Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, älkää laittako oppilaita kertomaan vanhemmistaan
12.07.2021 |
Antakaa jokaisen lapsen ja nuoren olla oma itsensä ilman vanhempien ja kodin painolastia. Miksi laittaa oppilaat kertomaan, onko isä ylilääkäri tai rekkakuski tai kenties työtön tai vankilakundi? Hillitkää uteliaisuutenne ja estäkää myös lasten leimautuminen. Kukaan ei voi sille mitään, millainen koti ja vanhemmat on, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä oppilaasta sen perusteella päätelmiä. Tämä voi johtaa jopa kiusaamiskierteisiin, huonoon itsetuntoon, ryhmien ulkopuolelle, traumoihin. Luokaa oppilaille uskoa omiin mahdollisuuksiin riippumatta mistään ulkoisista seikoista, jotka eivät muille kuulu.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Minä en kysele.
Usein kyllä kuulen, sillä moni pienempi oppilas lavertelee perheestään ummet ja lammet. Joku estoitta puhuu jatkuvasti vanhemmastaan, jolla on jotain rahallista tai ammatillista "statusta" tms. Vähän sivuun: ikävimpiin vanhempien ammatteihin kuuluu omasta (ja itse asiassa monen kolleganikin) mielestä toimittajat. Mikä niillä on noussut päähän? No, ei saa tai voi yleistää.
Joskus kyllä kuulee niitä syrjäytymisjuttujakin, esim."illalla hyppäsin isäni yli, kun se makasi taas kännissä lattialla..."
Mä kuuntelin kerran (tahtomattani) bussissa jotain pientä poikaa, joka kertoi isästään jollekin vanhemmalle naiselle. (Mummi? Sijaisäiti?) Kertoi kylmän rauhallisesti, kuinka isä meni ajamaan kännissä ja tappoi kaksi alaikäistä teiniä. Ihan oma-aloitteisesti halusi kertoa. Toivottavasti sillä pojalla on nyt hyvä ja turvallinen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän lapsi meni eskariin olivat siellä piirtäneet perheensä ja kuvat oli laitettu seinälle. Siinä oli kyllä kyökkipsykologille paljon aineistoa :D. Meidän ainokainen lapsi oli piirtänyt kuvan niin että seisoimme rivissä ja pidimme toisiamme kädestä, lapsi oli keskellä ja oli melkein yhtä iso kuin me vanhemmat. Outs :D. Joku oli piirtänyt perheen mustalla kynällä sellaiseksi pelottavan näköiseksi ympyräksi jne.
Saako varhaiskasvatuksen ope kommentoida?
Itse keskustelen useinkin lasten kanssa heidän perheistään ja tekemisistään. Ajattelen että se on ihan normaalia vuorovaikutusta ja keskustelun harjoittelua lapselle. Toki keskustelut on yleensä pienessä porukassa. Joskus isommalla porukalla lapset saa halutessaan kertoa esim. mitä tehneet viikonloppuna. Jos lapsi vastaa ettei mitään, niin ihan yhtä lailla kehun että onpa mukava kun on saanut rennosti oleilla tms.
Itse koen että jo lasten on hyvä oppia että meitä ihmisiä on eri taustoista ja että tavallisista arjen asioista voi iloita ja nauttia. Aikuisen tehtävä on huolehtia ettei ketään kiusata yhtään mistään syystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se kuuluu ihan normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kysyä, miten loma meni. Luuletteko, että joku yläkoulun opettaja, jolla on 300 opetettavaa oppilasta olisi pätkääkään kiinnostunut teidän lomista. Kunhan muuten kyselee, että saa juttua aikaiseksi, ilmapiirin rennoksi jne., ettei heti aloiteta täydellä puurtamisella.
Sitten taas jonkun opon nyt vähän kuuluukin kysellä vanhempien ammatteja. Moni työllistyy esim. vanhempiensa firmaan. Tietysti kysellään omia vahvuuksia, kiinnostuksen kohteita ja harrastuksiakin, mutta usein myös suvun ammatteja. Nuoria rohkaistaan luomaan verkostoja sekä käyttämään niitä hyödykseen ammatin valinnassa ja työn etsinnässä. Esim. parhaan kaverin isä voi kertoa putkimiehen ammatistaan. Joskus vanhemmat tarjoutuvat jopa koululle kertomaan omasta työstään tai kutsuvat luokkia työpaikoilleen.
Meillä aikoinaan 70- ja 80-luvulla kiersi luokassa puheenvuoro, jokaisen piti paikaltaan vuoron tullessa kohdalle kertoa luokalle omien vanhempien työstä, ja toisella kertaa kesästä ja milloin mistäkin.
Ei siinä voinut edes puhua parhain päin, siis valehdella, kun muutama luokkatoveri tiesi ainakin tilanteen, vaikka eivät olleet ääneen puhuneetkaan ainakaan kuulteni. Enkä edes varsinaisesti tiennyt tiesivätkö kaikki muutkin perheemme tilanteen.
No, sitten kyllä tiesivät kaikki, ja sitten alkoi nousta välitunneilla esiin. Jotenkin muut kokivat saaneensa "luvan" puhua ja kiusata, oottekste köyhiä, ilmanks sä aina oot vanhoissa vaatteissa jne. kun perheeni tilanne oli kuultu oppitunnilla.
Mun utelias ruotsinopettaja tivasi 90-luvun lopulla merkkineuleeni hintaa. ”Näin tuon naistenlehdessä ja se maksoi X sataa euroa! Mitä järkeä ostaa noin kallis neule!” Siinä sitten ihan punaisena nieleskelin, että ”Ei tää kyllä maksanut niin paljon…”. Kyllä maksoi, mutta kukaan oppilas ei ollut sitä tajunnut ennen kuin tämä ope kailotti sen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä pelkästään kysellä, vaan on myös koulutehtäviä kotitaustoihin liittyen. Mun kaikki lapset ovat tehneet koulutehtävänä sukupuun, johon tulee vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ja syntymävuodet. Joku tehtävä oli, missä kysyttiin vanhempien ja isovanhempien ammatit. Yhdessä tehtävässä piti haastatella isovanhempaa, kysellä lapsuuden asumisesta, ruoista, leikeistä, perheen tavoista ym. Sitten nämä perinteiset "mitä teit lomalla" ja maanantaisin "mitä teit viikonloppuna". Ei meillä mitään hävettävää tai salattavaa ole, mutta en silti tykkää. En kyllä muista, että omina kouluaikoina 30 v sitten tällaista olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kovin on paljon "opettajia", jotka väittävät etteivät koskaan kysele tuollaisia eikä heiltä kyselty koulussa eikä kukaan muukaan kysele. Itse aloitin koulu-urani vuonna 2000. Meillä oli alvariinsa tehtäviä sukupuiden piirtämisestä ja esittelystä, vanhempien ammateista jne. Tai sitten piti juurikin kertoa, mitä teki kesälomalla. Ja kyllä vanhempien ammatit ja koulutusaste kysyttiin jollain lomakkeella ihan joka vuosi.
Ne voi olla tilastointia varten, ei lomakkeita, jotka ovat tarpeen koululle ja koulu niitä tse keräisi. Koulujen lomakkeissa kysytään vain yhteystiedot (nimi, osoite, sähköposti, puhelinnumero). Taidat sotkea johonkin tutkimuksen, jossa selvitetty sosioekonomista taustaa ja lapsen koulutusta laajemmin. Miksi koulua kiinnostaisi sinun ammattisi?
Mitä tulee sukupuihin yms… Niin eiköhön niissä ole kasvatuksellinen ja pedagoginen näkemys taustalla siitä, millaisesta perheestä tulee, millainen suku on ja miten kaikki kytkeytyy toisiinsa kuin, että opettajaa kiinnostaisi jonkun ammatti. Aika lumihiutale ja instasomettaja saa olla, että kuvittelee, että opettajaa kiinnostaa vanhempien ammatti. Jossain yläkoulussa opoa voi kiinnostaakin, kun ohjaa nuorta, koska nuoren ja. anhemöien näkemys jatko-opinnoista voi erota ihan täysin vanhempien koulutustaustan ja halujen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä pelkästään kysellä, vaan on myös koulutehtäviä kotitaustoihin liittyen. Mun kaikki lapset ovat tehneet koulutehtävänä sukupuun, johon tulee vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ja syntymävuodet. Joku tehtävä oli, missä kysyttiin vanhempien ja isovanhempien ammatit. Yhdessä tehtävässä piti haastatella isovanhempaa, kysellä lapsuuden asumisesta, ruoista, leikeistä, perheen tavoista ym. Sitten nämä perinteiset "mitä teit lomalla" ja maanantaisin "mitä teit viikonloppuna". Ei meillä mitään hävettävää tai salattavaa ole, mutta en silti tykkää. En kyllä muista, että omina kouluaikoina 30 v sitten tällaista olisi ollut.
Oletko uhriutumisen sijaan ajatellut, että tässä on ehkä sitten pohdittu miten ammatit nyky-yhteiskunnassa ovat vaihtuneet, osa lakannut olemasta ja millaisia ammatteja nykyään on ja mitä halutaan… Kuin että ae ope olis kiinnostunut sun ja sun vanhempien ammateista.
Kunnon lumihiutaleita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se kuuluu ihan normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kysyä, miten loma meni. Luuletteko, että joku yläkoulun opettaja, jolla on 300 opetettavaa oppilasta olisi pätkääkään kiinnostunut teidän lomista. Kunhan muuten kyselee, että saa juttua aikaiseksi, ilmapiirin rennoksi jne., ettei heti aloiteta täydellä puurtamisella.
Sitten taas jonkun opon nyt vähän kuuluukin kysellä vanhempien ammatteja. Moni työllistyy esim. vanhempiensa firmaan. Tietysti kysellään omia vahvuuksia, kiinnostuksen kohteita ja harrastuksiakin, mutta usein myös suvun ammatteja. Nuoria rohkaistaan luomaan verkostoja sekä käyttämään niitä hyödykseen ammatin valinnassa ja työn etsinnässä. Esim. parhaan kaverin isä voi kertoa putkimiehen ammatistaan. Joskus vanhemmat tarjoutuvat jopa koululle kertomaan omasta työstään tai kutsuvat luokkia työpaikoilleen.
Meillä aikoinaan 70- ja 80-luvulla kiersi luokassa puheenvuoro, jokaisen piti paikaltaan vuoron tullessa kohdalle kertoa luokalle omien vanhempien työstä, ja toisella kertaa kesästä ja milloin mistäkin.
Ei siinä voinut edes puhua parhain päin, siis valehdella, kun muutama luokkatoveri tiesi ainakin tilanteen, vaikka eivät olleet ääneen puhuneetkaan ainakaan kuulteni. Enkä edes varsinaisesti tiennyt tiesivätkö kaikki muutkin perheemme tilanteen.
No, sitten kyllä tiesivät kaikki, ja sitten alkoi nousta välitunneilla esiin. Jotenkin muut kokivat saaneensa "luvan" puhua ja kiusata, oottekste köyhiä, ilmanks sä aina oot vanhoissa vaatteissa jne. kun perheeni tilanne oli kuultu oppitunnilla.
Meilläkin 80-luvulla haluttiin, että vanhemmat tulee kertomaan ammateistaan… En kuitenkaan koskaan ole kokenut tätä niin, että ope on utelias vaan niin, että esitellään erilaisia ammatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.
Jälleen tultiin tavallaan otsikon aiheeseen. Vanhempasi olivat "yhteiskunnallisesti arvostetussa" ammatissa, se EI ole minulle yhtä kuin ARVOSTETTU HENKILÖ ja mikä on yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, ei ammatti tuo arvostusta, vaan sen tekijä tai oletko sitä mieltä, että KAIKKI lääkärit ovat esimerkiksi arvostettuja pelkän valkoisen takin perusteella? Naiivia ajattelua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin ne opettajatkaan kaikkea uskoo.
Eräs pikkutyttö , joka eli sijaisperheessä oli selittänyt äitinsä olevan kotiapulainen🥰.Samassa perheessä oleva lapsi , oli opettaja udellut kovasti lapsen taustoja( äiti oli vankilassa ) , lapselta.
Sisarus, joka oli eri luokalla, ei opettaja viitannut kotioloihin, oli vain pitänyt lapsena niinkuin muitakin oppilaitaan,. Fiksua käytöstä opettajalta.
Mun äidinkieli on suomi, mutta mä en ymmärrä tästä kommentista juuri mitään.
Kyllä tuosta saa oikein paljon selvää. Äidinkielesi saattaa olla suomi, mutta se ei tarkoita, että osaat sitä. Tasot vaihtelevat. Lisäksi älyllä on ratkaiseva osuus, kun puhutaan ymmärtämisestä.
Jos et ymmärrä jotain, sitten vaan ohitat sen. Ei kellään ole aikaa selittää sinulle kommentteja. Nyt on kasvukausi. Käytä se hyväksesi ja pyri kehittymään kypsäksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäjät tietää kirjoitti:
Tietäisitpä millaista nautintoa opettajat saavat, kun pääsevät esimerkiksi kiusaamaan vanhempansa menettänyttä lasta. Tätä tapahtuu ainakin Kosken seudun yläasteella. Niin. Sanoin sen nimen. Niin. En ole enää hiljaa. Ja sanon uudestaan kaikille ketkä vain kuuntelevat!
Ketä kiinnostaa! En kuuntele.
Joo, mäkin tuossa aikaisemmin viittasin omaan toimintaani, että en kysele. Toki on kaikenlaisia perheisiin liittyviä tehtäviä. Esim. kielissä opetellaan kertomaan omastaan. Annan aina mahdollisuuden myös keksiä omasta päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.
Jälleen tultiin tavallaan otsikon aiheeseen. Vanhempasi olivat "yhteiskunnallisesti arvostetussa" ammatissa, se EI ole minulle yhtä kuin ARVOSTETTU HENKILÖ ja mikä on yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, ei ammatti tuo arvostusta, vaan sen tekijä tai oletko sitä mieltä, että KAIKKI lääkärit ovat esimerkiksi arvostettuja pelkän valkoisen takin perusteella? Naiivia ajattelua!
Lääkäri on arvostettu ammatti. Se on fakta. Kateutesi ei sitä miksikään muuta.
Jokainen tietää, että lääkäriksi valmistumiseen on vaadittu paljon ja ettei niistä opinnoista monikaan selviäsisi.
Turha höperrellä yhtään mitään muuta.
Opettajat ei saisi kysyä mitään perhe-elämästä, ei harrastuksista, ei lempivärejä, ei mitään. Lapsella on oikeus olla olematta mitään.
Vierailija kirjoitti:
iahn paskapuhetta… Eihän opettajat. anhemmista kysele! Lapset kyllä sen sijaan auliaasti kertovat.
Osoittakaa mulese opettaja, ja tiedustelee vanhempien taustat - edes yksi pliis!
7. luokalla eli joskus 1999 meiltä kysyttiin vanhempien nimet ensimmäisellä äidinkielentunnilla, mentiin siis kierros jonka aikana kaikki vuorollaan kertoivat ko. olennaisen tiedon. Ihan siitä oletuksesta lähdettiin, että kaikilla on kaksi vanhempaa ja yksi koti… Ja tuohon aikaan olisi vielä ollut todella kova paikka (varsinkin kyseisessä pienehkössä kaupungissa) kertoa vaikkapa kahden miehen tai naisen nimet tuossa yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Samoin poikani koulussa on pitänyt piirtää tarkasti sukupuu, ja pienen lapsen piti haastatella isoisää sodassa olemisesta. Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kysele.
Usein kyllä kuulen, sillä moni pienempi oppilas lavertelee perheestään ummet ja lammet. Joku estoitta puhuu jatkuvasti vanhemmastaan, jolla on jotain rahallista tai ammatillista "statusta" tms. Vähän sivuun: ikävimpiin vanhempien ammatteihin kuuluu omasta (ja itse asiassa monen kolleganikin) mielestä toimittajat. Mikä niillä on noussut päähän? No, ei saa tai voi yleistää.
Joskus kyllä kuulee niitä syrjäytymisjuttujakin, esim."illalla hyppäsin isäni yli, kun se makasi taas kännissä lattialla..."
Ei kovin fiksu tenava, jos kertoo isänsä yli hyppineensä. Minä tiesin kyllä jo pienestä, että tuollaisia juttuja ei isästä sopinut kertoa, vaan ne yli hyppimiset ja jätettiin sinne kodin seinien sisäpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ei saisi kysyä mitään perhe-elämästä, ei harrastuksista, ei lempivärejä, ei mitään. Lapsella on oikeus olla olematta mitään.
Aivan ja sitten itketään leisöosastolla, kun kukaan ei ole kiinnostunut lapsen asioosta, edes siellä koulussa…
Aivan sama mitä siellä koulussa tehdään, se on aina väärin.
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.