Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kumppani nostaa masentuneen kumppaninsa väkisin ylös sängystä?
28.07.2021 |
Kärsin ajoittaisesta masennuksesta ja saatan välillä maata koko päivän sängyssä, joskus sen seurauksena että olemme riidelleet mieheni kanssa ja joskus minua masentaa muuten vain. Jos makaan pitkään sängyssä niin mieheni tulee yleensä viereeni ja jos tietää etten ole syönyt niin kyselee mitä haluaisin syödä ja tarjoutuu tekemään ruokaa. Masentuneena vastaan kuitenkin etten jaksa syödä ja että haluan vain olla rauhassa. No tämä menee sitten siihen, että mies alkaa inttää että "kyllä sun pitää syödä" ja nostaa minua väkisin ylös, tässä vaiheessa yleensä jo aika vihaisena. Minä en tykkää siitä että hän käyttää fyysistä voimaa minuun, joka olen selvästi häntä pienikokoisempi ja käsken hänen päästää minusta irti. Hän ei kuitenkaan päästä vaan jatkaa minun väkisin ylös nostamista ja pitelee minua jos yritän rimpuilla vastaan, jopa niin kovaa että minuun saattaa oikeasti sattua.
Onko tällainen mielestänne normaalia? Ymmärrän, että se on varmasti miehelle raskasta kun hän yrittää auttaa minua ja minä vain makaan sängyssä ja tunnen siitä aina jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Mutta saako hän silti nostaa minut väkisin ylös ja kantaa väkisin keittiöön? Jos sanon etten halua hänen tekevän niin ja että minuun sattuu niin mies vastaa siihen vain että "no arvaa sattuuko minuun kun makaat vain sängyssä etkä syö". Ja yleensä tämä päättyy niin, että mies lopulta luovuttaa ja antaa minun jäädä sänkyyn makaamaan mutta huutaa raivona miten itsekäs ja kamala ihminen olen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies hysteerisen repimisen sijaan ole vienyt ap:lle vaikka voileipää ja mehua tarjottimella yöpöydälle? Ei kukaan kuole nälkään lautasen äärellä. Viikon kai ihminen elää syömättä ja juomatta. Itse ehkä kolmantena päivänä soittaisin terveysneuvontaan ja kysyisin ohjeita. Varsinkin kun on kyse normaalista terveestä aikuisesta.
Normaalista? Terveestä? Mikä kohta hänen kuvauksestaan saa sut ajattelemaan näin? Kyse on joko dissosiaatiohäiriöstä tai manipulaatiosta, ehkä rajatilahäiriöstä?
Kyllä se kohtaus ohi menee kun ei kiinnitä huomiota. Varmaan mies välillä matkusteleekin. Vai laittaako muijansa hoitoon siksi aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies hysteerisen repimisen sijaan ole vienyt ap:lle vaikka voileipää ja mehua tarjottimella yöpöydälle? Ei kukaan kuole nälkään lautasen äärellä. Viikon kai ihminen elää syömättä ja juomatta. Itse ehkä kolmantena päivänä soittaisin terveysneuvontaan ja kysyisin ohjeita. Varsinkin kun on kyse normaalista terveestä aikuisesta.
Koska ap makaa ”elottomana” ja esittää tajuttomuuteen ihan pian vaipuvaa?
No voisiko se mies, joka ei osaa tilannetta hoitaa mitenkään, poistua siitä tilanteesta. Selvää on se, että tollanen pakottaminen ei auta kenenkään oloa. Tai huoh, ehkä sitten sen miehen oloa, mutta tartteeko hänen olla tässä maailman napana vaikka väkisin? Menisi olkkariin ja katsoisi leffaa, sitten kävis lenkillä, suihkussa ja painuis nukkumaan. Miksi siinä välissä pitää väkivaltaisesti riepotella puolisoa ja pakottaa se syömään ja karjua ja painostaa. Kun kukaan ei kuole siihen, että viettää päivän sängyssä, jos kokee että tarvitsee sellaisen päivän.
Ja kuulostaa siltä että miehellä on joku vihanhallintaongelma. Jos puolison käytös turhauttaa, ihmetyttää ja raivostuttaa, niin ratkaisu ei silti saa olla toi fyysinen retuuttaminen ja toisen rajojen rikkominen. Tunteitaan pitää hallita sen verran, että kunnioittaa toisen koskemattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko ja aloitus ovat aika provosoivia ja keränneet paljon provosoituneita vastauksia.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: ei ole ok käyttää fyysistä ylivoimaa. Itse kärsin voimakkaasta uupumuksesta, en aina kerta kaikkiaan jaksa olla pystyssä. Mies on joskus tehnyt samaa. Olen antanut siitä hyvin selkeää palautetta. Koen fyysisen koskemattomuuden loukkaamisen, vaikka siinä kuinka olisi tekijänsä mielestä hyvä tarkoitus, hyvin masentavana.
Aloittajan parisuhde kuulostaa kyllä muutenkin sellaiselta, että ero taitaisi olla paikallaan.
Sinun miehesi on myös yrittänyt kiskoa sinua väkisin sängystä ylös? Miten hän reagoi kun annoit asiasta palautetta, lopettiko hän sen jälkeen sen?
Minun mieheni kanssa puhuessa tulee ongelmaksi se, että hän kääntää sen aina itseensä ja omiin loukattuihin tunteisiinsa, miten pahalta hänestä tuntuu kun en suostu nousemaan sängystä ylös. En tiedä miten tuossa argumentoisin, jos toisen logiikka on että koska hän kokee että häntä satutetaan niin paljon niin hän ei pysty toimimaan mitenkään muuten ja minä olen itse omalla käytökselläni aiheuttanut hänen toimintansa joten olen itse vastuussa siitä.
No mitta niinhän sä teet. Sä makaat sängyssä ja et syö provosoidaksesi häntä. Mä tiedän myös, että tässä yhteydessä sä hoet miten ”mun pitäisi vaan lopettaa syöminen kokonaan, niin sit sä voisit olla tyytyväinen” ja ”mä en ansaitse mitään, mä voisin vaan nukkua pois” jne. Onko ihme, että miehellä, joka yrittää kaikkensa, iskee suojeluvaisto päälle? Ja koska sun makaaminen on vain ja ainoastaan sun valinta, miksi sä et nouse tai auta nostamisessa vaan roikut kuin perunasäkki, jolloin sua sattuu, kun nostetaan? Erohan tuossa on ainoa ratkaisu, vapauta miehesi.
Keksit tilanteen päästäsi ja päätät sen olevan provosointia. Mies voisi ihan yhtä hyvin sivuuttaa koko asian ja viettää päivän omissa oloissaan antaen puolisolleen tilaa. Se miehen pakkosyöttäminen kun ei auta puolisoa, suhdetta, eikä lopulta edes miestä itseään.
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Mutta on varmaan aika "normaali" reaktio esim raivota ja huutaa masentuneelle puolisolle. Kun ei ymmärrä sitä sairautta ja se pelottaa, ärsyttää... ja jotenkin ajattelee että "kyllä se tosta voisi ryhdistyä". Sit maanitellaan, hermostutaan, lopulta suututaan. Luulisin että tuo on toistuva kaava monessa suhteessa. Ja varmaan se masentunut sitten feikkaa välillä iloista ja jaksavaa vain miellyttääkseen, mutta joka päivä ei varmaan jaksa. Joskus pitää varmaan vain nukkua ja itkeä, ja onhan se aika ikävää jos silloin toinen tulee karjumaan korvanjuureen että "nouse ämmä, äläkä feikkaa siinä! Ylös ulos ja lenkille, idiootti!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Älä katsele. Eroa, lähde pois, poista numero, mitä nyt ikinä. Mutta sitä ennen et voi käydä toiseen käsiksi, repiä, nostaa, riepottaa, pakottaa. Jonkun yksittäisen makkaripäivän takia. Se ettei itse pidä jostain, tai hyväksy sitä, tai on vihainen, ei tietenkään oikeuta mihinkään väkivaltaan (jonka voi sit itselleen puhua muka hyväntahtoiseksi, mutta eiköhän se ole sitä turhautumista ja vihaisuutta enemmän).
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Sit pitää mennä toiseen huoneeseen. Sulla ei näköjään oo kokemusta teineistä. Ne saattaa murjottaa silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Älä katsele. Eroa, lähde pois, poista numero, mitä nyt ikinä. Mutta sitä ennen et voi käydä toiseen käsiksi, repiä, nostaa, riepottaa, pakottaa. Jonkun yksittäisen makkaripäivän takia. Se ettei itse pidä jostain, tai hyväksy sitä, tai on vihainen, ei tietenkään oikeuta mihinkään väkivaltaan (jonka voi sit itselleen puhua muka hyväntahtoiseksi, mutta eiköhän se ole sitä turhautumista ja vihaisuutta enemmän).
No väkivaltaa tuosta kuvauksrsta mä en löydä. Vain apn lapsellista koko kehonnlihastonuksen puutetta. Toki, jos on väkivaltainen, ero, rikosilmoitus ja lähestymiskielto. Mä kyllä näen ton eri tavalla 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Mutta on varmaan aika "normaali" reaktio esim raivota ja huutaa masentuneelle puolisolle. Kun ei ymmärrä sitä sairautta ja se pelottaa, ärsyttää... ja jotenkin ajattelee että "kyllä se tosta voisi ryhdistyä". Sit maanitellaan, hermostutaan, lopulta suututaan. Luulisin että tuo on toistuva kaava monessa suhteessa. Ja varmaan se masentunut sitten feikkaa välillä iloista ja jaksavaa vain miellyttääkseen, mutta joka päivä ei varmaan jaksa. Joskus pitää varmaan vain nukkua ja itkeä, ja onhan se aika ikävää jos silloin toinen tulee karjumaan korvanjuureen että "nouse ämmä, äläkä feikkaa siinä! Ylös ulos ja lenkille, idiootti!".
Apn kuvaus? Ai ensin kysellään, että mitä ruokaa voisi tehdä ja sit toi? Ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies hysteerisen repimisen sijaan ole vienyt ap:lle vaikka voileipää ja mehua tarjottimella yöpöydälle? Ei kukaan kuole nälkään lautasen äärellä. Viikon kai ihminen elää syömättä ja juomatta. Itse ehkä kolmantena päivänä soittaisin terveysneuvontaan ja kysyisin ohjeita. Varsinkin kun on kyse normaalista terveestä aikuisesta.
Normaalista? Terveestä? Mikä kohta hänen kuvauksestaan saa sut ajattelemaan näin? Kyse on joko dissosiaatiohäiriöstä tai manipulaatiosta, ehkä rajatilahäiriöstä?
Jep, terveellä nuorella ihmisellä ei ole ”en pääse sängystä ylös”-päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Sit pitää mennä toiseen huoneeseen. Sulla ei näköjään oo kokemusta teineistä. Ne saattaa murjottaa silloin tällöin.
Joo, niin tekevät, mutta eivät makaa koko päivää ilman mitään kontaktia. Vähintään haistattelun saa ja kylä ne syömään tulee. En mäkään katsoisi tollasta aikuista, joka laiskuuttaan makaa ja murjottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyykö sun masennuspäivät kuukautiskiertoon?
Paras että sanot miehelle asiasta tiukasti silloin kun sulla on hyvä päivä ja ette ole riidelleet. Kesken riidan tai tollasen tilanteen ette varmaan saa asiaa selvitettyä. Mutta kun sulla on vahva olo ja hyvä päivä niin sano että "ensi kerralla kun tartten oman päivän ja rauhaa makuuhuoneessa niin anna mun olla rauhassa. Pidän sitä törkeänä kun revit minua fyysisesti ja et jätä rauhaan. Ymmärrän että sullakin on asiasta vaikeita tunteita, ja me voidaan puhua niistä, mutta lopputulos on silti se, että saan olla rauhassa omissa oloissani kun sitä tarvitsen. Rakastan sua ja ymmärrän että sua pelottaa ja haluan auttaa, mutta paras apu molemmille on se, että pysyt poissa silloin kun olen siinä tilassa".
Miehelläkin saa olla tunteet ja mielipiteet asiasta, niitä voi kuunnella ja yrittää ymmärtää. Mutta samalla pysyy lujana siinä, että toisinaan on täysin ok viettää oma päivä vaikka sitten sängynpohjalla. Ja että ei saa tulla repimään ja pakottamaan vain koska ahdistaa ja ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras että sanot miehelle asiasta tiukasti silloin kun sulla on hyvä päivä ja ette ole riidelleet. Kesken riidan tai tollasen tilanteen ette varmaan saa asiaa selvitettyä. Mutta kun sulla on vahva olo ja hyvä päivä niin sano että "ensi kerralla kun tartten oman päivän ja rauhaa makuuhuoneessa niin anna mun olla rauhassa. Pidän sitä törkeänä kun revit minua fyysisesti ja et jätä rauhaan. Ymmärrän että sullakin on asiasta vaikeita tunteita, ja me voidaan puhua niistä, mutta lopputulos on silti se, että saan olla rauhassa omissa oloissani kun sitä tarvitsen. Rakastan sua ja ymmärrän että sua pelottaa ja haluan auttaa, mutta paras apu molemmille on se, että pysyt poissa silloin kun olen siinä tilassa".
Miehelläkin saa olla tunteet ja mielipiteet asiasta, niitä voi kuunnella ja yrittää ymmärtää. Mutta samalla pysyy lujana siinä, että toisinaan on täysin ok viettää oma päivä vaikka sitten sängynpohjalla. Ja että ei saa tulla repimään ja pakottamaan vain koska ahdistaa ja ärsyttää.
Ja kun joku tuolla jo mainitsikin, että jos ruoka on tässä se pääasia miehelle niin voit ehdottaa, että jättää sinulle lautasen sängyn viereen jos nyt on ihan pakko. Tai tuo vaikka suklaalevyn niin saat närpittyä vähän energiaa. Kukaan ei kuitenkaan kuihdu pois jos on syömättä jonkun päivän kuukaudessa, siitä miehen ei tarvitse olla huolissaan.
Voimia ap :) ja parempia päiviä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus. En katselisi yhtään mitään sängyssä murjottajaa.
Sit pitää mennä toiseen huoneeseen. Sulla ei näköjään oo kokemusta teineistä. Ne saattaa murjottaa silloin tällöin.
Joo, niin tekevät, mutta eivät makaa koko päivää ilman mitään kontaktia. Vähintään haistattelun saa ja kylä ne syömään tulee. En mäkään katsoisi tollasta aikuista, joka laiskuuttaan makaa ja murjottaa.
No älä katsele, mutta mikä oikeus sulla olisi mennä sitä riepottelemaan? Hillitse tunteesi ja dumppaa sellainen ihminen, jota et siedä elämässäsi ilman jotain väkivaltaa ja pakottamista.
Mä olen naimisissa "masentuneen" miehen kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että mitä kauemmin tuota näen, sitä vähemmän mulla riittää ymmärrystä diagnoosille nimeltä masennus. Masennuskortti otetaan käyttöön täsmälleen silloin, kun siitä on mahdollista saada hyötyä ja sääliä/myötätuntoa, mutta muuten v*ttuillaan mulle ylimielisesti ihan mennen tullen eikä silloin ole masiksesta tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö ole sallittua maata välillä koko päivää sängyssä?
Kuten sanoin niin masennukseni on vain ajoittaista, ja suurin syy on varmaankin se että meillä menee miehen kanssa huonosti. En todellakaan makaa kaikkia päiviä sängyssä. Useimpina päivinä mies on kavereidensa kanssa jossain ja minä siivoan sillä aikaa kotia ja olen meistä se, joka tekee suurimman osan kotitöistä. En myöskään ole sillä tavalla masentunut ettenkö huolehtisi hygieniastani ja pidän tosiaan kotimme siistinä, mies on se joka usein jättää astiat tiskipöydälle vaikka minä olen tyhjentänyt astianpesukoneen.
Sitten tulee noita päiviä kun jotenkin väsyn ja haluan vain maata koko päivän sängyssä. Siihen auttaa se että saan levähtää ja yleensä jo seuraavana päivänä jaksan taas tehdä normaalisti asioita. Tiedostan, etteivät tällaiset päivät että maataan vain sängyssä ole ehkä täysin normaaleita, mutta ovatko ne laissa kielletty? Paljon suurempi ongelma on mielestäni se, ettei mies anna minun levätä rauhassa vaan tulee väkisin nostamaan minua ylös ja suuttuu siitä, että joinain päivinä väsyttää.
AP
Keksi joku muu syy sänkyyn jäämiseesi, vaikka migreeni, hanki netistä tietoa migreenin oireista. Minusta jokaisella on oikeus joskus maata vaan sängyssä päivä, varsinkin jos se parantaa olotilaasi. Mutta parisuhteessa miehesi on sen verran tollo, ettei älyä tätä. Joten keksi vaan muu syy, mikä tehoaa...jos teillä muuten menee ihan ok. Ja lopeta miehen passaaminen. Parasta olisi tietenkin puhua, mutta jotkut miehet ei vaan ymmärrä järkipuhetta...joten puhuminen on turhaa.
Aivan sekopäinen ajatusmaailma tollanen. Ymmärrän että miehellä iskee hirveä ahdistus, mutta hänen pitää purkaa sitä muualle kuin puolisoonsa.
Mies voisi jättää puolison KOKONAAN RAUHAAN niinä päivinä kun tämä haluaa olla sängyssä yksin. Kukaan ei kuole, ei oikeastaan edes heikkene, jos viettää päivän sillon tällön sängyssä ja syö vähän/ei mitään. Se vain lisää masennusta, vetäytymistä yms, jos joku tulee siihen kiskomaan ja karjumaan. Jos se mies OIKEASTI haluaisi puolison syövän ja parantuvan niin voisi vaikka poistua paikalta, ainakin antaa toisen olla makkarissa ihan rauhassa ilman että tulee siihen pyörimään ja painostamaan.