Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kumppani nostaa masentuneen kumppaninsa väkisin ylös sängystä?
28.07.2021 |
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja saatan välillä maata koko päivän sängyssä, joskus sen seurauksena että olemme riidelleet mieheni kanssa ja joskus minua masentaa muuten vain. Jos makaan pitkään sängyssä niin mieheni tulee yleensä viereeni ja jos tietää etten ole syönyt niin kyselee mitä haluaisin syödä ja tarjoutuu tekemään ruokaa. Masentuneena vastaan kuitenkin etten jaksa syödä ja että haluan vain olla rauhassa. No tämä menee sitten siihen, että mies alkaa inttää että "kyllä sun pitää syödä" ja nostaa minua väkisin ylös, tässä vaiheessa yleensä jo aika vihaisena. Minä en tykkää siitä että hän käyttää fyysistä voimaa minuun, joka olen selvästi häntä pienikokoisempi ja käsken hänen päästää minusta irti. Hän ei kuitenkaan päästä vaan jatkaa minun väkisin ylös nostamista ja pitelee minua jos yritän rimpuilla vastaan, jopa niin kovaa että minuun saattaa oikeasti sattua.
Onko tällainen mielestänne normaalia? Ymmärrän, että se on varmasti miehelle raskasta kun hän yrittää auttaa minua ja minä vain makaan sängyssä ja tunnen siitä aina jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Mutta saako hän silti nostaa minut väkisin ylös ja kantaa väkisin keittiöön? Jos sanon etten halua hänen tekevän niin ja että minuun sattuu niin mies vastaa siihen vain että "no arvaa sattuuko minuun kun makaat vain sängyssä etkä syö". Ja yleensä tämä päättyy niin, että mies lopulta luovuttaa ja antaa minun jäädä sänkyyn makaamaan mutta huutaa raivona miten itsekäs ja kamala ihminen olen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Hän yrittää omalla tavallaan ratkaista ongelmiasi mitä tuot esille. Ehkä hän on ratkaisukeskeinen?
Et vaikuta kauhean sopivalta ihmiseltä yhteisasumiseen estoisuutesi takia. Miksi teidän pitää asua yhdessä kun se näyttää tuottavan noin paljon hankalia tilanteita?
Puhut, että hän kontrolloi, mitä jos ajattelisit että hän haluaa auttaa? Miksi jonkun estoisuuttaa pitäisi jaksaa loputtomiin, kun ihminen ei ole halukas pääsemään niistä. Pitäisikö hänen sovittaa elämänsä sinun määrittelemiin raameihin, että olisit tyytyväinen? Ehkä hän haluaa mutkatonta ja rentoa suhdetta, et näytä pystyvän siihen ja se ahdista varmasti kumpaakin.
Miten se on auttamista, jos hän kysyy vaikkapa että "haluatko maistaa tätä mun tilaamaa sushia?", vastaan "ei kiitos kun en tykkää sushista" ja hän yrittää sen jälkeen työntää sitä väkisin suuhuni? Tai jos olen vessassa meikkaamassa niin miten se auttaa että hän tulee höpisemään siihen viereen, vaikka olen sanonut etten pysty samaan aikaan sekä juttelemaan että keskittymään meikkaamiseen? Miksei hän voi antaa minulle 10 minuutin meikkausrauhaa jos ei ole mitään akuuttia asiaa?
Miksi et laita ovea lukkoon ja sano ettet muuten saa yksityisyyttä?
Suomessa on tapana ronkeloida, mielestäni uuden kokeilu avartaa elämää. Itselläkin ottaa tiukkaa ronkeleiden kanssa, eivät suostu maistamaan edes. Mitä järkeä? Asioihin tottuu kun kokeilee silloin tällöin tai se on vain hauska kokemus. Mutta olet oikeassa, ettei suuhun saa väkisin tunkea, ehkei tiedä miltä se sinusta tuntuu? Oletko ystävällisesti kertonut, että kyseisen toiminnan soisi loppuvan?
Turha olla ehdoton elämässä, tai sitten on toisen ehdottoman kanssa.
Ronkelointikin on rajoitteisuutta, sopii hyvin kuvaan jonka sinusta saa. Miksi olette yhdessä? Vaikutatte ehkä liian erilaisilta sujuvaan arkeen.
Mies suuttuu jos laitan oven lukkoon ja hän on monta kertaa avannut lukon ruuvimeisselillä.
Itse taas en ymmärrä miksi pitäisi syödä sellaista ruokaa josta ei tykkää tai "maistaa" ruokaa, jota on jo maistanut ja todennut ettei tykkää. Mitä se sinulta on pois, jos sinä syöt sitä sushiasi ja minä syön omaa ruokaani? Miksi ihmeessä minunkin pitäisi syödä väkisin sitä sushia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet yököttävä ihminen ja olen iloinen, etten ole sinä enkä tunne sinua. Olet luuseri, joka ansaitsee vain luusereita ympärilleen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Hän yrittää omalla tavallaan ratkaista ongelmiasi mitä tuot esille. Ehkä hän on ratkaisukeskeinen?
Et vaikuta kauhean sopivalta ihmiseltä yhteisasumiseen estoisuutesi takia. Miksi teidän pitää asua yhdessä kun se näyttää tuottavan noin paljon hankalia tilanteita?
Puhut, että hän kontrolloi, mitä jos ajattelisit että hän haluaa auttaa? Miksi jonkun estoisuuttaa pitäisi jaksaa loputtomiin, kun ihminen ei ole halukas pääsemään niistä. Pitäisikö hänen sovittaa elämänsä sinun määrittelemiin raameihin, että olisit tyytyväinen? Ehkä hän haluaa mutkatonta ja rentoa suhdetta, et näytä pystyvän siihen ja se ahdista varmasti kumpaakin.
Miten se on auttamista, jos hän kysyy vaikkapa että "haluatko maistaa tätä mun tilaamaa sushia?", vastaan "ei kiitos kun en tykkää sushista" ja hän yrittää sen jälkeen työntää sitä väkisin suuhuni? Tai jos olen vessassa meikkaamassa niin miten se auttaa että hän tulee höpisemään siihen viereen, vaikka olen sanonut etten pysty samaan aikaan sekä juttelemaan että keskittymään meikkaamiseen? Miksei hän voi antaa minulle 10 minuutin meikkausrauhaa jos ei ole mitään akuuttia asiaa?
Miksi et laita ovea lukkoon ja sano ettet muuten saa yksityisyyttä?
Suomessa on tapana ronkeloida, mielestäni uuden kokeilu avartaa elämää. Itselläkin ottaa tiukkaa ronkeleiden kanssa, eivät suostu maistamaan edes. Mitä järkeä? Asioihin tottuu kun kokeilee silloin tällöin tai se on vain hauska kokemus. Mutta olet oikeassa, ettei suuhun saa väkisin tunkea, ehkei tiedä miltä se sinusta tuntuu? Oletko ystävällisesti kertonut, että kyseisen toiminnan soisi loppuvan?
Turha olla ehdoton elämässä, tai sitten on toisen ehdottoman kanssa.
Ronkelointikin on rajoitteisuutta, sopii hyvin kuvaan jonka sinusta saa. Miksi olette yhdessä? Vaikutatte ehkä liian erilaisilta sujuvaan arkeen.
Mies suuttuu jos laitan oven lukkoon ja hän on monta kertaa avannut lukon ruuvimeisselillä.
Itse taas en ymmärrä miksi pitäisi syödä sellaista ruokaa josta ei tykkää tai "maistaa" ruokaa, jota on jo maistanut ja todennut ettei tykkää. Mitä se sinulta on pois, jos sinä syöt sitä sushiasi ja minä syön omaa ruokaani? Miksi ihmeessä minunkin pitäisi syödä väkisin sitä sushia?
Ei syödä, maistaa.
Saa kuvan ettet oikeasti tykkää toistenne tavoista ehkä toisistannkaan, onko mielikuva oikea?
Miksi olette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Mies suuttuu jos laitan oven lukkoon ja hän on monta kertaa avannut lukon ruuvimeisselillä.
Itse taas en ymmärrä miksi pitäisi syödä sellaista ruokaa josta ei tykkää tai "maistaa" ruokaa, jota on jo maistanut ja todennut ettei tykkää. Mitä se sinulta on pois, jos sinä syöt sitä sushiasi ja minä syön omaa ruokaani? Miksi ihmeessä minunkin pitäisi syödä väkisin sitä sushia?
Uskomatonta inttämistä minkä lisäksi lanka alkaa pikkuhiljaa kärytä.
Mikäli et kuitenkaan asu Porvoossa niin kerrataas vielä pähkinänkuoressa:
1) Puhukaa ja selvittäkää tilanne tai erotkaa
2) Jos kertomasi on totta ja mies tulee jopa lukittuun kamariin ruuvimeisselin kanssa pakkosyöttämään sulle sushia (ei v'ttu mitä settiä :D) niin juokse lujaa & saapastele poliisin pakeille tekemään rikosilmoitus
Oikeesti nyt......
M29
Neuvoisin mutta uskon sen olevan hyödytöntä, koska haluat olla marttyyri. Mieskään ei vaikuta penaalin terävimmältä, pitäisiköhän teidän mennä välillä muidenkin ihmisten pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edustat minulle eniten inhoamaani ihmistyyppiä. Olet oksettava, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit puolisoni, olisin eronnut jo aikapäiviä sitten. Saat vapaasti maata sängyssä koko päivän mököttämässä, mutta minun ei tarvitse sellaista katsella. Eli suosittelen miehellesi eroa.
N48
Sinun ei kuuluisi olla parisuhteessa. Sinun pitäisi olla täysin yksin ilman ketään, joka vastaisi huomionhakuisuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn kannattaisi säästää tämä keskustelu ja tulla uudestaan muutaman vuoden jälkeen lukemaan, näkisi asian vähän erikulmasta kuin nyt. Voin jopa luvata sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa? Yrittää varmasti, mutta keinot loppuvat kun ei osaa. Toinen vetäytyy kaikesta kommunikoinnista ja vajoaa huonoon oloon, koska ei osaa muuta. Toinen huutaa ja pakottaa, kun ei muuta osaa. Molemmilla huonot taidot itsensä kanssa = ongelma parisuhteessa.
Pystytkö puhumaan asioita hänen kanssaan kun sinulla on parempi olo? Pystyykö hän?
Puhuminen ja parisuhteen "säännöistä" sopiminen ei ole riitelyä. Se ei myöskään ole vallankäyttöä tyyliin "en voi itselleni mitään, jään vain makaamaan ja vetäydyn kaikesta / huudan ja pakotan nousemaan sängystä ylös". Riitely on täysin turhaa, ja se etäännyttää jos riitaa ei osaa sopia. Kukaan ei muutu sillä, että sanotaan rumasti.
Haluatteko löytää uusia tapoja, haluatteko yrittää opetella?
Tiedän, että se on vaikeaa kahdestaan. Hyvää terapeuttia on hankala löytää, jos ei ole riittävästi rahaa. Kunnalliselta ei löydy aikoja helposti. (Vedän mutkia rajusti suoraksi nyt, mutta päättelin siitä mitä kerroit).
Aloittakaa ensin vaikka siitä, että molemmat sanoo nätisti kaksi asiaa mihin haluaa muutoksen toisen käytöksessä, kirjoittakaa paperille. Kirjoittaka myös kaksi asiaa, jotka haluaisi muuttaa omassa reagoinnissaan tai käytöksessään.
Aloittakaa yksinkertaisista, pienistä asioista:
- Haluaisin, että hymyilet aamulla ja sanot huomenta. Lupaan vastata hymyllä ja halauksella. (Minua harmittaa, kun tiuskit aamulla, menee päivä pilalle)
- Haluaisin, että huuhdot kahvikuppisi ja viet tiskipöydälle. Minä lupaan laittaa maitotölkin jääkaappiin käytön jälkeen. (Ärsyttää, kun jätät likaiset astiat lojumaan)
Pienistä asioista on helppo aloittaa. Isompi:
- En halua riidellä kanssasi, se tuntuu pahalta koska tykkään sinusta. Tuntuuko se sinusta yhtä pahalta? Miten voisimme puhua erimielisyyksistä suuttumatta? Miten voisimme sopia asioista ja miten pysyisimme sopimuksissa?
Aloittakaa siitä, että kerrotte mikä on hyvin, ja mistä asioista tykkäätte toisessa, tai mihin aluksi ihastuitte. Olkaa fyysisesti lähellä toisianne. Luvatkaa olla loukkaamatta tahallisesti. Antakaa toisen puhua loppuun.
Luvatkaa opetella sanomaan pari tärkeää asiaa puolin ja toisin:
-Nyt tuli paha mieli, halusitko loukata minua tuolla?
- Ei, en tarkoittanut sitä noin, anteeksi.
- Oho, se tuli vahingossa koska unohdin mitä sovittiin, anteeksi.
- Aikalisä, mietitään tätä nyt vähän aikaa itsekseen, ja halataan kun ollaan rauhoituttu. Jatketaan sitten juttua.Ehkä haluaisitte aloittaa lopusta, siitä isoimmasta asiasta? Vaikuttaa siltä, että molemmat haluavat jatkaa yhdessä. Ehkä olisi hyvä ensin miettiä miksi haluaa jatkaa ja kertoa se toiselle myös. Ehkä olisi hyvä kuulla toiselta, että toinen välittää ja haluaa jatkaa.
Parisuhteessa molempien pitää haluta rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että kummankin pitää tehdä työtä (itsensä kanssa), luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen. Molempien pitää kunnioittaa toista (ja itseään). Molempien pitää osata pyytää anteeksi virheitään ja antaa anteeksi toisen virheet.
Ihastuminen on hyvin helppoa, rakastaminen on todella vaikeaa. Jos molemmat tahtovat rakastaa ja haluavat opetella yhdessä, se on sen arvoista. Rakastaa ja olla rakastettu, se voittaa kaiken muun maailmassa.
Anteeksi, mutta oli pakko kopioida tämä omiin muistiinpanohini. Täyttä asiaa, selkeää ja helppoa. Näin teoriassa ;). Kiitos paljon vaivannäöstäsi. T: eri kuin ap.
Kaikin mokomin, olen iloinen jos siitä on apua - rakkaudessa, opiskelussa tai työssä. (En odota rojalteja, mutta mainitsethan silti minut lähdeviitteissä? :D)
Teoria on aina selkeää ja helppoa, teorian käytäntöön soveltaminen on hankalampaa.
Vielä vaikeampaa on referoida käytäntö teoriaksi..Ajattelin miehelleni näyttää tuon, on niin selkeä ja konkreettinen. Itselläni on vaikeuksia suullisessa ja ehkä kirjallisessakin ilmaisussa. Tässä oli paljon sitä miten itsekkin olen hahmottanut asiaa, mutta ollut vaikeuksia avata toiselle ajatuksia. Kiitos<3
Toivoinkin salaa, että kyse olisi siitä (olen arkiromantikko)
Toivottavasti pääsette keskustelun alkuun. Rakentakaa yhdessä jotain sellaista, joka muuttaa maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei kuuluisi olla parisuhteessa. Sinun pitäisi olla täysin yksin ilman ketään, joka vastaisi huomionhakuisuuteesi.
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
No okei, teillä on iso ongelma. Miehesi on kontrolloiva ja rajaton (ei tunnusta sinun rajojasi) ja sinä olet vetäytyvä vässykkä. Jos haluatte jatkaa yhdessä, teidän pitää mennä pariterapiaan. Tiedän, tiedän, mies ei suostu. Laita suostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Harrastatko alppihiihtoa? Pujottelua?
Suksit nimittäin todella kätevästi kaikkien kirjoittamien selkeiden pointtien ohi.
a) Sivuutat tarkoituksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei kuuluisi olla parisuhteessa. Sinun pitäisi olla täysin yksin ilman ketään, joka vastaisi huomionhakuisuuteesi.
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Siitä voi keskustella ja sopia.
Puhuit aikaisemmin nollaamisesta. Minulla oli mies, joka nollasi itseään kerran viikossa eli oli darrassa. Se oli todella raskasta, se vaikutii kodin ilmapiiriin, rajoitti omaa olemistani. Se säännönmukaisuus, jokainen sunnuntai meni hukkaan , yksi kokonainen vapaa päivä.
Nykyään olen yhdessä ihmisen kanssa, joka ei ole niin kaavamainen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Oletpa rasittava. Hakeudu Auroraan siellä sinut pakkosyötetään. Tuommoset surkimukset pitäs steriloida.
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei kuuluisi olla parisuhteessa. Sinun pitäisi olla täysin yksin ilman ketään, joka vastaisi huomionhakuisuuteesi.
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
🤮🤮🤮
Huomio huo ra
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Harrastatko alppihiihtoa? Pujottelua?
Suksit nimittäin todella kätevästi kaikkien kirjoittamien selkeiden pointtien ohi.
a) Sivuutat tarkoituksella
No minä saan kyllä olla koneella koko päivän eikä se hetkauta miestä mihinkään suuntaan. Mutta sitten kun menen sänkyyn selaamaan puhelinta niin mies tulee kiskomaan minua väkisin ylös.
Jos mies puuhailee omia juttujaan tai on jopa lähdössä jonnekin niin en ihan ymmärrä mitä väliä hänelle on olenko minä koneella vai makaan sängyssä joko puhelinta selaten tai sitten nukkuen, jos nukuttaa?
Onko normaalissa parisuhteessa päiväunikieltokin? Tai herätysaika? Jos yrittää mennä päikkäreille niin toinen saa tulla kiskomaan ylös tai jos nukkuu yli sallitun ajan niin toinen saa tulla kiskomaan sängystä ylös. Entä nukkumaanmenoaika? Onko molempien mentävä samaan aikaan nukkumaan ja on ehdoton no-no että toinen jäisi valvomaan jos ei vielä väsytä?
Miksi et laita ovea lukkoon ja sano ettet muuten saa yksityisyyttä?
Suomessa on tapana ronkeloida, mielestäni uuden kokeilu avartaa elämää. Itselläkin ottaa tiukkaa ronkeleiden kanssa, eivät suostu maistamaan edes. Mitä järkeä? Asioihin tottuu kun kokeilee silloin tällöin tai se on vain hauska kokemus. Mutta olet oikeassa, ettei suuhun saa väkisin tunkea, ehkei tiedä miltä se sinusta tuntuu? Oletko ystävällisesti kertonut, että kyseisen toiminnan soisi loppuvan?
Turha olla ehdoton elämässä, tai sitten on toisen ehdottoman kanssa.
Ronkelointikin on rajoitteisuutta, sopii hyvin kuvaan jonka sinusta saa. Miksi olette yhdessä? Vaikutatte ehkä liian erilaisilta sujuvaan arkeen.