Naisten ahdistelu on arkipäivää

En voi kuin ihmetellä tätä ahdistelupaasausta. Paljon olen kotimaassa sekä maailman turuilla ja toreilla seikkaillut, nuorehkona naisena ja tätä nuorempanakin, eikä koskaan ole ahdisteltu... Ihan aidosti haluaisin tietää mikä siihen on syynä. :D

Pornoaddiktoituneet miehet ahdistelee., ei normaalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon näitä ahdisteleva miehiä on?

Miehet ahdistelee ei tarkoita, että kaikki miehet ahdistelee.

Missä näitä ahdisteleva miehiä on? Töissä vai baareissa?

Varmaan sekä että. Ite en juurikaan käy baareissa, mutta töissä on tultu puristelemaan perseestä ja junassa ja bussissa on yritetty ruveta hiplaamaan myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Maailma olis parempi paikka ilman miehii, vai mitä AP? :)

Maailma olisi parempi paikka, jos miehet osaisivat käyttäytyä.

Mielenkiintoinen juttu onkin se, mistä miehet oppivat, että tällaista epämiellyttävää käytöstä kannattaa harrastaa?

Näillä ahdistelijoilla on se ajatus, että naisten olemassaolon ainoa tarkoitus on suorittaa miehille seksuaalisia palveluksia ja että miehillä on tähän perustavanlaatuinen oikeus. Eli naiset ovat siis pelkkiä ru*kkausvälineitä, eivät ihmisiä, eikä heidän mielipiteistään tai tunteistaan tarvitse välittää. Siksi nämä miehet käyvät naisiin kiinni tai suuttuvat, kun nainen ei reagoi ehdotteluihin tai sanoo ei. Miten se uskaltaakin kieltäytyä velvollisuuksistaan!

Samaa asennetta ylläpitävät kaikki naiset, jotka myyvät näitä palveluksia. Kun yksi myy, niin kaikilta yritetään ostaa, koska miesten mielestä kaikki naiset ovat kaupan, vain hinta vaihtelee. Että kiitos itsensäkauppaajat, te ylläpidätte asennemaailmaa, jossa keski-ikäiset ukot katsoo olevansa oikeutettuja ehdottelemaan seksiä esiteineille milloin viinaa, milloin merkkivaatteita vastaan.

Oikeasti vapautuneessa maailmassa kaikki saavat harrastaa seksiä keskenään vapaaehtoisesti niin paljon kuin huvittaa tai ei huvita, eikä kukaan moralisoi. Silloin ketään ei myydä eikä osteta, vaan kaikilla on kivaa. Sellaista lisää.

Tästä on niin tärkeä puhua. Minua ahdisteltiin seksuaalisesti useaan otteeseen kun olin lapsi. Lapsi! Ei minulla ollut edes sanoja sille, mutta seurauksia olen kantanut vuosikymmeniä vaikeutena luottaa miehiin. Miehet saisivat jättää ainakin alaikäiset tytöt rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä tätä ahdistelupaasausta. Paljon olen kotimaassa sekä maailman turuilla ja toreilla seikkaillut, nuorehkona naisena ja tätä nuorempanakin, eikä koskaan ole ahdisteltu... Ihan aidosti haluaisin tietää mikä siihen on syynä. :D

Sulla on käynyt hyvä säkä. Ei se sen kummempaa ole.

Täällä on näitä tyhmiä yksinhuoltajia vieläkin alapeukuttamassa kun ne eivät halua uskoa että se joku äijän retale minkä ne saavat kun on kakkosluokan tai kolmosluokan kansalaisena niin ihan oikeesti se mies olisi pidemmän päälle kiinnostunut siitä vanhasta akasta. Siinä sivussa kun alkaa enemmän kiihottamaan sen vanhan ämmän lapset enemmän sitä sairasta ukkoa. 

Yksinhuoltaja saa juuri sellaiset miehet jotka eivät kelpaa kenellekkään perheen perustamiseen. Niissä on jotain vikaa ja pahasti. 

Ensimmäisen miehen jonka äitini löysi niin se oli äärettömän saita. Käytti meitä vain hyväkseen ja sitten häipyi kun kaikki alkoivat ihmettelemään että miksi se suhde ei etene mihinkään. Hän vain makasi ilmaisessa hotellissamme passattavana. Kun maa alkoi kuumottamaan jalkojen alla niin hän löysi toisen naisen kummallisesti yhtäkkiä. Kamalinta oli että äitini luuli tätä miestä suureksi rakkaudekseen. Sitten kehtasi vielä syyttää minua että se lähti sen takia kun inhosin koko äijää. 

Pojat myös kasvatetaan tiettyyn pisteeseen asti hyväksymään kärsimys osana elämää säätelemällä empatiaa ja suojaa vähäisemmäksi ja kuria kovemmaksi kuin tytöillä, kun taas feministien jutuissa näyttää läpi tunkevan ajatus siitä, että niin kauan kuin maailmassa on ollenkaan turvattomuutta ja väkivaltaa, se nähdään joko rakenteellisena tai hälyttävänä ongelmana, joka pitäisi kitkeä nollaprosenttiin. Tässäkin kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että pitää tavoitella mahdollisimman harmonista maailmaa, mutta samanaikaisesti ei-feministit ajattelevat, että se ei ehkä ole ihan mahdollista ja silloinkaan ei silti ole tarpeellista katastrofisoida asiaa uskottelemalla, että asia ei ole hallinnassa ollenkaan ja maailma on kokonaisuutena vaarallinen paikka. Tämmöinen ajattelu voi asioiden parantumisen sijaan lisätä kokonaiskärsimystä, kun epäluuloisuus kasvaa ja pahoja aikeita aletaan nähdä sielläkin, missä niitä ei ole. Feminismi saavuttaa tämän puhumalla "rakenteista, "patriarkasta" ja muusta mielikuvituksesta, jolla ei ole osoitetta, mutta jota voi aina käyttää osoittaakseen sormen vinosti kaikkiin miehiin ja 'miehisyyteen'. Koska tätä mielikuvitusta ei voida kumota tai suoraan todistaa vääräksi, se jää tällaisilla löyhillä insinuaatioilla elämään ja aiheuttamaan epäluuloisuutta ihmisten välille. 

Minkälainen olisi se maailma, jossa olisi 100% turvallisuus ja kaikki voitaisiin ennustaa ennalta? Ehkä kaikilla olisi aivosirut, joita poliisi tarkkailisi etänä lukien ajatuksia eli silloin eläisimme dystopisessa helvetissä, joka ei sekään ole kiva paikka. 

Se, että miehet ja naiset keskimäärin näkevät maailman vähän eri tavalla on hyväksyttävä asia, jolle ei voi mitään muuta kuin yrittää oppia toinen toiselta ja ottaa toiset huomioon. Miesten on hyvä lukea naisten ajatuksia asiasta, jotta osaavat suhtautua vaikeita kokemuksia omaaviin naisiin paremmin ja samalla taas myös naisten kuuluu ymmärtää miesten psykologiaa eikä hakea ratkaisuja omiin traumoihin ideologiasta, vaan terapiasta. Tätä paradoksia, missä miehet kokevat enemmän väkivaltaa, mutta naiset puhuvat siitä paljon enemmän selittää varmaankin erilainen suhtautuminen samoihin havaintoihin eli naiset mielessään korostavat ikäviä kokemuksia ja miehet vähättelevät niitä. Naisella tai joskus harvemmin miehellä pahin ongelma, mikä ahdistavasta kokemuksesta seuraa, voi olla oman ajattelun ja aistimisen muuttuminen valikoivaan ja yliherkkään suuntaan ja tämä tila voi olla päällä, vaikka ahdistelukokemuksia ei vielä olisi ollenkaan, koska henkilön aivot ovat virittäytyneet ahdistumaan matalistakin ärsykkeistä ja tulkitsemaan monenlaista käytöstä ahdisteluksi. 

Feministejä saattaa nolottaa myöntää tämä puoli asioista eli että iso osa haasteesta liittyy synnynnäiseen psyykerakenteeseen, johon ainoastaan itse voi vaikuttaa jonkun verran ja koska tämän myöntäminen katsottaisiin jotenkin alentavaksi tai myönnytykseksi "rakenteille", ongelma ulkoistetaan kokonaan toisille. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitetaan ahdistelulla? Määritelkää nyt tarkemmin, onko se kähmimistä vai rivo ele, vai liian pitkä katse.

Onko se rikollista toimintaa vai huonoa käytöstä. Feministit mieluusti sekoittavat nämä kaikki samaan kulhoon, niin siitä tulee muhevampi soppa, ja syyllistäminen on helpompaa.

Rikoslainsäädännöstä voi hakea tähän alustavaa osviittaa. Siellä seksuaalinen ahdistelu määritellään lyhyesti kuvattuna koskettelemalla tehdyksi seksuaaliseksi teoksi. Kähmimiset menevät useimmin tuohon kategoriaan.

Sitten on määritelty erikseen mm. sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat teot, joilla voidaan tarkoittaa esim. niitä rivoja eleitä tai itsensä paljastelua.

Liian pitkiä katseita ei ole rikoslaissa määritelty, mutta jos joku tuijottaisi mua intensiivisesti pitkän aikaa vaikka baarissa jostain naapuripöydästä ilman että kyseessä olisi molemminpuolinen flirtti ja silmäpeli, niin olisihan se koko lailla törppöä käytöstä. Olisin takuulla pienessä hälytysmoodissa varsinkin jos joutuisin lähtemään sieltä baarista yksin kotiin, ja vilkuilisin koko ajan että onko se urpo lähtenyt seuraamaan.

Kaikille yhteisestä todellisuudesta tehdyt tulkinnat, sisäinen maailma ja miten suhtautuu näihin haasteisiin. Jos mies liikkuu julkisella paikalla, niin riski tulla pahoinpidellyksi, joutua valheellisen pedofiliasyytöksen kohteeksi tai tuntea painetta sankarilliseen tekoon (miehet tekevät 90% urötöistä) on suurempi kuin naisilla. Vaikka pieni prosentti miehistä oikeasti välttelee ulkona liikkumista tällaisten asioiden takia, suuri osa ei sitä tee. 

Naisten ja miesten välillä on eroa siinä miten käsitellään tunteita ja punnitaan riskien ja hyötyjen suhteita. Itsensä uhatuksi tuntiessaan mies useammin kokee raivoa siinä missä nainen kokee pelkoa. Naiset myös ilmeisesti traumatisoituvat helpommin kokemuksista, jotka miehen kohdalla vähemmän todennäköisesti johtaisivat traumatisoitumiseen, vaikka mieheen kohdistunut uhka olisi verrannollinen naiseen kohdistuneeseen. Jos vasta kävelemään oppineen pojan eteen laitetaan este, niin poika todennäköisemmin tönäisee esteen kumoon kuin alkaa itkemään, kun taas tytöillä on päinvastainen suhde. 

5 vuotta sitten olisin pitänyt tietoa huolestuttava, nyt en. Ahdisteluksi koetaan nykyään kaikki epämielyttävä, ei haluttu kohtaaminen. Eli esimerksi, jos ruma mies pyytää naista ulos.

Tämä ahdistelun käsitteen muuttuminen on huono asia, koska se vie huomion pois siitä oikeasta älyttövästä ahdistelusta. Jos kaikki epämiellyttävä on ahdistelua, pian siis mikään ei ole.

Mitä se ahdistelu oikein on? Olen tullut lapsena pedofiilin lääppimäksi, olen nähnyt tusinoittain itsrnsäpaljastajia ja perääni on vihelletty. Mutta minulle opetettiin lapsena, ettei sellaisia tarvi pelätä. Ainut kerta milloin pelotti oli se, kun nuorena aamuöisen Vantaan sivukadulla humalainen jätkä pysäytti kulkuni ja uhosi että minnes olen menossa. Silläkin oli järkevä kaveri, joka käski lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos linkkaa tänne maksumuurin takana olevia tekstejä, niin voisi samalla vaivalla copypasteta tekstinkin.

Olisi kiva tietää, minkä pohjalta keskustellaan...

Linkkaaminen ei ole laitonta, mutta maksullisen materiaalin on.

Outo otsikko. Tässä saa yleistää miehistä ihan mitä vaan, mutta naisista ei saa edes vihjata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Outo otsikko. Tässä saa yleistää miehistä ihan mitä vaan, mutta naisista ei saa edes vihjata mitään.

Tee uusi ketju? Ihan yhtä väärin se miehiinkin kohdistunut ahdistelu on. Kuulisin mielelläni myös miesten kokemuksia aiheesta. Onko ahdistelluiksi joutuneilla miehillä joitakin toiveita, miten haluaisitte meidän naisten suhtautuvan asiaan?

Kamalinta kun seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu kotipiirissä ja/tai isovanhemmilla mikä pitäisi olla turvallisin paikka. Ja mikä pahinta niin se häpeä kun tuntee itse olevansa syyllinen siihen ja pakko olla niiden häpeän aiheuttajien kanssa tekmisissä niin ettei pakoonkaan pääse. Jos se olisi joku ulkopuolinen tuntematon ahdistelija niin olisi helpompaa. Lähiomaisia suojellaan niin että siitä puhuminen ei tuottanut mitään tuloksia. Se tuotti sen että kotona eikä lähiomaisilla enää viihtynyt eikä sinne halunnut mennä muuta kuin pakon edestä. 

Sitä ahdistavaa olotilaa ja puhumattomuutta pakeni päihteisiin eikä millään mitään väliä kun ei ollut kotonakaan ihmisarvoa. Kaikki ihan sekopäisiä niin mitenkä sellaisesta muka ponnistaa ja mitään apua ei saanut hakea ettei kulissit romahda. Kulissit olivat kaikkein tärkeintä, se ulospäin esittäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistelijoita tulee aina olemaan, sori vaan. Kaikkien aivot eivät kerta kaikkiaan istu sosiaaliseen normistoon ja sitä ei voi millään lainsäädännöllä tai tsemppikampanjalla muuttaa.

Olet varmasti oikeassa. Mutta sellainen toiminta on silti tarpeen tuomita, ja siitä pitää voida puhua. Jos tällä jäisi toteutumatta edes yksi ahdistelutapaus, tai edes yksi kohteeksi joutunut kokisi saavansa siitä jonkinlaista tukea, niin se on kaiken väärti.

Vierailija kirjoitti:

Pojat myös kasvatetaan tiettyyn pisteeseen asti hyväksymään kärsimys osana elämää säätelemällä empatiaa ja suojaa vähäisemmäksi ja kuria kovemmaksi kuin tytöillä, kun taas feministien jutuissa näyttää läpi tunkevan ajatus siitä, että niin kauan kuin maailmassa on ollenkaan turvattomuutta ja väkivaltaa, se nähdään joko rakenteellisena tai hälyttävänä ongelmana, joka pitäisi kitkeä nollaprosenttiin. Tässäkin kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että pitää tavoitella mahdollisimman harmonista maailmaa, mutta samanaikaisesti ei-feministit ajattelevat, että se ei ehkä ole ihan mahdollista ja silloinkaan ei silti ole tarpeellista katastrofisoida asiaa uskottelemalla, että asia ei ole hallinnassa ollenkaan ja maailma on kokonaisuutena vaarallinen paikka. Tämmöinen ajattelu voi asioiden parantumisen sijaan lisätä kokonaiskärsimystä, kun epäluuloisuus kasvaa ja pahoja aikeita aletaan nähdä sielläkin, missä niitä ei ole. Feminismi saavuttaa tämän puhumalla "rakenteista, "patriarkasta" ja muusta mielikuvituksesta, jolla ei ole osoitetta, mutta jota voi aina käyttää osoittaakseen sormen vinosti kaikkiin miehiin ja 'miehisyyteen'. Koska tätä mielikuvitusta ei voida kumota tai suoraan todistaa vääräksi, se jää tällaisilla löyhillä insinuaatioilla elämään ja aiheuttamaan epäluuloisuutta ihmisten välille. 

Minkälainen olisi se maailma, jossa olisi 100% turvallisuus ja kaikki voitaisiin ennustaa ennalta? Ehkä kaikilla olisi aivosirut, joita poliisi tarkkailisi etänä lukien ajatuksia eli silloin eläisimme dystopisessa helvetissä, joka ei sekään ole kiva paikka. 

Se, että miehet ja naiset keskimäärin näkevät maailman vähän eri tavalla on hyväksyttävä asia, jolle ei voi mitään muuta kuin yrittää oppia toinen toiselta ja ottaa toiset huomioon. Miesten on hyvä lukea naisten ajatuksia asiasta, jotta osaavat suhtautua vaikeita kokemuksia omaaviin naisiin paremmin ja samalla taas myös naisten kuuluu ymmärtää miesten psykologiaa eikä hakea ratkaisuja omiin traumoihin ideologiasta, vaan terapiasta. Tätä paradoksia, missä miehet kokevat enemmän väkivaltaa, mutta naiset puhuvat siitä paljon enemmän selittää varmaankin erilainen suhtautuminen samoihin havaintoihin eli naiset mielessään korostavat ikäviä kokemuksia ja miehet vähättelevät niitä. Naisella tai joskus harvemmin miehellä pahin ongelma, mikä ahdistavasta kokemuksesta seuraa, voi olla oman ajattelun ja aistimisen muuttuminen valikoivaan ja yliherkkään suuntaan ja tämä tila voi olla päällä, vaikka ahdistelukokemuksia ei vielä olisi ollenkaan, koska henkilön aivot ovat virittäytyneet ahdistumaan matalistakin ärsykkeistä ja tulkitsemaan monenlaista käytöstä ahdisteluksi. 

Feministejä saattaa nolottaa myöntää tämä puoli asioista eli että iso osa haasteesta liittyy synnynnäiseen psyykerakenteeseen, johon ainoastaan itse voi vaikuttaa jonkun verran ja koska tämän myöntäminen katsottaisiin jotenkin alentavaksi tai myönnytykseksi "rakenteille", ongelma ulkoistetaan kokonaan toisille. 

Olisi kiinnostavaa kuulla omia kokemuksiasi näiden teorioiden taustalla, eli tuliko remmiä / kurmootusta koulukavereilta / litsareita snagarilla vai enempikin henkistä latistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo otsikko. Tässä saa yleistää miehistä ihan mitä vaan, mutta naisista ei saa edes vihjata mitään.

Tee uusi ketju? Ihan yhtä väärin se miehiinkin kohdistunut ahdistelu on. Kuulisin mielelläni myös miesten kokemuksia aiheesta. Onko ahdistelluiksi joutuneilla miehillä joitakin toiveita, miten haluaisitte meidän naisten suhtautuvan asiaan?

Kyse oli lähinnä siitä, että leimataan kaikki miehet ahdistelijoiksi, joka kyllä kuuluu selkeästi tähän keskusteluun, koska se on väitteenä kestämätön. Toisin sanoen ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen valintani tehnyt.

En ahdistele, kuten en ole koskaan tehnyt, enkä taatusti puutu muiden suorittamaan ahdisteluun.

Tämän pojan mitta on täynnä naisten järjettömyyttä ja pahuutta.

Voimaantukaa keskenänne, minä nauran ahdingollenne.

Kärsikää.

Buahh-haa-haa!!!

Jokainen tällainen kommentti vain vahvistaa sen, että seksuaalista häirintää vastaan ja naisten aseman puolesta pitää jatkossa kamppailla vaan entistä vahvemmin. En usko, että kaikki jäkäjäkävänkävänkä-kommentit olisi pelkkien trollien tai koronan pehmittämien päiden aikaansaannosta.