Opettajat, älkää laittako oppilaita kertomaan vanhemmistaan
Antakaa jokaisen lapsen ja nuoren olla oma itsensä ilman vanhempien ja kodin painolastia. Miksi laittaa oppilaat kertomaan, onko isä ylilääkäri tai rekkakuski tai kenties työtön tai vankilakundi? Hillitkää uteliaisuutenne ja estäkää myös lasten leimautuminen. Kukaan ei voi sille mitään, millainen koti ja vanhemmat on, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä oppilaasta sen perusteella päätelmiä. Tämä voi johtaa jopa kiusaamiskierteisiin, huonoon itsetuntoon, ryhmien ulkopuolelle, traumoihin. Luokaa oppilaille uskoa omiin mahdollisuuksiin riippumatta mistään ulkoisista seikoista, jotka eivät muille kuulu.
Kommentit (104)
mitvit ihmettelen kirjoitti:
Siis mitvit?
Lapsi saa siis kertoa elämästään vain silloin, kun se on keskiluokkaista, mutta muuten ei? Mikä teitä vaivaa?
Minustakin tuo kuulostaa lähinnä vainoharhaiselta jutulta. Jos toisen isä on lääkäri ja toisen sähköasentaja, niin ei sen pitäisi olla mikään iso juttu lasten parissa kunhan he tulevat muuten keskenään toimeen.
Kyllä mä kuuntelen jos oppilas haluaa kertoa perheestään, kodistaan tai elämästään, mutta en koskaan kysele. Kysyn toki mistä asioita oppilas pitää ja mitkä ovat mielenkiinnon kohteet, mutta ei mua lähtökohtaisesti kiinnosta heidän kotiolonsa, jollei kyse ole jostain vakavasta asiasta johon täytyy puuttua. Koulussa jokaisen tulisi pystyä olemaan ihan oma itsensä ilman mitään määritteitä ja painolasteja siitä et mistä ja millaisesta perheestä tulevat.
Minun luokassani kerrotaan viikonlopuista ja kesälomasta ja monesta muustakin asiasta. Tarkoitus on harjoitella asioista kertomista, ja helpointa on kertoa jostain tutusta asiasta. Lapset itse päättävät, mitä kertovat, eikä kukaan perhesalaisuuksia paljasta. Yleensä kerrotaan ihan tavallisia asioita, harvempi mitään ihmeellistä tekeekään. Toisten lasten mielestä näissä jutuissa ei ole mitään ihmeellistä. Minua opettajana ei oikeasti kiinnosta lasten tekemiset, mutta ohjaan ja rohkaisen heitä kertomaan ja kommentoimaan asiallisesti. Myöskään vanhempien ammatit eivät kiinnosta, eivätkä todellakaan vaikuta lasten kohteluun.
En näe sitä huonona, että opettaja tietää oppilaiden taustat, ml vanhempien koulutuksen ja ammatit. Itse olin välkky kympin tyttö ja yläasteen historian ope otti minut tunnin jälkeen "puhutteluun". Kyseli vanhempien ammatit (pikkukaupungin nobody duunareita) ja omat jatkosuunnitelmani lukiosta ym. Vasta nyt aikuisena huomasin hänen motiivinsa: hän ymmärsi potentiaalini ja kannusti opiskelemaan yliopistossa niin kuin teinkin, tohtoriksi asti.
Open on hyvä tietää oppilaiden taustat, että osaa kannustaa ja tarvittaessa tukea oikealla tavalla. Kaikilla ei ole korkeakoulutettuja vanhempia, jotka näkevät lapsensa lahjat ja kehityskohteet ja osaavat ja jaksavat niissä tukea.