Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Sanoit sen jo itse. Koet riittämättömyyttä ja arvottomuutta sekä ilmeisesti ripustaudut toiseen ihmiseen hakiessaan täytettä poistaaksesi nämä tunteet.
Miksi koet näin? Mistä se kumpuaa?
Kohdallasi olisi hyvä luopua näistä tunteista, jotka vaivaavat sinua ja silloin saat myös sitä läheisyyttä/sosiaalisia suhteita joita niin kovasti kaipaat.
Ajattele syvemmältä, ei pinnallisesti.
Saan siis ne tunteet, joista luovun? Asia selvä.
Ei mitään logiikkaa, kuuntelin tuon kirjan.....tai no 70% siitä. Oli muuten ihan helvetin pitkäveteinen ja hirveetä jaaritusta. Asian olis saanu kiteytettyä puoleen siitä mitä se nyt oli. Ainoa hyvä asia oli lukijan rauhoittava ääni.
Olen miettinyt samaa, mutta eihän se niin mene.
Olen yksinäinen ja kaipaan rakasta kumppania.
Luovun noiden ajattelemiseta ja lopetan kaipaamisen.
Joo, tuska noista asioista ehkä loppuu mut ei se tuo kuitenkaan minulle ystäviä ja kumppania.
....pikemminkin jos en edes enää yritä löytää seuraa ja kumppania niin ei niitä varmasti enää löydykään. Mutta toisaalta eipä asia enää ahdistakaan kun olen luovuttanut.