Palstan tekopyhä suhtautuminen lapsettomuuden perusteluihin

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:24"]

Enhän mä edes ole sitä mieltä, että ihminen ei voi tietää voimavarojaa.

[/quote]

Hyvä, että tähän saatiin selvyys.

Kun sekä lapseton että lapsia hankkinut voivat molemmat tietää omat voimavaransa, pääsemmikin alkuperäiseen kysymykseeni: miksi tämä tieto omista voimavaroista on joidenkin mielestä oikein hyvä syy olla hankkimatta neljättä lasta mutta todella huono syy olla hankkimatta yhtään lasta? Tämä on minusta selvä  kaksoisstandardi. -ap

[/quote]

Onko sun sisälukutaito ruosteessa vai mikä mättää?

Kolmen lapsen äiti tietää millaista on elämä lasten kanssa, joten voi sanoa, ettei jaksaisi enempää. Lapseton ei tiedä millaista se on, joten ei voi sanoa, ettei jaksaisi yhtäkään. Voi luulla tietävänsä ja siksi jättää tekemättä, mutta se absoluuttinen tietämys puuttuu, se on fakta.

[/quote]Kolmen lapsen äitikään ei tiedä millaista olisi neljän lapsen kanssa. Voi kuvitella tietävänsä, mutta ei ihan oikeasti tiedä kun ei ole neljän kanssa elänyt. Ei hänellä ole absoluuttista tietämystä neljän lapsen äitinä olemisesta, vain luulo.

[/quote]

Neljän lapsen äiti tietää millaista on imettäminen, yöheräily, vaipanvaihto, lapsen tarpeisiin vastaaminen. Vela ei tiedä.

Anteeksi, kolmen lapsen.

65

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:12"]

Velat usein perustelevat lapsettomuuttaan sillä, että lapsi perhe-elämä on helvettiä. Mutta mistä ihmeestä vela tietää, että sellainen elämä on helvettiä kun ei sitä kokemusta ole? Olen tämän jo monta kertaa selittänyt.

Te ette halua ymmärtää pointtiani, joten mun on sitä turha yrittää enää miljoonannen kerran yrittää selittää.

[/quote]Ei todellakaan ymmärretä, koska sulla ei ole pointtia. Ei kaikesta tarvitse olla omakohtaista kokemusta tietääkseen, että se itselle olisi helvettiä. Voin väittää että olisi helvettiä asua Ebola-alueella nälänhätäisenä kodittomana ihmisenä, vaikka en ole sitä kokenut. Voin väittää että olisi helvettiä olla heroiininarkkari moskovassa, vaikka en ole sitä kokenut. Voin väittää että minulle olisi helvettiä olla hevostenhoitaja Japanissa, vaikka en ole sitä kokenut. Ihan samalla lailla voin väittää että minulle olisi helvettiä olla lapsiperheen äiti - vaikka en ole sitä kokenut.

Ihminen osaa eläytyä muiden tilanteisiin, kun tilanteesta on tietoa. Jokaisella on jonkin verran tietoa lapsiperhe-elämästä, niin että siitä voi muodostaa jonkin moisen, tarpeeksi todellisen kuvan. Ja sitä kuvaa voi verrata taasen siihen, mistä itse pitää ja mistä nauttii, ja minkä kokee sietämättömänä. Joo, 100% tietoa ei lapsiperhe-elämästä ole ennen sen kokemista. Kuitenkin pienempikin määrä tietoa riittää, etenkin jos tuntee itsensä hyvin. En varmasti tiedä 100% varmaksi sitäkään, millaista se elämä olisi Ebola-alueella, mutta tiedän TARPEEKSI tietääkseni, että se olisi minulle helvettiä. 

Toisinsanoen: kukaan lapseton ei väitä tietävänsä 100%:sesti, millaista on elää lapsiperheen vanhempana. SILTI voi tietää, että ko. elämä olisi itselle helvettiä. Nämä ovat kaksi eri asiaa - jälkimmäisen tietäminen ei vaadi ensimmäisen täydellistä tietämystä. Vertaa: jos ulkona sataa lunta ja jäätä vaakatasossa, niin voit tietää että siellä on kylmä, vaikkei sinulla olisikaan tietämystä siitä mikä on tarkka ulkoilman lämpötila. Ihan samalla lailla se kolmen lapsen äitikään ei 100% varmuudella tiedä, millaista olisi olla neljän äiti. Mutta hän tietää tarpeeksi voidaakseen tietää, ettei halua sitä. Tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:31"]

Neljän lapsen äiti tietää millaista on imettäminen, yöheräily, vaipanvaihto, lapsen tarpeisiin vastaaminen. Vela ei tiedä.

[/quote]

Eiköhän lapseton noista jutusita tiedä tarpeeksi, jotta voi arvioida, ettei niitä jaksaisi.

Meillä on kolme lasta ja välillä on esim. oksennustauti joka kiertää kiertää kaikki lapset ja sitten itsekin sairastuu. Mutta on se vaan vieläkin yllättänyt miten sitä yöllä vaan pomppaa ylös kun jotain tulee hänelle. Siis se on joku ihan pyytteetön tapakin että jos mies laattaa (ei nyt kännissä vaan muuten sairastuu) niin kyllä häntä hoitaa. Töitten jälkeen soittaa että kaipaatko jotain kaupasta, minä menen! Sama on kun hoitaa lastaan. Ei sitä yöllä herää väkipakosta kesken makeimman unen lämpimästä pedistään oksennuspotilaan luokse vaan siinä on se äidin "kutsumus" auttaa ja hoivata. Näin minä koen, en siis puhu kaikkien äitien puolesta ja tämä sillä ettei äitiyteen suoriteta korttia vaan sinäkin voisit hommata lapsen eikä sinulla välttämättä ole sitä äiti-lapsi -kiintymyssuhdetta. Eli ihan hyvä jos sinä koet ettet jaksaisi "vaivautua" hoitamaan lastasi.

Yhden vauvani olen joutunut hautaamaan ja siihenKIN tulee näitä lauseita: Emmää vaan jaksaisi. Että joo, varmaan jonkun asteen superihminen olen kun "jaksan". Mutta tätähän ei keneltäkään kysytä että jos nyt otettaisiin sun lapsi pois niin jaksaisitko? Että joo, jaksaisin tottakai? Elämää vaan pitää jaksaa, elämä vaan tapahtuu. Ei minun tarvitse hengittää tai pitää siitä kiinni tai kuolen koska en vaan jaksa hengittää. Lihoin koska en jaksanut liikkua ja mässäsin kipuun ja suruun. Alkoholia vältin tietoisesti koska oli toinenkin lapsi jota pitää hoitaa selvänä eikä kännissä. Varmaan olisin vetänyt alkoakin liikaa -mutta niin mä vaan "hyvin pärjäsin" ne ekat vuodet, sitten kai selvisin ja ihmiset lopetti sen jauhamisen miten kamalaa. Ja sitten olinkin mestari.

Mutta ei minusta toisien elämän raskautta voi tietää etukäteen. Yöheräily vaan tapahtuu. Meillä kaikki lapset syö, nukkuu, kakkaa ja pissaa eikä yöllä vähäiset heräilyt ole olleet hankalia. Joskus lievää ketutusta pyykkirumbasta mutta ei se maata kaada ja mieskin osaa ohjelmoida pesukoneen!

Ihan mahdottomasti enempi sitä saa lapsien kautta. Ihanan syviä tunteita! Äidin pohjaton rakkaus on vaan ihme. Se vaan on. Olen saanut ystäviä lapsien kavereiden perheistä ja kuolema on tuonut mukanaan kiitollisuuden tästä asiasta kun elämä. Tai sitten olen seonnut enkä lainkaan sellainen selviytyjä mitä muut puhuu.. :D

Mutta tsemppiä! En minä ketään patistele äidiksi mutta minä olen pienestä tytöstä saakka tahtonut päästä äidiksi ja nähdä omien lapsien kasvun. Upeaa tämä minulle on ollut ja ehkä opin joskus ajattelemaan lapseni kuolemankin voimavarana.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:31"]

Neljän lapsen äiti tietää millaista on imettäminen, yöheräily, vaipanvaihto, lapsen tarpeisiin vastaaminen. Vela ei tiedä.

[/quote]Jos velalle voi sanoa, että lapsen rakkaus korvaa nuo kaikki vaivat moninkertaisesti, niin miksi sitä samaa ei voi sanoa sille kolmen lapsen äidille? Saako neljänneltä lapselta vähemmän rakkautta vai miksi se on eri asia? Onko se eri asia siksi, että moinen valheelinen paska ei vaan menisi enää läpi, kun se kolmen lapsen äiti tietää totuuden (että se ei todellakaan ole sen arvoista)? Mitään muuta selitystä tähän ei voi olla.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:01"]

Juuri tuohon lauseeseen se naiivius kiteytyy "Kyllä minä tiedän vaikka en ole kokenut enkä halua kokea".

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinulle mahdollisimman vastenmielinen: prostituoitu, turkistarhaaja, sukeltaja, hoitaja... mikä sinusta nyt olisikaan sellainen työ, josta et saisi mitään irti ja joka tuntuisi sinusta hyvin ikävältä. Keksitkö? No, kuvittele nyt, että saisit tehdä sitä palkatta seuraavat parikymmentä vuotta nykyisen työsi päälle ilman irtisanoutumismahdollisuutta. Mistä tiedät, ettet kuitenkin pitäisi siitä? Tulisiko minun pitää sinua naiivina, koska väität tuntevasi itsesi ja sen, mistä pidät ja mihin haluat elämäsi käyttää? 

[/quote]

Nämä ovat aina vaan yhtä vitun typeriä nämä velojen sössötykset, että en tiedä miksi jaksaa edes vaivautua vastaamaan.

Mutta joo. Ammatinvalinta on hieman eri asia kuin ihmisen perusviettien ja biologisten perustehtävien toteuttaminen. Jos ryhdyt prostituoiduksi, sun koko keho ei ala kaikin keinoin varmistamaan, että susta tulisi paras mahdollinen prostituoitu, toisin kuin silloin, jos päätät ryhtyä äidiksi.

Jos olet normaali terve ihminen, silloin se äitiys alkaa onnistua, koska jo sun hormoonitoimintasi alkaa ohjata sua siihen suuntaan. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole terveitä, kuten olemme saaneet lehtien palstoilta lukea. On hyvä jos sen tiedostaa etukäteen, ja jättää lapset tekemättä, siinä ei ole mitään pahaa.

Ja ihan terve, normaali nainen voi myös ihan itse päättää olla lapsivihamielinen, ahdaskatseinen ja päättää että lapset pilaavat elämän ja niissä ei ole mitään hyvää. Se taas on... noh, vähintään surullista. 

Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta jotenkin on vaan niin ihmeellistä miten vahvaan demonisointiin pitää ryhtyä, että voi ihan vaan olla tekemättä lapsia. Ei siihen kukaan pakota, eikä sitä tarvitse kenellekään perustella sen ihmeemmin. 99% ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa toisen ihmisen lapsettomuuden syyt.

[/quote]

Kyllä se nimenomaan on niin, että kun asia puheeksi tulee, 99% ihmisistä haluaa tietää miksei niitä lapsia ole hankittu. Tämän asian tietää jokainen vela, aina joutuu lapsettomuuttaan selittelemään, ihan aina. Mutta ehkäpä sinä et voi asiaa ymmärtää, kun et itse ole vela.

[/quote]

Ehkä sinä otat sen niin että sinä joudut selittelemään? Eikö sitten saa puhua miksi ihmisellä ei ole lapsia tai miksi hänellä on kolme lasta? Miksi minä hommasin lapseni kuoltua uuden lapsen?

Miksi puhuminen on arvostelua? Tunnen muutaman lapsettomuuden valinneen parin ja se on minusta ihan OK ettei tahdo lapsia. Kai sitä yhtälailla vanhemmuuden valinneena ja kuolemankin kantaneena voi pitää itseään toista huonompana kun toinen niin tietää miksi elämäni on huonoa ja kamalaa? Tämä siis kärjistettynä.

69