Pitkään yrittäneet

Tervetuloa uusille mukaan!

Juulia: mullakin on ollut tunne/pelko alusta asti etten tule raskautumaan helposti. No kerran raskauduin suht helposti mutta se päättyi huonosti ja nyt uutta yritetty 6kk ja taas tunne etten tule kovin helposti uudelleen raskautumaan. Onneksi en itse ole instassa enkä muutenkaan seuraa juurikaan mitään raskaus- tai lapsijuttuja mitä nyt välillä luen jotain blogeja. Mäkin haluaisin voida vaan rauhassa odotella, että tulee jos on tullakseen mutta se ei mun iän takia oikein ole mahdollista 😥

Hope: oireiden kuulostelu on hyvinkin tuttua 🙈 toivottavasti olet raskaana.

Bluna: hyvä että uskalsit käydä testeissä!

Hongatar: ikävä kuulla, että tornado kävi kylässä mutta ehkä hyvä pitää vähän taukoa, jos tilanne on sellainen.

ON: täällä voitu olla kierron puolen välin jälkeen melko rennosti, koska ovis plussaa ei tullut 😔 joten ei paineita siitäkään, että pitäisi raskautua tai onko raskaana. Harmittaa tietenkin, että kävi näin enkä voinut sitä lääkärin määräämää lugesteronia siis lainkaan tässä kierrossa aloittaa. Lääkäri soittaa mun verikokeiden ja miehen simppatestin tuloksista viikon päästä niin täytyy samalla kysyä tästä mahdollisesta ovuloimattomuudesta. En nyt viitsinyt sittenkään mennä itse mittauttamaan progesteronia, koska mietin, että mitä se mua loppupeleissä hyödyttää. Ainakaan tässä kierrossa. Jos vielä ensi kierrossakin käy niin ettei ovisplussaa tule niin sitten täytyy miettiä asiaa uudelleen. Muutoin ei täällä mitään uutta, koska verikokeiden jne tuloksista ei tosiaan ole mitään tietoa vielä.

Oon yrittänyt viime aikoina kääntää ajatuksiani enemmän siihen suuntaan, että miksi meidän elämä on hyvää juuri nyt, kun ei ole lapsia. Mitä kaikkea voidaan tehdä miehen kanssa enemmän tai paremmin kuin mitä, jos olisi lapsia. Se on vähän auttanut. Vaikka toki se kaipuu omasta lapsesta on edelleen suuri mutta sen toteutuminen tuntuu jotenkin todella kaukaiselta asialta 😔

Heippa, helpottaa kuulla että muillakin samanlaisia ajatuksia! Itse en lähipiiristä ole vertaistukea saanut eikä ihmiset tunnu ymmärtävän oikein tätä tuskaa, olenkin päättänyt etten enää avaudu samalla tavalla kelleen. Vastaan toki jos kysytään.

Tosta ovulaation testaamisesta, ite olen digitaalisilla testaillu ja saan joka kerta sen plussan sieltä, ja se on melkein aina juuri se mitä flowkin ennustaa. Kallista se on mutta olen nykyisin käyttänyt vain sen pari testiä kun se ovulaatio on niin täsmällinen. Sitä olen miettinyt että ollaanko lopetettu yrittäminen liian aikasin, ollaan keskitetty nyt siihen että niitä kertoja olisi siinä ennen ovulaatiota. Sitten monesti onkin into lopahtanut ettei jaksa enää, mutta varmasti pitäisi vielä siinä seuraavina päivinä jossain kohtaa. Mut tääki on niin sitä että kun ei olla mitään koneita, hankala se on väkisin sekstailla.

Onko kellään muuten kokemusta jo ivf hoidoista? Mietin et kuinkahan hankalaksi tämä menee kun on pitkä matka klinikalle, kun siinähän tulee kuukaudessa monta kertaa kun joutuu ottaan töistä vapaata et pääsee…ensin kun ne munasolut kerätään sieltä ja sit vielä kun ne istutetaan. En tiedä miten me tää tullaan oikeesti toteuttaan 😫

Tervetuloa uusille!

Nuunulainen, hienoa, että näet myös hyvät asiat elämässä juuri nyt. Vaikka toki on myös lupa surra, kun surettaa. 

Tosi ikävää Juulia, että et ole saanut lähipiiristä vertaistukea. Varmaan sellainen, joka ei ole kokenut samaa, ei voikaan täysin ymmärtää. Mä arvostan mun monissa ystävissä sitä, että he myöntävät, etteivät täysin voi ymmärtää, mitä koen, mutta lupaavat kuunnella ja olla tukena. Tottakai olen myös saanut niitä kommentteja, että "älä stressaa" ja "tulee kun on tullakseen", "teillä on aikaa" ja "minun työkaverin kaverinikin tuli raskaaksi kun...". Hyvää toki nämäkin ihmiset tarkoittavat.

Meillä on just menossa IVF-hoidot. Tänään oli eka ultra kp 8 (pistospäivä 7) ja jossain tilanteessa ois voinut yks ultra riittää, mutta mä meen takas ylihuomenna. Meillä ultrat on täällä kotikaupungissa (pystyn työpäivän aikana käymään) ja punktio&siirrot ovat sitten n. 100 km päässä. Mä koin helpoimmaksi, että kerroin esimiehelle ihan suoraan ja hän oli ymmärtäväinen. Lupasi vapaata ja ymmärsi senkin, etten aina tiedä kovin montaa päivää etukäteen, milloin toimenpiteet ovat. Sairauslomaa tulee luultavasti muutama päivä punktion jälkeen. Olisko teillä ultratkin siellä kaukana?

ON Tänään ultrassa näkyi n. 10 kpl 10-15 mm follikkeleja. Uusi aika ylihuomenna, jolloin varmistuu, onko punktio pe vai ma. Luultavasti pe. Pistäminen on mennyt hyvin ja fyysisesti oon voinut vielä ihan normaalisti. Henkisesti on ottanut yllättävän koville. En ihan edes tiedä, mikä nyt ahdistustaa, kun tämähän on kai askel lähemmäs unelman toteutumista. Oon nyt onneksi syyslomalla, vikat päivät töissä mulla oli hermot todella kireällä. Yleensä oon aika kärsivällinen, mut nyt jouduin parissa tilanteessa pinnistelemään, etten suuttunut.. 

Nuunulainen, tsemppiä! Haluan uskoa, että kyllä se vielä teitäkin onnistaa. Olen ymmärtänyt, että vaikka ikää on, useamman vuoden vanhemmatkin ovat vielä onnistuneet 😊 Mutta ymmärrän oikein hyvin huolen ja hyvä jos voit/voitte ajatella asiaa monesta näkökulmasta.

Toffi, kiitos ensimmäisten IVF-kokemusten jakamisesta. Toivottavasti prosessi menee hyvin ja onnistaisi pian! Se on kai ainakin hyvä asia ja alku, että niitä follikkeleita on löytynyt ja useita…

Minulle näistä (mahdollisten) IVF-hoitojen odottelusta on tullut eräänlainen turva-ajatus itselleni. En tiedä onko henkisesti niin tervettä tai hyväksi, mutta kun jotain on oltava kun olo välillä niin ahdistunut/huolestunut siitä kun ne menkat aina vaan alkaa… Kun on huono päivä tai hetki, ja näitä hetkiä siis aika paljon, olen ajatellut että ”no, nyt oli taas pettymys mutta toisaalta olen taas lähempänä siitä että niihin hoitoihin voi mennä ja niistä on varmaan apua”. Eihän ne nyt tosiaankaan 100% varma ratkaisu ole, mutta kyllähän kai useimmat niistä saa avun ainakin jos jaksaa (ja henkisesti, fyysisesti ja tarv. taloudellisesti pystyy) riittävän kauan yrittää. Onneksi sentään näitä hoitoja on nykyään tarjolla, ajatella ihmisiä tässä meidän tilanteessa joskus vuosikymmeniä sitten…

Onnea plussanneet ❤

Pahoittelut uusista kierroista ☹

Täällä oli ovis muutama päivä sitten tai ainakin testiin sain plussan.

Piinaavat päivät edessä, vaikka luulenpa että PMS oireet ilmaantuu jälleen pikku hiljaa 😐

Syksy on saanut olon ihan vetämättömäksi ja mielen maahan.Kovin on ollut vaikea löytää positiivisuutta elämään. Piti lähteä vähän reissuun mutta flunssa jyllää meillä 😥

Toffi tosi paljon onnea hoitoihin! Tosi kiva kuulla näistä miten nää käytännössä sitte menee. Voin hyvin kyllä kuvitella että on henkisesti raskasta, ja osallahan sitten myös ihan fyysisestikkin kaiken maailman oireiluna. Mutta siis punktion jälkeenkö ois sitten sairaslomaakin muutama päivä, sitä en oo tiennyt. Onko sinulla pistoskohdissa arkuutta tai sellaista et tulee semmoinen patti sinne ihon alle?

Meillä ultrat tehdään varmasti ihan täällä kotikaupungissa ja sitten muutaman sadan km päässä muuten kaikki hoidot. Itse olen esimies ja minun työntekijät tietää kyllä mikä homma että siinä ei mitään ongelmaa, mutta omille pomoille en kyllä halua kertoa näin yksityisiä asioita. Miehellä tulee oleen hankala kun hän ei ole ikinä edes sairaana eikä muutenkaan pyydä ikinä vapaata. Vaikeaa on kyllä jos ei halua kertoa töissä ja vapaata pitäis sit pyytää aika usein.

Lueskelen täällä taustalla "pitkästä aikaa". Olen keskeytyneen keskenmenon jälkeen pysytellyt jonkin aikaa pois vauvapalstoilta ja varmaan vetäydyn vielä hetkeksi sivuun. On ollut rentouttavaa, kun tämä asia ei ole koko ajan mielessä. Tuntuu että oma kierto alkaa tyhjennyksen jälkeen heräillä ja ovisaika on ehkä tässä käsillä parhaillaan tai saattoi jo mennäkin 🤔

Tsemppiä teille kaikille ❤️

Kommentoin tohon hoidot ja välimatka asiaan. Meillä hoidot tehdään reilu 250km päässä. Käyn seurantaultrat omassa kotikaupungissa, mies ei ole niissä mukana, siellä vaan mitataan follikkeleita. Munasolukeräyksessä miehen piti olla mukana suorittamassa oma osuutensa ja saattajana. Tuosta viiden päivän päästä oli alkionsiirto, jossa mies oli mukana, mutta jos olis ollut erittäin hankalaa järjestää hänen lähteminen, niin olisin selvinnyt siitä reissusta kyllä yksinkin. Eli puolisolle nyt ei juurikaan poissaoloja tule, 2 työpäivää, kuten itsellenikin. Folliultrissa meni työaikaa multa noin 1,5 tuntia per kerta ja sen otin saldosta.

Chard jouduitko itse ottaa sairaslomaa sen punktion jälkeen vai tuliko siitä niin pahoja kipuja? Tuo kaks päivää kuussa kyllä kuulostais ihan OK et senhän kyllä pystyy järjestää. Meilläkin tulee joku 4-5 h ajomatka.

Oon ite näköjään kans jo ihan suoraan miettimässä jo et mennään niihin hoitoihin, ei oikeen jaksa uskoa että tässä tapahtuis mitään täs välissä. Letrozol mulla on nyt tukemassa, kai se jotakin siellä tekee kuitenkin. Pitäis yrittää kohta taas jaksaa tsempata..

Mä oon koko ajan olettanut, että tarvitsen pari päivää punktiosta toipumiseen, mut se selviää sit viimeistään punktion jälkeen. Tuliko Chardille saikkua?

Mitään patteja en huomaa, mutta Fyremadel (jarru) tekee pientä arkuutta pistokohtaan (en olisi tajunnut ellen olisi alkanut painelemaan ja selvittämään).

Ikävä kuulla Juulia ettet ole saanut tukea lähipiirissäsi. Toivottavasti tältä palstalta saat tukea. Ei mullakaan kovin montaa läheistä ole jolta oikeasti saisi tukea. Lähinnä ehkä miehen kanssa tätä asiaa käydään läpi. Hän on ollut suuri tuki tässä asiassa.

Mielenkiinnolla seurailen myös tuota ivf keskustelua. Meillä saattaa myös olla hoitoihin lähtö edessä. Itse en tosin ole ihan varma haluanko niihin lähteä. Mietityttää mahdolliset sivuvaikutukset ja mahdolliset henkiset vaikutukset. Että onko se kaikki sen arvoista? Toki varmaan on, jos saa vauvan syliinsä mutta kun mitään takeita ei siitä ole.

ON: mulla tuli vanha selkävaiva kylään ja suututtaa. Se lamaannuttaa kaiken tekemisen. Ja lisäksi joudun vetämään särkylääkkeitä (myös Buranaa) vaikka en haluaisi tämän lapsiprojektin vuoksi. Mutta pakko. Terveys ensin. Täytyy vaan luottaa ettei muutaman päivän buranakuuri vaikeuta meidän raskausyritystä (varsinkin jos seuraavan ovulaation aikaan ei tarvitsisi enää niitä syödä) tai aiheuta haittaa muutoin. En usko nimittäin että tässä kierrossa olisin ainakaan raskaana kun en sitä ovis plussaakaan saanut, toki aina pikkiriikkinen mahdollisuus on raskaudelle nytkin olemassa. Jotenkin turhauttaa. Tuntuu että aina yhden asian jälkeen tule aina seuraava asia mikä vaikeuttaa tätä hommaa. Ihan kuin joku yrittäisi kertoa mulle, että unohda koko homma, lakkaa yrittämästä. 😔

Mä oon käynyt läpi 2 ivfää yli 10v sitten, jolloin tuli saikkua punktiopäivä + 3 päivää sen jälkeen (eli siirtopäivään asti, silloin siirrettiin kolmepäiväiset alkiot). Tuossa oli viikonloppu välissä, eli punktio pe, siirto ma. Tuolloin tein fyysistä työtä.

Nyt on tehty yks ivf ja siitä tuli suoraan saikkua punktiopäivä + 5 päivää lisäksi, eli siirtoon asti (taas vkl välissä). Eli punktio oli keskiviikkona ja siirto maanantaina. Olisin saanut alkionsiirrossa lisää saikkua, jos työ olis ollut fyysistä, koska mun munasarjat oli vielä tosi isot. Mut teen toimistotyötä etänä, joten ei ollut tarvetta.

Punktion jälkeiset olot vaihtelee yksilöllisesti ja itsekin olen kokenut hyvin erilaisia jälkioloja. Yhden kerran olin todella huonovointinen ja turvonnut ja viittä vaille päivystykseen lähdössä. Toisen kerran ei ollut mitään hätää ja kolmas kerta oli kans ihan jees. Otin toki todella iisisti ja vaan lepäsin ja join vettä ne punktion jälkeiset päivät. Lepo on tosi tärkeetä, vaikka olo olis hyvä ja nesteitä pitää vetää vähintään pari litraa päivässä, mielummin enemmän. Munasarjat on niin turvoksissa, että ei kannata huhkia liikoja. Muistaakseni pomppivaa ja repivää liikuntaakaan ei suositella ainakaan pariin viikkoon.

Lisäys, ollaan yksityisellä klinikalla. En tiedä onko julkisella eri saikkukäytännöt.

Huomasin ainakin eron nyt tämän keskenmenon kanssa. Ultria tehtiin siis yksityisellä ja kun lopulta kolmannella tarkistuskerralla alkion syke oli sammunut, niin yksityinen gyne olis kirjoittanut mulle saikkua siitä päivästä tyhjennykseen asti, mut en huolinut, kun en kokenut silloin tarvitsevani. Sit kun kävin julkisella hakemassa tyhjennyslääkkeet niin tasan sen tyhjennyspäivän olisin saanut sairaslomaa. Vaadin sit vielä yhden päivän siihen lisää ja sain peräti 2 päivää. Sen perään oli onneks viikonloppu ja lisää olisin varmasti saanut työterveydestä, jos olisin tarvinnut.

Toffi, lykkyä tykö pe tai ma koitokseen ❤️

Muillekin jaksamista omiin tilanteisiin, ehkä havaittavissa kisaväsymystä taikka sitten syksyn tuomaa väsähdystä viesteissä/aatteissa 😔❤️

Monet miettivät jaksavatko lähteä rankempiin hoitoihin, ymmärrän täysin ja käsitän idean miksi se mietityttää. Luulen kuitenkin että meillä tulee käymään niin ettei tämä lopu ennenkuin jokaikinen kortti on käännetty ja vielä moneen kertaan, en usko että saisin mielenrauhaa ellen ole ns. ”tehnyt kaikkeani” (ihankuin tässä ei olisi jo nyt tehty enemmän kuin monet raskauden eteen).

Ajattelin lähiaikoina ottaa härkää sarvista ja mennä puhumaan asiasta esimiehelleni, varsinkin kun näillä näkymin mennään ensimmäiseen inseminaatioon joulukuussa. Tänään paljastin tulevia suunnitelmia muutamalle läheiselle työkaverille, itkuhan siinä meinasi tulla. Toki he kaikki tiesivät että ollaan koko vuosi yritetty, joten ei varmaan tullut yllätyksenä sinänsä. Alan muutenkin kallistumaan sille kantille, että parempi kertoa ystävillekin mikä meininki kuin joutua keksimään jotain höpöhöpö-valheita esim juomattomuudelle, jos inseminaatioon mennään niin en ota tipan tippaa enkä kyllä jaksa siinä tilanteessa mitään raskaus-uteluja. Ajattelin ehkä kertoa asiasta omille vanhemmillenikin, puoliso saa päättää haluaako kertoa omalle perheelleen.

Onko kellään kokemusta inseminaatiosta omaan luomukiertoon ilman ovulaatioinduktiota? Entä inseminaatiosta/IVF/ICSI miehen sperman vasta-aineiden takia?

Omaa tylsää päivitystä taas tänne. Menkat alkoi, eli kp1. Surullinen, pettynyt ja huolestunut fiilis. Tiedätte varmaan hyvin kaikki tämän omasta kokemuksesta 🙂 etenkin huolestuttaa kun oli toista kertaa jo niin lyhyt kierto. Verikokeiden (kromosomiviat ja vasta-aineet) tuloksia saa yhä jännityksessä odotella. Mutta eipä voi taas muuta kun vaan jatkaa yrittämistä, vielä pari kk ja sitten kai ne IVF-hoidot. Nyt kai yk 10 tai jotain. Toivotaan että ne hoidot sitten auttaisi. Siihen haluan niin uskoa…

Pahoittelut menkkojen alusta Bluna! :(

ON Tänään näkyi 7 kpl 17-19 mm folleja eli tänään pistetään irrotuspiikki ja pe on punktio. Alkaa olla sellaista kutkuttavaa jännitystä, et ehkä kohta ollaan raskaana. Toki tiedän myös, et pettymys tulee olemaan melkoinen, jos yksikään ei hedelmöity tai selviä siirtoon/pakkaseen. Mut nyt yritän olla miettimättä ikäviä skenaarioita.

Kiitos Toffi & tsemppiä paljon! Tuo kuulostaa ihanan konkreettiselta. Eiköhän se onnistu! Ainakin tuo määrä on minun ymmärtääkseni (tietysti ilman mitään asiantuntemusta mutta kuitenkin) hyvän kuuloinen, tai siis että on niitä kai monilla ollut paljon vähemmänkin, luulisi että ainakin osa selviäisi noista. 😀

Kiitos kun jaoitte omia kokemuksia, mulle ainakin on ihan äärettömän tärkeetä kuulla näistä kun itsellä hoidot on edessäpäin. Ja toffi tosi jännää, kuulostaa tosi hyvältä 👍🏼

Hei ja pakko sillee vähän korjata kun sanoin etten saa tukea niin tarkoitin nimenomaan sitä vertaistukea, mulla on ihanat ystävät mutta huomaan et he ei oikeen ymmärrä tätä lapsettomuuden tuskaa kun ei ole siitä kokemusta. Sen takia tullut tunne että ehkä en halua niin syvällisesti näitä asoita käydä läpi.

Oliko muuten letrozolin käyttäjiä täällä? Mulla on ihan hirveen kipeä alaselkä jota mulla ei siis yleensä oo ikinä, googlettelin et vois olla letroista johtuvaa. Onko muilla ollut? On sen verta kipeä että pakko ottaa särkylääkettä, ärsyttää ottaa kun oon pyrkinyt etten kovin helpolla ota varsinkaan ovulaation aikoihin. Vaikka ei se nyt varmaan oikeesti tee mitään haittaa, onkohan sitä turhanki tarkkana tällaisissa asioissa 😬

Juulia, mä käytin letroja ovulaation induktioissa, mut mulla ei kyllä selkä kipeytynyt. Väsymystä ja päänsärkyä oli jonkin verran. Parasetamoli on turvallisempi särkylääke oviksen aikoihin. Tulehduskipulääkkeet kuten burana voivat vaikuttaa kai kiinnittymiseen. Näin ainakin kätilö mulle tänään sanoi.

ON Tänään keräsivät 12 munasolua eikä ollut paha. Sain särkylääkkeen ja pahoinvointilääkkeen suun kautta esilääkkeinä ja sit toimenpiteen aluksi kanyylin kautta särkylääkettä, joka myös nousi sopivasti päähän ja auttoi jännitykseen. Kohdunkaulan(?) puudutus nipisti hieman, mut vain sekunnin. Keräys ei juuri tuntunut. Toisella puolella vähän menkkamaista juilintaa. Toimenpide oli ohi noin 15 minuutissa. Sit lepäilyä tunnin verran ja saatiin lähteä kotiin. Vielä ei ole ollut kipuja kotona, mut varmaan jossain vaiheessa alkaa kipulääkkeiden vaikutus hiipua. Tuoresiirtoon päästään vasta ke eli sinne asti pitää varmaan jännittää, kuinka moni hedelmöittyy, jakautuu jne.

Apua miten jännittäviä aikoja te elätte Toffi 😍

Toffille tsemppiä koitokseen!

Blunalle pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta. Mulla kans kierto lyhentynyt ja se kyllä pistää mietityttämään ja mielen matalaksi.

ON: täällä kans menkat alkoi ja kp 4 menossa. Tääkin kierto jäi suht lyhyeksi tai no luteaalivaihe jäi, oli taas vain noin 10 päivää. En tosin voi olla ihan varma, kun en sitä ovisplussaa tässä kierrossa saanut. Ja vaikka tiesin ettei tässä kierrossa tärppiä tule niin silti oli suuri pettymys ja suru kun menkat alkoi. Mistä sitä tietää vaikka se, että jouduin syömään Buranaa ovulaation jälkeen olisi estänyt kiinnittymisen.

Mä olen jotenkin todella todella väsynyt tähän yrittämiseen ja siihen, että elämä pyörii tämän asian ympärillä ja ehdoilla. Siihen, että joutuu miettimään voinko ottaa Buranaa tai jos otan niin mitä se aiheuttaa, siihen että joutuu miettimään mitä voi syödä tai juoda, siihen että pitää miettiä milloin on ovulaatio ja ollaanhan samaan aikaan kotona, siihen, että joutuu miettimään ettei vaan sairastu flunssaan tai muuhunkaan juuri ovulaation aikaan (mikä voisi estää ovulaation tai vaikeuttaa yhdynnän sijoittamista siihen ajanhetkeen), siihen että joutuu miettimään millainen työviikko on ovulaatioviikolla, että meneekö ylitöiksi ja jaksaako ylipäätään oikeina päivinä sekstailla, siihen että miettii oonkohan mä raskaana ja tarkkailee mahdollisia oireitaan, siihen että miettii onkohan meillä lapsi silloin ja silloin (esim ensi vuoden jouluna, kun tämän vuoden jouluna piti olla mutta keskenmeno vei sen pois meiltä), siihen että näkee kavereiden ja muiden raskauskuvia tai kuuntelee niiden lapsiperhe juttuja ja itsellä ei tietoakaan moisesta, siihen että tuntee siitä kateutta vaikka ei haluaisi, siihen että joutuu käsitellä jatkuvasti näitä pettymyksen ja surun tunteita kun menkat alkaa ja erityisesti siihen, että kokee epäonnistuneensa naisena, kun ei kykene tulemaan raskaaksi ja synnyttämään lasta.

Ja anteeksi tämä negatiivisuus ja avautuminen 😔