Lue keskustelun säännöt.
Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
05.05.2021 |
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole naisen, vasn miehen alpittama ketju, koska naiset eivät ajattele näin, eivätkä puhu toisista naisista tai itsestään näin.
Nainen ei "jää" yksin, vasn jättäytyy. Kaikille naisille löytyy ottaja, jos vain haluaa ihan siitä jo siitä syystä että miehiä on enemmän, kuin naisia
Kaikilla naisilla tarkoitat siis alle 35 vuotiaita.
Liikunnallisia, naapurintyttömäisiä alle 35-vuotiaita, sellaisia kiirakorpimaisia ;-)
Jos olette lukeneet sen kirjan niin oli ihan kauhean yksinäinen ja toivoi parisuhdetta mutta kukaan ei uskaltanut lähestyä. Ennenkuin se laulaja Anna järjesti treffit sen komean tumman miehen kanssa, jonka kanssa sitten meni naimisiin.
Juu ihan varmasti näin.
"Kukaan ei lähestynyt" = kukaan kiinnostava mies ei lähestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi yh jolla kaksi lasta , ei suomalaisen kanssa, karkottaa nopeasti miehet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Sitten yllätys on suuri, kun ajaudutaan narsistien kanssa aina yhteen. Nämähän kun osaa olla treffeillä viehättäviä alusta saakka ja sattumoisin heidän kanssaan kipinät lentelee koska ilmaisevat näkyvästi kiinnostustaan naisiin toisin kuin ne ujostelevammat kunnon miehet.
Ujosteleminen ei tee kenestäkään kunnon miestä eikä sosiaalisuus ja avoimuus narsistia. Puolisoni on sosiaalinen, hauska, avoin, supliikki ja sellainen, joka mielellään esiintyy isollekin porukalle, mutta samaan aikaan kiltein, huolehtivaisin ja rakastavin mies, jonka koskaan olen tavannut.
Niin niin, fakta nyt kuitenkin on että ne tietynlaiset luonteenpiirteet on yleisempiä narsisteilla. Eli sosiaalisuus ja viehättävyys.
Väärin taas. Suuri osa maailman ihmisistä on sosiaalisia. Suomalaiset epäsosiaalisessa juroudessaan ovat epänormaali poikkeus. Silti muissa kulttuureissa ei ole yhtään enempää narsisteja kuin Suomessa. Sekoitat nyt sosiaalisuuden ja viehätysvoiman pinnalliseen manipulointiin, jota narsisti harrastaa. Nämä ovat ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monen suusta, että "Oltiin treffeillä, mutten heti tuntenut kipinöitä, niin en sitten nähnyt uudestaan". Mitä he***tin kipinöitä? Odotetaan jotain leffojen salama-rakkautta. Pitäisi ymmärtää antaa tunteiden syntymiselle aikaa, ja tutustua kunnolla toiseen. Harva edes on ensimmäisillä treffeillä täysin oma itsensä jännityksen ym. vuoksi. Heittävät siis potentiaalisia miehiä tuosta noin vaan roskakoriin.
Toinen on tinderin selaus hirveän tiukoilla kriteereillä.
Kaiken kaikkiaan ei siis anneta mahdollisuutta itselle tai toiselle.
t. nuori nainen naimisissa hyvän miehen kanssa
Sitten yllätys on suuri, kun ajaudutaan narsistien kanssa aina yhteen. Nämähän kun osaa olla treffeillä viehättäviä alusta saakka ja sattumoisin heidän kanssaan kipinät lentelee koska ilmaisevat näkyvästi kiinnostustaan naisiin toisin kuin ne ujostelevammat kunnon miehet.
Ujosteleminen ei tee kenestäkään kunnon miestä eikä sosiaalisuus ja avoimuus narsistia. Puolisoni on sosiaalinen, hauska, avoin, supliikki ja sellainen, joka mielellään esiintyy isollekin porukalle, mutta samaan aikaan kiltein, huolehtivaisin ja rakastavin mies, jonka koskaan olen tavannut.
Niin niin, fakta nyt kuitenkin on että ne tietynlaiset luonteenpiirteet on yleisempiä narsisteilla. Eli sosiaalisuus ja viehättävyys.
Väärin taas. Suuri osa maailman ihmisistä on sosiaalisia. Suomalaiset epäsosiaalisessa juroudessaan ovat epänormaali poikkeus. Silti muissa kulttuureissa ei ole yhtään enempää narsisteja kuin Suomessa. Sekoitat nyt sosiaalisuuden ja viehätysvoiman pinnalliseen manipulointiin, jota narsisti harrastaa. Nämä ovat ihan eri asioita.
Näin. Traumatisoitunut tai huonoitsetuntoinen ihminen voi erehtyä luulemaan narsistin manipulointia sosiaalisuudeksi ja vetovoimaisuudeksi. Näitä ihmisiä on paljon, joten siksi myytti narsisteista jotenkin erityisen sosiaalisesti taitavina elää edelleen. Terve ihminen sen sijaan huomaa heti, että supliikista ja kohteliaisuuksista huolimatta kaikki ei ole kohdallaan. Kehujen väliin heitetyt "kiusoittelevat" piikit, kärsimättömyys, jos haluat puhua välillä itsellesi tärkeistä asioista, asiakaspalvelijoiden ja itseä alemmassa asemassa olevien tyly kohtelu, suorastaan epätoivoisen nopea eteneminen suhteessa ym. merkit paljastavat, että kyseessä ei ole tasapainoinen ihminen. Ei välttämättä patologinen narsisti mutta ihan riittävän kipeä tapaus kuitenkin.
se villi pikku kikkarapää kotona juoksemassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeko määrittelee naisen ominaisuudet? Vielä vuonna 2021 on tällaista ajattelua?
En halua yhden illan juttuja, mutta en halua myöskään parisuhdetta. En täytä millään sinkuille annettuja kriteereitä. En vain halua miestä elämääni. Jos joku tämän perusteella minua tuntematta yrittää määritellä minut, niin metsään menee varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeko määrittelee naisen ominaisuudet? Vielä vuonna 2021 on tällaista ajattelua?
Samaa ihmettelin. Luulin, että nuorempi sukupolvi olisi jo tästä ajattelusta päässyt eroon.
T: nainen, 50v.
Olen pitkässä parisuhteessa, mutta lähinnä siksi, että onnistuin sattuman ja onnen kautta pariutumaan jo nuorena. Nykyisin jäisin varmasti yksin. Syitä tähän olisi, että olen ujo, sosiaalisesti estynyt, työtön, alakuloinen, masentunut, introvertti, yksinäinen, ahdistunut, outo ja erikoinen, kiihkeä, vaikeasti lähestyttävä. En näytä tuollaiselta päällepäin, mutta luonteeltani siis ehdottomasti epäkelpo yksilö parisuhteeseen. Joskus harmittelen miehen puolesta, mutta toisaalta hänellä on aina ollut ja tulee aina olemaan täydellinen vapaus lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni on ongelma - hän haluaisi kyllä parisuhteen ja elämänkumppanin, hän ei ole vain valmis antamaan yhtään tilaa tälle kumppanille. On asunut parinkin miehen kanssa yhdessä, mutta suhteet ovat kaatuneet siihen että ”toinen vie liikaa tilaa” ja yhteinen koti ei olekaan se ”oma” koti enää.
Suhteessa ja yhdessä asuessa täytyy antaa tilaa toiselle, muuten suhde ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ap:lle. Itsekkäät. Joustoa tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi hankkia lapsen yksinkin, kaikki eivät halua roikkua miehen armoilla isoissa päätöksissä.
Ilman isää kasvavasta lapsesta tulee autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on ongelma - hän haluaisi kyllä parisuhteen ja elämänkumppanin, hän ei ole vain valmis antamaan yhtään tilaa tälle kumppanille. On asunut parinkin miehen kanssa yhdessä, mutta suhteet ovat kaatuneet siihen että ”toinen vie liikaa tilaa” ja yhteinen koti ei olekaan se ”oma” koti enää.
Suhteessa ja yhdessä asuessa täytyy antaa tilaa toiselle, muuten suhde ei toimi.
Hänelle sopisi ehkä sellainen parisuhde, jossa asutaan erillään. Parisuhteen ei tarvitse tarkoittaa yhteen muuttamista. Monta hyvää suhdetta on pilattu sillä, että on muutettu yhteen vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Parisuhteessa ei ylipäätään koskaan pitäisi toimia minkään "oletusasetusten" mukaisesti niitä kyseenalaistamatta, koska silloin mennään hyvin usein metsään ja syvälle sinne.
Tunnen pari ikisinkkua, mutta yleisempää tuntuu olevan eroaminen kolmekymppisenä ja sen jälkeen yksin jääminen. Todella monelle tuntemalleni naiselle on käynyt niin, että opiskeluaikoina, esim. 22-vuotiaana aloitettu suhde päättyy eroon kolmekymppisenä, kun on kasvettu eri suuntiin jne. Miehet näyttävät löytävän nopeasti uuden, muutaman vuoden nuoremman kumppanin, mutta naisille se onkin haastavampaa. Ja yhtäkkiä ollaankin jo 35, eli lapsentekomielessä vanhoja. Näin ainakin täällä Helsingissä, jossa hyvistä miehistä on pulaa ja naisista ylitarjontaa.
Ainakin tulee mieleen yksi 35-vuotias kaverini, joka on ikuinen bailaaja, käyttää bilehuumeita ja yrittää etsiä miestä tuolta klubeilta. Ongelma on, että nämä hänen tapaamansa bailaajamiehet, dj:t ja muut, ovat harvoin tositarkoituksella liikenteessä. Ja toisaalta jonkun perusinsinöörin elämäntyyli ja -arvot eivät ystäväni elämäntyylin kanssa kohtaa.
Ulkopuolisen mielikuva siitä, miksi joku "on jäänyt sinkuksi" saattaa olla hyvinkin väärä, joten turha pohtia toisten asioita. Luettelen nyt kumminkin asioita, jotka eivät välttämättä näy mitenkään ulospäin. Toisilla saattaa olla traumoja, jotka eivät näy ulospäin. Toiset ovat aseksuaaleja, mutta aseksuaaleja miehiä ei juuri löydy. Henkilö voi olla raskas ja takertuva suhteessa tai haluaa päinvastoin liikaa omaa tilaa.
Yleensä jotain ongelmia itsellä. Ehkä "Daddy issueita".
Niiden vuoksi on joko hankala löytää miestä tai on jotenkin passivoitunut elämässään tai on jotenkin huono minäkäsitys.
Jotkut eivät oikein itse tiedä mitä haluavat, haluavatko parisuhteen vai ei ja toisaalta nauttivatkin yksinolosta jotkut. Tuntuvat ihastuvan vääränlaisiin miehiin. Joku sellainen kiltti tavallinen mies jonka kanssa elää rauhaisaa elämää ei riitä vaan pitää olla jotain jännittävyyttä. Joillakin huonoja mieskokemuksia koska jotenkin löytävät itselleen kaikista huonoimmin itseä kohtelevat miehet jotka laskee itsetuntoa haukkumalla. Tuollaisista suhteista on hankala päästä yli
Epävarmuus. Selkein syy monen yksinäisyyteen. Ei uskalleta päästää ketään lähelle.
Joillakin on ollut aika hallitseva äitisuhde. Liian kovat vaatimukset, ujous, liian tiukat omat rutiinit elämässä jo aika nuorena eikä ole ollut ymmärrystä joustaa/tehdä kompromissia, jäänyt roikkumaan varatun miehen salasuhteeksi liian moneksi vuodeksi (miehellä ei koskaan ole se oikea aika erota vaimosta). Äkkiseltään tulee mieleen tollaisia asioita naisista jotka nyt jo n 50 vuotta ja ovat toivoneet nuorina miestä ja perhettä. Osa ei ole koskaan edes kunnolla seurustelleet tai käyneet treffeillä, kun parikymppisenä vaatimukset oli tosi kovat ja ehkä myöhemmin kaikki aloittaminen vielä vaikeampaa.