Pelasiko tytöt commodore 64:lla 80-luvulla ja 90-luvun alussa vai oliko pelkästään poikien juttu?

Kyllä pelasin. Formulaa, urheilupelejä, Giana sisters ym ym. En enää muista. Sitten tuli Nintendo ja myöhemmin pleikkari. En ole edes koskaan pitänyt itseäni outona, kun tykkäsin pelata.

N37

Pelasin tietenkin! Giana sistersiä, Samantha Fox pokeria, Bubble Bobblea ja Maniac mansonia. Varmasti montaa muutakin peliä, mutta nuo vain muistan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä oli poikien juttu. En tiedä yhtään tyttöä joka olisi pelannut tuohon aikaan.

Näin on. Joku on saattanut joskus pelata, mutta jäbät niitä harrasti. Hölmöä että täällä joku väittää muuta. Tytöillä oli joku muu juttu, muistaakseni twistaaminen sellaisella kuminauhalla. Ne hyppi sellaisen kuminauhan päällä. Jätkine juttu, ihan niinkuin nykyäänkin.

Meillä pelattiin ihan isän ja siskojen kesken Commondore 64:lla. Pelattiin paljon. Meillä oli ihan valtavasti pelejä. Myöhemmin saatiin joku uudempi versio. Sitten saatiin Nintendo tytöille ja lopuksi pleikka. Myös tietokoneella oli paljon pelejä. En edes koskaan kyseenalaistanut pelaamistani, ennen kuin 17 vuotiaana eka poikakaverini ihmetteli asiaa ja väitti että tytöt ei pelaa. Suhteen jälkeen ostin oman pelikonsolin ja jatkoin pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tyttöjen juttu. Pojatkin haukkui kateuttaan mua nörtiksi silloisilla loukkauksilla. Tänä päivänä olen ainoa, josta tuli jotain. IT-insinööri ja miljoonaomaisuus. Tiukkavartaloiset blondit piirittää mua. Naurattaa. Tein asiat oikein Commodore64-poikana.

Ookkohan nähny unta 🤣

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Höpsis. Ei oltu miljonäärejä nähtykään. Tokihan kone pelikoneeksi alentui isän työtehtävistä vasta ysärin puolessavälissä (muistaakseni). Ainut tarkka vuosiluku mielessä on -95, kun poikaystäväni (nyk. mieheni) tuli ekaa kertaa meille ja kun tajusi että meillä on kuusnepa, peli kiinnosti enemmän kuin minä 😅 Ja oli tossa vaiheessa ollut jo vuosia kone meillä tosiaan ensin työkoneena isällä.

Mun isä oli töissä silloin tietokoneiden parissa ja osti sellaisen 80-luvulla. Pelasin paljon Donkey kongia, Boulder dashia, giana sisters, Montezuma Trev, Henry's house ja erilaisia urheilupelejä. Tykkäsin Boulder dashista, koska siinä oli mahdollisuus tehdä itsekin niitä kenttiä. Lisäksi isä toi jotain matematiikkaa ja englantia opettavia ohjelmia. En ole enää kiinnostunut juurikaan pelaamisesta tai tietokoneista.

Joo ja siksihän myö mammat nykyäänkin hakataan pelejä. Kone oli veljen mutta sain sitä käyttää ihan vapaasti. Meille keräänty naapuritalojenkin kakarat pelaamaan viikonloppusin. Samoja pelejä mitä muutkin on maininnu. Summer ja winter games, bubble bobblet, gianat, barbarian, ghost and goblins, aku ankka, vanhat mario pelit. Olisko ne ollut mario ja luigi tms, kolikon keräyspelejä. Meillä oli hirvee määrä pelejä, semmonen pieni vihko täynnä niiden latausnumeroita, sieltä sitten kattoa mitä haluaa ja dekkiin latautumaan. Sillä aikaa ehti tehdä pirtelöö tai lettuja.

Koska, joku kysy oliko lankkujen omistajissa köyhiä: Vanhemmat eros ja oltiin oikeesti aika köyhii, mutta äiti teki helvetisti töitä, että se sai ostettua kuusnepan. Isältä saatiin sitten myöhemmin kasibittinen ninkku. Muistan saakeli ysärin alussa kun laskettiin rahaa ja pihisteltiin siinä mitä ruokaa voitiin ostaa. Äidin yritys meni nurin ja silleen.

-1982

Mekin oltiin köyhiä. Itse olen 86 syntynyt. Ysärillä me sitä pelattiin. En muista millon laite ostettiin. Olin aika pieni silloin. Enemmän olen pelannut Nintendoa ja kun saatiin pleikka, jäin koukkuun Final Fantasyyn. Minä pelailin lapsena todella paljon. Tietokonepelit tuli myöhemmin tärkeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mekin oltiin köyhiä. Itse olen 86 syntynyt. Ysärillä me sitä pelattiin. En muista millon laite ostettiin. Olin aika pieni silloin. Enemmän olen pelannut Nintendoa ja kun saatiin pleikka, jäin koukkuun Final Fantasyyn. Minä pelailin lapsena todella paljon. Tietokonepelit tuli myöhemmin tärkeiksi.

Jatkan. Meille tuli eka tietokone noin vuonna 1993. Olin ekaluokkalainen silloin. Siinä oli jotain pelejä jo silloin. Myöhemmin saatiin niitä lisää. Alakoululaisena minä olen niitä pelannut. Oli tietokoneita muillakin. Ei toki kaikilla.

En pelannut. Meillä oli kyllä joitain pelejä, mutta en ole koskaan tykännyt pelaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Ei pidä paikkaansa. Meillä oli kone kasarin lopulla, eikä se nyt niin paljon maksanut. Ms dos järjestelmä oli ja printterikin. Keskiluokkaa oltiin. Niin ja koulussakin oli koneet ja atkta kasarin lopulla.

Pelasin ja paljon! Aloitin jo ajoissa n. 4-vuotiaana. Giana sisters oli silloin lemppari. Muunmuassa Boulder dash, California games, Hot wheels ja Batman muita suosikkeja.

Pelaan edelleen, tosin vähän uudemmilla laitteilla. Konsoleita olen keräillyt vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Ei pidä paikkaansa. Meillä oli kone kasarin lopulla, eikä se nyt niin paljon maksanut. Ms dos järjestelmä oli ja printterikin. Keskiluokkaa oltiin. Niin ja koulussakin oli koneet ja atkta kasarin lopulla.

Meille tuli Olivetti 95. Ei se insinöörin palkalla erityisen kallis ollut. Sitä ennen oli C64. Myöhemmin saatiin veljen kanssa PS1. Parikymppisenä aloin ostelemaan itse laitteet ja pelit.

Pelattiin! Paljon! Kaverilla oli Amiga ja Commodore 64, pelattiin porukalla molempia. Meillä taas kotona oli Applen tietokone (IIGS), jota pelailin itsekseni. Muistan, kuinka kulutin yhden kokonaisen kesäloman uimahyppyni hiomiseen sisätiloissa (Summer Games!!).

Lisäksi pelattiin Nintendolla ja myöhemmin Segalla. Lukiosta alkaen kiinnostus peleihin jäi, enkä aikuisena ole pelannut mitään kertaakaan, mutta lapsena en tosiaan juuri muuta vapaa-ajallani tehnytkään. Huvituksella lueskelenkin aina, kun täällä aina kirjoitellaan kuinka x-sukupolvi vietti lapsuutensa terveellisesti ulkona leikkien - juu ei. Ihan samalla lailla oltiin nenä kiinni näytössä kuin nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Minä duunariperheestä, siivooja ja autokuski vanhempina. Silti vanhemmat ostivat C64:n kun sain numerot peruskoulussa nostettua 7:sta 9:iin. Silloin about 1983 tms maksoi 3000mk.

Ja 1992 ostin omilla kesäduunirahoilla 486:n 9000 markalla koko paketin. Joku on kyllä vedättänyt sinua urakalla jos 386 nuhapumpun myi 40000 markalla :-)

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.

Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.

1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.

Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.

Mun koko kaveripiirissä kaikilla oli jokin pelikone kotona jo ala-asteella (1986-1992), suurimmalla osalla ihan sieltä ekaluokalta lähtien. En muista ketään, kenellä ei olisi ollut, aina vuorotellen jonkun kotiin mentiin pelaamaan koulun päälle. Ihan tavallisia perheitä oltiin.

Et taida itse olla elänyt tuolloin?

Vic 20 ja 128:lla ninja ja Basic-kielellä "koodaus". Nevöfoget. Toki poikien kanssa ilotikun heiluttelu maanisesti oli summer gamesin 10 000m. juoksussa aika huvittavaa.

Oi niitä aikoja Suosikkipelejäni olivat Boulder Dash ja Impossible Mission, mutta monia muitakin pelejä tuli ajan kuluessa pelattua.

N44

Vierailija kirjoitti:

Pelattiin! Paljon! Kaverilla oli Amiga ja Commodore 64, pelattiin porukalla molempia. Meillä taas kotona oli Applen tietokone (IIGS), jota pelailin itsekseni. Muistan, kuinka kulutin yhden kokonaisen kesäloman uimahyppyni hiomiseen sisätiloissa (Summer Games!!).

Lisäksi pelattiin Nintendolla ja myöhemmin Segalla. Lukiosta alkaen kiinnostus peleihin jäi, enkä aikuisena ole pelannut mitään kertaakaan, mutta lapsena en tosiaan juuri muuta vapaa-ajallani tehnytkään. Huvituksella lueskelenkin aina, kun täällä aina kirjoitellaan kuinka x-sukupolvi vietti lapsuutensa terveellisesti ulkona leikkien - juu ei. Ihan samalla lailla oltiin nenä kiinni näytössä kuin nykyäänkin.

Jään kohta eläkkeelle ja aion käyttää loppuelämäni tietokonepelien pelaamiseen, kun taas on siihen aikaa. Perhe nyrpistelee nokkaansa suunnitelmille, luuserit.