Opettajat, älkää laittako oppilaita kertomaan vanhemmistaan

Nykyään kouluissakin panostetaan sukupuolineutraaliin kohtaamisiin lasten kanssa, mutta vanhempien tittelit on ja pysyy.

No jaahas. Semmoinen opeviha-avaus taas. Olen opettaja enkä ole kertaakaan kysynyt moisia. Kun olin oppilas, kukaan ope ei koskaan kysynyt. Ihan muualla olen uteliaita tavannut.

Minua ei todellakaan jaksa kiinnostaa oppilaat noin paljon. Ihan yksi lysti ainakin niin kauan, kun hommat sujuvat.

Vanhemmat taas tuskin tulevat ajatelleeksi, että monilla lapsilla on kova tarve kertoa elämästään. Olen kuullut todella paljon juttuja, joita en olisi halunnut tietää.

Opettajat eivät aina vain tajua. Hyvä ystäväni on luokanopettaja. Valmistuttuani omaan ammattiini (jota tehdään vuorokaudenajasta riippumatta) hän kysyi onko se tosiaan ihan ok ihmisille tehdä töitä noin:D

iahn paskapuhetta… Eihän opettajat. anhemmista kysele! Lapset kyllä sen sijaan auliaasti kertovat.

Osoittakaa mulese opettaja, ja tiedustelee vanhempien taustat - edes yksi pliis!

Katselin jokin aika sitten vanhoja koulukirjojani ensimmäiseltä luokalta. Hirveästi oli kaikenlaisia tehtäviä joissa piti kuvailla perhettä, piirtää perheenjäsenet, kertoa kuvin kodin tapahtumista yms.

Pienellä paikkakunnalla tiedetään hyvin kuka on kenenkin merkittävän perheen lapsi ja suhtautuminen on aivan erilaista. Omilta kouluajoiltani muistan mm. kuinka lääkäriperheen poika selvisi lunttauksestaan kun opettaja ei uskonut että niin hyvä poika lunttaisi. Ei, vaikka tapauksen näki usea muu oppilas.

Luokallani oli tyttö, jonka etunimi oli Maj-Len. Sukunimi ihan tavallinen suomalaisnimi.

Jostain syystä opettaja alkoi tivata etunimen taustaa. Onko jompikumpi vanhemmistasi ruotsinkielinen, ai ei, no miksi sitten tuollainen nimi?

Tapahtuma on jäänyt mieleeni, vaikka tuosta on aikaa jo kymmeniä vuosia. Tuntui jotenkin oudolta ja ahdistavalta.

Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä.

Opettjien ei tule rääkätä lasta, käskemällä lapsen kertoa kotielämästään tai vanhemmistaan.

Ei kaikilla lapsilla ole asiat hyvin kotona siten, että molemmat äiti ja isä käyvät töissä ja on omistusasunto ja auto ja mökki sun muut.

Opettajien ei pidä kysellä kesälomistakaan liikoja, vain sellainen yleisluontoinen kysymys riittää, että mikä oli kivointa lomalla, tai muuta vastaavaa.   Kaikki lapset kun eivät pääse huvipuistoihin ja järveranta mökeille uimaan.  Eivät edes sinne mummolaan.

Taitavat opettajat kysellä näitä ihan omaksi ilokseen…uteliaisuuttaan…

Haluavat jakaa porukat huonoihin ja parempiin.

Minusta oli ahdistavaa kun piti aina syksyllä kirjoittaa aine kesälomasta. En puhu itsestäni vaan omista lapsistani. Me olimme silloin hyvin köyhiä, eikä lapsparoilla ollut paljon mitään kerrottavaa. Jälkeenpäin joku lapsistani sanoi, että hän keksi niihin aineisiin ihan itse juttuja mitä ei oikeasti ollut tapahtunut. Ehkä se oli hyväkin mutta surullista se silti oli.

Vierailija kirjoitti:

Olin 3.lla luokalla, kun opettaja sanoi, että nosta käsi ylös, jos olet perheen ainut lapsi, näin edettiin aina, nosta käsi ylös, jos sinulla on kaksi sisarusta, asti. Tässä vaiheessa kaikki muut olivat viitanneet paitsi minä. Opettaja kiinnitti huomionsa minuun ja kysyi miksi et viitannut? Vastasin, että minulla on kolme sisarusta, sitä ei kysytty. Opettaja siunaili kovaan ääneen, että ei kai tuollaisia suurperheitä olekaan. Oletteko uskovaisia? Kaikki luokkakaverini nauroivat. Muistan häpeän tunteen edelleen. Tämä tapahtui Helsingissä v. 1979.

Minä aloitin koulun samana vuonna. Minun opettajani, karmea vanha kansakoulunopettaja kyseli tuota myös. Olin ainoa lapsia. Sitten hän alkoi voivotella kuinka varmasti olenkin täysin aikuisten pilalle hemmottelema. Siitä alkoi kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?

No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla tiedetään hyvin kuka on kenenkin merkittävän perheen lapsi ja suhtautuminen on aivan erilaista. Omilta kouluajoiltani muistan mm. kuinka lääkäriperheen poika selvisi lunttauksestaan kun opettaja ei uskonut että niin hyvä poika lunttaisi. Ei, vaikka tapauksen näki usea muu oppilas.

pienilä paikkakunnilla tiedetään skin milloin joku on käynnyt paskalla… ei se liity opettajiin mitenkään vaan tuohon jatkuvaan kyyläilyyn ja juoruamiseen.

Vierailija kirjoitti:

muistuipa mieleen opettajan kommentti lapsuudestani 80-luvulta. Isäni oli yksityisyrittäjä ja myi työtään paikalliselle. Kyseessä oli sellainen ala, jossa oli vakinaiset hinnat  kautta Suomen. Eli isäni ei olisi voinut laskuttaa enempää kuin normaalisti kukaan mukaan. Kyse oli myös palvelusta, joka on melko tarpeellinen ja ainakin kerran muutamassa vuodessa sitä useampi tarvitsee. 

Noh, opettaja tiesi isäni ammatin ja isoon ääneen kailotti ruokailussa miten hirveitä hintoja isäni pyytää. 

Siihen aikaan ei hirveästi opettajat sensuroineet itseään. Ei ollut kivaa lapsena kuunnella, kun ensinnäkään alakoululaisena ei ollut vielä hajuakaan, että miten isäni laskutti ja oliko se kallista vai ei ja onko se minun syyni vai kenen syy, kun opettaja joutuu maksamaan. 

Tuo opettaja on jo kuollut. Rauha hänen sielulleen. 

Hei, tällaista oli meidän koulussakin. Todella ikävää lapselle.

Lumihiutaleita näyttää olleen jo pitkään.. Luuleeko joku oikeasti, että opettajaa kiinnostaisi mitä kunkin 25 oppilaan vanhempi tekisi saati edes muistaisi?

Eipä ole peruskoulu muuttunut sitten 80- luvun. Opettaja istui vanhempainillassa ”hienojen vanhempien” kanssa omassa pöydässä ja muut vanhemmat saivat istua muualla keskenään.

Oli muuten viimein vanhempainilta missä omat vanhempani kävivät. Myöhemmin isästä tuli iso esimies. Liekö olisi sitten jo kelvannut opettajan pöytään istumaan.

Moi, mun nimi on Liisa ja isäni oli ennen itsemurhaansa alkoholisoitunut ammattisotilas ja äiti on meitä lapsiaan vihaava terveydenhoitaja joka sanoi että kodin asioista ei saa puhua ulkopuolisille. Sitähän sää kysyit.

Mun mielestä se kuuluu ihan normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kysyä, miten loma meni. Luuletteko, että joku yläkoulun opettaja, jolla on 300 opetettavaa oppilasta olisi pätkääkään kiinnostunut teidän lomista. Kunhan muuten kyselee, että saa juttua aikaiseksi, ilmapiirin rennoksi jne., ettei heti aloiteta täydellä puurtamisella.

Sitten taas jonkun opon nyt vähän kuuluukin kysellä vanhempien ammatteja. Moni työllistyy esim. vanhempiensa firmaan. Tietysti kysellään omia vahvuuksia, kiinnostuksen kohteita ja harrastuksiakin, mutta usein myös suvun ammatteja. Nuoria rohkaistaan luomaan verkostoja sekä käyttämään niitä hyödykseen ammatin valinnassa ja työn etsinnässä. Esim. parhaan kaverin isä voi kertoa putkimiehen ammatistaan. Joskus vanhemmat tarjoutuvat jopa koululle kertomaan omasta työstään tai kutsuvat luokkia työpaikoilleen.

Minä en kysele. 

Usein kyllä kuulen, sillä moni pienempi oppilas lavertelee perheestään ummet ja lammet. Joku estoitta puhuu jatkuvasti vanhemmastaan, jolla on jotain rahallista tai ammatillista "statusta" tms. Vähän sivuun: ikävimpiin vanhempien ammatteihin kuuluu omasta (ja itse asiassa monen kolleganikin) mielestä toimittajat. Mikä niillä on noussut päähän? No, ei saa tai voi yleistää. 

Joskus kyllä kuulee niitä syrjäytymisjuttujakin, esim."illalla hyppäsin isäni yli, kun se makasi taas kännissä lattialla..."

Kovin on paljon "opettajia", jotka väittävät etteivät koskaan kysele tuollaisia eikä heiltä kyselty koulussa eikä kukaan muukaan kysele. Itse aloitin koulu-urani vuonna 2000. Meillä oli alvariinsa tehtäviä sukupuiden piirtämisestä ja esittelystä, vanhempien ammateista jne. Tai sitten piti juurikin kertoa, mitä teki kesälomalla. Ja kyllä vanhempien ammatit ja koulutusaste kysyttiin jollain lomakkeella ihan joka vuosi.