Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kumppani nostaa masentuneen kumppaninsa väkisin ylös sängystä?
28.07.2021 |
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja saatan välillä maata koko päivän sängyssä, joskus sen seurauksena että olemme riidelleet mieheni kanssa ja joskus minua masentaa muuten vain. Jos makaan pitkään sängyssä niin mieheni tulee yleensä viereeni ja jos tietää etten ole syönyt niin kyselee mitä haluaisin syödä ja tarjoutuu tekemään ruokaa. Masentuneena vastaan kuitenkin etten jaksa syödä ja että haluan vain olla rauhassa. No tämä menee sitten siihen, että mies alkaa inttää että "kyllä sun pitää syödä" ja nostaa minua väkisin ylös, tässä vaiheessa yleensä jo aika vihaisena. Minä en tykkää siitä että hän käyttää fyysistä voimaa minuun, joka olen selvästi häntä pienikokoisempi ja käsken hänen päästää minusta irti. Hän ei kuitenkaan päästä vaan jatkaa minun väkisin ylös nostamista ja pitelee minua jos yritän rimpuilla vastaan, jopa niin kovaa että minuun saattaa oikeasti sattua.
Onko tällainen mielestänne normaalia? Ymmärrän, että se on varmasti miehelle raskasta kun hän yrittää auttaa minua ja minä vain makaan sängyssä ja tunnen siitä aina jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Mutta saako hän silti nostaa minut väkisin ylös ja kantaa väkisin keittiöön? Jos sanon etten halua hänen tekevän niin ja että minuun sattuu niin mies vastaa siihen vain että "no arvaa sattuuko minuun kun makaat vain sängyssä etkä syö". Ja yleensä tämä päättyy niin, että mies lopulta luovuttaa ja antaa minun jäädä sänkyyn makaamaan mutta huutaa raivona miten itsekäs ja kamala ihminen olen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Harrastatko alppihiihtoa? Pujottelua?
Suksit nimittäin todella kätevästi kaikkien kirjoittamien selkeiden pointtien ohi.
a) Sivuutat tarkoituksella
No minä saan kyllä olla koneella koko päivän eikä se hetkauta miestä mihinkään suuntaan. Mutta sitten kun menen sänkyyn selaamaan puhelinta niin mies tulee kiskomaan minua väkisin ylös.
Jos mies puuhailee omia juttujaan tai on jopa lähdössä jonnekin niin en ihan ymmärrä mitä väliä hänelle on olenko minä koneella vai makaan sängyssä joko puhelinta selaten tai sitten nukkuen, jos nukuttaa?
Onko normaalissa parisuhteessa päiväunikieltokin? Tai herätysaika? Jos yrittää mennä päikkäreille niin toinen saa tulla kiskomaan ylös tai jos nukkuu yli sallitun ajan niin toinen saa tulla kiskomaan sängystä ylös. Entä nukkumaanmenoaika? Onko molempien mentävä samaan aikaan nukkumaan ja on ehdoton no-no että toinen jäisi valvomaan jos ei vielä väsytä?
Turha valitta jos mieli sekaisin, unirytmi kannattaa pitää tasaisena niin ei tule sen asian kanssa ongelmia ja riitoja väsyneenä. Miehesi vaikutta siltä, että hänelle terveellisen elämäntavat ovat tärkeitä. Ja noi sun kysymykset selviää kun keskustelet sun miehen kanssa asioista. Ja kompromisseja on hyvä tehdä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Harrastatko alppihiihtoa? Pujottelua?
Suksit nimittäin todella kätevästi kaikkien kirjoittamien selkeiden pointtien ohi.
a) Sivuutat tarkoituksella
No minä saan kyllä olla koneella koko päivän eikä se hetkauta miestä mihinkään suuntaan. Mutta sitten kun menen sänkyyn selaamaan puhelinta niin mies tulee kiskomaan minua väkisin ylös.
Jos mies puuhailee omia juttujaan tai on jopa lähdössä jonnekin niin en ihan ymmärrä mitä väliä hänelle on olenko minä koneella vai makaan sängyssä joko puhelinta selaten tai sitten nukkuen, jos nukuttaa?
Onko normaalissa parisuhteessa päiväunikieltokin? Tai herätysaika? Jos yrittää mennä päikkäreille niin toinen saa tulla kiskomaan ylös tai jos nukkuu yli sallitun ajan niin toinen saa tulla kiskomaan sängystä ylös. Entä nukkumaanmenoaika? Onko molempien mentävä samaan aikaan nukkumaan ja on ehdoton no-no että toinen jäisi valvomaan jos ei vielä väsytä?
Ääliö, et kysyisi näitä, jos sinulla olisi normaali ajatusmaailma. Olet tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Harrastatko alppihiihtoa? Pujottelua?
Suksit nimittäin todella kätevästi kaikkien kirjoittamien selkeiden pointtien ohi.
a) Sivuutat tarkoituksella
No minä saan kyllä olla koneella koko päivän eikä se hetkauta miestä mihinkään suuntaan. Mutta sitten kun menen sänkyyn selaamaan puhelinta niin mies tulee kiskomaan minua väkisin ylös.
Jos mies puuhailee omia juttujaan tai on jopa lähdössä jonnekin niin en ihan ymmärrä mitä väliä hänelle on olenko minä koneella vai makaan sängyssä joko puhelinta selaten tai sitten nukkuen, jos nukuttaa?
Onko normaalissa parisuhteessa päiväunikieltokin? Tai herätysaika? Jos yrittää mennä päikkäreille niin toinen saa tulla kiskomaan ylös tai jos nukkuu yli sallitun ajan niin toinen saa tulla kiskomaan sängystä ylös. Entä nukkumaanmenoaika? Onko molempien mentävä samaan aikaan nukkumaan ja on ehdoton no-no että toinen jäisi valvomaan jos ei vielä väsytä?
Onko tuo sänky se todellinen ongelma? Hankkiutukaa eroon siitä. Siihen kulminoituu teidän riidat vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Vierailija kirjoitti:
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Onko sulla noin sileät aivot?
Ei sua kukaan tai mikään voi auttaa ja kaduttaa, että tuhlasin aikaa tämän keskustelun lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Sinä et ole näkymätön, vaikutat kotisi ilmapiiriin vain olemalla. Silloin kun ei seurustele ja asu yhdessä, ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet asiat. Auttaisiko tämä tieto sinua?
Mitä väliä sillä on, onko se normaalia, ap?
Voisimme ajatella, että väkivalta ei ole normaalia (ei fyysinen, eikä etenkään psyykkinen - vaikka nykytiede ei psyykkisestä paljon piittaa, koska ei osaa selittää sitä) mutta toisaalta voisimme ajatella, että on normaalia olla huolissaan, surullinen ja vihainenkin siitä, ettei pysty auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiedät, että siinä käy noin ja et tykkää siitä, miksi et kävele keittiöön syömään. (kun kai sentään pissallakin käyt)
Vaikuttaa siltä, että haet tuolla tavalla mieheltäsi jotain. Ehkä huomiota tai välittämistä.
Mitä miehesi ajattelee mahdolliset lasten saannista. Miettiikö, miten pystyt hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei kuuluisi olla parisuhteessa. Sinun pitäisi olla täysin yksin ilman ketään, joka vastaisi huomionhakuisuuteesi.
En ymmärrä vieläkään miten oman rauhan kaipaaminen tulkitaan huomionhakuisuudeksi.
Tuohan ei olisi mikään ongelma, jos asuisimme erillään. Sanoisin miehelle vain, että tänään en jaksa nähdä ja sitten makoilisin kaikessa rauhassa sen päivän sängyssä ja me nähtäisiin joku toinen päivä. Miksi yhdessä asuessa menettää oikeuden tähän? Eri asia tietenkin jos olisi sovittuna jotain yhteistä tekemistä, mutta miten ei aikuinen ihminen saa muuten viettää yhtä päivää tai iltaa sängyssä makoillen? Mutta sitten se onkin ilmeisesti täysin ok, jos tuijottaa telkkaria sohvalla koko päivän tai pelaa videopelejä koko päivän, mutta ei, sängyssä ei saa viettää koko päivää.
Totta, että monikin makaa sohvalla toisinaan koko päivän, mutta harva sohvalla makaaja on syömättä tai kieltäytyy nousemasta valmiin ruoan äärelle. Ongelma ei ole makuupaikka, vaan muut olosuhteet. Kannattaa lopettaa masennukseen vetoaminen ja murjotus noina makuupäivinä, sen sijaan pitää naama peruslukemilla ja kertoa olevansa hirveän väsynyt. Syömisen ja peruskäytöstapoihin kuuluvan viiden minuutin rupattelun jälkeen voi palata yksin makuuhuoneeseen lukemaan tai "lukemaan" kirjaa. Minä ymmärrän kyllä koko päivän makaajia, itselläni on todella väsyttävä perussairaus ja vähäenergisyyteni vaatii myös mieheltäni pitkämielisyyttä. Yritän sopeuttaa arkeani voimavaroihini nähden, mutta välillä tulee jaksamisen romahduksia. Kerro miehellesi avoimesti fyysisistä tuntemuksistasi ja mahdollisesti mielesi päällä olevista vaivaavista asioista. Avoimuudella saat varmasti enemmän tilaa, ymmärrystä ja rauhaa kuin makaamalla salaperäisenä suu supussa makuuhuoneessa masennusta valitellen. - eri
Kiitos vastauksestasi. En ole valittanut miehelle masennusta, sanon yleensä vain että väsyttää ja haluan nukkua/olla sängyssä ja että hänen ei tarvitse tehdä minulle ruokaa tai huolehtia minusta. Ja joskus kyse onkin ihan puhtaasta väsymyksestä, että en vain kertakaikkiaan jaksaisi olla hereillä vaan tulee pakottava tarve nukkua, mutta mies ei tätä ymmärrä vaan hänen mielestään voin kyllä olla hereillä jos haluan eikä minun tule nukkua päikkäreitä koska sitten unirytmini menee pilalle. Joskus olen alkanut itkeä senkin takia että väsyttää niin paljon ja mies kiskoo silti väkisin ylös ja mies tulkitsee tämän masennuksena ja että hänen tulee holhota minua.
Minulle tulee oikeasti mieleen jokin vanhemman ja lapsen suhde ja jännää tässä on, että välillä koen olevani miehelle äiti joka tekee kaikki kotityöt ja välillä taas että mies tekee minusta lapsen jonka nukkumis- ja syömisajat hän voi määrätä.
Ap kiukuttelee ja mies lepyttelee. Kumpikin omall tavallaan.
Teidän pitäisi keskustella ongelmistanne. Jos miehen muu käytös loukkaa, jutelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Sinä et ole näkymätön, vaikutat kotisi ilmapiiriin vain olemalla. Silloin kun ei seurustele ja asu yhdessä, ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet asiat. Auttaisiko tämä tieto sinua?
Me olemme käyneet monta kertaa keskustelua ja olen yrittänyt sanoa, että en jaksa tätä nykyistä menoa ja että en voi sille mitään, jos minua väsyttää välillä voimakkaasti. Miksi mies ei sitten suostu siihen ratkaisuun että muuttaisimme erillemme? Tiedän että masennukseni ja väsymykseni on toiselle kurjaa, mutta ei se minua auta että minua tullaan kiskomaan väkisin väkivaltaa käyttäen sängystä ylös kun väsyttää ja masentaa se, että väsyttää enkä jaksa tehdä asioita. Tuollainen tuntuu pahalta, vähän kuin minulla olisi vaikka migreeni ja toinen tulisi väkisin nostamaan ylös ja suhtautuisi niin että kyllä sun on nyt toimittava normaalisti migreenistä huolimatta ja migreeniin vetoaminen on pelkkää kiukuttelua ja tuskin sulla oikeasti edes on migreeniä, kunhan vain haet huomiota.
Ei ole normaalia. Kuulostaa siltä että voisit hyötyä terapiasta. Yhdessä tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Sinä et ole näkymätön, vaikutat kotisi ilmapiiriin vain olemalla. Silloin kun ei seurustele ja asu yhdessä, ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet asiat. Auttaisiko tämä tieto sinua?
Me olemme käyneet monta kertaa keskustelua ja olen yrittänyt sanoa, että en jaksa tätä nykyistä menoa ja että en voi sille mitään, jos minua väsyttää välillä voimakkaasti. Miksi mies ei sitten suostu siihen ratkaisuun että muuttaisimme erillemme? Tiedän että masennukseni ja väsymykseni on toiselle kurjaa, mutta ei se minua auta että minua tullaan kiskomaan väkisin väkivaltaa käyttäen sängystä ylös kun väsyttää ja masentaa se, että väsyttää enkä jaksa tehdä asioita. Tuollainen tuntuu pahalta, vähän kuin minulla olisi vaikka migreeni ja toinen tulisi väkisin nostamaan ylös ja suhtautuisi niin että kyllä sun on nyt toimittava normaalisti migreenistä huolimatta ja migreeniin vetoaminen on pelkkää kiukuttelua ja tuskin sulla oikeasti edes on migreeniä, kunhan vain haet huomiota.
Sanoit aloituksessa, että teet tätä usein heti riitojen jälkeen. Etkä suostu edes maistamaan, kun toinen tarjoutuu huolissaan laittamaan ruokaa. Ei tuo ole väsymystä, vaan mököttämistä. Tästä tulee mieleen provo, joka haluaa pilkata oikeasti väsyneitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Sinä et ole näkymätön, vaikutat kotisi ilmapiiriin vain olemalla. Silloin kun ei seurustele ja asu yhdessä, ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet asiat. Auttaisiko tämä tieto sinua?
Me olemme käyneet monta kertaa keskustelua ja olen yrittänyt sanoa, että en jaksa tätä nykyistä menoa ja että en voi sille mitään, jos minua väsyttää välillä voimakkaasti. Miksi mies ei sitten suostu siihen ratkaisuun että muuttaisimme erillemme? Tiedän että masennukseni ja väsymykseni on toiselle kurjaa, mutta ei se minua auta että minua tullaan kiskomaan väkisin väkivaltaa käyttäen sängystä ylös kun väsyttää ja masentaa se, että väsyttää enkä jaksa tehdä asioita. Tuollainen tuntuu pahalta, vähän kuin minulla olisi vaikka migreeni ja toinen tulisi väkisin nostamaan ylös ja suhtautuisi niin että kyllä sun on nyt toimittava normaalisti migreenistä huolimatta ja migreeniin vetoaminen on pelkkää kiukuttelua ja tuskin sulla oikeasti edes on migreeniä, kunhan vain haet huomiota.
Sanoit aloituksessa, että teet tätä usein heti riitojen jälkeen. Etkä suostu edes maistamaan, kun toinen tarjoutuu huolissaan laittamaan ruokaa. Ei tuo ole väsymystä, vaan mököttämistä. Tästä tulee mieleen provo, joka haluaa pilkata oikeasti väsyneitä ihmisiä.
Korjaus: riitojen seurauksena, ei riitojen jälkeen. Selkeästi teidän molempien pitäisi opetella käsittelemään aggressiota rakentavammalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa silloin, kun teillä molemmilla on hyvä olo. Korosta, että syytä huoleen ei ole, haluat vain omaa rauhaa. Sopikaa, että mies ei fyysisesti koske sinuun, ja sinä taas suostut syömään jotain kevyttä noina päivinä (vaikka valmista sosekeittoa). Jos tilanne kärjistyy, voitte sopia olevanne edelleen yhdessä, mutta muuttaa erillisiin asuntoihin.
No tämä kuulostaa sinänsä ihan järkevältä kompromissilta, vaikka en sinänsä ymmärräkään miksei aikuinen ihminen saisi itse päättää milloin syö. Ei siihen kuole jos yhtenä päivänä syö vähän huonommin, jos muina päivinä syö kunnolla. Ja harvemmin se niin menee että olisin koko päivää täysin syömättä, siis yleensä nousen ensin ylös syömään aamupalan ja sen jälkeen alkaa väsyttää ja palaan sänkyyn yrittämään nukkumista. Tai jos riidellään niin se tapahtuu vasta illalla eli olen kyllä sitä ennen syönyt vaikka olisin ollut pari tuntia syömättä.
Sinä et ole näkymätön, vaikutat kotisi ilmapiiriin vain olemalla. Silloin kun ei seurustele ja asu yhdessä, ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet asiat. Auttaisiko tämä tieto sinua?
Me olemme käyneet monta kertaa keskustelua ja olen yrittänyt sanoa, että en jaksa tätä nykyistä menoa ja että en voi sille mitään, jos minua väsyttää välillä voimakkaasti. Miksi mies ei sitten suostu siihen ratkaisuun että muuttaisimme erillemme? Tiedän että masennukseni ja väsymykseni on toiselle kurjaa, mutta ei se minua auta että minua tullaan kiskomaan väkisin väkivaltaa käyttäen sängystä ylös kun väsyttää ja masentaa se, että väsyttää enkä jaksa tehdä asioita. Tuollainen tuntuu pahalta, vähän kuin minulla olisi vaikka migreeni ja toinen tulisi väkisin nostamaan ylös ja suhtautuisi niin että kyllä sun on nyt toimittava normaalisti migreenistä huolimatta ja migreeniin vetoaminen on pelkkää kiukuttelua ja tuskin sulla oikeasti edes on migreeniä, kunhan vain haet huomiota.
Sanoit aloituksessa, että teet tätä usein heti riitojen jälkeen. Etkä suostu edes maistamaan, kun toinen tarjoutuu huolissaan laittamaan ruokaa. Ei tuo ole väsymystä, vaan mököttämistä. Tästä tulee mieleen provo, joka haluaa pilkata oikeasti väsyneitä ihmisiä.
No noissa tilanteissa kyse ei olekaan väsymyksestä vaan oman rauhan kaipaamisesta ja kyllä mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa riidan jälkeen että haluaa nyt olla rauhassa ja saada omaa rauhaa. Olen aikuinen ihminen enkä kenenkään holhottava. Ja ihmiset reagoivat riitatilanteissa eri tavalla, toiset haluavat käsitellä sitä tilannetta vetäytymällä omiin oloihinsa, ehkä tiedostaen että saa ajatuksensa kasaan kun saa olla rauhassa ja ehkä ollen vieläkin vähän suuttunut toiselle. Kyllä sitä toisen tarvetta omaan rauhaan pitäisi mielestäni kunnioittaa, kunhan se ei mene miksikään mykkäkouluksi vaan että ilmaisee selvästi toiselle haluavansa olla nyt sängyssä yksin.
Vai mitä mieltä olet jos haluaisin vaikka lähteä kävelylle riidan jälkeen, voisiko mies silloinkin vain estää minua lähtemästä vedoten siihen että häntä huolettaa päästää minut yksin ulos ja hän voisi fyysistä voimaa käyttäen estää minua lähtemästä?
Otsikko ja aloitus ovat aika provosoivia ja keränneet paljon provosoituneita vastauksia.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: ei ole ok käyttää fyysistä ylivoimaa. Itse kärsin voimakkaasta uupumuksesta, en aina kerta kaikkiaan jaksa olla pystyssä. Mies on joskus tehnyt samaa. Olen antanut siitä hyvin selkeää palautetta. Koen fyysisen koskemattomuuden loukkaamisen, vaikka siinä kuinka olisi tekijänsä mielestä hyvä tarkoitus, hyvin masentavana.
Aloittajan parisuhde kuulostaa kyllä muutenkin sellaiselta, että ero taitaisi olla paikallaan.
Kuulostaa passiivisagressiivisuudelta. Narsisti Äitini harrasti tuota välillä kun olin pikkulapsi, eikä taloudessa ollut muita aikuisia. Kuuluuko repertuaariisi myös lyöminen, raivoaminen, mykkäkoulu, teatraalisesti pelkkään peittoon verhoutuminen kun et jaksa pukeutua?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies, lähtisin. Riudu rauhassa syömättömyyteen.
Hengissä hän on. Ei väkisin mikään onnistu.
Totta, että monikin makaa sohvalla toisinaan koko päivän, mutta harva sohvalla makaaja on syömättä tai kieltäytyy nousemasta valmiin ruoan äärelle. Ongelma ei ole makuupaikka, vaan muut olosuhteet. Kannattaa lopettaa masennukseen vetoaminen ja murjotus noina makuupäivinä, sen sijaan pitää naama peruslukemilla ja kertoa olevansa hirveän väsynyt. Syömisen ja peruskäytöstapoihin kuuluvan viiden minuutin rupattelun jälkeen voi palata yksin makuuhuoneeseen lukemaan tai "lukemaan" kirjaa. Minä ymmärrän kyllä koko päivän makaajia, itselläni on todella väsyttävä perussairaus ja vähäenergisyyteni vaatii myös mieheltäni pitkämielisyyttä. Yritän sopeuttaa arkeani voimavaroihini nähden, mutta välillä tulee jaksamisen romahduksia. Kerro miehellesi avoimesti fyysisistä tuntemuksistasi ja mahdollisesti mielesi päällä olevista vaivaavista asioista. Avoimuudella saat varmasti enemmän tilaa, ymmärrystä ja rauhaa kuin makaamalla salaperäisenä suu supussa makuuhuoneessa masennusta valitellen. - eri