Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, älkää laittako oppilaita kertomaan vanhemmistaan
12.07.2021 |
Antakaa jokaisen lapsen ja nuoren olla oma itsensä ilman vanhempien ja kodin painolastia. Miksi laittaa oppilaat kertomaan, onko isä ylilääkäri tai rekkakuski tai kenties työtön tai vankilakundi? Hillitkää uteliaisuutenne ja estäkää myös lasten leimautuminen. Kukaan ei voi sille mitään, millainen koti ja vanhemmat on, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä oppilaasta sen perusteella päätelmiä. Tämä voi johtaa jopa kiusaamiskierteisiin, huonoon itsetuntoon, ryhmien ulkopuolelle, traumoihin. Luokaa oppilaille uskoa omiin mahdollisuuksiin riippumatta mistään ulkoisista seikoista, jotka eivät muille kuulu.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Samoin poikani koulussa on pitänyt piirtää tarkasti sukupuu, ja pienen lapsen piti haastatella isoisää sodassa olemisesta. Käsittämätöntä.
Siis aivan älytöntä, että pienen lapsen pitäisi haastatella isoisäänsä ja isoisän kertoa tästä. Kyllä nyt pitää metoo hästäg metoo hästäg metoo perustaa! Onhan se nyt ihan törkeää, että lasta kannustetaan tiedustelemaan isovanhemman elämästä ja kokemuksista. Lapsi purkkiin ja pumpulia sekaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.
Nuorimmainen pääsi ysiltä nyt keväällä. Joka syksy piti käydä läpi tietojenpäivityslomake jos jokin tieto kesän aikana olisi muuttunut. Lomakkeessa kysytään vanhempien nimet, työpaikat ja tehtävänimikkeet.
Eli kyllä näitä yhä on.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä opettajat eivät vaan tajua että kaikki eivät tule keskiluokkaisista kodeista?
Onko miehesi kenties linnakundi? Jos lapsella on kunnon vanhemmat esim. lääkäreitä, insinöörejä, maistereita yms. niin miksi hän ei voisi sitä kaikille luokassa kertoa? Kyllä itseäni jos olisin opettaja ehdottomasti kiinnostaisi tietää oppilaiden taustat jo pelkästään sen takia, että osaisin erottaa helpommin mahdolliset kiusaajat eli yh-äitien ja linnakundien lapset
Vierailija kirjoitti:
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.
Ehkä se opettajan imenomaan käyttikin sen Pirjo-Pekan kohdalla sitä pelisilmä, joka on aina alisuoriutunut ja saanut heikkoja umeroita ja nyt vetäs sitten ihan kybällä.
Ilmeisesti sitä Pirjo-Pekkaa ei saisi kehua, koska joku toinen kympin oppias joutuu heikkoon valoon, kun heikko oppilas kerrankin osoittaa kykynsä sen sijaan, että ”toi saa aina seiskoja…”
Isäni lapsuudessa opettaja pyysi oppilaita piirtämään omat huoneensa mahdollisimman todenmukaisesti. Opettaja oli vielä valehdellut, että hänellä on kyllä kuvat ja pohjapiirrokset jokaisen kodista, että ei yhtään kannata kaunistella omaa piirustustaan. Onneksi enää ei ole tällaista. Perheasiat voisi kyllä jättää ihan kokonaan kyselemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen koulunkäynnistä on vierähtänyt muutama vuosi, mutta jossakin vaiheessa (syksyisin) aina oli jokin esitietolomake, missä kysyttiin vanhempien ammatit. Onko se jo jäänyt pois, jos on niin hyvä juttu.
Nuorimmainen pääsi ysiltä nyt keväällä. Joka syksy piti käydä läpi tietojenpäivityslomake jos jokin tieto kesän aikana olisi muuttunut. Lomakkeessa kysytään vanhempien nimet, työpaikat ja tehtävänimikkeet.
Eli kyllä näitä yhä on.
Siinä lomakkeessa ei kyllä ammattia kysytä ja se tehdään joka syksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä opettajat eivät vaan tajua että kaikki eivät tule keskiluokkaisista kodeista?
Onko miehesi kenties linnakundi? Jos lapsella on kunnon vanhemmat esim. lääkäreitä, insinöörejä, maistereita yms. niin miksi hän ei voisi sitä kaikille luokassa kertoa? Kyllä itseäni jos olisin opettaja ehdottomasti kiinnostaisi tietää oppilaiden taustat jo pelkästään sen takia, että osaisin erottaa helpommin mahdolliset kiusaajat eli yh-äitien ja linnakundien lapset
Niin, tai lääkäreiden, insinöörien ja maistereiden KIUSAAJAKAKARAT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei multa ole koskaan lapsena koulussa udeltu yhtään mitään enkä itse opettajana utele lapsilta mitään. He kertovat muutenkin jo kaiken perheestään ja elämästään. Olen opetellut unohtamaan kaikki perheasiat mitä he höpöttävät, koska kaikki asiat ei kuulu minulle. Jotkut yksittäiset opettajat ovat varmaan uteliaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä pelkästään kysellä, vaan on myös koulutehtäviä kotitaustoihin liittyen. Mun kaikki lapset ovat tehneet koulutehtävänä sukupuun, johon tulee vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ja syntymävuodet. Joku tehtävä oli, missä kysyttiin vanhempien ja isovanhempien ammatit. Yhdessä tehtävässä piti haastatella isovanhempaa, kysellä lapsuuden asumisesta, ruoista, leikeistä, perheen tavoista ym. Sitten nämä perinteiset "mitä teit lomalla" ja maanantaisin "mitä teit viikonloppuna". Ei meillä mitään hävettävää tai salattavaa ole, mutta en silti tykkää. En kyllä muista, että omina kouluaikoina 30 v sitten tällaista olisi ollut.
Oletko uhriutumisen sijaan ajatellut, että tässä on ehkä sitten pohdittu miten ammatit nyky-yhteiskunnassa ovat vaihtuneet, osa lakannut olemasta ja millaisia ammatteja nykyään on ja mitä halutaan… Kuin että ae ope olis kiinnostunut sun ja sun vanhempien ammateista.
Kunnon lumihiutaleita!
Ei nyt viitsitä keksiä ihan hassuja syitä kyselemiselle, jotta saataisiin ne näyttämään fiksummilta.
Ja muuten on lukuisia parempia tapoja käydä läpi entisiä ja nykyisiä ammatteja, jos katsoo sen tarpeelliseksi.
Eiköhän kyse ole vaan siitä, että esim tuo vanhempien ammattijuttu ja yleensä perheaihe on semmoinen, että jokaisella lapsella jonkinlainen perhe on (tai poikkeustapauksessa sitten jokin muu järjestely, mutta se on poikkeus, siis poikkeus) ja lapselle se on läheinen aihe, josta sitten on helppo pitää se pieni suullinen esitys (vaikka vain lause pari) tai kirjoittaa jokunen rivi. Ei sen kummempaa. Siihen ei tarvita mitään erityistietoa eikä tarvita mitään muutakaan erityistä elämässä.
Siis hyvin yksinkertaista. - Se, että joku väittää opettajien nauttivan rääkkääisestä, kuvastaa kylläkin kirjoittajan omaa sadistista mielenlaatua. Normaalille ihmiselle ei tämmöinen tule edes mieleen.
En pidä itsekään tämmöisistä yksityiselämän aiheista. Näihin valitettavasti törmää kursseilla/koulutuksessa.
Siinä sitten pitäisi esitellä perheensä, harrastuksensa ym ihmisille, joita ei mitenkään tunne ja joiden henkilökohtaisesti en katso tarpeelliseksi tietää yhtään mitään yksityiselämästäni. (tuolla on toinen ketju tutustumisleikeistä, jossa samanlaista juttua). Haluan valita itse, kenelle kerron ja mitä. Ja ennen kuin joku alkaa mussuttamaan työpaikkahaastatteluista, niin ihan oikeasti, ne ovat eri asia.
Olisi hyvä, jos vaihtoehtona perheasioista kertomiselle olisi jokin vaihtoehto. Ei ole oikein nöyryyttää tai tehdä lapsesta pilkan ja kiusaamisen kohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Itse olen kyllä pettynyt ukkiisi. Miksi hän ei halunnut kertoa mielenkiintoisia sotatarinoita lapsenlapselleen? Kyllä niitä viinapäissään saunassakin käytiin aseveljien kanssa läpi niitä sodan kauhuja. Mitä raaemmat tositarinat sitä mielenkiintoisempia.
Älkää nyt vdu jauhako pashaa npoista lomakkeista…
Google…
Jyväskylä:
https://peda.net/jyvaskyla/keski-palokankoulu/lomakkeet/oppilastietolom…
Ei kysytä ammattia ja tehtävää eikä titteliä
Helsinki:
esiopetus
https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KasKo/lomakkeet/101.pdf
Oppilaskortti perusopetuksessa kuudennella
https://www.hel.fi/static/liitteet/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/…
Yhdessäkään kysytä titteleitä ja puoluekirjoja.. menkää nyt jo hoitoon valittajat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on paljon "opettajia", jotka väittävät etteivät koskaan kysele tuollaisia eikä heiltä kyselty koulussa eikä kukaan muukaan kysele. Itse aloitin koulu-urani vuonna 2000. Meillä oli alvariinsa tehtäviä sukupuiden piirtämisestä ja esittelystä, vanhempien ammateista jne. Tai sitten piti juurikin kertoa, mitä teki kesälomalla. Ja kyllä vanhempien ammatit ja koulutusaste kysyttiin jollain lomakkeella ihan joka vuosi.
Ne voi olla tilastointia varten, ei lomakkeita, jotka ovat tarpeen koululle ja koulu niitä tse keräisi. Koulujen lomakkeissa kysytään vain yhteystiedot (nimi, osoite, sähköposti, puhelinnumero). Taidat sotkea johonkin tutkimuksen, jossa selvitetty sosioekonomista taustaa ja lapsen koulutusta laajemmin. Miksi koulua kiinnostaisi sinun ammattisi?
Mitä tulee sukupuihin yms… Niin eiköhön niissä ole kasvatuksellinen ja pedagoginen näkemys taustalla siitä, millaisesta perheestä tulee, millainen suku on ja miten kaikki kytkeytyy toisiinsa kuin, että opettajaa kiinnostaisi jonkun ammatti. Aika lumihiutale ja instasomettaja saa olla, että kuvittelee, että opettajaa kiinnostaa vanhempien ammatti. Jossain yläkoulussa opoa voi kiinnostaakin, kun ohjaa nuorta, koska nuoren ja. anhemöien näkemys jatko-opinnoista voi erota ihan täysin vanhempien koulutustaustan ja halujen myötä.
Muistan myös omilta kouluvuosiltani noita tehtäviä omasta perheestä tai isovanhemmista. Koskaan ei tullut mieleenikään, että opettajaa olisi kiinnostanut erityisesti tietää jotain juuri minun suvustani. Perhetehtävät nyt vain olivat näitä aina vain uudestaan toistuvia tehtäviä, kuten aineet kesämuistoista. Olivat varmaan yhtä tylsiä opettajan mielestä kuin meidän oppilaidenkin.
Huvittaa ajatus, että oma tyttäreni joskus saisi lapsen ja tämä lapsi joutuisi jonkin sukupuun tekemään. Lapsiparka, kun tyttäreni läväyttäisi muksun eteen sukututkimuspaperinsa ja ryhtyisi paasaamaan serkuista, isovanhemmista ja kummin kaimoista. Meillä koko perhe juoksee karkuun, kun tyttäreni ryhtyy kertomaan viimeisimmistä löydöistään.
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
Nykyään pitää arvioida oppilaiden kotioloja, syntyykö huolta. Tai näin opettajat tuntuvat tekevän, näin olen ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.
Jälleen tultiin tavallaan otsikon aiheeseen. Vanhempasi olivat "yhteiskunnallisesti arvostetussa" ammatissa, se EI ole minulle yhtä kuin ARVOSTETTU HENKILÖ ja mikä on yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, ei ammatti tuo arvostusta, vaan sen tekijä tai oletko sitä mieltä, että KAIKKI lääkärit ovat esimerkiksi arvostettuja pelkän valkoisen takin perusteella? Naiivia ajattelua!
Lääkäri on arvostettu ammatti. Se on fakta. Kateutesi ei sitä miksikään muuta.
Jokainen tietää, että lääkäriksi valmistumiseen on vaadittu paljon ja ettei niistä opinnoista monikaan selviäsisi.
Turha höperrellä yhtään mitään muuta.
Veljeni on lääkäri, eikä hän koko ajan keskustele siitä, miten arvostettu hän on, hän muuten selvisi niistä opinnoista. Turha höperrellä, jos itse on jäätelökojun kesämyyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Itse olen kyllä pettynyt ukkiisi. Miksi hän ei halunnut kertoa mielenkiintoisia sotatarinoita lapsenlapselleen? Kyllä niitä viinapäissään saunassakin käytiin aseveljien kanssa läpi niitä sodan kauhuja. Mitä raaemmat tositarinat sitä mielenkiintoisempia.
Minä kävin kouluni 70-luvulla ja meillä opettaja ohitti isoisien sota-ajat vain toteamalla, että teilläkin varmaan on monella sodassa ollut isoisä. Minulla se oli isä, ei isoisä. Hänkään ei koskaan sotamuistoja kertonut meille lapsille, joten en ihmettele aiemman kirjoittajan hiljaista isoisää. Oman isäni sotataipaleesta sain kasattua vain pieniä tiedonrippeitä sieltä täältä. Eiväthän ne sotajutut mitään lastentarinoita olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.
Ehkä se opettajan imenomaan käyttikin sen Pirjo-Pekan kohdalla sitä pelisilmä, joka on aina alisuoriutunut ja saanut heikkoja umeroita ja nyt vetäs sitten ihan kybällä.
Ilmeisesti sitä Pirjo-Pekkaa ei saisi kehua, koska joku toinen kympin oppias joutuu heikkoon valoon, kun heikko oppilas kerrankin osoittaa kykynsä sen sijaan, että ”toi saa aina seiskoja…”
Siinä tapauksessa olisin vielä asian ymmärtänyt, mutta kun se Pirjo-Pekka oli jo muutenkin luokan paras (tai ainakin toinen kahdesta parhaasra) oppilas, joka sai aina kymppejä. Ja mistään omasta kateudestani tässä ei ole kysymys, sillä Pirjo-Pekka oli oma lapseni, jonka puolesta tässä olen harmissani. Kärsin itsekin samantapaisesta opettajien kohtelusta kouluaikanani, vaikka juuri tällaista tapausta ei tullut kohdalleni. Mutta kyllä opettajat aina visusti pitivät huolen siitä, että luokkakaverini saivat tietää niin koenumeroni kuin keskiarvoni. Olisin paljon mieluummin pitänyt ne omana tietonani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä opettajat eivät vaan tajua että kaikki eivät tule keskiluokkaisista kodeista?
Onko miehesi kenties linnakundi? Jos lapsella on kunnon vanhemmat esim. lääkäreitä, insinöörejä, maistereita yms. niin miksi hän ei voisi sitä kaikille luokassa kertoa? Kyllä itseäni jos olisin opettaja ehdottomasti kiinnostaisi tietää oppilaiden taustat jo pelkästään sen takia, että osaisin erottaa helpommin mahdolliset kiusaajat eli yh-äitien ja linnakundien lapset
Onneksi et ole opettaja. Opettajien tulisi olla terveitä ja ennakkoluulottomia.
Se, että jonkun vanhempi on linnassa, ei ole mikään syy kohdella lasta eri tavoin kuin muita. Ketään ei pidä syyllistää kiusaajaksi, ellei näyttöä ole.
Ja mieluiten opettaja huolehtii etunojassa siitä, ettei kiusaamista esiinny.
Alaluokkien opettajani oli aivan loistava. Hän oli epäpätevä, joten aivan varmasti ei osannut lukemattomia metodeja opettaa lukemista, mutta kylläkin ymmärsi ja oli kiinnostunut oppilaista. Hän oli psykologian opiskelija, lähes valmis, ja erikoistui nimenomaan lapsiin. Hienosti luovi monet kiperät ja vaikeatkin tilanteet ja raivasi pois tilanteita jotka olisivat saattaneet johtaa vuosiakin kestäneeseen kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuon tavan täytyy olla jokin uusi ilmiö opettajilla ja juurikin se uteliaisuuden halu, minun kouluaikana ei koskaan kysytty tai edes viitattu kotioloihin, ei ainakaan siten, että sitä olisi erikseen lapselta udeltu tai kyselty, että pitää osata pitää esitelmä kotioloistaan. Kauheaa, jos totta, ei kai ole totta, eihän?
No ei ole kyllä uusi ilmiö :D Olen aloittanut koulutaipaleeni keskellä 90-luvun pahinta lamaa ja silloin jo kyseltiin vanhempien ammatteja. Eipä suojannut minua kiusaamiselta siltikään vaikka vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti arvostetuissa ammateissa.
Jälleen tultiin tavallaan otsikon aiheeseen. Vanhempasi olivat "yhteiskunnallisesti arvostetussa" ammatissa, se EI ole minulle yhtä kuin ARVOSTETTU HENKILÖ ja mikä on yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, ei ammatti tuo arvostusta, vaan sen tekijä tai oletko sitä mieltä, että KAIKKI lääkärit ovat esimerkiksi arvostettuja pelkän valkoisen takin perusteella? Naiivia ajattelua!
Lääkäri on arvostettu ammatti. Se on fakta. Kateutesi ei sitä miksikään muuta.
Jokainen tietää, että lääkäriksi valmistumiseen on vaadittu paljon ja ettei niistä opinnoista monikaan selviäsisi.
Turha höperrellä yhtään mitään muuta.
Veljeni on lääkäri, eikä hän koko ajan keskustele siitä, miten arvostettu hän on, hän muuten selvisi niistä opinnoista. Turha höperrellä, jos itse on jäätelökojun kesämyyjä.
Ai, olet kateellinen veljellesi? Se, että ihmisellä on arvostettu ammatti, ei kultaseni tarkoita sitä, että hänen pitäisi kaiken aikaa puhua siitä. Ja moni lääkäri mielellään jopa vaikenee siitä tuntemattomien seurassa, jottei joudu kuuntelemaan sairaskertomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla meidän isänmaallinen opettajamme (vanha nainen) sai päähänsä että minun pitää haastatella isoisääni tämän sotakokenuksista ja tehdä siitä esitelmä. Ei auttanut vaikka sanoin, että ukki ei ole koskaan puhunut niistä. Open mielestä minun vika, kun en vaan ollut kysellyt, joten nyt on korkea aika. No kävin sitten mummolassa ja kun sanoin ukille, että haluaisin haastatella sinua kouluun sodasta, tämä katsoi todella omituisesti, naurahti vähän kireästi ja alkoi tekemään jotakin muuta. Ja siinä se haastis oli. Kerroin tästä opettajalle, joka oli minuun "hyvin pettynyt" koska selvästi en halunnut esitelmää tehdä. Jep. Tämä oli ehkä 1992.
Samoin poikani koulussa on pitänyt piirtää tarkasti sukupuu, ja pienen lapsen piti haastatella isoisää sodassa olemisesta. Käsittämätöntä.
Siis aivan älytöntä, että pienen lapsen pitäisi haastatella isoisäänsä ja isoisän kertoa tästä. Kyllä nyt pitää metoo hästäg metoo hästäg metoo perustaa! Onhan se nyt ihan törkeää, että lasta kannustetaan tiedustelemaan isovanhemman elämästä ja kokemuksista. Lapsi purkkiin ja pumpulia sekaan!
Hästäg vaan itsellesi, ääliö. Onko tullut mieleen, että kaikki eivät halua puhua sotakokemuksistaan? Monessa perheessä se on vaiettu tabu.
En usko, että opettajat toimivat tahallaan ilkeästi, mutta monilta puuttuu pelisilmää. Tämä tulee näkyviin myös tosi hyvien oppilaiden kohdalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että opettaja kertoo koko luokalle, kuka sai kokeesta parhaimman numeron ja mikä se oli. Tai opettaja selittää koko yläkoululuokalle, kuinka kokeessa tehtävän 2 maksimipistemäärä oli 6, mutta Pirjo-Pekan vastaus oli kerta kaikkiaan niin loistava, että hän antoi siitä 7 pistettä. Eivätkö opettajat lainkaan muista omalta yläkouluajoiltaan, miten nuivasti luokkakaverit suhtautuvan tällaisen huomioon kohteena olevaan oppilaaseen?
Törkein omien lasteni luokassa ollut tapaus oli sellainen, että opettaja laittoi kympin oppilaan arvuuttelemaan omaa koenumeroaan luokkakavereittensa edessä.