Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
Onnea hoitoon päässeille ja tsemppiä uuteen kiertoon joutuneille. Mullakin alkoi tänään menkat, luotettavasti just Flown ennustamana päivänä. Harmittaa. Yritän aina välillä kirjoitella tänne, kun vertaistuki on niin arvokasta! Luen kyllä säännöllisesti mutta ei oo kirjoittamisen rutiinia selvästi. :)
Munkin mies ottaa kyllä rennosti, vaikka meillä on tosiaan jo yli vuosi takana ja selittämättömän lapsettomuuden diagnoosikin (hoidot alkaa vasta tammikuussa, koska julkisen jonot). Toisaalta olis ahdistavaakin, jos se itkisi pettymystään mun menkoista... Sain sen tutkimuksiin, kun kerroin lukeneeni, että sperman laatuun voi joskus vaikuttaa lisäravinteilla tai lääkkeillä, mut pitää ensin tutkia että tietää, mitä tarvii. Ei tosin löytynyt vikaa, mutta onpahan testattu.
Onneksi meistä kukaan ei oo tässä suossa yksin, vaikka tää kaikki onkin niin syvältä.
Ja erityishalaus teille, jotka mietitte pitääkö pistää haaveen vuoksi parisuhteen tila pöydälle. Nää on kyllä elämän oikeasti vaikeita juttuja.
Lapsettomuudesta. Puhuin työkaverini kanssa vauvoista. Etäinen kolleegamme jäi äitiyslomalle ja työkaveri totesi, että Pirkkohan meni juuri naimisiin ja osti talon, eli vauva oli odotettu jatkumo. Lisäksi keskusteltiin, että haaveileekohan meidän kolleega Matti vaimonsa kanssa lapsesta tai ollaanko siellä jo pieniin päin, kun Matti on ollut uusimassa autoa, ja toistuvasti autopuheessa on tullut esille, että esimerkiksi automalli X ei olisi hyvä jos olisi joskus lapsia. Työkaveri siinä sitten kaiken tämän jälkeen poliittisesti totesi, että lapsista ei kuitenkaan sovi kysellä, että aihe voi olla arka tai jos on vaikka keskenmenoja taustalla tms. Jotenkin musta tuntuu, että se mun työkaveri jotenkin tiesi, että meillä ei olla oltu onnekkaita. Kun minäkin olen mennyt naimisiin ja ostanut perheasunnon ja se vauva olisi se hyvä jatkumo siihen. Mutta samalla olin niin kiitollinen, ettei mun tilanteesta udeltu mitään.
Mua jotenkin ärsyttää, että oon viimeisen vuoden aikana ollut monta kertaa raskaana ja illanistujaisissa olen "leikisti juonut alkoholia" ja hihitellyt sisäisesti, että hihhih, te luulette, että juon sidukkaa, mutta oikeasti olenkin raskaana ja tepäs ette tiedä siitä jne. Ja sitten myöhemmin selviääkin, että alkio kuoli/olikin tuulimuna jne., ja olisin ihan hyvin voinut juoda. Tuli vaan mieleen kun keskiviikkona eräissä läksiäissä olin taas "juomassa". Oon muuten todennut, että jos ei joisi, kaikki kyseenalaistaisi valinnan (ainakin omassa työ- ja ystäväpiirissä). Mutta jos otan sen tölkin ja käyn tyhjentämässä sisällön salaa vessassa, niin kukaan ei jotenkin yhtään kiinnittä asiaan mitään huomiota. Että teeskentelin sitten koko illan, että join sidukkaa, vaikka oikeasti nostelin vain tyhjää tölkkiä huulille.
Jos oikeasti joskus saan lapsen, niin haluaisin toitottaa kaikille, että lasten saaminen ei välttämättä ole niin helppoa ja että kannattaa aloittaa yrittämään hyvissä ajoin. Mikä siinä onkin, että teininä pelotellaan, että pelkästään peniksen näkemisestä tulee raskaaksi ja aikuisena pitää tikut kourasssa ja kalenteri kädessä sekstailla ja ei silti välttämättä tärppää. Ja jos tärppää, niin silti suurin osa raskauksista päätyy keskenmenoon jo ennen kuin menkat ovat edes myöhässä ja senkin jälkeen km-prosentit huitelee jossain 10-20%.
Bluna, toi stressijärkeily sodista yms oli hyvä. Pitäisi itsekin yrittää ajatella noin rationaalisesti. Ja Nuunulainen, en oikeasti usko, että stressitaso voi vaikuttaa asiaan ellei kyse ole juurikin siitä, että stressaa kiertonsa pilalle. Mulla on ollut piikki pepussa jo pitkään ja olen hyppinyt seinille ties mistä ja olin juuri lähes koko syyskuun sairaslomalla työstressin vuoksi ja silti vaan syyskuussa oli ovis juuri sillä pahimmalla stressiviikolla, kun totesin että liika on liikaa ja aloitin saikuttamaan. Ja ainakin joku hedelmöitys tapahtui.
Mä kyllä vähän kadehdin niitä, jotka osaa pitää tämän yrittämisen rentona ja jotka viettelee puolisoitaan oviksen aikaan. Mulla on ainakin kadonnut ilo seksistä ja sitten tärppiviikoilla sekstataan hampaat irvessä. Sikäli olen kiitollisessa asemassa, että puolisokin on sisäistänyt sen, että seksi pitää ajoittaa oikein ja on ollut mukana tässä projektissa vaikkei häntäkään aina huvittaisi. Voitte sitten kuvitella tämän romantiikan multihuipentuman kun kumpaakaan ei tunnu kiinnostavan... Että annan suuret propsit kaikille, jotka harrastaa romanttisia pariskuntaviikonloppuja noin niinkuin muuten vaan. Se tekisi varmaan meillekin tässä tilanteessa oikein hyvää.
Olkaapa hyvä, tässä perjantairänttäykseni.
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Oma sanaseni vielä tuosta perhevapaauudistuksesta. Kannattaa tutustua sen sisältöön ja verrata nykytilanteeseen. Itse en oikeasti keksi yhtäkään huonoa pointtia siitä!
Käytännössähän naiset, ketkä ovat aiemminkin halunneet olla yksin vanhempainvapaalla voivat jatkossakin olla sen saman ajan (=kun isä siirtää maksimimäärän kiintiöstään äidille) kuin mitä nykytilanteessa on mahdollista. Jos isä ei halua pitää vapaita, niin tilanne on aikalailla nykyisen kaltainen. Mutta jos isä jääkin kotiin, palkitaan siitä antamalla nykytilanteeseen verrattuna noin kuukauden verran lisää ansiosidonnaista päivärahaa. Tilanne on todellakin win-win, jos ajatellaan naisten asemaa yhteiskunnassa, naisten palkkakehitystä, naisten uraa, isän asemaa perhe-elämässä yms.
Jos puhutaan siis siitä, että lapsen kanssa ollaan se 1-2v kotona niin tässä systeemissä ei ole mielestäni mitään muuta kuin plussaa. Mutta siihen en ole perehtynyt, että oliko kotihoidontukea tarkoitus muuttaa, eli vaikuttaisiko tämä negatiivisesti heihin, jotka haluavat olla pidempään kotona.
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Bluna, mulla on samat fiilikset hommien etenemisestä, että vaikkei hoitojen alku olekaan lupaus vauvasta, tuntuu silti hyvältä olla terveydenhuollon asiakas ja saada tietää mistä kiikastaa. Ja jos kiikastaa pahasti niin voi alkaa sumplia muita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä on vähän niinkuin tietämättömyyden kiirastulessa, kun kaikkensa yrittää muttei saa palkintoa. Toivotaan että teillä osui tallettelut nappiin!
Sibu, onko pettymys ehtinyt hälventyä? Viikonloppuna ei ainakaan tarvii skarpata hyvänmielistä esim töissä :)
Mariannan1, pahoittelut kierron alkuun päätymisestä :/ tammikuukin kuulostaa niin kaukaiselta, mutta sentään se jo siintää horisontissa! Onko teille tehty jo hoitosuunnitelmaa, vai laaditaanko ne silloin tammikuussa? Kivaa että sun mies on käynyt tutkimuksissa ja että sai hyviä uutisia :) Tukeva kumppani on todella arvokas tällaisessa projektissa <3
Tuohon parisuhde vs vauva-asiaan on kyllä hankala vastata, kun 'ei yhtä ilman toista'. Ja kumpi alkaisi sitten myöhemmin kaduttaa enemmän; hyvän parisuhteen haaskaus vai lapsettomaksi jääminen kumppanin mielyttämisen vuoksi. Pahinta olisi varmaan että päättäisi jäädä lapsettomaksi kumppanin vuoksi ja sit kuitenkin se parisuhde kariutuisi!
Kiiko, miten sun tilanne on edennyt? Onko jo tullut raskausoireita ja outoja mielitekoja? Huvitti lukea millaiset näyttelijänlahjat sulla onkaan, kun oot onnistunut huiputtamaan koko seuruetta tyhjällä tölkillä :D Minusta sun työkaverilla on hienotunteinen suhtautuminen lapsista utelemiseen, mut tahditonta että hän sinulle 'juoruili' jos kerta on jo aavistanut että teillä on ollut hankaluuksia.
Tohon ala-asteen seksivalistukseen lisätäkseni, en oikein ymmärrä "vahinkoraskauksia" koska kyllähän kaks suojaamatonta seksiä harrastava tietää miten siinä voi käydä. Tietty jos kortsussa on ollut reikä niin sehän on vahinko. Mun yks kaveri puhuu on-off eksästään joka "siitti lapsen ja hylkäsi hänet" ja vaikka tilanne on tosi perseestä, mulla särähtää toi "siitti lapsen" -kohta, koska aikuiset ihmiset ilman ehkäisyä ja ilman lapsiaikeita ei ole mikään tahaton siitos :D
Hongatar, tukien tippuminen tietyn ajan jälkeen muutamaan sataan euroon on kyllä hurjaa 😬 mutta itse olen ainakin koittanut säästää rahaa ja miettiä miten sumplia jos joskus jonkun lapsen saisi ettei tarvitsisi ihan alle 1v ikäisenä laittaa vielä hoitoon. Vaikka on minut itsenikin laitettu ja ihan täyspäinen ihminen kai tuli :D mutta tuntuuhan se ajatuksena hurjalta.
On ollut toukokuusta asti 12 päivän terolut/cyclogest kuuri kierron lopulla, mutta tosiaan 2kk jälkeen ei ollut aiemmin noussut yhtään 🤔
Toivottavasti miehesi mieli muuttuu ja hirveästi tsemppiä haastavaan tilanteeseen ❤️
Sibu tsemppiä, itse en ole vielä kertaakaan ehtinyt oikeasti luulla olevani raskaana niin en osaa edes kuvitella kuinka kovaa ja korkealta siinä tulee alas 😔
Kiikko, tunnistan samoja ajatuksia. Ärsyttää miksi joskus panttasi syömästä & juomasta jotain ajatellen että on/voi olla raskaana, teki valintoja olematonta/syntymätöntä lasta ajatellen. Myös lapsettomuus-keskustelut menee tunteisiin ja juoruilut yms vaikka eivät tietenkään ennen tätä omaa projektia oikeastaan edes lotkauttaneet korvaa. Ja olen jo vähän tuommoinen toitottaja :D kyllä väitän että suurimmalla osalla se rentous karisee kun yritys jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja….. ei nyt hampaat irveessä mennä mutta kalenterissa on merkinnät molemmilla ja vaikka millainen työrupeama olisi ollut niin seksistä tärppiaikaan ei jousteta. Ei siinä ole mitään romantiikkaa missään.
Ja olen tosiaan myös useamman kerran ääneen julistanut esim töissä ettei vahinkoraskauksia ole olemassakaan nykymaailmassa koska korpeaa niin paljon, ei mitenkään kyynistynyt akka :D
Hienoa Hongatar, että homma etenee ja pääsette ensikäynnille!
Tsemppiä kaikille uuteen kiertoon joutuneille.
ON Kp 28/28 eli menkkoja odotetaan alkavaksi hetkenä minä hyvänsä. Testit negoja eikä ole ollut mitään tuntemuksia, joten kohta lähtee uusi kierto. Ja sit kp 2 aloitetaan pistokset ja ivf-hoidot.
Nounou, näköjään on lääkkeet auttaneet vaikka muutos tulikin viiveellä. Hienoa! Äläs vielä katkeroidu :D ties vaikka karma "kostaa" ja laittaa teidän polulle vahinkoraskauden ;) ja kiitos tsempeistä; mies sanoi tulevansa kuskiksi ja seuraksi lääkäriin, muttei puhunut että antaisi itse näyteitä. vielä ehtii mieli muuttua, jos...
Toffi, harmi että tuli negoja... Mitäs fiiliksiä on kun kohta alkaa pistokset ja hoidot? Hirvittääkö, helpottaako? Onko ennakko-odotuksia? Mites henkinen puoli, voiko noihin jotenkin valmistautua?
Perjantai päätyi iloon 💛. Kävin äsken varhaisultrassa ja sieltä löytyi elävä alkio 6+6 eli sitä mitä laskeskelinkin. Nyt kun onnistuisi pysymään positiivisena! Pakko käydä vielä uudestaan ultrassa, ajoitan sen varmaan lokakuun loppuun niin pääsee yli siitä rv8+6 jolloin ensimmäinen meni kesken. Ultrakäynti ja tietoisuus tekee hyvää mun mielenterveydelle. Mielitekoja ei liiemmin ole ollut, kohdun kasvukipuja vain (, jotka nyttemmin jo vähentyneet). Lisäksi ajoittain kuvittelen, että rintoja aristaa, mutta sitten toisena hetkenä olen ajatellut sen olevan mielikuvitukseni tuottamusta. Jotain ällötystä olen tällä viikolla myös ollut havaitsevani, mutta en tiedä johtuuko sekään raskaudesta vai siitä, että olen ollut nälkäinen. Katsotaan miten homma etenee ja toivotaan parasta!
Hongatar, kuinka avoimesti olette puhuneet noista tutkimuksista ja muusta miehesi kanssa ennen tätä kutsukirjettä? Onko hän tietoinen, että miehelle tehtävät tutkimukset on yleensä helpompi toteuttaa ja poissulkea kuin naiselle? Tilanne on kieltämättä hyvin hankala kaikin puolin. Toivottavasti asia kuitenkin lähtee edistymään ensi viikolla. En itse ole päässyt niin pitkälle, että pitäisi oikeasti miettiä mahdollisen miehen ja/tai lapsen väliltä. Omassa tilanteessani näkisin ehkä, että jos ei yhteistä lasta voitaisi saada, niin mies kyllä todennäköisesti pysyisi mukana, mutta varmasti luovutussukusolujen käyttöä harkittaisiin kovasti.
Toffi, jännittävää tuo ivf! Toimenpide kiinnostaa, joten jos tuntuu siltä, niin raportoi vähän lopputulosta. Varmaan se jännittävin ja samalla pelottavin kysymysmerkki on, että paljonko munasoluja saadaan kerättyä ja moniko niistä onnistuu hedelmöittymään. Toivottavasti heti ekasta siirrosta tärppäisi. Pettymys varmaan tulee olemaan todella suuri, jos niin ei käykkään, kun ymmärtääkseni ivf-onnistumisprosentin pitäisi kuitenkin olla aika korkealla. Toisaalta ekoilla kerroilla varmaan haetaan vähän niitä lääkityksiä yms kuntoon, eli jos ei ekalla tai tokalla kerralla nappaa, niin toivottavasti kuitenkin aika nopsaan sen jälkeen.
Kolmenkympin kieppeillä oleva pariskunta haaveilee toisesta lapsesta. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi ja nyt toivotaan, että tuleva syyskuinen pysyisi mukana kyydissä.
Esikoisen yritys aloitettiin keväällä 2020. Epäonnea kohdattiin sen jälkeen kahdesti. Elävä ja terve vauva saatiin syliin 5/22 🤍.
Kiiko, suuret onnittelut iloisista uutisista! Ihanaa kun pitkä odotus näyttäisi näin tulevan palkituksi. Ymmärrän hyvin tuon huolen aiempien kokemusten perusteella, mutta eiköhän tilanne tällä kertaa ole toinen 🙂 Helpottavaa jotenkin myös näin meidän muiden
pitkään odottaneiden ja yrittäneiden kannalta kuulla välillä hyviä uutisia! (vaikka teillä noita
raskautumisia olikin jo ollut aiemmin, mutta valitettavan epäonnisia sellaisia).
Toffi, tsemppiä hoitoihin! Niissä tosiaan onnistumisprosentit pitäiai olla hyviä ja varmaan muutaman kerran sisällä pitäisi onnistaa, tai jos ei niin ehkä viimeistään yksilöllisesti sopivan kaavan ja lääkityksen löydyttyä. Kuten yllä kirjoitettiin, minäkin kuulen mielelläni kokemuksia hoidoista, kun saattavat olla itselläkin vuoden vaihteen jälkeen edessä - jos siis vaan kaiken keskellä jaksat ja huvittaa.
Mukavaa perjantaita, kaikesta huolimatta, myös kaikille muille!
Itse päätin nyt uskaltautua ensi viikolla viimein niihin lääkärin ehdottamiin verikokeisiin, joista aiemmin mainitsinkin tuolla ja joista voisi siis saada lisätietoa siitä miksi AMH on alentunut eli munasarjojen toiminta heikkenemässä ”jo” 34-vuotiaana… olen nyt joka päivä siirtänyt sitä huomiselle ja huomiselle . Pelottaa jos sieltä selviää jotain ihan kamalaa. Mutta toisaalta, parempi selvitä nyt kuin myöhemmin, koska sitten hoidot voidaan aloittaa nopeammin ja paremmalla tietopohjalla - kai.. näin ainakin yritän ajatella. Ensi viikko tulee siis varmaan olemaan niiden tulosten stressaamista, stressaanhan jo nyt niitä valmiiksikin…. miehelle en jaksa edes ennakolta puhua, ei kuitenkaan ymmärtäisi stressiä ja pahimmillaan aiheuttaisi sitä minulle lisää tai minä sitä hänelle. Tietää kyllä että aina välillä käyn näissä eri testeissä, ja toki kerron sitten tuloksista kun ne saan. Ikävä sanoa, olisi kiva tuntea että olemme tässä yhdessä ihan kaikessa, mutta helpompi näin. Ja aiemmista erimielisyyksistä huolimatta ainakin mies on luvannut kysyessäni että me tehdään kaikki mitä voidaan asian eteen, vaikka tämä lapsihaave onkin enemmän minulla kuin hänellä, joten arvostan sitä että on näin sanonut ja että hän tekee sen ns ”oman osuutensa” ja yritän nyt liikaa muuten olla kuormittamasta häntä asialla ja siihen liittyvillä huolillani ennakkoon…
Tietysti innostaa, kun tietää, että ivf-hoidoissa onnistumisprosentti on jo melko hyvä. Toisaalta jännittää kauheasti. Ahdistaa myös, kun tiedän, että kaikki lähipiiristä eivät hyväksy ivf-hoitoja eettisistä syistä. Toive meilläkin olisi, ettei alkioita menisi hukkaan. Sitä ei vaan voi tietää, paljonko ja millaisia alkioita tulee. Tänään luultavasti alkaa kuukautiset (menkkakivut alkaneet) niin sitten huomisesta alkaen pistetään Gonal F:ää 150 iu ja kp 7 alkaen jarrupiikki Fyremadel mukaan. Ultra on kp 7-10.
Ihana kuulla Kiiko, että masussa oli pienellä kaikki hyvin!
Kiiko: ihania uutisia! Onneksi kaikki oli hyvin ❤️
Pukkan parisuhdeviikonloppu kuulostaa hyvältä. Mekin ollaan miehen kanssa puhuttu, että aletaan taas enemmän käydä treffeillä ja viettämään aikaa muuallakin kuin kotona nyt kun molemmilla on korona rokotteet ja rajoituksia on purettu.
Sibu ja Hongatar: tsemppiä tilanteeseen. Varmasti kurjaa jos mies on nihkeä tai saamaton menemään tutkimuksiin. Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin.
Neiti kesäheinälle tunnen sympatiat. Itsekin sitä aina miettii, että mitä sitä enää voi tehdä. Mekin kokeiltiin siittiöystävällistä (jos sellaista oikeasti voi sanoa olevan) liukkaria mut en tykännyt kun tuntui jotenkin nihkeältä niin palattiin takaisin käyttämään ceridalia vaikkei sekään ole optimaalisin mutta klinikan lääkäri suositteli sitä kun kysyin mitä voidaan käyttää, kun ilman mitään on hankalaa kun mulle yhdyntä tekee kipeää.
Käytättekö muuten muut mitään liukasteita ja jos niin mitä?
ON: pieni tilannepäivitys omalta osaltani. Käytiin tällä viikolla ensikäynnillä klinikalla. Pitkältihän se oli juttelua mutta mulle tehtiin ultra ja sen perusteella kaikki näytti hyvältä. Sain myös lähetteen verikokeisiin missä otetaan kilpirauhasarvot ja amh (sekä d ja ferritiini). Se mikä ihmetyttää niin tämäkään lääkäri ei laittanut lähetettä keltarauhashormoni mittaukseen vaikka puhuttiin mun tiputtelusta ja lyhyestä luteaalivaiheesta. Sen sijaan laittoi reseptin lugesteroniin jota voi kokeilla auttamaan tukemaan kiertoa. Silti mielestäni on omituista ettei tuota arvoa mitata?
Vaikka saankin yleensä ovistesteillä plussan niin itse olen sitä mieltä ettei se kuitenkaan 100% takaa ovulaation tapahtumista. Lääkäri kuitenkin sanoi että ne on melko luotettavia ja ehkä siksi ei laittanut siihen lähetettä. Lisäksi mies sai lähetteen simppatestiin. Joitakin viikkoja joudutaan siis odotella, että testit on otettu ja tulokset tulee. Onneksi mun mies on heti ollut täysillä mukana ja valmis kaikkiin testeihin jne.
Lääkäri ei tuntunut ihan hirveän huolissaan olevan tilanteestamme mutta toki mainitsi ikäni ja sen tuomat faktat ja sanoi että ivf voisi nopeuttaa raskaaksi tulemista. Ajateltiin nyt kuitenkin miehen kanssa katsoa rauhassa kokeiden tulokset ja miettiä sitten mitä tehdään.
Muutoin tässä ovista yritän tikuttaa ja pienesti alkoi jo huolestuttaa kun yleensä tähän kiertopäivään mennessä on jo ovis bongattu. Toki on vielä muutama päivä aikaa siinä mielessä että niinäkin kiertopäivinä on ovisplussa aiemmin joskus tullut. Olisi tärkeää vaan saada ovis plussa tässäkin kierrossa jos meinaan lugesteronin aloittaa koska se aloitetaan neljäntenä päivänä plussasta.
Onko muilla kokemusta lugesteronista?
Tuosta perhevapaauudistuksesta piti vielä sanoa että täytyypä vielä tarkemmin tutustua siihen. Olin jotenkin jäänyt lukemani perusteella käsitykseen, että sillä yritetään ”pakottaa” miehet kotiin ja äidit töihin eli että äidin mahdollinen kotona oloaika lyhenisi sen myötä. Hyvä kuitenkin, että kommentoitte. Luenpa asiasta siis lisää ☺️
Hongatar, eihän sitä koskaan tiedä eli never say never :D vaikka nyt ei voisi vahingosta tosiaankaan puhua ja jos onnistutaan esikoinen saamaan niin olen jo päättänyt etten aloita uudelleen ehkäisyä kun haaveena kaksi lasta. Jos joskus haaveet toteutuu ja sitten joku yllätys kolmonen tulisi niin olisi jo aikamoista karmaa 😅 ihana kuulla, on kuitenkin tukena ja mukana niin ei sitäkään koskaan tiedä mihin kaikkeen vielä myöntyy 🤞🏻
Nuunuulainen, meillä käytössä raskauskeijun sivuilta tilattu Pre-seed liukkari jonka pitäisi olla siittiöystävällinen. Toki en osaa sanoa siitä mitään sen kummempaa kun ei olla saatu mitään aikaan sillä tai ilman sitä. Sitä ennen oli käytössä RFSUn klick natural glide, jonka pitäisi myös olla sopivaa.
Kiiko, ihana kuulla! Onnea ❤️
ON: yk11 alkanee huomenna, tiputtelu alkoi tänään niin eiköhän huomiseksi ylly ja eilinen raskaustesti näytti puhdasta negaa. Ärsyttää, surettaa ja turhauttaa, mutta saipahan syyn juoda illalla viiniä ja syödä tapaksia. Gyne neuvoi soittamaan sen kierron alussa missä inseminaation haluaa kun vuoto alkaa, niin saas nähdä. Ehkä sitten marraskuussa olisi ensimmäinen kokeilu kun alkaa yk12, toisaalta olisin valmis soittamaan heti maanantaina että parin viikon päästä tullaan.
Kiiko, ihania uutisia! Varmasti olo helpottui ultran jälkeen. 😊
Toffille tsemppiä alkaviin hoitoihin. Toivottavasti saatte hyviä alkioita talteen. ❤️ Me varmaan miehen kanssa myös nähtäisiin tilanne niin että jokainen siirretään, kun jokainen on kuitenkin mahdollisuus uudelle elämälle.
Nuunulainen, mikä kp menossa nyt? Oliko sulla mitään kikkakakkosvitamiineja millä ovulaatiota voi vahvistaa tai aikaistaa? Itse en ole kovin perillä niistä mutta täällä palstalla on niistä ollut paljon keskustelua. Itse aloin syömään vitamiinilisää jossa on myös hieman inositolia. Nyt 1-2 kk sitä syönyt.
Plussasin eilen. Selvän plussan sain eilen, mutta ilo päättyi tänään alkaneeseen vuotoon. Tiesin kyllä eilen että näin voi hyvin vielä käydä koska tänään on dpo 13 ja menkat alkaa yleensä dpo 14-15. Osasin siis varautua eikä tunnu niin pahalta. Hyvä että nyt alkoi vuoto eikä myöhemmin.
NouNou: me testattiin kans juuri tuota pre-seediä mutta meidän mielestä se ei ollut kovin hyvä. Kuivui nopeasti ja oli jotenkin nihkeä liuku. Nyt siis menty tuolla öljyllä, joka vähän parempi, jos sitä laittaa reilummin. Gyne myös sitä suositteli, että olisi vähiten haittaa siittiöille. Ennen raskautumisyritystä käytettiin myös klik liukuvoidetta, joka oli hyvä, mutta sitä ei tietääkseni saa käyttää, jos yrittää raskautta.
Mannapuuro: mulla on käytössä vain vehnäalkioöljy ja foolihappo. Tänään on kp14 eikä vieläkään tullut plussaa. Eilen oli suht selkeä testiviiva mut selvästi vaaleampi kuin kontrolliviiva joten toivoin, että tänään olisi tullut plussa mutta olikin eilistä vielä vaaleampi. Onkohan toiveita, että vielä plussa tulisi? Vai tummuuko toi ovistesti tasaisesti kunnes tulee plussa eli onko tämä kierto menetetty, jos tänään oli vaaleampi testiviiva kuin eilen?
Mulla on kyllä joskus tullut plussa vasta kp14 mutta yleensä tulee aina kp12-13. Ärsyttää, jos juuri tässä kierrossa kun olisi saanut sen lugesteron tuen niin jos plussa ei tulekaan niin ei uskalla aloittaa koko lääkitystä.
Mietin, ertä menisin omin päin mittauttamaan tässä kierrossa progesteronin. Eikös se verikoe pitäisi kertoa, että onko ovis tapahtunut vai ei? Mikä kp olisi oikein aika mennä mittaukseen? Jostain luin, että 7 päivää oletetun oviksen jälkeen ja toisesta paikkaa ertä kp 18-24 ja kolmannesta, että 5-8 päivää ennen menkkojen alkua.
Ärsyttää taas niin paljon tänään. Tuntuu että kaikki menee pieleen. Pahoittelut negailusta 😔
Mannapuuro: harmi kun ei pysynyt mukana! Parempi tosiaan, että alkaa ajoissa vuotamaan, eikä viikkojen päästä. Paras tietenkin olis ollu kun ei olis alkanut vuotamaan ollenkan....
ON: Mulla ei menkat alkaneetkaan. 😱Pe tein raskaustestin, joka ilmoitti raskaana2-3vk, tällöin menkat siis kaksi päivää myöhässä. Vessassa saan ravata vähän väliä ja kauhulla joka kerta tsekkaan alkaako vuoto. Nimittäin tuntuu ihan siltä, että kohta alkaa. Ei ihan yhtään luottoa siihen, että tämä mukana pysyis.
Kaikille tsemppiä omiin tilanteisiin ja toivon plussia! Mä poistun takavasemmlle ja yritän nauttia jokaisesta päivästä jotka saan olla raskaana. Koskaan kun ei tiedä milloin ne päivät loppuu..
Kiitos teille molemmille. Tiedän, että huomenna on jo paljon parempi fiilis ja katse jo seuraavaa kieroa kohti, mutta aina tämä kummasti sattuu.. Ja nyt varsinkin kun menkat olivat vielä myöhässä! mulla on yleensä aika tarkkaan 28pv, nyt oli 31pv menossa. Mutta jälkeenpäin kuin miettii niin voi olla, että stressi vähän sekotti kiertoa ja lisäksi jouduin syömään yhden lyhyen lääkekuurin.. sekin voi varmasti vaikuttaa.
Hongatar : mun mies joo otti puheeksi. Uskon, että häntä vain vähän jännittää tuo analyysin tekeminen, olen asiasta kyllä muistutellut ja aion jatkaa muistuttamista siihen asti, että hoituu :) Tunnistan myös tuon löyhemmän asenteen, mun mies sanoo kyllä, että lapsi olisi kaunis asia elämässä, mutta hän on sanonut myös, että lapseton elämä ei häntä samalla tavalla huolestuta kuin minua. Mitä olen täällä muita viestejä lukenut niin ainakin joillain miehillä oli samanlainen asenne. EIhän sitä omille fiiliksille voi mitään, mutta se juuri voi aiheuttaa vähän riitoja..
Bluna: Tsemppiä sinulle! Tosi hienoa, että asiat "etenevät" osaltasi. Ja juuri parempi olla arvot pöydällä ja suunnitelma valmiina.