Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, älkää laittako oppilaita kertomaan vanhemmistaan
12.07.2021 |
Antakaa jokaisen lapsen ja nuoren olla oma itsensä ilman vanhempien ja kodin painolastia. Miksi laittaa oppilaat kertomaan, onko isä ylilääkäri tai rekkakuski tai kenties työtön tai vankilakundi? Hillitkää uteliaisuutenne ja estäkää myös lasten leimautuminen. Kukaan ei voi sille mitään, millainen koti ja vanhemmat on, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä oppilaasta sen perusteella päätelmiä. Tämä voi johtaa jopa kiusaamiskierteisiin, huonoon itsetuntoon, ryhmien ulkopuolelle, traumoihin. Luokaa oppilaille uskoa omiin mahdollisuuksiin riippumatta mistään ulkoisista seikoista, jotka eivät muille kuulu.
Kommentit (104)
Siis mitvit?
Lapsi saa siis kertoa elämästään vain silloin, kun se on keskiluokkaista, mutta muuten ei? Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Itse olen kyllä pettynyt ukkiisi. Miksi hän ei halunnut kertoa mielenkiintoisia sotatarinoita lapsenlapselleen? Kyllä niitä viinapäissään saunassakin käytiin aseveljien kanssa läpi niitä sodan kauhuja. Mitä raaemmat tositarinat sitä mielenkiintoisempia.
Mitä ihmeen mielenkiintoisia sotatarinoita? Vaikea kuvitella. Sen voin kuvitella, että jos olisin omalle opettajalleni kertonut joitakin juttuja, olisin joutunut tosi epäilyttävien kirjoihin. Ne kertomukset olisivat olleet toisiaan vastaan taistelevista ihmisistä, joista molemmat olsapuolet olisivat olleet mieluummin kotosalla perheensä luona. Siitä, miten sotaan viedyt menettivät 5 vuotta elämästään ja pienten lastensa elämästä, lapsista jotka ujostelivat lomalle tullutta isäänsä joka lähti pois just kun tultiin tutuiksi, miehistä jotka eivät koskaan pystyneet enää palaamaan normaaliin elämään tai jotka olivat alkoholisoituneet....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Samoin poikani koulussa on pitänyt piirtää tarkasti sukupuu, ja pienen lapsen piti haastatella isoisää sodassa olemisesta. Käsittämätöntä.
Siis aivan älytöntä, että pienen lapsen pitäisi haastatella isoisäänsä ja isoisän kertoa tästä. Kyllä nyt pitää metoo hästäg metoo hästäg metoo perustaa! Onhan se nyt ihan törkeää, että lasta kannustetaan tiedustelemaan isovanhemman elämästä ja kokemuksista. Lapsi purkkiin ja pumpulia sekaan!
Isoisä voisi kertoa todella jännittäviä tarinoita rintamalla olosta, vai mitä pienelle lapselle voisi kertoa sodasta, hmmm.. eiköhän siinä totuutta haettu kuitenkin, ei satuja...
Joskus tuntuu, että on kerrottu pienille lapsille satuja sodasta, ja on tullut näitä vastenmielisiä reuhottajia.
Sodan kauheus, runnellut ihmisruumit, kuolleet, loppuiäkseen fyysisesti tai psyykkisesti vammautuneet... se todellisuus on jäänyt kertomatta. Puhumattakaan historian vääristelystä.
Toisella luokalla täytyi kirjoittaa aine vanhempien ammateista. Muistan että osasin jo silloin hävetä heidän matalapalkkaisia töitään. Inhosin sen aineen kirjoittamista.
Jep jep!
Kun koulu kysyy, mitä teit viikonloppuna/lomalla, se saadanan opeämmä on utelias!
Kun koulu ei kysele lapsen kuulumisia, sitä saadana opeämmää ei kiinnosta meidän lapsi lainkaan, koskaan ei kysele kuulumisiakaan!
🤡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.
Oma nuori lapseni aikanaan meni lukioon ja siellä oli jonkun verran tällaista. Eräällä tunnilla oli ilmeisesti ollut tapana kertoa kaikille koearvosana, ope siis oli yleisesti kysynyt voiko julkistaa kaikkien numerot. Muut olivat että ok, mutta meidän oli sanonut ettei halua että numeroa kerrotaan. Sen jälkeen ei kenenkään numeroa paljastettu jos ei sitä itse kertonut ja hänen pyyntöään kunnioitettiin.
Hän kärsi koko yläasteen muiden käytöksestä kun opet kertoi numeroita ja sitten häntä pidettiin hikipinkona ja vaikka mitä muuta. Yläaste vain oli hänelle äärimmäisen helppo. Lukiossa joutui kunnolla lukemaan mutta onni oli uusi kaupunki ja huippu lukio jossa ei yhtään tuttua oppilasta ennestään ja jossa arvostettiin oppilasta yksilönä. Siellä hän oppi olemaan oma itsensä, huomasi että hän oikeasti on hyvä sellaisena kuin on eikä tarvitse miellyttää muita tullakseen hyväksytyksi.
Sydämestäni kiitos tälle oppilaitokselle ja myönnän, että järkytyin kuullessani yläasteen kohtelusta (josta en nyt enempää kerro). Hän ei kertonut siitä ennenkuin jo oli lukiossa ja sanoi jaksaneensa vain siksi, että kotona perheen kanssa kaikki oli hyvin sai olla just se mikä on, mekään emme kaikkea nähneet kun oli oma avoin itsensä mikä oli aina meille ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.
Ehkä se opettajan imenomaan käyttikin sen Pirjo-Pekan kohdalla sitä pelisilmä, joka on aina alisuoriutunut ja saanut heikkoja umeroita ja nyt vetäs sitten ihan kybällä.
Ilmeisesti sitä Pirjo-Pekkaa ei saisi kehua, koska joku toinen kympin oppias joutuu heikkoon valoon, kun heikko oppilas kerrankin osoittaa kykynsä sen sijaan, että ”toi saa aina seiskoja…”
Siinä tapauksessa olisin vielä asian ymmärtänyt, mutta kun se Pirjo-Pekka oli jo muutenkin luokan paras (tai ainakin toinen kahdesta parhaasra) oppilas, joka sai aina kymppejä. Ja mistään omasta kateudestani tässä ei ole kysymys, sillä Pirjo-Pekka oli oma lapseni, jonka puolesta tässä olen harmissani. Kärsin itsekin samantapaisesta opettajien kohtelusta kouluaikanani, vaikka juuri tällaista tapausta ei tullut kohdalleni. Mutta kyllä opettajat aina visusti pitivät huolen siitä, että luokkakaverini saivat tietää niin koenumeroni kuin keskiarvoni. Olisin paljon mieluummin pitänyt ne omana tietonani.
Siis luokan parhaita ei saisi kehua hienosta oivalluksesta?
Kyllä opettajien työ taitaa olla hankalaa kun luokassa 25 erilaista näkemystä siitä, mitä se opettaja saa kulloinkin tehdä. Otan osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.
Jälleen tultiin tavallaan otsikon aiheeseen. Vanhempasi olivat "yhteiskunnallisesti arvostetussa" ammatissa, se EI ole minulle yhtä kuin ARVOSTETTU HENKILÖ ja mikä on yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, ei ammatti tuo arvostusta, vaan sen tekijä tai oletko sitä mieltä, että KAIKKI lääkärit ovat esimerkiksi arvostettuja pelkän valkoisen takin perusteella? Naiivia ajattelua!
Lääkäri on arvostettu ammatti. Se on fakta. Kateutesi ei sitä miksikään muuta.
Jokainen tietää, että lääkäriksi valmistumiseen on vaadittu paljon ja ettei niistä opinnoista monikaan selviäsisi.
Turha höperrellä yhtään mitään muuta.
Veljeni on lääkäri, eikä hän koko ajan keskustele siitä, miten arvostettu hän on, hän muuten selvisi niistä opinnoista. Turha höperrellä, jos itse on jäätelökojun kesämyyjä.
Ai, olet kateellinen veljellesi? Se, että ihmisellä on arvostettu ammatti, ei kultaseni tarkoita sitä, että hänen pitäisi kaiken aikaa puhua siitä. Ja moni lääkäri mielellään jopa vaikenee siitä tuntemattomien seurassa, jottei joudu kuuntelemaan sairaskertomuksia.
Sama se on opettajien kohdallakin… oletko koskaan ollut seurueessa, missä yksi sattuu sanomaan olevansa opettaja? oi luoja sitä jtun määrää, kun kaikki alkaa kertomaan omia koulumuistojaan… Ja se opettaja halusi vaan olla vapaalla eikä kuunnella työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.
Nuorimmainen pääsi ysiltä nyt keväällä. Joka syksy piti käydä läpi tietojenpäivityslomake jos jokin tieto kesän aikana olisi muuttunut. Lomakkeessa kysytään vanhempien nimet, työpaikat ja tehtävänimikkeet.
Eli kyllä näitä yhä on.
Ne tiedot menevät koulusihteerille, ei opettajille. En ole itse ainakaan laittanut mitään ammatteja tms. siihen lomakkeeseen, katson että puhelinnumero riittää mistä minut saa kiinni tai sähköpostiosoite
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä pelkästään kysellä, vaan on myös koulutehtäviä kotitaustoihin liittyen. Mun kaikki lapset ovat tehneet koulutehtävänä sukupuun, johon tulee vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ja syntymävuodet. Joku tehtävä oli, missä kysyttiin vanhempien ja isovanhempien ammatit. Yhdessä tehtävässä piti haastatella isovanhempaa, kysellä lapsuuden asumisesta, ruoista, leikeistä, perheen tavoista ym. Sitten nämä perinteiset "mitä teit lomalla" ja maanantaisin "mitä teit viikonloppuna". Ei meillä mitään hävettävää tai salattavaa ole, mutta en silti tykkää. En kyllä muista, että omina kouluaikoina 30 v sitten tällaista olisi ollut.
Oletko uhriutumisen sijaan ajatellut, että tässä on ehkä sitten pohdittu miten ammatit nyky-yhteiskunnassa ovat vaihtuneet, osa lakannut olemasta ja millaisia ammatteja nykyään on ja mitä halutaan… Kuin että ae ope olis kiinnostunut sun ja sun vanhempien ammateista.
Kunnon lumihiutaleita!
Pointti ei ole onko opettaja kiinnostunut tästä vai ei. Vaan se että nämä asiat puidaan julkisesti koko luokan kesken.
Vanhempien ammatit, missä on töissä, mitä lehtiä kotona luetaan - josta ilmenee toisinaan sivistystaso/mitä puoluetta kotona kannatetaan - perheen lasten määrä, millaiset suhteet isovanhempiin, kesälomasuunnitelmat ja -tekemiset, viikon arjen kulku, missä maissa käynyt ulkomailla, sukulaisten nimet ja ammatit sukupuuhun. Joskus joo oli pienryhmissä, mutta kun ei ryhmää voi valita, kyllä niistä myös juorut kulkevat eteenpäin kotiasioista ja ilkeimmille luokkalaisille.
Tämä aiis oli omasta lapsuudesta, mutta sama oli lapseni alakoulussa vielä 2010-luvun loppupuolella.
Plus että kun lapseni vanhan koulukirjan sai laittaa kierrätykseen, sieltä löytyi luokkatoverien kotiosoitteet, ym sekalaisia vastauksia, joita oli heiltä kysytty. Tehtävänä tunnilla oli ollut esitellä vuoronperään luokkatovereita muille luokassa. Revin ne sivut pois ja silppusin, mutta jollakulla toisella siis oli omassa kirjassaan minun lapseni tiedot. Ammattini vuoksi kotiosoitteemne on salainen. Onneksi lapsellani on eri sukunimi kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.
Nuorimmainen pääsi ysiltä nyt keväällä. Joka syksy piti käydä läpi tietojenpäivityslomake jos jokin tieto kesän aikana olisi muuttunut. Lomakkeessa kysytään vanhempien nimet, työpaikat ja tehtävänimikkeet.
Eli kyllä näitä yhä on.
Siinä lomakkeessa ei kyllä ammattia kysytä ja se tehdään joka syksy.
Niinhän mä laitoin, että tehdään joka syksy. Ja sinä toki tiedät paremmin sen minkälaisen lomakkeen täällä meidän kunnassa olen täyttänyt, joka syksy jokaisen lapseni kohdalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajilta tuo on yksi kiusaamisen muoto. Kyllä, opettajissakin on aina ollut kiusaajia. Eikä kaikki yliopiston käyneet ole älykkäitä. Jotkut jopa pahantahtoisia, ja heistä voi sanoa että kallis opiskelu mennyt hukkaan.
Pahimmat kiusaajani ja mitätöijäni päätyivät opettajiksi. Toinen rehtoriksi saakka. Oli väkivaltainen, raivohullu koulukiusaaja. Toki nämä molemmat olivat opettajien lellikkejä. Minusta, erittäin lahjakkaasta ujosta lapsesta, tuli syrjäytynyt yksinäinen aikuinen hyvin pitkälti em. henkilöistä johtuen. Kaikki eivät ole niin vahvoja, että ottaisivat kiusaamiskokemukset voimavarakseen.
Luojan kiitos, lapseni ei joutunut koskaan heidän luokalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.
Ehkä se opettajan imenomaan käyttikin sen Pirjo-Pekan kohdalla sitä pelisilmä, joka on aina alisuoriutunut ja saanut heikkoja umeroita ja nyt vetäs sitten ihan kybällä.
Ilmeisesti sitä Pirjo-Pekkaa ei saisi kehua, koska joku toinen kympin oppias joutuu heikkoon valoon, kun heikko oppilas kerrankin osoittaa kykynsä sen sijaan, että ”toi saa aina seiskoja…”
Siinä tapauksessa olisin vielä asian ymmärtänyt, mutta kun se Pirjo-Pekka oli jo muutenkin luokan paras (tai ainakin toinen kahdesta parhaasra) oppilas, joka sai aina kymppejä. Ja mistään omasta kateudestani tässä ei ole kysymys, sillä Pirjo-Pekka oli oma lapseni, jonka puolesta tässä olen harmissani. Kärsin itsekin samantapaisesta opettajien kohtelusta kouluaikanani, vaikka juuri tällaista tapausta ei tullut kohdalleni. Mutta kyllä opettajat aina visusti pitivät huolen siitä, että luokkakaverini saivat tietää niin koenumeroni kuin keskiarvoni. Olisin paljon mieluummin pitänyt ne omana tietonani.
Siis luokan parhaita ei saisi kehua hienosta oivalluksesta?
Kyllä opettajien työ taitaa olla hankalaa kun luokassa 25 erilaista näkemystä siitä, mitä se opettaja saa kulloinkin tehdä. Otan osaa!
Arvaapa, miten luokkakaverit suhtautuvat sen jälkeen, kun sitä samaa luokan parasta joku opettaja kehuu 10:nnettä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.
Nuorimmainen pääsi ysiltä nyt keväällä. Joka syksy piti käydä läpi tietojenpäivityslomake jos jokin tieto kesän aikana olisi muuttunut. Lomakkeessa kysytään vanhempien nimet, työpaikat ja tehtävänimikkeet.
Eli kyllä näitä yhä on.
Ne tiedot menevät koulusihteerille, ei opettajille. En ole itse ainakaan laittanut mitään ammatteja tms. siihen lomakkeeseen, katson että puhelinnumero riittää mistä minut saa kiinni tai sähköpostiosoite
Niin varmaan menevätkin, mutta opettajan kautta. Mua tuo tosin ei ole häirinnyt, kunhan laitoin että näitä kyllä kysellään.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt vdu jauhako pashaa npoista lomakkeista…
Google…
Jyväskylä:
https://peda.net/jyvaskyla/keski-palokankoulu/lomakkeet/oppilastietolom…Ei kysytä ammattia ja tehtävää eikä titteliä
Helsinki:
esiopetus
https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KasKo/lomakkeet/101.pdfOppilaskortti perusopetuksessa kuudennella
https://www.hel.fi/static/liitteet/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/…
Yhdessäkään kysytä titteleitä ja puoluekirjoja.. menkää nyt jo hoitoon valittajat!
No, tuohan onkin ainoa lomake koulua varten. Täällä ainakin kysytään työpaikkaa ja sitä onko työsuhde vakituinen vai määräaikainen, perhesuhteet (avio- /avoliitto / yh / rekisteröityparisuhde jne), mitä lie muuta.
Ei täällä pohjois-Pohjanmaalla kukaan kysele, kaupungit niin pieniä, että kaikki tietää. Ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olin 3.lla luokalla, kun opettaja sanoi, että nosta käsi ylös, jos olet perheen ainut lapsi, näin edettiin aina, nosta käsi ylös, jos sinulla on kaksi sisarusta, asti. Tässä vaiheessa kaikki muut olivat viitanneet paitsi minä. Opettaja kiinnitti huomionsa minuun ja kysyi miksi et viitannut? Vastasin, että minulla on kolme sisarusta, sitä ei kysytty. Opettaja siunaili kovaan ääneen, että ei kai tuollaisia suurperheitä olekaan. Oletteko uskovaisia? Kaikki luokkakaverini nauroivat. Muistan häpeän tunteen edelleen. Tämä tapahtui Helsingissä v. 1979.
Minulla oli viidesluokkalaisena samankaltainen tilanne sillä erotuksella, että olen uskonnollisesta perheestä ja minulla on 11 sisarusta. Jokaisen piti luokassa kertoa vuorotellen ääneen, monta sisarusta on. Hävetti ja ahdisti, koska uskonnollinen tausta oli minulle arka asia, enkä jaksanut kuunnella luokkakavereiden reaktioita. Myöhemmin olenkin kyseisen uskonnollisen yhteisön jättänyt taakseni.
Isoisä voisi kertoa todella jännittäviä tarinoita rintamalla olosta, vai mitä pienelle lapselle voisi kertoa sodasta, hmmm.. eiköhän siinä totuutta haettu kuitenkin, ei satuja...