Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kumppani nostaa masentuneen kumppaninsa väkisin ylös sängystä?
28.07.2021 |
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja saatan välillä maata koko päivän sängyssä, joskus sen seurauksena että olemme riidelleet mieheni kanssa ja joskus minua masentaa muuten vain. Jos makaan pitkään sängyssä niin mieheni tulee yleensä viereeni ja jos tietää etten ole syönyt niin kyselee mitä haluaisin syödä ja tarjoutuu tekemään ruokaa. Masentuneena vastaan kuitenkin etten jaksa syödä ja että haluan vain olla rauhassa. No tämä menee sitten siihen, että mies alkaa inttää että "kyllä sun pitää syödä" ja nostaa minua väkisin ylös, tässä vaiheessa yleensä jo aika vihaisena. Minä en tykkää siitä että hän käyttää fyysistä voimaa minuun, joka olen selvästi häntä pienikokoisempi ja käsken hänen päästää minusta irti. Hän ei kuitenkaan päästä vaan jatkaa minun väkisin ylös nostamista ja pitelee minua jos yritän rimpuilla vastaan, jopa niin kovaa että minuun saattaa oikeasti sattua.
Onko tällainen mielestänne normaalia? Ymmärrän, että se on varmasti miehelle raskasta kun hän yrittää auttaa minua ja minä vain makaan sängyssä ja tunnen siitä aina jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Mutta saako hän silti nostaa minut väkisin ylös ja kantaa väkisin keittiöön? Jos sanon etten halua hänen tekevän niin ja että minuun sattuu niin mies vastaa siihen vain että "no arvaa sattuuko minuun kun makaat vain sängyssä etkä syö". Ja yleensä tämä päättyy niin, että mies lopulta luovuttaa ja antaa minun jäädä sänkyyn makaamaan mutta huutaa raivona miten itsekäs ja kamala ihminen olen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa? Yrittää varmasti, mutta keinot loppuvat kun ei osaa. Toinen vetäytyy kaikesta kommunikoinnista ja vajoaa huonoon oloon, koska ei osaa muuta. Toinen huutaa ja pakottaa, kun ei muuta osaa. Molemmilla huonot taidot itsensä kanssa = ongelma parisuhteessa.
Pystytkö puhumaan asioita hänen kanssaan kun sinulla on parempi olo? Pystyykö hän?
Puhuminen ja parisuhteen "säännöistä" sopiminen ei ole riitelyä. Se ei myöskään ole vallankäyttöä tyyliin "en voi itselleni mitään, jään vain makaamaan ja vetäydyn kaikesta / huudan ja pakotan nousemaan sängystä ylös". Riitely on täysin turhaa, ja se etäännyttää jos riitaa ei osaa sopia. Kukaan ei muutu sillä, että sanotaan rumasti.
Haluatteko löytää uusia tapoja, haluatteko yrittää opetella?
Tiedän, että se on vaikeaa kahdestaan. Hyvää terapeuttia on hankala löytää, jos ei ole riittävästi rahaa. Kunnalliselta ei löydy aikoja helposti. (Vedän mutkia rajusti suoraksi nyt, mutta päättelin siitä mitä kerroit).
Aloittakaa ensin vaikka siitä, että molemmat sanoo nätisti kaksi asiaa mihin haluaa muutoksen toisen käytöksessä, kirjoittakaa paperille. Kirjoittaka myös kaksi asiaa, jotka haluaisi muuttaa omassa reagoinnissaan tai käytöksessään.
Aloittakaa yksinkertaisista, pienistä asioista:
- Haluaisin, että hymyilet aamulla ja sanot huomenta. Lupaan vastata hymyllä ja halauksella. (Minua harmittaa, kun tiuskit aamulla, menee päivä pilalle)
- Haluaisin, että huuhdot kahvikuppisi ja viet tiskipöydälle. Minä lupaan laittaa maitotölkin jääkaappiin käytön jälkeen. (Ärsyttää, kun jätät likaiset astiat lojumaan)
Pienistä asioista on helppo aloittaa. Isompi:
- En halua riidellä kanssasi, se tuntuu pahalta koska tykkään sinusta. Tuntuuko se sinusta yhtä pahalta? Miten voisimme puhua erimielisyyksistä suuttumatta? Miten voisimme sopia asioista ja miten pysyisimme sopimuksissa?
Aloittakaa siitä, että kerrotte mikä on hyvin, ja mistä asioista tykkäätte toisessa, tai mihin aluksi ihastuitte. Olkaa fyysisesti lähellä toisianne. Luvatkaa olla loukkaamatta tahallisesti. Antakaa toisen puhua loppuun.
Luvatkaa opetella sanomaan pari tärkeää asiaa puolin ja toisin:
-Nyt tuli paha mieli, halusitko loukata minua tuolla?
- Ei, en tarkoittanut sitä noin, anteeksi.
- Oho, se tuli vahingossa koska unohdin mitä sovittiin, anteeksi.
- Aikalisä, mietitään tätä nyt vähän aikaa itsekseen, ja halataan kun ollaan rauhoituttu. Jatketaan sitten juttua.Ehkä haluaisitte aloittaa lopusta, siitä isoimmasta asiasta? Vaikuttaa siltä, että molemmat haluavat jatkaa yhdessä. Ehkä olisi hyvä ensin miettiä miksi haluaa jatkaa ja kertoa se toiselle myös. Ehkä olisi hyvä kuulla toiselta, että toinen välittää ja haluaa jatkaa.
Parisuhteessa molempien pitää haluta rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että kummankin pitää tehdä työtä (itsensä kanssa), luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen. Molempien pitää kunnioittaa toista (ja itseään). Molempien pitää osata pyytää anteeksi virheitään ja antaa anteeksi toisen virheet.
Ihastuminen on hyvin helppoa, rakastaminen on todella vaikeaa. Jos molemmat tahtovat rakastaa ja haluavat opetella yhdessä, se on sen arvoista. Rakastaa ja olla rakastettu, se voittaa kaiken muun maailmassa.
Anteeksi, mutta oli pakko kopioida tämä omiin muistiinpanohini. Täyttä asiaa, selkeää ja helppoa. Näin teoriassa ;). Kiitos paljon vaivannäöstäsi. T: eri kuin ap.
Kaikin mokomin, olen iloinen jos siitä on apua - rakkaudessa, opiskelussa tai työssä. (En odota rojalteja, mutta mainitsethan silti minut lähdeviitteissä? :D)
Teoria on aina selkeää ja helppoa, teorian käytäntöön soveltaminen on hankalampaa.
Vielä vaikeampaa on referoida käytäntö teoriaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sympatiat on ihan täysin sun miehen puolella.
Olen itse ollut liki kohta kohdalta vastaavassa tilanteessa poislukien tuo, etten käynyt käsiksi kumppaniini enkä pakottanut tätä nousemaan sängystä.
Olin siinä suhteessa 2½y enkä jaksanut enää loppuajasta edes kysyä, mikä tällä kertaa vaivaa vaan lähdin suosiolla vaan touhuamaan omiani kuin tätä toista ei olisi ollutkaan.
En eläessäni ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin ja toivun tavallaan tästä edelleen vaikka aikaa erosta on jo reilu vuosi.
Sulla alkaa käydä vaihtoehdot vähiin, sillä jos miehelläsi on yhtään omanarvontuntua ja elämänhalua jäljellä niin se jättää sut mikäli jotain muutosta ei tapahdu.
1) Lakkaa rationalisoimasta sun käyttäytymistä selittelemällä itsellesi, että tarvitset vain "lepoa". Tuo ei ole lepoa eikä normaalia.
2) Keskustelkaa miehen kanssa vakavasti asiasta ja mitä tälle tilanteelle olisi vielä tehtävissä ennen kuin on liian myöhäistä.
3) Mene/menkää terapiaan. Ihan niin pian kuin mahdollista.
4) Lakkaa rationalisoimasta..... Ihan oikeasti. Tiedän, että sulla on varmaan paha olla ja masentuneena sitä ajattelee ilmeisesti vähän kaikenlaisia asioita päässään, mutta ei masentuneelle kumppanille em. tyyppinen toiminta on aivan äärimmäisen kuormittavaa.
Miehesi ei välttämättä enää keksi muuta keinoa ja ajattelee, että jos fyysisesti kantaa sinut pois sängystä niin ongelma korjaantuu. Mieleni olisi itsekin tehnyt toimia vastaavalla tavalla, mutta en halunnut väkisin käydä käsiksi puolisooni ja tiesin, ettei tilanne ainakaan sillä parane. Sun pitää tehdä jotain oman mielenterveytesi eteen n - y - t - NYT!
M29
No jos mies haluaa sanella milloin saan maata sängyssä ja milloin en saa niin meidän on kyllä parempi erota. Jostain syystä mies ei kuitenkaan halua, vaikka olen tässä jo useampana kertana yrittänyt tuoda ilmi että ei meidän arki suju eikä tässä ole mitään järkeä - mies silti itse on se, joka haluaa aina vielä yrittää eikä halua erota.
Aika erikoista kuvitella, että jos toinen on vähänkin masentunut niin sen toisen täytyy olla silloin täydellinen eikä siinä ei-masentuneessa voi olla mitään vikaa. Mitä jos toinen uupuu yksinkertaisesti siksi, että joutuu tekemään kaikki kotityöt? Eikö tällainen vaihtoehto ole mahdollinen? Tai entä jos masentuu siksi, että suhde on huono eikä toinen huomioi riittävästi? Eikö se voi olla mahdollista? Teet ihan hirveästi oletuksia ja kuvittelet ilmeisesti että meillä on täysin samanlainen tilanne kuin sinulla on ollut, vaikket oikeasti tiedä juuri mitään meistä tai suhteestamme, paitsi sen että ehkä parina päivänä kuukaudessa makaan sängyssä ja mies kiskoo minua ylös. Et tiedä millaisia ne kaikki muut päivät siinä välissä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Lopeta tuo selitteleminen. Masennuksen ja "masentuneen tunnetilan" erotteleminen ja järkeily menee jo todella semanttiseksi pohdiskeluksi etkä saavuta tuolla asenteella mitään.
Kirjoittelustasi saa sen kuvan, ettet ehkä ole edes valmis muuttumaan ja ns. itsetutkiskelusi ensimmäisessä viestissä vesittyy pahemman kerran tämän jälkimmäisen viestin syyllistävän sävyn seurauksena.
Koeta ymmärtää, että sinulla ja miehelläsi on molemmilla ongelma, mutta tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että miehen ongelma on pitkälti seuraus sinun ongelmastasi ja kyvyttömyydestä/haluttomuudesta muuttaa tilannetta parempaan päin.
Tässä langassa on kirjoiteltu useaan otteeseen ihan hyviä neuvoja, kuuntele ja tee asioille jotain niin saat muutosta aikaan.
PS: Mun sympatiat on edelleen sun miehen puolella vaikka yrität nyt jostain syystä kääntää keskustelua syyllistämään miestäsi ja järkeistämään omaa tekemistäsi.
M29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.
Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mutta miksi tuosta tarvitsee huolestua jos se menee joka kerta niin, että makaan yhden päivän sängyssä ja seuraavana päivänä olen taas normaali? Joku toinen saattaa lähteä baariin "nollaamaan itsensä" raskaan työviikon jälkeen, minä taas nollaan itseni arjesta välillä noilla makoilupäivillä (tai jos olemme riidelleet niin tarvitsen silloinkin omaa rauhaa, se on minun tapani käsitellä asiaa). Tein samoin myös ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä ja silloin se ei ollut mikään ongelma, kun ei ollut ketään tekemässä siitä ongelmaa.
Jos et osaa ajatella kuin vain omaa puoltasi, ei sun kuulu olla parisuhteessa.
Olisiko mielestäsi siis ihan ok ottaa ylipainoiselta väkisin suklaalevy, jos hän ei muuten pysty olemaan syömättä sitä? Ja sitten jos hän yrittää mennä hakemaan lisää herkkuja niin alkaa pidellä häntä väkisin niin ettei hän pysty syömään ja huutaa että "et saa syödä herkkuja!". Ja jos tämä ylipainoinen pitää tätä hänen kontrolloimisenaan ja vapaudenriistona niin hän ei sitten vain osaa ajatella sen toisen puolta eikä kuulu parisuhteeseen.
Tämä ei liity asiaan millään tavalla. Voit lukea kirjoitukseni uudelleen, ehkä näet siinä kohdan "ei saa käydä käsiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sympatiat on ihan täysin sun miehen puolella.
Olen itse ollut liki kohta kohdalta vastaavassa tilanteessa poislukien tuo, etten käynyt käsiksi kumppaniini enkä pakottanut tätä nousemaan sängystä.
Olin siinä suhteessa 2½y enkä jaksanut enää loppuajasta edes kysyä, mikä tällä kertaa vaivaa vaan lähdin suosiolla vaan touhuamaan omiani kuin tätä toista ei olisi ollutkaan.
En eläessäni ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin ja toivun tavallaan tästä edelleen vaikka aikaa erosta on jo reilu vuosi.
Sulla alkaa käydä vaihtoehdot vähiin, sillä jos miehelläsi on yhtään omanarvontuntua ja elämänhalua jäljellä niin se jättää sut mikäli jotain muutosta ei tapahdu.
1) Lakkaa rationalisoimasta sun käyttäytymistä selittelemällä itsellesi, että tarvitset vain "lepoa". Tuo ei ole lepoa eikä normaalia.
2) Keskustelkaa miehen kanssa vakavasti asiasta ja mitä tälle tilanteelle olisi vielä tehtävissä ennen kuin on liian myöhäistä.
3) Mene/menkää terapiaan. Ihan niin pian kuin mahdollista.
4) Lakkaa rationalisoimasta..... Ihan oikeasti. Tiedän, että sulla on varmaan paha olla ja masentuneena sitä ajattelee ilmeisesti vähän kaikenlaisia asioita päässään, mutta ei masentuneelle kumppanille em. tyyppinen toiminta on aivan äärimmäisen kuormittavaa.
Miehesi ei välttämättä enää keksi muuta keinoa ja ajattelee, että jos fyysisesti kantaa sinut pois sängystä niin ongelma korjaantuu. Mieleni olisi itsekin tehnyt toimia vastaavalla tavalla, mutta en halunnut väkisin käydä käsiksi puolisooni ja tiesin, ettei tilanne ainakaan sillä parane. Sun pitää tehdä jotain oman mielenterveytesi eteen n - y - t - NYT!
M29
No jos mies haluaa sanella milloin saan maata sängyssä ja milloin en saa niin meidän on kyllä parempi erota. Jostain syystä mies ei kuitenkaan halua, vaikka olen tässä jo useampana kertana yrittänyt tuoda ilmi että ei meidän arki suju eikä tässä ole mitään järkeä - mies silti itse on se, joka haluaa aina vielä yrittää eikä halua erota.
Aika erikoista kuvitella, että jos toinen on vähänkin masentunut niin sen toisen täytyy olla silloin täydellinen eikä siinä ei-masentuneessa voi olla mitään vikaa. Mitä jos toinen uupuu yksinkertaisesti siksi, että joutuu tekemään kaikki kotityöt? Eikö tällainen vaihtoehto ole mahdollinen? Tai entä jos masentuu siksi, että suhde on huono eikä toinen huomioi riittävästi? Eikö se voi olla mahdollista? Teet ihan hirveästi oletuksia ja kuvittelet ilmeisesti että meillä on täysin samanlainen tilanne kuin sinulla on ollut, vaikket oikeasti tiedä juuri mitään meistä tai suhteestamme, paitsi sen että ehkä parina päivänä kuukaudessa makaan sängyssä ja mies kiskoo minua ylös. Et tiedä millaisia ne kaikki muut päivät siinä välissä ovat.
Sua ahdistaa kun teet enemmän kuin mies, teillä ei ole kaikki hyvin parisuhteessa jne. Se on ihan ok. Mutta se miten purat asian, ei ole ok.
Jos haluat suhteeseen ja asioihin muutosta, ei se onnistu mököttämällä ja makaamalla ja olemalla syömättä, vaan se vaatii puhumista ja asioiden selvittämistä.
Se mitä nyt teet, on vain toisen satuttamista, huomion hakemista ja marttyyriutta. "Makaan koko päivän enkä varmana syö mitään koska olen sulle vihainen, toivottavasti huolestut oikein kunnolla."
Tuo on hyvin tunnistettavissa, koska suurin osa meistä on joskus tehnyt tai halunnut tehdä noin, saada toinen tuntemaan olonsa huonoksi huolestuttamalla hönet. Huomion hakeminen tuolla tavalla vain ei ole reilua eikä sillä savuta yhtään mitään.
Opettele keskustelemaan ja hakemaan omaa tilaa muulla tavalla. Vaikka sanot mitä, se mitä teet, ei ole oikein. Kuten ei myöskään miehen puolelta käsiksi käyminen. Molemmilla teillä on vaikeuksia tunteiden ilmaisussa ja jos ei siihen hae apua, parisuhteenne ei voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
No jos mies haluaa sanella milloin saan maata sängyssä ja milloin en saa niin meidän on kyllä parempi erota. Jostain syystä mies ei kuitenkaan halua, vaikka olen tässä jo useampana kertana yrittänyt tuoda ilmi että ei meidän arki suju eikä tässä ole mitään järkeä - mies silti itse on se, joka haluaa aina vielä yrittää eikä halua erota.
Aika erikoista kuvitella, että jos toinen on vähänkin masentunut niin sen toisen täytyy olla silloin täydellinen eikä siinä ei-masentuneessa voi olla mitään vikaa. Mitä jos toinen uupuu yksinkertaisesti siksi, että joutuu tekemään kaikki kotityöt? Eikö tällainen vaihtoehto ole mahdollinen? Tai entä jos masentuu siksi, että suhde on huono eikä toinen huomioi riittävästi? Eikö se voi olla mahdollista? Teet ihan hirveästi oletuksia ja kuvittelet ilmeisesti että meillä on täysin samanlainen tilanne kuin sinulla on ollut, vaikket oikeasti tiedä juuri mitään meistä tai suhteestamme, paitsi sen että ehkä parina päivänä kuukaudessa makaan sängyssä ja mies kiskoo minua ylös. Et tiedä millaisia ne kaikki muut päivät siinä välissä ovat.
Eroa.
Jätä miehesi niin on molemmille parempi.
Ensin maalaat kuvan huolehtivasta ja avuliaasta miehestä joka lähinnä turhautuessaan ja paremmin tietämättä yrittää saada sinua sängystä ylös. Sanot, että "jos parina päivänä makoilen", mutta muista vastauksistasi sekä miehen turhautumisesta tilanteeseen saa aivan toisenlaisen vaikutelman.
Joo, en tiedä teidän tilanteesta mitään enkä tunne sua (luojan kiitos), mutta asenteesi näyttäytyy mielestäni jopa vähän röyhkeänä etkä ole ollenkaan avoin rakentaville ehdotuksille tilanteen kohentamiseksi.
Vastaanottavaisuuden sijaan johdattelet juurisyyn muualle, tässä tapauksessa miehesi harteille ja uhriudut sanomalla rivien välissä, "minulla on oikeus makoilla sängyssä kokonaisia päiviä koska hoidan kotityöt, eikä miehellä pitäisi olla valittamista asian suhteen koska en ole tehnyt mitään laitonta!"
(Käytit kirjaimellisesti aiemmassa postauksessasi sängyssä makoilemisen laillisuutta argumenttina) :D
En jaksa vääntää enempää, mutta usko tai älä niin ihan hyväntahtoisesti kirjoittelen täällä kuitenkin just sulle, koska tiedän kokemuksesta miten raskas tällainen tilanne voi parisuhteessa olla. Jos ero on teille oikea vaihtoehto niin älkää ainakaan empikö sen suhteen.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Lopeta tuo selitteleminen. Masennuksen ja "masentuneen tunnetilan" erotteleminen ja järkeily menee jo todella semanttiseksi pohdiskeluksi etkä saavuta tuolla asenteella mitään.
Kirjoittelustasi saa sen kuvan, ettet ehkä ole edes valmis muuttumaan ja ns. itsetutkiskelusi ensimmäisessä viestissä vesittyy pahemman kerran tämän jälkimmäisen viestin syyllistävän sävyn seurauksena.
Koeta ymmärtää, että sinulla ja miehelläsi on molemmilla ongelma, mutta tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että miehen ongelma on pitkälti seuraus sinun ongelmastasi ja kyvyttömyydestä/haluttomuudesta muuttaa tilannetta parempaan päin.
Tässä langassa on kirjoiteltu useaan otteeseen ihan hyviä neuvoja, kuuntele ja tee asioille jotain niin saat muutosta aikaan.
PS: Mun sympatiat on edelleen sun miehen puolella vaikka yrität nyt jostain syystä kääntää keskustelua syyllistämään miestäsi ja järkeistämään omaa tekemistäsi.
M29
Mistä voit tietää kumman ongelma on syytä ja kumman seurausta?
Ja esimerkiksi narsistisen ihmisen kanssa on aika vaikea saada mitään muutosta aikaan. En sano että mieheni olisi narsistinen, mutta jos toisessa osapuolessa on narsistisia piirteitä niin se että sille toiselle hokee "keskustele asioista ja ota sen toisen tunteet huomioon" on yleensä aika toimimaton neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää kumman ongelma on syytä ja kumman seurausta?
Ja esimerkiksi narsistisen ihmisen kanssa on aika vaikea saada mitään muutosta aikaan. En sano että mieheni olisi narsistinen, mutta jos toisessa osapuolessa on narsistisia piirteitä niin se että sille toiselle hokee "keskustele asioista ja ota sen toisen tunteet huomioon" on yleensä aika toimimaton neuvo.
En tiedäkkään.
En edes väitä tietäväni, mutta AP:n viesteistä en ainakaan itse saa mitään vahvaa syytä epäillä miehen olevan narsissi.
Tämän vuoksi käytin sanoja, "vaikuttaa siltä", kun pohdin syy- seuraus suhteita ongelmien juurisyistä.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Lopeta tuo selitteleminen. Masennuksen ja "masentuneen tunnetilan" erotteleminen ja järkeily menee jo todella semanttiseksi pohdiskeluksi etkä saavuta tuolla asenteella mitään.
Kirjoittelustasi saa sen kuvan, ettet ehkä ole edes valmis muuttumaan ja ns. itsetutkiskelusi ensimmäisessä viestissä vesittyy pahemman kerran tämän jälkimmäisen viestin syyllistävän sävyn seurauksena.
Koeta ymmärtää, että sinulla ja miehelläsi on molemmilla ongelma, mutta tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että miehen ongelma on pitkälti seuraus sinun ongelmastasi ja kyvyttömyydestä/haluttomuudesta muuttaa tilannetta parempaan päin.
Tässä langassa on kirjoiteltu useaan otteeseen ihan hyviä neuvoja, kuuntele ja tee asioille jotain niin saat muutosta aikaan.
PS: Mun sympatiat on edelleen sun miehen puolella vaikka yrität nyt jostain syystä kääntää keskustelua syyllistämään miestäsi ja järkeistämään omaa tekemistäsi.
M29
Hyvin sanottu. Jos ajaa itsensä pattitilanteeseen, asiat ei korjaannu sillä että heittäytyy uupuneeksi marttyyriksi ja pakottaa toisen mukaan omiin ongelmiinsa.
On aika yksinkertaista tehdä muutos, istuu alas ja sopii sitä kotitöiden jakoa uudestaan. Jos mies hoitaa nyt pyykit ja jotain, pystyy varmasti keskustelemaan muustakin. Huonompiakin lähtökohtia on.
Keskustelu ei ole nalkutusta ja syyttelyä. Kotitöiden jako ei ole epämääräinen vaatimuslista eikä sanelua. Keskustelu on yhteisymmärrykseen pyrkimistä ja vaatii usein kompromisseja. Kannattaa myös miettiä tuota syyllistämistä.
Huomioimisesta voi keskustella erikseen. Voi ihan puolin ja toisin sanoa, millaista huomioimista arvostaa. Tässä ei toimi se, että tekee toiselle sen, mitä itse haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa? Yrittää varmasti, mutta keinot loppuvat kun ei osaa. Toinen vetäytyy kaikesta kommunikoinnista ja vajoaa huonoon oloon, koska ei osaa muuta. Toinen huutaa ja pakottaa, kun ei muuta osaa. Molemmilla huonot taidot itsensä kanssa = ongelma parisuhteessa.
Pystytkö puhumaan asioita hänen kanssaan kun sinulla on parempi olo? Pystyykö hän?
Puhuminen ja parisuhteen "säännöistä" sopiminen ei ole riitelyä. Se ei myöskään ole vallankäyttöä tyyliin "en voi itselleni mitään, jään vain makaamaan ja vetäydyn kaikesta / huudan ja pakotan nousemaan sängystä ylös". Riitely on täysin turhaa, ja se etäännyttää jos riitaa ei osaa sopia. Kukaan ei muutu sillä, että sanotaan rumasti.
Haluatteko löytää uusia tapoja, haluatteko yrittää opetella?
Tiedän, että se on vaikeaa kahdestaan. Hyvää terapeuttia on hankala löytää, jos ei ole riittävästi rahaa. Kunnalliselta ei löydy aikoja helposti. (Vedän mutkia rajusti suoraksi nyt, mutta päättelin siitä mitä kerroit).
Aloittakaa ensin vaikka siitä, että molemmat sanoo nätisti kaksi asiaa mihin haluaa muutoksen toisen käytöksessä, kirjoittakaa paperille. Kirjoittaka myös kaksi asiaa, jotka haluaisi muuttaa omassa reagoinnissaan tai käytöksessään.
Aloittakaa yksinkertaisista, pienistä asioista:
- Haluaisin, että hymyilet aamulla ja sanot huomenta. Lupaan vastata hymyllä ja halauksella. (Minua harmittaa, kun tiuskit aamulla, menee päivä pilalle)
- Haluaisin, että huuhdot kahvikuppisi ja viet tiskipöydälle. Minä lupaan laittaa maitotölkin jääkaappiin käytön jälkeen. (Ärsyttää, kun jätät likaiset astiat lojumaan)
Pienistä asioista on helppo aloittaa. Isompi:
- En halua riidellä kanssasi, se tuntuu pahalta koska tykkään sinusta. Tuntuuko se sinusta yhtä pahalta? Miten voisimme puhua erimielisyyksistä suuttumatta? Miten voisimme sopia asioista ja miten pysyisimme sopimuksissa?
Aloittakaa siitä, että kerrotte mikä on hyvin, ja mistä asioista tykkäätte toisessa, tai mihin aluksi ihastuitte. Olkaa fyysisesti lähellä toisianne. Luvatkaa olla loukkaamatta tahallisesti. Antakaa toisen puhua loppuun.
Luvatkaa opetella sanomaan pari tärkeää asiaa puolin ja toisin:
-Nyt tuli paha mieli, halusitko loukata minua tuolla?
- Ei, en tarkoittanut sitä noin, anteeksi.
- Oho, se tuli vahingossa koska unohdin mitä sovittiin, anteeksi.
- Aikalisä, mietitään tätä nyt vähän aikaa itsekseen, ja halataan kun ollaan rauhoituttu. Jatketaan sitten juttua.Ehkä haluaisitte aloittaa lopusta, siitä isoimmasta asiasta? Vaikuttaa siltä, että molemmat haluavat jatkaa yhdessä. Ehkä olisi hyvä ensin miettiä miksi haluaa jatkaa ja kertoa se toiselle myös. Ehkä olisi hyvä kuulla toiselta, että toinen välittää ja haluaa jatkaa.
Parisuhteessa molempien pitää haluta rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että kummankin pitää tehdä työtä (itsensä kanssa), luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen. Molempien pitää kunnioittaa toista (ja itseään). Molempien pitää osata pyytää anteeksi virheitään ja antaa anteeksi toisen virheet.
Ihastuminen on hyvin helppoa, rakastaminen on todella vaikeaa. Jos molemmat tahtovat rakastaa ja haluavat opetella yhdessä, se on sen arvoista. Rakastaa ja olla rakastettu, se voittaa kaiken muun maailmassa.
Anteeksi, mutta oli pakko kopioida tämä omiin muistiinpanohini. Täyttä asiaa, selkeää ja helppoa. Näin teoriassa ;). Kiitos paljon vaivannäöstäsi. T: eri kuin ap.
Kaikin mokomin, olen iloinen jos siitä on apua - rakkaudessa, opiskelussa tai työssä. (En odota rojalteja, mutta mainitsethan silti minut lähdeviitteissä? :D)
Teoria on aina selkeää ja helppoa, teorian käytäntöön soveltaminen on hankalampaa.
Vielä vaikeampaa on referoida käytäntö teoriaksi..
Ajattelin miehelleni näyttää tuon, on niin selkeä ja konkreettinen. Itselläni on vaikeuksia suullisessa ja ehkä kirjallisessakin ilmaisussa. Tässä oli paljon sitä miten itsekkin olen hahmottanut asiaa, mutta ollut vaikeuksia avata toiselle ajatuksia. Kiitos<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Vierailija kirjoitti:
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Tää keskustelu ajautuu nyt aivan eri raiteille kuin mistä alussa oli kyse.
Täällä ei kukaan voi näiden melko yksityiskohtaisten kertomustenkaan jälkeen antaa teille yhtään parempia neuvoja kuin mitä on tähän mennessä jo kirjoitettu. Joko yritätte aidosti konkreettisilla teoilla ja toimilla kohentaa parisuhteenne laatua mikäli haluatte jatkaa yhdessä tai sitten eroatte.
Referaatti tässä ketjussa olleista neuvoista:
Keskustelkaa parisuhteen yhteisistä pelisäännöistä ja keskustelkaa toistenne tunteista. Hanki/hankkikaa ammattiapua ja toimikaa aktiivisesti tilanteen kohentamiseksi.
Lakkaa/lakatkaa etsimästä syyllisiä ja osoittelemasta vikoja toisissanne ilman rakentavaa keskustelua, sillä jos mikään ei muutu tai mitään ei saada aikaiseksi suhteen kohtentamiseksi niin ero on todennäköinen lopputulema.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Hän yrittää omalla tavallaan ratkaista ongelmiasi mitä tuot esille. Ehkä hän on ratkaisukeskeinen?
Et vaikuta kauhean sopivalta ihmiseltä yhteisasumiseen estoisuutesi takia. Miksi teidän pitää asua yhdessä kun se näyttää tuottavan noin paljon hankalia tilanteita?
Puhut, että hän kontrolloi, mitä jos ajattelisit että hän haluaa auttaa? Miksi jonkun estoisuuttaa pitäisi jaksaa loputtomiin, kun ihminen ei ole halukas pääsemään niistä. Pitäisikö hänen sovittaa elämänsä sinun määrittelemiin raameihin, että olisit tyytyväinen? Ehkä hän haluaa mutkatonta ja rentoa suhdetta, et näytä pystyvän siihen ja se ahdista varmasti kumpaakin.
Kiitos M29, vaikutat kypsältä seurustelukumppanilta. Olen saanut paljon ideoita teksteistäsi.
Jos aplle ei kelpaa niin tiedoksesi, että kirjoituksesi eivät ole menneet hukkaan.
Lopetat kiukuttelun. Voit maata koko päivän kun pidät välillä taukoa eli syöt ja käy vessassa. Omin pikku jaloin köpöttelet esiin. Sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies, lähtisin. Riudu rauhassa syömättömyyteen.
Ei minulla ole tuollaisia masennuspäiviä kuin joitain yksittäisiä kuukaudessa. Normaalina päivänä, joita siis on suurin osa päivistä, huolehdin kyllä omasta syömisestäni, käyn kaupassa, laitan ruokaa itselleni, teen kotitöitä ja käyn lenkillä tai salilla.
AP
Ääk miten rankkaa sun elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.
Eli onko ainoa mitä haluat tilanteessasi muuttaa, se miehen reagointi? Kaikki muu on kunnossa? Haluat tehdä yksin kaiken muun paitsi pyykkäämisen? Uupuminen ja masentunut olo on ok, kunhan saat viettää päivän yksin sängyssä?
Kysytkö siis neuvoa vain siihen, miten saat miehen hyväksymään kuvion, ettei hän puutu siihen?
Jos hän on normaali mies, en usko että se onnistuu.Puhukaa ja sopikaa arjen järjestelyt niin ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos se ei onnistu, miettikää parisuhdeterapiaa tai palkatkaa kotiapua. Jos mikään ei toimi ettekä halua selvittää asioita tai erota, jatkakaa niin kuin ennenkin. Kai te siitä molemmat jotain saatte, jos ette halua muuttaa tilannetta.
No siis tässä makoiluasiassa koen suurimpana ongelmana sen, että mies ei tunnu näkevän omassa toiminnassaan mitään väärää vaan hänellä tuntuu omasta mielestään olevan täysi oikeus kiskoa minut väkisin ylös sängystä jos makoilen siellä silloin kun hän ei halua minun makoilevan.
Hän on aika kontrolloiva ihminen muutenkin ja hänelle on vaikea ymmärtää toisten rajoja. Jos esimerkiksi sanon etten pidä jostain ruoasta niin hän yrittää silti tunkea sitä lusikalla väkisin suuhuni, koska on sitä mieltä että en vain tajua että se on oikeasti hyvää. Minua myös ahdistaa tehdä joitain asioita toisten katsoessa, mutta jos yritän kertoa miehelle tästä ahdistuksesta niin hän yrittää ratkaista asian niin että hän vain tulee silti katsomaan minua sen sijaan että antaisi tehdä minun sen asian rauhassa (argumentti tähän on että "ei vain ole mitään järkevää syytä miksen vois kattoa sua, mitä se haittaa"). En saa lukita vessan ovea eikä hän ymmärrä sitä että haluaisin vaikka meikata rauhassa. Hän ei siis vain jotenkin kykene ymmärtämään sitä, että minun keskittymiseni häiriintyy jos hän tulee vaikka juttelemaan minulle siihen viereen ja loukkaantuu, jos yritän pyytää että hän antaisi minulle meikkausrauhan.
Koen että tämä makoiluasia on vähän samanlainen ja että pohjimmiltaan häntä vain ärsyttää kun en käyttäydy juuri niin kuin hän haluaa eikä hän voi kontrolloida minun sängyssä makaamistani.
Hän yrittää omalla tavallaan ratkaista ongelmiasi mitä tuot esille. Ehkä hän on ratkaisukeskeinen?
Et vaikuta kauhean sopivalta ihmiseltä yhteisasumiseen estoisuutesi takia. Miksi teidän pitää asua yhdessä kun se näyttää tuottavan noin paljon hankalia tilanteita?
Puhut, että hän kontrolloi, mitä jos ajattelisit että hän haluaa auttaa? Miksi jonkun estoisuuttaa pitäisi jaksaa loputtomiin, kun ihminen ei ole halukas pääsemään niistä. Pitäisikö hänen sovittaa elämänsä sinun määrittelemiin raameihin, että olisit tyytyväinen? Ehkä hän haluaa mutkatonta ja rentoa suhdetta, et näytä pystyvän siihen ja se ahdista varmasti kumpaakin.
Miten se on auttamista, jos hän kysyy vaikkapa että "haluatko maistaa tätä mun tilaamaa sushia?", vastaan "ei kiitos kun en tykkää sushista" ja hän yrittää sen jälkeen työntää sitä väkisin suuhuni? Tai jos olen vessassa meikkaamassa niin miten se auttaa että hän tulee höpisemään siihen viereen, vaikka olen sanonut etten pysty samaan aikaan sekä juttelemaan että keskittymään meikkaamiseen? Miksei hän voi antaa minulle 10 minuutin meikkausrauhaa jos ei ole mitään akuuttia asiaa?
Käske tuoda sänkyyn jotain ruokaa ja syö. Jää se kiskominen pois. Sitten käsket kauppaan ostamaan herkkuja, voit myös hyödyntää juttuja tässä.
Minähän sanoin jo, että teen suurimman osan kotitöistä. Minä meillä imuroin, pesen lattiat, siivoan kylppärin, pyyhin tasot ja pidän keittiön puhtaana, teen useimpina päivinä itselleni ruokaa siinä missä mies wolttaa useimmiten, tyhjennän astianpesukoneen useammin, laitan koneeseen miehen pöydälle jättämiä likaisia astioita ja vien roskat. Mies on hoitanut pyykkäämisen, mutta lähes kaiken muun hoidan minä.
En myöskään puhunut varsinaisesti masennusdiagnoosista vaan enemmän masennuksesta tunnetilana. Ehkä uupumus kuvaisi paremmin. Mutta vaikka toisina päivinä voisikin hyvin niin ei se sulje pois sitä, etteikö toisina päivinä oikeasti voisi sitten masentaa ja tuntua, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää. Näinä päivinä voi kyllä tuntea hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin "oikeasti" masentuneet, ei se ole niin mustavalkoista että joko olet 24/7 masentunut tai sitten et ikinä.