Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
Mannapuuro, olen pahoillani 😔❤️ Vaikka sen kuinka tiedostaa ettei kannata liian ajoissa innostua liikaa niin itse ainakin sekoaisin täysin, varsinkin kun ei ole plussan plussaa piirtynyt kertaakaan. Mutta just niinkuin sanoit, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.
Nuunuulainen, oletko kokeillut digitaalisia ovulaatiotestejä? Mä en ole koskaan eläessäni saanut liuskaan mitään supertummia viivoja, mutta käytän niitä perustestaamiseen ja kun epäilen että niiden perusteella plussa, niin varmistan vielä digillä. Ei jätä arvailujen varaan ja itse ainakin saan siitä mielenrauhan just kun pitää myös aloittaa se progesteronituki 3 päivää ovulaatiosta. Koska sun on siis määrä aloittaa lugesteron?
Progesteronista, mulle gyne määräsi labrat 7-9 päivää ovulaatioplussasta. Nyt tässä kierrossa kävin 8.päivänä ovisplussasta, ja arvo oli huomattavasti korkeampi kuin kahdella aiemmalla kerralla 7.päivänä oviksesta. Sattumaa vai ei, mene ja tiedä. Mutta arvo tosiaan kertoo onko ovulaatio tapahtunut vai ei, varsinkin jos on tarpeeksi korkea/matala. Eli esim tässä kierrossa mulla oli ovis+ 24.9, labrassa kävin 2.10.
Vitamiineista mulla käytössä Minisun Mama-monivitamiini, maitohappobakteeri, magnesium, Puhdas+ vahva ubikinoni (Q10 auttaa kaikessa uusien solujen muodostumisessa, 3kk käytön jälkeen parantaa munasolujen ja siittiöiden laatua, ubikinoli-muodossa imeytyisi vielä paremmin) ja uutena laskeneiden ferritiiniarvojen takia rautalisä ja C-vitamiini sekä ovulaatiota buustaamaan Puhdas+ inositoli-jauhe. Aiemmin käytin myös siveydenpuu-kapseleita ja gelee royalea, mutta ne lopetin luettuani Projekti vauva:n missä niistä vähän varoiteltiin että voivat sekoittaa hormoonitoimintaa. Aiemmin join greippimehua alkukierrosta ovulaatioon mutta senkin olen lopettanut.
Haaveissa21: oih ihanaa! Suuret onnittelut ja tarrasukkia matkaan. Lohduttaa vähän saada iloisia uutisia, kun sullakin km kulunut kuitenkin jo vuosi ja nyt tärppäsi. Teitkö jotain eri tavalla tässä kierrossa kuin aiemmissa?
Mannapuuro: olen pahoillani tapahtuneesta. Hyvä kuitenkin, että jotain yritti tapahtua.
Kiiko: hyvä tietää, että noinkin lyhyessä ajassa voi mennä negasta plussaan ja takaisin. Mä yleensä mittaan aina aamulla heti herättyäni (kerran päivässä) ja oon kyllä silti yleensä aina saanut plussan mitattua. Kyllä mä siis uskon, että ovulaatio tapahtuu niissä kierroissa kun plussa tulee. Lähinnä tää ja viime kierto huolestuttaa, kun molemmissa oli selkeä viiva mutta ei tarpeeksi vahva eli plussa jäi saamatta. Tai no toki tässä kierrossa on siihen vielä mahdollisuus, jos ovis onkin jostain syystä myöhemmin kuin yleensä. Otin tosin koronarokotteen viime kierron alussa niin jäin miettimään voisiko se aiheuttaa viime ja tän kierron mahdollisen ovuloimattomuuden?
Ja bongaan kyllä siis yleensä myös ovislimat mutta niihin ei voi oikein luottaa kun niitå saattaa tulla jo kp 7 ja sitten monta kuivaa päivää ja sitten taas limaa oletetun oviksen aikoihin ja välillä vielä taas joitakin päiviä oviksen jälkeen. Tässä kierrossa tuli joku limaklöntti jo kp5 ja eilen oli sit myös suht selkeää kananmunan valkuaisen tapaista läpinäkyvää ja venyvää limaa. Jonkun verran myös tänään aamulla. Lämpöjä en taas jaksa mittailla. Ja oviskipuja tms en tunne juuri koskaan. En muista tunsinko nuorempana. Ehkä.
NouNou: kyllä mä oon digitaalisiakin kokeillut ja ne on kyllä selkeitä (ei jää tulkinnan varaa) mutta ne on vaan niin hemmetin kalliita ettei raaskisi ostaa niitä 🙈 Teetkö siis itse niin, että mittailet esim kp 8-11 liuskoilla ja sit jos alkaa näkyä jotain haaleaa viivaa niin siirryt heti digiin ja mittaat sillä siihen asti kunnes saat plussan vai jopa niin, että kun liuska voisi olla lähellä plussaa niin mittaat vain kerran digillä? Mietin vaan, että bongaako se digi sen lh hormonin jos sillä alkaa mitata vasta ns ovispäivänä?
Tuo ubikoni jäi kiinnostamaan. Mikä se siis on ja voiko sitä huoletta syödä vai voiko olla haittoja?
Lisäksi kiinnostaisi tietää mikä sun ferritiini arvo oli? Kun mulla oli päälle 20 aiemmin ja mainitsin tästä lapsettomuuslääkärille nyt kun käytiin niin oli sitä mieltä, että se on rajoissa eli ihan ok. Eikä puhunut, että haittaisi raskautumista vaikka olen kyllä siitä ennestään lukenut.
Kiinnostaisi myös tietää (kun en jaksa kahlata koko ketjua ja viestejä läpi) että mitä kokeita teille muille on määrätty kun olette hakeutuneet lapsettomuusklinikalle/-tutkimuksiin?
Kun itseäni vähän jäi mietityttämään, että miksi mulle määrättiin vain kilpirauhaskokeet ja amh arvo (ja d-vitamiini ja ferri) mutta ei esim lh tai fsh arvoja tai juuri tuota progesteronia.
Kiitos teille! Epäuskoinen olo koko asiaan, vaikka etova olo ja muutama muu uusi tunne vaivaakin.
Nuunulainen: tais olla nyt oikeasti eka kierto reilun vuoden takaisin keskenmenon jälkeen, kun osasin rennommin(=olin menettänyt toivon että voisi koskaan tärpätä) asiaan suhtautua. 🤔 Muuten mikään ei poikennut ed.kierroista. että en tiiä miksi nyt sitten tärppäs. Toinenkaan osapuoli ei ole mitään tapojaan muuttanut tms. Tuuripeliä tää taitaa välillä olla.
Nuunulainen, mä kävin viime syksynä yksityisellä gynellä kun epäilin ovulaatioimattomuutta (juurikin siksi, kun en saanut niitä plussia ovistestiin kun lh-huippu meni niin nopeasti ohi). Hän halusi otattaa muutamat perusarvot (perusverenkuvaa, kilpirauhasta, prolaktiini ja joku sukupuolitautitesti) ja kun ne vaikutti olevan kunnossa, laittoi hän lähetteen lisääntymispolille.
Lisääntymispolilla (HUS) olisi pitänyt ennen ensi käyntiä käydä labroissa, jossa oli määrätty HIVn ja hepatiitin lisäksi S-AMH, S-FSH, S-LH. Käynti ja labrat jäi itsellä tuolloin käyttämättä kun plussasin välittömästi lähetteen saannin jälkeen. Mieheltä oltaisiin muistaakseni otettu spermanäyte.
(Mun ferritiiniä et Nuunulainen kysynyt, mutta se oli syyskuun alussa 19. Työterveyslääkärin mukaan "samanlaiset arvot on 80% mun ikäluokan naisista" ja "voit syödä 100mg/pv rautaa". Silleen jahas, OK. Useiden tutkimusten mukaan ferritiini alle 30 olisi raudanpuutos. )
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Nuunuulainen, esim viime kierrossa tein Pregcheckin liuskoilla ovistestit kp 9-13, kun ne alkoivat näyttää plussalta kp12 niin tein digin joka oli nega. Kp13 aamulla ensin liuska joka näytti asteen tummempaa, varmistus digillä joka plussa. Clearbluella muistaakseni 10 tikkua/digipaketti, niin itse pärjään niillä 3 kiertoa :D ja tosiaan joskus liuskaepäilykset osuvat niin hyvin oikeaan että menee vain yksi digitesti kierrossa, normiliuskoja ehkä 5. LH alkanee laskea itse ovispäivänä niin silloin ei varmaan millään testillä saa enää plussaa kun LH-huippu on jo ohitettu 🤔
Kävin huurupäissäni hedelmällisyyttä tukevassa akupunktiossa viime keväänä/alkukesästä ajatellen että tulisin sen avulla raskaaksi. Siinä kun juttelin akupunktiota tekevän naisen kanssa aiheesta, niin kertoi että monille hänen asiakkailleen oli suositeltu ubikinonia hedelmällisyyteen. Ja tosiaan Projekti vauva:ssa oli kirjoitettu siitä myös. Ei pitäisi olla mitään esteitä käytölle enkä ainakaan mistään ole lukenut että olisi haittoja. Toki lopettaisin käytön jos tulisin raskaaksi, siitä oli maininta jollain sivustolla. Ainakin Dextra suosittelee sitä sivuillaan hedelmöityshoitoihin liittyen: https://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2020/07/19/onko-elintav…
Ferritiinini oli viime kuussa mitattuna 33, keväällä se oli vielä huhtikuussa 60. Ja syynä puhtaasti kuukautiset, kun oli minipillerit käytössä vuodotta 5-6 vuotta niin nää kuukausittaiset vuodot ilmeisesti aika shokki kropalle. Hemoglobiinia ei nyt mitattu, niin en osaa sanoa missä jamassa se mahtaa olla. Kysyin lääkäriltä niin sanoi että kannattaa aloittaa rautalisä. Mutta käsittääkseni tämä ferritiini jakaa vähän lääkäreitä, osa pitää ihan humpuukina ja osa suhtautuu vakavasti. Alle 30 on merkki varmasta anemiasta ja yli 100 varma tae ettei ole anemiaa käsittääkseni. Kaikki välillä 30-100 voi olla arpapeliä.
Keväällä soitin terveyskeskukseen ja pyysin otattamaan labroja lastenhankintaa ajatellen, silloin tk-lääkäri määräsi labroiksi perusverenkuvan, ferritiinin, sokerit, maksa- ja kilpirauhasarvot. Tiputteluvuodon & lyhyen luteaalivaiheen takia gyne määräsi kertaalleen s-prog progesteroniarvon. FSH-liuskatestejä tilasin itse Raskauskeijulta ja kerran otatin Puhti.fi kautta verikokeena. Mutta tosiaan gyne ei ole ollut muusta kuin progesteronista kiinnostunut, ei edes inseminaatiota edeltävästi. HIV ja hepatiittitestit täytyy otattaa ennen inseminaatiota, mutta ne eivät sitten liitykään mitenkään hedelmällisyyteen. Varmaan jos/kun julkiselle hakeudutaan, niin siellä otetaan kaikki mahdolliset labrat yksityisellä tehdyistä selvityksistä huolimatta.
Juuri juteltiin puolison kanssa, niin kaksi kiertoa katsotaan vielä luomuna ja sitten mennään joulukuussa inseminaatioon. Ehkä jos tärppäisi nyt niinkuin Haaveissa21:llä, sillä itse en enää usko tippaakaan luomuraskauteen. Mutta puoliso haluaa vielä koittaa niin koitetaan sitten.
Täällä on taas ollut hyvää keskustelua monesta asiasta ja olisi kiva kommentoida vaikka mitä, mutta työt alkavat (ja pitää ehtiä niihin verikokeisiinkin vielä), joten nopeasti pari kommenttia viimeisimpiin viesteihin…
Haaveissa21: paljon onnea ja tsemppiä tuleviin viikkoihin ja kuukausiin! 💕
Nuunulainen, tuosta progestonista omakin kokemukseni: mulle gyne sanoi, että verikoe 6-8 pvä ovulaatiotestiplussasta. Mulla se taisi silloin olla tyyliin kp 17-18 kun ovulaatio oli aika aikaisin kierrossa. Mulla se oli hyvä, joten siitä testistä ei löytynyt itselleni apua, mutta monella se tosiaan on kai ollut haasteena ja ilmeisesti aika hyvin korjattavissa joten kannattaa testauttaa.
Noista vitaamineista yms. joista useat kirjoitteli. Mulla on käytössä tuo ubikinoni Q10, D-vitamiini (sellainen ihan normaali annos jota Suomessa suositellaan usein kaikille), raskausajan multivitamiini (jossa lukee että suositellaan myös yrittäessä), vehnänalkioöljy, omega-3 -kapselit ja lisäksi muutaman viikon nyt ollut reseptilääkkeenä myytävä hormoni DHEA, josta lähinnä jenkkisivuilta löytyy väitteitä positiivisesta vaikutuksesta hedelmällisyyteen ja munasolujen laatuun ja/tai määrään. Kaikenlaista siis on käytössä, mutta ei vielä ainakaan minkäänlaisia tuloksia. Mutta ehkä noista vitamiineista ei nyt ainakaan haittaa ole kun kohtuumäärä käytössä, ja eihän sitä tiedä jos ne pidemmällä tähtäimellä auttaisivat. Mulla verikokeissa ollut kyllä kaikki laajassa verenkuvassa yms ihan normaalisti, eli suoraan vitamiineja ei kukaan ole suositellut. Ferritiini esim oli kuulemma ihan hyvä. D-vitamiini oli myös selvästi viitearvoissa, tosin siitä luvusta itse päättelin että voisi se vähän korkeampikin olla, oli enemmän matalammassa kuin korkeammassa päässä viitettä. Mulla on siis olleet kaikki muut kokeet tähän saakka hyviä paitsi se AMH joka tuntuu olevan jotenkin se kaikkein ikävin ja hankalimmin korjattava (tai eihän sitä kuulemma voi siis korjata edes, mutta tarkoitan siis hoidettava) 😔 Mutta nyt tosiaan menossa lisätesteihin… Ai niin ja sitten käytössä vielä kilpirauhaslääke Thyroxin kun lääkärin mielestä kilpirauhasarvoni oli raskautumista ja raskautta ajatellen liian korkea, vaikka sinänsä arvoni oli ”normaalissa skaalassa” ihan viitearvoissa ja enemmän siellä niiden alapäässä. Palstoilta kuuluisaa greippimehua en ole ottanut nyt kun sitä ei saa Thyroxinin kanssa ottaa, ja toisaalta se kai vahvistaisi ovulaatiota tai kohdun limaa tms (huhupuheiden mukaan, en tietenkään tiedä pitääkö ollenkaan paikkaansa) ja mulla ei ne ole ehkä olleet se ongelma ollenkaan vaan juuri se munasolujen alentunut reservi ja mahdollisesti huono laatu (laatua kai vaikea mitata tai nähdä paitsi vasta sitten maljalla IVF:ssä tms, mutta mietin itse voisiko näin olla kun kai se laatu ja määrä osin kulkee yhdessä ja lisäksi kun mitään ei kerta ole tapahtunut kunnon yrityksestä huolimatta…).
Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!
Päivitystä vielä edelliseen: kokeet käyty, huh. Uskalsin mennä. Kiitos aiemmasta kannustuksesta! Mutta - koska kyseessä oli osin aika vaativat vasta-aine- ja kromosomiverikokeet yms niin tuloksia joutuu odottelemaan jopa yli kuukauden! Yleensä jo muutaman päivän tulosten odottelu on ollut ihan tuskaa. No, eipä voi muuta kuin odotella ja koittaa sinä aikana jatkaa tavallista yritystä parhaan mukaan, siltä varalta että siitä olisi jotain hyötyä 🙂
Mannapuurolle pahoittelut ettei ilo kestänyt pitkään :( Mutta lupaavaa että jotakin yritti tapahtua!
Haaveissa21, onnittelut minultakin! Ihanaa että tähän ryhmään tulee plussia <3 Luo itsellekin toivoa, että kärsivällisyys vielä palkittaisi :)
Hämmennyin lisäravinteiden määrästä joita täällä lueteltiin, ite syön tyyliin magnesiumia ja folaattia päivittäin jos muistan :D
Hyvä Bluna jun olit rohkea ja kävit testissä! Nyt vaan kärsivällisyyttä tulosten odotteluun...
Meillä kävi taas tunteiden tornado kylässä ja päätettiin että laitetaan projekti jäihin loppuvuodeksi. Tää on vaikuttanut meidän suhteeseen etäännyttävästi ja varsinkin siksi kun minä olen niin ehdoton sen kanssa että haluan jälkikasvua "vaikka väkisin". Jos ollaan saatu parisuhde elpymään niin arvioidaan tilanne uudelleen. Tuntuu hurjalta että lapsettomuus on tullut meidän väliin jo ensimmäisenä vuonna. Kuitenkin sen perheen haluaa oman kumppanin kanssa ja sitä suhdetta pitää vaalia, vaikeinakin aikoina. Mun on aika kaataa ämpärillinen jäävettä päähäni et unohdan hetkeksi kaikki ovikset ja oirebongailut :D
Hienoa Bluna että uskalsit mennä, nyt sormet ristissä tuloksia ajatellen & odotellen 🤞🏻
Itse huurupäissäni aloin ottaa päivittäin ruokalusikallisen omenaviinietikkaa veden kanssa 😅 kun tässä ei muutenkaan jo kaikkia kikkakolmosia olisi kokeiltu, ajaa ilmeisesti vähän samaa asiaa kuin greippimehu.
Hongatar, ehkä ”nollaus” tekee hyvää. Hirmusti tsemppiä haastavaan tilanteeseen ❤️
Heippa minäkin ajattelin kirjoitella välillä, olen lueskellut aika ajoin ja koen tämän ryhmän enemmän paikakseni kuin vauva vuodelle jonne olen joskus aiemmin kirjoitellut. Täällä muutama tuttu nimi näkyy ja tosi ihanaa että on pitkään yrittäneilläkin tärpännyt vihdoin ❤️
Meillä on yli vuosi yrittämistä takana, tutkimukset käyty ja kaikki on tosi hyvin, mitään syytä ei ole miksi raskaus ei voisi alkaa. Mutta se ei vaan ala. Ovulaation buustausta yritetään nyt pari kk ja sitten ensi vuoden alusta siirrytään ivf jonoon. Tämä pelottaa ja stressaa, toisaalta tietysti haluan hoitoihin koska haluamme lapsen, pelottaa vaan kuinka raskasta tulee olemaan, tuleeko kovia pettymyksiä, käytännössä myös tulee oleen hankalaa kun joudutaan matkustaan monta sataa km hoitoihin.
Itselle tää on ollut tosi vaikeaa aikaa ja jo aika varhaisessa vaiheessa, mulla oli sellainen tunne jotenki jo alussa että tää ei vaan tuu meneen niinkun toivoisin, oon ottanut tosi raskaasti joka kuukausi kun ei taaskaan onnistunut, tää on myös nostanut minussa piirteitä joista en pidä yhtään, kateellisuutta ja katkeruutta. Olen laittanut instan seuraamisen pois miljoona kertaa ja sitten taas aina laitan ja haen uudestaan kaikki raskaana olevien tilit sinne joita sitten itkien selailen.
Olen tosi kateellinen jos on sellainen tilanne että voi rauhassa odotella ja nauttia elämästään ja uskoo raskauden tapahtuvan omalla painollaan. Ite en siihen selvästi pysty ja oon henkisesti tosi hajalla aina välillä. Mut vielä enemmän hajalla olen jos ei yritetä, sitäkin kokeiltu et pidetään vähän taukoa.
Sori tää ruikutus, hups!
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Heips!
Ensiksikin paljon onnea plussanneille!!! Antaa vähän edes toivoa. :) Tsemppiä uuteen kiertoon lähteville. Toivottavasti tää olisi se kuukausi jolloin nappaisi.<3
Täällä pienet irtiotot tehty ja vihdoinkin lääkärissä käyty. Miehen näyte oli hyvä, ainoastaan pitäis päästä nuuskasta eroon. Tästä ollaan puolison kanssa puhuttu monesti, mutta olen jo tyytyväinen kun hän on saanut vähennettyä reilusti. Itsellä verikokeet ok, mutta niin kuin todella kivuliaista kuukautisista olen päätellytkin endometrioosi diagnoosi sieltä tuli. Vasen munasarja on ok ja näyttäis toimivan hyvin, mutta oikeaa lääkäri haluaa tutkia tarkemmin. Harmitti vain kun aukkaria ei pystytty tekemään koska kp24 ja se pitää tehdä ennen kp12. Voi olla että aikoja ei saa ensi kiertoon, että menee kaksi kiertoa ennen ku ajan saa. Mutta käskivät soittaa heti kun vuoto alkaa. Muutaman verikokeen lääkäri määräsi vielä lisää. Mutta nyt on ainakin syy miksi ei raskaus ole alkanut. Vaikka vasen olisikin auki ja toimii oikein niin lääkäri ei iän takia enää suositellut odottelemaan vaan suunnitellaan hoidot heti kun saadaan aukkari tehtyä. Ollaan miehen kanssa oltu alusta asti sitä mieltä, että suoraan syvään päätyyn eli ivf hoitoihin mennään. Lääkäri oli pitkälti samaa mieltä ja koska asun paikkakunnalla, jossa inseminaatiota ei tehdä vaan pitäs matkustaa 300km, niin ei hirveästi houkuttele.
Hongatar: Hurjasti tsemppiä tilanteeseen! Nollaus voi tehdä hyvää. :) Vastaus; sinun kysymykseen tuolla aiemmin ystävistäni on, että oli toivottuja raskauksia. On kolahtanut kuulemma niin kovaa toinen, että syitä miksi siirtää lapsen yrittäminen ei ole.
Tuohon asiaan vielä, että puoliso vai vauva. Olen itse käyny läpi vähän saman tyyppisen tilanteen edellisessä parisuhteessa. Ei siis koskaan keretty edes yrittää ja näin jälkeen päin olen ollut onnellinen että niin ei tehty. Neljän vuoden seurustelun jälkeen mies vasta kertoi, että hän ei halua ikinä lapsia. Oli vain kuulemma myötäillyt minua sen takia, että tiesi että lähtisin jos sanoisi suoraan. Tuohon mennässä olin jo tehnyt eropäätöksen myös muiden syiden takia. Mutta oli pettymys silti suuri, koska hän oli alusta asti kuitenkin myötäillyt asian suhteen. Ja minulle se oli iso juttu, että on asiaan edes mahdollisuus, vaikka luonto päättäisikin toisin. Hän oli toisin sanoen tuhlannut aikaani. Kuulostan ihan katkeralta. :D Exän kans oli paljon ongelmia niin siksi olen vain onnellinen ku pääsin hänestä lopulta eroon. Mutta ilman hänen kanssaan viettämiäni vuosia, en ehkä olisi näin varma mitä haluan. En olisi koskaan vaihtanut paikkakuntaa ja tavannut nykyistä miestäni. Nykyisen mieheni kanssa puhuimme lapsista jo ensi treffeillä. Sanoin suoraan, että ei jatketa eteenpäin jos hän ei lapsia lisää enää halua. Mutta onneksi hänen lapsiluku ei ollut vielä täynnä ja sain tämän ihanan miehen itselleni. <;3 Päätettiin, että annetaan asioiden mennä omalla painollaan ja parin vuoden päästä aika oli sopiva kummankin mielestä. Vaikka itsellä on tahto saada oma nyytti, niin kyllä meillä on miehellä kovempi vauvakuume. Ehkä en itse uskalla päästää itseäni vauvakuumeilemaan kunnolla, koska luonto näyttää vahvasti olevan sitä mieltä ettei meille vauvaa tule. Mutta vielä toivo elää hitusen, jospa hoidot auttaisivat. Olemme myös yhtä mieltä siitä, että kyllä me kahdestaan jatketaan vaikka ei omaa nyyttiä tulisikaan. Olemme alkaneet miettiin uusia unelmia tulevaisuuteen. Taloprojekti alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta vielä muutama vuosi niin päästään kunnolla tähän unelmaan käsiksi, kunhan miehen lapset lentää ensin pesästä. (Emme halua heidän elämää hankaloittaa, koska uusi talo tulisi noin 20km päähän nykyisestä.) :)
Juulia, tervetuloa mukaan! Tuo sinun kertomasi tunteista ja jatkuvasta pettymyksestä ja katkeruuden tunteesta yms kuulostaa todella tutulta. Olisin voinut melkein kirjoittaa saman. Minullakin oli heti alun alkaen, kun yritys vasta alkoi, olo ja huoli että tämä ei tule onnistumaan, ainakaan helpolla. Sellainen epätoivoinen olo. Ja nyt kun aikaa on oikeasti mennyt ja yritys ei ole tuottanut tulosta, huoli on tietysti vain kasvanut joka kuukausi.
Pukka87, tsemppiä tuleviin tutkimuksiin ja hoitoihin! Ehkä toivoa on enemmänkin kuin vain hitusen, noiden hoitojen (juurikin IVF) pitäisi kuitenkin olla aika tehokkaita, ainakin jos ei ekalla niin useammalla yrityksellä. Ainakin näin olen ymmärtänyt 😊
Mahtuuko vielä mukaan kirjoittelemaan? Ryhmä vaikuttaa omalta, osan ehdin jo lukea ja niin samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä vauva projektista.
Olen itse pian 33v ja mieheni on 41v. Me ei olla ekaa kertaa liikkee, mutta yhdessä ekaa kertaa asian äärellä. Minulla on jo 12vuotias lapsi ennestään ja miehelläni on 3 lasta ennestään, 8, 11 ja 14 vuotiaat. Mieheni lapset ovat meillä vuoroviikoin. Kovasti toivomme yhteistä lasta ja se saisi tässä katraassa olla viimeinen.
Olemme yrittäneet lasta pian vuoden tuloksetta. Hain apua jo kesällä, eli n. 6kk yrityksen alusta, koska kuukautiset olivat todella epäsäännölliset. Olemmekin saaneet heti hyvin apuja ja mielestäni nopeasti(pirkanmaa), sillä pääsin heti kunnalliselle lääkärille (täällä varsinaiselle gynelle pääsee lähetteellä ja se on ostopalveluna yksityiseltä) joka teki sisätutkimuksen, lähinnä katsoi limakalvot ja tunnusteli, sormin, teetätti verikokeita ja sanoi että laittaa jo tässäkohtaa lähetteen eteenpäin sinne terveystalon gynelle jos haluan, että tutkitaan tarkemmin. Verikokeet oli ihan ok. Sain perään tekstarin että terveystalon gyne määräsi heti alkuun 3kk terolut hormonia kierron säännöllistämiseen ja katsotaan lähete sitten jos ei ole tärpännyt. No eihän se sillä tärpännyt vaikka säännöllisti kuukautiset ja olin tuntevinani ovistuntemuksia(lopetin testaamisen kesällä koska se lisäsi stressiä ja jännitystä). Sain lähetteen sinne terveystalolle ja sieltä gyne soitteli että jatkan teroja ja aloittaisin tyroksiinin, koska kilppariarvot olivat siinä rajoilla. Painoakin olen saanut 10kg pois, minulla runsaasti ylipainoa, joka varmasti myös sotkee hormonitoimintaa.
Nyt sitten odotellaan 1.5v vielä että päästään sinne tutkimuksiin, pyytivät tulemaan kiertopäivinä 11-13..ilmeisesti ultrataan munasarjat, kohtu, en tiedä näkevätkö tuossakohtaa onko ovulaatio tulossa vai ei.
Tällä hetkellä on jännä tilanne, tai no, jännä ja jännä, oon niin kyllästynyt näihin jännittämisiin ja siihen kun lietsoan itseni millon mistäkin "oireista" innostukseen, että olisiko nyt? Jokatapauksessa, jostain syystä ma kun söin tämän kierron viimeisen terolutin, alkoi samana iltana "tiputtelu" joka on jatkunut tähän päivään asti. Tavallisesti mulla on alkanu menkat n.4pv vikan terolutin jälkeen ja saattanut tiputella päivän ennen sitä. Huomenna pitäisi alkaa kuukautiset, joten saas nähdä. Tietysti toivon ja kaikki googlailut taas tehtynä, että voisiko olla että olisikin tälläkertaa tärpännyt, tiputtelu ei tule siteeseen asti, vain pyyhkiessä aavistus. Rinnat ovat olleet kipeät, olen ollut todella itkuinen ja alavatsaa on jomotellut välillä oletetusta ovulaatiosta asti..noh, koitan ajatella että menkat ne huomenna alkaa, että jotain hormonaalista sekoilua nyt taas tuo tiputtelu ja muu, näähän nyt voi olla mitä vain, te tiedätte! Joka hemmetin kuukausi olen ollut olevinani raskaana, kunnes kesällä päätin että nyt riittää, elän elämääni nyt hetken ilman jatkuvaa kyttäämistä ja haaveilua, sanoin miehellekkin ettei puhuta nyt hetkeen mitään vauvoista, yritetään kyllä, mutta kaipaan taukoa, tai tulen hulluksi. tähän asti se onnistui, kunnes nyt ovulaation aikana tuli pientä veristä vuotoa, josta innostuin että olisinko todella nyt ovuloinut kun se ollut epäselvää, luin että pientä vuotoa voi tulla ovulaation sekä kiinnittymisen aikana. no eikös sitten lähtenyt ajatus laukalle...
Lueskelen rauhassa teudän muiden viestejä vielä tässä, niistä on jo nyt kovasti ollut lohtua. Ja jotenkin hassuakin, miten meidän vauvaa toivovien mielet toimii samalla tavalla, niin samoja ajatuksia.
Bluna, huippua, että uskaltauduit testeihin! Pitkä aika kyllä jopa tuo kuukauden odotus, mutta eipä sitä voi testituloksiksikaan muuttua. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä odotteluun!
Hongatar, vaikea päätös, mutta teidän tilanteessanne varmasti ihan hyvä sellainen. Toivottavasti saatte asiat sumplittua yhdessä molempia miellyttävällä tavalla. Tähänkin tekisi mieli toivottaa vain "tsemppiä!". (Mulla yks työkaveri toivottaa aina kaikkiin kakkoihin tilanteisiin tsemppiä ja en kestä sitä sanaa hänen hokemanaan, mutta niin vain tekis mieli toitottaa kaikille muille tsemppiä, vaikka se itseäni niin kovasti ärsyttääkin. Ristiriitaista 😅).
Pukka, toivotaan että sieltä löytyisi joku peruutusaika seuraavaan kiertoon ja "kivaa, että sait diagnoosin". Ei kai tuolle endometrioosille mitään voi tehdä, mutta ehkä helpompi ymmärtää miksei raskaudu kun se tilastojen valossa on hieman haasteellisempaa.
Juulia, ruikutuksen ja katkeruuden tunteet ovat todella normaaleja ja allekirjoitan ne kyllä itsekin. Niistä ei vain saisi julkisesti puhua, joten kivaa että täällä voi anonyymisti räntätä ja tilittää omia tuntemuksiaan. Tervetuloa mukaan!
Teretulemast myös Hopelle. Niin tuttua juttua tuo, että kuvittelee joka kuukausi olevansa raskaana ja se pettymyksen tunne, jos/kun ei olekaan. Mä käytin pitkään hormonaalista ehkäisyä ennen yritystä ja ehkäisy jätettiin vasta kun aloitettiin yrittäminen. Kaikki pienetkin risahdukset kehossa ovat siis "uusia". Olisikin kiva katsoa miten kroppa toimii jos tässä saisi lapsen ja miten sen jälkeen tunnustelisi näitä erilaisia tuntemuksia. Kiinnittäisiköhän niihin ollenkaan huomiota jos/kun lapsi on jo saatu vai alkaisko sitä heti synnytyksen jälkeen alkaa bongailemaan oviksia noin niinkuin muuten vaan jo ennakkoon sitten mahdollista toisen yritystä varten, että tietäisi sitten kehonsa paremmin kun se yritys oikeasti aloitettaisin. Meillä olisi näillä näkymin toiveissa kaksi, mutta jos saataisiin edes ensimmäinen niin olisin ikionnellinen!
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Juulia, tervetuloa ja tuttuja fiiliksiä. Pari ekaa kiertoa jaksoin itsekin olla toiveikas mutta ehkä yk4 alkoi epäilys hiipiä mieleen ja tuli olo ettei meitä päästetä helpolla. Oliko sitten joku etiäinen tai kuudes aisti, mutta oikeassahan se oli. Vaikka ei meidän matka edes ole kivikkoisimmasta päästä eikä niin kauaa kestänyt kun yk11 meneillään, ei keskenmenoja ja josko vielä luomuna tärppäisi tai inseminaatiolla/IVF. Mutta en olisi ikinä milloinkaan osannut vuotta tsempata ja ajatella että kyllä tämä tästä. Karsin itsekin alkuviikosta instasta seurattavia, haalin sinne pienten lasten äitejä/raskaanaolevia alkuvuodesta kun aloitimme yrittämisen kun kuvittelin silloin että aihe olisi meillekin ehkä pian ajankohtainen. Nyt niistä päivityksistä tulee useimmiten vain alakuloa ja pahaa mieltä. Varsinkin pienten vauvojen realistisesta ”ruikutuksesta” minkä ymmärrän, mutta piru olkapäällä sanoo että mitä sinäkin siinä valitat kun olet sentään saanut lapsen. Siksi oli pakko karsia 😅
Pukka, mukava kuulla että hommat etenevät! Ihanaa myös että osaat ajatella noin positiivisesti, itse en ole vielä lähelläkään pistettä että ajattelisin vaihtoehtoista elämää/unelmia ilman lasta/lapsia. Ehkä sellainen aika tulee vielä ja uskon että minulle se on haastavampaa kuin miespuoliskolle.
Tervetuloa Hope! Saanko udella mikä sun kilpirauhasarvo oli jos kerran oli rajoilla? Kyllä kp 11-13 pitäisi nähdä ainakin johtofollikkeli jommassa kummassa munasarjassa joka enteilee ovulaatiota :) en halua missään nimessä lannistaa, mutta mulla ei terolutit toimineet ollenkaan vaan tuli tiputtelua ihan miten sattuu, gyne määräsi tosi pienellä annoksella 1 tabletti päivässä ja kun kerroin tiputtelusta ja ettei sitä tule cyclogest emätinkapseleilla niin hymähti vaan että terolutit sopii aika harvoille ja aiheuttavat just tiputtelua. En tiedä minkälaiseksi annos olisi pitänyt nostaa että olisi toiminut. Toki voi olla sinulla eri jos ne on aiemmin sopineet eikä ole vuotanut ennen aikojaan!
Heipat uusille ja vanhoille.
Itsellä jäänyt ketju nyt seuraamisen tasolle, puhelimessa on jotkin asetukset vinossa, enkä pääse kännykällä kirjoittelemaan, joten täytyy ihan kone availla tätä varten.
On taas niin samaistuttavia tekstejä täällä, kuten Hope sanoikin niin aika samoja ajatuksia lähes kaikilla meistä. Luen tällä hetkellä Anu Silverfbergin kirjaa äitikortti, joka on muutaman itkukohtauksen saanut aikaan resonoimalla niin vahvasti omiin fiiliksiin. Miehellekin luin pätkän yhdestä kappaleesta kun tuntui etten osaa sanoittaa itse kaikkia fiiliksiä. Loppu kirjastakin varmasti mielenkiintoista luettavaa, vaikka onkin jo 8 vuotta vanha teos.
Sittenpä omaa tilannetta, aukkarissa kävin tämän kierron alussa, ja putket oli auki. Me ollaan tosiaan yksityisellä käyty perustutkimuksissa, eikä mitään estettä raskautumiselle ole löytynyt. Letroja söin kesällä 4 kierron ajan, eikä niillä ollut vaikutusta.
Tällä viikolla tuli myös kutsu julkiselle alkukartoitukseen, joka on loppukuussa.
Kierto on nyt päivässä 25/??, ovis tuli tässä kuussa vasta 22. päivänä joten ennakoin tästä kierrosta pitkää.
Letroja en syönyt tähän kiertoon ja 2. koronarokotteen otin kierron alussa, joten sekö nyt lie pidentänyt.
Seksin ajoitus meni tässä kierrossa aika nappiin, mutta alkaa sitä jo aika skeptinen olla tässä vaiheessa.
Mietinnässä olisi katsoa julkisen puolen kevyemmät hoidot, eli ovulaation induktiohoito ja inseminaatio. IVF-hoitoihin en ainakaan tällä hetkellä ole valmis lähtemään.
Minulla tai miehellä ei ole pakko saada lapsia, joten varmaan siksi en ole valmis noihin raskaisiin hoitoihin. Tästä projektista on ennemmin tehnyt raskaan tunne omasta epäonnistumisesta kuin varsinainen vauvankaipuu/tyhjyys ilman lasta.
Myös se, että muu elämä tuntuu olevan jotenkin pausella tämän asian takia, töissä on vaikeaa keskittyä, häiden suunnittelu on jäissä eikä mitään reissujakaan (vihdoin kun voisi edes haaveilla niistä) voi suunnitella esim. kesälle, koska mitäs jos onkin sitten synnyttämässä etc .jossittelua.
Tällä hetkellä tuntuu siis siltä, että ellei lasta saada 2022-2023 aikana, laitan kierukan takaisin ja suuntaan energiat muihin asioihin. Mielihän voi toki muuttua vielä, mutta tässä tämän hetken mietteet.
N32 M30, ensimmäisen yritys aloitettu 5/20
Kiitos kaikille onnitteluista! Ei tässä auta muu kuin yrittää pysyä positiivisena.
Bluna, ymmärrän että testit jännittää ja oon aivan samanlainen, eli mielummin eläisin "tietämättömyydessä", mutta ei kai siinä muu auta kuin repäistä ja mennä. Eihän sun varsinainen tilanne tule niiden testien johdosta muuttumaan, mutta tietoisuus kasvaa ja sieltä voi löytyä jotain apuja tilanteeseen. Tuosta mies-tilanteesta. En usko, että mun mies haluaisi niin paljon lasta kuin itse (uskoisin, että hänelle lapsettomaksi jääminen olisi helpompaa / ei niin suuri juttu), mutta koska hän haluaa tehdä mut onnelliseksi haluaa hänkin lapsen.
Nuunulainen, kyllä mä jossain määrin uskoisin lääkäriä ja myös niitä ovis-testejä, eli uskon kyllä että ovuloit. Toki jos tämä painaa mieltä, niin käy ihmeessä mittauttamassa tuo progesteroni. Parhaasta mittauspäivästä en osaa ottaa mitään kantaa. Noi sun lähteethän on antaa kuitenkin aika samanlaista osviittaa, eli noin vajaa viikko oviksen jälkeen, mutta kuitenkin noin viikko ennen menkkoja. Pystytkö bongaamaan ovista muuten kuin tikuilla? Mä totesin, että mulla se lh-huippu on tosi nopea, että jos tikuttamalla haluaa kiinni, niin pitäisi tikuttaa kahdesti tai kolmesti päivässä. Mulla menee tikutus siis siten, että 24-36h sisällä menee mulla täysin tyhjästä testistä huippuun ja takaisin täysin tyhjään testiin. Nykyisin olen aika hyvin oppinut bongaamaan oviksen limoista ja tikutus on jäänyt. Jos sun viiva on tänään haaleampi kuin eilen, olettaisin että sun ovis olisi tänään? Ei se ehkä enää lähde tummumaan? En tosin osaa sanoa, kun omakohtainen kokemus tosiaan on mitä on.
Mannapuuro, olen todella pahoillani tilanteestasi. Myo-inositolia ja gelee royalia hehkutettiin joskus jossain vauva vuodelle-keskusteluissa lisäravinteina ja itsekin kokeilin tuota inositolia muistaakseni kolmisen kiertoa. Noh, ne kierrot eivät tuottaneet haluttua lopputulosta, joten itsellä jäi popsiminen siihen. Nykyisin syön vain multivitamiinia (sis. foolihapon) ja rautaa. Mulla todettiin reilu kuukausi takaperin raudapuute ilman anemiaa (eli hemoglobiini OK, mutta ferritiini olematon). Jotain ei-luotettavia artikkeleja olen lukenut, että raudanpuute saattaisi heikentää hedelmällisyyttä ja/tai aiheuttaa keskenmenoja, joten nyt yritän vaan aamuin illoin napsia sitä rautaa ja toivon, että vaikka rautavarastot ovatkin tyhjät, niin alkio saisi noista kapseleista tarvitsemansa.
Haaveissa21: Paljon paljon paljon onnea <3. Yritä (/yritetään) nauttia ja pysyä positiivisena!
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.