Lue keskustelun säännöt.
Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
05.05.2021 |
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäävät kovin arat, jotka on kasvatettu vaativissa perheissä vanhan mallin mukaan kunniallisiksi. Eivät uskalla mennä miehen lähelle, eivätkä uskalla ilmaista mielenkiintoaan ja haluaan.
Peesailen tätä, mutta lisään vielä että arat ja ujot naiset, joita itse edustan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi keski-ikäistä sinkkua naista jotka eivät ole löytäneet kumppania mielestäni oudosta syystä. Molemmilla on listat toivotuista ja ei-toivotuista ominaisuuksista. Miehellä pitää olla akateeminen loppututkinto. Pituus, harrastukset, ammatti ym kaikki mahdollinen ovat toivotulla ja ei-toivotulla listalla. Kumppania on etsitty listan kanssa ja olen varma että monta ihanaa miestä on mennyt sivu suun kun ei olla haluttu tutustua avoimin silmin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ex avomiehen takia en halua enää ketään lähelle. Niin sairasta valehtelua, pettämistä ja siihen vielä anoreksiaa. Yritin jopa lääkkeillä päättää päiväni. En todellakaan enää voi luottaa miehiin. Muo on satutettu niin sairaalla tavalla että kukaan ei enää tule mun lähelle.
Exäsi on saattanut jopa hakea tuota, että et enää pystykään parisuhteeseen hänen jälkeensä.
Voi kunpa yksi ällötys ois jääny yksin. Tosi kamala ja paha ihminen, vanhempiensa hylkiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Minkälaista annettavaa tarkoitat?
Tämän minäkin haluaisin tietää. Osa jää varmasti yksin, kun ei ymmärrä että se perusasioiden kunnossa oleminenkaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Pitäisi jotain helvetin säihkettä olla vielä päälle. Näin miehenä sitä monesti toivoo, että hitto kun löytyisi nainen jolla olisi edes ne perusasiat kunnossa, muusta ei niin väliä.
Kyllä sitä helvetin säihkettä vaan pitää olla. En minä halua kumppania jossa ei ole mitään muuta kuin perusasiat kunnossa.
Mitä se säihke sinulle tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään listattuna:
40+. Perusnätti, urheilullinen, älykäs, koulutettu, ammatillisesti menestynyt. Luonteeltaan aika kilpailuhenkinen ja nuorempana tomboy. Suhteet kariutuneet nopeasti koska on hakenut "vertaisiaan miehiä" joiden kanssa sparrata. Miehiä ei ole tämä kiinnostanut, vaan ovat vaihtaneet luonteeltaan pehmoisempaan naiseen joka täydentää omaa suorittamista.
40+. Kaunis, hoikka, nätti, sosiaalisesti taitava, ammatillisesti menestynyt. Seurusteli melko huipputason miehen kanssa pitkään mutta suhde kariutui. Mukava ja empaattinen ihminen muuten, mutta miesten suhteen pahiman luokan speksilistaaja. Ei ole valmis tyytymään vähempään, valittaa kyllä että jäi/jää ilman lapsia.
45+. Mensan jäsen, koulutettu, ihan hyvässä työssä. Ylipainoinen ja introvertti, aspergermaisia piirteitä. On yrittänyt treffailla mutta siitä ei ole oikein tullut mitään. Ei tietoa millaisten miesten kanssa, ei ole avannut asiaa tarkemmin.
60+. Johtavassa asemassa, varakas, ikäisekseen nätti ja liikunnallinen. Rima miesten suhteen on ilmeisesti laskenut kovastikin, akateemisia mutta naista pienempituloisia ja melko tavallisia epäurheilullisia miehiä. Suhteet kaatuvat siihen että naisessa yhdistyy äly, suorittaminen ja neuroottisuus. Jos koristetyyny on vinossa, minigrip-pussin kokoinen roskapussi viemättä tai miehen solmio 3 astetta vinossa, alkaa nalkutus. Yrittää muuttua, lukee aiheesta kirjojakin tyyliin miten ottaa rennommin, mutta hankalaa aikuisessa iässä.
30+. Todella ujo, sosiaalisesti kömpelö. Työelämässä mutta muuten sosiaalisesti syrjäytynyt nainen joka on kuitenkin ihana ihminen kun kuoren saa jotenkin auki. Ihastunut suosittuun puolijulkkikseen jota ei voi saada. Ei ole kiinnostunut muista.
Kuka tuon sparraamisen muuten on keksinyt? Kuka helkkari luulee, että miehestä on kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin sparraamaan ja kilpailemaan lisää? Sparrailkoon ihan keskenään vaan, minä haluan jonkun joka pehmentää elämän kovuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pärjäävä, itsenäinen ja täydellisen oloinen nainen pelottaa miehiä. Näin kertoi isäni.
Mitä isäsi mistään tietää?
Joo, ei siinä pelosta ole kyse. Vaan että jos tyyppi on liian itseriittoinen niin onko sillä edes mitään annettavaa kumppanille, siis tarvetta sellaiselle?
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset, jotka eivät anna kohdella itseään miten sattuu, vaan lähtevät kävelemään heti kun toinen pitää huonosti.
mikään suhde ei tule toimimaan, jos ollaan heti lähdössä kävelemään. Tulee naisillekin niitä huonoja päiviä jolloin ne kohtelee miestä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Minkälaista annettavaa tarkoitat?
En ole edellinen kirjoittaja, mutta veikkaan että ei ole mitään annettavaa itsestään. "Ujo ja hitaasti lämpiävä". Eli ei kerro tunteistaan, ei ota riskejä, varoo, jahkailee ja odottelee.
Meinaatko? Minusta kyllä jos kahden ihmisen välillä on aitoa vetovoimaa, niin asia kyllä etenee vaikka kumpikin olisivat ujoja. Ei minua ainakaan pelkät soidinmenot saa kiinnostumaan, jos ei siinä ole mitään kemiaa. En tiedä toimiiko naisiin sitten se soidintanssi, haetaan sitä esitystä ennen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään listattuna:
40+. Perusnätti, urheilullinen, älykäs, koulutettu, ammatillisesti menestynyt. Luonteeltaan aika kilpailuhenkinen ja nuorempana tomboy. Suhteet kariutuneet nopeasti koska on hakenut "vertaisiaan miehiä" joiden kanssa sparrata. Miehiä ei ole tämä kiinnostanut, vaan ovat vaihtaneet luonteeltaan pehmoisempaan naiseen joka täydentää omaa suorittamista.
40+. Kaunis, hoikka, nätti, sosiaalisesti taitava, ammatillisesti menestynyt. Seurusteli melko huipputason miehen kanssa pitkään mutta suhde kariutui. Mukava ja empaattinen ihminen muuten, mutta miesten suhteen pahiman luokan speksilistaaja. Ei ole valmis tyytymään vähempään, valittaa kyllä että jäi/jää ilman lapsia.
45+. Mensan jäsen, koulutettu, ihan hyvässä työssä. Ylipainoinen ja introvertti, aspergermaisia piirteitä. On yrittänyt treffailla mutta siitä ei ole oikein tullut mitään. Ei tietoa millaisten miesten kanssa, ei ole avannut asiaa tarkemmin.
60+. Johtavassa asemassa, varakas, ikäisekseen nätti ja liikunnallinen. Rima miesten suhteen on ilmeisesti laskenut kovastikin, akateemisia mutta naista pienempituloisia ja melko tavallisia epäurheilullisia miehiä. Suhteet kaatuvat siihen että naisessa yhdistyy äly, suorittaminen ja neuroottisuus. Jos koristetyyny on vinossa, minigrip-pussin kokoinen roskapussi viemättä tai miehen solmio 3 astetta vinossa, alkaa nalkutus. Yrittää muuttua, lukee aiheesta kirjojakin tyyliin miten ottaa rennommin, mutta hankalaa aikuisessa iässä.
30+. Todella ujo, sosiaalisesti kömpelö. Työelämässä mutta muuten sosiaalisesti syrjäytynyt nainen joka on kuitenkin ihana ihminen kun kuoren saa jotenkin auki. Ihastunut suosittuun puolijulkkikseen jota ei voi saada. Ei ole kiinnostunut muista.
Kuka tuon sparraamisen muuten on keksinyt? Kuka helkkari luulee, että miehestä on kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin sparraamaan ja kilpailemaan lisää? Sparrailkoon ihan keskenään vaan, minä haluan jonkun joka pehmentää elämän kovuutta.
Tuo ei tosiaan ole mikään tietyntyyppisiin naisiin rajoittuva kumma kiinnostuksen kohde, miehistä löytyy myös näitä sparraajaa haluavia. Kokemusta on. Minä taas en jaksa kilpailla parisuhteessa, vaan haluan tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Jos (ja kun) kehitän itseäni, niin se tapahtuu omilla ehdoillani, eikä niin että toinen vahtii tai "motivoi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Entäs kuinka paljon Suomessa on tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtivia naisia jotka eivät juokse juoksujaan elämysten perässä kolmekymppisiksi asti?
Kaappiherkuttelijoita, joka päivä mässyä vetäviä naisia on maa täynnä. Ja niin on muuten kaappijuopojakin, viiniä kun ei tietenkään lasketa juopotteluksi vaika sitä vetäisi puoli pulloa illassa, kun se on viiniä eikä kaljaa tai viskiä. Liikunta ei maistu, eikä seksikään kiinnosta ilman että mies lahjoo hotellilla, kylpylällä ja - totta kai - ravintolaruualla.
Nämä naiset sitten odottavat miehen olevan pitkä, komea, sivistynyt, kultturelli, hyvätuloinen ja sosiaalisesti taitava. Samanaikaisesti pelimies, menomies, herrasmies ja kotimies.
Suosittelen ulkomaita naisen etsintään. Ei tule pottunokkaisia ja muumivartaloisia lapsia.
ps. ja olen samaa mieltä. Naisilla on paljon kaappijuopppomiehiä. Se voi olla yhteyksissä siihen mistä ja millaisia miehiä naiset nuorina hakevat. Niitä hauskoja miehiä jotka bilettävät. No, sellainen mies sitten tylsistyy perhearkeen ja piankos korkki aukeaa.
Naisilla on myös paljon mielenterveyden ongelmia tai traumoja ja niitä ei hoideta, vaan suoritetaan ja suoritetaan ja kouhotetaan menemään sinne tänne ettei niitä tarvitse kohdata. Samalla valitetaan uupumusta ja suututaan jos kehtaa edes ehdottaa jotain, millä voisi sitä omaa elämänlaatua parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Entäs kuinka paljon Suomessa on tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtivia naisia jotka eivät juokse juoksujaan elämysten perässä kolmekymppisiksi asti?
Kaappiherkuttelijoita, joka päivä mässyä vetäviä naisia on maa täynnä. Ja niin on muuten kaappijuopojakin, viiniä kun ei tietenkään lasketa juopotteluksi vaika sitä vetäisi puoli pulloa illassa, kun se on viiniä eikä kaljaa tai viskiä. Liikunta ei maistu, eikä seksikään kiinnosta ilman että mies lahjoo hotellilla, kylpylällä ja - totta kai - ravintolaruualla.
Nämä naiset sitten odottavat miehen olevan pitkä, komea, sivistynyt, kultturelli, hyvätuloinen ja sosiaalisesti taitava. Samanaikaisesti pelimies, menomies, herrasmies ja kotimies.
Suosittelen ulkomaita naisen etsintään. Ei tule pottunokkaisia ja muumivartaloisia lapsia.
ps. ja olen samaa mieltä. Naisilla on paljon kaappijuopppomiehiä. Se voi olla yhteyksissä siihen mistä ja millaisia miehiä naiset nuorina hakevat. Niitä hauskoja miehiä jotka bilettävät. No, sellainen mies sitten tylsistyy perhearkeen ja piankos korkki aukeaa.
Naisilla on myös paljon mielenterveyden ongelmia tai traumoja ja niitä ei hoideta, vaan suoritetaan ja suoritetaan ja kouhotetaan menemään sinne tänne ettei niitä tarvitse kohdata. Samalla valitetaan uupumusta ja suututaan jos kehtaa edes ehdottaa jotain, millä voisi sitä omaa elämänlaatua parantaa.
Jaa, milläs? Arvaan: ota mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päihdeperheiden tyttäret, joiden kokemus rakkaudesta ei yhdisty sitoutumiseen tai huolenpitoon (tai korkeintaan siten, että he itse hoitavat tämän puolen).
Hyvää on vaikeaa tunnistaa ja siihen luottaa, jos kokemusta ei ole. Sivuosumina turvattomuus, traumat, huono itsetunto ja näennäinen pärjäävyys. Yksinäinen lapsuus ja nuoruus johtaa helposti yksinäiseen aikuisuuteen ja vanhuuteen.
Aamen, tähän kantoon olen karahtanut omassakin kokemuksessani. Surullista, kun ihminen ei kerta kaikkiaan tunnista rakkautta ja huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pärjäävä, itsenäinen ja täydellisen oloinen nainen pelottaa miehiä. Näin kertoi isäni.
Mitä isäsi mistään tietää?
Joo, ei siinä pelosta ole kyse. Vaan että jos tyyppi on liian itseriittoinen niin onko sillä edes mitään annettavaa kumppanille, siis tarvetta sellaiselle?
Pelkään ihastukseni ajattelevan juuri noin, sillä ulospäin elämäni saattaa näyttää aika täydeltä. Olen häntä koulutetumpi, asiantuntija-ammatissa, minulla on omaisuutta, ystäviä, harrastuksia, sivistystä. Olen pääasiassa iloinen, sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. Kaiken lisäksi hän ainakin kuvittelee, että edellinen suhteeni päättyi siihen, etten saanut tarpeeksi seksiä. Ymmärrän hyvin, että kynnys voi tuntua korkealta edes yrittää sovittaa itseään tällaisen ihmisen elämään. Mitä annettavaa hänellä minulle olisi?
Ja silti tunnen olevani vailla sitä kaikkein tärkeintä. Mikään noista asioista ei oikeastaan merkitse mitään jos ei ole syliä, johon päivän päätteeksi sulkeutua. Arvostan hänen näkemyksiään, tarvitsen hänen huumoriaan, kaipaan tukea ja turvaa, jonkun jakamaan elämäni, helpottamaan taakkojani. Jonkun, joka näkee minut. Jonkun, jolle merkitsen jotain. Jonkun, jolle voin myös olla ja tarjota kaikkia noita asioita omasta puolestani.
Pelkään kuitenkin, että olen hänelle monella tavoin liikaa. Että saavutukseni muodostavat liian ison kynnyksen. Että minulla ei ole enää jäljellä tarpeeksi nuoruutta ja kauneutta kompensoimaan kaikkia huonoja puolia, joita minuun liittyy.
Miksi miesten vaatimuslistalla on puhelias ja ulospäinsuuntautunut nainen. Harva mies itse on.
Sellaiset jotka analysoi joka ikistä asiaa. Miehen ajatuksia, tekemisiä, omia ajatuksiaan ja tekemisiään. Koko ajan.
Sellaiset joilla on huimat tavoitteet kumppanille (eikä ole katsottu peiliin vastataanko itse em vaatimuksiin)
"Hyvät jätkät", ei heteromies kaipaa mieskaveria
Mustasukkaiset
Sellaiset jotka eivät ymmärrä että elämä on kompromisseja. Toki täytyy olla kumppani joka tyydyttää (lähes) kaikki tarpeet (ja itse tyydyttää kumppanin tarpeet) ja miellyttää monin tavoin mutta ei kukaan ole täydellinen. Esim mun mies ei ole komea mutta hän on jo 25v saanut mut nauramaan ja selviämään todella vaikeistakin tilanteista näkemällä aina ne positiiviset asiat. Minä olen pitänyt puolestani huolen että hän on saanut toteuttaa muutamia haaveitaan elämässään ja nauttinut hänen ilostaan.
Ja em tietty toimii molempiin suuntiin
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri nainen etsii todenteolla miestä niin tinderistä kuin muualtakin.
Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut, jotakin opiskeluaikojen vieressä nukkumisia on ollut mutta ei paljon muuta.
Hänellä on myös pari miespuolista ystävää.Se, mikä mielestäni vaikka baarissa pistää silmään hänen käytöksessään on se, että ei ole erityisen kiinnostunut kenestäkään. Ei nauti ikäänkuin silmänruuasta tai flirttaile miehille. Jos häntä joku lähestyisi niin keskustelu loppuisi lyhyeen. Alkoholia nauttineena toki paljonkin vapautuneempi, mutta silti kovin siveellinen. En tiedä tykkäisikö edes harrastaa seksiä tai pussailla... ainakaan se ei hänestä paista läpi laisinkaan.
Hän ei käytä meikkiä eikä värjää hiuksiaan. On vähän tylsähkön näköinen, vaikka en tiedä onko näillä sinänsä erityistä merkitystä.
Tuo on aika iso asia, että kuinka helposti lähestyttävä ihminen on. Hymy tekee jo erittäin paljon, bitch-naamalla ei kannata odottaa kovin hedelmällisiä kohtaamisia.
Parhaat. Siis sekä samassa paketissa kauneimmat ja älykkäimmät.
Ne tavallisen näköiset ja muutenkin keskitasoiset kyllä "pääsivät" naimisiin.
Ex avomiehen takia en halua enää ketään lähelle. Niin sairasta valehtelua, pettämistä ja siihen vielä anoreksiaa. Yritin jopa lääkkeillä päättää päiväni. En todellakaan enää voi luottaa miehiin. Muo on satutettu niin sairaalla tavalla että kukaan ei enää tule mun lähelle.