Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on nyt suurin este masennus, katkeruus ja sisäinen tuska mikä estää asioiden positiivisemman muutoksen. Se on ihan ymmärrettävää.
Positiivisuudella saa lisää positiivisuutta ja negalla taas lisää negatiivisuutta. Näin se vain on. Positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita, että negatiivisia tunteita ei saisi olla. Kyse on siitä kumman annat hallita elämääsi ja sisäistä ajatusmaailmaasi.
Oletko pohtinut terapeutin vaihtoa jos et saa mitä tavoittelet terapiakäynneiltä?
Puoliso voi olla hieman rasittunut keskusteluihin, mikä on ymmärrettävää masentuneen läheiselle. Masennus koskettaa myös läheisiä, mutta eri tavoin mitä sairastunutta ja myös he voivat uupua.
Oletko ajatellut, että tauko self help-kirjoihin voisi tehdä hyvää ja sen sijaan alat tekemään asioita, jotka tuo sinulle hyvää mieltä? Yksikään kirjoittaja ei voi antaa juuri sinulle sopivia ohjeita. Ainoastaan oman näkemyksensä asioihin, mikä ei ole ultimaattinen totuus.Kiitos tästä kommentista. Tuo nimenomaan on suuri ongelma, että annan negatiivisen hallita. viimeksi eilen miesystäväni sanoi tästä minulle. Ja kyllä, hän on varmasti äärettömän väsynyt näihin minun juttuihini. Hän on senkin suoraan sanonut ja kyllähän tässä se erokin tuntuu hänen mielestään olevan ihan oikea vaihtoehto. Tässä tilanteessa on vain helkkarin vaikeaa pysyä positiivisena, kun pelkään koko ajan, milloin kaikki hajoaa.
Paljon on terapeuttikin kysynyt, mitkä asiat voisivat tuoda minulle hyvää mieltä. Tuntuu, että hänkin alkaa jo tuskastumaan, kun en vain tiedä, mitä ne asiat voisivat olla. Ainoat asiat, mitä keksin on yhteinen aika miesystävän kanssa ja sehän on tässä tilanteessa "väärä vastaus". Olen käynyt salilla, maalannut, pelannut, ulkoillut, katsonut elokuvia, käynyt ravintoloissa, markkinoilla, elokuvissa jne. MIkään ei vain tunnu miltään yksin.
ap
Olin kauan sitten todella pahasti läheisriippuvainen, jo lapsuudesta opittu tapa. Olin hieman samanlaisten asioiden kanssa kamppailevat kuin ap enkä tiennyt mikä juttu toisi iloa yksin tehtynä.
Otin tästä projektin itselleni ja päätin katsoa kuka minä olen ilman muita. Aikaa se vei, mutta eräänä päivänä tajusin löytäneeni oman asiani ja myöhemmin ymmärsin irtautuneeni läheisriippuvuudesta. Tunsin ylpeyttä itsestäni ensimmäistä kertaa ikinä. Pointti ei ollut, että pitää hylätä kaikki ihmiset, vaan että parisuhteessakin voi tehdä itsensä löytämismatkaa. Askel kerrallaan. Se voi lähteä vaikka siitä, että kumpi huvittaa enemmän;mennäkö kauppaan polkupyörällä vai autolla. Vai käydäkö kaupassa vasta ylihuomenna. Sekin on osa oman itsensä kuuntelua.Kerroit itkeneesi kovasti terapiassa tunnelukkoasiasta. Se kertoo paljon siitä, että sinulla on todella suuret sisäiset lukot päällä. Ei ihme, jos olet jumissa. Se vie aikaa, mikään ei tapahdu hetkessä. Varsinkaan isot sisäiset muutokset.
Joskus muutospolulla ihmisiä jää kyydistä pois, mutta sen voi ajatella niin, että he olivat osa matkaa, kun sille oli tarve. Uusia tyyppejä tulee mukaan jossain vaiheessa.Tsemppiä ap. Itse olen ollut samassa veneessä, mutta siksi myös tiedän, että nykyinen olotilasi ei tuskallisuudesta huolimatta ole pysyvä. Joskus muutokset sattuu ja myöhemmin ymmärrämme miksi ne oli tarpeen käydä. Näin meistä tulee vahvempia ihmisinä, yksilöinä.
Kiitos kommentistasi, tässä on valtavasti minua puhuttelevaa asiaa.
JOtenkin olen vain jumissa siinä ajatuksessa, että voisin tehdä mitä tahansa ja luopua mistä tahansa, kun ei tarvitsisi luopua miesystävästä (ja lapsista ja perheestä tietysti). Jos vain olisi jokin tapa, että voisin olla varma, että en menetä häntä. Pelottaa ihan järjettömästi, vaikka tiedän, että se ei auta yhtään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
Ihmiset toimii yleensä hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Minulla oli todella hyvä ystävä jonka kanssa autoimme toinen toistamme. Minulla oli ihastus yhteen mieheen joka olo eroamassa ja ystäväni tiesi tästä. Puoli vuotta ainakin lämmiteltiin miehen kanssa välejä ja miehen erokin tapahtui tänä aikana. Mies sinkkuuntui ja yhtäkkiä ystäväni alkoikin lirkutella hänelle. Juuri siis tämä hyvä ystäväni joka oli minulle vastikään kertonut kuinka tärkeä olin hänelle. No tämä mies pyysi ystävääni ulos ja ystäväni tuli kertomaan siitä minulle silmät innosta hehkuen. Kerroin että minä pahoitan mieleni jos hän jatkaa yhteydenpitoa miehen kanssa. Ystäväni lupasi lopettaa yhteydenpidon mutta jo viikon sisällä kertoi menevänsä tämän miehen kanssa toisille treffeille. Kerroin rauhallisesti että tämä ylittää rajani enkä voi olla enää ystäväni ystävä ja laitoin ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni jonkun ihmisen kanssa välit poikki. Surin pitkään ystäväni menetystä mutta hyväksyin että hän teki valintansa (mies) ja minä omani (välit poikki). Yli vuoden päästä välirikkomme jälkeen ystävältä tuli viesti jossa hän pyysi anteeksi tapahtunutta. Ei ystävyytemme korjaantunut, mutta koin saavani anteeksipyynnön, mitä kaipasin jo silloin vuosi sitten.
En tiedä saatko tuosta tarinasta mitään irti. Minä ajattelen ettei ystäväni ollut paha ihminen vaikka toimikin niin että pahoitti minun mielen. Minulle oli tärkeää päästä tästä ihmisestä kauemmas. Ja päästämällä irti sain lopen sen mitä kaipasinkin, anteeksipyynnön muodossa tunnustuksen että minäkin olin ollut ystävälleni tärkeä. Ei asioita aina saa juuri siinä paketissa missä toivoisi eikä siihen aikaan kun toivoisi. Ne tulevat kun tulevat ja näyttävät miltä näyttävät.
Minä näen tarinasi eri tavalla. Anteeksipyyntö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jos ystäväsi ei olisi pyytänyt anteeksi, niin et olisi saanut yhtään mitään muuta kuin pahan mielen. Eli sinun toimintasi ei muuttanut kuviossa mitään. Lopulta saamasi parempi mieli oli sen ystävän käsissä, ei sinun.
ap
Juuri niin, anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys ja juuri siksi oli niin hienoa että sain sen. Ja se tosiaan tuli yli vuoden päästä tapahtuneesta, joten ei minulla ollut enää paha mieli. Ei oikeastaan ollut paha mieli koko aikana, koska koin että olin vapaa tekemään valinnan haluanko tämmöstä ystäväni kaltaista ihmistä elämääni. Tietysti se suretti, mutta sellaista se on. Välillä ihmiset toimivat toisiaan kohtaan väärin. Se ei tee minusta surkimusta sen enempää kuin niistä toisistakaan. Jokaisella on omat traumansa ja motiivinsa jotka vaikuttavat heidän käytökseen. Ei sinunkaan ystäviesi tai poikaystäväsi käytös kerro mitään sinun arvosta vaan se kertoo siitä minkälaisia ihmisiä he ovat. Se kuinka hyväksyt ikävää käytöstä/laiminlyöntejä/ kerjäät huomioita muilta, se kertoo sinusta ja lähinnä siitä ettet arvosta itseäsi. Mielestäni elämässä on hienointa se että aina voi valita. Valitseeko kääntyä pois vai sietää vielä vähän. Ja toki erot on raskaita ja suoraan sanottuna yhtä paskaa mutta myös se olo kun toimii omien arvojen pohjalta niin että voi elää itsensä kanssa on helvetin hieno tunne. Muut ihmiset hylkäävät sinut ennemmin tai myöhemmin. Lopeta sinä itse hylkäämästä itsesi. Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Mutta itsesi kanssa elät joka ikinen päivä.
Niin, mutta entä jos et olisi saanut sitä anteeksipyyntöä. Sinun ilosi anteeksipyynnöstä syntyi täysin siitä, että toinen päätti antaa sinulle edes sen. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, et olisi saanut mitään muuta kuin kakkaa niskaasi. Ja minusta vähän hassua sanoa, että sinulla ei ollut paha mieli, mutta kuitenkin suretti.
Ja kyllä minusta se, millaista kohtelua saan jatkuvasti toisilta, kertoo jotain minusta. Ei voi olla sattumaa, että ne ystävät, jotka elävät mukavaa sosiaalista elämää muiden ystäviensä kanssa, eivät vain sattumalta muista soittaa juuri minulle. Tai mies, joka joskus kertoi, miten paljon rakastaa ja ikävöi, nyt yhtäkkiä ei enää teekään niin.
Ja kyllä, todellakin kertoo, että en arvosta itseäni. Mutta miksi ihmeessä arvostaisinkaan, kun kukaan muukaan ei arvosta. Tuokin on minusta naurettavaa, että pitäisi tuntea itsensä niin mahtavaksi, vaikka koko muu maailma selvästi on näyttänyt, että olet kelvoton.
ap
En saa sinua näköjään ymmärtämään tarinani pointtia. Anteeksipyyntö konkretisoi sen että olin ollut hänelle arvokas ystävä ja se että välimme rikkoontuivat harmitti häntäkin. Ajattelin näin jo siis ennen anteeksipyyntöä,mutta tuo teko vain vahvisti sen. Yritin tuoda tarinalla esille sen että ihan varmasti sinäkin merkitset ystävällesi paljon enemmän kuin tiedätkään. Me suomalaiset harvoin sanomme mitään ääneen. Tuli mieleen sellainen sanonta että jos uskot ihmisistä pahaa, saat huomata olevasi oikeassa. Jos uskot ihmisistä hyvää, saat huomata olevasi oikeassa. Eli ihmisistä löytyy kumpaakin ja sinä valitset kumpaa ruokit. Olet takertunut että miehesi ei sano että hän ikävöi sinua. Eli näet miehessä pahaa. Hän ei voi edes sitä antaa sinulle. Minä taas näkisin arvokkaana että hän laittaa sinulle iltaisin viestiä. Hän siis ajattelee sinua. Miksi se ei riitä? Hän on vielä myös maisemissa vaikka kerroit että hänkin on väläytellyt eron mahdollisuutta. Se että hän ei ole lähtenyt, kertoo minulle ettet ole hänelle yhdentekevä. Mutta sinä näet kaiken ns. Mustien linssien läpi. Et näe sitä mitä oikeasti tapahtuu vaan näet tapahtumat väritettynä pelolla. Samoin ystävissäsi näet sen etteivät he ota sinuun yhteyttä ja viettävät aikaa keskenään. Et näe sitä että he ovat edelleen puhelun päässä. Ovat edelleen sinun elämässä.
Olen ollut sekä itse masentunut että seurustellut masentuneen kanssa eikä masentuneen läheinen ole helppoa olla. Juurikin tuon tarvitse uuden, negatiivisen kehän ja epäilyjen vuoksi. Herää ennen kuin kartoitan kaikki ihmiset ympäriltäsi. Minä karkoitin aika helvetin monta juuri tuolla marttyyriasenteella nähden vain ihmisissä pahaa. Miesystäväni sanoi minulle kerran että 95% suustani tulevasta puheesta on negaa ja valitusta eikä sitä jaksa kuunnella. Se sattui mutta tänään olen hänelle siitä kiitollinen koska se todellakin herätti minut huomaamaan että mitä paskaa jauhan koko ajan. Tiedät varmaan itsekin että sellaisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Älä ole sellainen ihminen. Siihen ei auta ruikutus eikä marina vaan helvetin kova työ terapiassa ja se että alkaa vaan miettimään joka ainoasta asiasta sitä positiivista näkökulmaa
Mutta kun sehän minua onkin rikkonut, kun olen niin monta kertaa ajatellut ihmisistä vain hyvää ja sitten pettynyt karvaasti. Ja aika monet pelkoni ja epäilyni ovat osoittautuneet tosiksi, vaikka olen yrittänyt ne asiat kieltää. Esimerkiksi ensimmäinen poikaystäväni petti minua mennen tullen. En halunnut nähdä sitä vaan uskoin kaikki hänen selityksensä. Olen myös elätellyt esimerkiksi nykyisen miesystävän kohdalla toiveita esimerkiksi lomasuunnitelmista ja ollut niistä iloinen ja innoissani. Sitten hän on pudottanut minut karusti maan pinnalle ja sanonut, että ei hän voi lähteä mihinkään. Sitten kun tällaisia pettymyksiä tulee kymmeniä, kyllä siinä väistämättä alkaa ajatella negatiivisesti ihan kaikesta. Tuon myönnän ja tiedostan, että todellakin ajattelen kaikesta koko ajan tosi negatiivisesti, mutta väitän silti, että kaikki perustuu ihan todellisiin kokemuksiin ja todennäköisyyksiin. Jos esimerkiksi sanon miehelle turhautuneena, että haluaisin tehdä sitä ja tätä, mutta et sinä kuitenkaan ehdi, kyllähän se kuulostaa rasittavalta marinalta, mutta kun se on täyttä totta, niin en suostu ottamaan kaikkia syitä niskoilleni.
Ja siis ihan aidosti, uusista ihmisistä ajattelen pelkkää hyvää ja esimerkiksi nykyisen miehen muutamaan heikkouteen olen suhtautunut todella ymmärtävästi, mitä kovin moni ei tekisi.
Mutta kyllä, todellakin olet täysin oikeassa tuossa, että olen äärimmäisen raskas ihminen. Vatvon asioita moneen kertaan ja jauhan ja jauhan. En haluaisi olla sellainen, mutta toisaalta en tiedä, miten voin lopettaa sen joutumatta täydelliseksi kynnysmatoksi. Olen ollut sellainen liian monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.
Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut?
ap
Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.
Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.
Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat.
ap
Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.
En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys".
ap
Ihmiset toimii yleensä hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Minulla oli todella hyvä ystävä jonka kanssa autoimme toinen toistamme. Minulla oli ihastus yhteen mieheen joka olo eroamassa ja ystäväni tiesi tästä. Puoli vuotta ainakin lämmiteltiin miehen kanssa välejä ja miehen erokin tapahtui tänä aikana. Mies sinkkuuntui ja yhtäkkiä ystäväni alkoikin lirkutella hänelle. Juuri siis tämä hyvä ystäväni joka oli minulle vastikään kertonut kuinka tärkeä olin hänelle. No tämä mies pyysi ystävääni ulos ja ystäväni tuli kertomaan siitä minulle silmät innosta hehkuen. Kerroin että minä pahoitan mieleni jos hän jatkaa yhteydenpitoa miehen kanssa. Ystäväni lupasi lopettaa yhteydenpidon mutta jo viikon sisällä kertoi menevänsä tämän miehen kanssa toisille treffeille. Kerroin rauhallisesti että tämä ylittää rajani enkä voi olla enää ystäväni ystävä ja laitoin ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni jonkun ihmisen kanssa välit poikki. Surin pitkään ystäväni menetystä mutta hyväksyin että hän teki valintansa (mies) ja minä omani (välit poikki). Yli vuoden päästä välirikkomme jälkeen ystävältä tuli viesti jossa hän pyysi anteeksi tapahtunutta. Ei ystävyytemme korjaantunut, mutta koin saavani anteeksipyynnön, mitä kaipasin jo silloin vuosi sitten.
En tiedä saatko tuosta tarinasta mitään irti. Minä ajattelen ettei ystäväni ollut paha ihminen vaikka toimikin niin että pahoitti minun mielen. Minulle oli tärkeää päästä tästä ihmisestä kauemmas. Ja päästämällä irti sain lopen sen mitä kaipasinkin, anteeksipyynnön muodossa tunnustuksen että minäkin olin ollut ystävälleni tärkeä. Ei asioita aina saa juuri siinä paketissa missä toivoisi eikä siihen aikaan kun toivoisi. Ne tulevat kun tulevat ja näyttävät miltä näyttävät.
Minä näen tarinasi eri tavalla. Anteeksipyyntö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jos ystäväsi ei olisi pyytänyt anteeksi, niin et olisi saanut yhtään mitään muuta kuin pahan mielen. Eli sinun toimintasi ei muuttanut kuviossa mitään. Lopulta saamasi parempi mieli oli sen ystävän käsissä, ei sinun.
ap
Juuri niin, anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys ja juuri siksi oli niin hienoa että sain sen. Ja se tosiaan tuli yli vuoden päästä tapahtuneesta, joten ei minulla ollut enää paha mieli. Ei oikeastaan ollut paha mieli koko aikana, koska koin että olin vapaa tekemään valinnan haluanko tämmöstä ystäväni kaltaista ihmistä elämääni. Tietysti se suretti, mutta sellaista se on. Välillä ihmiset toimivat toisiaan kohtaan väärin. Se ei tee minusta surkimusta sen enempää kuin niistä toisistakaan. Jokaisella on omat traumansa ja motiivinsa jotka vaikuttavat heidän käytökseen. Ei sinunkaan ystäviesi tai poikaystäväsi käytös kerro mitään sinun arvosta vaan se kertoo siitä minkälaisia ihmisiä he ovat. Se kuinka hyväksyt ikävää käytöstä/laiminlyöntejä/ kerjäät huomioita muilta, se kertoo sinusta ja lähinnä siitä ettet arvosta itseäsi. Mielestäni elämässä on hienointa se että aina voi valita. Valitseeko kääntyä pois vai sietää vielä vähän. Ja toki erot on raskaita ja suoraan sanottuna yhtä paskaa mutta myös se olo kun toimii omien arvojen pohjalta niin että voi elää itsensä kanssa on helvetin hieno tunne. Muut ihmiset hylkäävät sinut ennemmin tai myöhemmin. Lopeta sinä itse hylkäämästä itsesi. Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Mutta itsesi kanssa elät joka ikinen päivä.
Niin, mutta entä jos et olisi saanut sitä anteeksipyyntöä. Sinun ilosi anteeksipyynnöstä syntyi täysin siitä, että toinen päätti antaa sinulle edes sen. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, et olisi saanut mitään muuta kuin kakkaa niskaasi. Ja minusta vähän hassua sanoa, että sinulla ei ollut paha mieli, mutta kuitenkin suretti.
Ja kyllä minusta se, millaista kohtelua saan jatkuvasti toisilta, kertoo jotain minusta. Ei voi olla sattumaa, että ne ystävät, jotka elävät mukavaa sosiaalista elämää muiden ystäviensä kanssa, eivät vain sattumalta muista soittaa juuri minulle. Tai mies, joka joskus kertoi, miten paljon rakastaa ja ikävöi, nyt yhtäkkiä ei enää teekään niin.
Ja kyllä, todellakin kertoo, että en arvosta itseäni. Mutta miksi ihmeessä arvostaisinkaan, kun kukaan muukaan ei arvosta. Tuokin on minusta naurettavaa, että pitäisi tuntea itsensä niin mahtavaksi, vaikka koko muu maailma selvästi on näyttänyt, että olet kelvoton.
ap
En saa sinua näköjään ymmärtämään tarinani pointtia. Anteeksipyyntö konkretisoi sen että olin ollut hänelle arvokas ystävä ja se että välimme rikkoontuivat harmitti häntäkin. Ajattelin näin jo siis ennen anteeksipyyntöä,mutta tuo teko vain vahvisti sen. Yritin tuoda tarinalla esille sen että ihan varmasti sinäkin merkitset ystävällesi paljon enemmän kuin tiedätkään. Me suomalaiset harvoin sanomme mitään ääneen. Tuli mieleen sellainen sanonta että jos uskot ihmisistä pahaa, saat huomata olevasi oikeassa. Jos uskot ihmisistä hyvää, saat huomata olevasi oikeassa. Eli ihmisistä löytyy kumpaakin ja sinä valitset kumpaa ruokit. Olet takertunut että miehesi ei sano että hän ikävöi sinua. Eli näet miehessä pahaa. Hän ei voi edes sitä antaa sinulle. Minä taas näkisin arvokkaana että hän laittaa sinulle iltaisin viestiä. Hän siis ajattelee sinua. Miksi se ei riitä? Hän on vielä myös maisemissa vaikka kerroit että hänkin on väläytellyt eron mahdollisuutta. Se että hän ei ole lähtenyt, kertoo minulle ettet ole hänelle yhdentekevä. Mutta sinä näet kaiken ns. Mustien linssien läpi. Et näe sitä mitä oikeasti tapahtuu vaan näet tapahtumat väritettynä pelolla. Samoin ystävissäsi näet sen etteivät he ota sinuun yhteyttä ja viettävät aikaa keskenään. Et näe sitä että he ovat edelleen puhelun päässä. Ovat edelleen sinun elämässä.
Olen ollut sekä itse masentunut että seurustellut masentuneen kanssa eikä masentuneen läheinen ole helppoa olla. Juurikin tuon tarvitse uuden, negatiivisen kehän ja epäilyjen vuoksi. Herää ennen kuin kartoitan kaikki ihmiset ympäriltäsi. Minä karkoitin aika helvetin monta juuri tuolla marttyyriasenteella nähden vain ihmisissä pahaa. Miesystäväni sanoi minulle kerran että 95% suustani tulevasta puheesta on negaa ja valitusta eikä sitä jaksa kuunnella. Se sattui mutta tänään olen hänelle siitä kiitollinen koska se todellakin herätti minut huomaamaan että mitä paskaa jauhan koko ajan. Tiedät varmaan itsekin että sellaisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Älä ole sellainen ihminen. Siihen ei auta ruikutus eikä marina vaan helvetin kova työ terapiassa ja se että alkaa vaan miettimään joka ainoasta asiasta sitä positiivista näkökulmaa
Mutta kun sehän minua onkin rikkonut, kun olen niin monta kertaa ajatellut ihmisistä vain hyvää ja sitten pettynyt karvaasti. Ja aika monet pelkoni ja epäilyni ovat osoittautuneet tosiksi, vaikka olen yrittänyt ne asiat kieltää. Esimerkiksi ensimmäinen poikaystäväni petti minua mennen tullen. En halunnut nähdä sitä vaan uskoin kaikki hänen selityksensä. Olen myös elätellyt esimerkiksi nykyisen miesystävän kohdalla toiveita esimerkiksi lomasuunnitelmista ja ollut niistä iloinen ja innoissani. Sitten hän on pudottanut minut karusti maan pinnalle ja sanonut, että ei hän voi lähteä mihinkään. Sitten kun tällaisia pettymyksiä tulee kymmeniä, kyllä siinä väistämättä alkaa ajatella negatiivisesti ihan kaikesta. Tuon myönnän ja tiedostan, että todellakin ajattelen kaikesta koko ajan tosi negatiivisesti, mutta väitän silti, että kaikki perustuu ihan todellisiin kokemuksiin ja todennäköisyyksiin. Jos esimerkiksi sanon miehelle turhautuneena, että haluaisin tehdä sitä ja tätä, mutta et sinä kuitenkaan ehdi, kyllähän se kuulostaa rasittavalta marinalta, mutta kun se on täyttä totta, niin en suostu ottamaan kaikkia syitä niskoilleni.
Ja siis ihan aidosti, uusista ihmisistä ajattelen pelkkää hyvää ja esimerkiksi nykyisen miehen muutamaan heikkouteen olen suhtautunut todella ymmärtävästi, mitä kovin moni ei tekisi.
Mutta kyllä, todellakin olet täysin oikeassa tuossa, että olen äärimmäisen raskas ihminen. Vatvon asioita moneen kertaan ja jauhan ja jauhan. En haluaisi olla sellainen, mutta toisaalta en tiedä, miten voin lopettaa sen joutumatta täydelliseksi kynnysmatoksi. Olen ollut sellainen liian monta kertaa.
Elätellyt toiveita lomasuunnitelmista? Eli odotat passiivisena että mies suunnittelisi yhteistä lomaa kanssasi? Tai olet pettävän kumppanin kanssa? Ihmisissä hyvän näkeminen ei ole sama asia kuin sinisilmäisyys/typeryys
Hyvä kysymys ja aloitus tuo, Ap. Olen itse lukenut tuon kirjan ja se oli hyvä, mutta en itsekään oikein tajua tuota periaatetta.
Pari asiaa mieleen. Luin, että masentuneena ihmisen havainnot muuttuvat negatiivisemmiksi ja sitä kautta helposti tulkinnatkin. On kovaa duunia aina vääntää itselleen, että "vaikka minusta tuntuu tältä niin asia ei välttämättä ole niin" monta kertaa päivässä. Ja masennushan on myös fyysinen asia, lievä tulehdustila elimistössä, tästä löytyy lisätietoa netissä. Ja jos on ollut varhain elämässä rakkausvajetta, niin ihminen tarvitsisi korvaavia kokemuksia - en osaa sanoa, mistä niitä saisi, tämä on siis se periaate.
Toiseksi kertomastasi tuli myös mieleen parisuhteen taustalla vaikuttavat kiintymyssuhteet. Aika yleistä on kuulema, että parisuhteen toisella osapuolella on lapsuudesta välttelevä kiintymyssuhdetyyli pohjalla ja toisella takertuva. Voi liittyä läheisriippuvuuteenkin.
Sitten myös olen kuullut, että parisuhteessa yhtä negatiivista kommenttia kohti tarvitaan viisi positiivista, että negatiivinen vaikutus neutralisoituisi. Voimia ja tsemppiä, Ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Minusta tämä on vain tosi ilkeästi sanottu. Että se, mikä toisille tulee ihan joka tuutista itsestäänselvyytenä, on minulle jotain yläilmoissa leijumista. Miksi minä en saa haluta niitä asioita, joita näen ympärilläni koko ajan?
ap
Nyt alat olla asiasi ytimessä. Juuri näin tämä on. Meitä on maailmassa sellaisia ihmisiä jotka ikinä ei saa minimiä kuin raatamalla sen eteen jos silloinkaan, kun muille se annetaan ilman mitään vaivannäköä. Se mikä minimi on, on ihan kulttuurisidonnaista. Se mitä sinä opettelet niin on tämän asian hyväksyminen, että yläkerran herran silmissä ja muiden silmissä sinä olet hieman alempiarvoinen ihmisenä kuin muut. Opettelet tuntemaan kiitollisuutta siitä minimistä. Tänä aamuna voi olla kiitollinen, että aurinko nousee. Jos syömäsi ruoka on hyvää niin siitä kannattaa olla kiitollinen. Ja mikä tärkeintä sinä opettelet olemaan kiitollinen kun muut ihmiset voi hyvin ympärilläsi ja heille tapahtuu hyviä asioita, koska se on ainoa onnen muoto joka sinulle on hyväksytty. Ja kun tämä tunne tulee sinulle aidosti niin alat olla onnellinen huolimatta siitä millainen elämäsi on. Tiedät saavuttaneesi onnellisuuden tilan täydellisesti kun terapeuttisi katsoo sinua järkyttyneenä ja sanoo, että sinun elämäsi on aivan hirveää eikä sinulla ole ainuttakaan syytä olla kiitollinen. Olet päästäsi vialla jos olet elämääsi tyytyväinen. Minä saavutin sen tilan. Ja nyt juon aamukahvini ja olen kiitollinen että saan katsoa armosta aurinkoa joka kaikille muille on täysin itsestäänselvyys. Mutta toisin kuin ne, minä pystyn nauttimaan siitä kuin erikoisesta herkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Jokaisen pitää elää omaa elämäänsä. Ihmiset juoksee karkuun, kun huomaavat joutuvansa toisen kainalosauvaksi. Siksi pitää luopua.
Elin sinun kaltaisen ihmisen kanssa 15 vuotta. Yritin kaikkeni. Tuin, rohkaisin, autoin, rakastin. Rakastin niin paljon että melkein unohdin itseni siinä. No, ei auttanut. Halusin erota. Eron jälkeen kasasin itseäni kauan, ja olin todella vihainen kaikelle. Että miksi juuri minulle piti käydä näin. Erosta on nyt 10 vuotta. Kyseinen mies on edelleen samanlainen, tarvitseva, takertuva, ajatukset oman navan ympärillä pyörivä ja toimintansa sen ajatuksen kautta kaikessa oleva. Minä sain käsiteltyä omat asiani ja kokemus opetti. Minä sain onnen ja rauhan luopumalla avioliitostani. Vaikka se teki kipeää. Rakkaus... No, se nyt muutti muotoaan. Jollain tasolla tulen rakastamaan häntä aina, mutta siihen riippuvuus- ja tarvitsevuushelvettiin mun ei enää tarvii sekaantua. Vaikka kyllähän hän kauan yritti. Osaa olla niin vakuuttava ja käyttäytyä kovin hellyyttävästikin tarvitsevuudessaan. Mutta ei, minä en enää siihen energiasyöppöön hairahdu. Hän ei sitä tahallaan tee, mutta tosiaan suhde ei ole tsapuolinen, jos toinen vaan on toisen vajautta varten.
Minä olen elänyt yksin ja täysin onnellisena. Satunnaista fyysisen tarpeen tyydytystä nyt saa halutessaan kyllä. Ei sitäkään loppujen lopuksi niin kaipaa. Otin koiran, siltä saan kyllä kaiken sen henkisen puolen rakkauden mitä tarviin. :D. (Ei, minusta ei ole tullut sekopää-koiramammaa kuitenkaan). Elämän mielekkyyden kokemus tulee kivasta työstä, vapaa-ajalla koiran kanssa luonnossa liikkumisesta, silloin tällöin ystävien näkemisestä. Mulla on ehkä 2 ystävää, heidän kanssa nähdään joskus ja ei välttämättä olla kovin usein yhteydessä. Mun elämä on ihan hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tämä on mielenkiintoinen ketju. On jännää, että olet ymmärtänyt tuon asian niin, että unelmista pitää luopua. Itse en näe sitä lainkaan niin, enkä olisi osannut arvata, että sen voi niin nähdä.
Minusta sinun viesteistäsi paistaa vahvasti läpi ne odotukset, joita asetat muille ihmisille: ystäviesi pitää soittaa sinulle, miehen pitää osoittaa kiintymystään. Vaikka nuo toiveet sinällään ovat aivan ymmärrettäviä, sinun tulee ottaa huomioon, että sinä et voi vaatia muilta ihmisiltä mitään eikä kukaan ei ole velvollinen tekemään sinulle mitään aivan samoin kuin sinullakaan ei ole muita kohtaan velvollisuuksia. Sinä päätät omasta toiminnastasi, muut ihmiset omastaan. Kun ymmärrät sen, voit alkaa miettiä koko asiaa toisesta perspektiivistä ja pohtia mitä sinä haluat tehdä, ei mitä sinä haluat saada. Tee itsestäsi aktiivinen toimija omassa elämässäsi äläkä tyydy passiivisen odottajan rooliin. Ota itse vastuu onnestasi. Älä mieti päämäärää, vaan reittiä. Päästä irti vaatimuksista, ei unelmista.
Voi olla ap että seurustelet sellaisen miehen kanssa joka ei koskaan kykene antamaan sinulle mitä haluat. Suurin osa ihmisistä ei pysty tuomaan kuuta taivaalta. Joidenkin kanssa muodostuu tasavertainen, molemminpuolinen kunnioittava suhde. Olet aiemmin seurustellut pettävän miehen kanssa ja selitellyt hänen tekemisiään itsellesi parhain päin. Teetkö samaa nytkin, selittelet miehesi käytöstä itsellesi parhain päin? Sekin on fakta että on paljon ihmisiä jotka ei kohtele toisia kovin kivasti. Jos suostut siihen, se on sinun ongelmasi. Kyse ei oo siitä mitä muilta ihmisiltä saat vaan siitä minkälaisten ihmisten kanssa elämääsi vietät. Jos tyydyt koko ajan epätyydyttäviin suhteisiin, lopputulos on aina sama että jäät vaille jotain. Ja tulet tyytymään näihin suhteisiin niin kauan kun et näe että jotakin muutakin voisi olla. Ihminen tulee hyväksyä sellaisena kuin se on. Jos miehesi ei huomioi sinua enää, sinun tulee se hyväksyä. Jos se tuntuu sinusta liian pahalle, älä jää suhteeseen. Jos jäät, olet itse valintasi tehnyt. Edelleenkään se ei oikeuta vaatimaan mieheltäsi sen enempää huomiota. Näin se vain menee. Ainut ihminen maailmassa kenen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin voit vaikuttaa olet sinä. Jos tyydyt, tyydy. Mutta muista että sinä itse valitsit tyytymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luovut unelmistasi niin et enää välitä siitä toteutuvatko ne, siinä se lyhykäisyydessään.
Eli siis käytännössä, ole hiljaa äläkä kitise siinä.
ap
Jaa -a. Enemmänkin budhalaisittain ajateltuna. Jos kyllästyt hakkaamaan päätäsi seinään niin sinun pitää luopua niistä syistä, jonka vuoksi niin teet. Silloin voit löytää onnen jotain muuta, nyt vielä tuntematonta, kautta.
Juu, mutta eikö ole valheellista väittää, että siinä saa jotain, jos kyse on vain siitä, että yrittää tulla toimeen sen kanssa, että mitään ei saa.
ap
Jep, mutta tuon lauseen totuudellisuuden tajuaa oikeasti vasta kun sen on itse kokenut. Sitä on yllättävän vaikea selittää. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu kaikille, ja joskus taas kun laskee odotuksensa ne ylittyvät paradoksaalisesti juurikin sen tähden, että palaa ns. maan tasalle sorvin ääreen sieltä yläilmoista. Kipu lievittyy kun lakkaa haluamasta liikoja ja löytää toisen ja täydellisen oman tien itselleen, mikä se sitten onkin.
Minusta tämä on vain tosi ilkeästi sanottu. Että se, mikä toisille tulee ihan joka tuutista itsestäänselvyytenä, on minulle jotain yläilmoissa leijumista. Miksi minä en saa haluta niitä asioita, joita näen ympärilläni koko ajan?
ap
Elämä on paskaa. Et ole pyytänyt syntyä tänne, mutta et myöskään välttämättä saa mitä haluat. Sinulla on käytännössä kolme vaihtoehtoa:
1. Kuolema
2. Itsesäälissä rypeminen
3. Henkinen kasvu
Mulla on ollut samanlainen asenne kuin sulla ja olen vakavasti harkinnut myös vaihtoehtoa yksi. Suurimman osan elämääni olen elänyt vaihtoehdossa kaksi, mutta kuten itsekin huomaat, se on todella huono vaihtoehto, koska elämä tuntuu vain kurjuudelta ja kaikki on huonosti. Nyt siis kokeilen vaihtoehtoa kolme, vaikka se on vaikeaa ja takapakkia tulee ihan säännöllisesti.
Suosittelen sinua tutustumaan stoalaisuuteen, jossa esimerkiksi opetellaan näkemään mihin asioihin voit itse vaikuttaa ja mihin et, ja miksi on tyhmää ripustautua asioihin, joihin sinulla ei ole TÄYTTÄ kontrollia. Tiivistettynä sinulla on täysi kontrolli vain tietoisiin ajatuksiisi, haluihisi ja tunteisiisi, ja kaikki muu on täyden kontrollin tuolla puolen. Minä esimerkiksi haluan lähettää tämän viestin sinulle ja toivon, että se auttaa sinua, mutta kännykkäni voi hajota kesken viestin kirjoittamisen tai ehkä et koskaan lue tätä koskaan lue tätä viestiä. En voi kontrolloida tätä lopputulosta. Tämän tajuaminen on auttanut ainakin minua.
Suosittelen kirjaa Handbook for New Stoics: How to Thrive in a World Out of Your Control―52 Week-by-Week Lessons, jossa on siis joka viikolle aiheeseen liittyvä harjoitus. Olen itse vasta ekalla viikolla, mutta tästä on ollut jo nyt todella paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ap että seurustelet sellaisen miehen kanssa joka ei koskaan kykene antamaan sinulle mitä haluat. Suurin osa ihmisistä ei pysty tuomaan kuuta taivaalta. Joidenkin kanssa muodostuu tasavertainen, molemminpuolinen kunnioittava suhde. Olet aiemmin seurustellut pettävän miehen kanssa ja selitellyt hänen tekemisiään itsellesi parhain päin. Teetkö samaa nytkin, selittelet miehesi käytöstä itsellesi parhain päin? Sekin on fakta että on paljon ihmisiä jotka ei kohtele toisia kovin kivasti. Jos suostut siihen, se on sinun ongelmasi. Kyse ei oo siitä mitä muilta ihmisiltä saat vaan siitä minkälaisten ihmisten kanssa elämääsi vietät. Jos tyydyt koko ajan epätyydyttäviin suhteisiin, lopputulos on aina sama että jäät vaille jotain. Ja tulet tyytymään näihin suhteisiin niin kauan kun et näe että jotakin muutakin voisi olla. Ihminen tulee hyväksyä sellaisena kuin se on. Jos miehesi ei huomioi sinua enää, sinun tulee se hyväksyä. Jos se tuntuu sinusta liian pahalle, älä jää suhteeseen. Jos jäät, olet itse valintasi tehnyt. Edelleenkään se ei oikeuta vaatimaan mieheltäsi sen enempää huomiota. Näin se vain menee. Ainut ihminen maailmassa kenen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin voit vaikuttaa olet sinä. Jos tyydyt, tyydy. Mutta muista että sinä itse valitsit tyytymisen.
Ihan hirveää hyvinvointiyhteiskuntaan markkinoitua kermaperse-scheissea 😳 Missään muussa kontekstissa tällainen ”valinta” ei sitten toimikaan. Holokaustissa oli pikkaisen vaikea valita niitä ihmisiään, samoin kolmansisssa maissa eletään joko perhekunnassa tai kuollaan pois. Ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat ihan pyöreä nolla. Juuri tämän vuoksi tällainen höpötys pitäisi kieltää lailla, jaksa aina olla yhtä tyrmistynyt ihmisten tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse 5 v suhteessa jossa koin koko ajan jääväni vaille miehen huomioita. Mies oli rehellinen mutta sulkeutunut eikä hänellä ollut luonnostaan tapana jakaa asioita. Saattoi esim lähteä kavereiden kans reissuun ja sain tietää tästä reissun jälkeen ihan vahingossa. Toki ei minulle tarvitse kaikkea raportoida mutta olen tottunut siihen että asioita jaetaan suhteessa ja tämä miehen tapa oli minulle sellainen joka herätti minussa turvattomuutta ja pelkoa. Olin koko suhteen ajan todella uupunut koska en osannut tavallaan rentoutua. Lisäksi pompin miehen pillin mukaan koko ajan koska pelkäsin eroa. Pienetkin huomionmuruset kelpasivat. Kuten arvaat, suhde vei kaiken energiani. Mies ei ollut mikään peluri tai pettäjä. Oli vaan luonteeltaan sellainen että tarvitsi paljon etäisyyttä. Kun erosimme, surin häntä pitkään. Tuntui että hän oli se the one ja tuntuu vieläkin. Jaoimme tässä suhteessa tosi paljon kaikkea hyvin herkkää. Kasvoin tässä suhteessa tosi paljon ja avauduin tälle miehelle kokonaan. Nyt kun emme ole yhteydessä, mieleni on tyyni. Ei tarvitse enää pelätä, arvailla, joustaa. Ei tarvitse miettiä milloin ja miten tulee tällä kertaa hylätyksi. Joten ehkä tämä saat sen mistä luovut ajatus on tulkittavissa niinkin että kun luovuin epävakaasta parisuhteesta, sain itseni ja mielenrauhani takaisin. En näe että tuo saat sen mistä luovut voidaan tulkita niin että jos luovut koirasta, saat kohta jostain koiran. Tai jos luovut parisuhteesta, saat kohta uuden parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ap että seurustelet sellaisen miehen kanssa joka ei koskaan kykene antamaan sinulle mitä haluat. Suurin osa ihmisistä ei pysty tuomaan kuuta taivaalta. Joidenkin kanssa muodostuu tasavertainen, molemminpuolinen kunnioittava suhde. Olet aiemmin seurustellut pettävän miehen kanssa ja selitellyt hänen tekemisiään itsellesi parhain päin. Teetkö samaa nytkin, selittelet miehesi käytöstä itsellesi parhain päin? Sekin on fakta että on paljon ihmisiä jotka ei kohtele toisia kovin kivasti. Jos suostut siihen, se on sinun ongelmasi. Kyse ei oo siitä mitä muilta ihmisiltä saat vaan siitä minkälaisten ihmisten kanssa elämääsi vietät. Jos tyydyt koko ajan epätyydyttäviin suhteisiin, lopputulos on aina sama että jäät vaille jotain. Ja tulet tyytymään näihin suhteisiin niin kauan kun et näe että jotakin muutakin voisi olla. Ihminen tulee hyväksyä sellaisena kuin se on. Jos miehesi ei huomioi sinua enää, sinun tulee se hyväksyä. Jos se tuntuu sinusta liian pahalle, älä jää suhteeseen. Jos jäät, olet itse valintasi tehnyt. Edelleenkään se ei oikeuta vaatimaan mieheltäsi sen enempää huomiota. Näin se vain menee. Ainut ihminen maailmassa kenen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin voit vaikuttaa olet sinä. Jos tyydyt, tyydy. Mutta muista että sinä itse valitsit tyytymisen.
Ihan hirveää hyvinvointiyhteiskuntaan markkinoitua kermaperse-scheissea 😳 Missään muussa kontekstissa tällainen ”valinta” ei sitten toimikaan. Holokaustissa oli pikkaisen vaikea valita niitä ihmisiään, samoin kolmansisssa maissa eletään joko perhekunnassa tai kuollaan pois. Ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat ihan pyöreä nolla. Juuri tämän vuoksi tällainen höpötys pitäisi kieltää lailla, jaksa aina olla yhtä tyrmistynyt ihmisten tyhmyydestä.
Tätähän se laajemmin tarkasteltuna on, mutta länsimainen ihminen janoaa höpöpsykologiaansa first world problemseihin, ja ne myyvät kuin häkä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä uskoa kaikkia hölmöjä sanontoja.
Kuten vaikka että kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusia. Ei avaudu. Ei ainakaan mulle ole avautunut. Tai sitten ne on niin piilossa olevia ovia, etten kertakaikkiaan edes oviksi tajunnut.
Ap tulkitset sanontaa liian kirjaimellisesti. Mieti miksi haluat parisuhteen. Esim. tullaksesi onnelliseksi, tai löytääksesi mielenrauhan.
Kun luovut toiveesta löytää parisuhde, jäät yksin ja olet pakotettu kohtaamaan itsesi. Itsesi kautta tulet onnelliseksi, löydät mielenrauhan, jos valaistut ja alat kävellä oikeaan suuntaan. Kipu tulee halusta. Lakkaa haluamasta parisuhdetta niin kiivaasti, niin löydät rauhan ja opit olemaan tyytyväinen siihen mitä on.
Tätä kautta, kun löydät itsesi ja hyvän olon sisältäsi, tyydyt vähempään, alat hehkua hyvää oloa ulospäin. Sellainen ihminen vetää muita puoleensa. Silloin parisihdekin on mahdollista löytyä.
Tähän ei ole oikotietä vaan vaatii todellista henkistä kasvua. irrottautumista haluamisesta ja negatiivisuudesta, jossa kirjoituksiesi perusteella olet kiinni.
Luovuin omakotitalo- ja puutarhaunelmasta.
Olin yrittänyt vuosikausia saada sen. En onnistut, niinpä luovutin.
Ei ole vieläkään näköpiirissä, että nyt yllättäen saisinkin sen.
Vierailija kirjoitti:
Luovuin omakotitalo- ja puutarhaunelmasta.
Olin yrittänyt vuosikausia saada sen. En onnistut, niinpä luovutin.
Ei ole vieläkään näköpiirissä, että nyt yllättäen saisinkin sen.
Luuletko että odottelemalla sohvalla yhtäkkiä sulle tulee puhelu että sulla on nyt omakotitalo ja puutarha? Älkää tulkitko näitä sanoja kirjaimellisesti. Saaminen tässä kontektissa tarkoittanee lähinnä mielenrauhaa
Hei ap,
Viesteistäsi paljastuu pitkälti se syyt, miksi et "saa mistä luovut". Asenteesi heijastuu viesteistäsikin. Sinun pitää oppia tuntemaan itsesi, arvostamaan itseäsi ja sitten vedät puoleesi niitä ihmisiä, tilanteita ja ihmissuhteita, joita haluat. Tiedän mistä kirjoitan, sillä olen elänyt sitä elämää 20 vuotta.
Kannustan sinua pohtimaan, mitä todella oikeasti haluat. On olemassa affirmaatioita, joiden avulla pääset tavoitteisiisi. Kysymys on paljon uskonasioista, itseluottamuksesta, aidosta rakkaudesta maailmaa kohtaan (tajuat, kun opiskelet aihetta), myötätunnosta, anteeksiannosta ja affirmaatioista.
Affirmaatiot ovat tieteellisiä rukouksia, joita monet menestyjät käyttävät luonnostaan. Meidän muiden pitää opetella. Lisää opit Joseph Murphyn Alitajuntasi voima, Anna-Stina Vrethammerin Ajattele elämäsi hyväksi, Louise L. Hayn kirjoista, Wayne W. Dyerin kirjoista ja toki Rhonda Byrnen Salaisuus - kirjasarjasta.
Affirmaatioiden avulla voit saada myös sen ihmissuhteen, jonka haluat ja parantaa nykyisiä.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuin omakotitalo- ja puutarhaunelmasta.
Olin yrittänyt vuosikausia saada sen. En onnistut, niinpä luovutin.
Ei ole vieläkään näköpiirissä, että nyt yllättäen saisinkin sen.Luuletko että odottelemalla sohvalla yhtäkkiä sulle tulee puhelu että sulla on nyt omakotitalo ja puutarha? Älkää tulkitko näitä sanoja kirjaimellisesti. Saaminen tässä kontektissa tarkoittanee lähinnä mielenrauhaa
Eli luopumalla ei saanutkaan sitä mitä halusi? Koittakaa nyt päättää 😅
En saa sinua näköjään ymmärtämään tarinani pointtia. Anteeksipyyntö konkretisoi sen että olin ollut hänelle arvokas ystävä ja se että välimme rikkoontuivat harmitti häntäkin. Ajattelin näin jo siis ennen anteeksipyyntöä,mutta tuo teko vain vahvisti sen. Yritin tuoda tarinalla esille sen että ihan varmasti sinäkin merkitset ystävällesi paljon enemmän kuin tiedätkään. Me suomalaiset harvoin sanomme mitään ääneen. Tuli mieleen sellainen sanonta että jos uskot ihmisistä pahaa, saat huomata olevasi oikeassa. Jos uskot ihmisistä hyvää, saat huomata olevasi oikeassa. Eli ihmisistä löytyy kumpaakin ja sinä valitset kumpaa ruokit. Olet takertunut että miehesi ei sano että hän ikävöi sinua. Eli näet miehessä pahaa. Hän ei voi edes sitä antaa sinulle. Minä taas näkisin arvokkaana että hän laittaa sinulle iltaisin viestiä. Hän siis ajattelee sinua. Miksi se ei riitä? Hän on vielä myös maisemissa vaikka kerroit että hänkin on väläytellyt eron mahdollisuutta. Se että hän ei ole lähtenyt, kertoo minulle ettet ole hänelle yhdentekevä. Mutta sinä näet kaiken ns. Mustien linssien läpi. Et näe sitä mitä oikeasti tapahtuu vaan näet tapahtumat väritettynä pelolla. Samoin ystävissäsi näet sen etteivät he ota sinuun yhteyttä ja viettävät aikaa keskenään. Et näe sitä että he ovat edelleen puhelun päässä. Ovat edelleen sinun elämässä.
Olen ollut sekä itse masentunut että seurustellut masentuneen kanssa eikä masentuneen läheinen ole helppoa olla. Juurikin tuon tarvitse uuden, negatiivisen kehän ja epäilyjen vuoksi. Herää ennen kuin kartoitan kaikki ihmiset ympäriltäsi. Minä karkoitin aika helvetin monta juuri tuolla marttyyriasenteella nähden vain ihmisissä pahaa. Miesystäväni sanoi minulle kerran että 95% suustani tulevasta puheesta on negaa ja valitusta eikä sitä jaksa kuunnella. Se sattui mutta tänään olen hänelle siitä kiitollinen koska se todellakin herätti minut huomaamaan että mitä paskaa jauhan koko ajan. Tiedät varmaan itsekin että sellaisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Älä ole sellainen ihminen. Siihen ei auta ruikutus eikä marina vaan helvetin kova työ terapiassa ja se että alkaa vaan miettimään joka ainoasta asiasta sitä positiivista näkökulmaa