Pelasiko tytöt commodore 64:lla 80-luvulla ja 90-luvun alussa vai oliko pelkästään poikien juttu?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Toki poikien kanssa ilotikun heiluttelu
No ilmankos kiinosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vic 20 ja 128:lla ninja ja Basic-kielellä "koodaus". Nevöfoget. Toki poikien kanssa ilotikun heiluttelu maanisesti oli summer gamesin 10 000m. juoksussa aika huvittavaa.
Summer Gamesissa ei ollut 10 km juoksua.
Älä häiritse faktoilla näitä keksittyjä tarinoita. C64 ja Vic20 aikaan eivät tytöt halunneet koskeakaan tietokoneisiin mutta nyt tältä palstalta muka löytyy kymmeniä ellei satoja käyttäjiä :-D
Mielenkiintoista. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista kuusnepan olleen tyttöjen juttu. Tosin tytöt ei siihen aikaan olleet omalla tutkalla muutenkaan. 64 aika oli varsin lyhyt, vain muutama vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista kuusnepan olleen tyttöjen juttu. Tosin tytöt ei siihen aikaan olleet omalla tutkalla muutenkaan. 64 aika oli varsin lyhyt, vain muutama vuosi.
Sinulla on todella kummallinen käsitys naisista, jos et usko että naiset ovat lapsina pelailleet commondorella. Kyllä muistan elävästi Summer ja Winters gamesin, formulapelin jonka varikkoa en osannut käyttää ja lopulta renkaat puhkesi. Mission imbossible, Giana sisters, sitten oli jokin Snoopy peli ja vaikka mitä muita. Meidän perheessä oli neljä tyttöä, jotka pelattiin näitä. Se laite toimi kaseteilla. Seuraava Commondore toimi lerpuilla. Ihan todellakin pelasin ja paljon, mutta en minä ketään luokan poikia meille kutsunut pelaamaan. Enkä ylipäänsä keskustellut kenenkään kanssa pelikoneista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.
Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.
1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.
Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.
Ei siinä mikään miljonääri tarvinnut olla, mutta kyllä ne jotain maksoi koska ei kaikilla niitä ollut. Ei esimerkiksi mun parhaalla ystävällä ollut ainuttakaan elektroniikkapeliä edes ja me saatiin niiden lisäksi vielä Commodoren. Mutta mä olin niin empaattinen lapsi, että annoin ne elektroniikkapelit sitten hänelle, että hänkin saa edes jotain pelata. Ja ihan tyttöjä oltiin.
Kyllähän mä sain kuulla vielä kolmekymppisenä kun pelasin online-pelejä, että ei mun kuuluis pelata ku oon muija. Siis siellä pelissä sanoivat. Aika paljon tulikin esitettyä jätkää sitten koska heti jos kertoi olevansa nainen ja vielä kolmekymppinen niin kaikki meni ihan pilalle sen jälkeen.
Minä ja siskoni ainakin pelasimme. Ihan tavallisia lapsia olimme, ei mitään erityisesti tietokonenörttejä.
Myös äidit pelasi silloin! En varmaan ollut Suomen ainoa commodorella pelaava äiti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista kuusnepan olleen tyttöjen juttu. Tosin tytöt ei siihen aikaan olleet omalla tutkalla muutenkaan. 64 aika oli varsin lyhyt, vain muutama vuosi.
Sinulla on todella kummallinen käsitys naisista, jos et usko että naiset ovat lapsina pelailleet commondorella. Kyllä muistan elävästi Summer ja Winters gamesin, formulapelin jonka varikkoa en osannut käyttää ja lopulta renkaat puhkesi. Mission imbossible, Giana sisters, sitten oli jokin Snoopy peli ja vaikka mitä muita. Meidän perheessä oli neljä tyttöä, jotka pelattiin näitä. Se laite toimi kaseteilla. Seuraava Commondore toimi lerpuilla. Ihan todellakin pelasin ja paljon, mutta en minä ketään luokan poikia meille kutsunut pelaamaan. Enkä ylipäänsä keskustellut kenenkään kanssa pelikoneista.
Ei se mikään jännä juttu ole vaan fakta. Commodoreharrastus vei monet pojat hetkessä ohjelmoinnin saloihin.
Tämän hetken kaikki kovan luokan ohjelmistoammattilaiset Suomessa ovat alkujaan itseoppineita ja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, miehiä.
Pelasin. Fort Apocalypse oli lempparini.
Sitten oli joku kamelipeli, ihan hauska sekin. Myöhemmin tuli Bubble Bobble, mutta se ei ollut enää 64:lla mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista kuusnepan olleen tyttöjen juttu. Tosin tytöt ei siihen aikaan olleet omalla tutkalla muutenkaan. 64 aika oli varsin lyhyt, vain muutama vuosi.
Sinulla on todella kummallinen käsitys naisista, jos et usko että naiset ovat lapsina pelailleet commondorella. Kyllä muistan elävästi Summer ja Winters gamesin, formulapelin jonka varikkoa en osannut käyttää ja lopulta renkaat puhkesi. Mission imbossible, Giana sisters, sitten oli jokin Snoopy peli ja vaikka mitä muita. Meidän perheessä oli neljä tyttöä, jotka pelattiin näitä. Se laite toimi kaseteilla. Seuraava Commondore toimi lerpuilla. Ihan todellakin pelasin ja paljon, mutta en minä ketään luokan poikia meille kutsunut pelaamaan. Enkä ylipäänsä keskustellut kenenkään kanssa pelikoneista.
Ei se mikään jännä juttu ole vaan fakta. Commodoreharrastus vei monet pojat hetkessä ohjelmoinnin saloihin.
Tämän hetken kaikki kovan luokan ohjelmistoammattilaiset Suomessa ovat alkujaan itseoppineita ja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, miehiä.
Naisilla se elämä alkaa jossain vaiheessa muuttua perhepainoitteiseksi. Siinä jää pelaamiset, urahaaveet ja kaikki. Mullakin se pelaaminen vaan loppui seinään kun ei enää ollut aikaa, energiaa ja piti kiinnostua ihan muista asioista. Mies kyllä jatkoi pelaamista. Nyt kun on ikää enemmän, olen jälleen alkanut pelaamaan, mutta olen jo ihan tippunut kaikesta kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Pelasin. Fort Apocalypse oli lempparini.
Sitten oli joku kamelipeli, ihan hauska sekin. Myöhemmin tuli Bubble Bobble, mutta se ei ollut enää 64:lla mielestäni.
Tuo kamelipeli on ollut varmaankin Revenge of the mutant camels. https://youtu.be/G-YpKpbd1rM
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista kuusnepan olleen tyttöjen juttu. Tosin tytöt ei siihen aikaan olleet omalla tutkalla muutenkaan. 64 aika oli varsin lyhyt, vain muutama vuosi.
Sinulla on todella kummallinen käsitys naisista, jos et usko että naiset ovat lapsina pelailleet commondorella. Kyllä muistan elävästi Summer ja Winters gamesin, formulapelin jonka varikkoa en osannut käyttää ja lopulta renkaat puhkesi. Mission imbossible, Giana sisters, sitten oli jokin Snoopy peli ja vaikka mitä muita. Meidän perheessä oli neljä tyttöä, jotka pelattiin näitä. Se laite toimi kaseteilla. Seuraava Commondore toimi lerpuilla. Ihan todellakin pelasin ja paljon, mutta en minä ketään luokan poikia meille kutsunut pelaamaan. Enkä ylipäänsä keskustellut kenenkään kanssa pelikoneista.
Ei se pelkästään ollut poikien juttu. Mäkin pelasin ja tein niitä ohjelmointijuttuja, mutta lähinnä yksikseni koska ei ollut kavereita joita sellainen olisi kiinnostanut. Ohjelmointia toki vähän haittasi se, että meillä ei ollut vielä enkun tunteja eli en juuri ymmärtänyt manuaaleista mitään. Nakottelin kuitenkin malleista menemään ja ´muuttelin sitten käskyjä jotta tajusin että mitä ne tekee. Ei se mitään korkean tason touhua ollut, mutta ensikosketus ohjelmointiin kuitenkin. Monta vuotta myöhemmin siitä tuli mulle ammatti.
Sain penskana nepan joululahjaksi joskus 80-luvun puolivälissä. Siitä nopeasti aloin muuttamaan vic20:n ohjelmia nepalle sopivaksi. Nopeasti opin, mitä koodissa piti muuttaa, että sen sai toimimaan. Sama nepa on käytössä edelleen, mutta lerppuasema ja kasettiasema on hävitetty, ja tallennukset menee suoraan Sd-muistikorteille. Yksi hauskoista peleistä oli Agent U.S.A, jota edelleen tulee joskus pelattua, samoin kuin Spy vs. Spy.
Vierailija wrote:
Täällä ei ollut ke ketään 1980-1990 luvulta, kirjoittajista tai sitten kaikki on miljonäärien lapsia.
Koittakaa tajuta, että tietokoneen tulivat vasta 1990 luvun lopussa! Että hinnat laskivat vasta silloin, että niitä pystyi hankkimaan.
1990 luvun alussa 386 maksoi noin 40 000 Mk. Eli sen verran kuin akateeminen työntekijä sai vuodessa palkkaa NETTONA.
Eli niitä koneita ei todellakaan ollut pelikoneina kuin rikkaiden lapsilla. Miljonäärien muksuilla.
VIC20 ja Commodore64 olivat halpoja kotikoneita, sinä puhut jostain PC-koneista. Noita oli ihan normaaleissa perheissä ja jopa opiskelijat ostivat niitä. Pelejä sai muuten nauhoittamalla niitä radiosta, yle lähetteli noita aina joskus ja jotkut ihmettelivät, miten radiosta tulee sellaista "ihme rätinää". Äitini niitä nauhoitteli pikkuveljelleni. Minä pelailin silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni koneella. Pelejä kopioitiin kopioimalla c-kasettaja, tosin kasettipelit olivat hitaita, Kasetissa oli muuten peli kahteen kertaan peräkkäin, se oli mahdollisten virheiden varalta, pelata pystyi siis menemättä latausta loppuun saakka. Lerppu-asemalta pelit latautuivat hetkessä verrattuna kasettiasemaan. Lerpuista hyödynnettiin molemmat puolet leikkaamalla kolo toiseenkin laitaan, kun lerppuasema luki vain yhden puolen levystä. Kopiosuojatuimmat pelejä myytiin konsolipalikoissa, mikä lyötiin koneen porttiin kiinni. Ihan ensimmäinen pelaamani peli oli RUN-lehdestä kirjoitettu peli eli lehdessä oli sivukaupalla ohjelmakoodia, mikä piti itse kirjoittaa koneelle. Kyllä siinä tuli syntax errrorit yms tutuksi, kun tuli kirjoitusvirheitä. Ne olivat sentään aika selkeitä virheitä hakea, toista oli etsiä hajonneiden kuvioiden virheitä DATA-lauseista eli missä oli jotain vikaa pilkulla erotuissa pitkissä numerolistoissa.
Mieheni oli ostamassa omaa PC:tä ysärin puolivälissä. Aina se maksoi kymppitonnin, vaikka osat halpenivat, mutta tuli aina uusia parempia osia, joten se kunnollinen kone maksoi aina saman 🤣 Jossain vaiheessa ysäriä se tuli kotiin. Ja lapset ovat pelanneet pienestä pitäen. Jokaisella heistä on nykyään oma kone ja aina niiden hintakin on vuodesta toiseen sama, kone vaan on aina entistä parempi.
Vierailija wrote:
"Pelasin. Fort Apocalypse oli lempparini."
Fort Apocalypse oli kyllä hieno! Aikaansa edellä, vuoden 1982 peli. Esikuva monille myöhemmin julkaistuille peleille vielä nykypäivänäkin.
Pelasin. Ainakin Roland on the Ropesia (?).
N35
Pelasin, kun pikkuveli sai ensimmäisen koneensa. Boulder Dash, Doriath, Pac-Man, urheilupelit, Snoopy, Bubble Bobble, Paper boy... Ja lehdestä (MikroBitti?) kirjoitin sivutolkulla merkityksettömiä kirjainmerkkejä, joista lopulta (kymmenien virheiden etsimisen ja korjaamisen jälkeen) syntyi ihan uusi peli, hurraa!
Veljestä tuli it-insinööri, itse hyvä kun osaan Office-pakettia käyttää:D
c64 en omistanut, mutta serkun vanhan Vic20 sain, kun opin lukemaan. Just myin sen kaapista pitkin hampain pois, kun mies valitti romun määrästä. Olihan se aika säätämistä, kun ekaluokkalaisena pelasin yksin paperille kirjoitettujen ohjeiden mukaan. Kasetti asemaan, kelaus oikeaan kohtaan, odotetaan, ehkä peli lähtee tai sitten ei. Ja mukana oli suomenkielinen ohjelmointikirja, siitä myöhemmin kopioin ohjeita.
En puhunut pelaamisesta kenenkään pojan kanssa, kun ei tyttöjen ainakaan meidän pikkukylällä kuulunut pelata. Vasta yläasteella löysin kaverin, joka tykkäsi kanssa tietokoneista. Molemmista tuli dippainssejä.
Pelit vielä melko lapsellisia ja sitten iän mukana jäi jo pois.
Summer Gamesissa ei ollut 10 km juoksua.