Pitkään yrittäneet

Kesä8kuus onnittelut! Ihanaa! Ymmärrän että vielä pelottaa ja jossituttaa, mutta kun viiva lähtee tummenemaan ja projekti etenee, varmasti mieli seuraa perässä <3

Kiitos kaikille omien kokemusten jakamisesta ja voimia omiin tilanteisiin ❤️

Minä oon lueskellut teidän kokemuksia, mutta en ole kirjoitellut hetkeen. Pari kiertoa taukoa ja toivottavasti loppu/alkuvuodesta pääsen mukaan piinailemaan. Onneks nyt on ollut ihan ok fiilis ja oon keskittynyt oman hyvinvoinnin parantamiseen. 🙂

Noniin, eli eilen aamulla tälleen, eli vahvistui…mutta illalla oli enää ihan haalea ja tänään tuli puhdas nega. Eli kemiallinenhan se oli. Mä tiesin jo eilen illalla siitä haaleasta viivasta, että tänään tulee nega. Lämmöt romahti myös 36,8:sta normaaliin 36,2:n , eli se palelu vaihtui illasta hikoiluksi.

Olin illalla niin pettynyt ja rikki, mutta tänään tuntuu jo paljon paremmalta. Käsittelin asiaa eilen aika huolella ja märehdin niin syvisdä vesissä, että nyt pystyy aatella jo vähän selkeemmin. Jos ei ollut elinkelpoinen, parempi nyt heti näin, kuin myöhemmin. Ja sen IVF:n kannaltakin, ei viivästy ainakaan siksi, että hautoisi jotain tuulimunaa viikkoja turhaan. Ja olihan se ilo nähdä tällainen viiva vuosiin :) Ei aivan tämmösiä oo täällä näkynyt.

Kesä8kuus, oon pahoillani ❤️ Mut ihanaa että oot saanu ite käännettyä tapahtuneen jo valoisammalta puolelta tarkasteluun ja jos kemiallisesta jotain positiivista voi ajatella, niin ainakin on just jotain yrittänyt tapahtua kropassa! Pää pystyssä kohti IVFää :)

Yritin kahlata kaikki viestit läpi mutta oli sen verran taas itsellä taukoa, että pahoittelut jos joku jää huomioimatta tai menee joku asia sekaisin.

Chard: pahoittelut keskenmenosta ja voimia jatkoon! ❤️

Kesä8kuus: pahoittelut kemiallisesti. Hyvä asia on se, että jotain sentään yritti tapahtua.

Kiikolle tervetuloa mukaan! Muistan sinut hyvin edellisestä ketjusta. Ja paljon onnea plussasta, pidän peukut pystyssä että kaiken kokemasi jälkeen tämä päättyisi onnellisesti ❤️

Neiti Kesäheinälle ja blunalle tsemppiä tilanteeseen oman miehen kanssa. Ei ole kiva jos joutuu miettimään, että onko mies täysillä mukana tai luovuttamassa jossain välissä.

Blunalle myös tsempit alhaisen amh arvo uutisen jäljiltä. Uskon, että on tuntunut pahalta ja pelästyttänyt ”ennenaikaiset vaihdevuodet” termi. Itsekin pelkään sitä tai jotain vastaavaa lopullista tuomiota ja sitä että sanotaan etten voi saada omia biologisia lapsia. Vaikka sinulla tämä ei onneksi ole tilanne! Stressaamatta oleminen on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Tuntuu että kaikki sitä toitottaa ja itsellä tulee jo stressi siitä että pitäisi olla stressaamatta 😔

Hongatar: kiitos tsempeistä! Ja toivotaan todella, että yksityisellä saamme jotain vastauksia enkä romahda ihan täysin.

ON: täällä menkat tekee ilmeisesti tuloaan kun jotain pientä tuhrua on tullut parina päivänä ja menkkamaista juilintaa. Pettymys on taas tosi suuri ja kierto näyttää taas jäävän suht lyhyeksi noin 25 päivää 😔 Alkaa todella turhauttaa ettei mitään (ei edes raskausoireita kuten kipeät rinnat tai haamua raskaustestissä) ole tapahtunut vaikka yritystä on km jälkeen jo puoli vuotta.

Haluaisin edes jotain toivoa! Ihan pienenkin toivon rippeen, että voin tulla uudelleen raskaaksi. Toki mulla ovulaatio plussa testiin aina tulee mutta kun tuntuu ettei sekään takaa mitään (täällä oli siitäkin jotain keskustelua käyty). Noh, ens kuussa ehkä saadaan jotain vastauksia.

Kes8kuus, olen todella pahoillani. Ihmeen "hienosti" olet kuitenkin osannut käsitellä asiaa, itse en ehkä noin rationaalisesti pystyisi asiaa järkeilemään. 

Nounou, hyvä että aukkarin tulokset selvisivät ja siellä puolella ei ollut mitään häikkää. Toisaalta samalla olisi varmaan ollutkin kivaa, että sieltä olisi joku tukos löytynyt, niin olisi löytynyt joku "syy", jonka olisi mahdollisesti voinut "korjata". Toi rahakysymys on kyllä mielenkiintoinen. Teoriassa jos raskautumista voisi  vauhdittaa latomalla joitain satasia tai pari tonnia tiskiin, niin kyllä mulla olisi siihen varaa. Mutta kun se rahansyytäminen toimenpiteisiin ei ole mikään tae raskautumisesta. Lisäksi itselläni olisi ainakin vielä aika suuri henkinen kynnys lähteä hoitoihin, koska sitten jotenkin ns. myöntäisin itselleni, että en uskoisi pystyväni raskautuvani omin avuin. Toisaalta kaikki muutkin kuviot painaa taustalla, ikä, varallisuustekijät ymsyms. 

Nuunulainen, kyllä mä teille plussaa vielä toivon. Puoli vuotta on kuitenkin melko lyhyt aika. Olihan sulla se lutaalivaihe normaalipituinen vaikka lyhyt kierto onkin? Muutoinhan lyhyestä kierrosta ei ymmärtääkseni ole haittaa? Mulla itselläni on epäsäännöllinen kierto (vaihdellut 27-37 pvää, ollen kuitenkin yleensä jotain 31-33pv) ja itse taasen olen manannut sitä, että lyhytkiertoisella on vuodessa helposti 1-2 kiertoa enemmän tulla raskaaksi kuin itsellä. 

Omaa napaa. Kävin lääkärissä erään vaivan vuoksi ja vaivaa lähdettiin selvittelemään ja otettiin iso kasa labroja. Noh, sieltä bongattiin, että mulla on muiden oireiden lisäksi SSA ja SSB-vasta-aineita, ja todennäköinen diagnoosi on eräs autoimmuunisairaus. Nämä vasta-aineet voivat aiheuttaa sikiölle synnynnäisen sydämen johtoratahäiriön (atrioventrikulaarinen blokki) ja ilmeisesti todennäköisyys tälle on noin 4%. Sikäli ihan kivaa, että olen jo raskaana, koska olisi varmaan muutoin pitänyt vähän pohtia mitä tehdään. Ja toisaalta kivaa, että se bongattiin nyt, ennenkuin noille viikoille ehdin. Jos ymmärsin oikein, niin raskautta tultaisiin seuraamaan tiheämmin viikoilla 16-26 ja mahdollinen kehittyvä blokki pyrittäisiin estämään esimerkiksi lääkityksellä. Lähteet puhuivat, että pahimmassa tapauksessa lapselle asennettaisiin sydämentahdistin heti syntymän jälkeen, mutta jotenkin mun maalaisjärki sanoo, että on myös mahdollista, että se sydän seisahtuu kokonaan, eli se olisi sitten kohtukuolema toisella kolmanneksella. Että juu, nyt on kyllä mun tähdet ja suojelusenkelit ja kaikki oikein kohdillaan. Hitsinpimpulat sentään. Mutta jotain on pysynyt toistaiseksi kyydissä/sisällä, ei ole ollut mitään verenvuotoa tai muuta huolettavaa. 

Nuunuulainen, eihän tuo 25 päivää kestävä kierto ole yhtään hassumpi jos juurikin luteaalivaihe on ihan riittävän pitkä? Normaalin kierron pituus on kuitenkin se 21-35 päivää jos en aivan väärin muista. Tuhruttelu on kaikista ärsyttävintä, joutuu jo pettymään mutta sitten uusi kierto ei vielä kuitenkaan ala. Tsemppiä!

Kiiko, kiva kuulla että kyytiläinen on pysynyt matkassa ❤️ Varmasti ristiriitaiset ajatukset labrojen tuloksista, raskaana saa muutenkin olla huolissaan kaikesta. Mutta just niinkuin sanoit, onneksi kävi ilmi tuossa kohtaa eikä aiemmin eikä myöhemmin. 4% kuulostaa myös onneksi aika vähältä 🤞🏻 Toivoa siis on!

Vaikka rahalla ei onnea saa ostettua niin kyllä se välillä helpottais huomattavasti jos olisi enemmänkin ylimääräistä. Keskusteltiin miehen kanssa ja tultiin tulokseen, että luultavasti jos ei nyt tästä kierrosta tärppää niin ehkä mennään marraskuussa inseminaatioon. Ollaan säästetty rahaa lastentarvikkeisiin ja äitiys/isyyslomaan mutta pohdittiin sitten että mitä niitä rahoja hilloamaan jos ei koskaan mitään lasta tulekaan. Niin jos laitetaan n 1000€ yksityisellä kolmeen inseminaatioon niin ehkä se ei ole maailmanloppu, toki olisi ihanaa jos kävisi tuuri heti ekalla kerralla. Mutta jos joudutaan jatkamaan IVF/ICSI niin ne hoidot on jo niin arvokkaita että siirrytään julkiselle. Henkinen kynnys on suuri, mutta jotenkin sanoin puolisollekin että mulla pyörii nää asiat liikaa mielessä niin josko saisi tällä jonkun rauhan. Ja tuntuu nytkin että siihen on valtavan pitkä aika saada lapsi syliin niin saatika jos jahkaillaan, meilläkin pitkän tähtäimen haaveena kaksi lasta ainakin tässä kohtaa.

ON: ovulaatio oli eilen ja talleteltu on ahkerasti viikko putkeen. Yk10 ja tosiaan jos ei nyt aukkarien tarkastamisen johdosta tärppää, niin ehkä marraskuussa yksityiselle inseminaatioon. Eniten siinä ahdistaa se, että joudun keskustelemaan asiasta esimieheni kanssa eikä hän ole se maailman sympaattisin hahmo jolle ikinä haluaisin jakaa näin henkilökohtaisia juttuja. Mutta kun inseminaatio vaatii poissaoloja lyhyellä varoitusajalla niin ei auta.

Kiitos tsemppaamisesta Kiiko ja NouNou. Luteaalivaihe jäi tässä kierossa noin 10-11 päivään. Aiemminkin useammassa kierossa ollut vaan noin 10 päivää. Ja tuo on ymmärrykseni mukaan liian lyhyt kiinnittymistä ajatellen 😔

Eihän tuo 25 päivää normaalisti olisikaan kovin huono kiertopituus mutta, kun mulla on aiemmin ollut pidempi kierto (nuorempana noin 28-31 päivää ja vielä joitakin vuosia sittenkin 26-29 päivää) mutta nyt lyhentynyt 23-27 päivään. Niin oon ymmärtänyt, että kierron lyheneminen on ensimmäisiä merkkejä siitä, että hedelmällisyys on laskussa. Lisäksi, kun menkat on vielä niukentuneet (oikeasti super niukat, melkein ei tarttisi edes sidettä vaan pärjäisi ph-suojalla 😔) niin huoli omasta hedelmällisyyden hurjasta laskusta vaan lisääntyy. Ei mulla koskaan mitkään kovin runsaat menkat ole ollut mutta silti. Lisäksi menkkakipujakaan ei nykyään juurikaan ole, ehkä ensimmäisenä päivänä jonkin verran mutta välillä pärjää jopa ilman särkylääkettä. Mutta ovulaation oon lähes aina saanut testeillä bongattu, samoin ovulaatiolimat. Siksi tää lyhyt kierto yhdistettynä niukkoihin menkkoihin ihmetyttääkin.

Onko jollain tietoa, että jos ovulaatiota ei tapahtuisi niin eikös silloin yleensä enemminkin olisi pitkä kierto? Vai voiko anovulatorinen kierto oireilla lyhyenä ja niukkana kiertona?

Pelkään siis, että kierto on niin lyhyt ja menkat niukat koska en ovuloi ja limakalvo ei siksi kasva kovinkaan paksuksi. Olen ymmärtänyt, että jos on ohut limakalvo niin silloin on niukat menkat?

Kiiko: ikävää, että olet saanut lisää huonoja uutisia. Mutta kuten nounou kommentoi niin ehkä tosiaan hyvä, että selvisi nyt tässä vaiheessa eikä myöhemmin. Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin 🤞

NouNou: tsemppiä hoitoihin, jos päätätte niihin lähteä. Ja kuulostaa ihan järkevältä, että miksi sitä rahaa hilloja lasta varten, jos ei ole edes raskaana. Yleensä asiat kyllä sitten järjestyy, kun on ensin tullut raskaaksi. Ja tsemppiä miehen kanssa keskusteluihin.

Kiitos tsempeistä, tääl alko eilen vaaleenpunanen vetinen vuoto ja kauheet krampit, eli uusi kierto on nyt alkanut. Voi olla, että itellä on se, että niin monesti pettynyt, niin ei oikein enää osaa niin pahasti pettyä. Tottakai se eka päivä on aina hirveä, niin hirvee että romahin polvillern itkemään suihkussa ..mutta kun on vuosia kasannut itsensä aina uuteen kiertoon, niin siihen kai vaan tottuu ja kasaa itsensä taas uudestaan. Mies kysyi multa, että mikä mua vaivaa kun olin vähän vaisu ja tiuskin menemään, mun ei tarvinnut sanoa muuta kun ”no arvaa” niin hän ymmärsi mistä kyse. Eikä me enempää asiaata puhuttu. Nykyään on helpompi itse rypeä se paha olo vaan, jotenkin typerää että säästelen miestä siltä. Hällehän se on kova paikka, kun on hänelle ekasta lapsesta kyse ja hän niin kovasti sitä isäksi tuloa toivoo. Minulla on itelläni teini ikäisiä kaksi. Olen sinällään hyvin onnekas, että minulle on heidät suotu aikanaan.

Nounou mennään aika samoilla kuvioilla tällä hetkellä, mulla oli tänään aukkari. Ei onneksi ollut kivulias, särkkäricoctailin kanssa vaan hieman epämukavan tuntuinen.

Putket oli auki, joten mitään vikaa ei tälläkään kertaa löytynyt. Seuraavaa liikettä ei olla vielä päätetty, kuulemma oviksen aikaisen kohdun limakalvon paksuus olisi hyvä tarkistaa ultralla. Käytiin yksärillä tekee aukkari, jospa aika kunnalliselle tulisi tässä syksyn aikana, mikäli seuraavista kierroista ei tärppää.

Itsellä samoja fiiliksiä kuin muillakin, ettei hoitoihin lähteminen tunnu mukavalle, ei pelkästään taloudellisista syistä, vaan myös että tuntee jotenkin epäonnistuneensa.

Heippa kaikki! Ajattelin laittaa vähän kuulumisia kun en ole pitkään aikaan tänne mitään laittanut. Mua kiinnostaa lukea muiden kuulumisia joten koen reiluksi että itsekin vähän ilmoittelen itsestäni.

Tänne ei kuitenkaan mitään erikoista. Edellinen kierto pidettiin taukoa kun oma pää ei enää kestänyt. Ei ollut helppoa, kirveli ajatus josko se juuri olisi ollut SE kierto. Kuitenkin oviksen jälkeiset päivät olivat helpompia kuin yleensä, kun tiesin, että en voi olla raskaana. Menkat alkoivat ajallaan ja olo oli hyvä.

Ajattelin että voisi vielä pitää toisenkin kierron taukoa koska olen voinut normaalia paremmin, siis henkisesti. No, mies oli eri mieltä ja ihanan rakastelun lomassa hän sanoi että hän niin haluaa sen vauvan. Enhän voinut kieltäytyä ja taas ollaan piinapäivillä. Dpo 1-2 menossa ja täsmäisku tuli siis tehtyä. :D Saas nähdä kuin käy. Edellinen taukokierto varmaan rentoutti sen verran että negan ajatteleminen ei tunnu pahalta.

Kesä8kuus, onnea ja tsemppiä tuleviin hoitoihin!

Nuunuulainen: Clearbluen sivuilla mainittiin että voi vaikuttaa raskauteen/raskautumiseen mikäli luteaalivaihe jää alle 10 päivään, kiinnittymisen kun pitäisi tapahtua n. viikossa ovulaation jälkeen. Niin kyllä 10-11 päivää pitäisi olla mahdollisesti riittävä, ehkä. Mutta kannattaa puhua siitä lääkärille, minut ainakin passitettiin s-prog progesteronimittaukseen kun epäilin liian lyhyttä luteaalivaihetta (tuhruvuoto alkoi 7-8 päivän päästä ovulaatiosta). Sillä selviää tapahtuuko ovulaatio ja jos s-prog on matala mutta käy ilmi että ovis tapahtuu, niin voi saada keltarauhastukea loppukiertoon. Kierron lyhentymisestä en osaa sanoa mitään, muutakuin että itsellä se oli positiivinen asia kun ovulaatio oli aluksi minipillerien lopettamisen jälkeen kp 16-19 ja kierto kesti 25-31 päivää, progesteronituen jälkeen ovulaatio aikaistui kp 12-14 ja kierto 27-29 päivää. En muista millaiset menkat olleet ennen ehkäisyä joskus 15-vuotiaana 😅 mutta siis jos sun kierto on lyhentynyt aikaistuneen ovulaation takia niin se lienee vain hyvä juttu koska gyne sanoi ainakin mulle että liian pitkäksi venyvä follikkelivaihekaan ei ole hyvä. Limakalvot elää yhteydessä myös siihen progesteroniin, ei niinkään käsittääkseni ovulaatioon. Mulla ennen progesteronitukea oli pitkät ja niukat ”ruskeat” menkat vuoto 7-8 päivää, progetuella 5 päivää ja kunnon ”punaista” vuotoa. Mut nää on toki vain mun kokemuksia ja havaintoja.

Kesä8kuus: kai se on naisen ja ihmisen luonto että mielummin murehtisi itse kaikkien murheet ettei kenenkään muun tarttis, vaikkei se tietenkään niin mene :/

Hileinen: pitäisi varmaan itsekin pyytää vielä joskus ovulaation jälkeinen limakalvon paksuuden mittaus, sitä ei vielä oo koskaan tehty. Toisaalta mittailtu just ennen ovulaatiota ja otettu just s-prog ja progesteronituki käytössä niin kai sen tarpeeksi paksu pitäisi olla 🤔 välillä vaan miettii onko vielä joku juttu mikä voinut jäädä huomasmatta, joku pikku juttu mistä kaikki onkin kiinni. Mutta hyvä että meni aukkari sielläkin hyvin ja oli putket auki!

Mannapuuro: tsemppiä piinailuun tauon jälkeen, täälläkin dpo3 :D

Kiitos kaikille kuulumisten jakamisesta ja tsemppiä eri vaiheisiin!

Omasta tilanteesta päivitystä, ei tosin valitettavasti mitään varsinaista uutta tai positiivista: menkat alkoivat taas pari päivää sitten, eli uusi kierto käynnissä. Joka kerta on pahempi mieli ja epätoivoisempi olo. Kiertokin oli pari päivää aiempaa lyhempi, 26 pvä, eli täälläkin pelottaa se hedelmällisyyden lasku. Toisaalta muistelen, että yleensäkin vuosien saatossa kierto on ollut 25-30 pvä, vaikka siis useasti 27-29 niin ei aina kuitenkaan juuri se. Kohta kannattaa onneksi taas yrittää, vaikka odotukset eivät ole korkealla. Miehellä osuu taas kolmipäiväinen työmatka juuri parhaille päiville, onneksi sentään on ilmoittanut olevansa valmiudessa touhuilemaan juuri ennen matkaa ja sieltä palattuaan, varmaan kun tietää minun pahoittavan mieleni ja ahdistuvani lisää jos tässä kaikessa muutenkin vaikeassa yrittämisessä vielä tällaisesta syystä tämä kuukausi menisi ns. ohi (ja toisaalta niinäkin kuukausina kun ollaan osuttu juuri oikein ei mitään ole tapahtunut, joten ehkä se ei juuri yhdestä kahdesta päivästä välttämättä ole kiinni). Mutta tämä kyllä harmittaa silti vähän.

Päätin nyt hankkia sen matalan (tai matalahkon) AMH-arvon vuoksi lääkärin aiemmin ehdottamat lisätutkimukset, jotka voisi ottaa. Niissä testataan mm. vasta-aineita ja kromosomipoikkeamia, jotka voisivat olla munasarjojen ennenaikaisen vanhenemisen ja lapsettomuuden (tai normaalia hitaamman/hankalamman raskautumisen) syynä. Ne ovat aika kalliita ja niihin menee kyllä lähes kaikki ylimääräinen taas ensi kuun palkasta ja lisäksi ne tuovat jo nyt suurta stressiä vaikka odotan vasta lähetettä niihin. En siis millään tavoin pelkää verikokeita fyysisesti, ne ovat täysin OK, mutta tulosten odottelu on ihan kauheaa. Sitä tietysti taas ajattelee että jos sieltä löytyy jokin pysyvä ja korjaamaton, kauhea diagnoosi. Toisaalta mietin, että jos niistä selviäisi jotain hyödyllistä niin hoitoihin voisi edetä nopeammin ja siten välttää arvokkaan ajan tuhlaamista ja turhaa stressaavaa odottelua kotona. Nyt meillä on se tilanne, että lääkäri kehitti odottamaan vuoden loppuun ja jos mitään ei ole tapahtunut edelleenkään niin sitten olemaan yhteydessä häneen, jolloin jatkosuunnitelma todennäköisesti on suoraan IVF-hoidot.

Ja kun niitä potentiaalisia diagnooseja tässä maallikkona pyörittelee ahdistuneena kotona mielessään niin ehkä se olisi kaikin puolin parempi saada oikeaa faktaa asioihin.

Joka päivä yritän sanoa itselleni, että jos teen tai teemme kaikkemme, niin kyllä se vielä tapahtuu. Useimmille kuitenkin tilastojen valossa tapahtuu. Ja hoidot yms kehittyvät edelleen. Pitää yrittää vaan olla luottavainen, vaikka se tuntuu vaikealta ja ikuisen lapsettomuuden pelko on jatkuvasti mielessä vaikka kuinka yrittäisi rentoutua. Mutta toivottavasti me kaikki vielä onnistuttaisiin tämän kaiken yrittämisen jälkeen 🙂

Bluna : Kauanko teillä oli yritystä takana (sorry, multa mennyt varmaan joitain viestejä ohi) ? Halusin vaan sanoa, että mulla on ollut todella samanalaisia fiiliksiä kuin sinulla .Välillä jaksaa olla jotenkin positiivisin mielin, mutta eilen nukkumaanmennessä mietin taas, että entä jos me ei vaan ikinä onnistuta tulemaan raskaaksi :( Eilen illalla tuli hetkeksi jotenkin epätoivoinen olo. Ja juuri tuo, että ovulaation jälkeen saattaa olla toiveikas, mutta sitten sitä haluaa palauttaa itsensä maanpinnalle (kun ei ole raskautunut näinä kaikkina kuukausia, niin miksi sitä nytkään tapahtuisi). Ja tosiaan pettymys ei tunnnu ihan niin pahalta jos ei odotuksetkaan ole korkeat. EI voi muuta kuin yrittää luottaa omaan kehoon ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy <3 Olen kanssasi samaa mieltä, faktojen saaminen varmaan jollain tapaa helpottaa ja eipähän ainakaan tarvitse pyöritellä omassa mielessä kaiken maailman skenaarioita. 

Omasta tilanteesta : Olen ollut reissussa pari viikkoa enkä sen takia ole tännekään kirjoitellut. Mulla on tällä hetkellä piinapäivät meneillään. Me ehdittiin puuhailla kp10,  kp 11 (ja kp 17-18), ja ainakin viime kiertojen ovistestien perusteella nämä olisi juuri niitä mun hedelmällisiä päiviä. Olin jotenkin hyvällä tuulella ja viikko ovulaation jälkeen olin tuntevinani vatsakipua ja tästä lähti tietysti mielikuvitus laukkaamaan :D Nyt menkkojen lähestyessä on taas mieli vähän maassa  ja odotan vaan että seuraava kierto alkaa. Kauheata puhua näin, mutta uskon että tuntisin jo jotain oireita jos olisin raskautunut... 

Jäin itse työttömäksi vähän aikaa sitten ja se tuo tavallaan vähän omia haasteita tähän hommaan. En usko, että tämä olisi välttämättä paras ajankohta raskautua, mutta jos se tapahtuisi nyt niin olisin kuitenkin niin onnellinen. Kun ollaan yritetty jo jonkin aikaa niin ei sitä projektia oikein voi laittaa jäihin noin vain... Sattuuko kukaan muu olla samanalaisessa tilanteessa ? 

Hei!

En ole aikasemmin kirjoittanut, mutta olen lukenut näitä keskusteluja vuoden verran. Erityisesti olen tätä keskustelua seuraillut, koska tuntuu siltä että tämä on lähinnä omaa elämän tilannetta. Minusta on ollut niin ihana lukea siitä kuinka tuette toisianne. :)

Hieman taustaa: olen 34v nainen ja mieheni on 46v. Olemme yrittäneet lasta reilun vuoden. Miehellä on aikasemmasta liitosta 2 teini-ikäistä nuorta, itselläni ei ole lapsia. Suvussani ovat naiset raskautuneet suurin piirtein siitä, että pesevät alushousut samassa koneessa miesten housujen kanssa. Joten ei oikein ymmärrystä ole kun kipuilen asian kanssa. Olen syönyt pillereitä yhdeksänneltä luokalta vuoteen 2016 asti. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä pian neljä vuotta ja ehkäisynä käytetty vain kondoomia tai keskeytettyä, koska ajatus lapsesta ei ole ollut koskaan huono. Mutta vuosi sitten kesällä päätimme jättää kaikki pois ja ajatella et tulee jos on tullakseen. Mutta mitään ei ole tullut, ei kemiallista, ei mitään. Oviksen tunnen hyvin ja olen sen saanut mitatuksi myös.  Muutaman kerran kuukautiset ovat olleet jopa 9pv myöhässä, mutta testeihin mitään ei ole tullut näkyviin. Kierto on yleensä 28-31pv. Tämän yrityksen aikana kierto on pidentynyt kokoajan ja ovis siirtynyt 15pv -> 19pv tienoille. Minulla on todella kivuliaat kuukautiset, mutta ei ole todettu endiometrioosia. Olen käynyt gynellä näiden takia useamman kerran vuosien aikana. Olemme nyt päässeet kunnalliseen hoitoon tai siis eilen piti olla ensimmäinen lääkärin käynti, mutta valitettavasti se peruttin lääkärin sairastumisen takia. Hieman veti mieltä vielä alemmas, koska taas yksi kuukausi menee "hukkaan", koska eilen olisi ollut täydellinen päivä kierrossa tehdä aukkari. Verikokeet on otettu reilu kuukausi sitten ja miehen spermanäyte myös. Mutta tuloksia ei saada kuin vasta vastaanotolla. Mieheni ottaa asian rennosti ja tukee minua todella hyvin. Onneksi edes toinen pystyy ottaa rennosti, mutta toki hänellä ei "hätää" ole kun on jo kaksi lasta. 

Omat fiilikset olivat melko hyvät kevääseen ja alkukesään asti. Isompia romahduksia ei ole ollut menkkojen alkamisen aikoihin, mutta jotenkin parin kuukauden ajan on ollut vaikeampaa. Johtuen varmaankin ystävien raskaus uutisten vuoksi, kummatkin tulivat hups vain vahingossa raskaaksi. Olen hyvin onnellinen heidän puolesta ja tiedän, että heidän tai muiden ihmisten raskaus tai vauvan saaminen ole minulta mitenkään pois. Mutta vetää silti mieltä alas ja vielä tähän päälle tuon lääkärin käynnin lykkääntyminen. Miettii vain, että koska olisi meidän vuoro. Mitä pahaa on tullut tehtyä joskus, että saa tälläsen rangaistuksen. Tulipas tilitys, en yleensä kyllä ole negatiivinen ihminen. Anteeksi tästä ja kiitos kun sain tänne hieman avautua. :) 

Sibu: tuo oireiden ”keksiminen” on kaikkein pahinta, samaistun :D normaalisti jos ei piinailisi ja yrittäisi lasta niin eipä paljon vatsan muljahdukset yms. kiinnittäisi huomiota mutta auta armas ovulaation jälkeen jokainen nippaus herättää kysymyksiä.

Pukka87: juu täällä saa avautua ja räntätä, sekaan vaan! Paljon tuttuja ajatuksia sielläkin, eihän kuukausi ole monessakaan asiassa pitkä aika mutta näissä vauva- & hedelmällisyysjutuissa tuntuu riipivältä, kurjaa että lääkärinaika lykkääntyi. Olen myös samaa miettinyt synkimpinä hetkinä että mistä tää on rangaistus ja onko sitä muuten päässyt elämässä liian helpolla että siksi tää on niin kivikkoinen tie. Hupsuja ajatuksia mutta niin se mieli vaan temppuilee.

Kiitoksia taas kaikille päivityksistä. Niitä on ”kiva” lukea, jos näin saa sanoa vaikka varsinaisia positiivisia uutisia ei olekaan valitettavasti keneltäkään kuulunut. Mutta tarkoitan siis, että muiden avautumisesta ja keskustelusta on tukea 🙂

Sibu: Meillä takana aktiivista, (testien perusteella) ovulaatioaikana tapahtunutta yritystä 8-9 kk. Tiedän, ettei se ole vielä älyttömän pitkä aika, mutta toisaalta tiedän, että monet kuitenkin raskautuvat siinä viim. puolen vuoden sisällä tai aikoihin, myös minun ikäryhmässäni (34 v.). Ja erityisesti huolestuttaa se kun yhtään mitään ei ole tapahtunut, ei mitää merkkiä edes mistään kemiallisesta tms mitä muilta usein kuulee. Ja erityisesti alentunut AMH-arvo säikäytti ja lisäsi huolta siitä, ettei koskaan onnistuisi… Meillä on lääkärin selvittelyt kyllä jo hyvässä vaiheessa, mikä on positiivista sinänsä, mutta jännittää sekin, mihin se johtaa ja ennen kaikkea johtaako raskautumistulokseen. Mitenkäs teillä, miten pitkään olette yrittäneet? Tsemppiä myös työttömyystilanteeseen!

Pukka87: tervetuloa minunkin puolestani mukaan… niin tuttuja fiiliksiä. Ja tuon tilanteen, jossa itsellä ”hätä”, ja miehellä jo lapsi(a) eikä siten mitään ”hätää”, tunnistan omasta elämästäni oikein hyvin. Myös tuo sukulaisten ymmärtämättömyys huolesta on sama, minunkin äitini kertoi tulleensa sekä minusta että sisaruksesta käytännössä heti raskaaksi (vaikkei ollut ihan nuori kuitenkaan, oli sellainen 30-32 v. noina aikoina). Sinänsä toki hyvä merkki, koska hedelmällisyys kai osin periytyy, mutta toisaalta kun ei näytä periytyneen tuossa muodossa minulle, joten äidin ymmärtämättömyys muös ärsyttää. Yhdellä perusterveellä sukulaisella meni kyllä vuosi yrittämistä siihen että raskautui, mutta sitten ehti kuitenkin juuri ennen hoitoja ja nyt hänellä ihana lapsi, joten yritän välillä epätoivon hetkenä miettiä tätäkin tarinaa suvustani.

Meillä toive toisesta ollut nyt vuoden alusta. Aktiivista yrittämistä maaliskuusta asti kun menkat palasivat säännöllisempinä imetyksen vähentyessä. Taisin viimeksi sanoa väärin (mahdollisesti toiseen keskusteluun) yrityskerrat, äsken ihan laskin että tämä on nyt yrityskuukausi 7. Eli yli puoli vuotta nyt mennyt. Ei pitkä aika, mutta tuntuu ikuisuudelta. Eilen valvoin myöhään kun yritin etsiä netistä tietoa raskaaksi tulemisesta imetyksen aikana. Kuukautiset tulevat säännöllisesti joten ajattelin että silloinhan myös ovis tapahtuu? Jos kierron pituus on alle 35 päivää. Ja kyllä huomaan ihan selvät oviksen merkit. Kkvuotokin on ihan normaalia eli luulisi myös limakalvon olevan hyvä alusta kiinnittyä. En jotenkin halua uskoa että kerran päivässä imetys estäisi raskautumista.

Tänään dpo 5 (tai 4) enkä taaskaan kestä. Nämä piinapäivät ovat ihan kauheita kun malttamattomana haluan jo tietää. Viikonloppuna on onneksi tekemistä mutta ensi viikko tulee olemaan piinaa!

Bluna kirjoitti:

Kiitoksia taas kaikille päivityksistä. Niitä on ”kiva” lukea, jos näin saa sanoa vaikka varsinaisia positiivisia uutisia ei olekaan valitettavasti keneltäkään kuulunut. Mutta tarkoitan siis, että muiden avautumisesta ja keskustelusta on tukea 🙂

Sibu: Meillä takana aktiivista, (testien perusteella) ovulaatioaikana tapahtunutta yritystä 8-9 kk. Tiedän, ettei se ole vielä älyttömän pitkä aika, mutta toisaalta tiedän, että monet kuitenkin raskautuvat siinä viim. puolen vuoden sisällä tai aikoihin, myös minun ikäryhmässäni (34 v.). Ja erityisesti huolestuttaa se kun yhtään mitään ei ole tapahtunut, ei mitää merkkiä edes mistään kemiallisesta tms mitä muilta usein kuulee. Ja erityisesti alentunut AMH-arvo säikäytti ja lisäsi huolta siitä, ettei koskaan onnistuisi… Meillä on lääkärin selvittelyt kyllä jo hyvässä vaiheessa, mikä on positiivista sinänsä, mutta jännittää sekin, mihin se johtaa ja ennen kaikkea johtaako raskautumistulokseen. Mitenkäs teillä, miten pitkään olette yrittäneet? Tsemppiä myös työttömyystilanteeseen!

Pukka87: tervetuloa minunkin puolestani mukaan… niin tuttuja fiiliksiä. Ja tuon tilanteen, jossa itsellä ”hätä”, ja miehellä jo lapsi(a) eikä siten mitään ”hätää”, tunnistan omasta elämästäni oikein hyvin. Myös tuo sukulaisten ymmärtämättömyys huolesta on sama, minunkin äitini kertoi tulleensa sekä minusta että sisaruksesta käytännössä heti raskaaksi (vaikkei ollut ihan nuori kuitenkaan, oli sellainen 30-32 v. noina aikoina). Sinänsä toki hyvä merkki, koska hedelmällisyys kai osin periytyy, mutta toisaalta kun ei näytä periytyneen tuossa muodossa minulle, joten äidin ymmärtämättömyys muös ärsyttää. Yhdellä perusterveellä sukulaisella meni kyllä vuosi yrittämistä siihen että raskautui, mutta sitten ehti kuitenkin juuri ennen hoitoja ja nyt hänellä ihana lapsi, joten yritän välillä epätoivon hetkenä miettiä tätäkin tarinaa suvustani.

Tosiaan 8-9kk ei kuulosta niin pitkätä ajalta, mutta tosi hyvä, että olette jo käynyt tutkimuksissa. Ymmärrän, että alentunut AMH-arvo voi järkyttää,  mutta toisaalta hyvä että selvisi jotta asialle voidaan mahdollisesti tehdä jotain :) Me jätimme ehkäisyn pois kokonaan muistaakseni 4/2020, ainakin puoli vuotta minä olin ihan rennoin mielin miettimättä hedelmällisiä päiviä, mutta alkuvuodesta lähtien nämä vauvajutut ovat kyllä vallanneet mielen  ja olen myös hieman huolissani.

Sukulaisiin liittyen, multa ei kukaan onneksi ole kysellyt tyyliin "milloin aiotte hankkia lapsia". Toisaalta välillä tuntuu, että haluaisin avautua jollekin perheenjäsenelle mun fiilksistä, mutta se tuntuu jotenkin vaikealta ja mietin, että onko asia parempi pitää ihan minun ja miehen välisenä. 

Kivaa että Pukka87 löysit tänne ja kerroit kokemuksistasi! :)

Oon lueskellut teidän kommentteja hiljaa taustalla ku omassakaan tilanteessa ei oo mitään jakamisen arvoista, alavatsakivuista päätellen menkat tekee tuloaan.

Nounou ja Pukka87, tunnistan kans tuon tunteen että onko Karmalla jotakin hampaankolossa, kun näin joudun "maksamaan" :D

  Tuohon sukulaisten kyselyihin halusin kommentoida, että ite tulin tänään "kaapista" mun kahelle koulukaverille, kun toinen kysyi että olikos mulla lapsia. Sanoin eka että ei VIELÄ, toivottavasti joskus, johon tää kommentoi että "kyllähän 30v+ on vielä hyvä ikä", josta sit sain aasinsillan avautua :D Vastaanotto oli neutraali ja tsemppaava, mut huomasin että ilmapiiri jäi vaisuksi joten vaihdoin puheenaihetta. Olis kivaa jos lapsettomuus aiheena saatais pois sieltä kaapista ja asiasta osattaisi keskustella, kun kerta monet sitä kokee. Varmaan vähän sama kun kuulee jonkun läheisen kuolemasta, ei oikeen osaa sanoa kuin "osanottoni".

Kaverin babyshowerit on tulossa ja ahistaa jo valmiiksi mennä sinne lähes ainoana perheettömänä. En kuitenkaan halua olla paska ystävä ja skipata niitä oman kateellisuuteni takia, mut mun pää vaan masentuu toisten perheonnesta, niin hirveeltä kuin se kuulostaakin. Ehkä jonain päivänä saan omat babyshowerit <3 Ehkä jonain päivänä me kaikki saadaan omat babyshowerit! <3 Siihen asti pitäs vaan pysyä toiveikkaana ja yrittää parhaansa, vaikka siihen menisikin pitkään.

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja hyvää lokakuun alkua! Tuokoon lokakuu tullessaan jotain talven yli haudottavaa <3