Pitkään yrittäneet

Moikka kaikille! Kiva kun ensimmäinen viestini, jonka tänne täräytän sisältää oheisen kuvan. Suuret pahoittelut siitä kaikille, ei ole tarkoitus mitenkään hieroa raskautta päin naamaa. 

Mutta siis, sain eilen plussan testiin, ja sen takia päädyinkin tänne vauvakuume-palstalle. Olen aiemmin kirjoitellut vauva vuodelle- keskusteluissa, mutta nyt toukokuun epäonnistumisen jälkeen en vain pystynyt iloitsemaan muiden onnesta ja lukemaan kuinka kaikilla tärppää kerta toisensa jälkeen ja kuinka siellä itketään jo lapsettomuutta vaikka yhden kierron jälkeen. En ollut jotenkin huomannut tätä ketjua (no varmaan, koska en ollut viime aikoina pyörinyt muualla kuin AV) ja tämähän ryhmä sopisi mulle kuin nenä päähän. 

Täällä on usemapia tuttuja nimiä - Neiti kesäheinä, Chard, Toffi... Ja etenkin Nuunulaisen surullinen tarina on jäänyt mieleen, kun molemmat odotettiin heinäkuista. Meillä aloitettiin yritys 6/2020 ja sen jälkeen olen nyt kolmesti (!) plussannut. Ensimmäinen raskauskerta pääätyi tammikuussa keskeytyneeseen keskenmenoon ja toinen kerta päätyi toukokuussa. Toukokuisesta epäonnistuneesta vähän draamailin tuolla toisessa keskustelussa, mutta summasummarum, että mulla epäiltiin pitkälle kehittynyttä kohdunulkoista ja olin jo menossa naistenpolille munajohtimen poistoon. Lopulta mua ultrattiin neljänä eri päivänä kuuden (!) eri ammattilaisen toimesta ja lopputulemana olikin kohdunulkoisen sijaan tuulimuna. Noh, siitä kesti huikeat 10 viikkoa, että menkat alkoi. 

Jotenkin jatkuva masennus omaa kehoa kohtaan. Karuinta on, että olen molemmilla aikaisemmilla kerroilla kuvitellut kaiken olevan OK ja mennyt ensimmäiseen seulontaan ja matto vedetäänkin pois alta. Se hukkaan heitetty "aika" ja tietysti lisäksi ne menetetyt haaveet itkettää. 

Eilen tuli tosiaan plussattua ja en todellakaan usko, että tämä pysyy kyydissä. Olen jotenkin aivan kyynistynyt koko raskaustouhuun. Mulla on jotenkin sellainen "kerää koko sarja" -mieliala. Eli nyt kun takana on kkm ja tm (, joka oli lähes ku), niin täydestä sarjasta puuttuisi ainakin tuo kemiallinen, ja nyt pelkään sitten eniten sitä. Kolmesta perättäisestä epäonnistumisestahan voi saada lähetteen tarkempiin tutkimuksiin, mutta kemiallista ei vissiin lasketa raskaudeksi, joten nyt vaan toivon, että jotain elämää on sisällä. Tai jos joku vuoto alkaakin ensi viikolla, niin mä olen oikeasti ihan valmis jo "valehtelemaan", että juujuu, raskaus oli yli 6+0 mennessään kesken. 

Että joo. Vaikka tämä pysyisikin kyydissä ja siellä olisi eloa, niin uskoisin, että tämä ryhmä ja jonkinlaiset avautumiset voisivat tehdä mun mielenterveydelle hyvää. 

(Oman navan vuodatusta pitkä tekstit, anteeksi siitä!) 

Onnea Kiiko ja tsemppiä ❤️

Varmasti henkisesti todella haastava tilanne kun haluaisi iloita, mutta aiemmat kokemukset varjostaa. Yhdelle tutulle kävi niin, että tuli raskaaksi mutta päätyi km viikolla 8 ja huomattiin myös vasta NT-ultrassa. Koko rumbassa meni melkein vuosi alkaneesta raskaudesta siihen että km oli kahden kaavinnan ja kohtutulehdusten jälkeen ”ohi”. Sitten kun tuli uudestaan raskaaksi niin meni reilusti yli puolen välin ennen kuin uskoin että tästä voi joku lapsi joskus tullakin ja oli ymmärretävästi todella huolestunut, epäluuloinen ja skeptinen koko touhua kohtaan. Toivottavasti matkassa olisi nyt sinnikäs kyytiläinen tai jos ei, niin pääsisit jatkotutkimuksiin. Huijaaminen pienellä valkoisella valheella tuossa kohtaa täysin ok.

Keskenmenot pyörineet omassakin päässä kun niin valitettavan yleisiä ovat. Olisi kamalaa jos näin pitkän yrityksen (yk 10) jälkeen kun ei ole tapahtunut mitään niin yhtäkkiä plussaisikin ja päätyisi keskenmenoon. En tarkoita etteikö keskenmeno olisi kamala millä yrityskierroksella tahansa, mutta itse varmaan miettisin että jaaha kattellaan sitte seuraavan kerran taas 10 kierroksen kuluttua.

Ovulaation ja munatorvien aukiolotutkimuksen pitäisi olla tällä viikolla niin enkös olenkin flunssassa 😞😒 saas nähdä meneekö kaikki mahkut ohi tältä kierrokselta ja aukkari täytyy tehdä tietyssä vaiheessa kiertoa ja jos en parane siiheksi niin siirtyy heti sen kk eteenpäin.

Bluna, harmillista kuulla että teillä menee riidaksi tai mielenpahoittamiseksi asian tiimoilta :/ Kyseessä on kyllä iso asia niin saahan se herättääkin isoja tunteita. Hienoa kuitenkin että keskustelua asian tiimoilta on ja yhteinen toive vauvasta kuitenkin on <3 Ymmärrän että oot varpaillaan tilanteen kanssa, jos kumppani ei ole samalla volyymillä mukana ja ärtyy keskustellessa tai on ailahteleva asian tiimoilta.

Kiiko, onnittelut plussasta! Oot kyllä kohdannut kohtuuttomasti vastoinkäymisiä matkalla mutta jos nyt olisi kyydissä sinnikäs valioyksilö <3 kuulostaa oudolta että kohdunulkoinen epäilys olikin tuulimuna? On varmasti olut raskasta aikaa selvitellä tilannetta! Jos positiivista etsii niin ainakin pystyt tulemaan raskaaksi ja tälläkin hetkellä jotakin yrittää tapahtua :) Ja aina voi käydä varhaisultrassa kattomassa onko kaikki ok jossei malta NT asti ootella. Toivottavasti teille tulisi kesävauva <3

Nounou, harmi että oot flunssassa, nyt lepäilet tehokkaasti niin paranet ajoissa :D kuukaudella siirtyminen on kyllä pitkä aika mutta toisaalta vain yksi kierto...

Omaan napaan ovisbongailua; testit reagoivat to, pe ja la, sitten su ja ma on ollut selkeästi "ei-mitään" tikussa. Nuo kolme reagoitua päivää olivat kaikki yhtä haaleita viivoja, to ja pe testasin samaan aikaan ja la vasta myöhään illalla kun pääsin kotiin. Olisko sit ehkä ollu la huippu, sexyä oli pe (muttei la ja su, damn!) Hajottaa miten koko kierto on parista päivästä kiinni.

Kiitos Nounou ja Hongatar <3. En edelleenkään oikein sisäistä tuota tuulimuna/KU-sählinkiä. Seulontaultrassa kätilö oli siis sitä mieltä, että hän ei näe missään mitään ja olen suurinpiirtein kuvitellut raskauden "tyhjä kohtu, ei vaikuta tuulimunaraskaudeltakaan". Kävin sen jälkeen labroissa. HCG oli päälle 15000 ja kutsuivat mut tulosten jälkeen pikana naistenpolille. Siellä mut ultrasi joku vähän aloittelevampi sekä pidemmälle erikoistunut gyne ja toisesta munanjohtimesta löytyi löydös, joka viittasi heidän mielestään kohdunulkoiseen. Olin sitten seuraavana päivänä menossa munajohtimen poistoon ja päättivät vielä kerran ultrata, ja sen päivän gyne oli sitä mieltä, että ei tämä löydös mikään KU ole, että mitä ihmettä tässä on säädetty ja siitä seuraavana päivänä vielä kävin polilla näytillä ja erikoistuva lääkäri (?) ja hänen ohjaajansa vielä varmistivat, että ei ole KU. En edelleenkään tiedä, että missä tarkalleen ottaen meni vikaan, mutta kovin luottavaiset fiilikset eivät tästä jääneet. Ilmeisesti kun munasolu irtoaa ja jos tapahtuu hedelmöitys, niin munajohtimessa alkaa joku keltarauhashormoni kasvamaan (??) muodostaen munajohtimeen donitsimaisen rinkulan, jossa on vilkastunut verenkierto (??), ja nyt tätä donitsimaista rinkulaa (corpus luteum?) luultiin sitten erheellisesti alkioksi. Mutta ymmärtääkseni tuulimunaraskaudessa olisi pitänyt näkyä se tyhjä pussukka, mutta en nyt tiedä löydettiinkö sitä multa koskaan vai mitä hitsiä tapahtui, mutta aivan ihme hässäkkä siis kaikenkaikkiaan. 

Nounou, harmillista jos tutkimuset siirtyy, mutta ei kai sille mitään voi. Aikaisemmin olisi ehkä pienessä flunssassa voinutki mennä, mutta nykyisin ilmapiiri ei kyllä anna myöden (korona jne). 

Hongatar, jos olette perjantaina sekstailleet, niin periaatteessahan tuon pitäisi riittää jos ovis on ollut sunnuntaina...? Toki ylimääräisestä välipanosta ei olisi ollut haittaa, mutta noin niinkuin periaatteessa ton pitäisi olla ihan OK. Kävin viime syksynä yksityisellä gynellä kun epäilin jonkin sortin ovulaatiohäiriötä (jälkikäteen ajateltuna ne ovat todennäköisesti olleet ajoistusongelmia, eli seksi lopetettiin liian aikaisin kun välillä kierto venähtikin esim 40pv mittaiseksi ja puputtelut saatettiin lopettaa vaikka kp22+ tms.). Kun kerroin ns. joka toisen päivän "pakkopanoista", niin hän oli sitä mieltä, että joka kolmas päivä riittää oikein loistavasti. Lääkärinä oli paikallisen lisääntymislääketieteen yksikön gyne, tosin yksityisesti kävin (alla lisää). 

Ihan vinkkinä niille kenellä talous kestää yksityiset gynekäynnit, mutta jatkoa toivotaan paikalliselta julkiselta lisääntymisklinikalta. Useat lisääntymisklinikan gynet tekevät julkisen päivätyönsä lisäksi satunnaista tuntikeikkaa yksityisellä.  Kävin siis vuosi sitten yksityisellä tarkasti valikoidulla gynellä kertomassa ongelmista ja hän ns. "kirjoitti omalle osastolleen" lähetteen lisääntymislääketieteenyksikköön julkiselle puolelle jo noin puolen vuoden yrityksen jälkeen. Ensikäynti jäi tosin välistä, kun tein plussan vain jokunen viikko tuon gynekäynnin jälkeen. Vähän vaatii salapoliisityötä, jotta saa selville julkisella toimivien gynejen nimiä, mutta itse ainakin onnistuin tässä. Ja vinkattakoon samalla, että Hkissä yksityisellä klinikalla nimeltä Femeda, työskentelee esimerksi HUSin lisääntymislääketieteen osastonylilääkäri ja apuylilääkäri tmv., eli Hanna S-P ja Varpu R., ja jälkimmäisestä itselläni on oikein positiiviset kokemukset. Eli jos kukkaro kestää, voi tämä olla "oikoreitti".

Tänään varmistui kkm. Nyt on rv 9+5 ja koko ajan jäljessä kasvanut alkio vastasi viikkoja 7+4 ja syke oli sammunut. Tyhjennys on luultavasti lähipäivinä, huomenna saan tietää siitä lisää. Pelottaa ihan hirveästi. Mulla on yks lääkkeellinen tyhjennys takana, tosin siitä on 12v ja olen synnyttänyt kahdesti sen jälkeen, mutta silti muistelen vielä kauhulla sitä kipua 😔

Sen jälkeen palataan sitten lähtöruutuun. Tai ensin varmaan odottelemaan kierron normalisoitumista.

Hongatar: jep, tavallaan kuukausi/yksi kierto tuntuu lyhyeltä ajalta mutta sitten taas ei enää tässä kohden 🙄 nyt kun vuosi yritystä alkaa kolkuttelemaan kahden kierron päässä niin jotenkin se ahdistaa. Vaikka oon valmistautunu henkisesti saamaan tuomion että kärsitään lapsettomuudesta niin kyllä mieluusti jättäisin sen saamatta ja nyt jollain ihmeen vippaskonstilla tulisin raskaaksi, aukkaritutkimuksen jälkeen on jotkut kuulemma maagisesti tulleet kun röörit on tuoreeltaan rassattu niin odotukset on korkeella :D ellei tuu toki huonoja uutisia ja ovat täysin tukossa tms. Ymmärrän ja tiedän omasta kokemuksesta että sitä lataa hirveitä odotuksia oviksen aikoihin ja peiton pitäisi olla koko ajan heilumassa, mutta myös ainakin meillä mitä pidempään tätä on jatkunut niin sitä vähemmän jaksaa aikataulutettua seksiä. Joo, harrastetaan tunnollisesti mutta jos jommalla kummalla joku meno tai tiukka työrupeama tms niin en enää pahoita mieltä jos joku tärppipäivistä menee ohi tai jää välistä. Oon koittanut ajatella niinkuin Kiiko sanoi että kyllä sen pitäisi riittää, onhan siellä jo passissa siittiöitä odottamassa. Jossain artikkelissa joku gynekologi sanoi että 2-3 kertaa viikossa alvariinsa pitäisi riittää, toki jos/kun on hedelmällisyydessä häikkää niin ehkä on suotavaa useammin tärppiaikaan mutta kuitenkin.

Kiiko: kuulostaa tosi hurjalta että ovat olleet jo operoimassa ja noin monta kertaa muutettu mieltä 🤨 ihmekös jää vähän epäileväinen olo!

Chard, olen niin pahoillani 😔❤️ toivottavasti ei olisi niin kivuliasta kuin muistat ja kierto palautuisi nopeasti.

Hongatar, kiitos tsempeistä. En tosiaan tiedä onko meillä yhteinen toive vauvasta, enemmän tuntuu että on yhteinen toive siitä että ollaan onnellisia ja hän tietää että haluan oman perheen ollakseni onnellinen tai ainakin siltä minusta nyt tuntuu joten hän on asiassa mukana siksi, tai ainakin yrittää olla. Mutta oli miten oli, tiedän varmuudella että hän olisi tällekin lapselle todella hyvä isä kuten on jo olemassa olevalle omalle lapselleen, joten siitä ei huolta. Tuntuu että kaikki järjestyisi jos vain saisi nyt tämän asian onnistumaan…

Ikävää tosiaan tuo ovisajan heittely, ja se epävarmuus milloin on huippu ja milloin ei. Mulla oli viime kuuhun asti lähes aina sama päivä plussa ovistestissä (huipun ajasta en ole täysin varma kun eihän se testi tunnin tarkkuudella kerro, mutta oli kuitenkin hyvä käsitys aiheesta). Viime kuussa sitten heitti 2 päivällä aiemmasta - eihän se niin paljoa ole mutta sotki yhdyntäsuunnitelmat kun ei oltukaan parhaimpana aikana samaan aikaan kotona vaan yhdyntä jäi todennäköisesti ajalle jolloin ovis oli ehtinyt jo tapahtua. Ja sitä olen kanssa miettinyt, että pitäisikö oviksen jälkeenkin vielä olla yhdynnässä edes joskus, vaikka siis testit olisi selvästi osoittaneet että ovulaatio on ja eihän sen jälkeen pitäisi enää onnistua, paitsi jonkun 1 vrk ajan. Mutta voiko testeihin sitten täysin luottaa… Me ei välttämättä aina olla ollenkaan, ei olla normaalisti parina mitään ”joka päivä tai joka toinen päivä yhdynnässä” -tyyppiä kun on eri työajat yms. Joskus kyllä ollaan oltu, ihan sattumalta, mutta harvoin.

Kiiko - onnea plussasta ja tsemppiä tuleviin viikkoihin! Ehkä tämä yksilö on juuri se oikea 😊

Chard - pahoitteluni ikävistä uutisista, on varmasti todella rankkaa. Toivottavasti parempi onni ensi kerralla.. siitäkin tässä kai pakko kaikenlaisten fyysisestikin asioiden lisäksi on olla, onnesta.. ❤️

Omasta tilanteesta: progesteroni-tulos tuli, se vaikutti hyvältä (tosin lääkäri ei ole kommentoinut vielä) joten tuskin siinä vika - sinänsä hyvä mutta toisaalta se olisi varmaan ollut vikana helpommin korjattava kuin esim juuri tämä matala AMH-arvo jos tämä onkin ainut syy ... tällä viikolla myöhemmin mulla on puhelinkeskustelu lääkärin kanssa ja katsotaan mitä nyt suosittelee kuin tämä kk-kierron kartoitus -vaihe lapsettomuustutkimuksissa alkaa olla hoidettu. Rahaa yritän säästää kovasti ettei jäisi siitä kiinni, mahdottomuuksiin ei ole varaa mutta toki palkasta voi säästää ja mieluummin laittaisin rahaa tähän kun ostelisin vaikka uusia vaatteita, joihin ei suoraan tarvetta. On sentään joku asia johon voi edes vähän vaikuttaa, sen lisäksi että olen taas yrittänyt löytää uutta motivaatiota terveelliseen syömiseen ja elämäntapoihin.

Ja kp 21. Mutta tältä kierrolta en edes jaksa odottaa mitään, tein testinkin joku aika sitten ja negatiivinen (vaikka ehkä se ei vielä näyttäisi varmuudella, mutta silti.. nega oli ihan selkeä, ei mitään haamun haamua.. ja vielä kun oli tuo todennäköinen yhdynnän myöhästyminenkin). Toivon lähinnä että kierto olisi edes normaalin pituinen, kuten tähän saakka on ollut, että olisi edes jotain hyvää pohjaa jatkoyrityksille. 😀

Chard , olen phoillani :( tosi tosi ikävä tilanne, voimia kovasti.

Kiiko, onnittelut! Ja samalla tsempit tuohon pelkoon, ettei oikein pysty uskoa että voisi käydä hyvin. Lapsettomuus ja keskenmenot jättää jälkensä, vaikea nauttia ja iloita täysillä.

Täällä eletään DPO 7, oireena vilunväristyksiä pari päivää. Mä hullu varmaan testaan (ja petyn) jo huomenna..

Täällä ollut puhetta progesteroni arvoista.. Itse olin 100 prosenttisen varma, että mulla on häikkää siinä. Koska mun kierto on niin lyhyt, 23-25 pv, ja tiputtelee. Jokatapauksessa arvo oli huippuhyvä.. eli ei sekään vialla. Eli ei tarvittu keltatauhaslääkitystä. Enempikin mun kiertoon on pidentävästi vaikuttanut ja tiputtelun vienyt pois alkukierrossa syöty Letrozol. Eli ne vissiin sit jotenkin vähän tasaa jotenkin kiertoa? Letrozol siis ei millääntapaa vaikuta progesteroniin minun tietääkseni, enkä ymmärrä miksi se parantanut mulla loppukierron tiputtelut yms. Pois.

Kiiko, kerrassaan hämmentävää ja epäammattimaista sähläystä, melkein menetit toisen munanjohtimesi turhaan! Onneksi ne vielä kerran ultrasi, ymmärrän hyvin jos on epä luottavainen tuon kaiken jälkeen... "jokatoisen päivän pakkopano" on meilläkin ollut käytössä, joskus se on joka kolmannen päivän ku duunipäivän jälkeen ei aina oo himot huipussaan :D Meille lääkäri antoi suositukseksi 3 x viikossa. Ihan tuurista kiinni vaikka joka päivä peitto heiluisi!

Chardille voimia tulevaan koitokseen <3 Anna itsellesi ja kehollesi aikaa toipua rauhassa, aina tulee uusi kierto ja uudet mahdollisuudet

Nounou, haustasti sanottu että kun röörit on tuoreeltaan rassattu :D toivottavasti se nyt olis teidän kohdalla siitä kiinni! Onko sun olo parantunut vai ehitkö jo peruuttaa ajan?

Bluna, oon käsittänyt että kun ovistesti näyttää plussaa, on munasolun irtoamiseen vaadittava hormonimäärä saavutettu, ja munasolu irtoaa siitä huipusta 24-36h kuluttua ja on hedelmöityskuntoinen 12-24h.. Nää tiedot oon löytänyt netistä eli ne voi olla kyllä ihan kukkuakin. mut varmaan jos tallettaa sekä ennen ovista että sen jälkeen, luulis olevan siemeniä paikalla :D Kiva kuulla että prog.arvot on hyvät ja että projekti on motivoinut kukkaron herraksi ja elämäntaparemonttiinkin! :D

Bluna, tosi kauniisti tehty mieheltäsi että on mukana vaikkei olisikaan enää niin hänen oma haaveensa, mutta ymmärtää varmasti kuinka tärkeää isäksi/äidiksi tulo voi olla jos on kerran jo ennestään itsellä lapsi. Olisi aika kova paikka viedä toiselta niin suuri haave pois niin hyvä että jaksaa vielä tsempata. Samaistun tuohon että sais nyt tämän homman vähän jo ns. alta pois, toki varmasti pitkä yritys ja sen tuomat yhdessä selätetyt ongelmat on hyvää harjoitusta vauva-arkeen, mutta tuntuu että eikö tää olis koetellut parisuhdetta jo ihan tarpeeksi ja vauva saisi tulla. Kiva kuulla että s-prog oli kunnossa, toivottavasti teidän hoitosuunnitelma selviää pian ja pääsette jatkamaan eteenpäin hyvillä eväillä! Ties vaikka pienellä avulla tärppäisi piankin.

Kesä8kuus: jännä tuo mitä sanoit letrozolista, nyt se kiinnostaa itseä vielä enemmän. Toki se boostaa ovulaatiota —> ”hyvä” ovulaatio = parempi progesteroni ehkä koska puhjenneesta munarakkulasta tulee progesteronin lähde corpus luteum vuotoon asti.

Hongatar: meillä tärppiaikaan 2-3 päivän välein vähän jaksamisen mukaan, sitten kun bongaan oviksen niin jos ei olla aivan poikki niin ovulaatiopäivänä ja sen jälkeisenä. Mutta en just usko et vähemmällä tuomittais etteikö ole yritetty tarpeeksi ja todennäköisyyksien mukaan pitäisi onnata!

Toivotaan tosiaan että meillä olisi pelkästä pikku rassauksesta kiinni :D olo on kohentunut huimasti ja ajattelin huomenna mennä aukkariin. Kävin koronatestissä ja se oli neg ja kotihoidolla & levolla flunssa hyvin talttunut. Nyt vaan sormet ristissä ettei tuu ikäviä tuloksia ja myös ettei olis kovin kivulias toimenpide 🤞🏻

Ovulaation tikuttelu on jälleen alkanut, kp10 meneillään ja ollut yleensä kp12-15. Haalea haamu tuli tänään aamulla niin eiköhän se sieltä, huomenna gynekin näkee sitten tarkemmin. Eli kohta ollaan taas piinaviikoilla :D

Chard, paljon jaksamista tilanteeseen. Vaikka tämä oliki odotettavissa, niin silti todella kurjaa. Jos aiempi tyhjennyskokemus on ollut kivulias, voisitko yrittää pyytää enemmän ja vahvempia kipulääkkeitä kotiinviemisiksi?

Aukkari selätetty, ei ollut yhtään paha eikä tuntunut juuri missään. Pientä paineentunnetta ja nipistelyä alavatsalla. Ja auki olivat molemmat munatorvet onneksi.

Tutkimuksen jälkeen käytiin sitten Felicitaksen gynen kanssa jatkot läpi, olen hänen asiakkaana ollut nyt vuoden yrityksen suunnittelun aloittamisesta asti. Minussa ei pitäisi olla mitään moitittavaa, se s-prog on matala muttei gyne nähnyt sitä syynä siihen ettei ole tärpännyt, vaan miehen sperman ongelmat. Sanoi että seuraava askel on inseminaatio ja voidaan aloittaa yksityisellä koska ikinä tahdotaan, ensin täytyy otattaa HIV- ja hepatiittilabrat ja molempien allekirjoittaa hoitosuunnitelma. Jäädään nyt miettimään mitä tehdään, inseminaation hinta Felicitaksessa n 350€/kerta, kolme kokeilua ja jos ei tärppää niin ivf ja sitten icsi. Inseminaatioihin vielä olisi heillä varaa, mutta raskaampiin hoitoihin ei kyllä.

Ei teilannut täysin luomun mahdollisuuksia, mutta sanoi että haastavaa voi olla ja kyllähän sen itsekin tietää kun on tässä jo pidempään yritetty omin neuvoin. Tavallaan tekisi mieli rynnätä inseminaatioon heti seuraavasta kierrosta, toisaalta mietityttää raha. Jos joku voisi luvata meille vauvan syliin niistä inseminaatioista niin lähtisin leikkiin samantien. Mutta jos tuleekin heitettyä päälle 1000€ ”hukkaan”…

Nounou, hyvä että aukkari selätetty ja sieltä ei löytynyt ongelmaa! 🙂

Vähän omien kuulumisten päivitystä. Minulla oli äsken lääkärin kanssa lyhyt keskustelu, jossa katsottiin kk-kierron kartoituksen tuloksia kootusti ja jatkosuunnitelmaa. Hän sanoi, että mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt, paitsi matala (ikään nähden laskenut) AMH. Kun keskustelussa vilahteli sanat ”ennenaikaiset vaihdevuodet” yms. tietysti taas panikoiduin ja alkoi melkein itkettää, mutta lääkäri korosti jälleen, että hänen mukaansa se ei estä raskautumisesta nyt tai esim lähikuukausina vaan kertoo siitä paljonko aikaa on tulevaisuutta ajatellen. Viimeisimmässä ultrassa oli kuitenkin ollut niitä follikkeleita, ei suurta tasoa mutta normaalin määrän rajoissa.

Lisätestejä olisi mahdollista tehdä jos haluaisi selvitellä perinnöllisiä kromosomi yms syitä AMHn laskuun. Ne ovat kuitenkin aika hintavia (noin 1000 e paketti) eivätkä välttämättä takaa vastausta eivätkä ainakaan apua. Lääkäri sanoi että voin harkita näitä rauhassa.

Kun olin lukenut ja kuullut etenkin jenkkisivuilta ja myös mm. Dextran sivuilta DHEAn mahdollisesta avusta low ovarian reserve -tapauksissa niin kysyin siitä lääkäriltä. Hän sanoi että sitä yleensä määrätään vasta jos 1 v yritystä mennyt ja yleensä ennen IVF-hoitoja, mutta ei siitä kuulemma ole haittaa yleensä (ellei ole aknetaipumusta, jota en itselläni tunnista), joten sain siihen reseptin. Ainakin voi tuoda taas lisää toivoa kun on ”jotain mahdollista pientä apua”, perusvitamiinien yms ohella.

Tässä vaiheessa lääkäri ei suositellut mitään hoitoja suoraan, koska kunnollista yritystä kuitenkin ”vasta” se 8-9 kk ja esim letrotsolista ei oikein olisi apua kun progesteroni on hyvä ja ovulaatio tapahtuu ja todettu sekä tikuin ja ultrassa. Hän sanoi ettei meissä oikein ole todettu mitään vikaa, paitsi mulla tuo AMH ja kilpirauhasen lievästi liian korkea arvo, johon jo aloitettu lääkitys, ja miehellä joku ihan pieni asia spermassa jonka vaikutus kokonaissperman laatuun kuitenkin vähäinen (lääkäri edelleen kuvaa spermatulosta hyväksi ja normaaliksi). Hän sanoi kuitenkin että epäilee että meillä ei inseminaatio olisi hyödyksi ja koska ei tietoa kuinka nopeasti tuo AMH laskee, kannattanee harkita IVF jos 3 kk kuluttua eli vuoden loppuun mennessä ei ole mitään edistystä eli siis raskautumista. Nyt siis pitäisi vaan yrittää ihan normaalisti ovulaatioaikana kotona ja yrittää olla stressaamatta - jälkimmäinen helpommin sanottu kuin tehty kun stressi kasvaa jokaisen epäonnistumisen jälkeen.

Tavallaan tapaaminen toi taas luottamusta ja toivoa, tavallaan taas uusia ”mitä jos…”. Ehkä kuitenkin kokonaisuutena jäi vähän enemmän toiveikkaampi mieli kun ennen tätä tapaamista.

Nyt pitää vielä raportoida miehelle illalla hänen töistä tultuaan ja toivoa, että sen jälkeen jäisi olo että ollaan tässä edelleen yhdessä enkä ole yksin.. ainakin hän on nyt ollut kivempi ja vähemmän hermostunut mulle yleisesti muutaman päivän, joten toivoa kai on 🙂

Nyt on kp 22 ja vähän sellainen menkkojen alkamisen olo. Ei pitäisi alkaa kyllä kun vasta kp 27 tai 28. Lyhin kierto mitä on joskus ollut on ollut menkkojen alkaminen kp 25, mutta yleensä siis kp 27 ja kp 30 välillä. Toivottavasti nyt edes kierto pystyisi normaalina.

Kiiko kirjoitti:

Chard, paljon jaksamista tilanteeseen. Vaikka tämä oliki odotettavissa, niin silti todella kurjaa. Jos aiempi tyhjennyskokemus on ollut kivulias, voisitko yrittää pyytää enemmän ja vahvempia kipulääkkeitä kotiinviemisiksi?

Kiitos ☺️

Sanoivat että on kuulemma ihan eri asia tehdä tyhjennys synnytysten jälkeen kuin ennen synnytystä, joten katsotaan nyt sitten.

Sain lääkkeet mukaani polilta jo eilen aamulla ja tyhjennyspäivä on huomenna, kun en ole yksin kotona. Kolme Panacod poretablettia sain mukaan, lisäks mulla on ibumaxia (ja panadolia, mut sitä nyt ei kannata ehkä ottaa kun se ei auta mihinkään ja on jo tuo Panacod).

Jännittää kyllä kieltämättä. Toivon vaan että kaikki sujuu normaalisti 🙏

Kiitos vielä sympatioista kaikille ❤️

Ou mai gaad. Dpo 8. En osaa sanoa muuta kun, että 3,5v lapsettomuus, just alkamassa IVF hoidot ja sit tämä tänään. Toki en usko että olen oikeesti raskaana, ei semmonen vaan käy päähän, itkuks tää vaihtuu varmasti ja aamulla tulee yksi viiva.

Chard, niin paljon voimia ❤️

Bluna, toisaalta hyvä, että amh on tutkittu, niin saatte halutessanne tehokasta apua, jos raskaus ei itsestään ala seuraavien muutaman kuukauden aikana. Toivotaan tietysti, että alkaisi!

ON Meillä oli maanantaina ivf-suunnittelukäynti. Lyhyt kaava alkaa ensi menkoista eli noin kahden viikon kuluttua. Hui! Jännittää kyllä melkoisesti! Ihanaa on se, että koronarajoitukset ovat poistuneet ja mies pääsee taas mukaan punktioon.

Me halutaan, että kaikki alkiot siirretään lopulta, joten kyllä tämä on iso päätös. Kun ei yhtään tiedä saadaanko yhtään vai kymmenen alkiota!

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan laskeskelin raskauslaskurilla, milloin vauva syntyisi, jos päästäisiin tuoresiirtoon viikolla 42 ja heti ekasta lähtisi raskaus. Eihän niin välttämättä tapahdu ja lääkärikin sanoi, että ensimmäinen ivf on vielä hakemista lääkkeiden kanssa ja seuraavassa ollaan fiksumpia. Mutta kyllä pieni toivonkipinä on taas herännyt.

Amh:n mittaamisestakin mä kyselin, kun mulla fsh on koholla. Follikkeleja on kuitenkin normi määrä ja kuulemma samalla annoksella lähdettäisiin pistämään ekalla kerralla joka tapauksessa. Eli amh:n mittaaminen on edessä vasta, jos eka ivf ei onnistu toivotusti.

Kes8kuus voi kyllä, voi kyllä! Niin paljon onnea! ❤️ Ihanaa!

kesa8kuus, wow! Minun silmiini näyttää plussalta (haamulta) vaikka toki ei ole mitään asiantuntemusta.. mutta itselläni ainakin negat olleet aina ihan selviä negoja, ei merkkiäkään mistään viivasta. Toivottavasti olisi totta ja olisit onnistunut! Tsemppiä tuleviin päiviin, viivan vahvistumisen odottelu varmasti samalla jännää että pelottavaa 😀

Kesä8kuus onnea ihan valtavasti! 😍 kyllä tuo on niin selvä haamu ja jos kerran dpo8 niin se siitä vaan vahvistuu!

Kiitos teille, en uskalla varmaan tänään tehdä testiä uusiksi , ettei joudu heti pettymään jos ei näytäkkään mitään. Kemiallinenhan on täysin mahollinen vielä, mutta jos nyt ylihuomenna testaan tai huomenna.. ja tulis viiva, niin ehkä sit uskaltaa aatella, että on ainakin teknisesti raskaana. Sitten jos niin iloisesti käy, että vielä saa viivan… alkaa se tuulimunan, kohdunulkoisen, keskenmenon pelko. miks sitä ei osaa olla iloinen siitä tietystä hyvästä hetkestä ikinä.. aina joku takaraivossa sanoo, että älä nyt vaan innostu. Mä jo tänään olin masentunut aamulla, kun mua ei enää paleltanutkaan niinkun aiemmat päivät. Mutta onhan se vähän niin, että näillä DPOilla testaus on vähän tyhmää kun omakin pää sanoo, että vielä voi mitä vaan käydä. Anteeks kun tässä vähän jauhanut pelkkää omaa tilannetta.