitää olla avoinna ja voidaan valita jotain pöydän ulkopuoleltakin, kunhan se valinta tehdään avoimesti.

Olen siis samaa mieltä, ettei ole absoluuttista hyvyyttä eikä absoluuttista pahuutta, mutta ketään ei satuteta siksi että siihen on mahdollisuus vaan kaikkia ihmisiä pyritään kohtelemaan arvostavalla tavalla. Kaltaisesi selittelijät ovat niitä, jotka kuvittelevat, että oma paras menee aina kaiken ohi, viis muista.

Me kaikki ihmiset olemme erehtyväisiä mutta ero sinun ja minun välillä on se, että minä haluan kantaa tekojeni seuraukset, sinä haluat syyttää muita siitä, mitä teit.

[/quote]

Kukaan ei ole kutssunut pettämistä moderniksi tässä ketjussa. Olet ihan pihalla ihmisluonnosta ja elät jossain fantasiamaassa jossa ihminen on virheetön jos vain haluaa niin. 

Eikä pettäminen ole vain puolison tietoista satuttamista. Jos ajattelee niin on todellakin minä minä -ihminen, eikä ymmärrä, että sillä toisella on oma minä, joka mokailee, vaikka ei halua eikä halua loukata sinua. Totta kai pettäminen on väärin, mutta se ei ole noin yksinkertaista että "älä petä" tai olet 100% kelvoton. En mä ainakaan sulle kertois, ei todellakaan kannattaisi.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:53"]

Täältä on kyllä löytynyt ihan parhaat selitykset pettämiselle:"Ihminen on erehtyväinen", "ihminen on itsekäs", "kännissä tai hetken huumassa sellaista sattuu". Saahan näitä selityksiä soveltaa sitten muillakin elämän aluiella? Toteutetaan  kaikki hetken mielitekojamme,muista ihmisistä piittamaatta,kun ihminen nyt vaan on niin itsekäs! 

[/quote]

Ei se kannata, etkö ymmärrä? En tajua, että kun ihminen on halustaan huolimatta noita yllämainittuja ja yrittää selviytyä elämästä, niin sitten tulee tällaisia, jotka innostuu, että ollaanpas tahallaan epäkelpoja! Jee!

Mulla on usko ihmiseen. En usko, että hetken huumassa pettävä mies on kiero paska joka teki sen vain loukatakseen minua. Sama koskee itseäni. Jos pettäisin, se olisi virhe. Mutta en silti välttämättä kertoisi sitä toiselle, koska en ole läpeeni mätä vaikka mulle sellainen hairahdus (jota ei vahingoksi saa kutsua) sattuisikin. Jos uskoisin, että puolisoni kestää sen eikä hankaloita liiaksi elämääni sen jälkeen saattaisin kertoakin. 

Omalle nykyiselle miehelleni voisin kyllä kertoa, jos niin kamalasti olisi käynyt. Mutta jos mietin, että mulla olisi joku nuoruuteni ihastusten kaltainen ahdasmielisempi ja itsestään epävarmempi jannu niin en.

Markku soittikin aamulla ja tarjosi kyytiä metsään. Ensi viikolla jos lumet pukkaa, niin sitten on turha enää yrittää sienimetsälle. Minä sanoin joo. Olen tarkka bensojen suhteen, että jos kyytiläiseksi pääsee niin kyllä menen.

Aikani etsin tattia ja vahveroa. Joku oli tainnut jo käydä. Aurinko lämmitti niin mukavasti, että oikaisin sitten sammaleelle pitkäkseni. Ollaan ukon kanssa lähdössä Rohdokselle parin kuukauden päästä ja päätin parannella vielä rusketusta. Semmosen rajattoman haluan ettei biksujen alta rajat näkyisi. Hilpasin kalsaritkin syrjään. Eihän siellä metässä muita ollut kuin Markku ja Markku kyllä ymmärtää, että haluan näyttää vimosen päälle Rohdoksella. Sano, että on muutenkin mitä katsoa.

Hetken päästä se Markku siihen tulikin. Se halas hetken puuta, otti niitä puun hyviä energioita. Teki siinä pari venytystä ja sitten kävi sammaleelle pitkäkseen. Oli niin mukava, melkein kun Rohdoksella mutta humalaisia vähemmän. Kesken kaiken Markku alko karjua ja riipiä housuja jaloistaan. Se oli käynyt kusiaispesän päälle! Ennen kuin ehdin kattia sanoa, niin sillä oli housut nilkoissa ja sen verran hätäänty, että hokasin tatinkin pukanneen esiin kuin sienen sateella. Kohottauduin siinä kyynärpäiden varaan ja olin nousemassa avuksi. Just sillon Markku kompastu housuihinsa ja romahettiin yhessä sammaleelle. Markun tatti mun korissa. No eipä siinä mitään. Markku pomppi ylös alas, kusiaiset ravas Markun pakaroilla ja minä yritän niitä hätistellä. Tuntuu jo omassakin selässä polttelua. Hyvä kun siitä selvittiin. Onneks oli Markku paikalla, sillä piti ihan sammaleissa kieriä niin oli ärhäkkää kusiaisen pissi. Sattu käpykin selän alle, takamusta nostelin kun hiersi.

Vahinkohan se oli. Markkukin sano niin. Hyvä ettei henki menny ja hengen pitimiks siinä sitten nuojasteltiin. Tiijä vaikka kuinka allergisia oltais kusiaisille.

Markku vei sitten kotiin. En viittiny ukolle mitään sanoa. Kotimatkalla pysähyttiin Markun kanssa Prismaan ja ostin herkkusieniä ja valmisvoitaikinaa. Tein ukolle vähän tavallista paremman sienipiirakan, oikein Amerikan pekonin kanssa.

Markku sano, että voitais kokeilla avantouintia kunhan jäät tulee. Tekee hyvää verenkierrolle.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:27"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:05"]

On vahingossa pettämistä ja tahallista pettämistä. Tahallinen pettäjä ehtii ajatella että jos nyt petän tapahtuu asiaa x ja x, mutta vahingossa pettävän vie tilanne niin ettei itsekään oikein ehdi tajuta mitä tapahtui. Minä en kertoisi tällaisesta pettämisestä. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Ja mitä haittaa jos toinen ei saa ikinä tietääkään? Toisaalta jos saakin, niin yhtä paha se on, kuin että sen menee paljastamaan. Tai ainakin niin lähelle yhtä paha, että en näe suurtakaan eroa, paitsi että jos oikein menee kertomaan, niin tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen.

Suunniteltu ja harkittu pettäminen eroaa siten, että jos ei kerro niin paljastuessa on loukannut toista myös siten että vaikka harkitsi asiaa, päätyi silti pettämään.

[/quote]

Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan oli ne harkittuja tai hetken mielenjohteita. Ei ole olemassa vahingossa pettämistä. Vahingossa voi rikkoa vaasin, mutta vahingossa ei voi harrastaa seksiä. Se on aina tietoinen päätös, että harrastan nyt seksiä tuon kanssa ja jos et itse ole päättänyt näin niin sittenhän kyseessä on vähintäänkin seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on rikos.

Uskomatonta, miten aikuiset ihmiset yrittävät pakoilla vastuuta omista teoistaan.

[/quote]

No on vastuussa mutta miten se kertominen parantaa tilannetta? Tietenkin jos haluan katkeroittaa puolisoni mielen niin sitten kannattaa kertoa, vaikka asian pystyisi olemaan tiedottamattakin. Vai kuinka monen mielen teistä, joita mies on pettänyt se mies on myös parantanut? Eli kun pettäjä kertoo niin hänhän on vastuussa siitä, että satutti teitä, eikö niin. No, kumpi satuttaa enemmän, se itse tieto vai se että ei tiedä? 

Mies harvoin voi sitä teidän mieltänne parantaa vaikka kertoisikin. Se kertominen tekee teidät vain onnettomiksi. Jos se oli kertaluontoinen harkinnan pettäminen niin onko teidän mielenne pahoittuminen ihan välttämätöntä? Tätä en vain käsitä. Entä jos asia ei tule ikinä ilmi ja mies katuu mielessään ja ottaa opikeen? Ehkä vähän parempi vaihtoehto.

[/quote]

Minä en ainakaan haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Jos pettää, niin pitää olla munaa myös myöntää erheensä. Se ei paranna kenenkään mieltä tai parisuhdetta että salaillaan ja peitellään, kun "hups se oli vaan vahinko, en mä aatellu et sulle tarvis kertoa". Sitä suuremmalla syyllähän se pitää kertoa, jos ei koskaan aio toistaa samaa virhettä ja aidosti katuu tapahtunutta. Sitä on myös se vastuunotto, ottaa vastuun tekonsa syistä ja seurauksista. 

[/quote]

No miksi täällä sitten on niin paljon katkeroituneita naisia, joille mies on varmaan ollut aidosti pahoillaan, mutta jotka eivät ole kyenneet silti antamaan anteeksi? Se seuraushan on toisen mielen pahoittuminen. Ei kaikki ole sellaisia psykologeja, että osaisivat sen toisen mielen sitten korjata tai parantaa. Se pettänytkin on vain ohminen, virheinen sellainen. Ei psykologi. Mutta te haluatte tehdä hänestä sellaisen, "koska petti minua, saa maksaa olemalla mun psykologi ja jos ei mun mieli silti parane, niin se on ero" ja sitten olette niin helvetin katkeria kun kukaan ei korjaa sitä teidän mieltä.

Tämä on se, mitä todellisesti tapahtuu, kun puoliso pettää ja kertoo sen vaikka voisi olla kertomattakin, se minkä esittelit on haavekuva siitä miten se menee. Voi kun aina meniskin niin.

[/quote]

Anteeksi vaan, en esitellyt miten se menee. Toiset hakeutuvat pariterapiaan, toiset eroavat. Pettäminen on aina väärin oli se sitten pitkään harkittu teko tai hetken huumassa tehty päätös. Sen päätöksen (että pettää), kun tekee, on turha odottaa ymmärrystä ja rakkautta. Jos toinen osapuoli on halukas jatkamaan, silloin pettäjän tulee tehdä kaikki mitä se toinen loukattu osapuoli tarvitsee ja haluaa päästäkseen asian yli. Suurin osa tosin haluaa erota. Ja sitä juuri tarkoitin kun sanoin, etten haluaisi elää valehtelevan p*skiaisen kanssa. Sillä loukatulla osapuolella on oikeus tietää, jotta HÄN voi tehdä päätöksen jatkaako pettävän idiootin kanssa vai etsiikö elämäänsä itseään kunnioittavan puolison.

Eli ap:lle ja muille "hups mä vahingossa harrastin seksiä" -pettäjille tiedoksi, ettei se vahinko tee sitä pettämistä yhtään sen hyväksyttävämmäksi ja se petetty puoliso ansaitsee edes sen verran arvostusta ja kunnioitusta että hänellä on kaikki tiedot käsissään, jotta hän voi tehdä itselleen oikean ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa (ero, yrittäminen, pariterapia jne).
[/quote]

Ilmeisesti nämä pettäjät luulevat, että ainoa asia mikä kertomisesta voi seurata, on paha mieli petetylle. Eihän se petetty voisi ikinä haluta esim. erota tuollaisesta kultakimpaleesta.

Ei kannata pahoittaa puolison mieltä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 13:15"]

Ja jos mieheni hairahtuisi jossain juhlissa minua pettämään ja tajuaisi sen tehtyään, ettei enää ikinä tee niin niin en haluaisi kuulla siitä. Mitä mä sillä tiedolla tekisin? Olettaen, että mies todella oppi läksynsä, eli pettäessään tajusi, että on muitakin arvoja meidän parisuhteella, kuin oma halu? Mulle ei olisi mitään iloa tiedosta, että miehen piti hairahtua pettämään ennen kuin sen ymmärsi.

[/quote]

Hairahtuminen, huono arviointikyky, on ehdoin tahdoin juonut liikaa (ihan omin käsin kaatanut viinaa kurkkuunsa), ajattelemattomuus on eri asia kuin vahinko, vaikka typerää se hairahtuminenkin on. 

Vahingossa ei voi pettää puolisoaan, niinkuin ei voi varastaa vahingossa, vetää toista turpaan vahingossa jne.

Pahinta pettämistä on pitempään jatkunut, salattu suhde toisen kanssa. 

Ei ole vahinkoja on vain haluja ja niihin tilanteihin päätymistä missä petetään,on oma vika jos antaa asian mennä niin pitkälle,rehellisyys on erityisen tärkeä ja monet kumppanit haistavat pettämisen,niin olen minä haistanut...)

Vahinkoja sattuu kaikille :DD

Pitää kertoa. Mielenkiintoista on se, miksi aloittaja pitää tapahtunutta vahinkona. Maitolasin voi pudottaa pöydältä vahingossa. Nurmikkoa ei voi leikata vahingossa. Pettää ei voi vahingossa.

Toki itselleen voi uskotella, ettei ole tehnyt valintaa. Kaikki on vain "tapahtunut". Näinhän me ihmiset toimimme yllättävän monissa asioissa. Kukaan ei ole tehnyt koskaan mitään. Asioita ja vahinkoja on vain tapahtunut.