Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
NouNou: ei olla julkisella kun ei päästä sinne enää mun ikäni takia. Eli yksityisellä käytiin omaan piikkiin ensikäynnillä ja tekivät muutamat testit. Mä käyn kyllä parhaillaan neuvolapsykologilla jonne pääsin mun myöhäisen keskenmenon (tapahtui vasta rv22) jälkeen ja oon saanut siitä asti jatkaa. Toki luulen etten enää kauaa saa sielläkään käydä kun km on jo 7 kuukautta. Mutta siellä oon kyllä näitä uuden yrittämisen aiheuttamia paineita ja tuntoja myös purkanut.
En edelleenkään oo saanut ovis plussaa tikutettua vaikka yleensä näinä päivinä muissa kierroissa tullut. Mitään limojakaan en ole nyt oikein havainnut. Ahdistaa. Nyt tulis jo kolmas kierto putkeen ilman ovis plussaa mikä tuntuu tosi oudolta kun aina aiemmin oon plussan saanut (viimeiset 1,5 vuotta aina silloin kun oon tikuttanut). Tuntuisi oudolta että ovikset loppuisi kuin seinään? Vai voiko niin käydä?
Haluaisin tästä yrittämisestä ja varsinkin tikuttamisesta taukoa. Tää on nyt tosi uuvuttavaa kun sitä plussaa ei tulekaan. Silloin kun plussan aina sai niin se tavallaan helpotti omaa mieltä ja nyt on ihan päin vastoin.
Ja NouNou tuo, että pessimismi väkisin valtaa mieltä, on erittäin tuttua. Ja ymmärrän täysin, ettei tuo 10-20% per kerta itseä vakuuta uskomaan, että nyt onnistuu 😔 Mutta silti pidän hurjasti teidän puolesta peukkuja! Niin kuin kaikkien muidenkin.
Mulle kävi samalla tavalla kun aiemmin jollekin muulle täällä, kirjoitin pitkän pitkän viestin ja painoin lähetä, mutta se vaan kummasti katosi… enkä jaksa enää naputella samaa uudestaan 😀
Nuunulainen, tsemppiä oviksen bongailuun. Ehkä se on vaan vähän myöhemmin kuin joskus? Mulla oli tässä kierrossa kanssa pari päivää myöhemmin kun kahtena edellisenä, sinänsä kyllä ihan hyvä koska niissä edellisissä oli ehkä turhan aikaisin ja nyt ns normaalina aikana kp13-14. Mutta siinä ehdin jo huolestua vaikka mistä, mm. että ovulaationi loppuivatkin jo nyt kokonaan. Minulla ei oikein yleensä ole muuta oireita, mutta testit onneksi osoittavat asiaa. Niihin on tosin mennyt pieni omaisuus jo, mutta ei voi mitään…
Nuunuulainen komppaan Blunaa, ehkä ovulaatio on ollut jonain poikkeavana ajankohtana (aiemmin/myöhemmin)? Minä kp päivänä olet aloittanut ja lopettanut testaamisen? Toki myös sillä labralla S-Prog pystyy tsekkaamaan progesteroniarvon, jos se on noussut tarpeeksi loppukierrosta niin on ”todiste” siitä että ovulaatio on tapahtunut. Toki se ei muuhun sitten autakaan, ei sen perusteella voi enää lugesteronia aloittaa kun se S-Prog pitäisi ottaa 7-9 päivää ovulaatiosta 😬
Onneksi olet saanut siellä neuvolassa käydä juttelemassa. Mitä yksityisellä sanottiinkaan teidän tilanteesta? Suositeltiinko IUI tai IVF?
Ymmärrän että tauko houkuttaa ja miksei sitä oman mielenterveyden vuoksi voisi pitääkin, saisi hetken hengähtää.
Pitkään olen välillä käynyt näitä keskusteluita lukemassa ja jotenkin nyt pitää tämä pohdinta omasta päästä päästää ulos. Ikää 38v ja entuudestaan 3-vuotias lapsi, toista ollaan yritetty nyt kaksi vuotta, vuosi sitten oli tuulimunaraskaus joka keskeytettiin lääkkeellisesti, sen jälkeen ei mitään. Ennen kesää päätin että kesällä laitetaan "superyritys" päälle ja jos ei mitään tule niin syksyllä myyn pois kaikki esikoisen jäljiltä sisarusta odottavat tavarat ja annan olla. Tässä sitä kuitenkin ollaan edelleen "pinnasängyn ja leikkimaton keskellä" kun joka kuukausi kuitenkin miettii että jos se nyt onnistuisikin niin odotan vielä tän kuukauden, mutta kuukausi toisensa jälkeen ne menkat tulee. Minun etätyöhuoneenani toimivasta huoneesta piti tulla toisen lapsen huone.
Kävin pari kk sitten tutkituttamassa oman hedelmällisyyteni ja siltä osin näyttää ihan mahdolliselta. Hoitoihin en halua lähteä, ovat kalliita, tulosta ei välttämättä tule ja yhden ystävän hyvin pitkää tuskallista polkua seuranneena en halua ryhtyä samaan rumbaan.
Päässä vaan pyörii siis kysymys, että milloin luovuttaa ja unohtaa koko asia.. Ikää alkaa olla sen verran että ei voi päättää pitävänsä vain vähän aikaa taukoa. Oma pää ei kestä sitä että ihan loputtomiin olisi "tulee jos on tullakseen", tarvitsen jonkun päätöspisteen.
Omat tuskailut taas toisaalta tuntuu epäreiluilta, kun on niitä samassa tilanteessa olevia jotka yrittävät ensimmäistä. Tässäkin ryhmässä ja ystäväporukassa.
Johonkin tämä nyt oli tarve vuodattaa, onko muita jotka tuskailevat samaa, luovuttaako vai jatkaako yrittämistä?
Esikoinen 2018
Toisen yritys aloitettu 10/2019
Heippa,
minulla myös ton seksin kans vähän pulmia, kun meillä tulee se muutama kerta yleensä siihen oviksen aikaan/ovisviikolle ja se on ollut meille kyllä tosi hyvä, koska nämä muutamat kerrat me jaksetaan hyvin ja jaksetaan jopa nauttia siitä, mutta kun tulosta ei näy eikä kuulu niin mietin että pitäisikö sitä seksiä olla sitten reilusti enempi. En haluaisi luoda miehelle paineita kuitenkaan niin ärsyttävää..kun se aika yleinen ohjeistushan on se et parin päivän välein menkkojen jälkeen sinne ovikseen asti. Oon lukenut niin paljon juttuja ja katsonut YouTube videoita missä tyypit kertoo kuinka vihdoin tulivat raskaaksi niin ja niin pitkän ajan jälkeen mutta aina tämä jätetään mainitsematta että kuinka usein harrastivat…ymmärrän kyllä että on henkilökohtainen asia 🙈 mutta tämän haluaisin aina ennen kaikkea kuulla ja että mihin kohtaan kiertoa se tärppikerta osui😅
Nyt on viikko oviksesta ja viikko menkkoihin, yhtään mitään tuntemuksia ei ole joten eiköhän ne menkat sieltä taas ala 😔
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Juulia kirjoitti:
Heippa,
minulla myös ton seksin kans vähän pulmia, kun meillä tulee se muutama kerta yleensä siihen oviksen aikaan/ovisviikolle ja se on ollut meille kyllä tosi hyvä, koska nämä muutamat kerrat me jaksetaan hyvin ja jaksetaan jopa nauttia siitä, mutta kun tulosta ei näy eikä kuulu niin mietin että pitäisikö sitä seksiä olla sitten reilusti enempi. En haluaisi luoda miehelle paineita kuitenkaan niin ärsyttävää..kun se aika yleinen ohjeistushan on se et parin päivän välein menkkojen jälkeen sinne ovikseen asti. Oon lukenut niin paljon juttuja ja katsonut YouTube videoita missä tyypit kertoo kuinka vihdoin tulivat raskaaksi niin ja niin pitkän ajan jälkeen mutta aina tämä jätetään mainitsematta että kuinka usein harrastivat…ymmärrän kyllä että on henkilökohtainen asia 🙈 mutta tämän haluaisin aina ennen kaikkea kuulla ja että mihin kohtaan kiertoa se tärppikerta osui😅Nyt on viikko oviksesta ja viikko menkkoihin, yhtään mitään tuntemuksia ei ole joten eiköhän ne menkat sieltä taas ala 😔
Kävinpäs teidän kuulumisia pitkästä aikaa lueskelemassa. Jaksamista kaikille omiin tilanteisiin. 🤗
Tuosta seksin määrästä voin sanoa, että tuollainen joka toinen päivä - juttu ei olisi tullut meillä kuuloonkaan. Nytkin tuo kierto mistä tää kyytiläinen tärppäsi, niin harrasteltiin varmaan koko kuukautena muutaman kerran ja oviksen seuduilla vain kerran.🙈 Ja sekin kerta oli ovisplussaa edeltävänä 1.5vrk aikana ja mielestäni ovis tuli vasta ovisplussasta aikaisintaan kahden vrk päästä. En todellakaan uskonut, että tärppäisi. No, tilanne on nyt se, että kyytiläinen aikakin toistaiseksi todistetusti mukana ja rv8+ menossa.
Kiitos Haaveissa21 tästä 🙏🏼 Ja onnea sinulle kyytiläisestä!
Kyllä näitä tarinoita on helpottavaa kuulla, ettei tarttis niin huonoa omatuntoa potea ettei olis tehnyt kaikkea tän eteen.
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Juulia, ymmärrän tuon sun huolen seksikerroista ja ajoituksista mutta toisaalta ajattelen että jos se olisi suurta rakettitiedettä ja kaikkien planeettojen pitäisi olla linjassa hekuman hetkellä kun tärppää niin miten kukaan tässä maailmassa olisi tullut raskaaksi 🙈 en siis usko että vain ihmiset jotka hässivät menemään kuin pupujussit onnistuvat. Toki omaa kokemusta tästä ei ole kun raskauksia 0, mutta meillä on tässä 11 yrityskierroksen aikana ollut välillä aktiivisempaa ja välillä ns. pakolliset panot, ja tulos on silti ollut aina sama.
Ei sillä tunnu olevan mitään merkitystä kuinka usein harrastaa seksiä.. esikoista yrittäessä (9kk meni aikaa silloin) tärppäsi juuri silloin kun sitä vähiten odotin, olin oviksen aikaan kaverin kanssa etelässä. Ja nyt kesän superyrityksessä seksiä harrastettiin joka toinen päivä siinä oviksen ympärillä 1,5-viikon ajan ja ei mitään tulosta. EHKÄ hyvin varhainen keskenmeno kun menkat alkoi vähän tavallista aiemmin ja olivat tavallista kivuliaammat.
Esikoinen 2018
Toisen yritys aloitettu 10/2019
Juu ehkä se on näin, turhaan kai stressaan siitä. Ja tosiaan en halua vielä lisää paineita luoda tähän, kun se se nyt tuntuu olevan meille sopiva määrä se muutama kerta. Sitä vaan miettii kaikki läpi et onko varmasti tehnyt kaikkensa…Huoh 😰
Mutta tuo on kyllä jännä et tuo toistuu niin monessa tarinassa et tapahtuu juuri silloin kun luulee ettei todellakaan voi tästä raskautua tai et on juuri jotain meneillään ettei oo kerenny miettiä ees ovulaatioita sun muuta. Kai siinä joku taika sitten on, että kun ei stressaa niin silloin tapahtuu 🤔
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Maltoin näköjään alle kuukauden olla palstalta pois :D Uusille tervetuloa ja ihanaa kun jaatte tunteitanne!
Onnittelut Haaveilija21! Ihanaa kuulla että pikku-kyytiläinen on pysynyt matkassa :)
Toffi, olipas jännittävää lukea sun kokemuksista, milloin saat tietää onko sinullakin pikkunen kyydissä?
ON ollaan käyty kaks kertaa lapsettomuuspoliklinikalla. Kävin ekan kerran yksin kun käsitin väärin (hoidot tehdään aina pariskunnille, ellei kyseessä ole itsellinen nainen), ja tuolla kerralla oli keskustelua ja lopuksi multa ultrattiin munasarjat (yleensä eka kerta on vain haastattelu/keskustelua tilanteesta, mutta koska olin siellä yksin, ne varmaan säälistä ultrasivat, en tiiä!). Ultrassa näkyi monirakkulaisuutta, ja vaikka uutinen oli huono, olen huojentunut! Tuntui hyvältä saada vastauksia. Monirakkulaisuutta on kuulema helppo hoitaa, ja kuulema reserviäkin löytyy. Elokuussa otettujen verikokeiden mukaan olen ovuloinut ainakin siinä kierrossa, vaikka sain tikkuun vain hailakkaa viivaa. Toisella kerralla ne haastatteli miestä, ja hällä jäi hyvä fiilis käynnistä ja lupas varata ajan simppa-analyysiin. Seuraava askel on siis hänelle se, ja mun pitää laittaa poliklinikalle s-postia kun menkat alkaa, niin kp3-5 otetaan verikokeet ja jossain vaiheessa aukkari. Nyt jännittää että onko miehen uimarit kunnossa, mut kuulema sperman laatua voi parantaa esim pesemällä ja lääkkeillä tai toimittamalla inseminaation.
Ja täytyy myöntää että koska tiedän ettei tässä kierrossa ole ollut mahiksia raskautua, olo on tosi rento. Aina kun aloin miettimään kiertopäiviä, jotenkin skippasin sen ajatuksen. Oviksen aikaan tietty jotenkin taianomaisesti havahduin, mutten tehnyt asialle mitään. Menkkojen pitäis alkaa ens viikolla ja nyt on käynnissä tavanomainen oireiden bongailun aika, ja helpottavaa huomata mitkä kaikki oireet kuuluu ihan kuukautiskiertoon, mitkä oon aikasemmin haaveillut raskausoireina. Tässä kierrossa tulee tasan vuos yritystä täyteen ja yk11 ilman sitä yytä :D
Voimia kaikille omiin tilanteisiin ja koitetaan pysyä positiivisina <3
Just itsekin selasin keskustelua taaksepäin etsiäkseni Toffin viimeisimmän :D toivottavasti olisi hyviä uutisia ❤️
Kiva kuulla Hongatar että teidän käynnit meni sinällään hyvin ja tutkimukset etenevät! Loistavaa että kaksilahkeisellekin jäi hyvä fiilis :)
Myös kiva kuulla että teitä on tsempattu sperman suhteen vaikka tulokset eivät ole vielä tiedossa, meillä kun on siinä juuri häikkää niin kiinnostaa koska oma napa. Rohkaistuin tänään varaamaan ajan Felicitakseen, ensi maanantaina mennään allekirjoittamaan hoitosuunnitelma tms. ja joulukuussa varmaan sitten ensimmäinen inseminaatio. Pyydän myös samalla käynnillä että gyne tekee julkiselle lähetteen valmiiksi jos jossain kohtaa on tarvis siirtyä IVF/ICSI-hoitoihin. Alkoi ihan silmät vetistyä sen puhelun jälkeen, toisaalta helpotti kun tietää että asia menee eteenpäin mutta toisaalta nyt viimeistään myönsin että ei me onnistuta ilman apua ja kärsitään tahattomasta lapsettomuudesta. Aloin myös pohtia kaikkea mahdollista, kenelle kaikille pitäisi kertoa, pitääkö perua tiettyjä menoja joihin liittyy alkoholi jne.
Juulia, kyllä se vähempikin riittää kunhan ajoitettu oikein! Mä opin ekan raskautumisen myötä bongaamaan oviksen limoista ja aloin huomaamaan, että "h-hetki lähestyy". Meillä nyt näillä kahdella viimeisellä raskautumiskerralla ollut seksiä hyvin täsmäiskumaisesti(siis tyyliin kaksi kertaa koko kierrossa) ja se on riittänyt.
Mullakin oli Toffi mielessä! Eikös ne alkiot olleet siirrettäessä jotain 5pvän ikäisiä, eli voisko r-testin tehdä tuon verran aikaisemmin, eli viikonloppuna? Jänniä aikoja eletään!
Ztebe, avautuminen on sallittua ja suotavaa. Pähkäilet vaikeiden asioiden parissa. Ei kukaan muu voi oikeastaan sun puolestasi päättää milloin yrittäminen olisi hyvä lopettaa. Se pitää prosessoida oikeasti tosi pitkälle, jottei sitten jälkikäteen jää kaduttamaan yrityksen lopettaminen.
Ihanaa Hongatar kuulla, että käynnit meni hyvin! Ja kyllähän se on ihan ok palstailla jos vaan pääkoppa sen sallii. Ainakin tuntuu siltä, että siellä on nyt positiivisempi fiilis kuin kuukausi takaperin, joka on tosi kiva juttu!
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Ihana lukea, että ootte miettinyt mun kuulumisia. Oon yrittänyt ottaa mahdollisimman rennosti. Lukemassa oon käynyt, mutta en kommentoinut. Mut rennosti ottaminen on tietty helpommin sanottu kuin tehty.
Sunnuntaista asti on ollut tunne, että menkat alkaa. Sunnuntaina itkinkin koko päivän ja eilen sit testasin, koska halusin varautua pettymykseen. Mutta sainkin hennon viivan 25-herkkyyksiseen Pregcheckiin. Tänään illalla viiva oli vahvistunut. Nyt on menossa 8dp5dt mikä vastaa dpo 13. En siis tiedä, onko viiva päiviin nähden hyvä, mutta toivon, että pieni olisi ekaa kertaa ikinä tarrannut kiinni ja pysyisi matkassa! Menkat pitäis alkaa (toivottavasti ei) huomenna ja virallinen testipäivä on sunnuntaina.
Tervetuloa mukaan Ztebe!
Nounoulle paljon tsemppiä hoitoihin! Toivottavasti saatte inseminaatiosta tarvittavan avun!
Hongatar hienoa, että homma etenee ja molemmille jäi hyvä mieli käynneistä!
Paljon onnea Haaveissa21! Ihanaa että kaikki on sujunut hyvin tähän asti!
Juulia, joskus siittiöiden laatu voi olla parempikin, kun ei ihan joka päivä tai joka toinenkaan puuhaile. Me mentiin luomuyrityksessä oviksen tienoilla joka toinen päivä -taktiikalla, mut eipä se tuottanut tulosta. OI:ssa sit lääkärin määrääminä päivinä :D
Taidanpa liittyä tänne pitkään yrittäneiden seuraan, jonkun aikaa jo lueskellut täällä muiden kuulumisia. Onnea Toffi, kaikki sormet ristissä että pysyisi nyt matkassa!
Minulla on nyt yk9 lopuillaan. Kävin tässä kierrossa gynellä hedelmällisyyskartoituksessa. Kaikki näytti hyvältä, vaan keltarauhashormonitulos 9 päivää ovisplussasta oli alle yksi. Eli digitestin ovisplussasta huolimatta ovulaatiota ei tapahtunut ainakaan tässä kierrossa, ja vaikka plussaa oon tikutellut joka kuussa, en voi tietää onko ovulaatiota oikeasti kertaakaan tapahtunut. Lääkäri kirjoitti letrosolit tukemaan ovulaatiota seuraavaan kiertoon, kunhan se nyt vaan alkaisi - menkat on myöhässä useamman päivän, vaan ton progesteroniarvon takia raskaus ei ole mahdollinen. Sinänsä ironista, kun olen koko yritysajan toivonut että olisipa menkat edes joskus myöhässä, jotta pääsisi raskaustestin tekemään, ja aina on menkat tulleet täsmälleen ajallaan. Paitsi nyt, kun mitään toivoa ei ole.
Kiva kuulla, että muutkin miettivät seksin määrää ja ajoitusta. Meillä on jo kokeiltu niin joka toisen päivän taktiikka kuin täsmäiskut juuri ennen ovulaatiota, mutta eipä kummastakaan ole vielä tulosta tullut. Kiva kuulla myös, että on niistä huonomminkin ajoitetuista seksikerroista raskauksia alkanut.
On tää kyllä aikamoista henkistä vuoristorataa tämä yrittäminen. En koskaan uskonut, että meilläkin se vuoden rajapyykki lähenisi hurjaa vauhtia. Toivottavasti noista letroista on jotain apua.
N34+M34. Esikoisvauvan yritys 02-2021 alkaen
Voi Toffi aivan hirmusti onnea! 😍 täällä on kaikki sormet ja varpaat ristissä 🤞🏻
Tervetuloa mukaan TeeJenni! Näinhän se on, ei tätä omalle kohdalleen olisi ikinä osannut kuvitella.
Heippa hei kaikille ja uusille tervetuloa mukaan!
Täällä alkaa olla toden teolla turnausväsymystä 😔 ja kaipaan todellakin taukoa tästä kaikesta ja näistä fiiliksistä. En siis saanut tässäkään kierrossa jostain syystä lainkaan ovisplussaa tikutettua, ei edes sinne päin.
Teille jotka kysyitte voisiko ovis olla myöhemmin tms kuin yleensä niin en usko. Yleensä aloitan testailun kp8 ja oviksen on saanut kiinni viimeistään kp14. Tässä kierrossa aloitin myös kp8 ja nyt menossa jo kp16. Se mikä kuitenkin on outoa on se, että mulla oli tosi vahvat limat noin kp12-14 mutta ilmeisesti selkeät ovislimat ei tarkoita että ovulaatio tapahtuu. 🤷♀️
Ollaankin miehen kanssa nyt päätetty, että pidetään loppuvuosi taukoa (aktiivisesta) yrittämisestä ja jätän ovis testailut kokonaan tekemättä vaikka se tarkoittaakin etten silloin voi aloittaa sitä lääkärin määräämää luge tukea (ja tämä toki harmittaa jos se olisikin ollut se asia mistä raskautuminen on ollut kiinni).
Me katsotaan sitten ensi vuonna mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. En ole siis luovuttamassa tai luopumassa lapsihaaveestani kokonaan mutta tää ei vaan ole tervettä että elämä pyörii vain tämän asian ympärillä ja nää ajatukset ja pettymykset uuvuttaa tosi paljon. Se, että aloitat päiväsi testaamalla ja petyt tai huolestut aiheuttaa sen, että koko päivä lähtee väärälle raiteille ja fiiliksillä useamman päivän kuukaudessa. Toivon, että tauko toisi jotain hyvää ja ehkä jopa lopulta auttaisi raskautumaan.
NouNou; meille yksityisen lapsettomuuslääkäri sanoi, että testien tulosten ym perusteella ei ole mitään syytä miksi en voisi tulla raskaaksi. Ja ei vielä hoputtanut mihinkään hoitoihin mutta sanoi toki, että ivf voisi nopeuttaa raskaaksi tulemista (johtuen jo ihan mun iästä) ja sitä varmaan harkitaan sitten joskus ensi vuoden puolella, jos edelleen ollaan tässä samassa tilanteessa. Ja hyvä, että te pääsette nyt edistämään tilannettanne! 👍
Ztebe: ymmärrän fiiliksiäsi ja sitä että mietit milloin luopua haaveista. Sen voi jokainen vaan itse päättää. Kyllähän moni saa lapsia vielä reilusti nelikymppisenäkin mutta toki hoitojen avulla. Jos meillä ei nyt luomusti uudelleen tärppää niin kyllä me varmaan vielä hoitoihin lähdetään vaikka mullakin ikää 40v
Toffille varovaiset onnittelut ja toivotaan, että kyytiläinen tosiaan pysyy matkassa!
Haaveilija: ihana kuulla, että raskaus on edennyt hyvin.
Juulia: en usko, että seksikerroilla on kauheasti merkitystä. Sen ainoan kerran, kun tulin raskaaksi niin meillä osui sille viikolle 3 krt noin muutaman päivän välein. Nyt ollaan yritetty noin pari kolme kertaa viikossa, joka päivä ja täsmäisku taktiikoita eikä mikään ole tuottanut tulosta 😔
Hongatar: hyvä kuulla, että tutkimukset meni hyvin ja tsemppiä jatkoon!
Mä taidan nyt pitää vähän taukoa myös tästä palstasta ainakin oman kirjoittelun osalta mutta saatan välillä käydä kurkkimassa teidän muiden kuulumisia. Ihanaa loppuvuotta kaikille ja toivottavasti mahdollisimman monella tärppää ❤️
Toffi, ihan mahtavaa! Onnittelut! Toivottavasti pysyy mukana ja viiva vahvistuu virallisena testipäivänä, mutta vaikuttaa siis tosi lupaavalta. Teilläkin on tainnut olla aika pitkä yritys taustalla… lohduttavaa myös meille kaikille muille kuulla positiivisia uutisia myös tässä ryhmässä ja tämä antaa myös lisää toivoa siitä, että hoidoista voi olla apua 😀
Ztebe, tervetuloa mukaan ja kiitos ajatusten jakamisesta, tsemppiä yritykseen ja pohdintoihin!
Hongatar, tervetuloa ”takaisin” pienen tauon jälkeen. Ihana kuulla, että asiat on edistynyt sen verran, että pääsitte käynnille ja jäi hyvä fiilis. Etenkin tuo miehen asenteen positiivisemmaksi muuttuminen kuulostaa tosi hyvältä. Kokemuksesta tiedän ettei miehen, joka ei ole projektista tai etenkään hoidosta niin innoissaan tai valmiina kuin itse, kanssa ole kauhean helppoa tässä muutenkin haastavassa asiassa, vaikka meilläkin tilanne tämän asian suhteen nyt ihan hyvä ja luottamukseni miehen mukana pysymiseen on pitkälti palautunut.
TeeJenni, tervetuloa myös mukaan! Aika jännä tuo kertomasi ovulaatiotesti-asia, olin ymmärtänyt että ne ovat pääasiassa tosi luotettavia ja näin antoi lääkärikin minun ymmärtää (etenkin jos näyttävät positiivista). Itse en ole lähtenyt edes kyseenalaistamaan saamiani positiivisia tuloksia vaan olen luottanut että se ovis on silloin 1-2 pvä ekan positiivisen testin jälkeen, mutta en sitten tiedä pitäisikö jos sinulle on käynyt noin että testi, ja vieläpä digitaalinen, näyttää oviksen eikä sitä olekaan tapahtunut… haluatko kertoa mitä testejä olet käyttänyt, ClearBlue vai muuta? Harmi juttu tuo että juuri nyt menkat myöhässä, toivottavasti alkavat pian niin pääsette taas yrittämään uudestaan.
NouNou: hienoa, että pääsette hoitojen pariin! Onhan se toki sinänsä kurjaa, ettei luomuna sitten onnistunut, ymmärrän sen ja itseäkin alkaa harmittaa sama (kun vaikuttaa ettei ilman hoitoja onnistune), mutta itse ainakin olen miettinyt että mitä väliä sillä oikeastaan on miten se tapahtuu kunhan tapahtuu, lopulta ei varmaan sitä edes ajattele kun/jos lopulta saa sen mitä on toivonut ❤️
Nuunuulainen, oliko niin että teillä oli jo joku hoitokontakti julkiselle? Lueskelin oman sairaanhoitopiirin lapsettomuusklinikan sivuja joskus, niin siellä ainakin mainittiin että on keskusteluapua ja terapiaa myös tarjolla. Onhan se ymmärrettävää ja täysin normaalia että kun on ensin joutunut yleensä julkiselle päätyessään sen vuoden painimaan itsekseen näiden asioiden ja epäonnistumisten kanssa, että vähän jelppiä saattaa kaivata. Jos on kontakti, niin pyydä rohkeasti apua sieltä, et ole ainoa etkäensimmäinen.
Ja kovin tutulta kuulostaa, ei vaikuta itsellä vielä nukkumiseen mutta en paljon valehtele jos sanon että on usein viimeinen asia illalla mielessä ja ensimmäinen herätessä. Pessimismi on vallannut myös ajatukset, juuri eilen ystävälle selitin inseminaatiohoidoista ja hän oli että ”no mutta hyvä, kyllähän se on tosi todennäköistä että teillä sitten tärppää!”. En voinut mitään sille että olin vaan nojaa, todennäköisyydet on 10-20% luokkaa per kerta että en nyt sanoisi. Kai se on vaan suojamekanismi ettei uskalla edes toivoa, helpompi näin.
Tänään ehkä dpo9 koska oviksen bongaus oli tosiaan pelkkien liuskojen perusteella, tein tyhmyyksissäni aamulla raskaustestin ja negahan se oli. Turhaa itsensä kiusaamista mutta minkäs teet.