Pukka87

Heips!

Ensiksikin paljon onnea plussanneille!!! Antaa vähän edes toivoa. :) Tsemppiä uuteen kiertoon lähteville. Toivottavasti tää olisi se kuukausi jolloin nappaisi.<3

Täällä pienet irtiotot tehty ja vihdoinkin lääkärissä käyty. Miehen näyte oli hyvä, ainoastaan pitäis päästä nuuskasta eroon. Tästä ollaan puolison kanssa puhuttu monesti, mutta olen jo tyytyväinen kun hän on saanut vähennettyä reilusti. Itsellä verikokeet ok, mutta niin kuin todella kivuliaista kuukautisista olen päätellytkin endometrioosi diagnoosi sieltä tuli. Vasen munasarja on ok ja näyttäis toimivan hyvin, mutta oikeaa lääkäri haluaa tutkia tarkemmin. Harmitti vain kun aukkaria ei pystytty tekemään koska kp24 ja se pitää tehdä ennen kp12. Voi olla että aikoja ei saa ensi kiertoon, että menee kaksi kiertoa ennen ku ajan saa. Mutta käskivät soittaa heti kun vuoto alkaa. Muutaman verikokeen lääkäri määräsi vielä lisää. Mutta nyt on ainakin syy miksi ei raskaus ole alkanut. Vaikka vasen olisikin auki ja toimii oikein niin lääkäri ei iän takia enää suositellut odottelemaan vaan suunnitellaan hoidot heti kun saadaan aukkari tehtyä. Ollaan miehen kanssa oltu alusta asti sitä mieltä, että suoraan syvään päätyyn eli ivf hoitoihin mennään. Lääkäri oli pitkälti samaa mieltä ja koska asun paikkakunnalla, jossa inseminaatiota ei tehdä vaan pitäs matkustaa 300km, niin ei hirveästi houkuttele.

Hongatar: Hurjasti tsemppiä tilanteeseen! Nollaus voi tehdä hyvää. :) Vastaus; sinun kysymykseen tuolla aiemmin ystävistäni on, että oli toivottuja raskauksia. On kolahtanut kuulemma niin kovaa toinen, että syitä miksi siirtää lapsen yrittäminen ei ole.

Tuohon asiaan vielä, että puoliso vai vauva. Olen itse käyny läpi vähän saman tyyppisen tilanteen edellisessä parisuhteessa. Ei siis koskaan keretty edes yrittää ja näin jälkeen päin olen ollut onnellinen että niin ei tehty. Neljän vuoden seurustelun jälkeen mies vasta kertoi, että hän ei halua ikinä lapsia. Oli vain kuulemma myötäillyt minua sen takia, että tiesi että lähtisin jos sanoisi suoraan. Tuohon mennässä olin jo tehnyt eropäätöksen myös muiden syiden takia. Mutta oli pettymys silti suuri, koska hän oli alusta asti kuitenkin myötäillyt asian suhteen. Ja minulle se oli iso juttu, että on asiaan edes mahdollisuus, vaikka luonto päättäisikin toisin. Hän oli toisin sanoen tuhlannut aikaani. Kuulostan ihan katkeralta. :D Exän kans oli paljon ongelmia niin siksi olen vain onnellinen ku pääsin hänestä lopulta eroon. Mutta ilman hänen kanssaan viettämiäni vuosia, en ehkä olisi näin varma mitä haluan. En olisi koskaan vaihtanut paikkakuntaa ja tavannut nykyistä miestäni. Nykyisen mieheni kanssa puhuimme lapsista jo ensi treffeillä. Sanoin suoraan, että ei jatketa eteenpäin jos hän ei lapsia lisää enää halua. Mutta onneksi hänen lapsiluku ei ollut vielä täynnä ja sain tämän ihanan miehen itselleni. <;3 Päätettiin, että annetaan asioiden mennä omalla painollaan ja parin vuoden päästä aika oli sopiva kummankin mielestä. Vaikka itsellä on tahto saada oma nyytti, niin kyllä meillä on miehellä kovempi vauvakuume. Ehkä en itse uskalla päästää itseäni vauvakuumeilemaan kunnolla, koska luonto näyttää vahvasti olevan sitä mieltä ettei meille vauvaa tule. Mutta vielä toivo elää hitusen, jospa hoidot auttaisivat. Olemme myös yhtä mieltä siitä, että kyllä me kahdestaan jatketaan vaikka ei omaa nyyttiä tulisikaan. Olemme alkaneet miettiin uusia unelmia tulevaisuuteen. Taloprojekti alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta vielä muutama vuosi niin päästään kunnolla tähän unelmaan käsiksi, kunhan miehen lapset lentää ensin pesästä. (Emme halua heidän elämää hankaloittaa, koska uusi talo tulisi noin 20km päähän nykyisestä.) :)

Hei!

Kiitos vielä kerran kun sain avautua tänne! Helpotti kyllä kovasti omaa oloa. Tää on kivan aktiivinen ketju. On mukava kun saa vertaistukea vaikkakin toivois jo että plussatuulia puhaltelis meille kaikille!

Olette mahtavan tietäväisiä asioista. Ketjua lukiessa olen vasta kunnolla saanut hahmotettua, että kuinka monesta pienestä asiasta voi olla kiinni, että saa sen plussan. Vaikkakin olen lueskellut erilaisia juttuja asiasta muutenkin, mutta jotenkin tuntuu että missään ei kuitenkaan mainita edes mitä kaikkea verestä pitäisi mitata. Itseltäni ei otettu tulevaa lääkärin käyntiä varten kuin kilppari ja progesteroni. Että jännällä jo odotan viime viikoisen pettymyksen selätettyä, että mikä tuomio tulee olemaan.

ON: Viime viikon syvistävesistä selvittyäni olen vain ollut kiitollinen ihanalle miehelleni, joka päätti että nyt vietetään parisuhde viikonloppu. Hänen mielestä nyt kaivattiin hieman tuuletusta pääkopalle. Käytiin ulkona syömässä (jota tapahtuu todella harvoin, koska ollaan melkoisia kotihiiriä), kuuntelemassa elävää musiikkia ja suunniteltiin meidän tulevaa kotia järven rannalla. Lisäksi ostin ensi vkl:lle junaliput ja lähden käymään tyttöjen reissussa kaverini kanssa, jota olen lykännyt ja lykännyt. Koska on aina ollut jotain lapsi haaveeseen liittyvää, kuten ovis tai ei ole uskaltanut juoda mitään tai pettyminen ku menkat alkoi. Vaikkakin oviksen pitäisi olla tällä viikolla niin päätin että nyt lähden. Saa muuta ajateltavaa. Kyllä sitä vishin pitää elää muutakin elämää vaikka haave onkin.

Täällä kans on sellainen fiilis, että aivan kuin joku olisi jo luvannut tuon mammaloman pienen nyytin kanssa. Vaikka mitään sellaista ei ole näkyvissäkään. Olen tämän yrittämisen aikana keskittynyt työntekoon, että saisin pitää sitten kunnon mammaloman, ettei jäis rahasta kiinni. 

Lapsettomuudesta puhutaan liian vähän tai siitä kuinka vaikeaa voi olla saada lapsi. Toki aihe on arka ja jokainen sen omalla tavallaan käsittelee. Perheelleni olen vain todennut, että se ei kaikille ole niin helppoa ku ovat vauvahommista kysyneet tai kommentoineet jonkun vaikeaa taivalta. Koska sukulaiset ja perhe ei oikein jotenkin ymmärrä, että joillekin se voi olla oikeasti vaikeaa. Eikä tulla heti raskaaksi kun kerran jättää ehkäisyn pois, viis kierron päivästä. Keskustelu usein tyrehtyy siihen ja vaihdetaan aihetta. Mutta olen pyrkinyt puhumaan avoimesti ystävilleni, joiden kanssa olen tekemisissä paljon (koska pelkään, että joku päivä miehelläni menee hermot ku tästä aiheesta jauhan. :D). He ovat ottaneet asian ihan hyvin, ei tule hiljaisia hetkiä eikä onneksi neuvo olemaan stressaamasta. Yksi ystäväni on piinaillut kanssani koko matkan ja nyt hän on onnellisesti raskaana 8kk yrittämisen jälkeen. Pari muuta ystävää ovat onnellisesti raskaana parin kk seurustelun jälkeen. Olen kaikkien puolesta onnellinen, vaikka se silti kirpaisee kun miettii koska on oma vuoro. En tiedä tuleeko puhumisesta vaikeampaa kun he ovat pidemmällä, mutta vielä ainakin on ollut suht helppoa. Olen jo aloitellut virkkaamaan heille vauvapeittoja, jotka toivottavasti saan antaa heille lahjaksi vauvojen synnyttyä. Toivottavasti saan vielä joku päivä virkata myös omalle pienelle peiton. :)

Oli ehkä hieman rönsyilevä kirjoitus, mutta toivottavasti saitte jostakin kiinni. :)

Toivon kovasti plussatuulia kaikille! 

Hei!

En ole aikasemmin kirjoittanut, mutta olen lukenut näitä keskusteluja vuoden verran. Erityisesti olen tätä keskustelua seuraillut, koska tuntuu siltä että tämä on lähinnä omaa elämän tilannetta. Minusta on ollut niin ihana lukea siitä kuinka tuette toisianne. :)

Hieman taustaa: olen 34v nainen ja mieheni on 46v. Olemme yrittäneet lasta reilun vuoden. Miehellä on aikasemmasta liitosta 2 teini-ikäistä nuorta, itselläni ei ole lapsia. Suvussani ovat naiset raskautuneet suurin piirtein siitä, että pesevät alushousut samassa koneessa miesten housujen kanssa. Joten ei oikein ymmärrystä ole kun kipuilen asian kanssa. Olen syönyt pillereitä yhdeksänneltä luokalta vuoteen 2016 asti. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä pian neljä vuotta ja ehkäisynä käytetty vain kondoomia tai keskeytettyä, koska ajatus lapsesta ei ole ollut koskaan huono. Mutta vuosi sitten kesällä päätimme jättää kaikki pois ja ajatella et tulee jos on tullakseen. Mutta mitään ei ole tullut, ei kemiallista, ei mitään. Oviksen tunnen hyvin ja olen sen saanut mitatuksi myös.  Muutaman kerran kuukautiset ovat olleet jopa 9pv myöhässä, mutta testeihin mitään ei ole tullut näkyviin. Kierto on yleensä 28-31pv. Tämän yrityksen aikana kierto on pidentynyt kokoajan ja ovis siirtynyt 15pv -> 19pv tienoille. Minulla on todella kivuliaat kuukautiset, mutta ei ole todettu endiometrioosia. Olen käynyt gynellä näiden takia useamman kerran vuosien aikana. Olemme nyt päässeet kunnalliseen hoitoon tai siis eilen piti olla ensimmäinen lääkärin käynti, mutta valitettavasti se peruttin lääkärin sairastumisen takia. Hieman veti mieltä vielä alemmas, koska taas yksi kuukausi menee "hukkaan", koska eilen olisi ollut täydellinen päivä kierrossa tehdä aukkari. Verikokeet on otettu reilu kuukausi sitten ja miehen spermanäyte myös. Mutta tuloksia ei saada kuin vasta vastaanotolla. Mieheni ottaa asian rennosti ja tukee minua todella hyvin. Onneksi edes toinen pystyy ottaa rennosti, mutta toki hänellä ei "hätää" ole kun on jo kaksi lasta. 

Omat fiilikset olivat melko hyvät kevääseen ja alkukesään asti. Isompia romahduksia ei ole ollut menkkojen alkamisen aikoihin, mutta jotenkin parin kuukauden ajan on ollut vaikeampaa. Johtuen varmaankin ystävien raskaus uutisten vuoksi, kummatkin tulivat hups vain vahingossa raskaaksi. Olen hyvin onnellinen heidän puolesta ja tiedän, että heidän tai muiden ihmisten raskaus tai vauvan saaminen ole minulta mitenkään pois. Mutta vetää silti mieltä alas ja vielä tähän päälle tuon lääkärin käynnin lykkääntyminen. Miettii vain, että koska olisi meidän vuoro. Mitä pahaa on tullut tehtyä joskus, että saa tälläsen rangaistuksen. Tulipas tilitys, en yleensä kyllä ole negatiivinen ihminen. Anteeksi tästä ja kiitos kun sain tänne hieman avautua. :)