Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kumppani nostaa masentuneen kumppaninsa väkisin ylös sängystä?
28.07.2021 |
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja saatan välillä maata koko päivän sängyssä, joskus sen seurauksena että olemme riidelleet mieheni kanssa ja joskus minua masentaa muuten vain. Jos makaan pitkään sängyssä niin mieheni tulee yleensä viereeni ja jos tietää etten ole syönyt niin kyselee mitä haluaisin syödä ja tarjoutuu tekemään ruokaa. Masentuneena vastaan kuitenkin etten jaksa syödä ja että haluan vain olla rauhassa. No tämä menee sitten siihen, että mies alkaa inttää että "kyllä sun pitää syödä" ja nostaa minua väkisin ylös, tässä vaiheessa yleensä jo aika vihaisena. Minä en tykkää siitä että hän käyttää fyysistä voimaa minuun, joka olen selvästi häntä pienikokoisempi ja käsken hänen päästää minusta irti. Hän ei kuitenkaan päästä vaan jatkaa minun väkisin ylös nostamista ja pitelee minua jos yritän rimpuilla vastaan, jopa niin kovaa että minuun saattaa oikeasti sattua.
Onko tällainen mielestänne normaalia? Ymmärrän, että se on varmasti miehelle raskasta kun hän yrittää auttaa minua ja minä vain makaan sängyssä ja tunnen siitä aina jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Mutta saako hän silti nostaa minut väkisin ylös ja kantaa väkisin keittiöön? Jos sanon etten halua hänen tekevän niin ja että minuun sattuu niin mies vastaa siihen vain että "no arvaa sattuuko minuun kun makaat vain sängyssä etkä syö". Ja yleensä tämä päättyy niin, että mies lopulta luovuttaa ja antaa minun jäädä sänkyyn makaamaan mutta huutaa raivona miten itsekäs ja kamala ihminen olen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Olin 90-luvun alussa mielisairaalassa työharjoittelussa osana sairaanhoitajan opintojani. Siellä oli yksi tyyppi, joka ei päässyt sängystä ylös aamulla. Ei ollut masentunut, vaan yhteistyökyvytön. Minä maanittelin häntä siinä sängyn vieressä, että nousisitko ylös, olisi aamupala ja lääkkeet pitäisi ottaa, mutta se oli vain että en mä nyt jaksa. Yhtäkkiä paikalle tuli yksi vanhempi mielisairaanhoitaja, mies, joka nappasi tätä sängyssä makaavaa niskasta ja nosti sen yhdellä kädellä istumisasentoon ja seisomaan. Sitten se sanoi sille että vaatteet päälle heti ja sitten ottamaan aamulääkkeet. Ja se totteli samantien.
Opin tuolloin jotakin, josta oli myöhemmin paljon hyötyä.
Vaihtoehtojen puute helpottaa valintojen tekemistä?
Mutta parisuhteessa se ei oikein ole kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 90-luvun alussa mielisairaalassa työharjoittelussa osana sairaanhoitajan opintojani. Siellä oli yksi tyyppi, joka ei päässyt sängystä ylös aamulla. Ei ollut masentunut, vaan yhteistyökyvytön. Minä maanittelin häntä siinä sängyn vieressä, että nousisitko ylös, olisi aamupala ja lääkkeet pitäisi ottaa, mutta se oli vain että en mä nyt jaksa. Yhtäkkiä paikalle tuli yksi vanhempi mielisairaanhoitaja, mies, joka nappasi tätä sängyssä makaavaa niskasta ja nosti sen yhdellä kädellä istumisasentoon ja seisomaan. Sitten se sanoi sille että vaatteet päälle heti ja sitten ottamaan aamulääkkeet. Ja se totteli samantien.
Opin tuolloin jotakin, josta oli myöhemmin paljon hyötyä.
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ole sallittua maata välillä koko päivää sängyssä?
Kuten sanoin niin masennukseni on vain ajoittaista, ja suurin syy on varmaankin se että meillä menee miehen kanssa huonosti. En todellakaan makaa kaikkia päiviä sängyssä. Useimpina päivinä mies on kavereidensa kanssa jossain ja minä siivoan sillä aikaa kotia ja olen meistä se, joka tekee suurimman osan kotitöistä. En myöskään ole sillä tavalla masentunut ettenkö huolehtisi hygieniastani ja pidän tosiaan kotimme siistinä, mies on se joka usein jättää astiat tiskipöydälle vaikka minä olen tyhjentänyt astianpesukoneen.
Sitten tulee noita päiviä kun jotenkin väsyn ja haluan vain maata koko päivän sängyssä. Siihen auttaa se että saan levähtää ja yleensä jo seuraavana päivänä jaksan taas tehdä normaalisti asioita. Tiedostan, etteivät tällaiset päivät että maataan vain sängyssä ole ehkä täysin normaaleita, mutta ovatko ne laissa kielletty? Paljon suurempi ongelma on mielestäni se, ettei mies anna minun levätä rauhassa vaan tulee väkisin nostamaan minua ylös ja suuttuu siitä, että joinain päivinä väsyttää.
AP
Sinä käytät mieheesi valtaa kieltäytymällä syömästä. Saat huomiota jota ilmeisesti tarvitset häneltä. Ei ole mielestäni normaalia eikä voi sanoa masennukseksi. Ehkä sana ahdistaa olisi osuvampi? Teidän kannattaisi yrittää selvittä ongelmanne ulkopuolisen avun kanssa, ehkä nuo lukko/vetäytymistilanteet poistuisivat. Etkö tule kuulluksi suhteessanne? Mietin vain tapaasi ilmaista mielipahaa, ehkä sinun on vaikea sanottaa tunteitasi, tai , että joku ymmärtäisi niitä.
Ei se ole huomionhakua vaan ihan vain yksinkertaisesti masennusta/väsymystä ja sitä, että haluaisin olla rauhassa. Ja varmaankin myös huonoa tunteidenkäsittelyä. Mutta ei se ollut tässä se pointti vaan se, että mies yrittää nostaa minua väkisin sängystä ylös vaikka sanon etten halua hänen tekevän niin.
Vaikka olisin kuinka masentunut tahansa niin eikö minulla ole silti itsemääräämisoikeus kehostani? Miksei mies voi vain todeta että "okei, lepää sitten rauhassa jos sua väsyttää, sano jos haluat että autan jotenkin"? Miksi hänen täytyy alkaa nostaa minua aggressiivisesti väkisin ylös sängystä, etenkin kun hän jo kokemuksesta tietää että se vain pahentaa tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ole sallittua maata välillä koko päivää sängyssä?
Kuten sanoin niin masennukseni on vain ajoittaista, ja suurin syy on varmaankin se että meillä menee miehen kanssa huonosti. En todellakaan makaa kaikkia päiviä sängyssä. Useimpina päivinä mies on kavereidensa kanssa jossain ja minä siivoan sillä aikaa kotia ja olen meistä se, joka tekee suurimman osan kotitöistä. En myöskään ole sillä tavalla masentunut ettenkö huolehtisi hygieniastani ja pidän tosiaan kotimme siistinä, mies on se joka usein jättää astiat tiskipöydälle vaikka minä olen tyhjentänyt astianpesukoneen.
Sitten tulee noita päiviä kun jotenkin väsyn ja haluan vain maata koko päivän sängyssä. Siihen auttaa se että saan levähtää ja yleensä jo seuraavana päivänä jaksan taas tehdä normaalisti asioita. Tiedostan, etteivät tällaiset päivät että maataan vain sängyssä ole ehkä täysin normaaleita, mutta ovatko ne laissa kielletty? Paljon suurempi ongelma on mielestäni se, ettei mies anna minun levätä rauhassa vaan tulee väkisin nostamaan minua ylös ja suuttuu siitä, että joinain päivinä väsyttää.
AP
Sinä käytät mieheesi valtaa kieltäytymällä syömästä. Saat huomiota jota ilmeisesti tarvitset häneltä. Ei ole mielestäni normaalia eikä voi sanoa masennukseksi. Ehkä sana ahdistaa olisi osuvampi? Teidän kannattaisi yrittää selvittä ongelmanne ulkopuolisen avun kanssa, ehkä nuo lukko/vetäytymistilanteet poistuisivat. Etkö tule kuulluksi suhteessanne? Mietin vain tapaasi ilmaista mielipahaa, ehkä sinun on vaikea sanottaa tunteitasi, tai , että joku ymmärtäisi niitä.
Ei se ole huomionhakua vaan ihan vain yksinkertaisesti masennusta/väsymystä ja sitä, että haluaisin olla rauhassa. Ja varmaankin myös huonoa tunteidenkäsittelyä. Mutta ei se ollut tässä se pointti vaan se, että mies yrittää nostaa minua väkisin sängystä ylös vaikka sanon etten halua hänen tekevän niin.
Vaikka olisin kuinka masentunut tahansa niin eikö minulla ole silti itsemääräämisoikeus kehostani? Miksei mies voi vain todeta että "okei, lepää sitten rauhassa jos sua väsyttää, sano jos haluat että autan jotenkin"? Miksi hänen täytyy alkaa nostaa minua aggressiivisesti väkisin ylös sängystä, etenkin kun hän jo kokemuksesta tietää että se vain pahentaa tilannetta?
No kerro hänelle, että kaikki hyvin. Lepäät vain päivän. Mielummin sopikaa asia jo ennen seuraavaa "kohtaustasi" kun kaikki on ok. Rauhallinen keskustelua toivomuksistasi jos niitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ole sallittua maata välillä koko päivää sängyssä?
Kuten sanoin niin masennukseni on vain ajoittaista, ja suurin syy on varmaankin se että meillä menee miehen kanssa huonosti. En todellakaan makaa kaikkia päiviä sängyssä. Useimpina päivinä mies on kavereidensa kanssa jossain ja minä siivoan sillä aikaa kotia ja olen meistä se, joka tekee suurimman osan kotitöistä. En myöskään ole sillä tavalla masentunut ettenkö huolehtisi hygieniastani ja pidän tosiaan kotimme siistinä, mies on se joka usein jättää astiat tiskipöydälle vaikka minä olen tyhjentänyt astianpesukoneen.
Sitten tulee noita päiviä kun jotenkin väsyn ja haluan vain maata koko päivän sängyssä. Siihen auttaa se että saan levähtää ja yleensä jo seuraavana päivänä jaksan taas tehdä normaalisti asioita. Tiedostan, etteivät tällaiset päivät että maataan vain sängyssä ole ehkä täysin normaaleita, mutta ovatko ne laissa kielletty? Paljon suurempi ongelma on mielestäni se, ettei mies anna minun levätä rauhassa vaan tulee väkisin nostamaan minua ylös ja suuttuu siitä, että joinain päivinä väsyttää.
AP
Sinä käytät mieheesi valtaa kieltäytymällä syömästä. Saat huomiota jota ilmeisesti tarvitset häneltä. Ei ole mielestäni normaalia eikä voi sanoa masennukseksi. Ehkä sana ahdistaa olisi osuvampi? Teidän kannattaisi yrittää selvittä ongelmanne ulkopuolisen avun kanssa, ehkä nuo lukko/vetäytymistilanteet poistuisivat. Etkö tule kuulluksi suhteessanne? Mietin vain tapaasi ilmaista mielipahaa, ehkä sinun on vaikea sanottaa tunteitasi, tai , että joku ymmärtäisi niitä.
Ei se ole huomionhakua vaan ihan vain yksinkertaisesti masennusta/väsymystä ja sitä, että haluaisin olla rauhassa. Ja varmaankin myös huonoa tunteidenkäsittelyä. Mutta ei se ollut tässä se pointti vaan se, että mies yrittää nostaa minua väkisin sängystä ylös vaikka sanon etten halua hänen tekevän niin.
Vaikka olisin kuinka masentunut tahansa niin eikö minulla ole silti itsemääräämisoikeus kehostani? Miksei mies voi vain todeta että "okei, lepää sitten rauhassa jos sua väsyttää, sano jos haluat että autan jotenkin"? Miksi hänen täytyy alkaa nostaa minua aggressiivisesti väkisin ylös sängystä, etenkin kun hän jo kokemuksesta tietää että se vain pahentaa tilannetta?
No tuo on keskustelu, joka sinun täytyy käydä miehesi kanssa. Vaikka jo tänään. Ei kannata jättää sitä siihen hetkeen, kun olet vuoteenomana. Kannattaa muutenkin panostaa vuorovaikutukseen kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mitä tähän voisi sanoa? Yrittää varmasti, mutta keinot loppuvat kun ei osaa. Toinen vetäytyy kaikesta kommunikoinnista ja vajoaa huonoon oloon, koska ei osaa muuta. Toinen huutaa ja pakottaa, kun ei muuta osaa. Molemmilla huonot taidot itsensä kanssa = ongelma parisuhteessa.
Pystytkö puhumaan asioita hänen kanssaan kun sinulla on parempi olo? Pystyykö hän?
Puhuminen ja parisuhteen "säännöistä" sopiminen ei ole riitelyä. Se ei myöskään ole vallankäyttöä tyyliin "en voi itselleni mitään, jään vain makaamaan ja vetäydyn kaikesta / huudan ja pakotan nousemaan sängystä ylös". Riitely on täysin turhaa, ja se etäännyttää jos riitaa ei osaa sopia. Kukaan ei muutu sillä, että sanotaan rumasti.
Haluatteko löytää uusia tapoja, haluatteko yrittää opetella?
Tiedän, että se on vaikeaa kahdestaan. Hyvää terapeuttia on hankala löytää, jos ei ole riittävästi rahaa. Kunnalliselta ei löydy aikoja helposti. (Vedän mutkia rajusti suoraksi nyt, mutta päättelin siitä mitä kerroit).
Aloittakaa ensin vaikka siitä, että molemmat sanoo nätisti kaksi asiaa mihin haluaa muutoksen toisen käytöksessä, kirjoittakaa paperille. Kirjoittaka myös kaksi asiaa, jotka haluaisi muuttaa omassa reagoinnissaan tai käytöksessään.
Aloittakaa yksinkertaisista, pienistä asioista:
- Haluaisin, että hymyilet aamulla ja sanot huomenta. Lupaan vastata hymyllä ja halauksella. (Minua harmittaa, kun tiuskit aamulla, menee päivä pilalle)
- Haluaisin, että huuhdot kahvikuppisi ja viet tiskipöydälle. Minä lupaan laittaa maitotölkin jääkaappiin käytön jälkeen. (Ärsyttää, kun jätät likaiset astiat lojumaan)
Pienistä asioista on helppo aloittaa. Isompi:
- En halua riidellä kanssasi, se tuntuu pahalta koska tykkään sinusta. Tuntuuko se sinusta yhtä pahalta? Miten voisimme puhua erimielisyyksistä suuttumatta? Miten voisimme sopia asioista ja miten pysyisimme sopimuksissa?
Aloittakaa siitä, että kerrotte mikä on hyvin, ja mistä asioista tykkäätte toisessa, tai mihin aluksi ihastuitte. Olkaa fyysisesti lähellä toisianne. Luvatkaa olla loukkaamatta tahallisesti. Antakaa toisen puhua loppuun.
Luvatkaa opetella sanomaan pari tärkeää asiaa puolin ja toisin:
-Nyt tuli paha mieli, halusitko loukata minua tuolla?
- Ei, en tarkoittanut sitä noin, anteeksi.
- Oho, se tuli vahingossa koska unohdin mitä sovittiin, anteeksi.
- Aikalisä, mietitään tätä nyt vähän aikaa itsekseen, ja halataan kun ollaan rauhoituttu. Jatketaan sitten juttua.
Ehkä haluaisitte aloittaa lopusta, siitä isoimmasta asiasta? Vaikuttaa siltä, että molemmat haluavat jatkaa yhdessä. Ehkä olisi hyvä ensin miettiä miksi haluaa jatkaa ja kertoa se toiselle myös. Ehkä olisi hyvä kuulla toiselta, että toinen välittää ja haluaa jatkaa.
Parisuhteessa molempien pitää haluta rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että kummankin pitää tehdä työtä (itsensä kanssa), luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen. Molempien pitää kunnioittaa toista (ja itseään). Molempien pitää osata pyytää anteeksi virheitään ja antaa anteeksi toisen virheet.
Ihastuminen on hyvin helppoa, rakastaminen on todella vaikeaa. Jos molemmat tahtovat rakastaa ja haluavat opetella yhdessä, se on sen arvoista. Rakastaa ja olla rakastettu, se voittaa kaiken muun maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat
1) trollilta
2) kusipäältä
Jos sinulla oikeasti on mies, hänellä on nyt sianjättöaika käsillä.
Vierailija kirjoitti:
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mutta miksi tuosta tarvitsee huolestua jos se menee joka kerta niin, että makaan yhden päivän sängyssä ja seuraavana päivänä olen taas normaali? Joku toinen saattaa lähteä baariin "nollaamaan itsensä" raskaan työviikon jälkeen, minä taas nollaan itseni arjesta välillä noilla makoilupäivillä (tai jos olemme riidelleet niin tarvitsen silloinkin omaa rauhaa, se on minun tapani käsitellä asiaa). Tein samoin myös ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä ja silloin se ei ollut mikään ongelma, kun ei ollut ketään tekemässä siitä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mutta miksi tuosta tarvitsee huolestua jos se menee joka kerta niin, että makaan yhden päivän sängyssä ja seuraavana päivänä olen taas normaali? Joku toinen saattaa lähteä baariin "nollaamaan itsensä" raskaan työviikon jälkeen, minä taas nollaan itseni arjesta välillä noilla makoilupäivillä (tai jos olemme riidelleet niin tarvitsen silloinkin omaa rauhaa, se on minun tapani käsitellä asiaa). Tein samoin myös ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä ja silloin se ei ollut mikään ongelma, kun ei ollut ketään tekemässä siitä ongelmaa.
Jos et osaa ajatella kuin vain omaa puoltasi, ei sun kuulu olla parisuhteessa.
Ylös sängystä ja tee jotain hyödyllistä. Sillä se "masennus" katoaa. Vai näinköän sitten iskee se "long covid", mikä estää kaiken muun kuin makoilun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yh-äitini teki tuota samaa koko lapsuuteni. Se oli ihan kamalaa, joudut miettiä mikä sillä on, olenko itse tehnyt jotain väärin, mitä mun pitäis tehdä, tarviiko se apua, lähdenkö pois vai oonko paikalla. Mitä seuraavaksi tapahtuu jne.
Tuo on henkistä väkivaltaa varsinkin jos siihen liittyy puhumattomuus. Eri asia jos siellä maatessasi voit jutella, selittää asioita yms. mutta jos vain makaat ja mökötät hiljaa, se on todella julmaa puolisoasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän voisi sanoa? Yrittää varmasti, mutta keinot loppuvat kun ei osaa. Toinen vetäytyy kaikesta kommunikoinnista ja vajoaa huonoon oloon, koska ei osaa muuta. Toinen huutaa ja pakottaa, kun ei muuta osaa. Molemmilla huonot taidot itsensä kanssa = ongelma parisuhteessa.
Pystytkö puhumaan asioita hänen kanssaan kun sinulla on parempi olo? Pystyykö hän?
Puhuminen ja parisuhteen "säännöistä" sopiminen ei ole riitelyä. Se ei myöskään ole vallankäyttöä tyyliin "en voi itselleni mitään, jään vain makaamaan ja vetäydyn kaikesta / huudan ja pakotan nousemaan sängystä ylös". Riitely on täysin turhaa, ja se etäännyttää jos riitaa ei osaa sopia. Kukaan ei muutu sillä, että sanotaan rumasti.
Haluatteko löytää uusia tapoja, haluatteko yrittää opetella?
Tiedän, että se on vaikeaa kahdestaan. Hyvää terapeuttia on hankala löytää, jos ei ole riittävästi rahaa. Kunnalliselta ei löydy aikoja helposti. (Vedän mutkia rajusti suoraksi nyt, mutta päättelin siitä mitä kerroit).
Aloittakaa ensin vaikka siitä, että molemmat sanoo nätisti kaksi asiaa mihin haluaa muutoksen toisen käytöksessä, kirjoittakaa paperille. Kirjoittaka myös kaksi asiaa, jotka haluaisi muuttaa omassa reagoinnissaan tai käytöksessään.
Aloittakaa yksinkertaisista, pienistä asioista:
- Haluaisin, että hymyilet aamulla ja sanot huomenta. Lupaan vastata hymyllä ja halauksella. (Minua harmittaa, kun tiuskit aamulla, menee päivä pilalle)
- Haluaisin, että huuhdot kahvikuppisi ja viet tiskipöydälle. Minä lupaan laittaa maitotölkin jääkaappiin käytön jälkeen. (Ärsyttää, kun jätät likaiset astiat lojumaan)
Pienistä asioista on helppo aloittaa. Isompi:
- En halua riidellä kanssasi, se tuntuu pahalta koska tykkään sinusta. Tuntuuko se sinusta yhtä pahalta? Miten voisimme puhua erimielisyyksistä suuttumatta? Miten voisimme sopia asioista ja miten pysyisimme sopimuksissa?
Aloittakaa siitä, että kerrotte mikä on hyvin, ja mistä asioista tykkäätte toisessa, tai mihin aluksi ihastuitte. Olkaa fyysisesti lähellä toisianne. Luvatkaa olla loukkaamatta tahallisesti. Antakaa toisen puhua loppuun.
Luvatkaa opetella sanomaan pari tärkeää asiaa puolin ja toisin:
-Nyt tuli paha mieli, halusitko loukata minua tuolla?
- Ei, en tarkoittanut sitä noin, anteeksi.
- Oho, se tuli vahingossa koska unohdin mitä sovittiin, anteeksi.
- Aikalisä, mietitään tätä nyt vähän aikaa itsekseen, ja halataan kun ollaan rauhoituttu. Jatketaan sitten juttua.Ehkä haluaisitte aloittaa lopusta, siitä isoimmasta asiasta? Vaikuttaa siltä, että molemmat haluavat jatkaa yhdessä. Ehkä olisi hyvä ensin miettiä miksi haluaa jatkaa ja kertoa se toiselle myös. Ehkä olisi hyvä kuulla toiselta, että toinen välittää ja haluaa jatkaa.
Parisuhteessa molempien pitää haluta rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että kummankin pitää tehdä työtä (itsensä kanssa), luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen. Molempien pitää kunnioittaa toista (ja itseään). Molempien pitää osata pyytää anteeksi virheitään ja antaa anteeksi toisen virheet.
Ihastuminen on hyvin helppoa, rakastaminen on todella vaikeaa. Jos molemmat tahtovat rakastaa ja haluavat opetella yhdessä, se on sen arvoista. Rakastaa ja olla rakastettu, se voittaa kaiken muun maailmassa.
Anteeksi, mutta oli pakko kopioida tämä omiin muistiinpanohini. Täyttä asiaa, selkeää ja helppoa. Näin teoriassa ;). Kiitos paljon vaivannäöstäsi. T: eri kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mutta miksi tuosta tarvitsee huolestua jos se menee joka kerta niin, että makaan yhden päivän sängyssä ja seuraavana päivänä olen taas normaali? Joku toinen saattaa lähteä baariin "nollaamaan itsensä" raskaan työviikon jälkeen, minä taas nollaan itseni arjesta välillä noilla makoilupäivillä (tai jos olemme riidelleet niin tarvitsen silloinkin omaa rauhaa, se on minun tapani käsitellä asiaa). Tein samoin myös ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä ja silloin se ei ollut mikään ongelma, kun ei ollut ketään tekemässä siitä ongelmaa.
Jos et osaa ajatella kuin vain omaa puoltasi, ei sun kuulu olla parisuhteessa.
Olisiko mielestäsi siis ihan ok ottaa ylipainoiselta väkisin suklaalevy, jos hän ei muuten pysty olemaan syömättä sitä? Ja sitten jos hän yrittää mennä hakemaan lisää herkkuja niin alkaa pidellä häntä väkisin niin ettei hän pysty syömään ja huutaa että "et saa syödä herkkuja!". Ja jos tämä ylipainoinen pitää tätä hänen kontrolloimisenaan ja vapaudenriistona niin hän ei sitten vain osaa ajatella sen toisen puolta eikä kuulu parisuhteeseen.
Vois työntää munan suuhun niin hetken päästä voit saada ees vähän ravintoa!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat
1) trollilta
2) kusipäältä
Jos sinulla oikeasti on mies, hänellä on nyt sianjättöaika käsillä.
Olen täysin eri mieltä. Minusta vaikutti siltä, että ap on "perinteinen" nainen, joka tarvitsee voimakkaan miehen, jonka olkapäähän voi nojata heikkoina hetkinä.
Sanon "perinteinen", koska ap käyttää "perinteisiä naisellisia keinoja" saadakseen miehen ymmärtämään, että tämän pitäisi olla parisuhteessa pomo. Ap yrittää olla pomo, kun mies ei osaa vaikka piti. Ap ei osaa mutta yrittää ja lamaantuu.
Hän ei halua miestä, joka on vain fyysisesti vahvempi. En sanoisi miehenkään vaikuttavan kusipäältä, vaikka hän ymmärtää vahvuuden olevan pelkkää voimankäyttöä. Vakka on varmaan kantensa valinnut.
Ap haluaa, että joku heiluttaa taikasauvaa ja miehestä tulee sellainen, joka on aina ihana ja lukee ajatuksia ollakseen ap:n mielen mukainen?
Ap tarvitsee miehen, joka näyttää hänelle kaapin paikan - miehen, joka sanoo ettei riitely, päiviksi sänkyyn jääminen ja puhumattomuus toimi. Että asioiden pitää muuttua ja molemmat aloittaa muutoksen itsestään ja asioista keskustellaan ja molemmat kuuntelee toisiaan ja sitoutuu parisuhteeseen.
Ap tarvitsee miehen, joka tahtoo opetella olemaan psyykkisesti vahva. Osallistuu yhteiseen arkeen, puhuisi, siivoaisi jälkensä, olisi henkisesti vahva. Ettei naisen tarvitsisi yrittää passiivisaggressiivisesti saada häntä heräämään.
Olisi varmaan hyvä, jos ap seisoisi jämäkämmin omilla jaloillaan ja etsisi toimivampia keinoja. Luultavasti mies miehistyisi, jos ap löytäisi niitä. Tasa-arvon nimissä nainenkin voi tehdä parisuhteessa muutoksen parempaan päin.
Fiksu nainen osaa houkutella kärpäsiä hunajalla, vähemmän fiksu yrittää etikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikka ei saa käydä suhun käsiksi, ei se ole reilua häntä kohtaan että viikottain? "masennut" ja makaat syömättä ja huolestutat häntä. Sekä itsesi että hänen vuokseen sinun täytyy hakea apua tuohon olotilaan tai erota.
Mutta miksi tuosta tarvitsee huolestua jos se menee joka kerta niin, että makaan yhden päivän sängyssä ja seuraavana päivänä olen taas normaali? Joku toinen saattaa lähteä baariin "nollaamaan itsensä" raskaan työviikon jälkeen, minä taas nollaan itseni arjesta välillä noilla makoilupäivillä (tai jos olemme riidelleet niin tarvitsen silloinkin omaa rauhaa, se on minun tapani käsitellä asiaa). Tein samoin myös ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä ja silloin se ei ollut mikään ongelma, kun ei ollut ketään tekemässä siitä ongelmaa.
Mitä jos kokeilisit sellaista elämää, ettei syntyisi mitään tarvetta nollata. Hyvät keskustelutaidot, lepo, ulkoilu monipuolinen ravinto auttavat tähän.
Ja aikaisempi kirjoittaja joka puhui henkisestä väkivallasta oli oikeassa. Te molemmat olette, toinen fyysisesti ja henkistiväkivaltainen. Kumpikaan ei hyvä.
Onko aloittajalla ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko ns. "oma diagnoosi"? Tunnen naisen jolla on aina ollut tapana nukkua helposti 16 tuntia vuorokaudessa ihan pelkkää laiskuuttaan, vaikka olisi kuinka hyvällä tuulella tahansa, ja hän naureskeli muutama vuosi sitten, kuinka oli lukenut masentuneiden kertomuksia kuinka ei jaksa nousta ylös sängystä. Pian sen jälkeen hän alkoi teettämään kotitöitä kaikilla muilla väittäen olevansa masentunut. Äitinsä joutuu matkustamaan välillä satojen kilometrien päästä siivoamaan naisen asunnon, ja muut joutuvat tiskaamaan astiat yms. Itse sain tarpeekseni, kun menin "auttamaan" astioiden käsin tiskaamisessa ja totta kai oletin, että tiskaamme yhdessä ja juttelemme samalla mukavia. Kun ryhdyin täyttämään tiskiallasta, nainen nosti oikeasti kämmenselkänsä dramaattisesti otsalleen ja valitti "ah ja voi kun väsyttää", sekä asettui parin metrin päähän sohvalle teeskentelemään nukkuvaa. Minuutti aikaisemmin kaikki oli kunnossa, nainen iloinen ja pirteä.
Eli todella häiriintyneet naiset käyttävät kyllä masennusta tekosyynä teettääkseen kaiken muilla ja ettei tarvitse tehdä itse muuta kuin lojua sängyssä. Se on manipulointia ja äärimmäisen loukkaavaa oikeasti masentuneita ihmisiä kohtaan.
AP:n kannattaa käydä hakemassa diagnoosi ja lääkitys lääkäriltä, jos hän on oikeasti sairas.
Mun sympatiat on ihan täysin sun miehen puolella.
Olen itse ollut liki kohta kohdalta vastaavassa tilanteessa poislukien tuo, etten käynyt käsiksi kumppaniini enkä pakottanut tätä nousemaan sängystä.
Olin siinä suhteessa 2½y enkä jaksanut enää loppuajasta edes kysyä, mikä tällä kertaa vaivaa vaan lähdin suosiolla vaan touhuamaan omiani kuin tätä toista ei olisi ollutkaan.
En eläessäni ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin ja toivun tavallaan tästä edelleen vaikka aikaa erosta on jo reilu vuosi.
Sulla alkaa käydä vaihtoehdot vähiin, sillä jos miehelläsi on yhtään omanarvontuntua ja elämänhalua jäljellä niin se jättää sut mikäli jotain muutosta ei tapahdu.
1) Lakkaa rationalisoimasta sun käyttäytymistä selittelemällä itsellesi, että tarvitset vain "lepoa". Tuo ei ole lepoa eikä normaalia.
2) Keskustelkaa miehen kanssa vakavasti asiasta ja mitä tälle tilanteelle olisi vielä tehtävissä ennen kuin on liian myöhäistä.
3) Mene/menkää terapiaan. Ihan niin pian kuin mahdollista.
4) Lakkaa rationalisoimasta..... Ihan oikeasti. Tiedän, että sulla on varmaan paha olla ja masentuneena sitä ajattelee ilmeisesti vähän kaikenlaisia asioita päässään, mutta ei masentuneelle kumppanille em. tyyppinen toiminta on aivan äärimmäisen kuormittavaa.
Miehesi ei välttämättä enää keksi muuta keinoa ja ajattelee, että jos fyysisesti kantaa sinut pois sängystä niin ongelma korjaantuu. Mieleni olisi itsekin tehnyt toimia vastaavalla tavalla, mutta en halunnut väkisin käydä käsiksi puolisooni ja tiesin, ettei tilanne ainakaan sillä parane. Sun pitää tehdä jotain oman mielenterveytesi eteen n - y - t - NYT!
M29
sellaiset meemi"masennukset" siellä sitten. tuo on pelkkää huomionhakua