Ihmisten käyttäytyminen murtaa sieluni.

Tulee mieleen sana: erityisherkkä.  Tosin tuokin sana on vähän kuin "narsisti".  Sitä kaytetään leimaamaan muita, tai henkilö itsee käyttää tuota ilmaisua "hallitakseen muita" omilla tuntemuksillaan.

Tässä on sekin, että muutkin ihmiset kokee kanssa ahdistusta eikä peittele pahaa oloaan.

Voi olla ihan kausi kohtaista käyttäytymistä toisilta.

Tsemppiä Ap:lle 👍

Minusta oivalsit ihan hyvin että ne kouvolatukat on ahdasmielisimpiä. Nyt tämä on tietysti kova yleistys, ja kouvolatukka on vain nimitys alemmalle sosiaaliluokalle. Mutta siis heidän seassa (EI KAIKKI) on tosi negatiivisia ihmisiä, kiusaajia, elämäänsä pettyneitä jne. Jos asut jossain ankeassa lähiössä tai pienessä muuttotappiokaupungissa, näihin on suurempi todennäköisyys törmätä.

Itse asun Helsingin keskustan tuntumassa ja täällä ihastelen monestikin kukkia ja maisemia ja merta. Ja niin tekee muutkin. Usein näkee vanhoja pariskuntia ihastelemassa maisemia, ja itse teen sitä myös. En hymyile tuntemattomille ja viihdyn omissa oloissa, mutta täällä saa kyllä nauttia vapaasti tuollaisista asioista. Olen herkkä ja huomaan nättejä asioita ympärillä ja täällä kaikkea kivaa riittää. Tiedän että yleistän puhumalla kouvolatukista mutta kyllä te tiedätte millaisia ihmisiä tarkoitan. 

Herkkyys on arvokas ominaisuus. Et ole vielä sinut sen kanssa, selvästikään, ja asetat suuria odotuksia muille kuin miettisit miten voimaannuttaisit itseäsi.

Jos ilahdut kukista mene luontoon ja ilahdu siellä monista kauniista asioista. Ota kahvit ja eväät mukaan ja nauti päivästä puolisosi kanssa. Saatte olla ihan rauhassa.

Seuraavan kerran, kun koet että joku tuijottaa sinua vihaisesti mieti miksi joku voi olla vihainen. Ei  todellakaan sinun, vaan oman elämänsä vuoksi, Hyvin harva on kiinnostunut vieraista ihmisistä ja lyön pääni pantiksi, ettei se sinua "vihaisesti" katsonut yks nainen edes huomannut sinua vajotessaan omiin ajatuksiinsa, Ethän sinä edes tunne häntä, niin miten voit väittää hänestä yhtään  mitään? 

Suurin osa suomalaisista ovat arkoja. Pelko menettää kasvonsa saa ihmiset olemaan varman päälle negatiivisia kuin heittäytymällä iloisesti vieraan kanssa juttelemaan. Moni pelkää torjuntaa ja julkista nolaamista yli kaiken. Siksi hymy ei ole suomalaisille ominaista, mutta suomalaiset ovat vakavissa asioissa mahtavia. Mieti, jos itkisit puiston penkillä lohduttomasti ihan varmasti joku tulisi kysymään onko kaikki hyvin. Jos naurat kukaan ei tule lähellekään. Sellaisia suomalaiset vain ovat. Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että tämä kaikki on hyvin totta.

Tee itse aloite. Vanhat ukot saattavat olla yksinäisiä leskiä, jotka koettavat pärjätä päivästä toiseen. Heitäkin voi ahdistaa se, ettei kukaan sano koskaan päivää. PUhuttele sellaista, niin yllätyt miten kivasti monet vastaavat takaisin. Ole armollinen, jos joku ei heti puhkea nauruun ja vapautuneesti juttelemaan kanssasi, Suomalaiset haluavat lähestyä varovaisesti säästä jutellen, mutta hetken päästä olla innokkaita pohtimaan sinua kiinnostavia asioita. KUuntele, kysele ja ole kiinnostunut muista. Sillä on mieletön vaikutus ihmisiin.

Kun lopetat tuomitsemasta muita ihmiset saattavat rentoutua enemmän seurassasi. Asenteesi huokuu sinusta, vaikka kuinka hymyilet ja olet kohtelias. 

Yksikän lääkäri ei tule tällaiseen johtopätökseen, koska se ei ole totta koskaan.

Vuosien jälkeen tulin lääkärin kanssa siihen tulokseen että se on ympäristö joka sairastuttaa mielenmaiseman.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oivalsit ihan hyvin että ne kouvolatukat on ahdasmielisimpiä. Nyt tämä on tietysti kova yleistys, ja kouvolatukka on vain nimitys alemmalle sosiaaliluokalle. Mutta siis heidän seassa (EI KAIKKI) on tosi negatiivisia ihmisiä, kiusaajia, elämäänsä pettyneitä jne. Jos asut jossain ankeassa lähiössä tai pienessä muuttotappiokaupungissa, näihin on suurempi todennäköisyys törmätä.

Itse asun Helsingin keskustan tuntumassa ja täällä ihastelen monestikin kukkia ja maisemia ja merta. Ja niin tekee muutkin. Usein näkee vanhoja pariskuntia ihastelemassa maisemia, ja itse teen sitä myös. En hymyile tuntemattomille ja viihdyn omissa oloissa, mutta täällä saa kyllä nauttia vapaasti tuollaisista asioista. Olen herkkä ja huomaan nättejä asioita ympärillä ja täällä kaikkea kivaa riittää. Tiedän että yleistän puhumalla kouvolatukista mutta kyllä te tiedätte millaisia ihmisiä tarkoitan. 

Ei tiedetä millaisia ihmisiä tarkoitat. Ilmeisesti sellaisia, jotka koet alempana kuin itsesi. Eli kerrot vain itsestäsi.

Meitä ihmisiä vaan kohdellaan eri tavalla.

Ihan pelkästää ulkonäöllä ja olemuksella on merkitystä, ei pelkästäön sillä, oletko kohtelias muille tai hymyiletkö.

Olen huomannut tämän liikkuessani mieheni kanssa. Hän on huomattavan komea ja 186 cm pitkä, urheilullinen. Hän ei edes huomaa, miten usein hän saa ns. erityiskohtelua. Kaikki (siis 99,9%) ovat hänelle ystävällisiä! Se on todella hämmentävää.

Itsekään en ruma ole, mutta minua on luonnehdittu "ärsyttävän" näköiseksi, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Olen aina kohtelias muille, hymyilen, tervehdin (ja luoja paratkoon, tein vuosia aspatyötä ja siksi olen aina erityisen mukava asiakaspalvelijoille!) ja kiitän jne.

Ja kuinka usein olen jopa asiakaspalveluihmisiltä saanut hieman kyseenalaista "palvelua". Sen on pakko liittyä ärsyttävään habitukseeni jotenkin.

Jos esim menen mieheni kanssa johonkin erikoisalan kauppaan, sieltä JUOKSEE pari eri myyjää hänen luokseen, että miten voi palvella. Jos menen sinne yksin, ei näy myyjiä. Ja mies kommentoi että ainahan siellä kaupassa saa myyjiltä hyvää palvelua. Niinpä. Soittelevat oikein peräänkin ja kysyvät, oliko ostettu tuote hyvä varmasti.

Nää ihmiset,joille muut on aina kivoja ja valmiita tekemään palveluksia, eivät ymmärrä, että kaikille ei tasapuolisesti suunnata samaa kohtelua.

ripuli hätä vai ripulihätä?

Sinun tulee kasvattaa itsetunto, ap.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on arvokas ominaisuus. Et ole vielä sinut sen kanssa, selvästikään, ja asetat suuria odotuksia muille kuin miettisit miten voimaannuttaisit itseäsi.

Jos ilahdut kukista mene luontoon ja ilahdu siellä monista kauniista asioista. Ota kahvit ja eväät mukaan ja nauti päivästä puolisosi kanssa. Saatte olla ihan rauhassa.

Seuraavan kerran, kun koet että joku tuijottaa sinua vihaisesti mieti miksi joku voi olla vihainen. Ei  todellakaan sinun, vaan oman elämänsä vuoksi, Hyvin harva on kiinnostunut vieraista ihmisistä ja lyön pääni pantiksi, ettei se sinua "vihaisesti" katsonut yks nainen edes huomannut sinua vajotessaan omiin ajatuksiinsa, Ethän sinä edes tunne häntä, niin miten voit väittää hänestä yhtään  mitään? 

Suurin osa suomalaisista ovat arkoja. Pelko menettää kasvonsa saa ihmiset olemaan varman päälle negatiivisia kuin heittäytymällä iloisesti vieraan kanssa juttelemaan. Moni pelkää torjuntaa ja julkista nolaamista yli kaiken. Siksi hymy ei ole suomalaisille ominaista, mutta suomalaiset ovat vakavissa asioissa mahtavia. Mieti, jos itkisit puiston penkillä lohduttomasti ihan varmasti joku tulisi kysymään onko kaikki hyvin. Jos naurat kukaan ei tule lähellekään. Sellaisia suomalaiset vain ovat. Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että tämä kaikki on hyvin totta.

Tee itse aloite. Vanhat ukot saattavat olla yksinäisiä leskiä, jotka koettavat pärjätä päivästä toiseen. Heitäkin voi ahdistaa se, ettei kukaan sano koskaan päivää. PUhuttele sellaista, niin yllätyt miten kivasti monet vastaavat takaisin. Ole armollinen, jos joku ei heti puhkea nauruun ja vapautuneesti juttelemaan kanssasi, Suomalaiset haluavat lähestyä varovaisesti säästä jutellen, mutta hetken päästä olla innokkaita pohtimaan sinua kiinnostavia asioita. KUuntele, kysele ja ole kiinnostunut muista. Sillä on mieletön vaikutus ihmisiin.

Kun lopetat tuomitsemasta muita ihmiset saattavat rentoutua enemmän seurassasi. Asenteesi huokuu sinusta, vaikka kuinka hymyilet ja olet kohtelias. 

 

Hyvä kommentti. Olen itse herkkä ja elämässä toisinaan aika törkeää kohtelua osakseni saanut. Elämäni kuitenkin helpottui valtavasti sen jälkeen, kun sisäistin sen faktan, että aina ihmisten reaktiot eivät johdu minusta. Reaktioita ja ilmeitä on myös helppo tulkita väärin, esimerkiksi juuri niin, että neutraalin ilmeettömän vilkaisun tulkitsee paheksuvana mulkaisuna. Jos on itse kovin heikoilla ja epätasapainossa, olettaa herkästi muista ihmisistä pahinta. Ihmiset vaistoavat kireyden ja epäluuloisuuden silloinkin, kun olet päälle päin hymyilevä ja pirteä. Tällainen ristiriita itse asiassa karkottaa ihmisiä, koska se saa heidät tuntemaan olonsa epämukavaksi ja vaistoamaan, että jokin "ei ole kohdallaan" näin käyttäytyvässä ihmisessä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi etsiä vikaa itsestä ja inhottavaa käytöstä vain oppia sietämään. Seuransa suhteen saa olla niin valikoiva kuin mahdollista - työpaikalla tämä ei ehkä aina onnistu mutta ystävyys- ja parisuhteiden kyseessä ollessa kyllä. Ei ole pakko yrittää tutustua epämiellyttävästi käyttäytyvään tai liian eri aaltopituudella olevaan ihmiseen. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että valtaosa ihmissuhdevaikeuksistani ja ikävistä kokemuksistani johtui siitä, etten kuunnellut sisäistä ääntäni riittävän tarkasti heti tuttavuuden alkumetreillä. Se kyllä ilmoittaa selkeästi sen, kannattaako jotakuta päästää lähelleen vai ei. On hyvä pitää mielessä, että aina tällainen hälytyskellot soimaan saava ihminen ei ole mikään narsistipsykopaatti vaan ihan ok tavallinen tyyppi, joka ei kuitenkaan ole itselle parasta mahdollista seuraa ja jonka kanssa yhteentörmäyksiä syntyy sen takia helposti.

Toisten tylyys on toisten tylyyttä. Ehkä ainut tapa väistää sen vaikutus omassa elämässä on sivuuttaa se ja jättää tylyt tylyttämään omiin elämiinsä, jos sellainen asenne heille antaa onnen. 

Vanhojen ihmisten ja 40-50-vuotiaiden julmista katseista: se voi johtua ihan fyysisistä syistä eikä siitä, että he olisivat äkäisiä. Kun kasvot alkavat tietyssä iässä roikkua, painovoima vetää suupielet alaspäin, kasvoihin tulee ryppyjä, ikä painaa. Ihminen voi näyttää julmalta ja vihaiselta, vaikka ei tuntisi itseään sellaiseksi.

40-50-vuotiailla naisilla puolestaan alkaa jo vaihdevuodet olla lähellä ja sillä on omat vaikutuksensa.

Olin osa harrastusryhmää jota pidin tervehenkisenä. On sellainen kirjoittajaryhmä. Yksi hyökkäsi kerran whatsappissa haukkuen minua julmasti vaikkei tiennyt asioistani mitään. Se tyyppi savustettiin pihalle. Sittemmin huomasin, että yksi kerrallaan porukka riehaantui ryhmän vetäjän kanssa. Pidin outona, koska minulla oli hyvät välit vetäjään. Pidin häntä yhtenä mukavimmista ihmisistä joita olin tavannut.

Siinä kohtaa olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Kukaan ei ole niin mukava. Myöhemmin tämä yhtäkkiä vuosien jälkeen laittoi useamman henkilön pihalle ryhmästä. Ei mitään selityksiä. Ei, tosin oli uhkailtu epämääräisesti poistolla ryhmästä jos ei osallistu johonkin ryhmän kokoukseen ja kun osallistui ja ihmetteli uhkauksia niin ne olivat jotain toimintalinjojen suunnittelua tms.

Ymmärsin kuten eräs toinen poispotkittu, että ryhmä oli menossa tiettyyn kaupalliseen suuntaan ja meitä jotka olimme liian kyseenalaistavia ei haluttu mukaan. Avoimuus toiminnassa kun oli kadonnut jo ajat sitten.

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta edes kun olin jossain ryhmässä mukana jonka avainsanoja olivat rehellisyys, riippumattomuus ja avoimuus ja jonka toiminta muuttui ajan saatossa päinvastaiseksi.

Ryhmänä tässä tarkoitetaan viestintään, politiikkaan tai taiteeseen liittyvää ryhmää jota en halua sen kummemmin määritellä, koska en halua tulla tunnistetuksi. Lisäksi tämä toistuu ja toistuu missä tahansa yhteydessä heti kun raha tai vaikutusvalta astuu kuvioihin.

Mitään ei enää selitetä, vuosien työ menee roskiin mitä nyt sai itse siitä kokemusta ja on yhä pessimistisempi tällaisten hyvien tyyppien ja hyvien aikeiden suhteen. Tosin alan niin tottua, että viikon päästä olen jo unohtanut koko jutun.

Enkä tosiaan haluaisi "työnantajaa" jostain joka soittaa kymmeneltä illalla ja haluaa sitätätäjatota ilman korvausta, koska se kuuluu jonkin vapaaehtoistyön luonteeseen.

Kuulostaa aika itsekeskeiseltä, siis AP. Ihan kuin kaikki ihmiset huomaisivat hänet ja keskittyisivät häneen. Sairaus se on toki tuokin, luulla olevansa kaiken keskipiste jota tuijotetaan ja josta muodostetaan mielipiteitä, kun todellisuudessa harva ajattelee ohikulkijasta yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen ihmisten ja 40-50-vuotiaiden julmista katseista: se voi johtua ihan fyysisistä syistä eikä siitä, että he olisivat äkäisiä. Kun kasvot alkavat tietyssä iässä roikkua, painovoima vetää suupielet alaspäin, kasvoihin tulee ryppyjä, ikä painaa. Ihminen voi näyttää julmalta ja vihaiselta, vaikka ei tuntisi itseään sellaiseksi.

40-50-vuotiailla naisilla puolestaan alkaa jo vaihdevuodet olla lähellä ja sillä on omat vaikutuksensa.

Inhimillinen näkökulma. Kiitos kommentista!

Ihmisillä on sellaiset naamat kuin on. Sinä voit tykätä että jollakin on ilkeä ilme, mutta ehkä hän nyt vain sattuu näyttämään siltä. Harva jaksaa hymyillä koko aikaa, ja se perusilme sitten on mitä on, varsinkin kun ikä alkaa kiskoa nahkaa alas. Käsitys tylyydestä ja inhottavuudesta tulevat sinun itsesi sisältä, ja luultavasti ovat lähtöisin masentuneisuudesta. Suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia ja sanoisin, että yllättävän mukavia. Älä tuomitse naaman perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Samoja kokemuksia. Käsittämätöntä, että ihmisten perusilme ja olemus huutaa "haluan tappaa kaikki ja vituttaa koko ajan".

Tämä huono käytös on nimenomaan pahinta keski-ikäisillä ihmisillä ja etenkin naisilla. En osaa sanoa mikä ihme sen tekee.

AP:lle lähetän lämpimiä haleja hymyn kera.

Usein sen tekee ikä. Fyysinen vanheneminen. Luin kerran yhden miestoimittajan jutun, jossa hän ihmetteli, kuka oli se kiukkuisen näköinen keski-ikäinen mies kaupan ikkunassa. Se oli hänen oma heijastuksensa. "Resting bitch face" voi olla miehilläkin.

Jaa, tulkintaa.

Tuossa yksi kirjoittaa, että on vakavan näköinen... no, joku hänelle siitä sanonut että hapan, vaikka oli ihan hyvällä tuulella.... aapee, entä, jos tosiaankin tulkitset?

Jos tuo vakavailmeinen herkkä tulisi vastaan, niin te kumpikin tulkkaisitge toisistanne, että tuo on pahansuopa ja inhoaa minua.

Entä jos se onkin nurinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla huimia eroja asuinpaikan mukaan. Jossain söpössä suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa voi olla ihmisläheinen ja välittävä ilmapiiri, mutta sitten vaikkapa Helsingissä tai Vantaalla joissain kaupunginosissa kaikki näyttävät kuin myrkyn nielleiltä sitruunoilta. Eli kyllä ap:n teksti voi olla tottakin. Olen itsekin kohdannut samaa. En ole vielä ratkaissut sitä, mikä asuinpaikka olisi täysin varma sen suhteen, että ilmapiiri olisi hyvä.

Minusta taas täällä Helsingissä ihmiset ovat pääosin todella mukavia. Ei täällä mua kukaan katso murhanhimoisesti, vaikka esim. pari päivää sitten kykin puoli tuntia eräässä kantakaupungin puistossa tutkimassa kimalaisia. Täällä on hyvä, kun saa olla juuri sellainen kuin on.

Saa myös Vantaan perukoilla olla. Ihmisiä liikkuu koko ajan puistoissa ihmettelemässä luontoa. En muista kenenkään kommentoineen ihmettelyä ilkeästi. On noissa kirjastoissakin asiakkaita köyhillä alueilla. Köyhyys ei vertaudu tyhmyyteen tai ilkeyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja kokemuksia. Käsittämätöntä, että ihmisten perusilme ja olemus huutaa "haluan tappaa kaikki ja vituttaa koko ajan".

Tämä huono käytös on nimenomaan pahinta keski-ikäisillä ihmisillä ja etenkin naisilla. En osaa sanoa mikä ihme sen tekee.

AP:lle lähetän lämpimiä haleja hymyn kera.

Usein sen tekee ikä. Fyysinen vanheneminen. Luin kerran yhden miestoimittajan jutun, jossa hän ihmetteli, kuka oli se kiukkuisen näköinen keski-ikäinen mies kaupan ikkunassa. Se oli hänen oma heijastuksensa. "Resting bitch face" voi olla miehilläkin.

Miehillähän se nimenomaan on! Miehiä vain ei fanaattisesti vaadita virnuilemaan tauotta kuin sirkuspelle, siksi siihen ei miesten kohdalla kiinnitetä yleisessä keskustelussa huomiota.