Palstan tekopyhä suhtautuminen lapsettomuuden perusteluihin

Siis tosiaanko äidit on sitä mieltä, että lepsiperhe-elämästä ei voi tietää mitään ennenkuin on sen itse kokenut? Miten ihmeessä lapsen saaminen voi sulattaa ihmiset aivot niin totaalisesti? Totta hel__tissä suurimmalla osalla ihmisistä on käsitys siitä mitä lapsiperhe-elämä pitää sisällään. Lähes jokaisella on sukulaisia tai työkavereita tms. joilla on lapsia, ja joiden kanssa keskusteluissa saa hyvän käsityksen millaista on elämä lasten kanssa.

Sama juttu se on millä tahansa elämän alalla. Esimerkiksi kaikilla on suunnilleen käsitys siitä mitä koiran omistamiseen liittyy, päivittäiset rutiinit ulkoiluttamisineen ym. Tällä perusteella moni jättää koiran hankkimatta. Pitäisikö kaikkien koiraihmisten nyt ruveta sättimään koirattomia:

-Ette voi mitenkänkään tietää millaista elämä koiran kanssa on, kun ette ole sitä koskaan kokeneet.

-Minäkin vihasin koiria ennen, mutta oman koiran hankkiminen muutti suhtautumisen täysin, ja nyt mieheni kanssa harkitsemme jo toisen hankintaa.

-Yöheräämiset pentuaikana eivät tunnu yhtään rankoilta, kun kyseessä on kuitenkin oma rakas pentu.

-Kyllä jokaisen pitäisi ainakin yksi koira elämänsä aikana kasvattaa, että oppii miltä tuntuu pyyteetön rakkaus.

Eiköhän tähänkin tule suht nopeaan vastaus, että "eihän lasta ja koiraa voi mitenkään verrata keskenään" missaten kokonaan tämän kirjoituksen pointin.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:05"]

NO vaikka näin: Mä olen sen verran älykäs, että en ikinä sanoisi, että en pysty juoksemaan maratonia, vaikka pidänkin sitä varsin epätodennäköisenä. Jos mulla ei olisi jalkoja, voisin sanoa sen varmasti, mutta koska mulla on, niin uskon, että voisin vaikka pystyäkin siihen maratoniinkin, jos oikeasti haluaisin.

[/quote]Maratoonivertaus on hyvä. Lapsen tekijällä "pitää" olla mm. lapsirakkautta, hyviä hermoja, halu elää lapsiperheessä ja halu seurata lapsen elämää ja kasvamista. Ainakin minulta tuo kaikki puuttuu - siinä mielessä olen siis hyvinkin jalaton. Ja kuten jalaton ihminen voi juosta maratoonin jos oikein oikein kovasti tahtoo, niin minäkin voisin varmaan tehdä sen lapsen. Mutta niinkuin se jalattoman juoksu, niin sekin tosiaan vaatisi sen "oikeasti haluamisen". Kun sitäkään ei ole, niin minusta ihan hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että ei pysty. On silkkaa pilkun nussimista alkaa väittää, että pystyy kyllä, kun siihen pystymiseen ei ole mitään halua ja se vaatisi paljon paljon enemmän vaivaa kuin siltä, jolla ne jalat on.

Puhekieli nyt ei yleensäkään ole 100% eksaktia, ja yleensä normaalit ihmiset sen ymmärtävät, eivätkä ala nillittää "pystyä" sanan äärimmäisistä merkityksistä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 09:50"]Millä tavalla on tekopyhää, jos toteaa, että lapset jäivät hankkimatta, koska ei löytynyt sopivaa aviokumppania, sillä en kelvannut kenellekään (ja tämä on tosi!). Olen itse avioton lapsi enkä halunnut samaa kohtaloa omalle jälkeläiselleni. Isätön elämä ei ole aina herkkua, jossei välttämättä ns. ydinperheessäkään. Kuten sanottu, ei löytynyt sitä oikeaa. Monillehan niitä tuntuu löytyvän lukemattomia, meille joillekin ei sitten ainuttakaan. 
[/quote]

Hei tähänkin saa liitettyä tuon kaksoismoraalin. Jos oot tehnyt ne lapset, mutta vahingossa väkivaltaisen tyypin kanssa niin "mitäs lisäännyit". Koko tämä lapset vs. Ei lapset asettelu on sivistymättömien ja kunnianhimottomien ihmisten alulle paneva. Niille jää liikaa aikaa miettiä sen suurkeittiön potunkuorinnan lomassa elämänsä ainoita ilonaiheita ja sorruttua sitten vielä sen sivistyksen puutteessa luulemaan, että oma ajatusmalli on se ainoa oikea. Toisin se on vaikka jossain lakitoimistossa. Siellä ajatellaan ihan muita asioita kuten asiakkaita ja töitä ja vaikka niitä lapsia tulis tai ei tule, niin varmaa on, ettei toisten valinnat eo. aiheesta kiinnosta hittojakaan.

Mua kans ärsyttää toi lasten tuputus lapsettomille ja jankkaus! Itsellä on yksi lapsi, jonka "tekemistä" harkitsin pitkään, ja mä ainakin olin aika hyvin perillä siitä, millaista arki lapsen kanssa olisi. Olen nimittäin hoitanut toisten lapsia paljonkin, ja vaikka niihin lapsiin ei tietenkään ole samanlaista tunnesidettä kuin omaan, onhan se perusHOITO ihan samanlaista. Osasin kuvitella millaista yöheräily olisi jne. Tietenkin myös moni asia yllätti (sekä hyvässä että pahassa), mutta itse ainakin osasin ihan itsetutkiskelun (sekä omien ja muiden kokemusten) avulla selvittää, onko musta äidiksi vai ei. Ja olen aika lailla just sellanen äiti kuin kuvittelinkin olevani. Lapsen tekemistä en suosittele suoralta kädeltä kenellekään, vaan kehotan ihmistä itse pohtimaan asiaa omalta kannaltaan, ja miettimään, onko lapsiperhe-elämä sellaista elämää jota haluaa. Itse halusin kokea millaista on kun on oma lapsi, ja olen kokemukseen tyytyväinen ja ehkä hankin vielä toisenkin lapsen, jos saan, mutta ei tulisi mieleenkään tuputtaa tätä kenellekään. Enemmänkin joskus tekisi mieli valottaa sitä ei niin ruusuista puolta niille, joilla ei ole ollenkaan aikaisempaa lastenhoitokokemusta ja jotenkin ihan liian ruusuiset kuvitelmat asiasta.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 09:43"]

Koska pitää tehdä lapsi kun muillakin on ja kärsiä ihan vitusti elämässä. Ei saa nauttia omalla tavallaan, koska persehedelmä on oltava. Vähintään yksi.

[/quote]

Ottaako koville, kun on vaan ne kolme "karvaista lasta"??? Riiviöitä toki nekin "tytöt"...

Jos tuota tietämistä nyt oikein haluaa purkaa osiin, niin kukaan ei voi tietää millaista jonkun toisen elämä olisi vauvan kanssa. Eli toisin sanoen kukaan ei voi tietää millaista lapsensaanti/hoito on kenellekään toiselle, ei vaikka itsellä olisikin lapsia. Et ole se toinen henkilö etkä tiedä millaisen vauvan juuri hän saa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:00"]

69 eli 82. Kiitos hyvästä vastauksesta. Sen verran kuitenkin haluaisin puuttua siihen, että lapsiperhe ei ole ainoa perhemuoto. Minäkin haluan perheen ja sellainen minulla on - siihen perheeseen ei vaan kuulu lapsia. Toivoisin siis, että et rinnasta sanaa "perhe" tarkoittamaan ainoastaan lapsia sisältävää perhettä. Se on loukkaavaa muita perhemuotoja kohtaan. Kiitos :).

[/quote]

Kissa ja koira ei tee perhettä. Parisuhde on parisuhde jos siinä ei ole lapsia. Mummot ja vaarit sun muut on sukulaisia, mutta joo tavallaan kuuluu perheeseen.

Yksikään vela-pariskunta ei kyllä ole perhe.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:00"]

69 eli 82. Kiitos hyvästä vastauksesta. Sen verran kuitenkin haluaisin puuttua siihen, että lapsiperhe ei ole ainoa perhemuoto. Minäkin haluan perheen ja sellainen minulla on - siihen perheeseen ei vaan kuulu lapsia. Toivoisin siis, että et rinnasta sanaa "perhe" tarkoittamaan ainoastaan lapsia sisältävää perhettä. Se on loukkaavaa muita perhemuotoja kohtaan. Kiitos :).

[/quote]

Kissa ja koira ei tee perhettä. Parisuhde on parisuhde jos siinä ei ole lapsia. Mummot ja vaarit sun muut on sukulaisia, mutta joo tavallaan kuuluu perheeseen.

Yksikään vela-pariskunta ei kyllä ole perhe.

[/quote]Olet väärässä. http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html  "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."

Sä voit väittää vaikka että kissan oikea nimitys on koira, mutta ei se silti ole. 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:11"]

Siis tosiaanko äidit on sitä mieltä, että lepsiperhe-elämästä ei voi tietää mitään ennenkuin on sen itse kokenut? Miten ihmeessä lapsen saaminen voi sulattaa ihmiset aivot niin totaalisesti? Totta hel__tissä suurimmalla osalla ihmisistä on käsitys siitä mitä lapsiperhe-elämä pitää sisällään. Lähes jokaisella on sukulaisia tai työkavereita tms. joilla on lapsia, ja joiden kanssa keskusteluissa saa hyvän käsityksen millaista on elämä lasten kanssa.

Sama juttu se on millä tahansa elämän alalla. Esimerkiksi kaikilla on suunnilleen käsitys siitä mitä koiran omistamiseen liittyy, päivittäiset rutiinit ulkoiluttamisineen ym. Tällä perusteella moni jättää koiran hankkimatta. Pitäisikö kaikkien koiraihmisten nyt ruveta sättimään koirattomia:

-Ette voi mitenkänkään tietää millaista elämä koiran kanssa on, kun ette ole sitä koskaan kokeneet.

-Minäkin vihasin koiria ennen, mutta oman koiran hankkiminen muutti suhtautumisen täysin, ja nyt mieheni kanssa harkitsemme jo toisen hankintaa.

-Yöheräämiset pentuaikana eivät tunnu yhtään rankoilta, kun kyseessä on kuitenkin oma rakas pentu.

-Kyllä jokaisen pitäisi ainakin yksi koira elämänsä aikana kasvattaa, että oppii miltä tuntuu pyyteetön rakkaus.

Eiköhän tähänkin tule suht nopeaan vastaus, että "eihän lasta ja koiraa voi mitenkään verrata keskenään" missaten kokonaan tämän kirjoituksen pointin.

[/quote]

Tästä on niin turha jauhaa Velojen kanssa, jos ei ota tajutakseen, niin ei vaan tajua. 

Mutta yritän vielä: Se oman jälkeläisen rakastaminen ja sen elämän turvaaminen ja kaikin tavoin suojeleminen on kirjoitettu jokaisen ihmisen genetiikkaan niin syvälle, ettei mikään muu kuin oma eloonjäämisvietti ole syvemmällä. Sillä ei ole mitään tekemistä lemmikkihamsterin tai koiran kanssa.

Sen vietin pitää myös tuottaa ihmiselle niin suurta nautintoa, että ihminen sitä toteuttaa. Muuten olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikaa sitten.

Ymmärrätkö? Ja noita tunteita ja tuon vietin toteuttamista et voi tietää seuraamalla sivusta tai juttelemalla väsyneen työkaveri- Ritvan kanssa.

YMMÄRRÄTKÖ? Edelleenkään sinun ei tarvitse tehdä lasta, ja se ei kuulu kenellekään. Voit tietää lasten kasvatuksestakin paljon, mutta vanhemmuudesta et sitten oikeasti yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:00"]

69 eli 82. Kiitos hyvästä vastauksesta. Sen verran kuitenkin haluaisin puuttua siihen, että lapsiperhe ei ole ainoa perhemuoto. Minäkin haluan perheen ja sellainen minulla on - siihen perheeseen ei vaan kuulu lapsia. Toivoisin siis, että et rinnasta sanaa "perhe" tarkoittamaan ainoastaan lapsia sisältävää perhettä. Se on loukkaavaa muita perhemuotoja kohtaan. Kiitos :).

[/quote]

Kissa ja koira ei tee perhettä. Parisuhde on parisuhde jos siinä ei ole lapsia. Mummot ja vaarit sun muut on sukulaisia, mutta joo tavallaan kuuluu perheeseen.

Yksikään vela-pariskunta ei kyllä ole perhe.

[/quote]Olet väärässä. http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html  "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."

Sä voit väittää vaikka että kissan oikea nimitys on koira, mutta ei se silti ole. 

[/quote]

Ihan sama, ei kukaan sano että Virtasen perhe on tulossa kylään, jos kyseessä on vaan Ripa ja Eija. Sen sijaan jos niillä on vielä lapsi tero, niin silloin puhutaan perheestä. 

Sektio ei myöskään ole synnytys, vaikka kuinka itkisit. 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:08"]

Mutta yritän vielä: Se oman jälkeläisen rakastaminen ja sen elämän turvaaminen ja kaikin tavoin suojeleminen on kirjoitettu jokaisen ihmisen genetiikkaan niin syvälle, ettei mikään muu kuin oma eloonjäämisvietti ole syvemmällä. Sillä ei ole mitään tekemistä lemmikkihamsterin tai koiran kanssa.

Sen vietin pitää myös tuottaa ihmiselle niin suurta nautintoa, että ihminen sitä toteuttaa. Muuten olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikaa sitten.

[/quote]Mutta kun edelleenkään tuo ei voi olla totta - muuten jokainen vanhempi haluaisi sen ekan jälkeen niin paljon lapsia kuin vain voi tehdä. Suurin osa kuitenkin lopettaa lisääntymisen yhden tai kahden lapsen jälkeen. Se nautinto siis EI ole suurempi kuin koettu vaiva. 

Tämä ristiriita on ainakin mulle se, joka saa jankkaamaan. Turha yrittää selittää että siitä lapsesta saa nautintoa joka korvaa vaivat, kun se lasten tekeminen lopetetaan heti parin jälkeen. Näin käy ihmisille heti, kun lasten tekeminen on oikeasti vapaaehtoista. Vain ne lisääntyvät paljon, joille se on jostain syystä pakko (ei ole saatavilla ehkäisyä, ei voi muista syistä käyttää ehkäisyä). Hyvin hyvin harva tekee vapaaehtoisesti enemmän kuin sen kolmisen lasta. Jos se oikeasti olisi niin ihanaa, niin näin ei kävisi!

Nobody gives a shit.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:08"]

Mutta yritän vielä: Se oman jälkeläisen rakastaminen ja sen elämän turvaaminen ja kaikin tavoin suojeleminen on kirjoitettu jokaisen ihmisen genetiikkaan niin syvälle, ettei mikään muu kuin oma eloonjäämisvietti ole syvemmällä. Sillä ei ole mitään tekemistä lemmikkihamsterin tai koiran kanssa.

Sen vietin pitää myös tuottaa ihmiselle niin suurta nautintoa, että ihminen sitä toteuttaa. Muuten olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikaa sitten.

[/quote]Mutta kun edelleenkään tuo ei voi olla totta - muuten jokainen vanhempi haluaisi sen ekan jälkeen niin paljon lapsia kuin vain voi tehdä. Suurin osa kuitenkin lopettaa lisääntymisen yhden tai kahden lapsen jälkeen. Se nautinto siis EI ole suurempi kuin koettu vaiva. 

Tämä ristiriita on ainakin mulle se, joka saa jankkaamaan. Turha yrittää selittää että siitä lapsesta saa nautintoa joka korvaa vaivat, kun se lasten tekeminen lopetetaan heti parin jälkeen. Näin käy ihmisille heti, kun lasten tekeminen on oikeasti vapaaehtoista. Vain ne lisääntyvät paljon, joille se on jostain syystä pakko (ei ole saatavilla ehkäisyä, ei voi muista syistä käyttää ehkäisyä). Hyvin hyvin harva tekee vapaaehtoisesti enemmän kuin sen kolmisen lasta. Jos se oikeasti olisi niin ihanaa, niin näin ei kävisi!

[/quote]

No oletko ajatellut, että 1-3 lapsen kanssa se elämä on vielä suhteellisen leppoisaa (+taloudellisesti mahdollista), mutta esim. 10 lapsen kanssa se arjen pyöritys kävisi jo liian raskaaksi, vaikka se lapsi itsessään olisi positiivinen juttu? Lisäksi jo olemassa olevat lapset kärsisivät, koska heille ei jäisi aikaa/huomiota/syliä.

Itse voisin hyvin hankkia vaikka 5-10 lasta, jos olisin esim. kuninkaallinen, eikä olisi taloudellisessa mielessä huolen häivää, ja lisäksi olisi saatavana rajattomasti lastenhoito-, taloudenhoito ym. apua. Todellisessa elämässä teen vain 1-2 lasta, koska taloudellisesti rahkeet riittää just ja just siihen, lisäksi hoitoapua on saatavana aika vähän, joten noiden parin lapsen hoidosta selviydytään vielä miehen kans kaksin, useamman ei. Eli haluaisin kyllä enemmän lapsia, koska lapset on ihania ja uskoisin kyllä, että rakkautta riittäisi, mutta järjellä ajateltuna kaksi riittää.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:34"]

No oletko ajatellut, että 1-3 lapsen kanssa se elämä on vielä suhteellisen leppoisaa (+taloudellisesti mahdollista), mutta esim. 10 lapsen kanssa se arjen pyöritys kävisi jo liian raskaaksi, vaikka se lapsi itsessään olisi positiivinen juttu? 

[/quote]

Ja jollekulle toiselle "arjen pyöritys" kävisi liian raskaaksi jo ensimmäisen lapsen jälkeen. Minä en esimerkiksi halua, että arkeni vaatii erityistä pyörittämistä. Mieluummin teen vapaa-aikanani mitä huvittaa silloin kuin huvittaa. En kyllä jaksaisi mitään koiriakaan.

Tai jos lasten tekemiseen oikeasti pakottaisi biologia, sehän olisi tosiaan asia, josta nainen ei sitten saisi tarpeekseen olleenkaan. Ihminen jatkaa syömistä koko elämänsä kerran aloitettuaan, tai kuolee pois. Syöminen on biologinen pakko, lisääntyminen ei.

Kyllä minäkin pidän kaksoisstandardina sitä, että velalta ei ole hyvä peruste olla tekemättä lapsia, koska ei jaksa sitä vauva-arkea, mutta kolmen lapsen äidin sanomana peruste on hyvä. Asianhan pitäisi olla täysin päinvastoin: kolmen lapsen äiti tietää tarkalleen, että hän jaksaa ja kykenee lapsiarkeen, hänhän on sen kokenut.

Otetaanpa esimerkki: kaksi ihmistä ilmoittaa sinulle, että ei jaksa juosta maratonia. Tiedät, että toinen ei ole ennen juossut maratonia ja toinen on juossut 3 maratonia. Mitä ajattelet heidän vastauksestaan? Et varmasti ala jankkaamaan sille, joka ei ole juossut, että sinä kun et tiedä maratonin juoksemisesta mitään, niin et voi väittää, jaksatko vai et. Taidat ajatella, että henkilö A, joka ei ole juossut maratonia, ei ole kykenevä siihen, fyysisesti, henkisesti, ties mistä syystä ja henkilö B, joka on juossut 3 maratonia, ei nyt vaan ole kiinnostunut enää maratonin juoksemisesta, ei viitsi, ei huvita, maratonit on juostu. Et kuvittelisi, että henkilön A syyt perustuvat siihen, mitä hän maratonista ei tiedä, mutta jos tietäisi, juoksisi ihan hulluna onnesta jo ennen maratonia moisen matkan.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 09:58"]

Minulle on ihan yksi ja sama kuka lisääntyy ja kuka ei, ja on hienoa, jos ihminen tunnistaa voimavaransa. On kuitenkin naiivia luulla tietävänsä millaista elämä lapsen kanssa on, jos sitä ei ole kokenut. Pätee ihan joka asiaan.

[/quote]

Oletko siis sitä mieltä, ettei kukaan voi luotettavasti arvioida etukäteen, että ei jaksaisi yövalvomisia tai vauva-arkea? Muutahan ei ole väitetty. -ap

[/quote]

Nimenomaan velat perustelevat aatettaan sillä, että lasten kanssa eläminen on helvettiä. Miksi ei mene ymmärrykseen se, että et voi tietää asioista mitään, jos et ole itse kokenut?

Saat olla ihan rauhassa lapseton, minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta jos "tiedät" ilman todellista kokemusta lapsiperhe-elämän olevan kamalaa, olet naiivi.
[/quote]

Minä tiedän että elämä nistinä on helvettiä, vaikka en ole nisti ollutkaan. Sama juttu lapsissa; tiedän että vauvat paskovat vaippoihin, niitä pitää nukuttaa, syöttää, vaihtaa vaatteet. Taaperoiden kanssa pitää leikkiä, naurattaa, syöttää, pukea vaatteet, kantaa. Koululaisen kanssa pitää lukea läksyt, viedä kouluun, olla mukana koulun asioissa jne. Nuo kaikki riittää siihen tietoon, että lapsen saaminen olisi minulle ikävää, vaikka sen seuraus olisi parhaimmillaan kaiken pahan lävistävä suuri ja voittamaton rakkaus sekä side joka kestää helvetin lieskat.

Up

Johtuisiko siitä, että lapseton ei voi tietää millaista on elää vauvan kanssa? Hänellä on vain oletuksia, mutta ei kokemukseen perustuvaa tietoa.

Haloo, pässi viesti on hauska ja oikeesti täyttä asiaa, mikä siinä on vikana?

Koska pitää tehdä lapsi kun muillakin on ja kärsiä ihan vitusti elämässä. Ei saa nauttia omalla tavallaan, koska persehedelmä on oltava. Vähintään yksi.