Ihmisten käyttäytyminen murtaa sieluni.
Mä tiedän että aloitukseni on taas joku trollimagneetti.
Olen aivan tosissaan. Olen kärsinyr pitkäaikaisesta keskivaikeasta/vakavasta masennuksesta. Vuosien jälkeen tulin lääkärin kanssa siihen tulokseen että se on ympäristö joka sairastuttaa mielenmaiseman.
Minulla on vain muutama läheisiä. Kotona on aina onnellinen ja levollinen arki. Niin kauan kun on itsestään kiinni ja miehestä niin kaikki on hyvin. Olemme molemmat fiksuja, kohteliaita, järkeviä, huumorintajuisia.
Sitten kun lähtee aina sinne ulkomaailmaan niin aina saa masentua ihmisten käyttäytymisestä. Asiakaspalvelutyöstä se masennus mulla alkoi 10 vuotta sitten. Yritin kaiken puolin kovettua ja muuttua tylyksi. Mutta kun en ole sellainen. Oli pakko jossain vaiheessa lähteä koska keho ei sietänyt enää satoja tylyjä asiakkaita vuodessa.
Ei se yksittäinen tyly ihminen hetkauta mutta kun niitä on nykyään ehkä jopa yli puolet. Ihan uskomattoman harvinaisia kohtaa iloisen ihmisen joka vain hymyilee.
Olen jotenkin aivan loppu tähän. Naapurit ovat tylyjä, kääntävät pään kaikille jotka yrittävät moikata. Vastaantulevat ihmiset välillä katsovat niin rumasti kun vain voi olla.
Mä itse vaistoan ja koen että ilmapiiri on uskomattoman vi ttumainen ja ynseä. Se vie se oman pienen ilon kokonaan pois.
Koska olen masentunut niin nyt ilahduin kun näin että kukat kukkivat, jäin tujottaa niitä ja hymyilin. Yks nainen tujotti kuin olisin murhaamassa jonkun.
Olen nyt ilkeä. Mutta olen huomannut että nimenomaan nämä 40-50 vuotiaita kouvolatukka tädit, vanhat ukot sekä nämä minä minä olen tärkeä ihminen/merkkivaate ihmiset katsovat aina julmasti.
Onko se tämä nykyajan itsekkyys joka on tehnyt ihmisistä noin tylyjä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin saavat muka haukkua tuntematonta ihmistä ja saada hänet itkemään, ja sitten en saisi itse sanoa heistä takaisin että en pidä sellaisista ihmisistä?
Jatkat pahan kierrettä haukkumalla haukkujia. Silloin olet osa pahuutta, etkä voi valittaa että maailma on paha.
Ei ole haukkumista sanoa, ettei pidä sellaisista ihmisistä. Kenenkään ei tarvitse pitää tylyistä ihmisistä.
Monesti se ” tylyys” on omaa tulkintaa. Suurin osa ihmisistä on ihan neutraaleja, mutta mikäli näkee ihmiset pahoina ja ilkeinä, niin näihin piirteisiin kinnittää myös huomionsa. Se on sama asia kuin esim. jos odottaa vauvaa, näkee raskaana olevia kaikkialla. Se, että haukkuu ihmisiä ja maailmaa pahaksi, kertoo siitä, sori vaan että sun käsitys on vääristynyt. Tulkitset ja näet ihmiset sellaisina, ties mistä syystä, mutta koita edes seuraavalla kerralla, kun joku on tyly miettiä, että ehkä hänellä on vain paha päivä, jokaisellahan joskus on, ja jokaisen käytökselle on jokin syy, mikä tuskin johtuu sinusta. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei kuvittele ihmisten olevan ilkeitä juuri sinulle, kun tajuaa että se ” vihainen ” ilme voi johtua ihan mistä vain.
Toivottavasti olet vaihtanut asiakaspalvelutyöstä pois. Tilalle alkutuotannon tai tehdastyön ammatti, jossa saat olla yksin. Ne kyllä ovat usein fyysisesti rankkoja, mutta ei tarvitse seurustella eikä ainakaan mielistellä asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin joskus lempeä ja mukava tyyppi. Sitten oksa katkesi. Minusta tule armoton ja ilkeä. Ihan tyyliin yhden yön aikana tapahtui. En koe enää mitään armoa eikä sympatiaa ihmisiä eikä elämää kohtaan. Ainoastaan eläimet, luonto ja lapset. Koska ovat viattomia.
Mullakin naksahti kaiken sen kiusaamisen ja muun lyttäämisen jälkeen. Nyt kohtelen ihmisiä juuri niin millaisia ovat itse - kivoja kohtaan olen todella mukava ja vittumaisia kohtaan armottoman ilkeä.
Miksi muutuit tylyksi? Hienoa jos olet ollut iloinen asiakaspalvelija.. kyllä sellaiset mieleen jää.
Ihmisillä on niin paljon omia murheita
Aspatyö on raskasta. Yritän itse olla helppo asiakas enkä hankala..
Itse olin myös hyvin syvällä misantropian syövereissä ja todella vihainen ihminen. Sitten lopetin työn asiakaspalvelualalla ja hankin uuden, paremman työn, jossa ei hirveästi tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Olen nykyisin paljon iloisempi ja onnelisempi ihminen!
Voit levittää iloisuuttasi ympäristöön koska sulla on voimavaroja.
Ap, oletko kenties ollut ainoa lapsi? Sisarusten kanssa kasvaneet suhtautuvat usein elämään jotenkin tuhdimmin. Kun on saanut pennusta asti nahistella sisarusten kanssa, saa ns. rokotusvaikutuksen eikä kaikkea ota tosissaan ja osaa pitää puolensa.
Itse olen tyytyväinen, että olen ollut nuorin ja tyttö ja kasvoin isoveljien "hellässä" koulutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia. Tosin oma "sieluni" varmaan murtui ensimmäistä kertaa jo koulussa kiusaamisen kautta. En ole toipunut kaikesta vieläkään. Tuskin koskaan täysin. Tuttua on myös ihmisten tylyys. Itsekin pysähdyin katsomaan järvelle niin eräät kommentoivat, että mitä tuokin vahtaa. Sama juttu jo koulussa, kun katsoin ikkunasta ( esim lumisadetta) niin sekin oli kuulemma tyhmää ja piti toisten pilkata siitäkin. En itsekään ole mikään paras ja usein hyvin totisen näköinen ( ei hyvita nauraa, kun on surullinen olo), mutta en ole silti ilkeä muille.
Sama täällä. Minua kiusattiin ala-asteella silmälaseista, luonnonkiharista hiuksista ja lopulta siitä, kun murrosikä tuli ennen kuin muille (olin aiemmin laiha kuin tikku, mutta murrosikä muutti tilanteen). Minäkään en ole tuosta toipunut, vaikka olen käynyt terapiassa. Tämän kokemuksen pohjalta en koskaa, koskaan ole huvikseni ilkeä muille.
Vierailija kirjoitti:
Koita erilaisia energiahoitoja, näissä ilmapiiri on tosi positiivinen ja halutaan saada ihmisten hyvinvointi näkyviin ja jakaa sitä muille. Tuollaiset normi terapiat kun ei vaan ole kaikille toimivia, ne painottuu lähinnä lääkkeiden voimaan.
Älä koskaan laita rahojasi näihin huijauksiin. Sen jälkeen harmittaa vielä paljon enemmän, kun olet tuhlannut rahaa huuhaa-juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Jos sinusta tuntuu siltä, että kaikki ovat sinua vastaan ja tuijottavat murhaavasti, mieti, mitä teet ennen kuin sinua ryhdytään tuijottamaan.
Olet juuri sellainen ihminen, joka aiheuttaa ap:lle näitä ongelmia. Kiitos, kun tiivistit olemuksesi helposti ja lyhyesti.
Bongasin tämän keskustelun. Ihan selkeästi huomaa ihmisten neuroottisuutta ja huonoa käyttäytymistä. Ei edesauttaa jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kenties ollut ainoa lapsi? Sisarusten kanssa kasvaneet suhtautuvat usein elämään jotenkin tuhdimmin. Kun on saanut pennusta asti nahistella sisarusten kanssa, saa ns. rokotusvaikutuksen eikä kaikkea ota tosissaan ja osaa pitää puolensa.
Itse olen tyytyväinen, että olen ollut nuorin ja tyttö ja kasvoin isoveljien "hellässä" koulutuksessa.
Veljeni on ollut pahin kiusaajani isäni kanssa. Terapeutti sanoi minulle että minähän se tasapainoinen, kypsä ja järkevä olen. Muut luonnehäiriöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tuollaista kokemusta, ei ole mahdollista että ihmiset oikeasti olisivat yleisesti tylyjä. Se kokemus on siis harhainen.
Jos suuri osa ihmisistä olisi tylyjä, niin kaikki huomaisivat sen.
Olen aspa-työssä, ja minusta suurin osa ihmisistä on kilttejä ja mukavia.
Jos näkee vain pahuutta muissa, on tavallaan oikeilla jäljillä. Ihmiskunta on läpensä paha. Silloin on vain muistettava, että on itsekin osa ihmiskuntaa, ettei vahingossa nosta itseään muiden yläpuolelle. Olisi pyrittävä ensin muuttamaan omaa käytöstään, ja taisteltava pahuutta vastaan.
Miten taistella pahaa vastaan? Siihen on paljon erilaisia tapoja, joista valita. On kuitenkin myös Yksi Tie, jota moni halveksuu, mutta ne harvat, jotka sen löytävät, näkevät sen voiman.
Tylyys voi olla myös suojakuori eli ko aspa on ollut ystävällinen ja saanut aina vain pilkkanaurua tai vihaisia sanoja takaisin. Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa suhtautumaan ihmiseen epäillen ja varautuen pahimpaan.