Palstan tekopyhä suhtautuminen lapsettomuuden perusteluihin

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:02"] [quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 09:58"] Minulle on ihan yksi ja sama kuka lisääntyy ja kuka ei, ja on hienoa, jos ihminen tunnistaa voimavaransa. On kuitenkin naiivia luulla tietävänsä millaista elämä lapsen kanssa on, jos sitä ei ole kokenut. Pätee ihan joka asiaan. [/quote] Oletko siis sitä mieltä, ettei kukaan voi luotettavasti arvioida etukäteen, että ei jaksaisi yövalvomisia tai vauva-arkea? Muutahan ei ole väitetty. -ap [/quote] Nimenomaan velat perustelevat aatettaan sillä, että lasten kanssa eläminen on helvettiä. Miksi ei mene ymmärrykseen se, että et voi tietää asioista mitään, jos et ole itse kokenut? Saat olla ihan rauhassa lapseton, minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta jos "tiedät" ilman todellista kokemusta lapsiperhe-elämän olevan kamalaa, olet naiivi. [/quote] Minä tiedän että elämä nistinä on helvettiä, vaikka en ole nisti ollutkaan. Sama juttu lapsissa; tiedän että vauvat paskovat vaippoihin, niitä pitää nukuttaa, syöttää, vaihtaa vaatteet. Taaperoiden kanssa pitää leikkiä, naurattaa, syöttää, pukea vaatteet, kantaa. Koululaisen kanssa pitää lukea läksyt, viedä kouluun, olla mukana koulun asioissa jne. Nuo kaikki riittää siihen tietoon, että lapsen saaminen olisi minulle ikävää, vaikka sen seuraus olisi parhaimmillaan kaiken pahan lävistävä suuri ja voittamaton rakkaus sekä side joka kestää helvetin lieskat.

[/quote]

Juuri näin. Jotkut vanhemmat olettavat, että koska se lapsen saaminen ja lapsen kanssa oleminen on heille riittävä palkkio kaikesta vaivannäöstä, sen on oltava sitä kaikille. Tosiasiassa lapsen seura, kiintymys ja rakkaus eivät ole minkäänlaisia palkintoja ihmiselle, joka ei halua lapsia. Tämä jostakin syystä unohtuu. -ap

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:37"]

Meillä on kolme lasta ...

Ihan mahdottomasti enempi sitä saa lapsien kautta. Ihanan syviä tunteita! Äidin pohjaton rakkaus on vaan ihme. Se vaan on. 

[/quote]Miksi et sitten tee lisää? Millä ihmeellä perustelet sen, että et enää haluakaan neljättä? Tai viidettä ja kuudetta ja seitsemättä? Lisää ihanan syviä tunteita ja rakkautta, miksi ihmeessä ne ei kelpaa sinulle :o?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:01"]

Juuri tuohon lauseeseen se naiivius kiteytyy "Kyllä minä tiedän vaikka en ole kokenut enkä halua kokea".

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinulle mahdollisimman vastenmielinen: prostituoitu, turkistarhaaja, sukeltaja, hoitaja... mikä sinusta nyt olisikaan sellainen työ, josta et saisi mitään irti ja joka tuntuisi sinusta hyvin ikävältä. Keksitkö? No, kuvittele nyt, että saisit tehdä sitä palkatta seuraavat parikymmentä vuotta nykyisen työsi päälle ilman irtisanoutumismahdollisuutta. Mistä tiedät, ettet kuitenkin pitäisi siitä? Tulisiko minun pitää sinua naiivina, koska väität tuntevasi itsesi ja sen, mistä pidät ja mihin haluat elämäsi käyttää? 

[/quote]

Nämä ovat aina vaan yhtä vitun typeriä nämä velojen sössötykset, että en tiedä miksi jaksaa edes vaivautua vastaamaan.

Mutta joo. Ammatinvalinta on hieman eri asia kuin ihmisen perusviettien ja biologisten perustehtävien toteuttaminen. Jos ryhdyt prostituoiduksi, sun koko keho ei ala kaikin keinoin varmistamaan, että susta tulisi paras mahdollinen prostituoitu, toisin kuin silloin, jos päätät ryhtyä äidiksi.

Jos olet normaali terve ihminen, silloin se äitiys alkaa onnistua, koska jo sun hormoonitoimintasi alkaa ohjata sua siihen suuntaan. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole terveitä, kuten olemme saaneet lehtien palstoilta lukea. On hyvä jos sen tiedostaa etukäteen, ja jättää lapset tekemättä, siinä ei ole mitään pahaa.

Ja ihan terve, normaali nainen voi myös ihan itse päättää olla lapsivihamielinen, ahdaskatseinen ja päättää että lapset pilaavat elämän ja niissä ei ole mitään hyvää. Se taas on... noh, vähintään surullista. 

Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta jotenkin on vaan niin ihmeellistä miten vahvaan demonisointiin pitää ryhtyä, että voi ihan vaan olla tekemättä lapsia. Ei siihen kukaan pakota, eikä sitä tarvitse kenellekään perustella sen ihmeemmin. 99% ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa toisen ihmisen lapsettomuuden syyt.

[/quote]

Kyllä se nimenomaan on niin, että kun asia puheeksi tulee, 99% ihmisistä haluaa tietää miksei niitä lapsia ole hankittu. Tämän asian tietää jokainen vela, aina joutuu lapsettomuuttaan selittelemään, ihan aina. Mutta ehkäpä sinä et voi asiaa ymmärtää, kun et itse ole vela.

[/quote]'

Olen 31-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole elämässäni kuin kaksi kertaa joutunut sitä selittelemään. Olenkohan sellainen henkilö, jonka ei voi kuvitella tekevän lapsia? Minulla on kaiken lisäksi vakaa parisuhde, työpaikka ja omakotitalo.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:31"]

Neljän lapsen äiti tietää millaista on imettäminen, yöheräily, vaipanvaihto, lapsen tarpeisiin vastaaminen. Vela ei tiedä.

[/quote]Jos velalle voi sanoa, että lapsen rakkaus korvaa nuo kaikki vaivat moninkertaisesti, niin miksi sitä samaa ei voi sanoa sille kolmen lapsen äidille? Saako neljänneltä lapselta vähemmän rakkautta vai miksi se on eri asia? Onko se eri asia siksi, että moinen valheelinen paska ei vaan menisi enää läpi, kun se kolmen lapsen äiti tietää totuuden (että se ei todellakaan ole sen arvoista)? Mitään muuta selitystä tähän ei voi olla.

[/quote]

Ei vaan minusta se on vaan mitä itse tahtoo. Olen minäkin ollut joskus lapseton ja tehnyt esikoisen ihan yhtä paljon halusta kuin kolmannen lapsen. Sama määrä rakkautta tuntunut, ei se ole siis siirtynyt pois esikoisen rakkauden määrästä. Se vaan on.

Lapsia hommataan koska niitä tahdotaan. Ja sehän on ihannetilanne lapselle: syntyä rakastettuna! Minä olen tyytyväinen tähän tilanteeseen nyt. Koen että perhe on koossa (vaikka yksi kuoli). En siis perustele neljännen lapsen jättämättä hankintaa sillä etten jaksaisi enempää pyykkiä. Ehkäisen koska olemme nyt tyytyväisiä emmekä toivo uutta lasta. Jos tulisi vahinko niin toki pitäisi miettiä uudelleen ennen aborttia tilanne. Ja siis jälleen puhun vain itseni kautta: ehkäisen koska emme nyt tahdo lasta ja tyytyväisiä näin. Tilanne voi toki muuttua niin että aletaankin puhua miten uusi vauva olisikin ihana muutos perheessä.

Ei minun tarvitse puhua miten kamalaa elämä on tai etten jaksaisi sitä tai tätä vaan pidämme elämästä tälläisenään. En odota että lapsettoman pitäisi elää elämää kuten minä elän. Pyykkiä voi pestä harvoin tai usein, jokainen käsittää että kolme syö enempi kuin kaksi tai pyykkiä tulee enempi jos on kuusi henkinen perhe. Ei minunkaan pidä tahtoa olla kuusi henkinen perhe tai perustella sen jättämistä sillä etten nyt välittäisi pyykätä enempää! :D

Kyllä minä ymmärrän ja uskon että ihminen on onnellinen lapsettomana. Voihan sitä tahtoa saadakin lapsen tai lisää lapsia muttei siinä onnistuta. Muuttuuko elämä harmaaksi jos ei saakaan neljättä lasta vaikka hartaasti toivoo?

Se on vähän höpsöä että vetoaa kielteisillä asioilla lapsen hankkimiseen: rahankulutus suuntaa lapseen, harrastustoiminta ja koulutus vaatii vanhemmaltakin panostusta, yöherääminen, allergiat, lapsen muut sairaudet tai vanhemman sairaudet? On ne realismia mutta itse olen saanut paljon, enkä ryve unettomuudessa tai paskassa. Tykkään elämästäni näin enkä kaipaa neljättä lasta, en pistä siihen perusteita väsymyksestä tai muusta. Miksi omasta elämästään ei voisi lapsetonkin sitten nauttia, eikä muistutella miten kamalaa kun tulee vauvalle ripuli ja pitää pyykkiä pestä -öh, onhan se nyt kamalaa!! Niinkun oikeesti? Olkaa nyt reippaasti iloisia elämästänne NOIN kuin siinä nautitte.

T. 69, joka ainakin nauttii näistä päivistään lapsiensa kanssa. Enkä koe kakkapyykkiä rasitteena, kyllä minä voisin pestä lisää kakkapyllyjä mutten silti toivo neljättä lasta. Näin on vaan hyvä. Ehkä joskus eri? Who knows?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:37"]

Meillä on kolme lasta ...

Ihan mahdottomasti enempi sitä saa lapsien kautta. Ihanan syviä tunteita! Äidin pohjaton rakkaus on vaan ihme. Se vaan on. 

[/quote]Miksi et sitten tee lisää? Millä ihmeellä perustelet sen, että et enää haluakaan neljättä? Tai viidettä ja kuudetta ja seitsemättä? Lisää ihanan syviä tunteita ja rakkautta, miksi ihmeessä ne ei kelpaa sinulle :o?

[/quote]

72, vastaus viestissä 74.

69

No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa. Äitiyteen kasvaa ja oppii. Toki myös varmasti prostituoituna olemiseen, mutta työnkuva on luultavasti melko samanlainen vuodesta toiseen. Äitiyden "työnkuva" muuttuu jatkuvasti.
Mutta oikeasti, voin vaikka vannoa, että loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta sen enempää jonku lapsellisuus/lapsettomuus. Ehkä voidaan kysyä miksi et tee lasta/lapsia, mutta se on vain uteliaisuutta ei painostusta tai ylenkatsomista. Varmasti toki joillakin se on sitäkin, mutta suurimmalla osalla ei.

69: Siksi niitä negatiivisia asioita luetellaan, kuin tuo sama "Tykkään elämästäni näin enkä kaipaa ensimmäistäkään lasta" ei läheskään aina riitä perusteluksi. Jostain syystä se riittää, kun se/sinä kolmen lapsen äiti niin sanot, mutta ei silloin, kun nollan lapsen äiti niin sanoo. SIKSI niitä negatiivisia luetellaan, kun sitä luetteloa "vaaditaan". 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"]

No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa. 

[/quote]No, ensinnäkin kaikki äidit EI kehitä moisia tunteita, sillä aika iso osa lapsista on laiminlyötyjä, jopa pahoinpideltyjä. Se ei siis ole mikään universaali totuus. Niin voi käydä tai olla käymättä, etukäteen ei voi tietää.

Toisekseen, yleensä kylläkin kuulee sanottavan että mitä isompi lapsi, sen isommat murheet. Eli rankkuus ei todellakaan vähene, vaan kasvaa vähintään lapsen murrosiän ylimenoon asti. Sitten helpottaa, JOS lapsesta tuli kunnollinen aikuinen.

Kolmen lapsen äidin pitää ajatella myös niitä isompia lapsia ja puolisoaan ennen kuin tekee päätöksen neljännen lapsen hankkimisesta. Velan ei tarvitse ajatella kuin itseään ja puolisoaan. Jos ei halua niin ei kannata. It's so simple!

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:01"]

Juuri tuohon lauseeseen se naiivius kiteytyy "Kyllä minä tiedän vaikka en ole kokenut enkä halua kokea".

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinulle mahdollisimman vastenmielinen: prostituoitu, turkistarhaaja, sukeltaja, hoitaja... mikä sinusta nyt olisikaan sellainen työ, josta et saisi mitään irti ja joka tuntuisi sinusta hyvin ikävältä. Keksitkö? No, kuvittele nyt, että saisit tehdä sitä palkatta seuraavat parikymmentä vuotta nykyisen työsi päälle ilman irtisanoutumismahdollisuutta. Mistä tiedät, ettet kuitenkin pitäisi siitä? Tulisiko minun pitää sinua naiivina, koska väität tuntevasi itsesi ja sen, mistä pidät ja mihin haluat elämäsi käyttää? 

[/quote]

Nämä ovat aina vaan yhtä vitun typeriä nämä velojen sössötykset, että en tiedä miksi jaksaa edes vaivautua vastaamaan.

Mutta joo. Ammatinvalinta on hieman eri asia kuin ihmisen perusviettien ja biologisten perustehtävien toteuttaminen. Jos ryhdyt prostituoiduksi, sun koko keho ei ala kaikin keinoin varmistamaan, että susta tulisi paras mahdollinen prostituoitu, toisin kuin silloin, jos päätät ryhtyä äidiksi.

Jos olet normaali terve ihminen, silloin se äitiys alkaa onnistua, koska jo sun hormoonitoimintasi alkaa ohjata sua siihen suuntaan. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole terveitä, kuten olemme saaneet lehtien palstoilta lukea. On hyvä jos sen tiedostaa etukäteen, ja jättää lapset tekemättä, siinä ei ole mitään pahaa.

Ja ihan terve, normaali nainen voi myös ihan itse päättää olla lapsivihamielinen, ahdaskatseinen ja päättää että lapset pilaavat elämän ja niissä ei ole mitään hyvää. Se taas on... noh, vähintään surullista. 

Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta jotenkin on vaan niin ihmeellistä miten vahvaan demonisointiin pitää ryhtyä, että voi ihan vaan olla tekemättä lapsia. Ei siihen kukaan pakota, eikä sitä tarvitse kenellekään perustella sen ihmeemmin. 99% ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa toisen ihmisen lapsettomuuden syyt.

[/quote]

Kyllä se nimenomaan on niin, että kun asia puheeksi tulee, 99% ihmisistä haluaa tietää miksei niitä lapsia ole hankittu. Tämän asian tietää jokainen vela, aina joutuu lapsettomuuttaan selittelemään, ihan aina. Mutta ehkäpä sinä et voi asiaa ymmärtää, kun et itse ole vela.

[/quote]'

Olen 31-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole elämässäni kuin kaksi kertaa joutunut sitä selittelemään. Olenkohan sellainen henkilö, jonka ei voi kuvitella tekevän lapsia? Minulla on kaiken lisäksi vakaa parisuhde, työpaikka ja omakotitalo.

[/quote]

Olen 38-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, naimisissa, omakotitalo, kesämökki ja vakituinen työpaikka. Kaikki vanhemmat sukulaiset kysyy aina nähdessämme, että koskas te rupeatte lapsia yrittämään. Samaten naapurustosta kuulee tasaisin väliajoin lapsentekouteluita. Appiukon uusi vaimo muistaa mainita, että seuraavaksi onkin sitten teidän vuoro, aina sen jälkeen kun joku tuttu on pykännyt kakaran maailmaan.

Kaikille ollaan aina asiasta mainittu, että lapsia ei ole suunnitelmissa, pidetään enemmän matkustelusta kuin lapsiperhe-elämästä. Minä taidan puolestani taas näyttää sellaiselta henkilöltä jonka oletetaan lapsia tekevän.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"]

No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa. 

[/quote]No, ensinnäkin kaikki äidit EI kehitä moisia tunteita, sillä aika iso osa lapsista on laiminlyötyjä, jopa pahoinpideltyjä. Se ei siis ole mikään universaali totuus. Niin voi käydä tai olla käymättä, etukäteen ei voi tietää.

Toisekseen, yleensä kylläkin kuulee sanottavan että mitä isompi lapsi, sen isommat murheet. Eli rankkuus ei todellakaan vähene, vaan kasvaa vähintään lapsen murrosiän ylimenoon asti. Sitten helpottaa, JOS lapsesta tuli kunnollinen aikuinen.
[/quote]
Siksi laitoinkin tuohon tekstiin, että NORMAALISTI ko tunteita kehittyy. Kyllä, mutta jos nyt puhutaan noista yöheräilyistä ja vaipanvaihdoista (niinkuin suurimmaksi osaksi on puhuttu) niin kyllä ne ajan kanssa jäävät pois. Jos on vammainen lapsi niin ei välttämättä. Onhan niitä huolia ja murheita ilman lastakin. Niiltä ei voi välttyä vaikka ei lapsia tekisikään.. Puoliso voi esimerkiksi sairastua vakavasti ja silloin isommat lapset ovatkin jo voimavara pelon ja surun jakamisessa. Että puolensa ja puolensa.

77, minulle tuo kelpaa vastaukseksi.

Olen aina tahtonut lapsia ja esikoista mieheltä jouduin vähän aikaa tivaamaan ennenkö hän oli valmis. ;)

Sitten kakkonen tuli kun se esikoinen oli ihana, helppo ja tahdottiin saada toinen siihen. Tuo kuoli.

Kolmas tuli sitten tavallaan surun paikkeeksi, toki siis tahdottiin juuri uusi vauva perheeseen. Mutta siis näin se meillä meni.

Jos ei tunne halua perustaa perhettä, niin sitä ei ole. Jos toinen tahtoo perheen niin ollaan vaikeassa tilanteessa mutta minusta sillä lapsella kuuluu olla tilanne syntyä haluttuna. Siitä kai se äidinrakkaus; sitä tunnetta ei voi tietää kuin äiti. Se on todella uskomaton. Kun menetin vauvani niin sain uuden syvän tunteen: kiitollisuuden tästä että minulla on tämä perhe.

Pitää vaan elää elämäänsä sellaisena kuin tahtoo. En sano että tuossa on mitään väärää että et hommaa lapsia mutten koe että olisin voinut tietää lapsettomana miten syvä se tunne on kun saat sen lapsen vatsastasi ja pääset kasvattamaan häntä. Koiraakin voi rakastaa paljon tai miestään mutta lapsi vaan vie mennessään. Ja juu, en koe tarvetta synnyttää uutta elämää ja taas kokea se äidinihme.. Unohda se, en sano sitä sillä että pääsen sanomaan vaan se on tunne joka tulee oman lapsen kautta. Ei muualta. Sama kun menettää lapsen: voi kuvitella mitä se on, muttei sitä vaan käsitä.

Muttei elämää pidä muille selittää. Teet lapsia jos tahdot. Ja määrän jonka teet. Ja sekin on eri asia saako toivomiaan lapsia koskaan. Silti pitäisi elää ja nauttia. Jos kokisin että tahtoisin neljännen niin pyykkimäärä ei asiaa ratkaise, joten minusta sekin ettei tahdo lasta tai niitä lisää ei johdu varmastikaan siitä ettei tahdo pyykätä. Lapsen joko tahtoo tai ei tahdo. Pyykki ja hoitaminen kuuluu siihen muutei se ole se oleellisin asia. Voisin noilla perusteilla tehdä lisää lapsia mutta olen tyytyväinen tähän.

Tavallaan ajattelen niin että lapseton on tyytyväinen elämäänsä niin kuin se on eikä siihen kaipaa vauvaa. Se on ihan OK. Yhden lapsen pyykkäys ei tunnu missään, sille nyt lähinnä voi nauraa että "neljän lapsen pyykit" joo rankkaa.. No ei ole. :D

69

Yhtä hyvin voisi keskustella siitä, että pitäiskö kaikkien hankkia lemmikkihamsteri, koska jotkut on hankkineet. Se, että jotkut ihmiset ei kunnioita toisten valintoja, on eri asia, mutta niitä ihmisiä on aina ollut ja tule aina olemaan.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"] No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa.  [/quote]No, ensinnäkin kaikki äidit EI kehitä moisia tunteita, sillä aika iso osa lapsista on laiminlyötyjä, jopa pahoinpideltyjä. Se ei siis ole mikään universaali totuus. Niin voi käydä tai olla käymättä, etukäteen ei voi tietää. Toisekseen, yleensä kylläkin kuulee sanottavan että mitä isompi lapsi, sen isommat murheet. Eli rankkuus ei todellakaan vähene, vaan kasvaa vähintään lapsen murrosiän ylimenoon asti. Sitten helpottaa, JOS lapsesta tuli kunnollinen aikuinen. [/quote] Siksi laitoinkin tuohon tekstiin, että NORMAALISTI ko tunteita kehittyy. Kyllä, mutta jos nyt puhutaan noista yöheräilyistä ja vaipanvaihdoista (niinkuin suurimmaksi osaksi on puhuttu) niin kyllä ne ajan kanssa jäävät pois. Jos on vammainen lapsi niin ei välttämättä. Onhan niitä huolia ja murheita ilman lastakin. Niiltä ei voi välttyä vaikka ei lapsia tekisikään.. Puoliso voi esimerkiksi sairastua vakavasti ja silloin isommat lapset ovatkin jo voimavara pelon ja surun jakamisessa. Että puolensa ja puolensa.

[/quote]

Lapsen menettäneenä voin sanoa että kun lapsi kuolee ja pitää hoitaa muitakin lapsia niin SE ei ole voimavara. Kyllä minä voin kertoa että oli sellainenkin tilanne kun lapsi makasi siellä haudassa ja piti laittaa isosiskolle vaippaa niin kyllä siinä tuli niin kamala vääryyden tunne ja kaikki tunteet vaan hyökyi ylitse. Suku "tuki" mutta mitä ne oikeasti auttoi? Minä siivosin ja kestitsin kun he tuli kahville. Hoidin lasta ja itkin kuollutta lasta kun muut istui olkkarissa. Sen voimavaraa voi peräänkuuluttaa! Ei muut käsitä.

On toki totta että "muut lapset pitää pinnassa" vein lasta tarhaan enkä haissut viinalle. Oli hoidettava lasta kaikesta huolimatta ettei lastensuojelu kiinnostu lapsesta. Monesti olisin vaan tahtonut maata mutta oli vaan mentävä. Sitten sai kuulla miten hyvin on selvinnyt vaikka oikeasti mättää vaan kaloreita ja tuntuu että mätänee itse sisältä kuoliaaksi. Ja taas keittää lisää kahvia sukulaisille jotka istuu sohvalle. Siinä ei ole mitään puolia. Pitää ottaa ulkopuolinen auttamaan, joku joka PUKEE lapsen puolestasi, vaihtaa sille vaipan ja tekee ruuan. Imuroi ja sanoo että mene maate.

69

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"] No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa.  [/quote]No, ensinnäkin kaikki äidit EI kehitä moisia tunteita, sillä aika iso osa lapsista on laiminlyötyjä, jopa pahoinpideltyjä. Se ei siis ole mikään universaali totuus. Niin voi käydä tai olla käymättä, etukäteen ei voi tietää. Toisekseen, yleensä kylläkin kuulee sanottavan että mitä isompi lapsi, sen isommat murheet. Eli rankkuus ei todellakaan vähene, vaan kasvaa vähintään lapsen murrosiän ylimenoon asti. Sitten helpottaa, JOS lapsesta tuli kunnollinen aikuinen. [/quote] Siksi laitoinkin tuohon tekstiin, että NORMAALISTI ko tunteita kehittyy. Kyllä, mutta jos nyt puhutaan noista yöheräilyistä ja vaipanvaihdoista (niinkuin suurimmaksi osaksi on puhuttu) niin kyllä ne ajan kanssa jäävät pois. Jos on vammainen lapsi niin ei välttämättä. Onhan niitä huolia ja murheita ilman lastakin. Niiltä ei voi välttyä vaikka ei lapsia tekisikään.. Puoliso voi esimerkiksi sairastua vakavasti ja silloin isommat lapset ovatkin jo voimavara pelon ja surun jakamisessa. Että puolensa ja puolensa.

[/quote]

Lapsen menettäneenä voin sanoa että kun lapsi kuolee ja pitää hoitaa muitakin lapsia niin SE ei ole voimavara. Kyllä minä voin kertoa että oli sellainenkin tilanne kun lapsi makasi siellä haudassa ja piti laittaa isosiskolle vaippaa niin kyllä siinä tuli niin kamala vääryyden tunne ja kaikki tunteet vaan hyökyi ylitse. Suku "tuki" mutta mitä ne oikeasti auttoi? Minä siivosin ja kestitsin kun he tuli kahville. Hoidin lasta ja itkin kuollutta lasta kun muut istui olkkarissa. Sen voimavaraa voi peräänkuuluttaa! Ei muut käsitä.

On toki totta että "muut lapset pitää pinnassa" vein lasta tarhaan enkä haissut viinalle. Oli hoidettava lasta kaikesta huolimatta ettei lastensuojelu kiinnostu lapsesta. Monesti olisin vaan tahtonut maata mutta oli vaan mentävä. Sitten sai kuulla miten hyvin on selvinnyt vaikka oikeasti mättää vaan kaloreita ja tuntuu että mätänee itse sisältä kuoliaaksi. Ja taas keittää lisää kahvia sukulaisille jotka istuu sohvalle. Siinä ei ole mitään puolia. Pitää ottaa ulkopuolinen auttamaan, joku joka PUKEE lapsen puolestasi, vaihtaa sille vaipan ja tekee ruuan. Imuroi ja sanoo että mene maate.

69
[/quote]
En voi kuvitellakaan tuota surua mitä olet läpikäynyt ja käyt varmasti edelleen, mutta kirjoitinkin tuossa, että isommat lapset voivat olla voimavara. Ei toki vaippaikäinen joka ei asiaa edes kunnolla käsitä. Isommat lapset käyvät läpi saman surun ja pelon ym. kuin aikuinenkin ja sillä tavalla ymmärtävät sen vanhemman surun. Asioista voi keskustella ja itkeä yhdesdä. Tukea toinen toista.

Tää jankkaaminen on niin typerää. Kaikista ei ole äidiksi. Jotkut on kuin luotu äidiksi. Kaikki äidit ei ole kusipäitä. Kaikki velat eivät ole kusipäitä.

Haluaisin huomauttaa jälleen kerran, että tämä on vauva.fi-sivusto. Olisikohan tarvetta perustaa vauvaton.fi-sivusto.

Jo pelkästään se, että joku vela tulee tänne korostamaan omaa erinomaisuuttaan, on törkeää provosointia, riidankylvämistä ja huomiohuoraamista, koska tämä on vauva-sivusto. Miksi pitää valita juuri tämä sivu. Netissä on yllinkyllin keskustelufoorumeita.

Se, jonka tarvitsee oman elämänsä erinomaista toitottaa pitkin maailmaa, ei voi olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Joku syy sille on, että se ei riitä että omassa päässään tietää olevansa onnellinen omien valintojensa kanssa. Pitää haukkua kaikki, jotka eivät elä elämäänsä samalla tavalla. Se ei ole tervettä. Tämä koskee nyt niin vauva.fi:lle kuin vauvaton.fi:lle kuuluvia.

69 eli 82. Kiitos hyvästä vastauksesta. Sen verran kuitenkin haluaisin puuttua siihen, että lapsiperhe ei ole ainoa perhemuoto. Minäkin haluan perheen ja sellainen minulla on - siihen perheeseen ei vaan kuulu lapsia. Toivoisin siis, että et rinnasta sanaa "perhe" tarkoittamaan ainoastaan lapsia sisältävää perhettä. Se on loukkaavaa muita perhemuotoja kohtaan. Kiitos :).

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 09:59"]

Ja ap:n kysymykseen: Aikansa kutakin. Kolmen lapsen vanhemmat ovat jo kokeneet kaiken sen ilon, riemun ja myös raskauden mikä lasten kanssa elämisessä on. Velat eivät ole, ja heidän argumentteihinsa aina liittyy vain ne negatiiviset puolet lasten kanssa olemisesta. Siksi niitä pidetään lapsellisina ja kypsymättöminä.

[/quote]

Eli sinustakaan ihminen ei voi etukäteen arvioida, ettei jaksaisi yöheräilyjä tai vauva-arkea? Haluaisitko perustella, miksi ei? -ap

[/quote]

NO vaikka näin: Mä olen sen verran älykäs, että en ikinä sanoisi, että en pysty juoksemaan maratonia, vaikka pidänkin sitä varsin epätodennäköisenä. Jos mulla ei olisi jalkoja, voisin sanoa sen varmasti, mutta koska mulla on, niin uskon, että voisin vaikka pystyäkin siihen maratoniinkin, jos oikeasti haluaisin.

Muutenkin tuo koko käsite "yövalvomiset" on täysin määrittelemätön. Mulla on 3 lasta, enkä mä ole koskaan ollut niiden kanssa valvomisen takia väsynyt. Ne on heränneet yöllä syömään keskimäärin 5-20krt yössä, mutta koska ne ovat nukkuneet vieressä, olen vaan kääntänyt kylkeä, laittanut tissin suuhun, ja jatkanut unia. Ja jotkut vauvat nukkuu laitokselta lähtien täydet yöt.

Ja mitä se "vauva-arki" sun mielestäsi on? Sekin kun voi olla niin monenlaista. Esim. mun vauva-arki on ollut jokaisen lapsen kohdalla 4kk iästä lähtien sitä, että olen ollut n. 3pv/vko töissä, kun isä on hoitanut vauvaa. 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:33"]

Yhtä hyvin voisi keskustella siitä, että pitäiskö kaikkien hankkia lemmikkihamsteri, koska jotkut on hankkineet. Se, että jotkut ihmiset ei kunnioita toisten valintoja, on eri asia, mutta niitä ihmisiä on aina ollut ja tule aina olemaan.

[/quote]

Juuri tällaiset kommentit ovat omiaan ssaamaan velat näyttämään ihan helvetin vajukeilta. 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"] No jos nyt verrataan prostituoituna työskentelyä äitiyteen (niinku joku tuolla vertasi), löydetään paljon erilaisuuksia noiden kahden asian välillä. Ensinnäkin kun tulet raskaaksi keho ja mieli alkaa muuttua, jotta kestäisit raskausajan ja alun rankkuuden. Prostituoituna tätä ei tapahdu. Toiseksi normaalisti lasta kohtaan kehittyy valtava rakkaus ja suojelun halu, epäilen, että prostituoitu ei tunne näitä tunteita asiakkaitaan kohtaan..? Kolmanneksi äitiys muuttuu koko ajan, ensin on rankkaa mutta ajan kanssa helpottaa.  [/quote]No, ensinnäkin kaikki äidit EI kehitä moisia tunteita, sillä aika iso osa lapsista on laiminlyötyjä, jopa pahoinpideltyjä. Se ei siis ole mikään universaali totuus. Niin voi käydä tai olla käymättä, etukäteen ei voi tietää. Toisekseen, yleensä kylläkin kuulee sanottavan että mitä isompi lapsi, sen isommat murheet. Eli rankkuus ei todellakaan vähene, vaan kasvaa vähintään lapsen murrosiän ylimenoon asti. Sitten helpottaa, JOS lapsesta tuli kunnollinen aikuinen. [/quote] Siksi laitoinkin tuohon tekstiin, että NORMAALISTI ko tunteita kehittyy. Kyllä, mutta jos nyt puhutaan noista yöheräilyistä ja vaipanvaihdoista (niinkuin suurimmaksi osaksi on puhuttu) niin kyllä ne ajan kanssa jäävät pois. Jos on vammainen lapsi niin ei välttämättä. Onhan niitä huolia ja murheita ilman lastakin. Niiltä ei voi välttyä vaikka ei lapsia tekisikään.. Puoliso voi esimerkiksi sairastua vakavasti ja silloin isommat lapset ovatkin jo voimavara pelon ja surun jakamisessa. Että puolensa ja puolensa.

[/quote]

Lapsen menettäneenä voin sanoa että kun lapsi kuolee ja pitää hoitaa muitakin lapsia niin SE ei ole voimavara. Kyllä minä voin kertoa että oli sellainenkin tilanne kun lapsi makasi siellä haudassa ja piti laittaa isosiskolle vaippaa niin kyllä siinä tuli niin kamala vääryyden tunne ja kaikki tunteet vaan hyökyi ylitse. Suku "tuki" mutta mitä ne oikeasti auttoi? Minä siivosin ja kestitsin kun he tuli kahville. Hoidin lasta ja itkin kuollutta lasta kun muut istui olkkarissa. Sen voimavaraa voi peräänkuuluttaa! Ei muut käsitä.

On toki totta että "muut lapset pitää pinnassa" vein lasta tarhaan enkä haissut viinalle. Oli hoidettava lasta kaikesta huolimatta ettei lastensuojelu kiinnostu lapsesta. Monesti olisin vaan tahtonut maata mutta oli vaan mentävä. Sitten sai kuulla miten hyvin on selvinnyt vaikka oikeasti mättää vaan kaloreita ja tuntuu että mätänee itse sisältä kuoliaaksi. Ja taas keittää lisää kahvia sukulaisille jotka istuu sohvalle. Siinä ei ole mitään puolia. Pitää ottaa ulkopuolinen auttamaan, joku joka PUKEE lapsen puolestasi, vaihtaa sille vaipan ja tekee ruuan. Imuroi ja sanoo että mene maate.

69

[/quote]

Kyllä normaalisti ystävät ja sukulaiset tajuaa tehdä tuollaiset asiat, eikä tule vain kahvittelemaan... huh mitä jengiä...