Lue keskustelun säännöt.
Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin
31.07.2021 |
Muut ikätoverini alkavat olla velattomia asuntojensa kanssa, itselläni ei ole mitään. Sentään otin nyt tuumaustauon ja lopetin tuon miehen asunnon kulujen makselemisen, mutta siihen meni useita kymmeniä tuhansia kun olisin voinut maksella omaanikin. Ei ole provo, olin vain kaikesta päätellen tyhmä.
Nyt pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin - miten itse toimisit? Ikää 45.
Kommentit (755)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.
Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te jotenkin niin PA, että omalta puolisolta tarvitsee vaatia vuokraa? Vaikka toinen ei ole mitenkään voinut valita sitä toisen omistamaa asuntoa. Ehkä ei olisi ikinä halunnut itse koko asuntoa edes ostaa, mutta muuttaa, koska puoliso niin haluaa. Ja sitten vielä maksatetaan toisen asuntolainat ja vastikkeet?
Täytyy olla tosi tyhmä, jos muuttaa, koska puoliso vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten huomataan, näkökulmia on monia. Se on mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Mutta ihan oikeasti reilua on että jos ei pitkäaikaisessa suhteessa saada molemmille nimeä asuntopaperiin, sitten on parasta olla eri osoitteissa. Ei ole missään nimessä reilua että molemmilla menee rahaa siihen yhteiselämään (missä tahansa muodossa) mutta vain toisen omaisuus karttuu!!!
👍👍👍 Ja monesti naisen tulot ovat pienemmät kuin miehen. Jos makselee sanotaan vaikka sen 500 € kuukaudessa miehen omistaman asunnon kuluja, ei jää enää kauheasti mitään että laittaisi omaankin. Tuo menee väliaikaisena ratkaisuna, mutta jos puhutaan vaikka 5 vuodesta, summa on 30 000 €. Kymmenen vuotta ja summa onkin jo 60 000 €.
.
Siinä ajassa nainen olisi maksellut oman yksiön velattomaksi suurinpiirtein tuolla samalla summalla 500 € / kk jonka laittoi miehen asuntoon.
.
Kannattaa siis ihan oikeasti pitää omista oikeuksistaan kiinni, eikä lähteä makselemaan yhtään ylimääräistä vain toisen omistamaa asuntoa ellei saa nimeä paperiin.
Täsmälleen näin. Naisten täytyy vaan hoksata ja pitää oikeuksistaan kiinni!
On se vaan elämä helppoa, kun ollaan naimisissa ja kaikki rahat on yhteisiä.
👍👍👍 Ja monesti naisen tulot ovat pienemmät kuin miehen. Jos makselee sanotaan vaikka sen 500 € kuukaudessa miehen omistaman asunnon kuluja, ei jää enää kauheasti mitään että laittaisi omaankin. Tuo menee väliaikaisena ratkaisuna, mutta jos puhutaan vaikka 5 vuodesta, summa on 30 000 €. Kymmenen vuotta ja summa onkin jo 60 000 €.
.
Siinä ajassa nainen olisi maksellut oman yksiön velattomaksi suurinpiirtein tuolla samalla summalla 500 € / kk jonka laittoi miehen asuntoon.
.
Kannattaa siis ihan oikeasti pitää omista oikeuksistaan kiinni, eikä lähteä makselemaan yhtään ylimääräistä vain toisen omistamaa asuntoa ellei saa nimeä paperiin.
***
Just näin, eri osoitteet jos ei yhteisomistaminen pitkässäkään juoksussa sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan elämä helppoa, kun ollaan naimisissa ja kaikki rahat on yhteisiä.
En ikimaailmassa suostuisi. Eikä suostuisi puolisoni. Olen aivan varma, ettei hän haluaisi yhteisistä rahoista laittaa eläinsuojeluun sellaisia summia kuin minä. Enkä minä haluaisi yhteisistä rahoista laittaa kaiken maailman härpäkkeisiin sellaisia summia kuin hän. Nämä vain parina esimerkkinä.
Meillä sujuu erittäin hyvin yhteisten kulujen maksaminen puoliksi yhteiseltä taloustililtä, voimme luottaa toisiimme ja siihen, että tililtä maksetaan vain yhteisiä menoja. Kaikki muut rahat ovat omia eikä niiden käyttöön tarvitse kysyä toiselta lupaa tai tehdä hänelle selkoa, mihin on taas rahaa mennyt.
Ei muuta kuin maaseudulta hommaat asunnon. Niitä saa alle 50 000 eurollakin kunnon tontilla.
45vuotias makselee sen hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Kyllä. Minulle olisi ehdoton kynnyskysymys, että joutuisin elättämään aikuista työssäkäyvää miestä ja kustantamaan hänelle asumisen. Kokisin että hän on kanssani vain rahan takia ja että tulisin taloudellisesti hyväksikäytetyksi. En voisi olla sellaisessa suhteessa. Sinä näköjään olet ja se on sinulle näköjään ok. Niin me olemme kaikki erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan elämä helppoa, kun ollaan naimisissa ja kaikki rahat on yhteisiä.
En ikimaailmassa suostuisi. Eikä suostuisi puolisoni. Olen aivan varma, ettei hän haluaisi yhteisistä rahoista laittaa eläinsuojeluun sellaisia summia kuin minä. Enkä minä haluaisi yhteisistä rahoista laittaa kaiken maailman härpäkkeisiin sellaisia summia kuin hän. Nämä vain parina esimerkkinä.
Meillä sujuu erittäin hyvin yhteisten kulujen maksaminen puoliksi yhteiseltä taloustililtä, voimme luottaa toisiimme ja siihen, että tililtä maksetaan vain yhteisiä menoja. Kaikki muut rahat ovat omia eikä niiden käyttöön tarvitse kysyä toiselta lupaa tai tehdä hänelle selkoa, mihin on taas rahaa mennyt.
Enpä minä sinun suostumustasi kysellytkään, totesin vain että onpa elämä helppoa näin. Vaatii tietysti, että on samanlaiset arvot elämässä, mutta muutenhan ei koko parisuhteessa olisi järkeäkään, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan elämä helppoa, kun ollaan naimisissa ja kaikki rahat on yhteisiä.
En ikimaailmassa suostuisi. Eikä suostuisi puolisoni. Olen aivan varma, ettei hän haluaisi yhteisistä rahoista laittaa eläinsuojeluun sellaisia summia kuin minä. Enkä minä haluaisi yhteisistä rahoista laittaa kaiken maailman härpäkkeisiin sellaisia summia kuin hän. Nämä vain parina esimerkkinä.
Meillä sujuu erittäin hyvin yhteisten kulujen maksaminen puoliksi yhteiseltä taloustililtä, voimme luottaa toisiimme ja siihen, että tililtä maksetaan vain yhteisiä menoja. Kaikki muut rahat ovat omia eikä niiden käyttöön tarvitse kysyä toiselta lupaa tai tehdä hänelle selkoa, mihin on taas rahaa mennyt.
Enpä minä sinun suostumustasi kysellytkään, totesin vain että onpa elämä helppoa näin. Vaatii tietysti, että on samanlaiset arvot elämässä, mutta muutenhan ei koko parisuhteessa olisi järkeäkään, vai mitä?
Nimenomaan samanlaiset arvot eli että parisuhteessakin ollaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on myös erilaisia tarpeita, menoja, harrastuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Tässä on nyt sama kummallinen ajatuskuvio kuin tuolla yhdellä edellisellä, eli että se on jotenkin itselle reilua ottaa toisen rahoja sen vuoksi, että yhteisasuminen tuo toiselle jotain etua. Että se, että toinen a) saa vuokratuloja, b) maksaa vähemmän on jotenkin itseltä pois, kuuluu siis suoraan minulle.
Että missään tapauksessa se toinen saa "vain hyötyä minun asunnossani". Miksi ei saa? Pitkässä juoksussa, hyvässä suhteessa se on kyllä molempien etu. MInä saan edes pienen helpotuksen siihen, mitä olen halunnut (oma, tässä tapauksessa kallis asunto) ja toinen voi osallistua kaikkeen kivaan helpommin.
Ja kun avoliitto päättyy, on sillä toisen asumisen kustantaneella oikeus vaatia hyvitystä, koska toinen on voinut kartuttaa omaisuuttaan asunnon tarjonneen kustannuksella! Se on reilua, mutta harva tätä huomaa vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Kyllä. Minulle olisi ehdoton kynnyskysymys, että joutuisin elättämään aikuista työssäkäyvää miestä ja kustantamaan hänelle asumisen. Kokisin että hän on kanssani vain rahan takia ja että tulisin taloudellisesti hyväksikäytetyksi. En voisi olla sellaisessa suhteessa. Sinä näköjään olet ja se on sinulle näköjään ok. Niin me olemme kaikki erilaisia.
En ole, älä tee olettamuksia, minäkin pidättäydyn siinä, mitä kerrot. Mutta siis hän saa käytännössä kuitenkin asua kanssasi, käy vaan välillä siellä turhassa kämpässä? Eli elätät, mutta koska hän laittaa rahaa menemään myös, se on tasa-arvoa?
Minä olen suhteessa, jota ei kyllä 500 e/kk heilauta mihinkään suuntaan, liikkui se kumman tililtä hyvänsä. En voi kuvitella, että jos mieheni ei jostain syystä pystyisikään osallistumaan, kuten nyt tekee, minusta tulisi heti hyväksikäytetty tai kuvittelisin, että rakkaus loppuisi siihen ja hän on kiinnostunut vain rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Kyllä. Minulle olisi ehdoton kynnyskysymys, että joutuisin elättämään aikuista työssäkäyvää miestä ja kustantamaan hänelle asumisen. Kokisin että hän on kanssani vain rahan takia ja että tulisin taloudellisesti hyväksikäytetyksi. En voisi olla sellaisessa suhteessa. Sinä näköjään olet ja se on sinulle näköjään ok. Niin me olemme kaikki erilaisia.
En ole, älä tee olettamuksia, minäkin pidättäydyn siinä, mitä kerrot. Mutta siis hän saa käytännössä kuitenkin asua kanssasi, käy vaan välillä siellä turhassa kämpässä? Eli elätät, mutta koska hän laittaa rahaa menemään myös, se on tasa-arvoa?
Minä olen suhteessa, jota ei kyllä 500 e/kk heilauta mihinkään suuntaan, liikkui se kumman tililtä hyvänsä. En voi kuvitella, että jos mieheni ei jostain syystä pystyisikään osallistumaan, kuten nyt tekee, minusta tulisi heti hyväksikäytetty tai kuvittelisin, että rakkaus loppuisi siihen ja hän on kiinnostunut vain rahasta.
Tämä. Meilläkin on yhteiset rahat. Jos toinen on työttömänä, niin ei se rakkaus siihen lopu, vaikka makselisinkin sen aikaa enemmän yhetisiä kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Kyllä. Minulle olisi ehdoton kynnyskysymys, että joutuisin elättämään aikuista työssäkäyvää miestä ja kustantamaan hänelle asumisen. Kokisin että hän on kanssani vain rahan takia ja että tulisin taloudellisesti hyväksikäytetyksi. En voisi olla sellaisessa suhteessa. Sinä näköjään olet ja se on sinulle näköjään ok. Niin me olemme kaikki erilaisia.
En ole, älä tee olettamuksia, minäkin pidättäydyn siinä, mitä kerrot. Mutta siis hän saa käytännössä kuitenkin asua kanssasi, käy vaan välillä siellä turhassa kämpässä? Eli elätät, mutta koska hän laittaa rahaa menemään myös, se on tasa-arvoa?
Minä olen suhteessa, jota ei kyllä 500 e/kk heilauta mihinkään suuntaan, liikkui se kumman tililtä hyvänsä. En voi kuvitella, että jos mieheni ei jostain syystä pystyisikään osallistumaan, kuten nyt tekee, minusta tulisi heti hyväksikäytetty tai kuvittelisin, että rakkaus loppuisi siihen ja hän on kiinnostunut vain rahasta.
Sinä elät suhteessa, jossa 500 euroa on pikkuraha molemmille.
Minä elä suhteessa, jossa mies on suunnattoman komea, oikea naistenmies, mutta köyhä, pystyy juuri ja juuri tulemaan toimeen.
Minä olen rumempi, mutta minulla on rahaa.
Jos nyt maksaisin miehen asumisen, niin todellakin kokisin ostaneeni gigolon. Ainoa tapa, jolla voin - ja mies myös - kokea olevansa tasaveroisessa suhteessa puhtaasta rakkaudesta on se, että mies osti itselleen sen oman asuntonsa, jossa tapaa lapsiaan ja maksaa omia asumiskustannuksia.
Tämän johdosta ymmärrän myös niitä miehiä, joilla on isot tulot ja oma asunto ja sitten joku kaunis nainen muuttaa sinne asuntoon ilmaiseksi, maksellen vain puolet vastikkeesta. Ne miehet ovat joko sovinisteja, joiden mielestä naiset ovatkin maksullisia, joiden kuuluukin maksaa alapäällään ja tekemällä kotitöitä. Tai he haluaisivat tasa-arvoisen suhteen, jossa nainen maksaa asumisestaan oikeudenmukaisemmin, jotta tuollaista hyväksikäyttöasetelmaa ei ole. Jos minulla olisi tyttö, haluaisin hänen olevan mieluummin sellaisessa tasa-arvoisessa suhteessa. Ilmaisia lounaita ei ole, eikä ilmaista asumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten huomataan, näkökulmia on monia. Se on mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Mutta ihan oikeasti reilua on että jos ei pitkäaikaisessa suhteessa saada molemmille nimeä asuntopaperiin, sitten on parasta olla eri osoitteissa. Ei ole missään nimessä reilua että molemmilla menee rahaa siihen yhteiselämään (missä tahansa muodossa) mutta vain toisen omaisuus karttuu!!!
👍👍👍 Ja monesti naisen tulot ovat pienemmät kuin miehen. Jos makselee sanotaan vaikka sen 500 € kuukaudessa miehen omistaman asunnon kuluja, ei jää enää kauheasti mitään että laittaisi omaankin. Tuo menee väliaikaisena ratkaisuna, mutta jos puhutaan vaikka 5 vuodesta, summa on 30 000 €. Kymmenen vuotta ja summa onkin jo 60 000 €.
.
Siinä ajassa nainen olisi maksellut oman yksiön velattomaksi suurinpiirtein tuolla samalla summalla 500 € / kk jonka laittoi miehen asuntoon.
.
Kannattaa siis ihan oikeasti pitää omista oikeuksistaan kiinni, eikä lähteä makselemaan yhtään ylimääräistä vain toisen omistamaa asuntoa ellei saa nimeä paperiin.
Ainoa vaan, että nämä ketjun naiset maksavat mielellään sen 500 (tai oikeasti paljon enemmän, yksiön vuokra on 700 euroa) euroa/kk jonkun vieraan omistamasta vuokra-asunnosta. He elävätyhteiskunnan tuilla, kuten kommenteista on käynyt ilmi. Sellaisen pitäisi mennä yhteen köyhän miehen kanssa, niin voisivat yhdessä elellä niillä tuilla.
Koulutetut työttömät tekevät työmarkkinatuella töitä esim. laittavat palautettuja kirjoja hyllyyn kirjastossa, hyllyttävät tavaroita kaupassa tai tekevät sairaalassa samoja toimistotöitä kuin osastonsihteeri (työtön saa tunnukset potilasohjelmaan), mutta työkyvyttömyyseläkeläiset ovat vain tuilla kotona. Työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia ja eläkkeitä 33 miljardia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon ymmärtämättömiä kommentoijia. Heille valkenee vasta aikanaan, jos ostavat asunnon, että se omistusasunto maksaa jo pääomana huomattavasti juoksevien kulujen verran.
Vrt. Minä olen ostanut yksin asunnon 400 000 eurolla. Tällä olemattomalla korkotasolla 35 vuotta asuntolainaa pois maksellen lainakulut kuukaudessa ovat n 1000 euroa. Siihen päälle juoksevat kulut vastikkeesta 400 euroa kuussa. Oikeasti tietysti myös monta taloyhtiön remonttia, mutta unohdetaan ne. Asumiskulut ovat siis vähintään, minimissään 1400 euroa kuussa.
Jos mieheni asuisi yksin, hän joutuisi maksamaan joko yksiöstä/kaksiosta vuokraa 700 euroa kuussa. Tai jos hän ostaisi pienen asunnon yksiön tai pienen kaksion, saman verran lainakuluina ja vastikkeena.
Jos hän asuu minun luonani maksamatta kuin puolet vastikkeesta 200 euroa, niin minä sponsoroin hänen asumistaan joka kuukausi 500 euroa, hän siis hyötyy minusta taloudellisesti 500 euroa kuussa ja voi laittaa sen summan itselleen säästöön. Se ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä.
Oikeudenmukaista olisi, että mies maksaisi asumisesta luonani puolet siitä, mitä sellaisen asunnon vuokra on, jossa hän asuisi muussa tapauksessa, esim puolet 700 euron kuukausivuokrasta. Silloin kumpikin hyötyy yhdessäasumisesta, eikä vain se mies hyödy minun asunnossani.
Miksi ap ei ole kertonut euromääräisiä summia, mitä maksoi miehelle ja maksaa nyt vuokra-asunnostaan? Vuokrakämpät ovat kalliita ja koko tarina herättää epäilyksen, ettei faktat oikein pidä siinä. On aika epäuskottavaa, että hän olisi maksanut asunnosta miehelle kuukausittain yli 700 euroa. En usko sitä millään. Ei ole uskottavuuden rajoissa, että hänen asumiskulunsa olisivat nyt vain muutama sataa.
Yrität maksattaa asuntosi toisella. Vuokra-asuntoon moni saa tukia, kun tuohon sinun asuntoosi ei saa. Itse en ainakaan ikinä muuta asuntoon mikä on yksin toisen nimissä.
En todellakaan yritä. Me teimme sellaisen ratkaisun, että asumme osin erillään ja osin yhdessä. Mies asuu käytännössä minun luonani, mutta osti pienen halvan asunnon itselleen velalla, jossa tapaa ex-lapsiaan joka toinen viikko. Hän asuu luonani nyt ilmaiseksi, mutta joutuu maksamaan siitä omasta asunnostaan, joka seisoo tyhjillään eikä tuota vuokratuloa, suunnilleen 800-900 euroa kuukaudessa. Se on myös reilua, kumpikin kustantaa oman asumisensa, vaikka aikaa vietetään toisessa asunnossa yhdessä.
Hyvin harva ketjun kommentoijista vaikuttaisi pitävän sellaistakaan hyväksyttävänä, kun aika monella näyttää yhteisasumisessa olevan se itsestäänselvä tavoite, että pitää päästä asumaan niin halvalla kuin mahdollista puolison kustantamana. Se asumiskulujen todellisuus iskee vastaan aikanaan kuitenkin silloin, jos päättävät oikeasti ostaa itselleen oman asunnon joskus.
Ihan älytöntä! Siis sen vuoksi, että et tahdo, että mies pääsee 500 e halvemmalla asuessaan sinun luonasi, kannattaa toisen maksaa 800-900 e kk!
On varmaan reilua, jos niin koet, mutta täysin pöljää jos ajatellaan, että teidän suhteenne kestää, sanotaan nyt vaikka 10 v. Mitähän kaikkea kivaa silläkin rahalla olisi voinut tehdä!
Minä omistan 2 asuntoa, joten kyllä on käsitys siitä, mitä se maksaa ja mitä asumiskulut ovat. Toinen on ok-talo ja toinen kaupunkiasunto, joten käsitys on molemmista. Silti en ole ymmärrä, miksi toisen pitäisi ottaa vielä kolmas vain sen vuoksi, että vahingossakaan hän ei vain hyötyisi näistä minun maksamistani asunnoista.
Sinun ajattelutapasi on se kummallinen.
Etkö tiedä, että asuntoa vastaan saa lainaa, se toimii vakuutena. Ja kun sen on maksanut, jää se asunto. Mutta jos päättäisimme miehenkanssa yhdessä tuhlata "kaikenlaiseen kivaan" kuukausittain 500 euroa hänen maksamanaan lisää, niin hän joutuisi ottamaan kulutusluottoa, ilman vakuuksia, ja joutuisi pahasti velkoihin. Se laina olisi syöty "kaikenlaiseen kivaan" ja jäisi vain velkaa. On aika hitokseen parempi miehelle itselleenkin maksaa 800 euroa kuussa omaan asuntoon kuin ottaa velkaa ja elää leveästi. Se vaihtoehto, että minä elättäisin häntä täysin ja hän asuisi luonani puolikkaalla vastikkeella taas tuhoaisi parisuhteen, koska hän hyväksikäyttäisi minua taloudellisesti ja kolikon toisella puolella hän olisi myös taloudellisesti riippuvainen minusta. Hyvä parisuhde perustuu tasa-arvoon.Joo myönnän, mun elämäni päätarkoitus ei, vaikka asuntoja nyt pari onkin, ole maksella asuntolainoja vaan toivon, että elämässä olisi jotain kivaakin sen lisäksi.
Ei mun parisuhdetta todellakaan tuhoaisi se, että toinen pääsee 500 e/kk helpommalla, etenkin, jos hänelle olisi tarpeen.
Maksan joka tapauksessa, asui täällä muita tai en, omat lainani ja kuluni. Ihan kiva, jos sen parisataa niihin saisi, pieni lisä, mutta lisä kumminkin.
Sitä paitsi nythän mies on siellä ilmaiseksi käytännössä koko ajan, sekö sitten ei olekaan hyväksikäyttöä? Sun mieli on hyvä, kun tiedät, että maksaa, vaikkakin sitten käytännössä ihan turhasta?
Kyllä. Minulle olisi ehdoton kynnyskysymys, että joutuisin elättämään aikuista työssäkäyvää miestä ja kustantamaan hänelle asumisen. Kokisin että hän on kanssani vain rahan takia ja että tulisin taloudellisesti hyväksikäytetyksi. En voisi olla sellaisessa suhteessa. Sinä näköjään olet ja se on sinulle näköjään ok. Niin me olemme kaikki erilaisia.
En ole, älä tee olettamuksia, minäkin pidättäydyn siinä, mitä kerrot. Mutta siis hän saa käytännössä kuitenkin asua kanssasi, käy vaan välillä siellä turhassa kämpässä? Eli elätät, mutta koska hän laittaa rahaa menemään myös, se on tasa-arvoa?
Minä olen suhteessa, jota ei kyllä 500 e/kk heilauta mihinkään suuntaan, liikkui se kumman tililtä hyvänsä. En voi kuvitella, että jos mieheni ei jostain syystä pystyisikään osallistumaan, kuten nyt tekee, minusta tulisi heti hyväksikäytetty tai kuvittelisin, että rakkaus loppuisi siihen ja hän on kiinnostunut vain rahasta.
Sinä elät suhteessa, jossa 500 euroa on pikkuraha molemmille.
Minä elä suhteessa, jossa mies on suunnattoman komea, oikea naistenmies, mutta köyhä, pystyy juuri ja juuri tulemaan toimeen.
Minä olen rumempi, mutta minulla on rahaa.
Jos nyt maksaisin miehen asumisen, niin todellakin kokisin ostaneeni gigolon. Ainoa tapa, jolla voin - ja mies myös - kokea olevansa tasaveroisessa suhteessa puhtaasta rakkaudesta on se, että mies osti itselleen sen oman asuntonsa, jossa tapaa lapsiaan ja maksaa omia asumiskustannuksia.
Tämän johdosta ymmärrän myös niitä miehiä, joilla on isot tulot ja oma asunto ja sitten joku kaunis nainen muuttaa sinne asuntoon ilmaiseksi, maksellen vain puolet vastikkeesta. Ne miehet ovat joko sovinisteja, joiden mielestä naiset ovatkin maksullisia, joiden kuuluukin maksaa alapäällään ja tekemällä kotitöitä. Tai he haluaisivat tasa-arvoisen suhteen, jossa nainen maksaa asumisestaan oikeudenmukaisemmin, jotta tuollaista hyväksikäyttöasetelmaa ei ole. Jos minulla olisi tyttö, haluaisin hänen olevan mieluummin sellaisessa tasa-arvoisessa suhteessa. Ilmaisia lounaita ei ole, eikä ilmaista asumista.
No jos ulkoiset seikat suhteen määrittelee, niin sittenhän raha voi hyvin olla yksi niistä. Itse taas lähtökohtaisesti en pystyisi suhteeseen, jossa voisin edes kuvitella olevan joku gigolo-elementti. Jos siltä tuntuisi, että on edes mahdollista, ei mies pystyisi vakuuttamaan minua millään maksuilla, että näin ei ole.
Muutoinhan asunto lapsia varten on hyvä, etenkin, ellet halua lapsiinsa puuttua.
Paljon helpompaa asua vuokrakaksiossa yksin, missä on vain omat tavarat, siivoaminen helpompaa ja kela huolehtii että on käyttörahaa.
Miksi menisin siivoamaan jonkun miehen omistamaa isoa omakotitaloa ja saisin kelalta vähemmän käyttörahaa, mieheltä en rahaa rupea anelemaan. Nämä on ne Suomen syysteemit, että yksin asuessa saat enemmän. Töitä on välillä ja välillä ei.
Vierailija kirjoitti:
Paljon helpompaa asua vuokrakaksiossa yksin, missä on vain omat tavarat, siivoaminen helpompaa ja kela huolehtii että on käyttörahaa.
Miksi menisin siivoamaan jonkun miehen omistamaa isoa omakotitaloa ja saisin kelalta vähemmän käyttörahaa, mieheltä en rahaa rupea anelemaan. Nämä on ne Suomen syysteemit, että yksin asuessa saat enemmän. Töitä on välillä ja välillä ei.
En mene omille eläkkeellä oleville vanhemmillekaan siivoamaan, heillä on iso omakotitalo, mökki ja rahaa matkusteluun. En mene miksikään ilmaissiivoojaksi. Ei ole pakko, ei ole mitään lakia mikä määräisi. Olen kyllästynyt kaikenlaiseen ilmaistyöhön enkä tee vapaaehtoisesti mitään ylimääräistä, ei siitä mitään palkintoa tule.
Vierailija kirjoitti:
Paljon helpompaa asua vuokrakaksiossa yksin, missä on vain omat tavarat, siivoaminen helpompaa ja kela huolehtii että on käyttörahaa.
Miksi menisin siivoamaan jonkun miehen omistamaa isoa omakotitaloa ja saisin kelalta vähemmän käyttörahaa, mieheltä en rahaa rupea anelemaan. Nämä on ne Suomen syysteemit, että yksin asuessa saat enemmän. Töitä on välillä ja välillä ei.
Kelallako on aina naisvirklailijat, kun rahaa anelet. Minä mieluummin teen töitä, kuin anelen Kelalta käyttörahaa. Kelalta saa muuten enemmän käyttörahaa, jos siinä yksinasuessa pyöräyttää muutaman lapsukaisen.
Silkkaa tyhmyyttähän tuo on.