Pitkään yrittäneet

Hellurei taas!

Se on viikonloppu ja hyvä syy olla paremmalla fiiliksellä vaikka takana on todella paska työviikko. Sellaista settiä töissä ollut, että koin taas kunnon vihan ja katkeruuden tunteet omaa keskenmenoa kohtaan ja mietin, että ”mun pitäisi nyt olla äitiyslomalla nauttimassa ihanasta vauvasta ja vauva-arjesta ja sen sijaan joudun kestämään tällaista p*skaa töissä ilman tietoakaan siitä, koska koittaa vuoroni saada lapsi”. 😔 Tietyt asiat triggeröi niitä vihan ja katkeruuden tunteita enemmän mutta enköhän mä kokonaisuutena ole päässyt edes vähän eteenpäin näiden tunteideni kanssa. Mutta tunnistan myös tuon, että ”mitä pahaa mä olen tehnyt ettei minulle suoda lasta”.

Muutoin ei mitään uutta ja ihmeellistä taivaan alla. Täällä kp5 menossa ja ihan kuin jotain ovisliman tapaista olisi jo tänään tullut 🤔. Vähän kyllä viime kierroissa on pistänyt miettimään nää limat että mitä mun kropassa tapahtuu ja tapahtuuko sitä ovista vai ei ja milloin, jos tapahtuu. Lähenevä klinikkakäynti jännittää myös mutta toisaalta hyvä, että se on ihan kohta ja toivottavasti saadaan vastauksia. Ja pääsee kysymään ammattilaiselta omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Pukka87: kiitos, kun jaoit tarinasi ja tervetuloa mukaan!

Hongattarelle tsemppiä babyshowereille, ei varmasti ole helppo mennä lähes ainoana perheettömänä. Vaikka toisaalta yritetään Ladyt kaikki muistaa, että perhe se on kaksikin ihmistä ja kaikki me ollaan yhtä arvokkaita ihmisinä oli meillä lapsia tai ei ☺️

Mannapuuro; mulla ei ole tietoa imetyksen vaikutuksesta mutta mä olen myös pohtinut tuota, että mistä voisi tunnistaa ovuloimattoman kierron. Mäkin olen ymmärtänyt, että jos menkat tulee säännöllisesti (23-35 päivää) niin silloin ovuloisi mutta itsellä lyhyt (noin 23-26 päivää) ja niukka kierto on pistänyt epäilemään, että näinköhän ovuloin sittenkään. Vaikka yleensä kai sanotaan, että jos ei ovuloisi niin olisi pitkä kierto.

Ja kaikille tasapuolisesti tsemppiä omaan tilanteeseen ja plussaonnea meille kaikille ❤️

Nuunulainen, ja se että normaali luteaali on 12-16 päivää ja joillain vielä lyhyempi, tähän väliin mahtuu monta mahdollista päivää ovikselle. Eli lähes viikko. Yritin viime raskauden 1. seulontaultran perusteella (raskausviikot ja hedelmöitysaika) laskea mun luteaalivaiheen pituuden ja sain 13 päivää. Olen aina luullut että mulla se on tosi pitkä, koska kiertokin on yleensä yli 30 päivää. Länttäsin sen nyt Flowhun ja ovis tietysti siirtyi myöhemmäksi sen 13 päivän perusteella.

Tiputtelu alkaa yleensä pari-kolme päivää ennen varsinaista vuotoa. Eli keltarauhanen temppuilee? Mut istukka alkaa onneksi tuottamaan sitä ja tukee raskauden jatkumista.

Piti vielä laittaa tähän et ootko käynyt mittaamassa keltarauhasarvon mahdollisen oviksen jälkeen? Eikö se kerro siitä että ovis on tapahtunut tai ei ole?

Hei, kaikille pitkästä aikaa. Nopeasti vilaisin viestejä läpi. mukava lueskella muiden fiiliksiä. jospa plussiakin tulee jossain vaiheessa tälle palstalle! Olen yrittänyt unohtaa nää asiat tai olla ajattelematta. Onnistuinkin aika hyvin kunnes tuli ovisoireet ja nyt kun pms-oireet (kp30)on taas päällä. Viime kierto meni ihan kokonaan huti ja tääkin kierto taisi mennä, kun tuskin pienet vipeltäjät pysyny hengissä kolmea vuorokautta. Mulla ovis tapahtuu n.kp 18-21 ja oon huomannut, että joka toinen kierto on pidempi kuin toinen. Onko kellään muulla samaa? Toimiiko mun toinen munasarja jotenkin hitaammin.🤔 monirakkulaiset ne ainakin on, muttei pitäisi mihinkään vaikuttaa. Näin mulle gyne väitti. No, isoin ongelma on meillä nyt se, ettei talletus onnistu ikinä kohdalleen. Todella turhauttavaa. Tekis mieli luovuttaa vauvahaaveilut ja hommata ehkäisy. Anteeksi negatiivisuus. 🙈 Mukavaa lokakuuta kaikille!

Nuunulainen, harmi että oot tuntenut alakuloisuutta, mutta hyvä että annat itsellesi aikaa. Kyllä sinä vielä pääset äitiyslomalle<3 Ja kun nyt paiskit töitä niin sulla on sit varaa jäädä pidemmälle äitiyslomalle ;) Mulla oli samoja fiiliksiä oman keskenmenon jälkeen, ku duunissa työntelin keräilykärryjä ja mietin, että mun pitäis työnnellä lastenrattaita eikä näitä.. 

Haaveissa21, kyllä ne vipeltäjät selviävät hengissä 3 vuorokautta, jopa 5! Näin oon netistä lukenut ja lähes joka lähteessä suositellaan 3 vuorokauden talletustahtia. Ymmärrän että turhauttaa kun pitkästä kierrosta JUST ne parhaat tärppipäivät jää käyttämättä.. Ootteko keskustelleet siitä kumppanin kanssa? Jos vaikka sopisitte treffi-illan aina vaikka yhelle tärppipäivälle? Se kyllä saattaa luoda sit suorituspaineita.. tai jäädä tavaksi?! Ja munasarjoista, mun käsittääkseni on hyvin mahdollista että sarjat toimii eri tahtiin, varsinkin jos sulla on säännöllisesti erimittaiset kierrot. Epäilin itsellänikin että toinen toimisi hitaammiin, mutta mun kierrossa ei oo mitään säännöllisyyttä :D Jos gyne on sulle sanonut ettei monirakkulaisuus haittaa, niin usko toki ammattilaista :)

Hongatar: on kyllä ärsyttävää että lapsettomuudesta tai vaikeudesta raskautua/pitkästä yrittämisestä on niin vaikeaa puhua. Ihmiset joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia yrittää lohduttaa ja tsempata, mutta itseäkin se lähinnä ärsyttää valitettavasti. Tiedän etteivät he voi muutakaan ja eivät just osaa muutakaan sanoa, mutta huomaan itse ainakin meneväni aina kauhealle puolustuskannalle ja alkaa oikein sapettamaan. Varsinkin kun yksi ystävä raskautui omasta mielestään pitkän yrittämisen jälkeen (5-6kk), niin hän jaksaa toitottaa klassista ”otatte vaan rennosti, kyllä meilläkin tärppäsi!” niin nään vaan punaista ja tekisi mieli tiuskaista että et sinä tiedä pitkään yrittämisestä mitään ja vaikka te saittekin lapsen niin ei se tarkoita että me saadaan :D näin en kuitenkaan tietenkään ole tehnyt, vaan kihissyt sisimmässäni ja ymmärtänyt että toinen tarkoittaa vaan hyvää. Oltiin eilen työporukalla afterworkilla ja yksi työkaveri sattumalta alkoi kertoa miten heillä meni yli vuosi yrittäessä ja miten hänestä silloin 10v sitten tuntui kurjalta kun asiasta ei puhuttu julkisesti, olisi tehnyt mieli möläyttää oma tilanne siinä isommankin yleisön edessä mutta en saanut kakistettua ulos. En tiedä onko se edes mitään häpeää, en osaa sanoa miksi se tuntuu vaikealta. Ehkä siksi etten halua mitään sääliä keneltäkään. Tsemppiä babyshowereihin, oot reipas & vahva kun menet ja kunnon ystävä ❤️

Nuunuulainen: tuttuja tunteita ilman keskenmenoa, tai siis kun aloimme yrittää tämän vuoden alussa niin orientoiduin tietyllä tapaa siihen että äippäloma häämöttää. Nyt kun ei todellakaan häämötä horisontissa eikä tiedä tuleeko edes ensi vuonna häämöttämään niin työmotivaatio on välillä aivan kateissa :D mikä on sairasta sinänsä, ihankuin minulle olisi ”luvattu” että pääset pian äitiyslomalle. Tuo on kyllä niin totta mitä sanoit että pitää muistaa olls onnellinen ja kiitollinen siitä että on sentään se oma kahden hengen perhe, on myös niitä kuitenkin jotka haluaisivat lapsen mutta puolisokin puuttuu tai muutenkin ilman lapsihaavetta ovat yksinäisiä tahtomattaan.

Mannapuuro: progesteroni- eli keltarauhasarvon pitäisi kertoa tapahtuuko ovulaatio, ainakin jos arvo on tarpeeksi korkea. Itseltäni se on mitattu kahdessa eri kierrossa kertaalleen, ja arvo on ollut matala (ensin 15 ja toisella 17). Nyt olen onnistunut saamaan myös päähäni jossen ovuloikaan, koska ovulaatio todnäk tapahtuu jos arvo on yli 15 mutta varma ilmeisesti jos yli 25. Olen miettinyt että tästä täytyy jutella gynen kanssa ennen mahdollisia inseminaatioita, koska gyne sanoi että ne tehtäisiin minun luomukiertooni ilman ovulaatioinduktiota. Niin olisi kamalaa tehdä kalliit inseminaatiot jos en ovuloikaan ja kaikki menisi hukkaan. Toisaalta tiedostan että oviksen pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua, koska säännöllinen normaalipituinen kierto, limat ja ovis +. Mutta koska pitkä yritys ja kaikki tämä vie järjen :D

Haaveissa21: kierto mulla on aika sama molemmissa mutta vasemman munasarjan ovistuntemukset tuntee aivan selvästi eikä voi jäädä huomaamatta, kun taas oikea aika ”oireeton”. Eli varmasti niissä on muitakin eroja! Ja itse tiedän muutaman monirakkulaisen jotka ovat saaneet lapsia & raskautuneet ihan normaalisti ilman hoitoja :)

Nounou, tiiän tuon kun sisällä kihisee ja tekisi mieli vain töksäyttää jotakin, mut eipä se toisten syyllistäminen ketään auttaisi. Ja just niinkuin sanoit, he tarkoittavat vain hyvää. Mulla kans yks tuttu valitti sekundääristä lapsettomuutta, kun raskautui toisen kerran vasta 4.kierrolla. Olisi tehnyt mieli töksäyttää...mutta samalla tiedän ettei ne tunteet ole yhtään laimeammat, vaan vain syvenee kierto kierrolta kun ei näy mitään merkkejä että edes joskus tärppäisi. Hienoa että sun työkaveri uskalsi puhua omasta lapsettomuuskokemuksestaan, rohkeaa! Ymmärrän kyllä ettei tee mieli jokaiselle avautua kun aihe on raskas ja "tilanne päällä", helpompi varmaan avautua kun on kuitenkin saanut lapsen. Mulla kävi varmaan just tuo puolustuskannalle hyppääminen koulukavereiden kesken, koska oon jotenki henkisesti perheellinen vaikken lapsia olekaan vielä saanut. Mielummin otan sääliä kuin letkautuksia miten helppoa ja vapaata on lapsettoman elämä.

Nuunulainen, ihana tuo sun perhe-kuvaus! <3 Niinhän se on, kaikki perheet ovat tärkeitä ja arvokkaita, kuului niihin minkä verran ihmisiä tai eläimiä tahansa :)

Kiitos taas kaikille päivityksistä. Tänne ei mitään uutta. Ajattelin taas vaan ajan kuluksi kirjoittaa ajatuksia.

Nyt on kp 7 tai 8 (vähän riippuu laskenko ekan päivän miten, oli vähän siinä ja siinä kun vuoto alkoi alkuillalla). Tässä kuussa aloitin ovulaatiotestit jo eilen kun viime kuussa kierto olikin yllättäen lyhyempi ja ovulaatio aiemmin kuin odotin, mikä vaikutti yhdynnän ajoitukseen ja voi olla, että se osui liian myöhään, kun ovulaatiota edeltävänä aikana ei ehditty miehen työmatkan vuoksi ollenkaan. Vaikea tietysti sanoa että oliko sillä vaikutusta vai ei kun en ole raskautunut silloinkaan kun on osunut ajallisesti nappiin. Joka tapauksessa, vielä ei ole tullut ovisplussaa mikä kyllä helpottavaa sinänsä että jos kierto lyhenisi entisestään niin se tuskin olisi hyvä merkki mistään. Mutta tärkeintä ettei se nyt mene ohi, joten testailen nyt joka päivä. Miehellä tietysti työmatka juuri silloin kun aika pitäisi olla, kuten taisinkin jo tuolla jossain aiemmin kirjoittaa, mutta ajattelin että jos nyt kuitenkin suorittaisimme asiaa ennen työmatkaa niin se voisi silti riittää…

Sitä olen miettinyt kuinka paljon stressi voi vaikuttaa asiaan... Sitähän ilmeisesti lääkärikunta ja tiedemaailmakin pitää ratkaisemattomana asiana ja tutkimustulokset ja näkemykset vaihtelevat. Minulle lääkäriin sanoi kysyttäessä, että sen ei pitäisi olla keskeinen tekijä tässä. Toisaalta netistä katsoessa monilla sivuilla, siis ihan esim hedelmällisyysklinikoiden sivuilla, korostetaan stressin vaikutusta. Ilmeisesti ns normaali arjen stressi ei pitäisi olla ongelma, mutta kovasta stressistä/huolesta/ahdistuksesta voisi niiden mukaan ollakin haittaa. Ahdistaa kun eri puolilla toitotetaan ja korostetaan stressinhallintaa ja stressaamisen lopettamista. Kuten täällä varmaan monet ymmärtää, tätä stressiä on vaikea estää ja siinä ei ainakaan minulla rentoutusharjoitukset tai kivat harrastukset asiaa muuta. Joka kk huolestuttaa enemmän ja asia on jatkuvasti mielessä. Toki elämässä on muutakin ja on paljon kivoja hetkiä ja tekemistä, mutta se ei poista sitä että asia on jatkuvasti mielessä. Minulla on muutenkin taipumusta huolestumiseen elämässä, mahdollisesti osin alkoholistiperhe-lapsuuden yms ikävien kokemusten johdosta ja valitettavasti sitä ominaisuutta ei oikein saa parannettua, vaikka yritystä on ollut. Joskus tietysti on parempia ja joskus huonompia aikoja eli vaihtelee vähän. Ja nyt tietysti siis stressaan kaiken muun hedelmällisyyshuolen ohella vielä siis sitäkin että estääkö stressi raskautumista 😅

Toisaalta taas, ihmiset raskautuvat maailmalla mitä kamalimmissa oloissa, siis elämäntilanteissa joissa henki päivittäin uhattuna sodan tai nälänhädän vuoksi tai muuta hirveää. Jotenkin kuvittelisi, ettei siten olisi ihan siitäkään kiinni. Ja sitten olen ymmärtänyt, että ainakin hoitoihin mennessä useimmat naiset/parit ovat viimeistään aika huolissaan tilanteestaan ja silti hoitojen onnistumisprosentit aika hyviä ainakin kun pidempään yrittää… Onko muilla tästä ajatusta ja peräti kokemusta? Täällä tätä ehkä viitsiikin kysyä ilman että saa vastauksia tyylillä ”siis lopeta vaan se stressi ja sitten se onnistuu” kuten tuolla jossain ”apua raskauduin vasta tokalla kierrolla” -tyyppisillä palstoilla saattaa nähdä.

Hongatar, olen itse ainakin ajatellut että jos joskus raskaudun ja varsinkin joidenkin hoitojen avulla niin aion puhua asiasta jokseenkin avoimesti kun ollaan raskaudessa ns. ”selvillä vesillä” ja varsinkin viimeistään kun lapsi on syntynyt. Olisi kiva saada sitä tabua rikottua ja illuusiota että kaikki käy vaan käden käänteessä ja sitten siitä olisi jo varmasti helpompi puhua vähän julkisemminkin. Mutta jos emme onnistu saamaan lasta, niin en tiedä tulenko pystymään puhumaan asiasta kovin avoimesti, ainakin nyt tuntuu siltä että liian arka aihe.

Bluna, en myöskään ole oikein päässyt kiinni tuohon stressiasiaan. Joissain lähteissä sanotaan että stressi vaikuttaa asiaan vain silloin jos kuukautiskierto häiriintyy/loppuu kokonaan stressistä johtuen taikka jos pariskunnan stressi vaikuttaa seksielämään niin etteivät yhdynnät onnistu. Stressi vaikuttaa hormoonitoimintaan ja hormoonihuuruahan tämän koko rumba on. En silti myöskään uskoa ette pelkkä stressi estäisi raskaaksituloa jos kierto on normaali ja laukeaminen & seksi onnistuu. Rentoudesta ja stressaamattomuudesta ei varmasti olisi haittaa, mutta jos tämä niistä on kiinni niin en tule henk.koht kyllä sitten ikinä raskaaksi :D sen sijaan oksidatiiviseen stressiin ja sen vaikutuksiin kehossa uskon kyllä, toisaalta se on ”yksinkertaisempaa” kun siihen voi itse konkreettisesti vaikuttaa elintavoilla yms, pään sisällä tapahtuvaan tunnemyrskyyn kun taas ei niin helposti.

Hei!

Kiitos vielä kerran kun sain avautua tänne! Helpotti kyllä kovasti omaa oloa. Tää on kivan aktiivinen ketju. On mukava kun saa vertaistukea vaikkakin toivois jo että plussatuulia puhaltelis meille kaikille!

Olette mahtavan tietäväisiä asioista. Ketjua lukiessa olen vasta kunnolla saanut hahmotettua, että kuinka monesta pienestä asiasta voi olla kiinni, että saa sen plussan. Vaikkakin olen lueskellut erilaisia juttuja asiasta muutenkin, mutta jotenkin tuntuu että missään ei kuitenkaan mainita edes mitä kaikkea verestä pitäisi mitata. Itseltäni ei otettu tulevaa lääkärin käyntiä varten kuin kilppari ja progesteroni. Että jännällä jo odotan viime viikoisen pettymyksen selätettyä, että mikä tuomio tulee olemaan.

ON: Viime viikon syvistävesistä selvittyäni olen vain ollut kiitollinen ihanalle miehelleni, joka päätti että nyt vietetään parisuhde viikonloppu. Hänen mielestä nyt kaivattiin hieman tuuletusta pääkopalle. Käytiin ulkona syömässä (jota tapahtuu todella harvoin, koska ollaan melkoisia kotihiiriä), kuuntelemassa elävää musiikkia ja suunniteltiin meidän tulevaa kotia järven rannalla. Lisäksi ostin ensi vkl:lle junaliput ja lähden käymään tyttöjen reissussa kaverini kanssa, jota olen lykännyt ja lykännyt. Koska on aina ollut jotain lapsi haaveeseen liittyvää, kuten ovis tai ei ole uskaltanut juoda mitään tai pettyminen ku menkat alkoi. Vaikkakin oviksen pitäisi olla tällä viikolla niin päätin että nyt lähden. Saa muuta ajateltavaa. Kyllä sitä vishin pitää elää muutakin elämää vaikka haave onkin.

Täällä kans on sellainen fiilis, että aivan kuin joku olisi jo luvannut tuon mammaloman pienen nyytin kanssa. Vaikka mitään sellaista ei ole näkyvissäkään. Olen tämän yrittämisen aikana keskittynyt työntekoon, että saisin pitää sitten kunnon mammaloman, ettei jäis rahasta kiinni. 

Lapsettomuudesta puhutaan liian vähän tai siitä kuinka vaikeaa voi olla saada lapsi. Toki aihe on arka ja jokainen sen omalla tavallaan käsittelee. Perheelleni olen vain todennut, että se ei kaikille ole niin helppoa ku ovat vauvahommista kysyneet tai kommentoineet jonkun vaikeaa taivalta. Koska sukulaiset ja perhe ei oikein jotenkin ymmärrä, että joillekin se voi olla oikeasti vaikeaa. Eikä tulla heti raskaaksi kun kerran jättää ehkäisyn pois, viis kierron päivästä. Keskustelu usein tyrehtyy siihen ja vaihdetaan aihetta. Mutta olen pyrkinyt puhumaan avoimesti ystävilleni, joiden kanssa olen tekemisissä paljon (koska pelkään, että joku päivä miehelläni menee hermot ku tästä aiheesta jauhan. :D). He ovat ottaneet asian ihan hyvin, ei tule hiljaisia hetkiä eikä onneksi neuvo olemaan stressaamasta. Yksi ystäväni on piinaillut kanssani koko matkan ja nyt hän on onnellisesti raskaana 8kk yrittämisen jälkeen. Pari muuta ystävää ovat onnellisesti raskaana parin kk seurustelun jälkeen. Olen kaikkien puolesta onnellinen, vaikka se silti kirpaisee kun miettii koska on oma vuoro. En tiedä tuleeko puhumisesta vaikeampaa kun he ovat pidemmällä, mutta vielä ainakin on ollut suht helppoa. Olen jo aloitellut virkkaamaan heille vauvapeittoja, jotka toivottavasti saan antaa heille lahjaksi vauvojen synnyttyä. Toivottavasti saan vielä joku päivä virkata myös omalle pienelle peiton. :)

Oli ehkä hieman rönsyilevä kirjoitus, mutta toivottavasti saitte jostakin kiinni. :)

Toivon kovasti plussatuulia kaikille! 

Komppaan Nounouta tuossa stressiasiassa, että varmaanskin vasta sit stressi on este raskautumiselle kun kierto häiriintyy tai on vaikeuksia rakastella. Mulla henkilökohtaisesti on herkät menkat, jos on jännittäviä tapahtumia elämässä (esim uus duuni, koulun alku, koeviikko, näyttely) käyn niin kierroksilla että menkat myöhästyy hieman. Mut en koe että tässä 11kk ainaka olisin ollut vauvaprojektista varsinaisesti stressaantunut, ehkä ajoittain alakuloinen. Mut varmasti on niitäkin jotka testaa ovista monesti päivässä ja alottaa testien tekemisen jo dpo1 :D Voikohan stressiä jotenkin mitata verestä?

Pukka87, kuulostaa ihanalta parisuhdeviikonlopulta<3 herkkuja, kulttuuria... ja tuleva seikkailukin! Tekee varmasti hyvää kun tapahtuu eikä ajatukset pyöri vain vauvaprojektissa :) ihana idea tuo vauvapeittojen virkkaus, ne on varmasti suloisia! Ja koska rakastan draamaa niin kiinnostaa nämä mainitsemasi parin kk seurustelleet ja raskautuneet että oliko kyseessä vahinkoja vai vaikka kumppanuusvanhemmuustausta?

Tuli mieleen tuosta avoimesti puhumisesta, että mun yks tuttu teki instapostauksen vastasyntyneensä kuvalla että yli kolmen vuoden odotus oli palkittu. Tästä on kyllä jo aikaa, enkä silloin ees tajunnut että miten pitkän matkan he olivat käyneet. Löysin instasta muitakin postauksia hashtag lapsettomuus  joihin pystyi samaistumaan. Teen semmosen varmasti itsekin jos lykky käy! :) 

Hongatar: niinhän sitä lukee, että säilyvät hengissä pitkään. Hedelmöityskyky kai niillä kuitenkin laskee ja harvemmin esim 5vrk iköiset enää hedelmöittävät. paljonko sitten vaikuttaa se, että tavara on "tupakansavulla kyllästetty". Muistaakseni gyne sanoi, että ajoitus saisi olla tarkka juuri tupakasta johtuen. No, tiedäpä sitä sitten. Liikaa tulis paineita treffi-illasta, mutta kiitos ajatuksesta.🙂 Parempi pysyä mahdollisimman neutraalina ovisaikaan. Ehkä mä ens kierrossa jo osaan, kun oon harjoitellut. Menkkoja odotan alkavaksi viimeistään keskiviikkona. Merkit eivät viittaa mihinkään muuhun kuin niihin. En jotenkaan osaa olla edes pettynyt. Muutenkin tässä kaikenlaista hässäkkää nyt, että melkein jopa hyvä näin.

Täällä ollu taas hyviä keskusteluja!

Mannapuuro kirjoitti:

Piti vielä laittaa tähän et ootko käynyt mittaamassa keltarauhasarvon mahdollisen oviksen jälkeen? Eikö se kerro siitä että ovis on tapahtunut tai ei ole?

En oo käynyt mittauttamassa mutta ollaan menossa klinikalle juttelemaan, joten toivon, että siellä ottavat perustutkimukset mm tuon keltarauhas-arvon.

Hyvää keskustelua ollut taas täällä. Pakko kommentoida tuohon stressiasiaan, että jos se olisi syy lapsettomuuteen niin mä en sitten varmaan ikinä tule raskaaksi uudelleen 😔 Oon nimittäin todella herkkä stressaamaan milloin mistäkin. Ei pelkästään tästä lapsiasiasta vaan ihan jo kaikesta muustakin. Toki varmasti stressittömyys helpottaa raskautumista mutta en jotenkin halua uskoa, että stressi estäisi raskautumista, koska kyllähän ihmiset saa lapsia sodan keskellä tai vankiloissa tai muissa oikeasti stressaavissa olosuhteissa. Ja joku teistä taisi kommentoida, että jos toitotetaan, että älä stressaa niin silloinhan sitä vasta alkaakin stressaamaan siitä, että nyt en saa stressata 😅

Toinen asia toi siittiöiden hengissä säilymiskyky niin oon ymmärtänyt, että ne tosiaan voi säilyä jopa 5 päivää hengissä mutta yleisesti ottaen sellainen kolme vuorokautta ne kai pysyy hyvin hedelmöittymiskykyisinä. Mulle ainakin parikin gyneä on sanonut, että riittää jos harrastaa seksiä pari kertaa viikossa eli noin joka kolmas päivä. Tällä mentaliteetilla olen nyt viime aikoina mennyt, kun en haluaisi suorittaa tätä lapsen yritystä. Ainakaan paljoa (mahdotonta olla kokonaan suorittamatta) 🤣

Ja vielä viimeiseksi: eihän kukaan tosiaan ole mullekaan luvannut lasta ja äitiyslomaa mutta välillä tuntuu vaan niin epäreilulta, että toiset ne saa monta lasta ja on monta vuotta kotona lapsen kanssa ja itse vaan joutuu tauotta paahtamaan työelämässä ja käsittelemään samalla etukäteen sitä mahdollista surua jäädä kokonaan lapsettomaksi. Mutta tuo on hyvä näkökulma, että nyt on hyvä mahdollisuus tehdä kunnolla töitä, jotta sitten kun lapsen joskus toivottavasti saa niin on mahdollista olla hänen kanssaan pidempään kotona. Ellei nyt hallitus keksi vaikeuttaa naisen kotona oloa, koska tasa-arvo. En ole ihan varma mitä mieltä olen koko perhevapaa uudistuksesta, sillä omasta mielestäni perheiden pitäisi saada itse päättää kuka on lapsen kanssa kotona ja kuinka pitkään. Itse ainakin äitinä haluaisin olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Mitä mieltä muut ootte tästä aiheesta?

Pahoittelut keskenmenon kokeneille😔

Täällä alkoi jälleen uusi kierto☹nyt jo kp 3. Alan olla ihan loppu tähän yrittämiseen. Inhottavaa kun ei tiedä mistä johtuu ettei raskaus ala.Tässä kierrossa sain toisen korona rokotteen, menkat tuli ajallaan samoin ovis.

Viimeisimpänä kikka kolmosena oli liukkari jonka pitäisi edistää raskautumista.Enää en tiedä mitä koettaisi, kun taitaa olla tämä oma ikä se suurin este unelman toteutumiselle 😥

Pukka87, parisuhdeviikonloppu ja irtiotto kaverin kanssa kuulostaa oikein hyvältä, saa just ajatuksia vähän muualle ja ei koko muu elämä ole ns. ”pausella”.

Haaveissa21, ilmeisesti miehesi polttaa? Olette varmasti keskustelleet aiheesta mutta kysyn nyt kuitenkin, että onko ollut puhetta lopettamisesta? Koska valitettavasti tupakointi heikentää siittiöiden laatua, me käytiin ko. keskustelu oman kanssa kun alettiin yrittää ja suostui kyllä lopettamaan kun yritys kesti ja tajusi miten paljon asioita minä tein raskauden eteen (ruokavalion muutos, vitamiinit, lääkärissä ravaamiset yms.). Projekti on kuitenkin yhteinen ❤️

Nuunuulainen, myös tuo aspekti harmittaa kun muut saavat lapsia ja pääsevät haukkaamaan vähän happea pois töistä vaikkei se ehkä niin ”lomaa” olekaan mutta erilaista kuitenkin :D täytyy myöntää etten ole yhtään perillä perhevapaauudistuksista, mutta meillä ajatuksena olisi kiva että mieskin saisi olla lapsen kanssa pidemmän pätkän keskenään kotona. Uskon että se auttaisi ymmärtämään mitä se kotiäiteily ja arjen pyöritys oikeasti on 😅

Neuti kesäheinä, olitteko te käyneet tutkimuksissa ettei ole tosiaan mitään muuta kuin ikä mistä on kiinni? Olet varmaan jossain maininnutkin, mutta kun en yhtään muista.

Oma tilanne, dpo11 oletettavasti ja menkkojen pitäisi alkaa varmaan sunnuntaina. Olen tietysti hermostuksissani tehnyt jo testin, ihan puhdasta negaa. Jos ei muuta hyvää niin progesteroniarvoni oli viimeisimmässä mittauksessa noussut huimasti, aiemmin ollut 15 & 17 niin nyt oli 40!

Nuunulainen, mulla samoja fiiliksiä tuosta että itse "joutuu edistymään" elämän muilla saroilla, vaikka oikeasti haluaisi vain olla kotona kasvattamassa jälkikasvua. Kyllä meidänkin vuoro vielä tulee <3

  Minäkään en ole tutustunut perhevapaauudistukseen, mut muistaakseni tää nykyinen mahdollistaa jomman kumman vanhemman kotoilun vauvan kanssa 9kk ajan, en muista oliko vauvan syntymästä vau äitiysloman alusta asti. Kauhistuttavaa jotenki ajatella että päiväkodeissa on alle vuoden ikäisiä vauvoja kun vanhempien on pakko palata töihin. Itsekin toivoisin että voisin olla pitkään kotona lapsen kanssa, esim 2 vuotta. Varmaan kyllä alkaa pää hajoilla jossakin vaiheessa siihen vauva-arkeen ja alkaa kaivata takaisin töihin :D

Nounou, wautsi mitkä progesteronit! Oliko sulla nyt joku lääkitys tai muu tukena kun noin huimasti on noussut? (Täällä on nin monta etten oikeen pysy kärryillä jokaisen tilanteesta)

Omaan napaan kuuluu lähete naistenpoliklinikalle tutkimuksiin! Vihdoinkin, aloin jo olla epätoivoinen että kuinka pitkät jonot niihin on julkisella puolella. Meni 2kk näköjään Päijät-Hämeen alueella. Aika on vasta ens viikolla mut riemuitsen jo nyt, ihanaa kun hommat etenee.Lähetteen mukana tuli esitietolomake jossa on kaikenlaisia kysymyksiä terveydentilaan liittye, muunmuassa "Mikä on suorituskykynne?" - tähän hupaisasti ajattelin projektiin liittyen,  että ai sängyssä vai, lol. Mutta näköjään portaiden nousussa. Myös tiedot kuukautisista, aiemmista raskauksista, raskauden keskeytyksistä ja keskenmenoista, sukupuolitaudeista ja viimeisimmästä papa-kokeesta pyydetään. Kumppani kutsuttiin mukaan. Saas nähä lähteekö mun hoitovastainen mies mukaan edes seuraksi. Hän ei kuulema halua tietää, jos hänen siemenessään on vikaa. Jo etukäteen kuumottaa, jos minusta ei löydy vikaa, että oonko sitten isojen päätösten edessä - parisuhde vai lapsen saaminen :O

Hongatar: Hienoa, että hommat etenee ja pääset sinä ainakin tutkimuksiin :) Ootko vielä mieheltä "uskaltanut" kysellä jospa hän haluaisi tulla mukaan ? En ole vielä omaa miestäni saanut sinne siemennesteanalyysiin vaikka taidettiin asiasta sopia joskus kesän aikana. En halua häntä painostaa, mutta kyllähän mua vähän turhauttaa, sillä hän itse ehdotti, että tekisimme nämä perustutkimukset,  mutta nyt ei sitten kuitenkaan saa varattua sitä aikaa.. Voi olla, että häntä vähän jännittää jos sitten tutkimustulokset eivät olisi ihan ok hänen osaltaan. Liittyen vielä noihin isojen päätösten tekoon, olisi kyllä aivan  kauheata joutua valitsemaan parisuhteen ja lapsen saamisen väliltä. Lapsihaave ei kuitenkaan noin vain häviä minnekään :/ 

Omasta tilanteesta, tänään sattui pieni romahdus.. Mun menkat oli kolme päivää myöhässä ja kun menkkoja ei kuulunut niin tottakai mietin, että olisko nyt vihdoin tärpännyt...Tänään sitten menkat alkoivat aamupäivällä ja on sitten ollut ihan paska fiilis ja surullinen olo.  Nyt on onneksi jo  helpottanut, mutta kyllä on nyt on vaihteeksi semmoinen olo, että kauan näitä pettymyksiä jaksaa. 

Pahoittelut Sibu uuteen kiertoon joutumisesta :/ Onko sun kierto ollut yleensä kellontarkka ja oliko eriskummallisia tuntemuksia ennen kuin vuoto alkoi? Mä oon niin taivaanrannan maalari että olisin itse tulkinnut tuon kiinnittymisyrityksenä. Vielä jonain päivänä pettymykset muuttuvat voitoksi <3 et ole yksin kurjassa tilanteessa. Kummallista jos miehesi itse ehdotti perustutkimusten tekemistä, ja nyt jarruttelee oman osuutensa kanssa... Ymmärrän kyllä että kova tuomio pelottaa, eihän kukaan haluaisi huonoja uutisia.  Kun siitä on jo useampi kuukausi niin kyllä voit vihjata siihen suuntaan, että kävisitkö hoitamassa oman osuutesi yhteiseen projektiin pliis. Toivooko sun mies kumminkin perhettä?

  Oon keskustellut tästä pari kertaa tän parin kuukauden aikana, ja vastaus on ollut tyyliin "mun veijareissa ei ole mitään vikaa, ei mun suvussa ole ollut vaikeuksia" tai "mielummin en tiedä että minussa on vikaa" ja pahin oli "jos käy ilmi että sinussa ei ole mitään vikaa niin sitten voin ehkä käydä", ja tästä loukkaannuin koska tuntui kuin hän olettaisi että minussa olisi vikaa. Ja myös että mun pitäis eka maksaa itteni kipeäksi hankalista toimenpiteistä, jos vika on ollutkin miehen puolella, jonka olisi voinut selvittää muutamalla satasella vaivattomammin. Saatiin tuo riita riideltyä ja mun mielipiteet kuulostaa varmaan vähän kärkkäiltä, mutta vaikka moni raskautumiseen liityyvä asia liittyy naiseen, raskauden alkuun tarvitaan sama panos molemmilta. Mun kumppanilla on muutenkin löyhä asenne tähän projektiin, koska hän on tyytyväinen sekä lapsettomaan että perheelliseen tulevaisuuteen. Mulle lapseton tulevaisuus on ankea eikä lainkaan toivottu vaihtoehto.

Hongatar, mahtavaa että pääset nyt tutkimuksiin. Itselläni ainakin asioiden ”eteneminen” ja ”suunnittelu” niiden kautta toi uskoa tulevaisuuteen, vaikka toisaalta samalla siellä selvisi, että hedelmällisyysarvoni ei ole kovin hyvä, mutta silti se että on nyt terveydenhuollon asiakkaana ja saa apua lähitulevaisuudessa jos ei luomusti onnistu tuo ainakin minulle jonkinlaista turvaa omaan oloon. Jos ei olisi selvinnyt siellä olisin saattanut turhaan vielä pitkään tuhlata kallista aikaa kotona, nyt on selkeämpi aikataulu ja alustava suunnitelma hoidoista vuodenvaihteen jälkeen jos ei ole mitään kuulunut ennen sitä. Ja voihan se olla, että teiltä ei löydy mitään tai löytyy joku helposti hoidettavissa oleva ongelma! Tai jos kunnollisia hoitoja (IVF tms) tarvitaan niin tuo edistänee myös niihin pääsyä. Tsemppiä myös miehen kanssa! Toivottavasti hän ymmärtäisi tilanteen kannaltasi 😊

Sibu, jaksamista uuteen kiertoon. Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin. Mutta vaikka tämä on klisee, niin uusi kierto on aina uusi mahdollisuus…

Tsemppiä myös muille teidän vaiheisiin!

Itselläni kp12 ja ovis taisi testien mukaan juuri jo olla (ehkä jo eilen tai ehkä tänään, testit olleen plussalla jo pari päivää). Mies työmatkalla, onneksi su ja ti ilta ehdittiin. Tuo su varmaan liian aikaisin, ti ehkä voisi hyödyttää jos minulta irtoaisi kerrankin ”hyvä” munasolu eikä sellainen laaduton, joka ei hedelmöity.. pitää vaan toivoa parasta. Kiertoni on myös lyhentynyt, mikä huolestuttaa lisää, koska se on yleensä merkki hedelmällisyyden heikkenemisestä. Aiemmin oli 27-29 päivää monta kk, nyt ollut 25-26 päivää. Toisaalta kun kalenteria katsoin, joskus aiemmin on ollut niitä 25-26 päivän kiertoja myös ja sitten taas välissä noita pidempiä. Toivottavasti nyt ainakaan ei paljoa enää lyhenisi, koska liian lyhyellä kai raskautuminen vaikeutuu entisestään.. No, yritän pitää positiivista ajattelua yllä, jos ei onnistu niin ehkäpä lääketiede ja ne hoidot auttavat sitten minua kuten ovat auttaneet niin monia muitakin 😊