STM esittää työntekijälle oikeutta nähdä kollegansa palkkatiedot tilanteessa, jossa hän epäilee palkkasyrjintää.--IS

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä tapaa salailla palkkoja. Kaikkien kannalta olisi järkevintä, että yrityksillä olisi tietty, avoin palkkahaarukka tiettyihin työtehtäviin. Haarukassa liikuttaisiin alapäästä kohti yläpäätä sitten kokemuksen mukaan, ja palkan päälle olisi avoin ja selkeä bonusjärjestelmä, jossa huomioitaisiin tavoitteiden saavuttaminen ja ylittäminen. Tämä nyt vallalla oleva käytäntö, jossa jo työnhakuvaiheessa hakija pakotetaan arvailemaan yrityksen palkkatasoa palkkatoiveen muodossa, ja sitten ollaan hiljaa kuin pissi sukassa siitä, kuinka pahasti alakanttiin arvaus osui, jottei tarvitsisi maksaa samaa palkkaa kuin paremmin arvanneille, on aivan naurettava. Miksi ei voida viimeistään haastatteluvaiheessa kertoa, minkä suurusluokan palkkaa kyseisestä tehtävästä on ajateltu maksettavaksi ja siten keskustella avoimesti, onko jokin hakijan ominaisuus, osaaminen tai muu sellainen, että voitaisiin se palkka sopia sinne aharukan yläpäähän alapään sijaan.

Meillä yrityksen omistus vaihtui suomalaisesta japanilaiseksi ja samalla toimarikin japanilaiseksi. Ensitöikseen kävi työntekijöiden palkat läpi, ja kun havaitsi jonkun saavan samalla kokemuksella selvästi pienempää palkkaa kuin toisen samasta tehtävästä, tarkisti palkat ylöspäin. Lisäksi loi selkeän ja kannustavan bonusjärjestelmän, josta jokainen tietää, mitä suorituksia vähintään odotetaan ja millä pystyy sitten ansaitsemaan vielä ekstraa. Toki mukana sitten tuli kaikkea muutakin omanlaistaan, mutta tuo ero ihmisten palkkoihin suhtautumisessa oli kyllä valtaisa. Siinä, missä suomalaiset pitävät kiinni siitä, jokainen pitäköön itse huolen siitä, että saa hyvävelisysteemillä tai sopivasti sanansa asettamalla puhuttua itselleen suuremman palkan, japanilaiset ovat sitä mieltä, että samasta työstä ansaitaan sama palkka ja mitattavissa olevilla suoritteilla sitten sitä ekstraa, jos siihen venyy.

Mikään ei estä firmaa tekemästä noin. Jos toimintamalli on parempi ja palkat paremmin linjassa, markkinatalous hoitaa että tuollaiset firmat menestyvät sitten paremmin.

Nyt puhutaan siitä että tuo määrättäisiin kaikille pakolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä tapaa salailla palkkoja. Kaikkien kannalta olisi järkevintä, että yrityksillä olisi tietty, avoin palkkahaarukka tiettyihin työtehtäviin. Haarukassa liikuttaisiin alapäästä kohti yläpäätä sitten kokemuksen mukaan, ja palkan päälle olisi avoin ja selkeä bonusjärjestelmä, jossa huomioitaisiin tavoitteiden saavuttaminen ja ylittäminen. Tämä nyt vallalla oleva käytäntö, jossa jo työnhakuvaiheessa hakija pakotetaan arvailemaan yrityksen palkkatasoa palkkatoiveen muodossa, ja sitten ollaan hiljaa kuin pissi sukassa siitä, kuinka pahasti alakanttiin arvaus osui, jottei tarvitsisi maksaa samaa palkkaa kuin paremmin arvanneille, on aivan naurettava. Miksi ei voida viimeistään haastatteluvaiheessa kertoa, minkä suurusluokan palkkaa kyseisestä tehtävästä on ajateltu maksettavaksi ja siten keskustella avoimesti, onko jokin hakijan ominaisuus, osaaminen tai muu sellainen, että voitaisiin se palkka sopia sinne aharukan yläpäähän alapään sijaan.

Meillä yrityksen omistus vaihtui suomalaisesta japanilaiseksi ja samalla toimarikin japanilaiseksi. Ensitöikseen kävi työntekijöiden palkat läpi, ja kun havaitsi jonkun saavan samalla kokemuksella selvästi pienempää palkkaa kuin toisen samasta tehtävästä, tarkisti palkat ylöspäin. Lisäksi loi selkeän ja kannustavan bonusjärjestelmän, josta jokainen tietää, mitä suorituksia vähintään odotetaan ja millä pystyy sitten ansaitsemaan vielä ekstraa. Toki mukana sitten tuli kaikkea muutakin omanlaistaan, mutta tuo ero ihmisten palkkoihin suhtautumisessa oli kyllä valtaisa. Siinä, missä suomalaiset pitävät kiinni siitä, jokainen pitäköön itse huolen siitä, että saa hyvävelisysteemillä tai sopivasti sanansa asettamalla puhuttua itselleen suuremman palkan, japanilaiset ovat sitä mieltä, että samasta työstä ansaitaan sama palkka ja mitattavissa olevilla suoritteilla sitten sitä ekstraa, jos siihen venyy.

Mikään ei estä firmaa tekemästä noin. Jos toimintamalli on parempi ja palkat paremmin linjassa, markkinatalous hoitaa että tuollaiset firmat menestyvät sitten paremmin.

Nyt puhutaan siitä että tuo määrättäisiin kaikille pakolliseksi.

ps. mikään ei estä kysymästä palkkahaarukasta.

Itse kysyin suoraan työhaastattelussa millaista palkkaa firmassa maksetaan, ja se kerrottiin minulle. Toimaria ja osakkaita myöten.

Jos ei uskalla kysyä vaan odottaa valmiita sääntöjä noudatettavaksi kuin jossain lukiossa, se voi heti olla syy miksi joutuu rutiinitehtäviin ja huonommille palkoille ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvottelu ei ole mikään syy maksaa suurempaa palkkaa, kyllä työtulos pitäisi määrätä.

Työhakemuksessa yleensä kysytään palkkatoivetta. Siinä vaiheessa et voi tietää miten hyvä tekijä on. Miten ilman neuvottelua sovit palkasta?

Miten määrittelet työntuloksen, kun monessa hommassa ei ole selkeää laskennallista mittaria? 

Siinä vaiheessa työnhakijakaan ei voi tietää yrityksen palkkatasoa, joten tuo on ihan naurettava perinne. Toki sitä voi kysyä, jos haluaa testata mahdollisen tulevan työntekijän arvaustaitoja, mutta sitten pitää myös haastattelussa avoimesti kertoa, mitä kyseisestä tehtävästä yleensä yrityksessä maksetaan, eikä joko tyytyväisenä hieroskella käsiään, kun saadaan hyvä tekijä halvalla tai vastavuoroisesti haastattelun jälkeen todeta, että olkoon miten hyvä tyyppi vain, niin ei palkata, kun palkkatoive oli yli sen mitä omissa päissämme ajateltiin.

Monissa tehtävissä siirrytään periaatteessa samankaltaisiin tehtävänkuviin hieman eri alan yrityksiin tai eri vaiheessa tuotantokaarta olevaan saman alan yritykseen, jolloin palkkataso voi oikeasti alan tai yritystyypin seurauksena olla jotain muuta kuin hakija oman kokemuksensa perusteella ajattelee, joten tuossa arvausleikissä ei oikeasti ole mitään mieltä. Onpahan vain rituaali, jota on aina noudatettu, niin eihän siitä nyt voi luopua ja alkaa toimia avoimesti.

Olen miettinyt joskus mallia, missä jokainen firmassa saisi saman palkan esim. 2000 euroa kuukaudessa. Tämän päälle olisi jaettu osuus firman tuloksesta kullekin. Uutta työntekijää palkattaessa toki olemassaolevien osuus pienenisi, koska tuloksen jakajia olisi enemmän. Palkattavien tulisi kyetä tuomaan lisäarvoa tulokseen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä tapaa salailla palkkoja. Kaikkien kannalta olisi järkevintä, että yrityksillä olisi tietty, avoin palkkahaarukka tiettyihin työtehtäviin. Haarukassa liikuttaisiin alapäästä kohti yläpäätä sitten kokemuksen mukaan, ja palkan päälle olisi avoin ja selkeä bonusjärjestelmä, jossa huomioitaisiin tavoitteiden saavuttaminen ja ylittäminen. Tämä nyt vallalla oleva käytäntö, jossa jo työnhakuvaiheessa hakija pakotetaan arvailemaan yrityksen palkkatasoa palkkatoiveen muodossa, ja sitten ollaan hiljaa kuin pissi sukassa siitä, kuinka pahasti alakanttiin arvaus osui, jottei tarvitsisi maksaa samaa palkkaa kuin paremmin arvanneille, on aivan naurettava. Miksi ei voida viimeistään haastatteluvaiheessa kertoa, minkä suurusluokan palkkaa kyseisestä tehtävästä on ajateltu maksettavaksi ja siten keskustella avoimesti, onko jokin hakijan ominaisuus, osaaminen tai muu sellainen, että voitaisiin se palkka sopia sinne aharukan yläpäähän alapään sijaan.

Meillä yrityksen omistus vaihtui suomalaisesta japanilaiseksi ja samalla toimarikin japanilaiseksi. Ensitöikseen kävi työntekijöiden palkat läpi, ja kun havaitsi jonkun saavan samalla kokemuksella selvästi pienempää palkkaa kuin toisen samasta tehtävästä, tarkisti palkat ylöspäin. Lisäksi loi selkeän ja kannustavan bonusjärjestelmän, josta jokainen tietää, mitä suorituksia vähintään odotetaan ja millä pystyy sitten ansaitsemaan vielä ekstraa. Toki mukana sitten tuli kaikkea muutakin omanlaistaan, mutta tuo ero ihmisten palkkoihin suhtautumisessa oli kyllä valtaisa. Siinä, missä suomalaiset pitävät kiinni siitä, jokainen pitäköön itse huolen siitä, että saa hyvävelisysteemillä tai sopivasti sanansa asettamalla puhuttua itselleen suuremman palkan, japanilaiset ovat sitä mieltä, että samasta työstä ansaitaan sama palkka ja mitattavissa olevilla suoritteilla sitten sitä ekstraa, jos siihen venyy.

Mikään ei estä firmaa tekemästä noin. Jos toimintamalli on parempi ja palkat paremmin linjassa, markkinatalous hoitaa että tuollaiset firmat menestyvät sitten paremmin.

Nyt puhutaan siitä että tuo määrättäisiin kaikille pakolliseksi.

ps. mikään ei estä kysymästä palkkahaarukasta.

Itse kysyin suoraan työhaastattelussa millaista palkkaa firmassa maksetaan, ja se kerrottiin minulle. Toimaria ja osakkaita myöten.

Jos ei uskalla kysyä vaan odottaa valmiita sääntöjä noudatettavaksi kuin jossain lukiossa, se voi heti olla syy miksi joutuu rutiinitehtäviin ja huonommille palkoille ylipäätään.

Naiset ovat keskimäärin vähemmän assertiivisia kuin miehet. Näillä säännöillä halutaan poistaa tämä etu miehiltä.

Toki naisten edut (sosiaaliset taidot, juoniminen, liittojen muodostaminen) pysyvät.

Tuo on hyvä siinä tapauksessa, jos työntekijälle tulee ilmoitus, kuka on käynyt katsomassa hänen tietojaan. Tuollaisen järjestelmän pitää olla avoin joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvottelu ei ole mikään syy maksaa suurempaa palkkaa, kyllä työtulos pitäisi määrätä.

Työhakemuksessa yleensä kysytään palkkatoivetta. Siinä vaiheessa et voi tietää miten hyvä tekijä on. Miten ilman neuvottelua sovit palkasta?

Miten määrittelet työntuloksen, kun monessa hommassa ei ole selkeää laskennallista mittaria? 

Siinä vaiheessa työnhakijakaan ei voi tietää yrityksen palkkatasoa, joten tuo on ihan naurettava perinne. Toki sitä voi kysyä, jos haluaa testata mahdollisen tulevan työntekijän arvaustaitoja, mutta sitten pitää myös haastattelussa avoimesti kertoa, mitä kyseisestä tehtävästä yleensä yrityksessä maksetaan, eikä joko tyytyväisenä hieroskella käsiään, kun saadaan hyvä tekijä halvalla tai vastavuoroisesti haastattelun jälkeen todeta, että olkoon miten hyvä tyyppi vain, niin ei palkata, kun palkkatoive oli yli sen mitä omissa päissämme ajateltiin.

Monissa tehtävissä siirrytään periaatteessa samankaltaisiin tehtävänkuviin hieman eri alan yrityksiin tai eri vaiheessa tuotantokaarta olevaan saman alan yritykseen, jolloin palkkataso voi oikeasti alan tai yritystyypin seurauksena olla jotain muuta kuin hakija oman kokemuksensa perusteella ajattelee, joten tuossa arvausleikissä ei oikeasti ole mitään mieltä. Onpahan vain rituaali, jota on aina noudatettu, niin eihän siitä nyt voi luopua ja alkaa toimia avoimesti.

Ei, ei ja ei.

Nyt menee metsään niin että pölisee.

Nyt ei olla lukiossa. Lukiossa on säännöt miten arvosanoja annetaan, ja siihen on mukauduttava.

Työhaastattelussa on kyse sinun palkkatoiveestasi. Ei sen firman palkkatasosta. Sinä määrittelet osaamisesi hinnan, se on raha jonka työpanoksestasi vaadit. Jos firma ei maksa kenellekään ko. summaa, sinä sanot adios ja laitat hakemusta muualle.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus mallia, missä jokainen firmassa saisi saman palkan esim. 2000 euroa kuukaudessa. Tämän päälle olisi jaettu osuus firman tuloksesta kullekin. Uutta työntekijää palkattaessa toki olemassaolevien osuus pienenisi, koska tuloksen jakajia olisi enemmän. Palkattavien tulisi kyetä tuomaan lisäarvoa tulokseen.  

Neuvostoliitossa oli tuollainen systeemi. Toimi hienosti (tai sitten ei).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvottelu ei ole mikään syy maksaa suurempaa palkkaa, kyllä työtulos pitäisi määrätä.

Työhakemuksessa yleensä kysytään palkkatoivetta. Siinä vaiheessa et voi tietää miten hyvä tekijä on. Miten ilman neuvottelua sovit palkasta?

Miten määrittelet työntuloksen, kun monessa hommassa ei ole selkeää laskennallista mittaria? 

Siinä vaiheessa työnhakijakaan ei voi tietää yrityksen palkkatasoa, joten tuo on ihan naurettava perinne. Toki sitä voi kysyä, jos haluaa testata mahdollisen tulevan työntekijän arvaustaitoja, mutta sitten pitää myös haastattelussa avoimesti kertoa, mitä kyseisestä tehtävästä yleensä yrityksessä maksetaan, eikä joko tyytyväisenä hieroskella käsiään, kun saadaan hyvä tekijä halvalla tai vastavuoroisesti haastattelun jälkeen todeta, että olkoon miten hyvä tyyppi vain, niin ei palkata, kun palkkatoive oli yli sen mitä omissa päissämme ajateltiin.

Monissa tehtävissä siirrytään periaatteessa samankaltaisiin tehtävänkuviin hieman eri alan yrityksiin tai eri vaiheessa tuotantokaarta olevaan saman alan yritykseen, jolloin palkkataso voi oikeasti alan tai yritystyypin seurauksena olla jotain muuta kuin hakija oman kokemuksensa perusteella ajattelee, joten tuossa arvausleikissä ei oikeasti ole mitään mieltä. Onpahan vain rituaali, jota on aina noudatettu, niin eihän siitä nyt voi luopua ja alkaa toimia avoimesti.

Ei, ei ja ei.

Nyt menee metsään niin että pölisee.

Nyt ei olla lukiossa. Lukiossa on säännöt miten arvosanoja annetaan, ja siihen on mukauduttava.

Työhaastattelussa on kyse sinun palkkatoiveestasi. Ei sen firman palkkatasosta. Sinä määrittelet osaamisesi hinnan, se on raha jonka työpanoksestasi vaadit. Jos firma ei maksa kenellekään ko. summaa, sinä sanot adios ja laitat hakemusta muualle.

Näin.

Jos sieltä vastataan "emme voi maksaa noin paljoa", sitten voit neuvotella asiasta jos haluat.

Mutta ei olla lukiossa jossa kysytään opettajalta millä perusteella arvosanat annetaan ja sitten mukaudutaan sääntöihin. Siksi sitä kutsutaan neuvotteluksi koska siinä on mahdollisuus kertoa oma hintatasonsa.

Selkeästi tässä naiset nyt haluavat muuttaa systeemiä lukion kaltaiseksi, koska naisille nöyrä sääntöjen noudattaminen tuntuu sopivan.

Työhaastattelussa kysyn mitä firmassa maksetaan hakemastani tehtävästä. Kertovat, että työntekijä A saa 2500 euroa kuukaudessa ja työntekijä B saa 2600 euroa kuukaudessa, koska on parempi. Paljonko minulle tulisi maksaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus mallia, missä jokainen firmassa saisi saman palkan esim. 2000 euroa kuukaudessa. Tämän päälle olisi jaettu osuus firman tuloksesta kullekin. Uutta työntekijää palkattaessa toki olemassaolevien osuus pienenisi, koska tuloksen jakajia olisi enemmän. Palkattavien tulisi kyetä tuomaan lisäarvoa tulokseen.  

Neuvostoliitossa oli tuollainen systeemi. Toimi hienosti (tai sitten ei).

Epäilen Neuvostoliitossa kiinnitetyn vähemmän huomiota yrityksen tuottoihin. 

Voihan sitä nytkin marssia verotoimistoon ja kysyä sen kollegan ansiotulot. Ei ole salaista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvottelu ei ole mikään syy maksaa suurempaa palkkaa, kyllä työtulos pitäisi määrätä.

Työhakemuksessa yleensä kysytään palkkatoivetta. Siinä vaiheessa et voi tietää miten hyvä tekijä on. Miten ilman neuvottelua sovit palkasta?

Miten määrittelet työntuloksen, kun monessa hommassa ei ole selkeää laskennallista mittaria? 

Siinä vaiheessa työnhakijakaan ei voi tietää yrityksen palkkatasoa, joten tuo on ihan naurettava perinne. Toki sitä voi kysyä, jos haluaa testata mahdollisen tulevan työntekijän arvaustaitoja, mutta sitten pitää myös haastattelussa avoimesti kertoa, mitä kyseisestä tehtävästä yleensä yrityksessä maksetaan, eikä joko tyytyväisenä hieroskella käsiään, kun saadaan hyvä tekijä halvalla tai vastavuoroisesti haastattelun jälkeen todeta, että olkoon miten hyvä tyyppi vain, niin ei palkata, kun palkkatoive oli yli sen mitä omissa päissämme ajateltiin.

Monissa tehtävissä siirrytään periaatteessa samankaltaisiin tehtävänkuviin hieman eri alan yrityksiin tai eri vaiheessa tuotantokaarta olevaan saman alan yritykseen, jolloin palkkataso voi oikeasti alan tai yritystyypin seurauksena olla jotain muuta kuin hakija oman kokemuksensa perusteella ajattelee, joten tuossa arvausleikissä ei oikeasti ole mitään mieltä. Onpahan vain rituaali, jota on aina noudatettu, niin eihän siitä nyt voi luopua ja alkaa toimia avoimesti.

Ei, ei ja ei.

Nyt menee metsään niin että pölisee.

Nyt ei olla lukiossa. Lukiossa on säännöt miten arvosanoja annetaan, ja siihen on mukauduttava.

Työhaastattelussa on kyse sinun palkkatoiveestasi. Ei sen firman palkkatasosta. Sinä määrittelet osaamisesi hinnan, se on raha jonka työpanoksestasi vaadit. Jos firma ei maksa kenellekään ko. summaa, sinä sanot adios ja laitat hakemusta muualle.

Näin.

Jos sieltä vastataan "emme voi maksaa noin paljoa", sitten voit neuvotella asiasta jos haluat.

Mutta ei olla lukiossa jossa kysytään opettajalta millä perusteella arvosanat annetaan ja sitten mukaudutaan sääntöihin. Siksi sitä kutsutaan neuvotteluksi koska siinä on mahdollisuus kertoa oma hintatasonsa.

Selkeästi tässä naiset nyt haluavat muuttaa systeemiä lukion kaltaiseksi, koska naisille nöyrä sääntöjen noudattaminen tuntuu sopivan.

Sinä ilmeisesti olet vielä lukiossa ainakin henkisesti, kun jaksat tuota lukiotasi jatkuvasti jankuttaa. Joo, ei olla lukiossa, ollaan yritysmaailmassa, jossa avoimuuden pitäisi toimia molempiin suuntiin automaationa. Sieläl kun ei ole yritys vastaan työntekijät -tilannetta, vaan kaikkien pitäisi toimia yhdessä yrityksen menestyksen eteen. Suomalaisyrityksissä homma vain ei toimi, koska perinteisesti on totuttu kähmimään, salailemaan ja hankkimaan erityisetuja, joilla ei ole mitään tekemistä työsuorituksen kanssa. Ja sitten tyytyväisenä myhäillään, että tuossa se yksi hölmö painaa töitä paskapalkalla, kun ei tajua, että firmassa muut tienaa tonnin enemmän kuussa samoista hommista. On se vaan tyhmä, kun ei tajua. Vaikka todellisuudessa on siitä, että kyseisen yrityksen palkkataso on jotain ihan muuta kuin työntekijä aiemman kokemuksensa perusteella on kuvitellut ja työhaastattelu on suoritettu periteistä Suomi-mallia noudattaen, jossa ei edes kysyttäessä vastata, mitä palkkaa työtehtävästä yleensä maksetaan.

Aika monta kertaa olen muuten itse ihan suoraan palkkatoiveeni kertomisen jälkeen kysynyt, että osuuko yhtään siihen haarukkaan, mitä yritys on ajatellut tai yleensä maksaa. Vastaus on ollut aina ympäripyöreää mutinaa, että ei olla tässä vielä mitään palkkoja silleen lyöty lukkoon, vähän tässä haarukoidaan ja näitä toiveita kysytään ja sitten katsotaan. Neuvottele siinä sitten avoimesti, suostutko pienempään palkkaan tai olisiko tarjoamasi osaaminen jo kokemus sellaista, että sinulle kannattaisi maksaa enemmänkin. Sinä lienet niitä, jotka tietävät, että oman palkan suuruus korreloi muihin avuihisi kuin työstä suoritumiseesi, kun noin tiukasti haluat pitää saavutetuista eduista kiinni. Mutta ei olla lukiossa, se on nyt tullut kaikille jo selväksi...

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa kysyn mitä firmassa maksetaan hakemastani tehtävästä. Kertovat, että työntekijä A saa 2500 euroa kuukaudessa ja työntekijä B saa 2600 euroa kuukaudessa, koska on parempi. Paljonko minulle tulisi maksaa? 

Tuossa vaiheessa siis tiedät suunnilleen palkkahaarukan - onnea, olet tilanteessa, jossa 90 % suomalaisista, suomalaiseen firmaan hakevista ei tule koskaan olemaan. Nyt sitten kerrot, mikä omassa koulutuksessa, kokemuksessa, osaamisessa, asenteessasi ja muissa ominaisuuksissa on mielestäsi sellaista, että ansaitset palkan, joka on haarukan yläpäästä tai keskivaiheilta. Sitten työnantaja kertoo, onko asiasta samaa mieltä vai ei. Toki noin pienellä haarukalla kyllä riittää, että sanot, että hyvältä kuulostaa tai ei ole sitä mitä ajattelin, työnantaja sitten päättää hakemuksesi ja haastattelusi perusteella, oletko 2500 vai 2600 vaiko jotain siltä väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on palkkasyrjintä? Tilastojen valossa esim. turkulaiset tienaavat paremmin kuin kajaanilaiset. Pidempään talossa olleet saavat parempaa palkkaa. Suuremman palkkatoiveen esittänyt  voi saada enemmän palkkaa. Työssään paremmin suoriutunut voi saada enemmän palkkaa. Enemmän kouluttautunut voi saada enemmän palkkaa. Ihmisen työhistoria voi vaikuttaa palkkaan.

Mikään noista, lukuunottamatta palkkatoivetta, ei ole palkkasyrijintää, koska noissa tapauksissa palkan suuruus määräytyy loogisesti tiettyjen, kaikille samojen kriteerien mukaan. Syrjinnäksi se muuttuu, jos kokemattomammalle, vähemmän aikaa firmassa olleelle ja mahdollisesti jopa vähemmän tuottavalle/heikommin tehtävistään suorituvalle maksetaan enemmän tai samaa palkkaa, koska hän on osannut työhaastattelussa arvata mahdollisen palkkatason paremmin, tai pelaa pomon kanssa kössiä pari kertaa viikossa ja on muutenkin kiva tyyppi, tai sattuu olemaan sen verran hankala, ettei sen kanssa viitisi kiistellä, niin korotetaan sitä palkkaa, että päästään vähemmällä. 

Te vikisiät, laittakaa palkkanne näkyviin kahvihuoneen seinälle.

Mutta se on jokaisen oma asia laittaako sen näkyviin vai ei.

Jos uhriutujat saavat päähänsä, että maanantai on sinisen paidan vuoro,

niin niinkö pitäisi kaikkien tehdä, vain kun joku pahoittaa mielensä muiden paitojen väristä?

Herran jestas, mihin tämä maa on menossa. Ja löytyy ihmisiä jotka tosiaan

katsoo olevansa viisaampia tietämään miten toisten kuuluu elää.

Uskomatonta.

Ja sitä sairautta perustellaan täällä monin eri sanoin. Kun oikea vastaus olisi:

Ei kuulu sinulle!

Olen joka kerta kysynyt palkan suuruutta haastattelussa, en ole koskaan kommentoinut.

Joka ainoassa firmassa jossa olen ollut töissä, työnantaja on nostanut palkkaani pyytämättä joidenkin kuukausien jälkeen.

En koskaan tiennyt mitä muut saavat. 

Olen tehnyt työni ja lähtenyt kotiin.

En ymmärrä edes keskustelua muitten  palkoista, se ei ole minun asiani.

Miksi olisikaan? EN ole yrittäjä.

STM ohjaamat viranomaiset etunenässä harrastavat työlainsäädännön kiertämistä, laittomia keinoja kuten lomien pakkopitämistä, jatkuvia perusteettomia määräaikaisia työsuhteita sekä perusteetonta eriarvoiseen asemaan asettamista esim. määräaikaisen työsuhteen vuoksi. Mitä jos vaikka aloittaisivat asioiden korjaamisen ihan valtion omista virastoista??!! Olisi ihan kiva, että journalistit vetäisi tämän asian oikeesti valoon ja kertoisi kaikelle kansalle millainen riistäjä valtion ja kunnan virastot on. Pahimmillaan kielletään jopa ruokataukojen pitäminen ja töitä pitäisi vääntää täysin ilman taukoa 8-9 tuntia päivässä, ilman minkäänlaista muuta perustetta kuin ahneus.

täh

Tyypillistä demari/vasemmisto/vihreät -skeidaa.

Tehdään kaikki nyt näin. 30% kärsii kun 20% määrää

että hypitään nyt vasemmalla jalalla.

Omituista sakkia, todella.