Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan, että teitä itseänne erityisherkkänä pitäviä olisi todella helppoa kusettaa erilaisilla ”erityishoidoilla”, räätälöitynä juuri sinua pikku hiutaletta varten. Ei paska kun olette höynäytettäviä.

Haha. Eipä kyllä olisi. Ei me mitään erityishoitoja tarvita kiitos vaan. Erityisherkkyys kun ei ole sairaus eli se ei vaadi hoitoa :) sen sijaan sinun kannattaisi pohtia mistä tuo viha kumpuaa, kaikki ei taida olla ihan kunnossa.

Mistä noin päättelet? Oletko itse hieman hoidon tarpeessa, kun luulet ettei minulla olisi kaikki kunnossa?

Varmaan siitä, että kirjoitit aika aggressiivisen viestin ilman syytä, jossa puhut erityisherkistä "pikku hiutaleina" ja "höynäytettävinä". Mistä moinen kiukku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan, että teitä itseänne erityisherkkänä pitäviä olisi todella helppoa kusettaa erilaisilla ”erityishoidoilla”, räätälöitynä juuri sinua pikku hiutaletta varten. Ei paska kun olette höynäytettäviä.

Haha. Eipä kyllä olisi. Ei me mitään erityishoitoja tarvita kiitos vaan. Erityisherkkyys kun ei ole sairaus eli se ei vaadi hoitoa :) sen sijaan sinun kannattaisi pohtia mistä tuo viha kumpuaa, kaikki ei taida olla ihan kunnossa.

Mistä noin päättelet? Oletko itse hieman hoidon tarpeessa, kun luulet ettei minulla olisi kaikki kunnossa?

Suosittelen jotain sellaisia meditaatio harjoituksia, jotka saavat kehomielesi parempaan tasapainoon. Tämän jälkeen voit tuntea kevyempää oloa ja mahdollisesti myös rakkautta muita kanssaeläjiä kohtaan. En tietääkseni ole hoidon tarpeessa, mutta kiitos sinulle huolenpidosta :)

:D Hyvin sanottu.

-Eri

Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".

Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä". 

Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua. 

Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan?  Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.

Ihan mielenkiinnosta:

1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?

2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?

Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.

Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Kuukautiskipu ei ole erityisherkkyyttä, ainakaan yleensä.

En tiedä, mistä johtuu, että kuukautiskipuja halutaan vähätellä. Yksi ystävättärenikin oli sitä mieltä, että tuskalliset kuukautiskivut ovat turhan huomion hakemista ja lintsaamisyritys.

Vierailija kirjoitti:

Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".

Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä". 

Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua. 

Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan?  Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.

Ihan mielenkiinnosta:

1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?

2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?

Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.

Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.

No entisaikaan herkkiä varmaan pidettiin lälläreinä ja sisuttomina. Kaikki herkkyys piti yrittää kätkeä ja piilottaa, jis mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".

Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä". 

Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua. 

Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan?  Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.

Ihan mielenkiinnosta:

1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?

2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?

Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.

Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.

1) mieheni on erityisherkkä, tuskin on kuitenkaan tässä ketjussa.

2) itsekin olen herkkis. Ei mitään diagnooseja, eikä tarvetta niille. Pärjään ihan hyvin. Elän tyytyväisenä. Olen tykätty työkaveri. Harrastukset on ns. Yksilölajeja, ryhmä harrastuksia en jaksaisi herkkyyden vuoksi. Herkkyydestä olen kertonut vain miehelleni, en kellekään muulle.

Tässä ketjussa korostuu herkät, joilla ongelmia. Johtuu tietenkin siitä, että halutaan antaa ap:lle vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki" tässä keskustelussa kerrotut ominaisuudet kuuluvat autismin kirjon alle. Sinne tämä ihmisiä miellyttävä termi erityisherkkyys kuuluu eikä siinä mitään pahaa ole.

Tiedän mitä ajat takaa, mutta ota huomioon, että ihmisen "tieto" asioista, tiede, ym. ei ole mikään valmiiksi tullut asia. Ihmisten käsitykset asioista elävät koko ajan tai ainakin niiden pitäisi elää sen myötä kun uutta tutkimustietoa saadaan.

Tänä päivänä puhutaan autisminkirjosta, vuosikymmenien päästä sitä tullaan kutsumaan joksikin muuksi ja pitämään jonakin muuna.

Koitetaan olla avoimia uudelle tiedolle. :) Erityisherkkyyden käsite on yksi askel kohti uudenlaisia käsityksiä ihmisyyteen kuuluvista ilmiöistä. Ei ole syytä ärsyyntyä siitä tai koettaa palauttaa sitä vanhempiin ihmisen tekemiin luokituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".

Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä". 

Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua. 

Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan?  Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.

Ihan mielenkiinnosta:

1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?

2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?

Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.

Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja erityinen juuri sellaisena kuin on. 

Herkkyyttä voi olla monenlaista, esimerkiksi aistiherkkyyttä, tunneherkkyyttä yms. Herkkyys ei ole diagnosoitava asia mutta yhdessä vaikkapa lapsuuden traumojen kanssa se voi lisätä alttiutta sairastua psyykkisesti.

Herkkiä on saatettu joskus pitää outoina ja varmaan nykyäänkin moni kokee väärää kohtelua ja tulee väärin ymmärretyksi. Eiköhän ns. normaaleilla ihmisillä ole paljon helpompaa, jos normaali arki ym. ei kuormita niin paljoa.

Erityisherkät eivät vaadi erityiskohtelua. He haluavat tulla ymmärretyksi, niinkuin varmasti kaikki meistä.

Traumoihin on saatavissa apua. Herkkyys ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että ihminen olisi traumatisoitunut. Kannattaa perehtyä ihan vaikka biologiaan. Hermoston toimintaan yms. 

Psykiatriset diagnoosit voivat olla erittäin ongelmallisia. Erityisherkkä ihminen voidaan turhaan diagnosoida jollain väärällä diagnoosilla ja saada näin popsimaan vahvoja mielialalääkkeitä. Kaikki erityisherkät eivät kärsi mielenterveysongelmista. 

Ai että ottaa päähän ihmiset, jotka eivät vain millään voi hyväksyä ja ymmärtää, että täällä nyt sattuu elämään erilaisia ihmisiä erilaisine ominaisuuksineen? Miten se on teiltä pois, jos joku on tavallista herkempi, sentään joku kokee ja aistii ja tuntee vielä jotain tässä kylmässä maailmassa. Teistä halveksuvista ihmisistä sen sijaan ei paista tippaakaan empatiaa ja ymmärrystä. Toisaalta otanta täällä vauva.fi ei tosiaan kerro koko kuvaa, mutta surullista, että löytyy ihmisiä, jotka eivät vain voi hyväksyä erilaisuutta. Tai sitä, että joillakin voi olla tälläinen hieno ominaisuus kuin erityisherkkyys, joka mahdollistaa myös elämän kokemisen syvällisen merkityksellisenä ja kaikkien pienien yksityiskohtien havaitsemisen sekä oman sisäisen rikkaan maailmansa kanssa hyvin viihtymisen. Toki nämä ominaisuudet voivat olla ihan kaikilla, mutta sehän on vain hienoa sitten, jos kaikki pystyvät kokemaan samoin. Ollaan kaikki erityisiä!

Tarvisit toisen samanlaiden rinnallesi. 

Vierailija kirjoitti:

Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".

Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä". 

Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua. 

Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan?  Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.

Ihan mielenkiinnosta:

1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?

2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?

Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.

Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.

Mistä ihmeestä tulee tämä yleinen käsitys, että erityisherkkyyteen liittyy odotus saada jotain erityiskohtelua? Tai tuo käsitys että erityisherkät ovat vain jotenkin psyykkisesti häiriintyneitä?

Kyse ei ole mistään sen ihmeellisemmästä kuin yksilöiden välisistä eroista myös herkkyydessä, ihan kuten muissakin asioissa. Eihän minkään muunkaan synnynnäisen ominaisuuden perusteella tarvitse antaa kellekään mitään erityiskohtelua, eikä sellaista tarvitse olettaa. Kyse on vain siitä, että on kulttuurisidonnainen asia millaisia ominaisuuksia pidetään arvossa ja miten eri ominaisuudet sopivat yhteen ympäristön ominaisuuksien kanssa. Nykyisessä pinnallisen kanssakäymisen kulttuurissa ne synnynnäisesti biologisesti herkimmät yksilöt kuormittuu ihan eri tavalla kuin muut.

Ei siis heikommat, vaan herkemmät. Ymmärrätkö? Herkkyys tarkoittaa syvällisempää käsittelyä. On siis aivan eri asia kuin heikkous tai psykiatrinen häiriintyneisyys. Siksi koko erityisherkkyyden käsite on luotu: avuksi ymmärtämään mistä on kyse ja miten nykykulttuuriin voi herkkyydestä huolimatta omilla tavoillaan sopeutua.

Herkkä käsittelee ympäristön ärsykkeitä syvällisemmin, siksi suurempi kuormitus. Siksi tämä ketju.

Ymmärsitkö nyt mistä on kyse? Se erityis- sana ei tarkoita vaatimusta erityiskohtelusta, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti vain populaatiossa harvinaisempaa ominaisuutta. Eikä siitä tarvitse provosoitua. :)

Aloin tämän ketjun myötä myös pohtimaan, että koska aikuisetkin osaavat olla todella julmia kiusaajia, niin millaisia tälläisten ihmisten lapsista kasvaa?! Mitä jos jollain heidän lapsista on tälläisiä erityisherkkyyden piirteitä, osataanko niitä arvostaa vai tarkoittaa se automaattisesti jotain psyk.diagnoosia? Jos ihminen on niin täynnä vihaa, että pitää anonyymisti haukkua netissä herkäksi itsensä kokevat ihmiset, niin ei voi olla kaikki ihan hyvin. Joten kerrotteko te, jotka solvaatte, mikä teitä kiukuttaa niin hirveästi ja oletteko tyytyväisiä omaan elämäänne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Kuukautiskipu ei ole erityisherkkyyttä, ainakaan yleensä.

En tiedä, mistä johtuu, että kuukautiskipuja halutaan vähätellä. Yksi ystävättärenikin oli sitä mieltä, että tuskalliset kuukautiskivut ovat turhan huomion hakemista ja lintsaamisyritys.

Kyllähän osalla erityisherkistå henkilöistä on heikko kivunsietokyky. Onko menkat syy lähtee terveyskeskuksen tai sairaalan päivystykseen? Niihin otetaan kotona särkylääkettä, rentoutetaan lämpimällä suihkulla tai jos pystyy esim. kävelemällä. Jos ei käsikauppalääkkeet tehoa, hyvin ehtii seuraavana arkipäivänä lääkäriin. Menkkakipuun ei kuole. En ole päivystyksessä ollut töissä, mut sh-opinnoissa aikoinaan suoritin harjoittelun päivystyspolilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joka keskusteluun osallistuu muutama, joka kokee asiakseen halveksia ja mitätöidä kokemuksia, joista avaudutaan.

Näinhän he juuri todistavat, miten toinen ihminen lytätään mennen tullen. Jos ei ole mitään rakentavaa kommenttia, siirry aiheisiin, jotka eivät vaadi sydämen sivistystä.

Tämä keskustelu on arvokas ja tarpeellinen, sillä yhteisöjen herkimmät ovat aina kärsineet eniten. Termeillä kikkailu ja saivartelu on tyhmää eikä vie asiaa eteenpäin.

Ei se välttämättä kaikilla niin ole. Tieteellinen näkökulma ja tutkimus (eli termeillä kikkailu ja saivartelu) voi olla hyödyllistä ja viedä asioita eteenpäin.

Osa kommenteista on ollut lyttääviä ja halveksivia, osa on yrittänyt ymmärtää ja miettinyt mistä erityisherkkyys voisi johtua.

Mulle kelpaisi kaikki tieto ja ajatukset, mitkä voisi auttaa minua kehittymään ihmisenä. Haluaisin pitää herkkyyteni ja muuttaa sen voimavaraksi. Haluaisin oppia säätelemään hermostoani, että osaisin nukkua ja hallita ikäviä olotiloja paremmin. Ja kuormittumista.

Olen ehkä erityisherkkä, mutta en tiedä, kuinka sivistynyt sydämeni on. Silläkin voi lytätä. En ole parempi enkä huonompi kuin ihminen, joka ei ole erityisherkkä. Ehkä joku erilainen ihminen antaa minulle uuden näkökulman? Asiattomuudet voi ohittaa, kun siltä tuntuu.

Mm. Elaine Aron on kertonut, mitä erityisherkkyys on, ja Googlellakin on ihan omia videoita Youtube:ssa aiheesta, missä luennoitsija kertoo aiheesta ja auttaa muitakin ymmärtämään, mitä erityisherkkyys on. Ei kai sitä sen kummemmin tarvitse miettiä, vaan noistakin lähteistä löytyy vastaus. Olen ymmärtänyt, että siellä myös opetetaan, miten elää tämän erityisherkkyyden kanssa. Toivoisin kyllä myös sitäkin, että ympäristökin voisi ottaa paremminkin erityisherkät huomioon, jalustalle ei tietenkään tarvitse nousta, vaan että olisi kuitenkin jollain lailla huomioitu ja kohdeltu paremmin (tai että olisi enemmän ns. samalla viivalla muiden kanssa). Mielestäni ei ole myöskään mielekästä jatkuvasti vääntää näistäkään asioista, vaan kun ne vastaukset ovat olemassa, mitä erityisherkkyys on jne., niin se on sitä faktaa sitten silloin, mitä on tutkimalla saatu selville. N. 20 % eläinkunnastakin on erityisherkkiä. Ilmeisesti meitäkin tarvitaan, kun populaatiossa on edelleen erityisherkkiä. Ehkäpä olemme jo luolamiesaikoina olleet niitä, jotka mm. ovat kuulleet pienimmänkin risun rasahduksen ja vaistonneet muutenkin petojen lähestymisen, niin on pystytty suojautumaan osaltaan ulkoisilta uhilta paremmin.

Juuri tuo, että erityisherkät ovat suojelleet "laumaa". Tämän kun ymmärsin, se helpotti omaa elämää. Olen se, joka herää pienimpäänkin kolahdukseen ja jollain tavalla vahtii koko ajan ympäristöä. Vaistoan heti kaikki muutokset ympäristössäni ja itsessäni. En enää ajattele, että minussa on jotain vikaa vaan olen hyväksynyt tämän ominaisuuden itsessäni ja yritän helpottaa elämääni mahdollisuuksien mukaan.

Tarkoitatko, että erityisherkät ovat paimenkoiria?

En.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Minä olen erityisherkkä ja lääkäri totesi kerran,että minulla on korkea kipukynnys.Tätäkään asiaa ei siis voi yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan, että teitä itseänne erityisherkkänä pitäviä olisi todella helppoa kusettaa erilaisilla ”erityishoidoilla”, räätälöitynä juuri sinua pikku hiutaletta varten. Ei paska kun olette höynäytettäviä.

Ei erityisherkkä ole tyhmä ja höynäytettävä.Päinvastoin,aistit ovat hyvikin valppaina huomaamaan asioiden oikean laidan.

En varmaankaan ole  erityisherkkä? mutta yliherkistynyt häiritseville asioille, kun niin kauan on elämä ollut niitä täynnä. En jaksa enää mitään vastoinkäymisiä, vaan kahvikupin kaatuminen aamulle aikaisin saa minut hakeutumaan uudestaan nukkumaan, jotta voin herätä uudestaan ilman tuota kokemusta. 

En pysty pitää päällä enää mitään muuta kuin collareita, ja miehen t-paitoja ilman liivejä/toppia, koska häiriinnyn niin paljon puristavasta vaatteesta. Ja HUOM, minua puristaa sellaiset vaatteet jotka ei muita purista.  Jos saan yöllä nukuttua liian vähän, en voi tehdä koko päivänä muuta kuin maata sohvalla, koska en jaksa, ja tämä jaksaminen liittyy yliherkkyyteen, ei siihen etten oikeasti jaksaisi, en  vaan pysty koska tunnen itseni niin väsyneeksi. 

Elämä on kaventunut aika paljon tämän takia. Olen hakenut apua, mutta en ole saanut sitä vuosikausiin. Ei minua kuulemma mikään vaivaa. Nyt vähän on vihreää valoa näkyvissä, psyk aika tulossa n. vuoden päästä, jipii. Varsinkin kun ei se tässä mitään edes auta, kun ei ole psyykkistä vikaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan, että teitä itseänne erityisherkkänä pitäviä olisi todella helppoa kusettaa erilaisilla ”erityishoidoilla”, räätälöitynä juuri sinua pikku hiutaletta varten. Ei paska kun olette höynäytettäviä.

Ei erityisherkkä ole tyhmä ja höynäytettävä.Päinvastoin,aistit ovat hyvikin valppaina huomaamaan asioiden oikean laidan.

Nimenomaan. Nuorena ja naiivina saattoi olla helpommin manipuloitavissa, mutta iän myötä jotenkin näen heti ihmisen läpi ja erityisesti onko hän aito vai ei. Kaikki sellaiset , jotka pitävät jotain "myyntipuhetta, vaikuttavat todella epäluotettavilta. En myöskään voisi olla ihmissuhteissa sellaisten kanssa, jotka eivät ole täysin avoimia kaikesta. Huomaan ja vaistoan heti, jos joku valehtelee vaikka miten taitavasti yrittäisi sen peittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Minä olen erityisherkkä ja lääkäri totesi kerran,että minulla on korkea kipukynnys.Tätäkään asiaa ei siis voi yleistää.

Joo nää on vähän näitä. Mä kestän hyvin ns. itse aiheutettua kipua,( voin esim. ottaa keitetyn kananmunan kattilasta nopeasti, vaikka vesi olisi vasta juuri lakannut kiehumasta,) mutta en toisten. Koronatestissä juuri tässä kävin, ja olisin voinut vetää pelikaaniin sitä näytteenottajaa. Näytteenotto ei edes ottanut mitenkään kipeää, mutta en vain enää tahdo yhtään sietää sitä että ylitseni tehdään asioita minulle, ja ainoa mitä sanotaan on että pitää olla liikkumatta. 

Nyt kun ikää on tullut lisää niin erityiherkkydestä on ollut valtavasti hyötyä. Tosi kuuntelin jo nuorenakin vaistojani tarkasti. Mulla on ystävä joka ei ole herkkä ollenkaan. Lapsuudesta asti ollaan oltu niin siedetään toisiamme hyvin. Hän on joutunut tosi moniin ikäviin tilanteisiin ihmisten kanssa koska ei ole niin herkkä että tunnistaisi esim k***päät kaukaa. Nyt se on jo alkanut vaikuttaa häneen vaikka ei hän ole aikaisemmin vastoinkäymisistä välittänyt niin suuresti. Tämä kaikki jotenkin on kumuloitunut kuitenkin. Itse olen välttänyt aina pahimman. Luotin herkkyyteeni silloinkin kun kaikki muut pitivät työpaikalla yhdestä työ tekijästä minulle tuli karttelu vaihde heti päälle. Paljastui ajan saatossa että henkilö oli varastellut työpaikan varoja pikkuhiljaa parin vuoden aikana.. no se oli aika shokki näillä ei niin herkille.. eli voisin sanoa että kun erityisherkkä vanhenee ja saavuttaa itseluottamuksen tilan oman ominaisuutensa kanssa hän pärjää loistavasti ja hän on se johon moni tukeutuu kun osaa kuunnella ja myötäelää myös. Muutaman kerran olen edellisessä työpaikassa havainnut pelimiehen mikä on sitten johtanut siihen että asia on alkanut näitä risomaan kun ei voi toteuttas omaa persoonallisuushäiriötään rauhassa.