Millaiset sinun tuntemasi naiset ovat jääneet yksin?
Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?
Mietin tätä kohtaloa välillä omalle kohdalle, mitä jos minä olen se joka ei ikinä saa perhettä.
Kiinnostaa tietää erilaisia tarinoita että miestä ei koskaan löytynyt. Ikinä ei ole liian myöhäistä tietenkään, mutta lapsien saanti on rajallista. Tai onko tarinoita joissa kello käynyt vähiin ja nainen ottanut "ensimmäisen" miehen kenet löytänyt?
Kommentit (233)
Minä tässä harkitsen yksin jäämistä. Olen kasvattanut perhettä 25 vuotta itsekkään kusipään kanssa ja lähtenyt lätkimään, kun en viitsinyt enää. Nyt vierelläni on ihana mies, rakas menneisyydestäni joka on rakastanut minua nuoruudesta lähtien. En silti tarvitse miestä enkä koskaan ole tajunnut, miksi parisuhde on muka se ainoa oikea elämisen muoto. Rakastan itsenäisyyttäni ja olen väsynyt kompomisseihin, joita parisuhde aina vaatii. Pitäisikö hyvästä suhteesta vain lähteä?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on parempi, elää ikävuodet 25-50 yksin vai ikävuodet 51-100 yksin?
Elä hetkessä kaiken ikäisenä on kaiken parasta!
Lapsuudenperheessä riitaa ja epävakautta, vaikka ei alkoholiongelmaa. Ei ole ollut tukea ja turvaa. Kasvanut siihen luuloon, että on jotenkin muita huonompi. Itsetunto-ongelmia yli 30 vuotiaaksi asti. Muilta haukkuja kuinka on nirso jne. Päätynyt huonoihin parisuhteisiin, jossa pettämistä ja hyväksikäyttöä. 40 vuotiaana vihdoin valmis perheen perustamiseen, mutta se aika meni jo... Tasan ei käy onni täällä.
Älykkäitä introvertteja. Sellaisia, joista monikin mies tykkäisi, mutta jotka käyvät niin vähän ihmisten ilmoilla, että eivät tapaa potentiaalisia miehiä.
Mä ehdin lapset tehdä nuoruuden lyhyessä parisuhteessani. Nyt olen yksikseni, en ole edes treffeillä käynyt kymmeneen vuoteen! En kyllä ole kaivannutkaan, toisaalta kukaan ei ole pyytänyt.
Olen ylipainoinen, varmaan se karsii miehet pois. Itselläni suurin ongelma on, että kukaan ei vaan sytytä mua. Enkä koe olevani vaativa. Toivoisin että mies kävisi töissä, olisi sosiaalinen ja siisti. Varmaan tää ikisinkkuus jotenkin näkyy minusta? Ja se pelottaa miehet?
En kyllä ole miestä edes kaivannut. Mutta kyllä sitä joskus miettii että mikä on vikana.
Terv Uusneitsyt 45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama kirjoitus jotka yhteen koottuna on 100% minä.
Intuitiivisesti ehkä tiesin jo hyvin nuorena jääväni yksin. On matkalle mahtunut kyllä kaikenlaisia suhteita, hyväksikäyttäjiä myös. Lapsikin. En koskaan ole rakastanut aidosti kuin ensirakkauttani. Enkä koskaan toipunut siitä että menetin hänet. Minulla on arvio siitä miksi en ”kelvannut” hänelle. Olin luultavasi liian fiksu.Mulla taas tilanne, että mä olen kyllä rakastanut, mutta yksikään mies (isääni ja poikaani lukuunottamatta) ei ole rakastanut mua. Olen jo 59 v, mutta en tiedä, miltä tuntuu, kun mies rakastaisi mua naisena. Miehet ovat kyllä halunneet mua, nuorena ja kauniina moni mies halusi tosi paljonkin, mutta rakkautta en heiltä koskaan saanut. Halua ja himoa vain. Tai no sain sentään kaksi lasta. Viimeiset 30 vuotta olen ollut sinkku eikä ole ollut kiinnostusta enää heittäytyä jonkun halujen ja himojen kohteeksi. Pariin vuosikymmeneen ei tietty olisi ollut enää mahdollistakaan.
Mulla sama kohtalo. Halun ja himon kohde olen ollut, ja olen yhäkin 50+ ikäisenä. Irtoseksiin ja nyrkin ja hellan väliin olisin kelvannut, eikä kukaan ole koskaan rakastanut minua, lapsiani lukuunottamatta. En edes oikein ymmärrä, että "miehet kykenisivät rakastamaan", mutta kai he osaavat, minä vain en ole koskaan kohde.
Kaikkeni olen tehnyt ja ollut tekemättä. Olen kiltti ja sopeutuva, nuorena olin liian kiltti ja ujo. En ole koskaan osannut flirttailla tuntemattomille, kahden kesken kyllä.
En vaan ole keskiverto naapurintyttö, elovenatyttö.
Sellaiset, joiden miesmaku on p*ska. Halutaan normaalia, ihana, tyydyttävää ja miellyttävää parisuhdetta, mutta ajaudutaan yhteen kaikenmaailman psykopaattien ja keskenkasvuisten kanssa. Sitten roikutaan niissä epätoivoisesti kunnes petytään.
Eli huonosti kohtelevat kiinnostaa, vaikka halutaan hyvin kohteleva mies; totaalinen ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Älykkäitä introvertteja. Sellaisia, joista monikin mies tykkäisi, mutta jotka käyvät niin vähän ihmisten ilmoilla, että eivät tapaa potentiaalisia miehiä.
Minä olen tuollainen mies ja joskus miettinytkin, missä kaltaiseni naiset ovat. Kotona, tietenkin. Joko aviomiehen kanssa tai kissaa paijaten.
Liian pärjäävä, itsenäinen ja täydellisen oloinen nainen pelottaa miehiä. Näin kertoi isäni.
Vierailija kirjoitti:
Liian pärjäävä, itsenäinen ja täydellisen oloinen nainen pelottaa miehiä. Näin kertoi isäni.
Mitä isäsi mistään tietää?
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen, joka jäänyt yksin. Haluaisin kovasti parisuhteen. Minulla on perusasiat kunnossa: ulkonäkö ihan ok, on ollut kiinnostuneita ja tapailusuhteita. Harrastan paljon liikuntaa ja taidetta. Pidän lapsista ja eläimistä sekä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tykkään käydä joskus baarissa tanssimassa ja laulamassa karaokea. Pidän ulkonäöstä huolta, meikkaan, pukeudun siististi. Olen kiinnostunut retkeilystä. En seuraa julkkisjuoruja tai ole kiinnostunut pintaliitoelämästä. Punainen tupa ja perunamaa olisi ihanne.
Luonteeltani olen kiltti, empaattinen, rehellinen, huumorintajuinen, ennakkoluuloton ja se mihin kaikki suhteet kaatuu ja miksi olen jäänyt yksin: ujo ja hitaasti lämpiävä.Se että perusasiat on kunnossa ei vielä tarkoita että olisit kiinnostava kumppani. Kuulostat tylsältä jolla ei ole mitään todellista annettavaa.
Minkälaista annettavaa tarkoitat?
En ole edellinen kirjoittaja, mutta veikkaan että ei ole mitään annettavaa itsestään. "Ujo ja hitaasti lämpiävä". Eli ei kerro tunteistaan, ei ota riskejä, varoo, jahkailee ja odottelee.
Vierailija kirjoitti:
Mä ehdin lapset tehdä nuoruuden lyhyessä parisuhteessani. Nyt olen yksikseni, en ole edes treffeillä käynyt kymmeneen vuoteen! En kyllä ole kaivannutkaan, toisaalta kukaan ei ole pyytänyt.
Olen ylipainoinen, varmaan se karsii miehet pois. Itselläni suurin ongelma on, että kukaan ei vaan sytytä mua. Enkä koe olevani vaativa. Toivoisin että mies kävisi töissä, olisi sosiaalinen ja siisti. Varmaan tää ikisinkkuus jotenkin näkyy minusta? Ja se pelottaa miehet?
En kyllä ole miestä edes kaivannut. Mutta kyllä sitä joskus miettii että mikä on vikana.
Terv Uusneitsyt 45
Missä sä oikein pyörit, jos ei tule vastaan työssäkäyviä, sosiaalisia ja siistejä miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
TÄMÄ ON NIIN TOTTA!!
"Pohdimme välillä ystävieni kanssa (24-27-vuotiaita) että keitä ovat ne naiset jotka ei löydä pitkää parisuhdetta, tai suhteita muutenkaan ja jäävät yksin? Keitä oli ne naiset jotka toivoivat perhettä ja miestä, mutta ei koskaan oikein löytänyt niitä?"
Aina negatiiviset, ihmispelkoiset, useilla tavoilla raskaat ja sietämättömät ihmiset.
En ole tavannut tarpeeksi älykästä ihmistä. Suurin osa miehistä on yksinkertaisia. Jo 10 min keskustelun jälkeen sen huomaa. Ihminen vaikuttaa mielenkiinnottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin vähän tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtia ei-juoppoja miehiä, että vaikeaa on kaikilla naisilla löytää kunnollista isää lapsilleen. Varsinkin tuo alkoholi on paha. Kaappijuoppoja, joka päivä kaljan auki sihauttavia miehiä tai viskipaukkuja kittailevia miehiä on tämä maa täynnä. Suosittelen ulkomaita miehen etsintään. Tulee lapsillekin paremmat ja terveemmät, sekoittuneet geenit. Ei tule suomalaisia isopäisiä pottunokkia lapsista.
Entäs kuinka paljon Suomessa on tasokkaita, älykkäitä, itsestään huolehtivia naisia jotka eivät juokse juoksujaan elämysten perässä kolmekymppisiksi asti?
Kaappiherkuttelijoita, joka päivä mässyä vetäviä naisia on maa täynnä. Ja niin on muuten kaappijuopojakin, viiniä kun ei tietenkään lasketa juopotteluksi vaika sitä vetäisi puoli pulloa illassa, kun se on viiniä eikä kaljaa tai viskiä. Liikunta ei maistu, eikä seksikään kiinnosta ilman että mies lahjoo hotellilla, kylpylällä ja - totta kai - ravintolaruualla.
Nämä naiset sitten odottavat miehen olevan pitkä, komea, sivistynyt, kultturelli, hyvätuloinen ja sosiaalisesti taitava. Samanaikaisesti pelimies, menomies, herrasmies ja kotimies.
Suosittelen ulkomaita naisen etsintään. Ei tule pottunokkaisia ja muumivartaloisia lapsia.
ps. ja olen samaa mieltä. Naisilla on paljon kaappijuopppomiehiä. Se voi olla yhteyksissä siihen mistä ja millaisia miehiä naiset nuorina hakevat. Niitä hauskoja miehiä jotka bilettävät. No, sellainen mies sitten tylsistyy perhearkeen ja piankos korkki aukeaa.
Tämä ei ole naisen, vasn miehen alpittama ketju, koska naiset eivät ajattele näin, eivätkä puhu toisista naisista tai itsestään näin.
Nainen ei "jää" yksin, vasn jättäytyy. Kaikille naisille löytyy ottaja, jos vain haluaa ihan siitä jo siitä syystä että miehiä on enemmän, kuin naisia
Miksi hän on jäänyt yksin. Mahdoton jääräpää, ei jousta missään asiassa. Vain hän on oikeassa ja näinollen on karkoittanut kaikki läheiset ja uudet ystävät ympäriltään. Ko henkilö on 45 v nainen.