Lue keskustelun säännöt.
Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin
31.07.2021 |
Muut ikätoverini alkavat olla velattomia asuntojensa kanssa, itselläni ei ole mitään. Sentään otin nyt tuumaustauon ja lopetin tuon miehen asunnon kulujen makselemisen, mutta siihen meni useita kymmeniä tuhansia kun olisin voinut maksella omaanikin. Ei ole provo, olin vain kaikesta päätellen tyhmä.
Nyt pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin - miten itse toimisit? Ikää 45.
Kommentit (755)
Myös minun mies oli -sitä suoraan sanomatta- sitä mieltä, että lapsi on naisen projekti. Minä tosiaan säästin palkastani pesämunan, että pystyin tulemaan raskaaksi mutta silti maksamaan puolet asunnostamme myös ollessani pois töistä, kun tulot putosi. Kun säästöt loppui, mies totesi että ei kun töihin sitten vaan.
Minun piti ostaa lapselle ihan kaikki, vaipat, vaatteet, varusteet. Osan sain kavereilta tekemällä heille töitä vastineeksi. Oravannahkakauppaa.
Hoidin lapsen, hänen asiat, harrastukset, neuvolat ja lääkärit. Opetin luistelemaan, hiihtämään, ajamaan pyörällä, uimaan, jne. Minun tehtävä oli ruokkia, ulkoiluttaa, pukea, pestä, nukuttaa hänet. Minun tehtävä oli käydä ruokakaupassa minun rahalla, tehdä hänelle ateriat, syödä hänen kanssa, tiskata jälkeen.
Kun sitten päätin aikanaan erota (se tuli hänelle yllätyksenä kuulemma, teille tuskin) hän oli pöyristynyt, että hänen isyytensä ei pääse toteutumaan kuin viikkosysteemissä. Hän ei tässä vaiheessa edes tiennyt mitä lapsi harrastaa ja minä päivinä. Yllättäen en suostunut. Emme sen jälkeen ole juuri puheväleissä. En kyllä menettänyt mitään.
Ostin mieheltä kotimme. Hän suostui vain ylihinnalla myymään. En ikinä enää myy puolta asunnosta kellekään miehelle, koska minulla ei ole enää varaa ostaa samaa asuntoa kolmatta kertaa, ja haluan nyt vain asua rauhassa.
Yhdessä asumisessa ei toisin sanoen ollut minulle taloudellista hyötyä. Eroaminen oli paras taloudellinen ratkaisu ikinä, kun rahani ja asuntoni ovat nyt omani. Nyt on alkanut kertyä säästöjäkin vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sun pitänyt sitten saada asua siinä ilmaiseksi?
Ei, mutta olisin halunnut ostaa asunnosta oman osani, se olisi ollut mielestäni reilua. Mies ei halunnut. ap
No siis sä voit syyttää tuosta vain itseäsi. Sinuna oisin jättänyt muuttamatta. mahdollisesti olet täältä kysynyt neuvoja, sulle on sanottu että älä tee sitä ja silti teit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, miten ketju alkaa sillä, että nainen on maksanut Liikaa yhteisestä asumisesta, miehen omistamassa osakkeessa, "hyötymättä" siitä mitenkään.
Koko ketjun keskustelu lähtee jo liikkeelle niin, että aloittaja ei suostu kertomaan tarkkoja euromääriä, puolisoiden maksuosuuksista, koska ne eivät muka ole merkityksellisiä?? Nehän ovat ainoat asiat, millä on merkitystä, enne kun voidaan keskustelu edes aloittaa!!
Eli keskustellaan tunnepohjalta asiasta, mistä pitäisi pelkästään puhua faktoista, eli euroista!
Muuten varmaan yleisellä tasolla keskustelu on hyvää, jos puhutaan miehen ja naisen tasa-arvosta, liittyen lapsenhoitoon, ansionmenetyksiin, eläke-etuihin(jotka ilmeisesti korjattu osaltaan), maksuosuuksiin yhteisen asumisen kustannuksiin osallistumiselta ym.
Niin minuakin kiinnostaisi euroissa paljon on maksettu. Joissakin taloyhtiöissä on pienet vastikkeet, jos saavat esim. vuokratuloja liikehuoneistoista.
Millä tavalla tieto tarkasta euromäärästä parantaa keskustelua? AP on kertonut, että summa on suurempi kuin se, jonka hän nyt itse asuessaan maksaa. Minulle tämä tieto keskustelun perusteeksi riittää, koska euromäärä ei itsessään kerro mitään.
Pitäisi yhtä lailla tietää asunnon sijainti, nykyisen asunnon sijainti, neliömäärät molemmista, tehdyt/tulevat remontit...jne, jos halutaan lähteä keskustelemaan muutoin kuin yleisistä periaatteista.Niin, missä hän on ennen asunut, ehkä vanhempien luona ilmaiseksi? Kyllä ne eurot jotain käsitystä antaisi asiasta.
Kannattaisi lukea ketju, niin tietäisi. AP asui ennen vuokralla, muutti miehen luo, muutti takaisin vuokralle. Tälläiset vänkäämiset sotkevat ketjua, asiat, joista voisi lukemalla ottaa selvää - ellei sitten tarkoitus ole sotkea ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Öö sori mutta voiko asuntoa edes puoliksi omistaa?
Minä olen koko ikäni asunut yksin ja maksanut yksin asuntolainaani pois.
Onko muka mahdollista että asunnon pystyisi ostamaan puoliksi toisen ihmisen kanssa?
Jos pystyy niin yksin on todella kallista asua.
M30
Miten pihalla ihminen on jos ei tajua että asunnon pystyy ostamaan puoliksi toisen kanssa????
Kuule kyllä, voi vaikka ihan vaan sijoitustarkoituksiin.
Pliis älä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Jos laittaa useamman satasen kuussa rahaa toisen omistusasuntoon niin pitäisi se saada nimikin omistuspaperiin!
Asunnoilla on arvo sekä juoksevat kulut. Tässä ei mainittu asunnon arvoa suhteessa juokseviin kuluihin, oliko asunto täysin velaton, maksettiinko pelkkiä juoksevia kuluja, vai lainan lyhennystä?
Jos on maksettu ainoastaan juoksevia kuluja muutama sata euroa kuussa jotta saa asua lukaalissa joka maksanut miljoonan. Niin mikä oikeus muutamalla tuhannella vuosien aikana olisi koko asunnon arvoon, etenkin jos sillä rahalla ei ole maksettu velkaa, vaan pelkästään juoksevia kuluja per henkilö(eli olet kirjaimellisesti maksanut omat kulusi, et sijoittanut asuntoon. Kulut laitetaan joskus 50-50, vaikka monesti mies maksaa enemmän.
Mutta jos toinen osapuoli on maksanut pelkkiä lainan lyhennyksiä ja toinen juoksevia kuluja, se on väärin. Mutta jos olet muuttanut toisen jo omistamaan asuntoon ja hänkin maksaa osansa juoksevista kuluista niin olet ollut hänen alivuokralainen joka ottaa osaa juokseviin kuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minun mies oli -sitä suoraan sanomatta- sitä mieltä, että lapsi on naisen projekti. Minä tosiaan säästin palkastani pesämunan, että pystyin tulemaan raskaaksi mutta silti maksamaan puolet asunnostamme myös ollessani pois töistä, kun tulot putosi. Kun säästöt loppui, mies totesi että ei kun töihin sitten vaan.
Minun piti ostaa lapselle ihan kaikki, vaipat, vaatteet, varusteet. Osan sain kavereilta tekemällä heille töitä vastineeksi. Oravannahkakauppaa.Hoidin lapsen, hänen asiat, harrastukset, neuvolat ja lääkärit. Opetin luistelemaan, hiihtämään, ajamaan pyörällä, uimaan, jne. Minun tehtävä oli ruokkia, ulkoiluttaa, pukea, pestä, nukuttaa hänet. Minun tehtävä oli käydä ruokakaupassa minun rahalla, tehdä hänelle ateriat, syödä hänen kanssa, tiskata jälkeen.
Kun sitten päätin aikanaan erota (se tuli hänelle yllätyksenä kuulemma, teille tuskin) hän oli pöyristynyt, että hänen isyytensä ei pääse toteutumaan kuin viikkosysteemissä. Hän ei tässä vaiheessa edes tiennyt mitä lapsi harrastaa ja minä päivinä. Yllättäen en suostunut. Emme sen jälkeen ole juuri puheväleissä. En kyllä menettänyt mitään.
Ostin mieheltä kotimme. Hän suostui vain ylihinnalla myymään. En ikinä enää myy puolta asunnosta kellekään miehelle, koska minulla ei ole enää varaa ostaa samaa asuntoa kolmatta kertaa, ja haluan nyt vain asua rauhassa.
Yhdessä asumisessa ei toisin sanoen ollut minulle taloudellista hyötyä. Eroaminen oli paras taloudellinen ratkaisu ikinä, kun rahani ja asuntoni ovat nyt omani. Nyt on alkanut kertyä säästöjäkin vähitellen.
Sama juttu, olen ollut tyytyväinen eroon. Nyt on oma tupa, oma lupa. Saan tehdä ja remontoida miten haluan, ja nyt kertyy säästöönkin. Eikä tarvitse jatkuvasti puolustaa itseäni verenimijämieheltä ja kuunnella hänen vinkumisiaan ja uhkailujaan. Vaikea käsittää, miten katselin sitä touhua niin kauan. En usko, että enää koskaan muutan kenenkään miehen kanssa yhteen asumaan.
Miehet (ja miksei naisetkin) yrittävät kaikenlaista. Ei ole tyhmä se joka pyytää vaan se joka suostuu eli ei pidä suostua epäreiluun kohteluun. Törkein omalle kohdalle sattunut tapaus on entinen miesystävä, jonka mielestä mun olisi pitänyt osallistua hänen talonsa kustannuksiin kun vietin siellä niin paljon aikaa. Ja kyllä mulla oli omakin koti, eikä hän halunnut muuttaa yhteen eikä suostunut viettämään aikaa mun luona. Ymmärsin yskän ja päätin alkaa hakea parempaa seuraa. Törkeä taloudellisen hyväksikäytön yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.
Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä.
Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.
Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.
Lisätään tähän vielä se, että sama jatkuu työmarkkinoilla, eli käsitys siitä, että naiset haluavat vain lapsia ja jonkun elättämään itsensä = ovat automaattisesti vähemmän tuottavia työntekijöitä, jonka vuoksi miesten palkat tietenkin, luonnollisesti ovat paremmat kuin naisten. Vaikka sitten tehtäisiin samaa työtä ja riippumatta siitä, onko naisella edes lapsia.
Tätä vastaan naiset nykyään pyristelevät sitten tekemällä lapsia yhä myöhemmin, mikä kuitenkin on vähintään kaksiteräinen miekka, sillä se on vain pidentänyt sitä ajanjaksoa, jossa naisesta ajatellaan, että "kohta se on raskaana kuitenkin".
Kannattaa muistaa, että naiset itse tekevät tämän kaiken. He todella vaativat täyden palkan äitiysvapaan ajalta ja samalla itkevät, että tulot putoavat. Työnantaja ihmettelee, että miten niin, palkkahan on ihan sama kuin ennenkin! Vanhempainvapaalla oleva edellyttää miehen tekevän kaikki kotityöt, hoitavan lapsen työssäkäynnin ohessa ja maksavan kaikki perheen kulut, koska nainen on uhrannut uransa saadakseen lapsen, jonka kasvatukseen ei miehellä ole mitään sanomista. Ja koska ura meni jo, jää nainen hoitovapaalle, joka on synomyymi sille, että mies tekee kaiken, nainen valittaa. Kun se vauva on yhteinen projekti, niin mies valvokoot yöt, äiti valvoi jo koko päivän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minun mies oli -sitä suoraan sanomatta- sitä mieltä, että lapsi on naisen projekti. Minä tosiaan säästin palkastani pesämunan, että pystyin tulemaan raskaaksi mutta silti maksamaan puolet asunnostamme myös ollessani pois töistä, kun tulot putosi. Kun säästöt loppui, mies totesi että ei kun töihin sitten vaan.
Minun piti ostaa lapselle ihan kaikki, vaipat, vaatteet, varusteet. Osan sain kavereilta tekemällä heille töitä vastineeksi. Oravannahkakauppaa.Hoidin lapsen, hänen asiat, harrastukset, neuvolat ja lääkärit. Opetin luistelemaan, hiihtämään, ajamaan pyörällä, uimaan, jne. Minun tehtävä oli ruokkia, ulkoiluttaa, pukea, pestä, nukuttaa hänet. Minun tehtävä oli käydä ruokakaupassa minun rahalla, tehdä hänelle ateriat, syödä hänen kanssa, tiskata jälkeen.
Kun sitten päätin aikanaan erota (se tuli hänelle yllätyksenä kuulemma, teille tuskin) hän oli pöyristynyt, että hänen isyytensä ei pääse toteutumaan kuin viikkosysteemissä. Hän ei tässä vaiheessa edes tiennyt mitä lapsi harrastaa ja minä päivinä. Yllättäen en suostunut. Emme sen jälkeen ole juuri puheväleissä. En kyllä menettänyt mitään.
Ostin mieheltä kotimme. Hän suostui vain ylihinnalla myymään. En ikinä enää myy puolta asunnosta kellekään miehelle, koska minulla ei ole enää varaa ostaa samaa asuntoa kolmatta kertaa, ja haluan nyt vain asua rauhassa.
Yhdessä asumisessa ei toisin sanoen ollut minulle taloudellista hyötyä. Eroaminen oli paras taloudellinen ratkaisu ikinä, kun rahani ja asuntoni ovat nyt omani. Nyt on alkanut kertyä säästöjäkin vähitellen.
Sama juttu, olen ollut tyytyväinen eroon. Nyt on oma tupa, oma lupa. Saan tehdä ja remontoida miten haluan, ja nyt kertyy säästöönkin. Eikä tarvitse jatkuvasti puolustaa itseäni verenimijämieheltä ja kuunnella hänen vinkumisiaan ja uhkailujaan. Vaikea käsittää, miten katselin sitä touhua niin kauan. En usko, että enää koskaan muutan kenenkään miehen kanssa yhteen asumaan.
Minäkin maksoin exäni(nainen) ulos yhteisestä asunnosta. Kumma kyllä nyt yksin(lasken kanssa) asuessa jää enemmän rahaa säästöön kuin yhteisasumisessa, vaikka maksan käytännössä kaikki lasten kulutkin yksin. Kämppää siivotessa olen kantanut roskikseen esim jätesäkillisen laukkuja. Kaikkea muutakin roinaa olen kuljettanut kaatopaikalle useita peräkärryllisiä. EI minulle tästä kuitenkaan mitään traumoja jäänyt, ero johtui ihan muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.
Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä.
Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.
Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.
Lisätään tähän vielä se, että sama jatkuu työmarkkinoilla, eli käsitys siitä, että naiset haluavat vain lapsia ja jonkun elättämään itsensä = ovat automaattisesti vähemmän tuottavia työntekijöitä, jonka vuoksi miesten palkat tietenkin, luonnollisesti ovat paremmat kuin naisten. Vaikka sitten tehtäisiin samaa työtä ja riippumatta siitä, onko naisella edes lapsia.
Tätä vastaan naiset nykyään pyristelevät sitten tekemällä lapsia yhä myöhemmin, mikä kuitenkin on vähintään kaksiteräinen miekka, sillä se on vain pidentänyt sitä ajanjaksoa, jossa naisesta ajatellaan, että "kohta se on raskaana kuitenkin".
Kannattaa muistaa, että naiset itse tekevät tämän kaiken. He todella vaativat täyden palkan äitiysvapaan ajalta ja samalla itkevät, että tulot putoavat. Työnantaja ihmettelee, että miten niin, palkkahan on ihan sama kuin ennenkin! Vanhempainvapaalla oleva edellyttää miehen tekevän kaikki kotityöt, hoitavan lapsen työssäkäynnin ohessa ja maksavan kaikki perheen kulut, koska nainen on uhrannut uransa saadakseen lapsen, jonka kasvatukseen ei miehellä ole mitään sanomista. Ja koska ura meni jo, jää nainen hoitovapaalle, joka on synomyymi sille, että mies tekee kaiken, nainen valittaa. Kun se vauva on yhteinen projekti, niin mies valvokoot yöt, äiti valvoi jo koko päivän!
Ja mikä on selityksesi sille, että tämä, miehiä pienempi palkka, koskee myös naisia, joiilla ei lapsia ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.
Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä.
Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.
Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.
Lisätään tähän vielä se, että sama jatkuu työmarkkinoilla, eli käsitys siitä, että naiset haluavat vain lapsia ja jonkun elättämään itsensä = ovat automaattisesti vähemmän tuottavia työntekijöitä, jonka vuoksi miesten palkat tietenkin, luonnollisesti ovat paremmat kuin naisten. Vaikka sitten tehtäisiin samaa työtä ja riippumatta siitä, onko naisella edes lapsia.
Tätä vastaan naiset nykyään pyristelevät sitten tekemällä lapsia yhä myöhemmin, mikä kuitenkin on vähintään kaksiteräinen miekka, sillä se on vain pidentänyt sitä ajanjaksoa, jossa naisesta ajatellaan, että "kohta se on raskaana kuitenkin".
Kannattaa muistaa, että naiset itse tekevät tämän kaiken. He todella vaativat täyden palkan äitiysvapaan ajalta ja samalla itkevät, että tulot putoavat. Työnantaja ihmettelee, että miten niin, palkkahan on ihan sama kuin ennenkin! Vanhempainvapaalla oleva edellyttää miehen tekevän kaikki kotityöt, hoitavan lapsen työssäkäynnin ohessa ja maksavan kaikki perheen kulut, koska nainen on uhrannut uransa saadakseen lapsen, jonka kasvatukseen ei miehellä ole mitään sanomista. Ja koska ura meni jo, jää nainen hoitovapaalle, joka on synomyymi sille, että mies tekee kaiken, nainen valittaa. Kun se vauva on yhteinen projekti, niin mies valvokoot yöt, äiti valvoi jo koko päivän!
Minulla kun ei ole lapsia, en osaa sanoa vanhempain(huomaatko mikä sana tämä on?)vapaan palkoista.
Sen sijaan tiedän, että juuri nämä puheet ovat osa sitä järjestäytynyttä taloudellisen vallan jakamista, joka Suomessa on vallalla.
Suomessa äärimmäisen harva perhe tulee keskiluokkaisesti toimeen siten, että vain toinen käy töissä. Keskiluokkaisia perheitä on kuitenkin suurin osa perheistä. On hyvin tavallinen kuvio, että molemmat käyvät töissä, sekin on hyvin tavallinen kuvio, että palkat molemmilla ovat suunnilleen samaa tasoa, naisella yleensä hieman pienempi kuin miehellä.
Minä esimerkiksi en tunne yhtään perhettä, jossa miehellä olisi varaa elättää koko perhe. Se aika meni jo.
On siis aivan potaskaa väittää ylläolevaa, mutta tätä myyttiä ylläpitämällä toki saadaan selitettyä, miksi miesten täytyy pitää puolensa ja pitää huolta, että ainakaan talon kirjoissa ei naisen nimeä näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet (ja miksei naisetkin) yrittävät kaikenlaista. Ei ole tyhmä se joka pyytää vaan se joka suostuu eli ei pidä suostua epäreiluun kohteluun. Törkein omalle kohdalle sattunut tapaus on entinen miesystävä, jonka mielestä mun olisi pitänyt osallistua hänen talonsa kustannuksiin kun vietin siellä niin paljon aikaa. Ja kyllä mulla oli omakin koti, eikä hän halunnut muuttaa yhteen eikä suostunut viettämään aikaa mun luona. Ymmärsin yskän ja päätin alkaa hakea parempaa seuraa. Törkeä taloudellisen hyväksikäytön yritys.
Tästä tuli mieleen exäni (oli 22v) joka alkoi käydä stressin takia psykiatrilla. Psykiatrin mielestä mun olisi pitänyt siivota myös exän kämppää, siis ihan muuta kuin perussiisteyttä eli kylppärin pesut ym. Oman kämpän olisin silti siivonnut yksin. Kuitenkin seurusteltiin, ei asuttu yhdessä vaikka aikaa vietettiin toki yhdessä melko paljon.
Oikaistaas nyt tämä yksi trolli.
Äitiyslomasta ei saa palkkaa, vaan tulee kelasta äitiyspäiväraha. Ei ole palkan suuruinen.
Osa työnantajista maksaa ekat kolme kuukautta palkkaa, mutta ei enempää, ja kaikki työnantajat ei maksa sitäkään. Painu korpeen valehtelemasta. Tämä sumutus tukee myös taloudellista alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavuudessaan tosi hyvä ketju. Täällä on noussut monta pointtia, jotka toki tietää, näkee ympärillään, mutta älyttömän hyvin täällä on myös niitä nasevasti sanotettu.
Ei nainen voikaan koskaan voittaa, koska yleinen käsitys on, että nainen haluaa vain pakottaa miehet tekemään lapsia ja elättämään itsensä.
Pahintahan tässä on, että naiset itsekin ovat sisäistäneet tämän ja jos jotenkin pystyvät pyristelemään tätä käsitystä vastaan, se tapahtuu vain maksamalla enemmän, enemmän.
Ja totta on, että miehiltä taloudellisesti puoliensa pitäminen käy itsestään, he ovat aina oppineet, että heille kuuluu korvaus suunnilleen kaikesta. Jopa siitä, että saavat asua lähes ilmaiseksi.
Lisätään tähän vielä se, että sama jatkuu työmarkkinoilla, eli käsitys siitä, että naiset haluavat vain lapsia ja jonkun elättämään itsensä = ovat automaattisesti vähemmän tuottavia työntekijöitä, jonka vuoksi miesten palkat tietenkin, luonnollisesti ovat paremmat kuin naisten. Vaikka sitten tehtäisiin samaa työtä ja riippumatta siitä, onko naisella edes lapsia.
Tätä vastaan naiset nykyään pyristelevät sitten tekemällä lapsia yhä myöhemmin, mikä kuitenkin on vähintään kaksiteräinen miekka, sillä se on vain pidentänyt sitä ajanjaksoa, jossa naisesta ajatellaan, että "kohta se on raskaana kuitenkin".
Kannattaa muistaa, että naiset itse tekevät tämän kaiken. He todella vaativat täyden palkan äitiysvapaan ajalta ja samalla itkevät, että tulot putoavat. Työnantaja ihmettelee, että miten niin, palkkahan on ihan sama kuin ennenkin! Vanhempainvapaalla oleva edellyttää miehen tekevän kaikki kotityöt, hoitavan lapsen työssäkäynnin ohessa ja maksavan kaikki perheen kulut, koska nainen on uhrannut uransa saadakseen lapsen, jonka kasvatukseen ei miehellä ole mitään sanomista. Ja koska ura meni jo, jää nainen hoitovapaalle, joka on synomyymi sille, että mies tekee kaiken, nainen valittaa. Kun se vauva on yhteinen projekti, niin mies valvokoot yöt, äiti valvoi jo koko päivän!
Minulla kun ei ole lapsia, en osaa sanoa vanhempain(huomaatko mikä sana tämä on?)vapaan palkoista.
Sen sijaan tiedän, että juuri nämä puheet ovat osa sitä järjestäytynyttä taloudellisen vallan jakamista, joka Suomessa on vallalla.
Suomessa äärimmäisen harva perhe tulee keskiluokkaisesti toimeen siten, että vain toinen käy töissä. Keskiluokkaisia perheitä on kuitenkin suurin osa perheistä. On hyvin tavallinen kuvio, että molemmat käyvät töissä, sekin on hyvin tavallinen kuvio, että palkat molemmilla ovat suunnilleen samaa tasoa, naisella yleensä hieman pienempi kuin miehellä.
Minä esimerkiksi en tunne yhtään perhettä, jossa miehellä olisi varaa elättää koko perhe. Se aika meni jo.
On siis aivan potaskaa väittää ylläolevaa, mutta tätä myyttiä ylläpitämällä toki saadaan selitettyä, miksi miesten täytyy pitää puolensa ja pitää huolta, että ainakaan talon kirjoissa ei naisen nimeä näy.
Minä itse asiassa tunnen muutaman perheen, jossa näin, eli miehen palkka olisi tarpeeksi elättämään perheen.
Poikkeuksetta näissä perheissä vaimot käyvät töissä, koska eivät halua olla pelkästään kotona. Kun elimme ysärin lamaa, itseäni tämä vähän ärsyttikin, koska niitä töitä, joissa rouvat mielenterveytensä vuoksi kävivät, olisi tarvinnut muutama muukin.
Niin, missä hän on ennen asunut, ehkä vanhempien luona ilmaiseksi? Kyllä ne eurot jotain käsitystä antaisi asiasta.